Parit sukat

Kesäkuinen lauantai on kallistumassa iltaan. Talvaalla vyöryvät tummanharmaat pilvet auringon eteen ja pois sen edestä vaihtelevalla vauhdilla. Välillä tuulenpuuskat puistelevat puita niin kotipihalla kuin lähimetsikössäkin. Tänään ei kuitenkaan ole satanut, mutta kyllä on koleaa helteisen ja kuivan loppukevään jälkeen. Pihakeikussa istuskelun sijasta, istun nyt olohuoneen nurkassa käsityökorini vieressä olevassa nojatuolissa. Katse hakeutuu tämän tästä ulos viereisestä ikkunasta terassilla ruukuissa kasvaviin kukkiin ja vähän matkan päässä kasvavaan rungolliseen pikkusyreeni 'Palibiniin'. Sen sijaan muiden syreenien, tai savolaisittain sireenien, kukinta on jo ohi. Se oli ihan turhan nopea tänä kesänä kuivuudesta ja kuumuudesta johtuen. 

pikkusyreeni 'Palibin'

Sama juttu oli myös ruusuorapihlajan kohdalla. Ikuistin molempien kukat myös kuviin. Ruusuorapihlaja houkuttelee kirvoja ja ehkä sen takia myös muurahaisia ja ampiaisia. Olen miettinyt, mikähän siinä on vikana, sillä tämä ilmiö on tullut tässä muutamana viime vuotena. Voisiko syynä olla jotenkin kasvupaikka; mietin valo- ja vesiolosuhteita yms. Vaikka kohta on puolivarjoinen, on varmasti ainakin kuivemmilla keleillä aika kuiva paikka. 

Ruusuorapihlaja

Tosiaan edellisessä postauksessani mainitsin, että parit muutkin lyhytvartiset sukat kuin sillä kertaa näytetyt ovat kevään aikana valmistuneet. Laitan niistä nyt tähän kuvia. 

Alla olevat kuvat on otettu äitienpäivän aikoihin, kun naapurin puolelta meille tervetulleina vieraina levinneet suloiset pikkutalviot kukkivat ja äitienpäiväruusussakin oli vielä vaaleanpunaiset kukat. Jännä sinällään, että kukat ovat edelleen jäljellä, mutta vanhentuessan muuttuneet vaalean vihertäviksi. Erikoista. 

Näiden sukkien lankana on vanha tuttu Novitan Nalle tummanharmaana ja vaaleana tweed-tyylisesti viininpunaisella ja harmaalla täplävärjättynä. Ja perusukkien ohjeella, vahvistettu kantapää mukaan lukien, tehty nämäkin. Sukkien koko on muistaakseni noin 39-40. Tämän vaalean täplävärjätyn langan kohdalla on vähän sama juttu kuin edellisen postauksen keltasävyisen langan - yritän saada loput kerien loput käytettyä raitalankoina. Tätä lankaa tosin on vielä ainakin yksiin aikuisten sukkiin. 

Näiden toisten sukkien eteen on sitten taas nähty vähän enemmän vaivaa. Langan ostin viime kesänä ja se on värjäämätöntä luonnonvalkoista Lankavan Sulava -lankaa (85 % merinovilla, 15 % polyamidi). Värjäsin sen ja muutaman muun langan viime kesänä pihakäenkaalista saadulla "mehulla". Hain vaaleansinistä, mitä tuosta kasvista yleensä tulee valkoisen alunapureutetun langan kanssa. Tämä lanka kuitenkin värjääntyi  vaalean turkoosin sinivihreäksi ja näin jälkikäteen ajatellen, minun olisi pitänyt sellaista ymmärtää odottaakin, koska pohjalanka oli hyvin luonnonvalkoinen. Langan pureutusaineena käytin alunaa. Mutta ihan kivan näköinen tuokin väri lopulta on. 

Nämä ohuet ja lyhytvartiset villasukat ovat kokoa 40 ja tulevat omiin jalkoihini. Vaikuttavat oikein sopivilta kesäisiin hetkiin. Käytin näissä jotain pitsineuleohjetta, jonka kaavion olin joskus jostain netin syövereistä ottanut kuvakaappauksella puhelimeni muistiin. En ihan hahmottanut kaavion perusteella, millainen kuviosta syntyisi, mutta ei tuo hassumpi lopulta ole. Näissä sukissa kuvio on neulottu kaavion mukaan muuten, mutta ylhäältä alaspäin. Ei siis kaavion mukaisessa, alhaalta ylös - järjestyksessä.

Laitan kaavion tähän alle, vaikka en muista, mistä lähteestä sen olen poiminut. Ehkä joku kuitenkin haluaa kokeilla.  

