Lämpimät lapaset

 

Kesä alkaa olla jo pitkällä. Kun alkukesän viileistä säistä päästiin, onkin sitten ollut lämmintä yllin kyllin. Päivän lyhentymisen alkaa kuitenkin jo huomata, valitettavasti. Lomakin alkaa olla lopuillaan. Onkin pitkästä aikaa ollut mahdollisuus ihan vaan olla ja yrittää unohtaa työasiat. No, se unohtaminen on sitten ollut vähän niin ja näin, mutta pääasia kuitenkin, että "vain olemisesta" huolimatta on tunne, että jotain olen sentään saanut aikaiseksikin. Heinäkuun helteillä on tullut paitsi siivottua kotona vähän perusteellisemmin, kun talvella ei siihen oikein tuntunut olevan aikaa, myös neulottua hyvinkin lämpimiä talviasusteita. Ja tuo tuntitolkulla neulomimen äänikirjaa kuunnellen onkin ollut rentoutumiskeino numero yksi. Aiemminkin olen kirjoittanut tänne, että ihan urakkaneulominen ja tunne, että tulee valmista, saa hyvän mielen aikaiseksi. Puolisolla on omat harrastuksensa ja minulla omani. Sitten illan viiletessä on ollut mukava yhdessä grillata 😊

Perinteisesti minulla kesäkäsityönä on ollut joku virkkausprojekti, jonka kanssa olen tuskaillut sitten pitkin kesää. Ja  joskus, useammin kuin yhden kerran, niiden valmistuminen on kestänyt seuraavaan, tai sitä seuraavaan kesään. Toki tänäkin kesänä olen virkannut, mutta lähinnä järkevässä ajassa valmistuvia pehmoleluja, mutta tosiaan varsinaisesti tämän kesän "juttuna" on ollut neulominen.

Olen paljon neulonut lapasia merinovillasta ja tykkään merinovillaisista ylitse kaiken. Vähänkään kovemmilla pakkasilla ne kuitenkin tarvitsevat kaverikseen toisetkin, sillä sormet eivät yksinkertaisissa lapasissa tarkene. Kesäkuussa kävin paikallisessa lankakaupassa ja laajan valikoiman edessä meni jälleen kerran ns. sormi suuhun. Onneksi asiansa osaava kauppias neuvoi, millaisesta langasta saisin lämpimät, mahdollisimman vähän kutittavat villalapaset. Kuten tiedetään, alpakan villa lämmittää ihanasti. Olenkin tehnyt useita alpakkaisia kämmekkäitä. Nyt ohutta alpakkalankaa pääsi merinovillan kaveriksi puikoille, sillä saamani neuvon mukaan neuloin lapaset kaksikertaisesta langasta.

Lankoina ovat Sandnes Garnin Alpakka Fölgetåd (100 % alpakka) ja Sunday (100 % merinovilla). Molemmat ovat pehmeitä ja niinpä lopputulos onkin hieman pörröisen ja silkkimäisen oloinen, pehmeä neulepinta. Tykkään! 

Oikean puikkokoon ja silmukkamäärän löytämisessä oli hieman hakemista, mutta lopulta päädyin neulomaan 3,5 mm puikoilla. Silmukoita on 40, sillä lapaset tulivat tyttärelle, jolla on paljon pienempi käsi kuin minulla. Itselleni laitan perinteisesti 44-46 silmukkaa, kun neulon 3,5 mm puikoilla. Näihin lapasiin ei ole ohjetta, vaan ovat peruslapasten mallilla ja tein niihin ihan peruskierrepalmikot ja peukaloksi kiilapeukalon. Peukalosta tuli riittävän istuva ja lapasista oikean pituiset useamman sovituksen jälkeen. Hänelle on tärkeää, että lapaset istuvat hyvin käsiin 💗

Muita valmistuneita neuleita ovat kolme huivia, muutamat kämmekkäät sekä muutamat villasukat. Niistä sitten seuraavissa postauksissa. Ja, kyllä neulontatahti tästä arjen alkaessa hidastuu vain murto-osaan nykyisestä, mutta ehkä ihan hyvä niin - nimittäin rajansa kaikella 😊

Mukavaa alkanutta elokuuta ja kauniita kesäpäiviä! 

