Parit sukat

Kesäkuinen lauantai on kallistumassa iltaan. Talvaalla vyöryvät tummanharmaat pilvet auringon eteen ja pois sen edestä vaihtelevalla vauhdilla. Välillä tuulenpuuskat puistelevat puita niin kotipihalla kuin lähimetsikössäkin. Tänään ei kuitenkaan ole satanut, mutta kyllä on koleaa helteisen ja kuivan loppukevään jälkeen. Pihakeikussa istuskelun sijasta, istun nyt olohuoneen nurkassa käsityökorini vieressä olevassa nojatuolissa. Katse hakeutuu tämän tästä ulos viereisestä ikkunasta terassilla ruukuissa kasvaviin kukkiin ja vähän matkan päässä kasvavaan rungolliseen pikkusyreeni 'Palibiniin'. Sen sijaan muiden syreenien, tai savolaisittain sireenien, kukinta on jo ohi. Se oli ihan turhan nopea tänä kesänä kuivuudesta ja kuumuudesta johtuen. 

pikkusyreeni 'Palibin'

Sama juttu oli myös ruusuorapihlajan kohdalla. Ikuistin molempien kukat myös kuviin. Ruusuorapihlaja houkuttelee kirvoja ja ehkä sen takia myös muurahaisia ja ampiaisia. Olen miettinyt, mikähän siinä on vikana, sillä tämä ilmiö on tullut tässä muutamana viime vuotena. Voisiko syynä olla jotenkin kasvupaikka; mietin valo- ja vesiolosuhteita yms. Vaikka kohta on puolivarjoinen, on varmasti ainakin kuivemmilla keleillä aika kuiva paikka. 

Ruusuorapihlaja

Tosiaan edellisessä postauksessani mainitsin, että parit muutkin lyhytvartiset sukat kuin sillä kertaa näytetyt ovat kevään aikana valmistuneet. Laitan niistä nyt tähän kuvia. 

Alla olevat kuvat on otettu äitienpäivän aikoihin, kun naapurin puolelta meille tervetulleina vieraina levinneet suloiset pikkutalviot kukkivat ja äitienpäiväruusussakin oli vielä vaaleanpunaiset kukat. Jännä sinällään, että kukat ovat edelleen jäljellä, mutta vanhentuessan muuttuneet vaalean vihertäviksi. Erikoista. 

Näiden sukkien lankana on vanha tuttu Novitan Nalle tummanharmaana ja vaaleana tweed-tyylisesti viininpunaisella ja harmaalla täplävärjättynä. Ja perusukkien ohjeella, vahvistettu kantapää mukaan lukien, tehty nämäkin. Sukkien koko on muistaakseni noin 39-40. Tämän vaalean täplävärjätyn langan kohdalla on vähän sama juttu kuin edellisen postauksen keltasävyisen langan - yritän saada loput kerien loput käytettyä raitalankoina. Tätä lankaa tosin on vielä ainakin yksiin aikuisten sukkiin. 

Näiden toisten sukkien eteen on sitten taas nähty vähän enemmän vaivaa. Langan ostin viime kesänä ja se on värjäämätöntä luonnonvalkoista Lankavan Sulava -lankaa (85 % merinovilla, 15 % polyamidi). Värjäsin sen ja muutaman muun langan viime kesänä pihakäenkaalista saadulla "mehulla". Hain vaaleansinistä, mitä tuosta kasvista yleensä tulee valkoisen alunapureutetun langan kanssa. Tämä lanka kuitenkin värjääntyi  vaalean turkoosin sinivihreäksi ja näin jälkikäteen ajatellen, minun olisi pitänyt sellaista ymmärtää odottaakin, koska pohjalanka oli hyvin luonnonvalkoinen. Langan pureutusaineena käytin alunaa. Mutta ihan kivan näköinen tuokin väri lopulta on. 

