Pieniä sukkia merinovillasta

Lapsen sukat merinovillasta

Kevään mittaan on välitöinä tullut neulottua erikokoisia sukkia vähän niinkuin pään tyhjennysmielessä.

 Ja toki siinä sivussa on tyhjentynyt edes pikkuisen lankakorikin 😊

Pienet, ja miksei vähän iseommatkin, sukat ovat erinomaisia langan loppujen kulutukseen.

Jämälankasukat aina aloitan ja sitten yksi väri loppuukin juuri vähää vaille kesken,

joten pitää aloittaa upouudesta kerästä - ja kierre on valmis 😊

Vauvan sukat - lankana Novita Baby Wool

Nämä kuvissa näkyvät lasten kokoa olevat sukat on neulottu paksuhkosta, 

pehmeästä ja lämpimästä-merinovillalangasta. 

Yllä olevat harmaa-sini-vihreät sekä harmaa-sini-vihreä-vaaleanpunainen-valkoiset Novita Baby Woolista

 ja alla olevat Dropsin Merino Extra Fine:sta.

Kuvia napsin niistä saman tien sukkien valmistuttua, joten ovat vähän epämääräisiä 

ja osasta voi arvata valmistumisajankohdinkin; 

kuten esim. pääsiäispyhät ja sitten jo toukokuisen kukinnan😊

Pikkusukkia on nyt jo ihan liikaa ja lisää tulee koko ajan. 

Pitää keksiä näille jatko-osoite aika pikapuoliin 😊

Mutta loppusijoituspaikkaa etsiessä neulontainnostus ei toistaiseksi osoita laantumisen merkkejä.

Mikähän olisi seuraava projekti, 

jonka lopputuloksena ei olisi pikkuisia sukkia, lapasia ja myssyjä?

Vinkkejä otetaan vastaan!

💗 Lämpöisin ajatuksin 💗

Satu

Peitto pikkuiselle

Olen muutamaan otteeseen lainannut kirjastosta Klompelompe-neulekirjoja.

(Tuo kirjan nimi ei meinaa millään istua suuhuni.)

Olen niiden ohjeiden mukaan tehnyt tähän mennessä yhden pienen myssyn,

mutta katsellut sitäkin enemmän kivoja kuvia.

Tällä kertaa silmiin osui Tuutu-peite, jota lähdin pienen harkinnan jälkeen toteuttamaan 

Novitan puhtaan valkoisesta Baby Wool-langasta eli paksuhkosta merinovillalangasta, jota neuloin 3,5 puisilla pyöröpuikoilla. 

Tämän pienen ihmisen pienen peiton neulominen kesti turhauttavan kauan. 

Tuumaustaukoja oli pidettävä yksi jos toinenkin.

Välissä valmistui myös liuta sukkia, parit kämmekkäät, parit lapaset, muutama panta,
jokuset pikkutossut ja muutama vauvan myssy

sekä muutamia hyvin pieniä virkkauksia; virkattuja "vanu"lappuja kokeilin.
Sitten tuli tehtyä paljon pihahommia.

Yhdistävänä tekijänä näillä kaikilla on, 

että ne ovat vauvanpeittoa pienempiä ja niiden tekemisessä on vähän vaihtelua

- uskomatonta, miten sitä pitää vaihtaa tekemisestä toiseen kesken kaiken ja keskittymiskyky puuttuu edelleen.

Minulla ei näköjään ole kestävyyttä tehdä mitään vähän isompaa käsityötä.

Hermot meinaavat mennä pitkiä rivejä neuloessa ja samaa toistaessa.
Samaa olen valittanut jo jonkun aikaa, eikä tilanne ole muuttunut. Ja tuskin muuttuukaan.

Onko keskittymiskykyni heikentynyt, vai mistähän on kysymys...

Tunnistatko vastaavaa itsessäsi?

Nyt sitten vähäistä vapaa-aikaa jakamaan olen ihan vapaaehtoisesti ottanut muutaman
avoimen yliopiston kurssinkin. Tuntuivat hyviltä ajatuksilta tuossa alkusyksystä...
Suklaakeksi jos toinenkin on tässä matkan varrella mennyt
 ja töiden kasaantuessa niitä taitaa kulua useamminkin...

Välillä on kiva piipahtaa tänne blogin puolelle,
mutta kyllä täällä vierailu ja mielenkiintoisten blogien lukeminen on nyt jäänyt todella vähälle.
Kaikkea kun ei ehdi, ei sitten millään.
Ehkä sitten talven mittaan.

Mutta oleelliseen palatakseni.
Eräänä kauniina alkukesän iltana terassin keinussa
aloitettu vauvanpeite valmistui kuitenkin lopulta syksyn hämärtyessä
ja sain sen kuvattua ulkona vähenevässä valossa viimeisten vaahteranlehtien seurassa.

Vauvan peitto

Kaunis se kyllä on, vaikka itse sanonkin 😊

Mallineule oli yllättävän yksinkertainen, 

mutta sillä saa mielestäni näyttävää aikaiseksi.