🌼🌞🌼

Menneen talven lapasia

 

Vaikka on kevät, laitan tähän kuvia lapasista, joita menneen talven aikana on tullut neulottua. Ennen joulua sain tyttäreltä pyynnön tehdä heijastavat lapaset. Aiemmin myynnissä ollutta, esim. Novitan heijastavalla säikeellä varustettua lankaa ei enää ollutkaan myynnissä sen enempää kuin muitakaan vastaavia. Hienoisen etsiskelyn jälkeen löysin Viking Reflex -langan  Menitasta ja kävin ostamassa sitä vaaleansinisenä, harmaana ja viininpunaisena. Lisäksi ostin pelkkää ohutta, noin millin vahvuista heijastavaa lankaa pari rullaa, sillä myös  tuo Vikingin lanka oli aika löyhäkierteistä ja jotenkin tuntui, että heijastava osuus jäi aina työn nurjalle puolelle tai muuten piiloon sitä neulottaessa. 

Alla olevat vaaleansini-valkoiset lapaset on neulottu vaaleansinisestä Viking Reflex - ja valkoisesta Novitan seitsemän veljsestä -langasta. "Kirjoin" valkoisten tähtien keskelle vielä erikseen ohuella heijastinlangalla jonkinmoiset tähdet, vaikka niistä ei tasalaatuiset tullutkaan. Sakaroiden eriparisuus näkyy varsinkin tuossa salamavalolla otetussa alemmassa kuvassa, jossa näkyy, minkä verran heijastinlanka reagoi valoon. 

Viininpunaisiin lapasiin neuloin Viking Reflex -heijastavan langan sekaan muutaman kierroksen välein nauhamaista heijastinlankaa. Ajattelin, että se voisi lisätä lapasten heijastavuutta, mutta loppujen lopuksi en ole ihan varma, oliko siitä vastaavaa hyötyä vai ei. Sen sijaan liukkaan nauhamaisen langan neulominen peruslangan ohessa oli yllättävän työlästä ja en ehkä ihan heti käytä sitä toisen langan ohella.

Alla olevat roosa-ruskeat lapaset tein muuten ns. omasta päästä, mutta idean kuvioon ja lyhyeen resoriin otin Rakkaudella Henna Neulekirjasta, jonka ostin jossain vaiheessa alennusmyynnistä. Lankana näissä on kaapin kätköistä löytynyt Drops merino extra fine -merinovillalanka. Meinasin ensin tehdä täysin ohjeen mukaan, mutta ohjeessa oli niin reilusti silmukoita, että olisin saanut aikaiseksi "lapiot", jos ohjetta olisin noudattanut. Nämäkin ovat reilun kokoiset ja tulivat omaan käyttööni. Paukkupakkasille niihin mahtuu alle ohuemmat lapaset tai neulehansikkaat. Muuten pidän enemmän paremmin istuvista lapasista, mutta tällaiset kyllä menevät päällimmäisinä.

Alla olevat siniharmaat lapaset tein alun perin myös itselleni, mutta niistä tuli kuitenkin vähän liian kapeat ja koska tytär kelpuutti ne itselleen, hän sai ne. Lankana näissä on myös Drops merino extra fine 100 % merinovillalanka. Lapasissa on 44 silmukkaa ja olen neulonut muistaakseni 3,5 mm puikoilla. Vähän pidin työläänä neljän silmukan ruutukuviokerran tekemistä peukalokiilan ja lopulta peukalon kohdalla, mutta menihän tuo pienen hapuilun jälkeen. 

Olisivat nuo lapaset loppujen lopuksi minullekin sopineet, sillä neulospinta tasaantui ja tavallaan löystyi kostean harson läpi höyryttämisen jälkeen. 

Ja, ihan koska on kevät ja toukokuu, oli pakko laittaa pari kukkakuvaakin tämän hetken kukkijoista!

Kauniita toukokuun päiviä

💚

Satu

Roosaa

Kesä on kääntynyt syksyksi ja kävelyretkeltä mukaan lähti muutama kukkiva kanervan varpu. On meillä muuten kaunis kieli - sekä Kanerva että Varpu ovat myös alkuperäisen luonnonnimensä lisäksi myös kauniita naisten nimiä. Ruusua, Roosaa, Orvokkia, Kukkaa ja Suvituulia sekä lukuisia muita unohtamatta 🌷💗 

Vaikka äidinkieli oli kouluaineena aikoinaan itselleni helppoa taivutus- ja yhdyssanasääntöineen ja sanaluokkineen ja muine sääntöineen, ajan kuluminen tekee tehtävänsä. Monta kertaa huomaan, miten jään miettimään esim. nimien taivutuksia. Kuten esimerkiksi sitä, miten taipuu varpu yleissanana tai nimenä - varpu - varvun - Varpun. Ainakin puhekielessä puhutaan työkaverista vaikkapa näin "Varpulla on kaunis pusero" sen sijaan, että sanottaisiin "Varvulla on kaunis pusero". Jälkimmäinen ei sovi kielikorvaan. No, nyt moni teistä asioista paremmin perillä olevista miettii, että mitä minä tässä oikein selitän, kaivaisi vaan kieliopin esille. Mutta enpä viitsi 😊 Kertokaa te. 