Nämä ohuet ja lyhytvartiset villasukat ovat kokoa 40 ja tulevat omiin jalkoihini. Vaikuttavat oikein sopivilta kesäisiin hetkiin. Käytin näissä jotain pitsineuleohjetta, jonka kaavion olin joskus jostain netin syövereistä ottanut kuvakaappauksella puhelimeni muistiin. En ihan hahmottanut kaavion perusteella, millainen kuviosta syntyisi, mutta ei tuo hassumpi lopulta ole. Näissä sukissa kuvio on neulottu kaavion mukaan muuten, mutta ylhäältä alaspäin. Ei siis kaavion mukaisessa, alhaalta ylös - järjestyksessä.

Laitan kaavion tähän alle, vaikka en muista, mistä lähteestä sen olen poiminut. Ehkä joku kuitenkin haluaa kokeilla.  

Netistä poimittu mallikaavio,

Edit: Ohje Novita, vauvan Ruu-sukkien pitsikaavioOhje Novita, vauvan Ruu-sukkien pitsikaavio

Tällaista tällä kertaa. Kohta on aika lähteä käyttämään koiria iltalenkillä ja sen jälkeen ottaa hieman iltapalaa. Huomenna grillataan possu-pekonivartaita ja uusia perunoita vartaissa. Lisäksi sipulia ja maissia sekä salaattia. Sitten taas jaksaa aloittaa maanantaina arjen ennen kukonlaulua😊

Mitäs sinun kesääsi kuuluu?

 

Kauniita kesäkuun päiviä!

T. Satu

Kevään kuulumisia

Edellisestä postauksesta onkin hujahtanut jo muutama kuukausi. Uskomatonta, miten nopeasti aika kuluu. Kevääseen on mahtunut työpaikan vaihto, unettomia öitä, paljon stressiä ja käsityöharrastuksen jääminen kaiken tämän jalkoihin. Mutta on kevääseen mahtunut myös kovasti kesän odotusta ja mukavia hetkiä. Kivoja kohtaamisia uusien ja vanhojen työkavereiden kanssa, uuden ihmettelyä ja toki myös käsitöitä, lähinnä neulomista, vaikkakin huomattavasti aiempaa vaatimattomammassa mittakaavassa.  Ihan silleen hiljakseen :) 

Vaikka arki kuluu vauhdilla ja yritän ns. pitää pään kylmänä työrintamalla, yritän muistaa myös edellisen postaukseni "sittku - muttku - nytku" -ajatukset. Ei se helppoa aina ole ja epäusko vaivaa välillä, mutta eiköhän tämä tästä :)

Kevät on tullut ja aurinkoiset kevätpäivät saattelivat kevään kukkijat kukkaan ja viileistä keleistä huolimatta, kevät on tuntunut keväältä. Pihahommia olen tehnyt minimimäärän, mutta pääasia, että isoimmat on tehty. Perennapenkit on siistitty, huoltoleikkaukset tehty ja lannoitetta ja multaa on lisätty. Vaihdoin myös muutaman pionin uuteen kohtaa. Tiedä sitten, suuttuivatko siitä, mutta kasvoivat jo kituuttamalla, koska lähistön tuijien juuret ulottuivat niiden kasvualustaan. Toivottavasti lähtevät uudestaan kasvamaan.

Leivonnaisista sen verran, että alkutalvella jopa leivoin pullaa 😊 Edellistä kertaa en edes muista, mutta olihan tuo taito edelleen tallella ja ihan maistuvia korvapuusteista tuli. Minä tykkään siitä, että pullassa on reilusti makua; korvapuusteissa taikinassa kardemummaa, kunnolla voita, sokeria ja kanelia täytteenä. Aika ison taikinan tein ja hyvin ne upposivat perheelle. Seuraava leivontasessio ei vielä ole näköpiirissä. Vasta sitten, kun siltä tuntuu. 

