Sillä sipuli

Selailin tuossa joku aika sitten blogini tekstejä sieltä ihan alkuajoilta ja löysin luonnoksista sipuliaiheisen postauksen, jonka olin jättänyt jostain syystä julkaisematta. Eipä siinä tainnut olla ns. sisältöä kovin paljon, mutta eihän sitä nykyään minulla juuri muutenkaan ole. Ajattelin, että "Ei hitsi, miksipä en julkaisisi tätä, kun se on jo valmiina. Ollut itse asiassa viimeiset kahdeksan vuotta eli elokuusta 2018!" Joten tässä sipuleista juttua vuosien takaa. Mitä ilmeisemmin silloin on ollut lämmin ja kuiva kesä - toisin kuin tänä vuonna.

🌞

 

Sipuli. 

Kyllä, sipuli on yksi käytetyimmistä vihanneksista ja sitä se on myös meillä. 

Ruohosipulia lisään lähes jokaiseen salaattiin ja suolaisiin piirakoihin. 

Loppukesällä kerään kasvimaalta ruohosipulia ja silppuan sitä annospusseihin/-paloiksi pakastimeen.

Tavallinen keltasipuli taas antaa makua meillä lähes kaikkiin liha- ja kasvisruokiin. 

Itse en ole kovin kummoinen sipulinkasvattaja, 

mutta aina keväällä kuitenkin istutan sekä kelta- että punasipulia pienelle kasvimaallemme. 

Siis käytännössä istutusaltaisiin, sillä luovuin perinteisestä kasvimaasta joku aika sitten. 

Pienillä kaupunkitonteilla ei ole kasvimaalle oikein tilaa ja toisaalta myöskään isomman sadon säilytykseen ei ole mahdollisuutta. 

Niinpä meillä kasvatetaan sipulia pääasiassa kesän tuorekäyttöä varten. 

Tykkään alkukesän sipuleista renkaina salaateissa ja kokonaisina grillattuna. 

Jostain syystä tänä kesänä sitä ei kulunutkaan niin paljoa kuin aiemmin

ja sipuleita jäi kuivatettavaksi asti. 

Eiväthän nämä isoja ole, kuivan kesän sipulit ja vähän heikolla hoitamisella olleet. 

Toki olen niitä kastellutkin lukuisina hellepäivien iltoina, 

mutta jälkikäteen ajatellen en ehkä riittävästi. 

Enemmän olisivat huolenpitoa vaatineet.

Yllättävän maukkaita ne kuitenkin ovat, eivätkä liian väkeviä, 

vaikka ehkä mehevämmiksi olisivat pikkuisen isommalla kastelulla tulleet. 

Mutta saivat tänä kesänä ainakin nauttia auringosta!

 

Keltasipuleista tuli punasipuleita isompia ja mehevämpiä. 

Syytä en tiedä, kun ihan viereikkäin kasvoivat. 

Ehkä joku osaa valaista tätäkin mysteeriä.

Hyviä ovat joka tapauksessa molemmat!

Sillä Sipuli :)

Kukkahuumaa ilta-auringossa

 

 

 

 

Se on täällä!

Pionien ja kärhöjen kukinta-aika.

Kukat, joita olen odottanut koko vuoden ja joiden kukinnan onnistumisen takia toivon,

 ettei sataisi ainakaan kovin paljoa eikä kovin usein.  

 

 

 

Aurinkoinen ja todella lämmin juhannusviikonloppu sai pionien ensimmäiset kukkanuput avautumaan. 

Ensimmäisenä jo juhannusviikolla kukkansa avasi Festiva Maxima, joka vaan tuuheutuu ja kauneutuu vuosi vuodelta. 

Juhannuspäivänä alkoivat myös muut pionit availla nuppujaan ja eilen illalla ilta-auringon hieman punertavissa säteissä kuljin niitä kuvailemassa. 

 

 

 

Olen seurannut pionien nuppujen kehittymistä koko alkukesän ja yhtä vähän puolivarjossa pensaan katveessa kasvavaa yksilöä lukuunottamatta näyttäisi, että kaikkien muiden kukinta onnistuisi. Tuo yksi erillään kasvava yksilö sai myös aikaan pari pientä nuppua ja iloitsin jo, että sekin kukkii, mutta katsoin eilen illalla, että nuput eivät ole kehittyneet, vaan vaikuttaisi siltä, että ne ovat kuivettuneet varhaiseen nuppuvaiheeseen. Samoin kävi viime kesänä. Olen tuon pionin siirtänyt vielä huonommasta kasvupaikasta tuohon parisen vuotta sitten ja viime kesänä ajattelin, että se suuttui paikanvaihdoksesta. Nyt en sitten olekaan enää varma, johtuuko siitä, vai mistä. Osaatko sinä sanoa? 