Jossain vaiheessa sain tänne blogiinikin kommentin, että blogin nimen tulisi olla Sadun Tuulia, ei SatunTuulia. No, tuohon totesin, että blogini nimellä on ihan muut taustat kuin kielioppisäännöt - ja se osuus pätee edelleen.

Mutta pääasia siis oli jälleen kerran mieleen pulpahtanut ajatus siitä, kuinka monipuolinen ja -vivahteinen ja välillä monitulkintainenkin suomi on. Kuten myös Suomi.

Päivän varsinaiseen aiheeseen vihdoin päästäkseni. Kanervan varvun kaveriksi postauksen ensimmäiseen kuvaan pääsivät ohuesta vauvamerinosta neulotut pikkulapaset.

Olen näitä vastaavia pikkulapasia tehnyt tässä viime vuosina muutamia sekä roosan että sinisen eri sävyisillä varsimakkaroilla. Lankana on Drops Baby Merino ja puikot vähän käsialan ja mielentilan mukaan vaihdellen 2,5, 2,75 ja 3,00 mm. välillä. Varren aloituksessa on 44 silmukkaa ja viimeisen makkaran jälkeen on neulottu yksi kierros valkoisella oikein ja sen aikana vähennetty tasavälein yhteensä 4 silmukkaa eli jokaisen puikon lopussa on neulottu 2 s oikein yhteen. Ranneresorissa on siis 40 silmukkaa samoin kuin kämmenosassa. 

Vauvan lapaset

Samasta langasta valmistuivat myös alla olevassa kuvassa näkyvät sukat ja lapaset, joiden ohjeen löysin Kardemumman talo -blogista. 

Vastaava löytyy myös myös muista blogeista joko samalla tekstillä tai muuten linkitettynä. Näiden sukkien nimi on Lise Loten pikkuiset sukat. Tein sekä sukista että lapasista vähän isommat ja vähän pienemmät versiot. Pienemmät ovat arviolta noin vastasyntyneen kokoa.

WILLASTA siksak-myssy

Vähän kylmempää roosan sävyä, vai onko tämä nyt sitten enemmän jo liilaan vivahvaa, löytyy puolestaan tästä vauvan siksak-myssystä ja sen pariksi neulotuista pikkulapasista. Lankana hieman paksumpi merinovilla Drops Merino Extra Fine. Lapasissa on 1 oikein 1 nurin -joustinvarsi ja lapasten kuvion muodostamat pilkut syntyvät tasavälein luonnonvalkoisen lomaan neulotuista värillisistä silmukoista. 

Pipon tupsun olen tehnyt itse tekoturkiksesta, jota löysin viime syksynä Eurokankaasta. Oma ohjeeni tekoturkistupsun tekemiseen löytyy aiemmasta postauksesta, kun klikkaat  "tästä" tai "tästä".

Kanervien lisäksi kuvaan on päässyt ihana orkidea. Ne ovat lempihuonekasvejani, vaikka hyvin harvoin saan ne uudestaan kukkimaan. Joskus se sentään onnistuu minultakin. Mutta onneksi niiden kukat kestävät pitkään. 

Ennätys on kuvassa näkyvä pikkukukkainen orkidea, joka kukki siis meillä peräti kolmatta kertaa ja viimeksi kasvatti yhden kukkavarren alkukesällä 2023. Ensimmäiset kukat siihen puhkesivat heinäkuussa -23 ja näissä kuvissa kukinta on meneillään tammikuussa 2024. Saman kukkavarren viimeiset kaksi kukkaa kukkivat vielä syyskuussa 2024 eli hyvinkin reilu vuosi ensimmäisen kukan puhkeamisen jälkeen. Upea ja sitkeä kasvi siis, kun näin vaatimattomalla hoidolla jaksaa kukoistaa.

