Näytetään tekstit, joissa on tunniste pensas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pensas. Näytä kaikki tekstit

lauantai 20. tammikuuta 2024

Kesää kohti


Taas alkaa olla se aika vuodesta, jolloin ainakin itselläni alkaa kevään odotus olla jo kova.

Vaikka ulkona on pakkasta ja talvi jatkuu vielä piiitkäään, yllätän itseni yhä useammin selailemasta sekä puhelimesta että tietokoneelta kesäkuvia ja selailemasta kukkiin taai pihaan liittyviä kirjoja tai verkkosivustoja. 

Kokosin sitten tähän viime kesänä heinä-elokuun vaihteessa ottamiani kuvia siemenestä kylvetyistä malvikeista. Minulla on yhden pihavalon ympärillä epämääräisen muotoinen pieni istutusalue, jonka yhdellä reunalla on kaksi valkoista pensashanhikkia ja niitä vastapäätä toisella puolella pallohortensia. Niiden väliin jää hieman tyhjää aluetta, johon sitten kaadoin kaksi pussillista malvikin siemeniä. Toisen valkoisia ja toisen vaaleanpunaisia. Hyvin ne kasvoivat, vaikka alkukesästä sai olla tarkkana, etteivät taimen alut kuivu korpuiksi alkukesän helteissä.



Malvikin kierteiset nuput ovat myös todella kauniita.




Välillä satoikin ja muistelen, että loppukesä olikin alkukesään huomattavasti sateisempi. Kävin silloin tällöin sateen jälkeen kuvaamassa kukkien ja lehtien päällä olevia pisaroita. Noina hetkinä olisin kyllä kaivannut parempaa, valovoimaisempaa ja makrokuvaukseen pystyvää kameraa.





Tällainen pikainen postaus tällä kertaa :)

Kesäkuvien katselu jatkuu.

🌞

Aurinkoisia talvipäiviä kesätaivaan myötä!



 

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Kesän maut ja tuoksut



Pioni 'Sarah Bernhart'

Juuri nyt keskikesän tuoksut ja maut ovat parhaimmillaan. 
Pionien viettelevä tuoksu ja
jasmikkeen makea metsämansikan kaltainen tuoksu leijailevat 
sateen jälkeen puutarhassa. 

Jasmike 'Tähtisilmä'
Tuntuu, että kaikki kasvit kukkivat yhtä aikaa, tai ainakin niin lyhyen aikaa, 
että niiden loistosta ei ehdi saada tarpeekseen.
Mutta on mukavaa, kun syreenien lopetettua kukintansa, jasmike aloittaa ja eipä aikaakaan,
kun hortensiat jatkavat. Lähes koko kesän joku pensas kukkii,
kukkapenkin asukkaista puhumattakaan. 


Mutta ne pionit!
Niitä jaksaisi ihailla loputtomasti.
Osa kotipihan pioneista on vielä pieniä ja kukkii vaatimattomasti. 
Osa, kuten tämä alla oleva valkoinen kukkii taas todella komeasti ja vuosi vuodelta enemmän. 



Kuljen kukan luotan toisen luo ja pysähdyn tuoksuttelemaan 
huumaavasti tuoksuvan loistojasmike "Tähtisilmän" viereen.
Itse asiassa aloitan kierroksen sen luota ja päätän sen luo. 
Intensiivinen kukinta kestää vain hetken, mutta voimakas, makea, ihana tuoksu
leijailee kauas.



Tätä kaunotarta voisin katsella loputtomasti 💗 


Pöydällä odottaa kupposellinen kahvia ja kauppareissulla mukaan tarttuneet
makeat kotimaiset mansikat.
Neuleen alku odottaa tuolla ihan rauhassa. Sen vuoro on kohta.
Muuta en kaipaa juuri nyt.
Kesä.


Mansikan makeaa viikonloppua sinulle!




torstai 20. kesäkuuta 2019

Sininen on taivas



Ihana kesä. 
Kukat kuuluvat minun elämääni hyvin vahvasti, sen verran estetiikkaa kaipaan elämääni.
Nimenomaan valkoiset kukat ovat suosikkejani,
vaikka toki kukka kuin kukka on kaunis ja minulle kelpaava.
Mutta, jos ja kun tulee valinnan vaikeus, päädyn usein juuri valkoiseen.


Kotipihalle olen tietoisesti pyrkinyt valitsemaan pääasiassa valkokukkaisia puita ja pensaita, kuten tämän valkoisen pihasyreenin.
Köynnöksissä sitten löytyy kärhöjä vaikka minkä värisiä.
Alla oleva alppikärhö on kevään ensimmäisiä kukkijoita ja jatkaa hiljakseltaan kukintaansa pitkin kesää.


