Ompelukone kaivettu naftaliinista

Ompelukone. Se kapistus, 

joka viime vuodet on sijainnut ylitäyden vaatehuoneen lattialla ja 

johon olen säännöllisesti potkaissut kipeästi varpaani lukemattomia kertoja.

Kapistus, jonka olen viime vuosina raahannut keittiön pöydän ääreen, 
vain kun on pitänyt korjata jotain.

Tai oikeastaan, ompelinhan minä sohvatyynyille uudet päälliset viime vuonna.

Mutta siis nyt tämä unohdettu Singer pääsi taas vierailulle keittiön pöydälle loppuaan lähenevän kesäloman kunniaksi. 

Kun kerrankin oli olevinaan ylimääräistä aikaa miettiä, 

mitä voisi vaikkapa ommella.

Ompelutarvikkeita, kankaita, nauhoja, vetoketjuja ym. on parissa isossa virkatussa korissa, 

jotka nostelin myös keittiön pöydälle. 

Lisäksi tuolille pöydän ääreen pääsi iso virkattu kori, jossa on liian pitkään käyttöään odottavia kankaita. 

Niistä on pitänyt tulla pikkukassi, kesähame, pusero, olkalaukku, keittiöpyyhe ym. 

Mutta siihen olivat jääneet. Ihan siistiin pinkkaan kylläkin. 

Ja olisihan se hienoa, jos olisi paikka, jossa konetta voisi pitää valmiina helposti käytettävissä.

Toisaalta arvelen, että tuskinpa olisin kuitenkaan sen aktiivisemmin ompeluksiin tarttunut. 

Mutta siis, nyt iski aktiivisuuden puuska ja kävin kangaspinon läpi sillä ajatuksella, 

että jotain ainakin saan ommeltua.

Pitäisi tehdä -listallani on jo pitkään ollut jonkinlainen projektipussukka,

käsityöpussi, jossa voisin neuletta pitää mukana ja toisaalta säilyttää vaikkapa sitten kotona. 

Keskeneräisiä kun päätyy milloin minkinlaiseen muovipussi- ja koriviritelmään pöydille, lattialle nojatuolin viereen jne. 

Siis, jos olisi edes jollakulla keskeneräisellä tekeleellä oma paikkansa, jossa sitä säilyttää.

Niinpä näissä hieman turhautuneissa tunnelmissa ajattelin tarttua härkää sarvista 

tai oikeammin kankaaseen ja koneeseen ja aloittaa.

Olin tilannut viime talvena Ellokselta valkoisia perkaalilakanoita ja ne tulivat pienessä valkoisessa perkaalikankaisessa pussissa, 

joka oli kiristetty samasta kankaasta tehdyllä nyörilllä. 

En ollut heittänyt ko. pusseja pois, joten nyt hyödynsin yhden niistä leikkaamalla pitkulaisesta pussista pohjan pois ja sitä vähän lyhyemmäksi. 

Ompelin siihen uuden suorakaiteen muotoisen pohjan ja aiemmin ostamastani ohuesta vihreäkuvioisesta kankaasta toisen matalamman pussin, 

jonka sisään sujautin valkoisen. 

Pussukka on siis yläosastaan yksinkertaista kangasta ja alaosastaan kaksinkertaista.

Taitoin valmiina olleen nauhan pituussuunnassa kahtia ja ompelin sen ohuemmaksi, jotta se luistaa paremmin ja pujotin uudestaan nauhakujaan.

Koristeeksi ompelin vielä käyttämättömänä vuosikausia ollutta mintunvihreää satiininauhaa. 

Siitä tuli vähän söpöstelyä mukaan.

Tämä pienehkö pussukka toimii juuri nyt pienen keskeneräisten pipo- ja lapasneuleiden olinpaikkana, 

kunnes saan ne valmiiksi.

Ensimmäinen pussukka valmistui sen verran nopeasti, 

että orastava ompelukuume ei sillä talttunut.

Siksipä mielessä pitempään pyörinyt ajatus pikkuisen isommasta projektipussukasta vaati toteuttamistaan. 