Aurinkoisia syyspäiviä!

t. Satu

Pikkujuttuja ja kuluneen syksyn kuulumisia

Uskomatonta, miten aika menee nopeasti. Monta kertaa on ollut tarkoitus tarttua "härkää sarvista" ja alkaa kirjoittaa tänne kuulumisia. Aina vaan on tullut tilalle jotain muuta. Mutta jos nyt  🤍

Kulunut syksy painottui käsitöiden suhteen pieniin juttuihin. Muutamia pantoja on tullut neulottua ja sitten lisäksi olen neulonut useita ihan pienelle tarkoitettuja sukkia, lapasia ja myssyjä pehmeästä merinovillasta. Pitkästä aikaa kaivoin esille myös perinteisen vauvan siksak-myssyn ohjeen ja tein useamman saman tien, kun vauhtiin pääsin ja sain muokattua ohjeesta sopivan. Pari niistä on jo löytänyt itselleen pikkuisen pään, jota lämmittää, mutta muutama odottaa vielä vuoroaan. Tässä alla olevissa kuvissa näkyy osa myssyistä.

Lokakuun lopun ja marraskuun alun muita kuulumisia hallitsee korona. Olin säästynyt siltä tänne asti, mutta lokakuun puolivälin kieppeillä se sitten löysi meillekin ja "iloa" siitä onkin sitten riittänyt. Useampi påivä meni ensin tolkuttomassa päänsäryssä ja sitten kuumeessa ja kun siitä selvisi, on edelleen ns. huono/kylmä hiki koko kehossa ollut jatkuva seuralainen heti, kun pystyasennossa jotain yrittää tehdä. Lisäksi yskä ja tukkoisuus jatkuvat näköjään ties kuinka kauan. Koiratkin ovat saaneet tyytyä minimiulkoiluihin, kun niiden palvelijat eivät jaksa tai jos muuten jaksaisivatkin, yskivät ulkona ja sieltä tulon jälkeen melkein itsensä tainnoksiin. 

Onneksi kuitenkin pääsin näinkin vähällä, mutta jo tällä kokemuksella voin todeta, että ei kiva, ei ollenkaan. Siitä johtuen myös kotipiha jäi haravoimatta ja muutkin viimeiset pihahommat tekemättä, koska tekijät eivät jaksa. No, totesinkin miehelle, että ei oteta pudonneista puunlehdistä stressiä. Ne odottavat kyllä kevättä :)

Virkkauspuolella valmistui jälleen muutamia pienten leluja; unipupuja kavereineen sekä erilaisia puuvillaisia mustekaloja/turvalonkeroita viime keväänä ja kesänä valmistuneiden kaveriksi. Niiden lisäksi innostuin virkkaamaan pehmolangasta vähän pulleampia lonkero-otuksia lyhyillä lonkeroilla. Pari niistäkin on jo löytänyt kaverin itselleen. Näistä tuli ainakin omasta mielestäni aika hurmaavia, vai mitä olette mieltä?

Lisäksi syksyn mittaan koukulta on tipahtanut muutama Unille-pupu, -nalle ja -hauva 😊 Ajattelin, että vaikka olen jo aiemmin tänä vuonna lupaillut, että en jatkuvasti laita näitä lapsille suunnattuja juttuja, en ehkä kuitenkaan malta olla tekemättä näistä omaa juttua kuvineen tässä talven mittaan. Jostain syystä nämä ovat itselle sydäntä lähellä. 

Juuri koronasta sen verran toivuttuani, että kykenin töihin, olivat käsityömessut, joihin otin osaa ensimmäistä kertaa eläessäni myyjänä. Ja messuilla kävijät olivat myös kiinnostuneita juuri nåistä pehmoleluista sekä vastasyntyneelle tarkoitetuista myssyistä, sukista ja lapasista 🤍 Kiva ja jännittävä kokemus.

Myös suloisen pehmeitä kämmekkäitä on tullut tehtyä. Lankana on ollut pääasiassa Dropsin alpakkasekoitelanka Sky, mutta myös muita on päätynyt puikoille. Tarkoitus on tehdä vielä yhdet kämmekkäät ennen joulua pukinkonttiin. Mutta sitten saa riittää siltä saralta tältä talvelta ;) 

Alpakkaiset WILLASTA-kämmekkäät

Seuraavaksi tarkoitus on neuloa harmaat perussäärystimet joustineuleella itselleni tulevien pakkasten varalle. En vuosiin ollut käyttänyt säärystimiä, mutta viime talvena sellaiset neuloin ja kovaan käyttöön pääsivätkin. Enää en voisi kuvitella meneväni pakkasella ulos ilman niitä. Siksipä ostin ihan varta vasten eilen ruokaostosreissulla Prismasta pari kerää 7 veljestä-lankaa, kun oli sopivasti asiakasomistajatarjouksessa :) 

Mutta, jotta joku järki olisi näissä tekemisissä, sitä ennen on kuitenkin tehtävä kärkikavennukset pienen neidin merinovillaisiin pitsisukkiin, jotka odottavat valmistumistaan tuossa nojatuolini vieressä lattialla nököttävässä ruskeassa pajukorissa. 

