Joulu on takana ja seuraavaan taas useampi kuukausi.
Nyt viikonloppuna tuli päästettyä joulukoristeetkin vuosilomalle;
ensi marraskuussa sitten esille taas.
Päivä on jo alkanut pidentyä vaikka sitä ei välttämättä vielä huomaisi,
mutta tuon vuoden vaihtumisen kunniaksi maahan sataneen, koko ajan lisääntyvän lumikerroksen
ja pikkupakkasen myötä
välillä hieman kuulaammat talvipäivät ovat auttaneet sen huomaamisessa.
Joulu meni yhtä nopeasti kuin oli tullutkin,
mutta sitä on kiva muistella.
Vaikkapa sitten näin jouluksi neulottujen perussukkien kautta.
Minulla on jo teini-iästä alkaen ollut kirjeenvaihtokaveri Italiassa ja
olemme pitäneet aikuisenakin yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti.
Nykyään kirjoittelemme kerran pari vuodessa kuulumisia sähköpostin välityksellä,
mutta joulun aikaan tulee edelleenkin laitettua oikea joulukortti ja pieni lahja.
Tällä kertaa lahjaksi menivät nämä raidalliset merinovillasta neulotut olosukat.
Koska lankaa jäi yli, tein siitä myös pienet sukat, jotka vielä odottavat käyttäjäänsä.
Toivottavasti nämä isommat lämmittävät saajansa jalkoja Pohjois-Italian viileinä talvi-iltoina.
Mietin jossain vaiheessa, montako kirjeenvaihtokaveria minulla aikoinaan oli.
Laskuissani pääsin neljään, joista yksi tämä italialainen ja hänen lisäkseen Kreikasta, Hollannista ja Japanista.
Yhteydenpito näiden kolmen jälkimmäisen kanssa jäi kesken silloin teinivuosina,
mutta välillä on tullut mieleen, mitähän heille kuuluu.
Netistä olen yrittänyt etsiä, mutta en ole löytänyt.
No, aika aikaa kutakin 😊
Entä sinä, olisi kiva kuulla, oliko/onko sinulla ulkomaalaisia kirjeenvaihtokavereita?
Meillä se oli siihen aikaan kaveripiirissä yleinen harrastus.
Iäkkäälle sukulaismiehelle olen viime vuosina neulonut joka vuosi lahjaksi villasukat.
Niin tänäkin vuonna. Tälläkin kertaa lankana oli tumman harmaa Novitan 7 veljestä
ja laitoin vain vähän vaalean sinistä varren raitoihin.
Sukat ovat matkanneet saajalleen joulusuklaan kanssa postin kautta ja kiitokseksi olen saanut iloisen puhelinsoiton.
On mukava ilahduttaa vaikka näin pienestikin. Nyt, kun ei ole päässyt aikoihin kyläilemäänkään.
Laitoin kuvan näistä jo joulun jäkeen tänne blogiin, mutta tulkoon nyt uudestaan.
Nuori mies ei paljon saamiaan sukkia yleensä kommentoi,
mutta ainakin kotona vielä asuessaan piti villasukkia ahkerasti,
aivan kuten äitinsäkin 😊
Toivottavasti näille on käyttöä jatkossakin.
Tytärkin sai viime tipassa juuri ennen joulua neulotut olosukat.
Lankana niissäkin on Dropsin Merino Extra Fine, joka ei ole sukkalankana kovin kestävää,
mutta kutittamattomat ja lämmittävät ne ovat ja siksi tytär sellaisista sukista tykkää.
Noistakin laitoin tuohon joulun jälkeiseen postaukseen kuvan,
mutta tulkoon tähän nyt uudestaan.
Arki on siis alkanut.
Ja valitettavasti töiden suhteen ihan yhtä kiireisenä kuin aiemminkin,
mutta toisaalta on tullut paljon uutta sekä uusien kollegojen että uusien tehtävien myötä
ja mielenkiintoista siis meneillään silläkin sektorilla.
Kiva on myös päästä pitkästä aikaa suunnittelemaan ihan uutta ja pohtimaan,
mihin suuntaan tekeminen lähtee muokkautumaan.
Mutta kaikesta huolimatta mietin kyllä jo seuraavaa lomaa, että milloinhan sen aika olisi.
On noita lomapäiviä vielä pitämättä nimittäin aika paljon,
kun viime kesän ja syksyn aikana ei ollut mahdollisuutta lomailla aiempien vuosien tapaan.
Käsityörintamalla on nyt ollut suhteellisen hiljaista, pari sukkaneuletta edelleen kesken -
on ollut jo pitempään.
Paljon on ajatuksia ja ideoita, mutta jotenkin en vaan ole saanut aikaiseksi.
Vieläkään.
Mutta jospa siitä taas, kun päivä pitenee ja asiat asettuvat omiin uomiinsa.
Pihajuttuja on tullut jo mietittyä vähän enemmänkin,
joten kevät on siis tulossa ja viime keväänä saatu Puutarhurin kirjakin
on päässyt ihailtavaksi näin ensi alkuun😊
Viime kesäisten kukkakuvien myötä toivottelen sinulle
mukavia tammikuisia päiviä 🤍