Tähän pussukkan pääsi paksuhko ruusukuvioinen puuvillakangas noin vuodelta 1993.

Sitä oli jäänyt yli, kun teimme uuden pehmusteen silloin niin muodikkaaseen keinuvaan korituoliin, 

jonka luonnonvalkoinen alkuperäinen pehmuste oli mennyt nopeasti huonoksi. 

Silloin uusi pehmuste toteutettiin leikkaamalla oikean muotoinen kappale paksusta vaahtomuovipatjasta ja ompelemalla siihen tästä kankaasta päällynen. 

Muistan vieläkin, kuinka tiukka siitä oli ommella koristenapit läpi. 

Napit pitivät samalla päällyskankaan oikeassa muodossa patjan päällä. 

Tämä pehmuste toimi vuosia ja oli käytössä meillä lastenhuoneen lattiatyynynä vielä pitkään sen jälkeen, kun ko. korituolista luovuimme.

Kangasta oli siis jäänyt reilu pala yli ja mielestäni se sopi tähän tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. 

Jokunen vuosi sitten minulla oli laukkujen ompeluinnostus. 

Tein silloin muutamia tukevia ostoskasseja, joitakin ohuita kangaskasseja varakasseina esim. käsilaukussa pidettäväksi 

sekä yhden ihan kunnollisen olkalaukun. 

Osa kassiprojekteihin hankituista kankaista odottaa vieläkin käyttöä, 

osasta on osa jäljellä.

Silloin ostin jonkun kassin vuorikankaaksi punavalkoraidallista puuvillakangasta,

joka pääsi nyt yhteen ruusukankaan kanssa. 

Pussukan pyöreä pohja on vajaat 20 cm halkaisiljaltaan ja kokonaiskorkeus noin nelisenkymmentä senttiä.  

Koska en halunnut/osannut/viitsinyt väkertää nauhakujaa kankaiden väliin, 

ompelin kiristysnauhakujan leveähköstä beikestä puuvillanauhasta ja pujotin siihen joskus aiemmin tähän tarkoitukseen hankkimaani puuvillanyöriä.

Nyöriin käytin jostain käytöstä poistetusta vaatteesta joskus talteen ottamani "nyörin kiristyspallon", vai mikä sen oikea nimi nyt onkaan. 

Vielä oli ajatuksena tehdä pari vetoketjupussukaa ja siksi ompelukone odottaa tuossa keittiön nurkassa (ei sentään ole pöydällä koko aikaa). 

Mutta katsotaan, miten töiden nyt alettua aikaa ja energiaa riittää. 

Neulepuikot ja pitkästä aikaa myös virkkuukoukku kun edelleen vetävät ompelukonetta enemmän puoleensa.

Tällaisia käsityökuulumisia tällä kertaa 😊

Lämpöisiä kesäpäiviä Sinulle!

Design-sukat :)

Välillä tulee neulottua myös ihan ohjeiden mukaisesti.

Siinä on oma jännityksensä, vaikka se "sitookin"  ajatukset tiukasti meneillään olevaan, 

eikä silloin pysty yhtä vapaasti miettimään kaikkea muuta.

Mutta aina "kaiken muun" miettimiselle ei ole tarvettakaan, 

vaan tarve on saada aikaiseksi jotain uutta, mitä ei muuten ehkä osaisi sai saisi aikaiseksi kokeilla. 

Sain vuosi sitten syntymäpäivälahjaksi pari neulekirjaa, joista toinen on Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa.

 

Siitä silmiin pistivät "Rakkautesi jäljet" -sukat, jotka neuloin Novitan Venla-langasta. 

Oikeat "design-sukat" omien tekeleiden sijaan.

Se olikin pitkä prosessi.

Yleensä en ole tykännyt neuloa aikuisten sukkia ohuista langoista. Ovat vähän turhan aikaa vieviä 😊

Sukissa on monia kivoja yksityiskohtia, mutta ehkä juuri niiden takia sukkien neulominen takkusi oikein kunnolla. 