Tytär leipoi äitienpäiväksi tuhdin suklaajuustokakun, jossa oli sisällä ja päällä tuoreita vadelmia. Suklaa ja vadelmat ovat todella sellainen makuyhdistelmä, joka minuun uppoaa. Todella herkullinen kakku💗

Äitienpäiväksi sain myös pari kevyttä romaania. Eli juuri sellaisia, mitä toivoin. Ei mitään raskasta ja liian monimutkaista, vaan sellaista, mikä antaa ajatusten levätä. Samassa pakettissa oli myös useampi kerä ohutta merinovillaa. Ei sillä, etteikö "vanhojakin" lankoja olisi, uusissa langoissa on kuitenkin aina oma viehätyksensä ja en vaan voi olla niitä hypistelemättä 😊En vielä tiedä, mitä niistä tulee, mutta ehkäpä talveksi itselle panta nyt ainakin. Lisäksi, jos en mitään muuta keksi, ainakin pieniä vauvaneuleita on rentouttavaa tehdä. 

Tässä kevään mittaan olen viikonloppuisin neulonut muutamat varrettomat raidalliset nilkkasukat, vaikka sanoinkin käsitöiden jääneen työpaineiden alle. Tuollaiset sukat kun ovat sellaiset, mitä on helppo tehdä ja joita ainakin itse tykkään kovasti käyttää. Viime viikonloppuna päädyin vihdoin ottamaan puikoille viime kesänä värjäämäni merinosukkalangankin. Pohjalankana on värjäämätön luonnonvalkoinen Lankavan Sulava -lanka (85 % merinovilla, 15 % polyamidi), joka värjääntyi pihakäenkaalista saadulla "mehulla"  vaalean turkoosin sinivihreäksi. Langan pureutusaineena käytin alunaa. Aika kivan näköinen tuo väri on ainakin minun mielestäni. Vähän odotin vaaleansinistä, minkä pihakäenkaali yleensä saa puhtaanvalkoiseen lankaan aikaiseksi, mutta yllättävän kiva tämäkin väri on. Näistäkin siis tulee varrettomat, ohuet villasukat ja omaan käyttööni. Laitan niistäkin  kuvia tänne sitten myöhemmin.  

Tässäpä siis muutamia kevätkuulumisia pintaraapaisuna. En tietoisesti halua enemmälti pohtia työhön liittyviä asioita täällä blogissa, joten siksipä kevään muut kuulumiset jäävät hyvin vähäisiksi. Teen sitten erikseen käsityöpostauksen tässä myöhemmin, lähempänä kesää. Kesä tuo myös kukat kotipihalle ja tiedän, että tulen taas ottamaan niistä sadoittain kuvia kameran ja puhelimen täytteeksi :) Osa niistä pääsee toki myös tänne. 

Entä, mitä sinun kevääseesi kuuluu? 

Kauniita toukokuisia päiviä!

t. Satu

🌞

 

Raitaa ja nilkka"räsyjä"

 

Hei taas 😊 Edellisestä postauksesta hujahti muutama viikko kuin huomaamatta. Olevinaan on ollut tekemistä koko ajan niin, että en ole saanut aikaiseksi kuin pikaisesti pari kertaa kurkistaa blogimaailmaan. Säätila on muuttunut vähän viileämmäksi ja sateisemmaksi viime päivinä, tai oikeastaan viime viikkojen aikana. Toki välissä on ollut uskomattoman kauniita kesäpäiviäkin vastapainona harmaille ja kosteille. Työt alkoivat varsinaisen kesäloman jälkeen jo reilu kuukausi sitten. Olin tässä vielä  myöhemmin muutamia päiviä lomalla ja nyt on sitten pitempi pätkä töitä ennen seuraavia lomapäiviä. Kohta ovat edessä kotipihan syystyöt, mutta sitä ennen ehtii vielä ihailla syksyn kukkijoita.