Tajusin tässä yhtenä päivänä, että voisi varmaan alkaa laittaa jo kausivalojakin pihalle. Ei niitä tule paljoa, koska olen kyllästynyt niiden heikkoon kestävyyteen. En halua joka vuosi ostaa uusia, kun entiset eivät enää toimikaan kuin ehkä osittain. Mutta pitää sitä jotain kuitenkin laittaa. Samalla hoksasin, että joulukin on ihan kohta. Tänä viikonloppuna laitoin viimein joulutähdet ikkunoihin ihan vaan pimeän karkoittamiseksi. 

Kauniita marraskuun loppupuolen päiviä ja ihanaa joulun odotusta 🤍❄️

 

Parit lapaset

 

Talven mittaan olen saanut aikaiseksi neuloa kahdet lapaset. Toiset tyttärelle ja toiset itselleni. 

Yleensä lapastuotanto on ollut laajempaa, mutta kuluneena talvena virkkaaminen on kiinnostanut jossain määrin enemmän. 

Tyttärelle neuloin vaalean vanhan roosan sävyiset lapaset joululahjaksi. Näiden kuva onkin esiintynyt täällä blogissa jo aiemmin. 

Koska tykästyin malliin kovasti, neuloin samanlaiset itselleni tyttäreltä joululahjaksi saamastani liilan sävyisestä langasta.

Ohje on Novitan jossain viime vuoden lehdessä ollut Variaatio-lapasten ohje ja noudatin sitä omien lapasteni kohdalla pilkulleen. 

Linkki ohjeeseen on 'tässä'. Nämä minun neulomani ovat E-mallilla tehdyt.

Oletko sinä tehnyt näistä jotkut? Ja jos olet, millä mallilla.

Tyttären lapasissa on neljä silmukkaa vähemmän kierroksella eli niistä tuli kapeammat. Samoin pituus ja peukalo ovat ohjetta pienemmät. 

Ohjeessa on käytetty Novitan 7 Veljestä lankaa, mutta minä olen alkanut enenevässä määrin neuloa lapasia pehmeästä merinovillasta. 

Näissä lankana on Drops Merino Extra Fine ja tykkään sen tuntumasta kovasti.

Lanka ei toki ole yhtä kestävää kuin nuo vahvikkeelliset, mutta toimii lapasissa ja myssyissä mielestäni oikein hyvin.

Olen miettinyt, josko kokeilisin neuloa jonkun muunkin variaatiolapasversion, mutta se on toistaiseksi jäänyt. Ehkä sitten ensi talveksi. 

Kotia pitäisi laittaa vähän kevätkuntoon. Tämä tarkoittaa siis sitä, että olohuoneen koirankarvoja (ja kaikkea muuta, 

mikä jätetään mainitsematta) kerännyt matto pitäisi tehoimuroida ja viedä pesulaan. 

Olen lisäksi ajatellut, josko vaihtaisin olohuoneen läpinäkyvät valkoiset poikkiraidalliset verhot vähän peittävämpiin valkoisiin. 

Ohuisiin ja läpikuultaviin edelleen, mutta ei läpinäkyviin 😊

Värejä olen miettinyt, mutta palaan aina noihin valkoisiin. 

Kuviollisia ja eri värisiä verhoja on kaapissa riittävästi odottamassa "päivää parempaa" ja eipä niitä tule varmaan enää ikkunaan laitettua. 

Pellavakankaiset ja pellavanväriset ovat edelliset "värikkäät" ja niistäkin on jokunen vuosi aikaa. 

Ihailen kyllä toisen kotona ja kuvissa kauniita kuvioita ja värejä, hillyttyjä ja voimakkaampiakin, mutta omaan kotiini en niitä osaa enää tuoda. 

Ei ole juuri sisustussilmää ja siksi menen sieltä, mistä aita on kaatunut.