Yksi pihamme vähän erikoisemmista puista on alla oleva saksanpihlaja.
Se on kasvaa kauniin muotoisena ja on mielestäni komea näky. 
Keväällä sen oksankärkiin muodostuvat kauniit lehtiruusukkeet, 
joiden päässä on kaunis ja tiivis pihlajankukkaterttu.


Tuossa alla on kuva pikkuisesta kirjovaahterasta, joka kasvaa hieman ahtaassa kohtaa, 
mutta eipä sitä muuallekaan siitä enää voi siirtää, joten kasvakoon. 
Valitsin aikoinaan nimenomaan tämän valkokirjavalehtisen version tummalehtisen ns. verivaahteran sijaan. 
Molemmat ovat kyllä kauniita, mutta jotenkin tämä oli "valoisampi". 
Vaaleanvihreät lehdet sinistä taivasta vasten ovat kyllä kauniita.



Sininen taivas ja sininen meri, taustalla valkoisen kaupungin rakennuksia.
Kuva on viime kesäiseltä Suomenlinnan reissulta. 


Kuten huomaat, rakastan sinistä taivasta ja kukkien kuvaamista sitä vasten. 
Tässä tällä kertaa sinulle näytille muutama otos.
Näin haluan maailmani nähdä.


Näistä väreistä tulee hyvin suomalainen olo 😊
On aika juhlistaa keskikesän juhlaa ja nauttia valoisista kesäöistä.
Nautitaan kesästä kukin tavallamme ja tahollamme!


Ihanaa ja kaunista Juhannusta 💙


tiistai 18. kesäkuuta 2019

Kesäkuu kukkii

Arovuokko
Keskikesän juhlan lähestyessä kukkia puhkeaa pihalla yksi toisensa jälkeen.
Tässä seuraa kesäkuun kukkakavalkadi, jossa kuitenkin on mukana vain osa.

Kevätkaihonkukka
Arovuokkojen ja kevätkaihonkukkien lopetettua

Kesäpikkusydän
Kesäpikkusydän 'Alba'


vauhtiin ovat pääseet pikkusydämet ja syreenit


Valkoinen pihasyreeni 'Alba' on ehdoton suosikkini. 
Se vihertyy aikaisin keväällä, kukkii kauniisti ja tuuheasti sekä pysyy vihreänä ja lehdessä pitkälle syksyyn kaikista pensaista pisimpään.


Metsämansikan kukka
Siellä täällä kukkapenkeissä aluskasvillisuutena levittäytyy metsämansikka, 
tai ahomansikka, miten kukin sen tuntee. Ensimmäisiä mansikoita on jo päästy maistelemaan.

Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlajan runsasta kukintaa odotan joka kevät. 
Puu lopettelee paraikaa kaksiviikoista kukintaansa, mutta jälleen sen punaisia kukkaterttuja on ikuistettu moneen ja taas moneen kuvaan.

Kruunuvuokko
Viime kesänä sain onnistumaan kruunuvuokkojen kasvatuksen. 
En viitsinyt nostaa juurakoita talveksi pois, koska minulla ei ole niille kunnollista talvisäilytyspaikkaa. 
Yllätys olikin melkoinen, kun muutama oli selvinnyt talvesta ja hämmästyksekseni löysin ne kukkivina viime kesäiseltä paikaltaan.

Lemmikki
Lemmikkejä olen tänäkin keväänä ihastellut. 
Nekin ovat nyt jo kukintansa kukkineet, mutta loistavat kuvissa edelleen.
Kotipihlaja
Pihlajankukkien makea tuoksu täytti monta lämmintä alkukesän iltaa ja nyt on tulossa runsaasti pihlajanmarjoja.

Japaninakileija
Akileijojen kauniit kukat keräävät aina katseita.
Ujo japaninakileija pitää kasvonsa tiukasta maata kohden, mutta kukkapenkin uusi tulokas katsoo suoraan kohti 💗


Loistotädyke
 Arovuokon ja lemmikin lisäksi kolmas vauhdikkaan omavaltaisesti uusia kasvupaikkoja etsivä on loistotädyke, 
jonka kukkien sinestä tykkään erityisen paljon. 

Loistokärhö 'Multi Blue'
Ison ympyrän muotoisen perennapenkin keskellä olevassa korkeassa mustassa obeliskissa
kiipeilee useampi erilainen loistokärhö. Nimet ovat minulta pääosin hukassa ja talvikin vei kärhöistä jonkun.
Sen sijaan tunnistan tämän tällä hetkellä aivan upeasti jätti-isoilla kukilla kukkivan 'Multi Blue'-lajikkeen, jonka kukat ovat täysin nimensä veroiset.


Kaunista ja aurinkoista juhannusviikon jatkoa Sinulle 💗

Verikurjenpolvi


perjantai 22. helmikuuta 2019

Puutarhan talvi

Vaikka kesän kaipuu alkaa olla tässä vaiheessa talvea jo ihan mahdottoman kova,
täytyy myöntää, että myös talvinen kotipiha on kaunista katseltavaa.
Onhan piha ihan nätti kokonaisuudessaankin,
mutta mielestäni vielä kauniimpi, 
kun katse kiinnittyy yksityiskohtiin.