Kesän aikana olen aika paljon tehnyt käsitöitä. Mietin, että olenko heilutellut koukkua vai puikkoja enemmän, mutta enpä osaakaan sanoa 😊 Joka tapauksessa virkkuukoukulta on tipahdellut tasaiseen tahtiin pieniä mustekaloja ja kilpikonnia. Mutta niistä sitten toisella kertaa. Nyt kuitenkin kuviin pääsevät näytösluontoisesti kuluneen kevään ja kesän aikana valmistuneet raitasukat. Luulin, että niitä olisi enemmänkin, mutta en löydä kuvia 😊

Aiemmin keväällä neuloin hyvin pikaisesti alla olevassa kuvassa näkyvät harmaa-roosa-sävyiset sukat 7 veljestä -langasta. Ne taitavat muistaakseni olla kokoa 40-41.  

Keväällä otin taas asiakseni yrittää kuluttaa lankavarastoani, joka vaan paisuu paisumistaan... Ajattelin, että neulon koko kesän erilaisia raitasukkia. No, muutamat sain aikaiseksi, mutta sitten into laantui. Kahden seuraavan kuvan langat olen itse värjännyt kasviväreillä muutamana edellisvuotena. Ko. lankojen jämänöttösiä on vieläkin liikaa jäljellä. Ja siitä huolimatta värjäsin taas tänä kesänä lisää - auts.

Ylempien sukkien vaaleanruskea on saatu aikaan Van Houten -kaakaolla, vaalean sinertävä pihakäenkaalilla ja vihertävän harmaa muistaakseni tuomenmarjoilla. Alemmassa kuvassa olevien sukkien raidoista siniset ovat taas pihakäenkaalin ja kellertävän vihreät todennäköisemmin horman kukista. Pohjalankana on Novitan Nalle. 

Nalle-langasta oli ehkä parisen (?) vuotta sitten myynnissä puna-violettia liuku-pätkävärjättyä lankaa, jota ostin silloin pari kolme kerää. Olen sitä käyttänyt raitalankana matkan varrella useampaan kertaan, mutta sitä vaan riittää. Tässä yllä on taas yhdet raitasukat, jossa käytin sitä puhtaan valkoisen langan parina. Toinen pohjaväri, jota mielelläni käytän värikkäiden lankojen kanssa on harmaa eri sävyissään. Alla keskiharmaa Nalle on päässyt jälleen valmiiksi roosa-vaaleanharmaa-raidoitetun Nallen seuraksi. Varrensuuhun tein lyhyen pitsineuleen. Sukkien koko on muistaakseni 38-39.

Ja, koska vuosia sitten ostettuja lankoja vaan riittää, paksuhkoista 7 veljestä Viidakko ja perusvalkoisesta langoista valmistuivat aiemmin kesällä pikavauhtia alla olevat valko-ruskea-sävyiset sukat kokoa 41. Mielestäni niistä tuli yllättävän kivat :)

Neuloin kesällä kolmet nilkkapituiset sukat (yllä) ohuesta Filcolana Arwetta -merinovillalangasta. Kahdet yllä olevilla väreillä ja yhdet ruskeat. Raitojen sommittelullakin kiva välillä leikitellä. Toisista raitasukista en löydä nyt kuvaa tähän hätään, mutta eiköhän tästä yhdestäkin saa käsityksen. Nämä ovat aivan ihanat lämpiminä kesäiltoina 💚

Viimeisimmät raitasukat ovatkin sitten heinäkuun alkupäiviltä; puna- ja sinisävyiset nilkkapituiset, joissa molemmissa on käytetty nilkan, kannan ja kärjen yksivärisen 7 veljestä -langan lisäksi kahta pätkävärjättyä. Sukista tuli hieman eripariset, vaikka ovatkin samanpariset :) Alkuperäinen ajatus oli tehdä näistä molemmista ns. räsymattosukat, mutta sitten iski aivojumi, kun rupesin värisävyjä miettimään. Olisi pitänyt vaan ottaa minkä sävyistä lankaa vaan ja tehdä, jotta olisi tullut ihan perinteiset sekaväriset "räsymatot", mutta en sitten osannutkaan heittäytyä, vaan palasin tuttuun pohdiskelukaavaan. No, tällaiset niistä sitten tuli.