Netistä poimittu mallikaavio,

Edit: Ohje Novita, vauvan Ruu-sukkien pitsikaavioOhje Novita, vauvan Ruu-sukkien pitsikaavio

Tällaista tällä kertaa. Kohta on aika lähteä käyttämään koiria iltalenkillä ja sen jälkeen ottaa hieman iltapalaa. Huomenna grillataan possu-pekonivartaita ja uusia perunoita vartaissa. Lisäksi sipulia ja maissia sekä salaattia. Sitten taas jaksaa aloittaa maanantaina arjen ennen kukonlaulua😊

Mitäs sinun kesääsi kuuluu?

 

Kauniita kesäkuun päiviä!

T. Satu

Kesäkuun kuulumisia - ihan pihalla ja keskeneräistä

 

Kesäkuun viimeinen päivä. 

Uskomatonta, että aika menee taas nopeasti.

Kesälomastakin on kohta puolet mennyt, mutta sentään puolet jäljellä. 

Ja alkaa olla se vaihe lomasta, että nyt pikkuhiljaa alkaa saada jotain aikaiseksikin.

On taas vähän energisempi olo ja ajatus alkaa kulkea ja ideoita syntyä, tosin rajoittuen käsityörintamalle ;)

Lähes pari viikkoa meni työstä toipumiseen ja kovin kummaista ei ole tullut tehtyä. 

Otsikon mukaisesti on tullut oltua ihan pihalla. Ihan kirjaimellisesti sekä kuvaannollisesti. 

Nimittäin päässä on jo pitemmän aikaa ollut epätodellinen olo ja olen käynyt fysioterapeutilla niska-hartiajumin takia. 

Koska mukaan on tullut asentohuimaus ja huono olo, sain uusia jumppaohjeita sitä varten ja niitä tehdessä tulee lisäksi jonkun verran öklö olo. 

Ei ole oikein pää kestänyt tietokoneen tai puhelimenkaan näytön tuijottelua, joten ovat blogikuviotkin jääneet vähälle.

Toisin sanoen siinäkin on ollut hyvä (teko)syy olla vähän hissukseen.

Käväistiin kuitenkin parin päivän reissu mummoloissa ja muuten on oltu pääasiassa kotona jotain isompia kauppareissuja lukuunottamatta.

Toki upeina, mutta niin kuumina helteisinä kesäpäivinä ei ole ollut tarpeellistakaan kovin ihmeellistä tehdä. 

Iltaisin kukkien ja keväällä istutettujen pikkupensaiden ym. kastelu myöhään illalla vie reilun tunnin. 

Silloin myös itikat ovat heränneet päiväuniltaan paahteisella pihalla ja varustaudun niitä vastaan  suihkuttamalla hajutonta hyttyskarkotetta päälleni. 

Minä nimittäin olen oikea itikkamagneetti ja pistoja tulee karkotteista huolimatta. Pistävät inisijät paidankin läpi kumartelevaan selkään...arrgh.

Karkotekin auttaa vain osittain, mutta pitää olla vähäänkin tyytyväinen, sillä paksuihin vaatteisiin ei näillä keleillä viitsi kääriytyä suojautuakseen.

Koska en oikein jaksa helteessa ulkona  mitään touhuta, keskipäivät menevät pääasiassa ilmalämpöpumpun viilentämissä sisätiloissa. Näin on hyvä. 

Samalla olen hiljaksiin päivien aikana selaillut käsityökirjoja ja kuvalehtiä, kuunnellut äänikirjoja ja tehnyt vähän käsitöitä. 

On ollut vähän sellainen olo, että tekee mieli aloittaa kaikenlaista, mutta sitten ne jäävät kesken. 

Toisin sanoen tuolla taitaa olla kolme keskeneräistä sukkaneuletta ja kaksi keskeneräistä pikkupeittoa tuloillaan. 

Kun inspiraatio iskee, siihen on tartuttava ja siinä saavat keskeneräiset olla kesken, kun uutta pukkaa.

Sitten jossain vaiheessa alkaa "ahdistus" niistä keskeneräisistä ja tulee pakonomainen tarve tehdä ne loppuun ... hullua. 

Tunnistaako kukaan muu vastaavaa itsessään?

Kukkakuvia on tullut napsittua lukemattomia jo tässä alkukesän aikana. 

Viime talvi oli kurja ja moni kasvi siitä kärsi. Mm. monta vuotta kasvaneet ja kukoistaneet vaaleanpunaiset ryhmäruusuni eivät siitä selvinneet. 

Mietinkin eilen, josko istuttaisin niiden, nyt lähes tyhjälle kasvupaikalle pioneja ensi keväänä. 

💚

Jännä tuttavuus muuten tämä uusi, tänä keväänä hankittu kärhö 'Josephine Regal'.

Sen kukat muuttavat muotoaan kukinnan edetessä näin:

Clematis 'Josephine Regal'

Aurinkoista alkavaa heinäkuuta Sinulle!