Kirjoittelen tätä pyhäinpäivän iltana,
kaamosvalot, joita jouluvaloiksikin voitaneen kutsua on juuri viritelty ulos pimeää pihaa valaisemaan
ja tunnelmaa luomaan.
Pimeässä illassa terassia valaisee pieni valaistu tuija ja useampi kynttilälyhty.
Kotona on hämärää, jotta voin ihailla ikkunasta pihan valonlähteitä.
Toki pöydillä ja tasoilla kynttilät luovat tunnelmaa.
On pimeä ja koko ajan pimenevä vuodenaika, joka väsyttää,
mutta samalla on ihana nauttia syksyn ja pikkuhiljaa lähestyvän joulun tunnelmasta.
Sitä ikäänkuin käpertyy sisäänpäin.

Kauniita marraskuisia päiviä Sinulle!

Kettuhuivit

Hymy vangitsee ja vapauttaa.

Hymy synnyttää iloa ja lämpöä ihmisten välille.

Itselleenkin voi hymyillä, sisäänpäin hykerrellen tai 

päin naamaa peilin edessä, koska olen ja olet lämpimän, joskus ilkikurisenkin hymyn ansainnut.

Ilo syntyy usein pienistä asioista ja voi muuttua isoksi ja pulppuavaksi nauruksi.

Lapsille ja lapsenmielisille on kiva neuloa veikeitä neuleita. 

Yksi esimerkki tällaisista ovat nämä kettuhuivit.

Ne keräävät katseita, tuovat hymyn huulille.

Ne myös lämmittävät ja antavat jutunjuurta, 

jos puheenaiheet meinaavat kohdatessa loppua ennen vauhtiin pääsemistä. 

Innostavat tarinoimaan ja vapauttavat ehkä nauramaankin.

Ketunpoikaset temmeltävät keväällä iloisesti ja syksyn tullen ne ovat jo vakavoituneet 

seuraamaan maailman menoa kannon nokasta ja kiven takaa.

Pintereistä selaillessani löysin kivan näköisiä lasten kaulahuiveja

ja päätin kuvien innoittamana neuloa oman versioni eläinaiheisista huiveista.

Ensimmäisenä valmistui tummasta siniharmaasta villaa ja puuvillaa sisältävästä 

Novitan wool cotton - langasta neulottu kettu
ja seuraavaksi samalla mallilla merinovillaisesta Novitan baby wool - langasta sille vaaleanpunainen kaveri. 

Ketun kasvot vaativat vähän enemmän miettimistä ja työstämistä,

mutta muuten aina oikein neuleena toteutettava huivi toimii kivana ja nopeana välityönä 

esimerkiksi telkkaria katsellessa.
Tosin näillä langoilla neuloessa epätasaisuudet tulevat todella hyvin näkyviin, joten liian huoleton ei kannata olla.

Tämän kaksikon huivit ovat suhteellisen kapeat,

joten leuan ja poskien lämmittäjäksi näistä ei pakkasilla ole,

mutta huivit toimivat silti kivana syysasusteena ja kaulan lämmikkeenä. 

Lankoja ja yksityiskohtia vaihtelemalla saa luotua monenmoista eläintä.

Mielikuvitus vaan on rajana, sillä mahtuuhan satumetsään monenväristä ja näköistä otusta.

Kettuhuivi

Eihän sinikettu pelkästään kivillä viihtynyt, 

vaan pääsi kuvattavaksi myös terassille syksyn merkkien kera.

Satumaisen kauniita syyspäiviä sinulle💛

Kasvivärikokeiluja jälleen

Taas on tullut kesän aikana leikittyä.

Tytär kysyi muutama viikko sitten, miksi minä oikein touhuan noiden lankojen ja kasvien kanssa.

Johon minä, että se on hauskaa, ei tarvitse ajatella samalla tavoin kuin töissä.

Aivot narikkaan tyylistä toimintaa siis. 

No, eihän se tietysti ihan noinkaan ole. En missään nimessä aliarvioi asiaa ja tosissaan värjääjiä,

sillä jos tätä värjäyshommaa tekisi ihan oikeasti tosissaan, 

pitäisi ajatella ja miettiä hyvinkin paljon. 

Mutta, kun minä en tee tätä tosissani, kokeilen vaan yhtä ja toista.
Ja juuri yllätyksellisyys ja omien kokeilujen tulokset ovat minulle tässä touhussa tärkeintä.
Toisaalta näin sitten tulee myös enemmän huteja.

Pihakäenkaalilla värjättyä Novita Nalle- ja Novita Baby Wool -lankaa

Kirjoittelin kesäkuussa edellisistä värjäyskokeiluistani, joissa sain omasta mielestäni aikaan tosi kivoja värejä,
kuten esimerkiksi yllä olevan kuvan hempeän vaaleansiniset sävyt.
 Pääset katsomaan tekstin ja kuvat klikkaamalla 'tästä'.



Toistaiseksi olen kasviväreillä värjätessäni käyttänyt lankojen pureutuksessa vain alunaa ja
lankoina puhtaan valkoisia Novitan lankoja.
Pitemmälle ja syvemmälle eri aineisiin ja lankalaatuihin en ole siis edes yrittänyt paneutua.