Punasävyiset ovat noin kokoa 38 ja sinisävyiset noin kokoa 42-43. Punaisen raitalangat on muuten ihan tähän tarkoitukseen hankittu, joten taas on uutta lankaa vanhan rinnalla jatkossakin kulutettavaksi...

Pionin kukka kertoo punaisten sukkien valmistumisajankohdan - pionien kukinnan aikaan siis :)

No niin. Siinä oli raitasukkapläjäys. Kuten näkyy, hyvin yksinkertaisia ja pääasiassa lyhytvartisia ja siksi nopeasti valmistuvia ovat nämä minun raitasukkani. Näissä ei tarvita paljoa miettimistä eikä muutakaan. Kunhan antaa puikkojen heilua. Se on näiden tekemisessä melkeinpä parasta :)

Seuraavalla kerralla sitten taas ehkä jotain pikkuväelle. Puikoilla on ainakin kahdet pikkusukat ja lapaset.

💚

Toivottavasti saamme pian alkavan syksyn aikana nauttia kauniista syyskeleistä. 

Nyt on aika toivottaa kauniita elokuun loppupuolen päiviä! 

t. Satu

💚

Kevätsukat

Päivä on jo yötä pidempi ja ihana kevätaurinko häikäisee lumi-, räntä- ja vesisateiden välillä 😊 

Olen pikkuhiljaa yrittänyt "tuhota" lukemattomia lankanöttösiä, joita vaan tuntuu kertyvän koko ajan enemmän ja enemmän. 

Tai sitten ne vaan pienenevät entisestään ja koko ajan tulee vaikeammaksi keksiä, mihin ne riittäisivät.

Tällä kertaa katse kohdistui itse kasveilla viime vuosina värjäämiini lankoihin, joita on vielä reilusti jäljellä:

Yllä oleva lankanöttösten määrä on tähän mennessä vähentynyt onneksi jonkun verran, mutta ei kuitenkaan riittävästi. 

Noista on nimittäin syntynyt kahdet raitasukat, joista sitten kuvia myöhemmin, sekä yhdet kirjoneulesukat. 

Enpä ollutkaan aikoihin kirjoneuletta enkä tiimalasikantapäätä neulonut, joten vaati taas hieman keskittymistä, että saa onnistumaan. 

Nämä kasveilla värjätyt ovat siitä jänniä, että vaikka värit ovat erilaisia, ne mielestäni sopivat suhteellisen hyvin yhteen. 

Olen huomannut, että usein ns. puhtaat kasvivärit sointuvat toisiinsa sävyistä huolimatta.

Kuviot piirsin itse. Osa muotoutui matkan varrella vähän sen mukaan, miltä rupesi näyttämään. 

 Minulla on aktiivisessa käytössä tyttäreltä jouluna saatu kansio, jonka otin käyttööni kuvioiden luonnostelua varten. 

Sukat aloitin pitkästä aikaa kärjestä.

Aloitukseen virkkaan yleensä kahdeksan ketjusilmukan ketjun, johon poimin silmukat. 

On niitä muitakin tapoja, mutta ainoastaan tuon olen kunnolla tajunnut ;)

Varteen tein ns. venäläisen pitsikukkaraidan kultapiiskulla värjätyllä kirkkaan keltaisella langalla. 

Kukan keskelle tuli vielä pihakäenkaalilla värjätyllä vaaleansinisellä "kiristys"lanka, joka mallannee kukan keskustaa :)

Varren suuhun tein vielä yhden kerroksen  kukkajoustimen. 

Se olisi näyttävämmän näköinen useammassa kerroksessa, mutta halusin pitää sukat lyhytvartisina, kevätsukat kun ovat.

Nyt on takana viiden päivän vapaa ja samalla satojen kilometrien automatka. 

