Kesää odotellessa

 

No niin. Hiipiihän se kesä jo ajatuksiin näin tammikuun loppupuolella. 

Yhä useammin huomaan katselevani tietokoneelta menneiden vuosien kukkakuvia. 

Laitanpa niistä tännekin muutamia ihan vaan kesän kaipuuta helpottamaan (tai pahentamaan 😉 )

Osa niistä on ehkä täällä blogissakin ollut jo aiemmin, mutta ei kuitenkaan haitanne, jos tulevat uudestaan. 

Huikaiseva kevään aurinko. Sitä kaipaan, mutta ihan kohta se on taas täällä :) 
Alla olevassa kuvassa näkyvät loistotäydykkeet ovat levinneet kotipihassa vähän sinne tänne. Olen niitä välillä kitkenyt aktiivisesti, 
mutta ne ovat pitäneet pintansa. Niiden kukinnot ovat mielestäni herkän kauniita ja sävy vaihtelee myös valaistuksen mukaan.

Loistotädyke

Purppuraheisiangergon kukkia

Jalopähkämöt ja ukonkellot leviävät vauhdilla. Varsinkin ukonkellot ovat tulleet pyytämättä ja leviävät, minne haluavat, 

mutta koska ne ovat kauniita, saavat kasvaa. Rajoitan niitä toki jossain määrin 

Jalopähkämöt ja kuunliljat kilpailevat talon itäpuolen puolivarjoisassa penkissä elintilasta.

 Kuunliljoja pitää jakaa tulevana keväänä, sillä juurakot kasvavat jo kovin ahtaasti.

 Melkoista käsipeliä on saada eroteltua jalopähkämöiden haarautuvat juuret ja maavarret juurakoiden ympäriltä.

Rakastan valkoisia kukkia. 

Siksipä muutamaa liilaa syreeniä ja vaaleanpunaista pikkuangervoa lukuunottamatta kotipuutarhan pensaat kukkivat valkoisin kukin.

Kukkapenkeissä on sitten lisänä punaisen ja sinivioletin eri sävyjä, mutta vähemmän esim. keltaista.

Toivottavasti nautit kesän aurinkoista kukkamuistoista ☀️

Kesää odotellessa 💗

Mukavia tammikuisia päiviä Sinulle!

T. Satu

Kesäkuun kuulumisia - ihan pihalla ja keskeneräistä

 

Kesäkuun viimeinen päivä. 

Uskomatonta, että aika menee taas nopeasti.

Kesälomastakin on kohta puolet mennyt, mutta sentään puolet jäljellä. 

Ja alkaa olla se vaihe lomasta, että nyt pikkuhiljaa alkaa saada jotain aikaiseksikin.

On taas vähän energisempi olo ja ajatus alkaa kulkea ja ideoita syntyä, tosin rajoittuen käsityörintamalle ;)

Lähes pari viikkoa meni työstä toipumiseen ja kovin kummaista ei ole tullut tehtyä. 

Otsikon mukaisesti on tullut oltua ihan pihalla. Ihan kirjaimellisesti sekä kuvaannollisesti. 

Nimittäin päässä on jo pitemmän aikaa ollut epätodellinen olo ja olen käynyt fysioterapeutilla niska-hartiajumin takia. 

Koska mukaan on tullut asentohuimaus ja huono olo, sain uusia jumppaohjeita sitä varten ja niitä tehdessä tulee lisäksi jonkun verran öklö olo. 

Ei ole oikein pää kestänyt tietokoneen tai puhelimenkaan näytön tuijottelua, joten ovat blogikuviotkin jääneet vähälle.

Toisin sanoen siinäkin on ollut hyvä (teko)syy olla vähän hissukseen.

Käväistiin kuitenkin parin päivän reissu mummoloissa ja muuten on oltu pääasiassa kotona jotain isompia kauppareissuja lukuunottamatta.

Toki upeina, mutta niin kuumina helteisinä kesäpäivinä ei ole ollut tarpeellistakaan kovin ihmeellistä tehdä. 

Iltaisin kukkien ja keväällä istutettujen pikkupensaiden ym. kastelu myöhään illalla vie reilun tunnin. 

Silloin myös itikat ovat heränneet päiväuniltaan paahteisella pihalla ja varustaudun niitä vastaan  suihkuttamalla hajutonta hyttyskarkotetta päälleni. 

Minä nimittäin olen oikea itikkamagneetti ja pistoja tulee karkotteista huolimatta. Pistävät inisijät paidankin läpi kumartelevaan selkään...arrgh.

Karkotekin auttaa vain osittain, mutta pitää olla vähäänkin tyytyväinen, sillä paksuihin vaatteisiin ei näillä keleillä viitsi kääriytyä suojautuakseen.

Koska en oikein jaksa helteessa ulkona  mitään touhuta, keskipäivät menevät pääasiassa ilmalämpöpumpun viilentämissä sisätiloissa. Näin on hyvä. 

Samalla olen hiljaksiin päivien aikana selaillut käsityökirjoja ja kuvalehtiä, kuunnellut äänikirjoja ja tehnyt vähän käsitöitä. 

On ollut vähän sellainen olo, että tekee mieli aloittaa kaikenlaista, mutta sitten ne jäävät kesken. 

Toisin sanoen tuolla taitaa olla kolme keskeneräistä sukkaneuletta ja kaksi keskeneräistä pikkupeittoa tuloillaan. 

Kun inspiraatio iskee, siihen on tartuttava ja siinä saavat keskeneräiset olla kesken, kun uutta pukkaa.

Sitten jossain vaiheessa alkaa "ahdistus" niistä keskeneräisistä ja tulee pakonomainen tarve tehdä ne loppuun ... hullua. 

Tunnistaako kukaan muu vastaavaa itsessään?

Kukkakuvia on tullut napsittua lukemattomia jo tässä alkukesän aikana. 

Viime talvi oli kurja ja moni kasvi siitä kärsi. Mm. monta vuotta kasvaneet ja kukoistaneet vaaleanpunaiset ryhmäruusuni eivät siitä selvinneet. 

Mietinkin eilen, josko istuttaisin niiden, nyt lähes tyhjälle kasvupaikalle pioneja ensi keväänä. 

💚

Jännä tuttavuus muuten tämä uusi, tänä keväänä hankittu kärhö 'Josephine Regal'.

Sen kukat muuttavat muotoaan kukinnan edetessä näin:

Clematis 'Josephine Regal'

Aurinkoista alkavaa heinäkuuta Sinulle!