Tällä kertaa huteja on tullut vähän aiempaa enemmän.
Kokeilin eräänlaista kylmävärjäystä (en taaskaan mennyt täsmälleen ohjeiden mukaan...) ja
laitoin lasipurkkiin Nalle-lankaa sekä puna-apilan ja lupiinin kukkia ja pihakäenkaalin lehtiä. Kuva tuossa alla.
Seos muhi useamman viikon ja alkoi myös käydä. Lopulta huuhtelin langat ja liotin niitä etikkavedessä, jonka jälkeen pesin ne varovasti ja kuivasin.
Pikkuisen jäi kuitenkin tunkkainen haju. Mitähän sille tekisi?

Lopputuloksena oli vaaleaa, vähän epämääräistä vaaleansinisen, turkoosin ja vihreänkeltaisen sävyistä lankaa.
Periaatteessa kaunis, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan, mitä toivoin.

Seuraava värikokeilu oli harmaa-ajuruohosta, 

jonka uskon tämän kuivalla pihallani leviävän ja nurmikolta tilaa valtaavan violetein kukin kukkivan kasvin olevan.

Kasvi oli kaunis ja kuvittelin saavani sen kukinnoista jotain vihertävään tai punertavaan viittaavaa väriä.

  

 Keitin lientä hiljalleen miedolla lämmöllä useamman tunnin ja lopputulos oli epämääräisen ruskehtavaa. Samanlaista epämääräisen keltaharmaanruskeaa oli myös lanka, kun sen parin päivän lillumisen jälkeen otin pois, huuhtelin, pesin ja kuivasin. Sävy on periaatteessa kaunis ja luonnonläheinen, mutta ei aivan sitä, mistä itse tykkään. Kuvan näet tässä alla.

Niinpä päädyin laitamaan langan uudestaan kylpyyn. Tällä kertaa liotin tummaa kaakaota kuumaan veteen ja upotin kyseisen lankavyydin sinne. Lopputulos oli sitten jo mieleisempi, vaikka värinvaihdos ei kovin iso lopulta edes ollutkaan. Kaakaossa marinoitunut lanka on kuvassa alhaalla vasemmalla. Vinkin kaakaon käyttämiseen sain VanillaWool-blogin Mariannelta, kun Instagrammin puolella värjäyksistä oli puhetta 😊
Värjäsin kaakaolla sitten myös ihan puhtaan valkoisenkin kerän ja sain lopputulokseksi mielestäni kauniin vaaleanruskean langan, josta kuva tuolla vähän alempana yhdessä sipulinkuorilla värjätyn langan kanssa.

Sitten kukkivatkin jo horsmat tien reunalla ja 

eräänä aamuna kävin keräämässä pienen pussillisen horsman kukkia ja laitoin ne hautumaan useammaksi tunniksi. 

Horsmista tulikin kauniin punavioletti mehu.

Muutaman päivän marinoitumisen jälkeen lopputulos oli melkoinen yllätys;

horsmista sain kaunista keltavihreää lankaa. Tällaiset yllätykset ovat niitä parhaita!

Horsman kukilla värjätty  Nalle-lanka

Tällä erää viimeisimpänä kokeiluna oli sipulinkuorten käyttö ja käytin sekä kelta- että punasipulinkuoria.
Keltasipulinkuorilla värjätessä lankana oli villasekoitelanka Novitan Nalle (kuvassa vasemmalla) ja Novitan merinovillainen Baby Wool (kuvassa oikealla).
Lopputulos molempien lankojen kohdalla oli mielestäni kauniin lämpimän oranssinkeltainen.

Vasemmalla keltasipulinkuorilla ja oikealla kaakaolla värjätyt langat

Seuraavaksi kattilaan pääsivät punasipulinkuoret,
joita keitin hiljalleen muutaman tunnin ja siivilöinnin jälkeen kaadoin liemen lasipurkkiin. 

Perään laitoin reilun vuorokauden alunavedessä lionneet märät langat lämpimään liemeen,

jossa ne saivat marinoitua kolme vuorokautta.

Ensimmäisen päivän ajan liemi näytti punertavalta, sitten siniharmaalta ja lopulta lähes mustalta.

Lopputulos oli mielestäni kauniin havunvihreä.

Tykkään kovasti 💚

Punasipulinkuorilla värjätty valkoinen Nalle-lanka

Palatakseni vielä alun "aivot narikkaan" -ajatukseen.
Näitä värjäyksiä tehdessäni olin välillä aika epäileväinen,
mutta nyt lopputuloksia katsoessani olen todella tyytyväinen.
Vaihtelu ja uuden oppiminen, oivallukset ja yllätykset virkistävät.
Mitä enemmän (elämän)kokemusta karttuu, sitä enemmän sitä näköjään osaa arvostaa ihan näitä pieniä iloa tuovia asioita.
Näin totean ainakin omalla kohdallani.

Iloa viikkoosi !

Kasviväreillä värjättyjä lankoja