 

 

 

Onneksi kukinta on vasta alussa ja moni pionikaunotar vasta pullistelee nuppujaan.

 Toivon siis hyvää säätä ja kaunista kukintaa, jotta nekin pääsevät loistamaan. 

 

 

Pionien lisäksi pidän myös kärhöistä ja isojen kukkien takia varsinkin loistokärhöistä. En kuitenkaan saa niitä menestymään niin hyvin kuin haluaisin ja olenkin vuosien varrella menettänyt joka vuosi useita yksilöitä. Olen yrittänyt luoda kasvupaikat otollisiksi, mutta ilmeisesti ne eivät sitä kuitenkaan ole ja olen vähän luovuttamassa sen suhteen. 

Yksi iso kahden kärhön yhteenkasvanut juurakko on vuosia talvehtinut hiekkapedissä ja nostan sen ruukkuun joka kevät. Niin tänäkin keväänä. Siinä olevat kärhöt kasvavat loistavasti ja saan siitä näyttävän ruukkuistutuksen. Sen sijaan maassa kasvavien ja samalla paikalla perennapenkkien yhteydessä talvehtivien kanssa on ollut haasteita. Tänäkin kesänä näyttää siltä, että vain osa kärhöistä jaksoi nousta talviuniltaan. Ensimmäisenä kuitenkin lehdet kasvatti ja kukkaan puhkesi muhkea sininen 'Multi Blue". Muutamassa muussakin kärhössä on toki elämää ja nuppuja, mutta aika vaatimattomalta näyttää vielä tässä vaiheessa. Toivotaan parasta.

 

Clematis 'Multi Blue'

 

 

 

 

Kauniita kesäpäiviä ! 

 

Hyvää Juhannusta!

 

 

Sininen ja valkoinen

💙🤍💙 

 Juhannuksen aika. 

Kesä on lähes saavuttanut lakipisteensä ja luonto on kauneimmillaan juuri nyt. Kotipihan kukkijat vaihtuvat, mutta yksi on varmaa. Niitä riittää pakkasiin asti. Vielä ei olla kuitenkaan siinä pisteessä sentään. 

Juhannuksen vietämme kotona. Kun ikää karttuu, ei enää huvita eikä oikein jaksakaan muutaman päivän takia lähteä minnekään pidemmälle. Kotipaikkakunnallakin riittää nähtävää ja koettavaa halukkaille, mutta luulen, että minulle riittää pääasiassa kotoilu, joka on hyvää vastapainoa arjen sosiaalisuudelle. Hyvää ruokaa ja toivottavasti myös pihakeinussa neulomista - siitä on minun juhannukseni tehty 🌞

Millaisia juhannussuunnitelmia sinulla on? 

 

 

 

Valkoiset kukat ovat lemppareitani monessakin suhteessa. Eikä vähiten siksi, että ne ovat kerrassaan upeita kesäistä taivasta kohti kurkottaessaan. Erityisesti kesäkuun alussa kukkiva pihasyreeni 'Alba' ja vähän myöhemmin valkoisiin kukkiin peittyvä pihajasmike 'Tähtisilmä' saavat minut nostamaan kameran linssin kohti niiden kukkia ja sinistäkin sinisempää kesätaivasta.

Mutta totuuden nimissä on sanottava, että kokeilen kuvata kaikkia kotipihan kukkasia  sinistä taivastaustaa vasten. Osa onnistuu sitten paremmin, osa heikommin. Tässä postauksessakin on otoksia sekä kesäpikkusydämestä että arovuokoista. Ja pääsipä kuvaan kirjovaahterakin.

 

 

  

Kesäpikkusydän

Ihanaa keskikesän juhlaa!

 

 

Pionien aika

 

Pionien aika. 

Ja vesisade, enemmän tai vähemmän taukoamatta ja tuulen kanssa. 

Niin tyypillistä. Tai ainakin siltä tuntuu juuri tänä kesänä. 

Olen tämän sateisen ja viileän kesän aikana käynyt oikean kameran 

ja kännykän kanssa ottamassa kuvia kotipihan kukista aina, kun sää on sallinut.  

Alkukesän viileys antoi odottaa pionien kukintaa. 

Ne olivat nupulla viikkokausia. Sitten muutaman aurinkoisen päivän aikana kaikki avautuivat lähes yhtä aikaa.

Ehkä kaikkein eniten odotan suurikukkaisten kerrottujen kiinanpionien kukintaa.