Minulla ei nimittäin ollut oikein aikaa keskittyä yhtäjaksoisesti riittävän pitkään neulomiseen, 

jotta olisin oppinut ulkoa mallineuleen. 

Välillä en muutamaan viikkoon koskenutkaan ko. neuleeseen, ja seuraavilla kerroilla sain sitten taas opetella uudestaan.

Kivat näistäkin sukista mielestäni tuli, vaikka nämä ovat taas yhdet sellaiset sukat, 

joissa on ainakin senkin "miljoona" virhettä. 

Valitsin lisäksi ohjeen kolmesta kokovaihtoehdosta keskimmäisen ja vaikuttaa siltä, 

että niistä tuli vähän liian väljät jopa minunkin jalkoihini. 

Jotenkin olisin toivonut ohjeeseen selkeämmät kokovaihtoehdot.

Yksi sukkien juju on kantapää, jollaista en ollut koskaan aiemmin tehnyt ja jonka logiikka ei minulle tällä kertaneulomisella avautunut.

Jalkaan hyvin istuva siitä kyllä tuli, mutta ilman ohjetta en osaisi sellaista uudestaan tehdä,

kun en silmukoiden jakautumisen logiikkaa ymmärtänyt.

Toinen kiva yksityiskohta on varren nirkkoreunus sekä sydänkuvio.

Tuota sydänkuviota tulen varmasti hyödyntämään toisaallakin myöhemmässä vaiheessa.

Ihan samanlaista en ole aiemmin tehnyt, vaan jonkun toisen version.

Käsityörintamalla on viime aikoina ollut yllättävän vilkasta. 

Johtuu varmaan kesälomasta 😊

Olen taas innostunut tekemään paitsi lapasia myös pienten ihmisten asusteita.

Jotenkin vauvojen ja taaperoiden asusteet vetävät puoleensa.

Niitä on ihana tehdä; saa aikaan suhteellisen nopeasti suloista ja kaunista.

Osalle on käyttäjä löytynyt ja osa odottaa vielä saajaansa.

Neuleita alkaa nyt olla kuitenkin jo varastossa riittämiin, joten olen ajatellut, 

josko joku haluaisi niitä ehkä itselleenkin hankkia.

Kysynkin sinulta, oletko myynyt käsitöitä ja jos olet, 

oletko tehnyt sen netissä, myyjäisissä, tuttaville vai miten?

Seuraavaksi tartun taas panta- ja lapasneuleisiin.

Ne ovat olleet neulontalistalla viime vuosina nimenomaan näihin aikoihin, 

jolloin ajatukset alkavat pyöriä jo tulevassa syksyssä ja sen myötä talvessa ja paksummissa neuleissa.

Tästä tuli nyt kovin yksipuolinen postaus, mutta tällaista tämä välillä on.

Onneksi ei ole elämässä isompia asioita ihmeteltävänä, kun voi tehdä tikusta, tai oikeammin sukasta asiaa blogipostauksen verran😀

Kauniita heinäkuun lopun päiviä Sinulle!

Suolaisen nälkään

 

Tällä hetkellä (lähes) kaikki puhuvat helteestä, kuumuudesta, kuivuudesta, tukalasta olosta, 

vedessä vilvoittelusta, kukkien kastelusta, unettomista öistä, kesälomasta, ihanasta auringosta, ja jotkut jopa jalkapallosta ;)

No, on totta, että rajansa olisi kaikella. Vähempikin rittäisi tätä kosteaa lämpöä.

Onneksi kotona on ilmalämpöpumppu, joka viilentää ja sen takia on tullut tänä kesänä vietettyä ihan liikaa aikaa sisätiloissa. 

Ihan sen takia, että ulkona en jaksa, kun paistun. 

Mutta toisaalta, muutama kuukausi eteenpäin, niin johan on pimeää ja koleaa.

Muistellaan silloin näitä kelejä.

Mutta tosiaan juuri nyt kotipihan kukkien takia vähän harmittaa. 

Aika kituuttamista on monen kukan kasvu, kirvatkin meinaavat vaivata ja kukintavaihe menee ainakin minun mielestäni liian nopeasti ohi. 