Paluu arkeen tuli töiden alettua taas nopeasti ja palaveriputki Teams-puhelujen muodossa

 yhdistettynä tuntikausien autossa istumiseen on taas jumittanut selän oikein kunnolla. 

Yritän pitää välillä taukoja ja muistaa taukojumpan merkityksen. 

Etsin taas pitkästä aikaa työfysioterapeutin antamat jumppaohjeet ja olen hokenut itselleni, että niitä pitää muistaa noudattaa. 

Iän kohoamisen myötä sitä huomaa jäykistyvänsä ja jämähtävänsä ihan liian helposti. 

Kulumiakin ja särkyjä jo on, joten liikkuvuudesta on pidettävä huolta.

Kohta, toivottavasti, pääsee taas haravointi- ja lapiohommiin. Siinä sitä alkuunsa taas paikat kipeytyvät, mutta hermot lepäävät :)

Laitan muutamia nopeasti itäviä kukansiemeniä itämään lähipäivinä, mutta isompaan esikasvatukseen ei ole mahdollisuutta.

Sen sijaan seuraan teidän aktiivisten kasvi- ja puutarhaharrastajien blogeissa nähtävää kasvun ihmettä. 

Itse suosin kotipihassa pensaita ja perennoja, joiden kukinta-ajat vaihtelevat. 

Kesäkukat ostan ruukkuihin terassille ja kuistille sitten puutarhamyymälästä, vaikka halvemmaksi taitaisi tulla niiden kasvattaminen.

Ajatukset alkavat siis olla kevätpuuhissa. 

Käytännössä niihin menee vielä hetki, jos toinenkin, mutta sitä odotellessa tartun taas puikkoihin :)

Aurinkoista maaliskuun loppua ja alkavaa kesäaikaa!

☀️☀️☀️

T. Satu

Kevättä sukissa ja kukissa

 

Kun ahdistaa, pitää tehdä jotain, mistä saa mielihyvää.

Tämä maailma on mennyt niin hulluksi, että uutisia ei halua lukea eikä katsoa. 

Sitä pakenee omaan elämäänsä, arkeen ja tekee töiden lisäksi sitten vapaa-ajalla sitä, mistä tykkää.

Ja tosiaan nyt on tullut neulottua ja virkattua todella paljon viime viikkoina. 

Muutamat sukat ovat valmistuneet, samoin lapaset. Lisäksi olen virkannut puuvillalangasta vauvojen leluja. 

Niitä on kiva tehdä. 

Ovat melkoista väkertämistä, mutta vaativat ajattelua ja laskemista jonkun verran, jotan silloin ajatukset eivät askartele muualla.

Yksi kevätvauvan lahjakin on tekeillä 💛

Töissä on ollut kiire, mikä nyt ei taaskaan ole mikään yllätys, mutta onneksi lomapäiviä on keväälle tiedossa.

Olen ottanut muutamia vapaita viikonloppujen yhteyteen ja se piristää kummasti. 

Kesälomakin on jo sijoitettu paikoilleen, mutta siihen on vielä matkaa.

Pääsiäisen tienoilla on sitten sentään useampi lomapäivä ja ehkä silloin pääsee jo hieman pihaakin puhdistamaan. Toivottavasti ainakin. 

Lunta on tänä talvena saatu yllin kyllin ja sen sulaminen kyllä kestää, 

kun yöllä on pakkasta ja päivällä vain muutama plusaste. Mutta jospa se tuo kevätaurinko tekisi taikojaan ja haihduttaisi hanget taivaan tuuliin 😊

Laitan tähän nyt kuvia sukista, jotka tein tuossa helmikuun alkupuolella. 

Niiden kuvio on mukailtu SiniSukat-kirjan "Mansikkaiset"-sukista muun muassa. 

Meinasin tehdä mansikkasukat, mutta sentään tällä kertaa sain pidättäydyttyä uuden langan ostamisesta ja jätin mansikkasukat tekemättä. 

Sen sijaan jäljellä oli edelleen keltaista, sinistä ja vihreää itse värjättyä lankaa, joten ne pääsivät valkoisen kaveriksi. 