Meillä onkin kotona paljon valkoisen ja puun sävyjä huonekaluissa ja kankaissa.

Mutta tunnusttava on, että nyt taas keväällä tekee mieli edes sohvalle jotain ns. kevään väristä tyynyä ja kukkakimppu pöydälle. 

Ne aion saada hankituksi.

Millaisella värimaailmalla teillä mennään?

Hiihtolomien ja talvilomien aika alkaa olla käsillä. Minulla on lomaa vasta pääsiäisen jälkeen, paria maaliskuun vapaapäivää lukuun ottamatta.

Jos lomailet, toivotan sinulle mitä upeampia ulkoilukelejä olitpa sitten kotimaassa tai vieraalla maalla.

❄️❄️❄️

Mukavaa helmikuun jatkoa!

t. Satu

Joulun odotusta

Adventin aika 🤍

Kuin yllättäen, on vuosi kääntynyt lopuilleen, päivät ovat hämäriä ja illat pimeitä. 

Kynttilät ja valosarjat ovat vallanneet tilaa kotona ja hämärän hyssyä on vietetty ilta jos toinenkin. 

Jo klo 19 tuntuu siltä, että alkaa olla aika mennä nukkumaan ja että kello on jo "miljoona". 

Ja yhtä usein sitä hämmästyy, että "sehän on vasta seitsemän..!"

Melkeinpä tekisi mieli tehdä karhut - vetäytyä talviunille ja herätä vasta kevätauringon säteiden helliessä :) 

Näin iän karttuessa olen huomannut alkaneeni olla tosi nuutunut loppuvuodesta. 

Ehkä kysymys ei kuitenkaan ole kaamosmasennuksesta tms., mutta ehkä jotain siihen suuntaan kuitenkin. 

Puoliväkisin sitten raahautuu päivästä toiseen ja niin se vaan aika kuluu kuitenkin nopeasti ja kohta ollaan joulussa. 

Silloin on viikon loma ja sittenpä sitä uudelta vuodelta rupeaakin jo odottamaan kevättä ;)

Mutta koska sitä ei kuitenkaan vapaa-aikaansa jaksa koko ajan kynttilöitä tuijottaa nukkumisesta puhumattakaan, 

ovat lukuisat keskeneräiset käsityöprojektitkin edenneet. Ja pikku hiljaa on tullut valmistakin.

Yksi tällainen joku aikaa sitten valmistunut ja jonkun viikon kesken ollut juttu olivat nämä kuvissa näkyvät lapaset. 

Neuloin ne syksyn Novitan lehdessä olleiden Variaatiolapasten ohjetta mukaellen.

Kuvio on käytännössä sama kuin ohjeessa, mutta laitoin silmukoita puikoille vähemmän. 

En enää tarkasti muista, vähensinkö ympärysmitasta neljä vai kuusi silmukkaa, mutta aika monta kuitenkin,

koska naisten koon lapasista piti saada tyttären kapeaan käteen istuvat. 

Hänelle kun lapasten pitää olla täsmälleen omiin käsiin sopivat, ei liian löysät eikä tiukat. 

Ja lapasen millilleen oikean pituinen verrattuna sormien kärkiin, peukalon pituudesta ja leveydestä nyt puhumattakaan. 

Niinpä näidenkin lapasten kohdalla tehtiin koesovituksia ja säätöjä useampi ennen valmistumista. 

Lankana on pehmeä ja lämmin Drops Merino Extra Fine, joka ei kutita herkkää ihoa ja jota on onneksi myös miellyttävä neuloa.

Lopputulokseen olen sitten minäkin tyytyväinen ja toivon mukaan tytär myös. 

Hän saa nämä joululahjaksi ja taitaa sen jo arvata :)

Joulutorttuja on nyt paistettu pari kertaa ja luulenpa, että tänä viikonloppuna paistetaan myös.

Ja toivon, että saisin aikaiseksi laitaa kodin lopullisesti joulukuntoon. Olisi taas parempi mieli itselläkin. 

Olen myös pyörtänyt päätökseni olla antamatta villasukkia joululahjaksi. 

Sen sijaan olen luvannut itselleni, että annan joululahjaksi kahdet (ehkä kolmet) villasukat. 

No, katsotaan, mikä on lopputulos - ehkä yhdet;) 

Mielelläni kuulisin, mitä sinun marraskuusi loppuun kuuluu 🤍

Kaunista adventin aikaa Sinulle!