Tammikuun alun keskipäivän aurinko paistoi vielä matalalta näkyen hetken metsän takaa.


Timanttien lailla kimaltelevaa hankea jaksaisi katsella vaikka kuinka pitkään.
Pakkanen ajaa yleensä kuitenkin tämän valokuvaajan sisälle aika pian.


Tammikuun lopun aurinkoisina pakkaspäivinä valoa riitti jo hienosti 
kukkapenkin asukkaiden talviasun taltioimiseen. 
Tässä jalopähkämöt ja palavat rakkaudet lumikruunuineen.


Kesällä sitä tunnistaa lähes jokaisen kukkapenkin asukin, 
mutta näin talvella jotenkin unohtuu, mikä oli missäkin enkä minä ainakaan jokaisesta
talventörröttäjästä muista tai tunnista, mistä kukkijasta on kysymys.
Toki teissä on varmasti niitäkin, jotka osaatte kukkapenkkinne sisällön ulkoa ja takaperin 😉


Kärhöjen tulipilari odottaa ylväänä kesän kukkijoita.
Mietinkin tässä jo samalla, miten viime keväänä hankkimani uudet jalokärhöt ovat talvehtineet
 ja miten saisin ne viime kesää parempaan kukkaan tulevana kesänä. 
Hyviä neuvoja otetaan vastaan 😊


Syyshortensiakin taipui lumihunnun alla.
Monena syksynä olen leikannut suurimman osan kukinnoista, 
jotta kukkaterttuihin kerääntyvä lumi ei painaisi oksia maata myöten. 
Viime syksynä kukkien leikkaaminen jäi tekemättä ja nyt olenkin useampaan 
otteeseen käynyt karistelemassa pahimpia lumikuormia oksien päältä.
No, keväällä leikkaan pensasta joka tapauksessa vähän ronskimmalla kädellä.


Lunta, lunta ja lunta. Sitä riittää tänä talvena. 
Tähän mennessä parhaimmillaan, tai pahimmillaan, meidän omalla mittauksellamme pihalla on tasaisella kohti ollut 60 cm. Siis ihan mahdottomasti.
Tässä olikin välissä monta talvea, jolloin lumimäärä ei ollut ihan näin valtava. 
Taisi olla edellisen kerran kymmenisen vuotta sitten, 
kun saimme uppuroida edelliskerran kotipihalla lumessa lähes reisiä myöten.
Mutta onhan lumi kaunista ja ennen kaikkea puutarha talvehtii
paremmin suojaavan lumivaipan alla.
Toivottavasti lumen alla kulkevat pienet jyrsijät eivät kuitenkaan 
innostu liikaa tekemään tuhojaan. 




Pensanhanhikinkin kukkavarsi on saanut kidekuorrutuksen.


Pensasaitakin yritti jossain välissä pitää urhoollisesti lunta oksillaan, 
puhumattakaan nyt serbiankuusesta, johon lumi tarttui tosi kovasti.



Saippuakuplien puhalteluakin piti kokeilla.
Onhan kuplien puhaltelu oikeastaan ihan hulvattoman hauskaa sormet jäässä ja nenä huurussa.
Valon leikki jäätyvän kuplan pinnalla on kaunista ja jäinen kupla on mielestäni
tosi kaunis juuri hetkeä ennen kuin se luhistuu valkoiselle helmikuun hangelle.



Näiden kuvien ottamisen jälkeen helmikuun alkupuoliskolla alkoivat 
täällä eteläisessä Suomessa vesikelit.


Lumen sijasta on satanut räntää ja vettä vuorotellen.
Pihalla lumi on painunut, kaduilla riittää loskaa ja polanne pettää monin paikoin.
Yöllä jäätyy ja päivällä sulaa.



Kattojen lumikuorma kasvoi jossain vaiheessa hälyttävästi, mutta nyt  lumet ovat jo onneksi sulamisen
ja viiden plusasteen myötä valtaosin muuttuneet vedeksi tai tippuneet maahan.


Vaikka ollaan vasta helmikuun puolivälissä, auringon säteet lämmittävät eteläisellä seinustalla
ja lumi muuttuu "keväiseksi" ja alkaa häipyä talon kivijalan vierestä jo kokonaan.



Pihalle on taas ilmestynyt lisää elämää; 
ainakin varikset ja talitintit ovat löytäneet takaisin.
Aamuisin kuuluu jo titityy-konsertti ja valon määrä lisääntyy päivä päivältä
Vaikka tiedän, että talvi jatkuu vielä ja luntakin tulee lisää,
kevät on jo täällä.
Ihanaa.


Kevättä odotellaan siis todella kovasti ainakin täällä,
entä siellä?