Olemassa olevilla langoilla näistä tuli ihan kivat kevätsukat, vai mitä olet mieltä.

Mansikkaisten aika on joskus myöhemmin.

Päässä tuntuu tahmealta ja ajatus ei oikein juokse.

En oikein osaa nyt edes tänne kirjoittaa muuta kuin laittaa kuvia sukista ja kukista. 

Toivottavasti tämä tästä. Kaikin puolin.

Mielelläni kuulisin sinun ajatuksiasi ja mitä sinun kevääseesi kuuluu?

Ihanaa alkanutta kevättä!

Itse värjätyille langoille käyttöä - sukkia siis

 

Nämä omasta päästä -periaatteella neulotut ja Kesän muisto -nimisiksi nimeämäni sukat valmistuivat marraskuussa.

Niissä asuu todellinen kesänmuisto, sillä niiden lankojen värjäämiseen on käytetty kotipihan ja lähitienoon kasveja.

Ja näiden sukkien jälkeen valmistui vielä samoista langoista kahdet muut, vähän yksinkertaisemmat sukat "äkkiä valmiiksi" -periaatteella.

Lankoja on tullut hankittua sen verran runsaasti, että nykyisellä neulomistahdilla niiden kulutus on ihan liian hidasta.

Mutta yrittää pitää, sekä käyttää olemassa olevia että pitäytyä ostamasta uusia. 

Ja, kun en muuta keksi, niin neulonpa sitten sukkia. 

Menneinä kesinä olen kokeillut omaksi iloksi ja ihan puhtaasta kokeilun halusta hyvin pienimuotoisesti kasveilla värjäystä. 

Tuotoksia pääset katsomaan esimerkiksi "täältä" , "täältä" ja "täältä" .

Elintarvikeväreillä ja langoilla leikkimistä kesältä 2018 puolestaan "täältä".

Käytän hyvin vähän vihreitä ja keltaisia vaatteita tai lankoja, 

mutta niitä värejä eri sävyissä tulee näitä tavallisia, kädenulottuvilla olleita kasveja hyödyntämällä.

Joten siinäpä taitaa olla varsinainen syy, 

miksi periaatteessa kauniin väriset langat ovat jääneet odottamaan päivää parempaa. 

Parisen vuotta olen kehitellyt ajatusta lapasista ja sukista, joihin ikuistaisin kesäisen maiseman 

hyödyntäen itse värjäämiäni lankoja. Toteutus on vaan jäänyt.

Tosin yhden sukkaparin aloitin puolitoista vuotta sitten loppukesästä itse värjäämästäni seiskaveikasta ja se oli kesken viime marraskuuhun saakka, 

ennen kuin luovuin alkuperäisestä ajatuksestani ja ajattelin viimeinkin saattaa tämän tarinan päätökseen

 hylkäämällä alkuperäisen ajatuksen ja menemällä sieltä, missä aita on matalin. 

Pääasia, että saisin vapautettua puikot muuhun käyttöön ja langat viimeinkin "tuhottua".

Enää ei ollut muita suuria suunnitelmia, kuin että pitää tulla valmista ja äkkiä. 

Mielessäni oli siis pyörinyt ajatus kesäisestä maisemasta; sinisestä taivaasta, keltaisista kukista ja vihreästä rantaniitystä.

Yritin mielikuvaani ikuistaa neuloessa ns. matkan varrella silloin alkuvaiheessa,

mutta sitten loppui inspiraatio ja tuli muita käsitöitä ja siihen se jäi.

Turhauttavaa, mutta tappio oli tunnustettava😉

Tällaiset rouheat "Kesän muisto" -sukat niistä sitten loppujen lopuksi tuli.

 Sukkien kirkkaan keltainen lanka on lupiinin lehdistä saatua, 

vaaleansininen pihakäenkaalista ja tumman vihreän eri sävyt punasipulista.