Selkä vääränä niille olen vettä iltaisin kantanut. Ja välillä aamulla ja joillekin ruukuille joskus päivälläkin. 

Onneksi kasvivalinnoista osa pärjää ja jaksaa kukkia helteessäkin, 

vaikkakin normaalia lyhyemmän aikaa. 

Yksi tällainen on yllä olevassa kuvassa oleva palava rakkaus, joka ainoana edustaa kuumana henkuvan punaista kotipihan perennapenkeissä.

Mutta sitten varsinaiseen asiaan. 

Tässä parisen viikkoa sitten tytär leipoi herkullista suolaista ja maustettua.

Tämä oheisissa kuvissa näkyvä suorakaiteen muotoisessa vuoassa paistettu leipä oli todella hyvää.

Ohjetta minulla ei ole antaa, mutta se löytynee pienellä salapoliisityöllä internetin syövereistä.

Leivässä on kuulemma "ihan perus" vaalea leipätaikina, 

josta on muotoiltu pyöreitä kakkaroita, jotka on kohotuksen jälkeen yhdistetty pitataskumaisiksi.

Taskut on täytetty omatekoisella maustevoilla, jossa on voin lisäksi ainakin silputtua persiljaa,

 hieman rosmariinia ja reilusti valkosipulia. 

Taskut on laitettu vuokaan pystyyn niin, 

että joka toinen tulee hieman enemmän vasempaan ja joka toinen oikeaan reunaan. 

Päälle on ripoteltu merisuolaa.

On muuten hyvää 😊

Sitten toinen suolainen herkku paistui meheväksi muffinssipellillä.

Onnistui siinä paremmin kuin paperivuoissa.

Näiden kohdalla on sama juttu, että ohjetta tai edes linkkiä siihen ei ole antaa. 

Halusin kuitenkin laittaa näistä kuvia tänne näytille, josko näistä saisi muutkin ideoita. 

Näitä voisi kutsua esim. pizzakierteiksi.

Taikina on kaulittu levyiksi ja levyille levitetty valmista Raguleton pastakastiketta, 

palvikinkkusuikaleita, pepperonia, pizzamausteita ja juustoraastetta.

Toki kasvisversion voi jokainen tehdä mielensä mukaan.

Nämä molemmat tekivät taas hyvin kauppansa.

Molemmat ovat erinomaista iltapalaa esim. viinilasillisen kera.

Ovathan nämä tavallaan tukevaa syötävää näin helteellä, 

mutta eipä näitä ole tarkoitettukaan, että vatsa vain niillä täytetään.

Naposteltavaksi vain.

Ja kun pitää muistaa juoda paljon vettä, tarvitaan myös suoloja, joten tässähän tulee ainakin yhdenlaista ;)

Minä tykkäsin ja niin meillä muutkin. 

Nyt ollaan sitten puolison kanssa kahdestaan ja tytär ei pitempään toviin ole kotona leipomassa.

Olen jopa miettinyt, että leipoisin pitkästä, pitkästä aikaa itse.

Mitenkähän sitä enää osaakaan mitään.

Mutta, kunhan tässä jaksaa ja helle vähän helpottaa, 

niin viitsii keittiössäkin enemmän taas puuhailla.

Tällaista siis tällä kertaa.

Nautitaan kesästä kaikilla aisteilla. 

Kaunista heinäkuista viikkoa Sinulle!

Parasta kesää

 

Heinäkuu on jo hyvässä vauhdissa.

Lomaa on viikko takana ja kolme edessä. 

Tekemistä riittää ja muutoksia on ilmassa, mutta käsityöt rentouttavat.

Helteinen kesäsää jatkuu ja keskipäivän helteessä ei ole mukava olla ulkona, ei edes pihakeinussa varjossa neulomassa. 

Sen sijaan neulon sisällä sen, mitä nyt neulottua näillä keleillä tulee.

Illat menevät sitten pihahommissa kastelukannuja kantaen tai kasteluletkun jatkona seisoessa.

Mutta kesä on kyllä ihanaa aikaa.