Sarah Bernhardt ja Festiva Maxima ovat kotipihani kukkien kuningattaret.

 Molemmat kukkivat paraikaa lukuisin jättimäisin kukkapalloin ja 

minä käyn aina sateen välillä ravistelemassa vettä kukinnoista ja samalla tuoksuttelemassa niitä.

'Festiva Maxima'

'Sarah Bernhardt'

Yllä olevien kahden kuvan valkoisen pionin nimeä en tiedä. 

Olen sen ostanut vain "kiinanpionina" joskus kauan sitten ja lajiketta en ole saanut selville. 

Jos tunnistat, olisi kiva kuulla sen nimi.

Sen sijaan "kulhollinen kauneutta"- 'Bowl of Beauty' - sen vieressä on yksi suloisimmista tuttavuuksista. 

Yllä olevassa kuvassa näkyy, kuinka sen viileää ja kosteaa säätä arastelevat terälehdet olivat päiväkausia supussa, 

kunnes yhtenä parin valtaosin aurinkoisen päivän aikana avautuivat täyteen loistoonsa.

'Bowl of Beauty'

Jalopähkämö ja Festiva Maxima

Sateisen sään takia leikkasin muutaman pionin kukinnon maljakkoonkin ilahduttamaan sisällä olemisen aikana. 

Niistä ja jalopähkämöistä sekä niistä ja kuunliljan lehdistä tuli kauniita ja näyttäviä pikkukimppuja, 

joiden miellyttävän makea tuoksua täytti välillä koko kodin. 

Välillä on ollut myös herkuttelun aika. 

Vaniljajäätelö, tummasuklaa ja vadelmat  (pakasteena tai ilman) ovat herkullinen yhdistelmä ja toimivat aina. 

Toivottavasti välillä saadaan myös aurinkoa ja lämmintäkin.

Mukavia kesäpäiviä Sinulle!

Se on sitten kevät ja pääsiäinen 💛

 

Toisen pääsiäispäivän ilta. Ulkona sataa tihuuttaa edelleen, mutta iltaa kohti sade säätiedotuksen mukaan laantuu, mikä on hyvä asia, sillä minulla on kauan odotettu vapaaviikko 😊 Viime viikon lämpimät päivät ovat vielä muistissa, mutta ei kelin niin lämpimäksi tarvitsekaan vielä mennä, jotta toivottavasti ehdin saada paremmin kotipihan kevättöitä tehtyä. Pari istutusaluetta meinasin kierrätellä metallireunuksella, kun kaavailemani kivetyt istutusaltaat osoittautuivat sekä liian isotöisiksi että mielestäni myös hintaviksi niiden kokoon verrattuna. 

Kevätkukkijat ovat jo vauhdissa. Lumikellon kukat ovat jo lakastuneet ja värikkäät kroomuksetkin alkavat olla tämän keväisen kukintansa ehtoopuolella. Sen sijaan kevätkaihonkukkien suloiset siniset silmät ovat juuri avautuneet ja hurmaavat valkovuokkomättäät täplittävät paitsi kotipihan reunamia myös läheisiä tien vieriä. Sinisen eri sävyissä kukkivat sinivuokot puolestaan viihtyvät enemmän metsikön laitamilla ja suojissa.

Posliinihyasintti - Puschkinia scilloides

Idän sinililja - Scilla siberica

Pääsiäisen aikana valmistui muutama käsityö. Töissä on ollut ihan julmettu kiire koko talven ja nyt, kun oli vapaata ja sateessa ei huvittanut ulkonakaan olla, tuli pakottava tarve saada valmiiksi lapaset, jotka aloitin reilu viikko sitten palmusunnuntaina (alla kuva lapasten resorista pajunkissojen kera). Laitan kuvan valmiista sitten myöhemmin. Samalla vimmalla virkkasin yhtenä päivänä keltaisen Unille-pupun samalla periaatteella kuin lukuisat sen edeltäjatkin. Ja jotta kipeytyneissä peukaloissa ja puutuvissa sormissa ei olisi tarpeeksi, neuloin vielä yhdet perusvillasukatkin alusta loppuun pyhien aikana. Ja viimein lopulta tuli tunne, että nyt on tehty käsitöitä taas riittävästi vähäksi aikaa, että nyt voin kirjoittaa vaikka tänne blogiin ja olen ottanut edes vähän takaisin kulunutta aikaa, minkä olen töiden jälkeen vain istunut sohvan nurkassa "puolitiedottamana". Tunne on kuin olisi elossa jälleen.