Lopuksi sain päähäni, että virkkaan tähän irtokukkia. Muutaman sain tehtyä ilman ohjetta ja tuollaisia ihme sykeröitä niistä sitten tuli. 

Tuo yhden sykerön oranssi väri on saatu keltasipulin kuorista ja on itselleni vähän turhan oranssi.

Kun sykeröiden virkkaamiseen kyllästyin tein yksinkertaisilla linnunsilmäpistoilla muutaman "kukan" sinne tänne. 

Ajatuksena kai oli, että yritän näin tavoitella sitä alkuperäistä kukkaketoajatusta 😊

Onnetonta vaan, että vuoden vaihteen jälkeen näitä kuvatessani en saanut kameran valaistusta osumaan kohdilleen, 

joten kuvista tuli jotenkin sinisävyisiä. Ajattelin kuitenkin, että saavat nämä kuvat nyt kelvata. 

Ehkä myöhemmin keväällä otan vielä jonkun kuvan luonnonvalossa ulkona, jos en ole sitä ennen ottanut sukkia käyttöön. 

Ja, koska lankaa oli (ja itse asiassa on vieläkin) jäljellä,

ajattelin uhrata yhden viikonlopun vapaahetket ja neuloa niistä parit raitasukat ihan vain niistä jotain tehdäkseni. 

Yllä ja alla olevissa kuvissa näkyvissä paksumpiraitaisissa sukissa on keltasipulin kuorilla värjättyä voimakkaan oranssinkeltaista ja 

lisäksi näissäkin on punasipulin kuorista saatuja tummanvihreän sävyjä sekä pihakäenkaalista saatua sinistä. 

Monta eri värjäyserää ja liian vähän värjäysvaiheessa tiiviissä purkissa liikuteltua lankaa,

 joten sen mukaisesti tuli "eläväpintaista" värjäystä, vähän meleeratun näköistä epätasaista sekä toki eri kerroillakin eri sävyjä.

Ohutraitaisten, varrettomien nilkkasukkien lankana on Novitan Nalle ja niiden resori ja siitä puoliväliin jalkapöytää 

oleva vaaleanvihreä on saatu horsman kukista, päkiän seutuvilla oleva vaaleanvihreä taas punasipulivärjäyksen "loppumehusta", 

kirkkaankeltainen kultapiiskun kukinnoista sekä kannan ja kärjen tuttu vaaleansininen ihanasta pihakäenkaalista, 

joka on näissä värjäyksissä lempparini 😊 

Viime kesänäkin pihakäenkaalivärjäystä tuli kokeiltua ja voi olla, että ensi kesänkin kokeilen,

mutta oikeastaan toivon, että saisin pidettyä itseni sen verran aisoissa, että en alkaisi tuottaa taas vihreää ja keltaista lankaa...

Minkä verran olet kasvivärjäystä kokeillut tai teetkö sitä enemmänkin?

Minun mielestäni se on koukuttavaa, mutta jotenkin pitäisi saada eri sävyjä aikaiseksi, 

mikä taas vaatisi vähän enemmän paneutumista ja viitseliäisyyttä kasvi- ja pureutusainehankinnoissa.

Sukkajuttuja siis kuulumisina tällä kertaa. Puikoilla on paraikaa pipo ja lapaset, mutta niistä toisen kerran enemmän. 

On ihana, kun päivät ovat alkaneet selkeästi pidentyä. 

Helposti ylipitkäksi venähtävät työpäivätkään eivät tunnu niin väsyttäviltä, kun valoa ja kevättä kohti mennään. 

Taas on se aika vuodesta, että pitää ihan kalenteria katsoen laskeskella, missä vaiheessa pääsee pihahommiin. 

Samalla on tullut jo ajatuksissa sijoitettua muutama kärhö uuteen paikkaan, isosta perennapenkistä nyt puhumattakaan.

Tästä se taas lähtee!

Mitenkäs siellä?

Mukavaa tammikuun loppua Sinulle!