Juuri tulin koiran kanssa iltakävelyltä ja ilta-auringon leikkiä puiden rungoilla katsoessani mieleeni tulivat sanat "ihana valo". 

Sitä ihanaa valoa sitten puolen vuoden päästä niiiiin kaipaan.

Toukokuussa laitoin kuvia 'Nilkkatossuista', jotka neuloin Novitan Nalle-langasta suhteellisen ohjeen mukaisesti. 

Koska malli oli kiva, ajattelin saman tien neuloa myös toiset vastaavat, mutta erilaisella kuviolla. 

Nämä tossukat syntyivät Novitan Woolly Wood -langasta, 

joka ei koostumuksellaan sovellu sukkiin. Tämän tiesin jo etukäteen, mutta neuloin silti. 

Lanka on pehmeää sekä mukavan lämpöistä ja vilpoista yhtä aikaa.

Tossuikoista tuli ihanat pitää jalassa, mutta käytössä ne venyivät niin, että nyt tuskin enää pysyvät jalassa.

Lisäksi mieheni alkoi ihmetellä, mitä harmaita "nöttösiä" meillä on pitkin lattioita. 

Tossukoista nimittäin tarttui varpaisiin "nöyhtää", joka muodosti näitä nöttösiä ja kun tossukat otti pois jaloista, ne tippuivat lattialle. 

Vielä niissä ei ole reikiä, mutta ei se kaukana ole, sillä materiaalin hävitessä pikkuhiljaa niiltä ei voine välttyä. 

Sitä pitäisi uskoa asia, jonka jo itsekin tiedän eli käyttää oikeaa materiaalia oikeaan kohteeseen. 

Eli sukkiin sukkalankaa ja muihin neuleisiin sitten näitä erikoislankoja.

Tässä kesällä on jo tähän mennessä tullut neulottua pitkästä aikaa vähän enemmän,

mutta en ole saanut aikaiseksi laittaa niitä näytille tänne. 

Aika vähäistä oli käsitöiden tekeminen kuluneen talven aikana, mutta nyt olen pikkuisen petrannut,

vaikka "entisessä tahdissa" en olekaan 😊

Jotain pieniä ohjeitakin olen kirjoitellut. Lähinnä lasten neuleista.

Pitää katsoa, jos jossain vaiheessa laitan niitä tännekin. 

Tai, mitä mieltä olette, onko millekään neuleiden ohjeille tarvetta, 

vaikka niitä on saatavissa vähän siellä ja täällä?

 

Mutta sitten varsinaiseen kesäasiaan;

kuvia kukista ja kesätaivaasta.

Upeaakin upeampi jasmike 'Tähtisilmä' on kukkinut nyt pari viikkoa ja sen metsämansikkainen,

makea tuoksu leijailee paitsi omalla pihalla myös tontin kohdalla tuolla tien puolella. 

Kukinta alkaa olla lopuillaan, mutta vielä pensas on lähes täynnä lumivalkoisia kukkia.

Nyt myös nurmikko sen ympärillä on valkoinen varisseista terälehdistä, kuin olisi satanut lunta. 

Laitan hieman enemmän kuvia tästä ihanasta pensaasta tuonne 'SatunKukkiin',

jos haluat käydä vilkaisemassa.

Yhtä aikaa jasmikkeen kanssa kukkivat myös pionit. 

Niidenkin upea kukinta on vielä meneillään, vaikka parhaat päivät ovat jo ohi. 

Kotipihan itse oikeutettu kuningatar on vitivalkoinen 'Festiva Maxima' -pioni.

Toinen kotipihan luottopioni on alla olevassa kuvassa näkyvä 'Bowl of Beaty',

joka nimensä mukaisesti jaksaa ihastuttaa lähes lautasen kokoisilla kukillaan kesästä toiseen ja 

ja joka ei niin pahasti hätkähdä äkillistä ukkoskuuroa kuin kerrottukukkaiset sisarensa.

Kaunista helleviikonlopun jatkoa ja ihanaa pian alkavaa viikkoa Sinulle!