Nuoret aikuisemme olivat kotona pääsiäisen aikaan ja tytär leipoi mehevän mausteisen porkkanakakun, jonka kuorrutteessa ja täytteessä on Philadelphia-tuorejuustoa. Herkullista, mutta tuhtia. Ja kakullakin oli kokoa 😊Jännä muuten, että kakussa ei maistu porkkana, vaikka siinä on sitä todella reilusti. 

Varsinaisia perinteisiä pääsiäisruokia meillä ei juuri syödä. Sen sijaan grillasimme kanaa, lihaa ja kasviksia perjantaina ja lauantaina. Eilen tytär sitten teki mausteista ja erittäin hyvää chorizopastaa. Siinä on runsaasti paitsi chorizo-makkaraa, myös sipulia, valkosipulia, juustoa ja basilikaa. Nam! 

Tänään sitten oli vuorossa sitruunainen savulohipinaattipasta, mutta siitä en sentään kuvaa ottanut - kerronpahan vain 😊

Chorizopasta

Siman tekemistä olen miettinyt, mutta koska olemme mieheni kanssa vapun kahdestaan kotona, tuskin tulee laitettua simaa tulemaan. Sen sijaan ostimme jo kokeeksi pari pulloa ruokakaupasta valmista perussiman reseptillä tehtyä luomusimaa ja koska se maistui lähes yhtä hyvälle kuin kotona tehty, taidamme mennä sillä vapun yli.

Tällaisia kevätkuulumisia useamman viikon blogihiljaisuuden jälkeen täältä.

Mitä sinun kevääseesi kuuluu? 

Kauniita kevätpäiviä !

t. Satu

Heinäkuun kuulumisia

Sateinen heinäkuinen perjantai-ilta alkaa hämärtyä. Aurinko on painunut mailleen ja niin ikävää kuin se onkin todeta, päivä on alkanut lyhentyä ja loppukesän tunnelma alkaa hiljakseen hiipiä lähemmäksi. Yhtään kynttilää en ole vielä sytyttänyt kesäiltojen iloksi, mutta eiköhän niidenkin aika tule kuitenkin aika pian. Tilasin viime keväänä muutamia hunajakennolevyjä ja sydänlankaa tarkoituksenani askarrella kynttiöitä, mutta sekin jäi. Ehkäpä saan ne tehtyä tässä ennen syksyä.

Minulla on kuitenkin loma! Lyhyt sellainen, vain parisen viikkoa, mutta loma kuitenkin. Takana on todella kiireinen alkuvuosi töissä ja stressitason on ollut sen mukainen. Nyt viikon huilaamisen jälkeen alkaa tuntua sitlä, että eiköhän tästä taas selvitä. Samalla olen huomannut, että kun on aikaa ajatella, jopa jotkut jotenkin solmussa olleet töihin liittyvät kuviot ovat selkeytyneet. Aivoille tekee siis hyvää välillä olla vähemmällä kuormituksella. 

Kesään kuuluvat myös kesäkäsityöt. Tänä kesänä en ole aloittanut mitään virkkausprojektia, sillä ne (yhtään isommat sellaiset) ovat tupanneet jäämään vain kesken ja sitten häirinneet minua valmistumiseensa asti käsityökorista pilkistäessään ja muistuttaessan jälleen yhdestä keskeneräisestä työstä. Siksipä, jälleen kerran, olen tehnyt nopeita ja helppoja juttuja. 

Yksi tällainen helppo juttu oli leveä ja muutenkin reilun kokoinen panta. Lankana on Dropsin ilmava Air (65% Alpakkaa, 28% Polyamidia, 7% villaa) ja mallikerta helppo: 1 oikein, 1 nurin -joustin. Minulla oli kaksi kerää tuota Airia ja tähän meni vajaa yksi kerä. Nyt sitten mietin, mitä teen lopusta langasta :)

Pionien kukinta on kesän odotettu kohokohta. Tänä kesänä niiden kukinnan alkuun osui kuiva hellekausi ja loppuun kaatosateet. Niinpä ainakin tässä kohtaa taivaan alla, kukinta jäi jossain määrin ns. normaalikesää lyhyemmäksi. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, en malttanut olla taas ihailematta niitä monta kertaa päivässä. Ja tulihan noita kuvattuakin useaan otteeseen. 

Alkukeväästä siirsin muutaman huonossa kohtaa kasvaneen pionin, jotka olivat jo taantuneet muutaman menneen kesän aikana. Nyt ne lähtivät parmmin kasvuun, mutta kukinta jäi niiden kohdalla väliin. Ehkä ensi kesänä sitten on niidenkin vuoro. 

Mitä sinun kesääsi kuuluu?

🤍

Mukavaa heinäkuista viikonloppua ja kivoja kesäpäiviä!

t. Satu