Viikko sitten lauantaina vietimme tyttären ylioppilasjuhlia.
Samalla niin kaunista ja haikeaa nähdä kuopus huikaisevan kauniina
nuorena naisena valkolakki kutreillaan.
Onneksi tämän kevään ylioppilaat saivat koululla juhlansa koronasta huolimatta
toisin kuin viime vuoden opiskelijat.
Vanhemmat, muusta yleisöstä puhumattakaan, eivät päässeet paikalle,
mutta onneksi nykyaikainen tekniikka mahdollisti juhlan seuraamisen kotisohvalta television välityksellä.
Lakituksen jälkeen pidimme kotona myös pienet juhlat.
Henkilöitä oli juuri koronaohjeistuksenkin mukaan sisätiloissa sallittu määrä,
eli kymmenen. Jokunen käy sitten vielä erikseen kesän mittaan.
Sääkin oli mitä mainioin ja saimmekin viettää juhlat pääasiassa ulkosalla.
Itse asiassa oli aika lämminkin, mutta se ei haitannut, sillä kesästä on ihana nauttia niin kauan kuin sitä kestää.
Poikkeuksena aiempiin kotona järjestettyihin pikkujuhliin,
tällä kertaa meillä ei ollut kovinkaan paljon makeaa tarjottavaa, vaan menimme suolaisella linjalla.
Tarjoomuksissa pääosassa oli salaatti ja grillattu liha sekä lohipiirakka.
Myös kasvispiirakkaa ja pizzasarvia oli tarjolla.
Eli tuli syötyä ihan oikeasti ja sitten myöhemmin vielä kakkukahvit jälkiruoaksi.
Kakkuna oli juhlakalun itsensä leipoma suklaa-aprikoosikakku ja liivatteeton sitruunatuorejuustokakku, josta ei ole onnistunutta kuvaa.
Lisäksi kuivakakun ystäville oli tarjolla upeasti raidoitettua perinteistä tiikerikakkua.
Sekin oli ylioppilaan itsensä käsialaa.
Kliseisesti on kuitenkin todettava, että kyllä aika rientää.
Se juoksee kiihtyvällä vauhdilla eteenpäin ja eilinen on pian haalea muisto vain.
Näin on todettava, vaikka sen toteaminen sekä melkein naurattaa että itkettää.
Lapsissa ja nuorissa muutoksen näkee konkreettisesti ja nyt,
kun tiedän, että kesän aikana pesä tyhjenee,
muutos tuntuu hyvin lopulliselta.
Siinä me sitten olemme.
Kahdestaan, kuten "aikojen alussa".
No, on kaksi koiraa, mutta niin oli silloinkin, "aikojen alussa".
Vaatii varmasti totuttelua ja monet rutiinit menevät uusiksi,
mutta se kuuluu asiaan.
Sanovat viisammat ja kokeneemmat.
Uskottava kai se on.
Lapsilleen sitä toivoo vaan hyvää ja parasta.
Ei enempää eikä vähempää kuin onnellista, hyvää elämää.
Tavallista, hyvää elämää.
Monta sivua on vielä kääntämättä,
monta tarinaa on vielä aloittamatta.
Elämä edessä ja sen tarinat vielä kirjoittamatta.
Pikkuhiljaa tarinat kietoutuvat elämän verkkoon.
Ruusut kukoistavat, kuihtuvat ja vaihtuvat.
Olemme kaikki osa ikiaikaista tarinaa.
Kiertokulkua.
Niinhän sen olla pitääkin.
Onnea ja iloa.
Hymyä ja naurua.
Ruusuja ja aurinkoa.
Niitä toivon sinulle.
Kauniita kesäisiä päiviä!
