Välillä kirjoistakin

Olen aina ollut lukutoukka ja lapsena ja nuorena luin kirjastosta kaiken mahdollisen, 

mikä vähänkään kiinnosti. Kirjaston kirjoja oli kotona myös nuoremmalla aikuisiällä lähes koko ajan isoja pinoja.

Lasten synnyttyä pienlapsiarjen, kokopäivätyön ja siinä sivussa opiskelun ohessa ei jäänyt aikaa lukea ns. huvin vuoksi. 

Sen sijaan luettiin hurja määrä lastenkirjoja, joita oli sekä omina että kirjastosta haettuina. 

Ja siinä sivussa tietysti tenttikirjoja. Hurja määrä niitäkin. 

Sitten vähän myöhemmin alkoi jäädä aikaa omalle viihdelukemisellekin ja silloin tällöin tuli lainattua romaaneita ja lahjaksikin niitä sain. 

Nyt viime vuosina omat kirjahankinnat ovat olleet pääasiassa erilaisia käsityökirjoja ja on niitä niitäkin jo kertynyt ;) Moni niistäkin on lahjaksi saatu. 

Ja lukemattomia olen myös kirjastosta kotiin ja takaisin kantanut. Kuitenkin nimenomaan käsityökirjojen kohdalla tuntuu, että lainaaminen ei oikein toimi.

Romaaneja, ja harvakseltaan asiapitoisempiakin teoksia, on tullut viimeisen vuoden aikana kuunneltua äänikirjoina puutarhatöiden ja käsitöiden ohessa. 

Asiallisista versioista kesken tällä hetkellä on "Taktinen neuvottelu", joka nimestään huolimatta on mielenkiintoinen, eikä vähiten karismaattisen lukijan ansiosta.

Nyt kuitenkin löytyi kevyt romaani, joka on pakko mainita: Kaisa Ikolan Oikein nurin (2020).

Ei erinomainen, mutta ihan riittävän hyvä ja nimenomaan aihepiirirn osalta. 

Siinä kun päähenkilö löytää neulomisen ilon ja blogimaailman. 

Mukana on tietysti myös ihmissuhteita ja ongelmiakin, mutta myös juttua neuleista ja langoista tarinan mukana :) 

Tunnistin siinä jotain omasta lankahulluudestanikin. Kaikkea sitä. 

Kuvankaappaus Nexstoryn äänikirjasta

Ja onhan niitä puutarhakirjojakin tuolla hyllyssä, mutta otin tähän kuitenkin kuvia käsityökirjoistani, 

jotta pysyy vähän enemmän teeman ympärillä.

Jossain vaiheessa innostuin neulomaan huiveja. Silloin löytyi alennuksesta Unelmien huivit ja Lumoavat neulehuivit. 

Sen sijaan Japanilaiset neulemallit ja Haapsalun shaalit -kirjojen mallit ja ohjeet tarjoaisivat haastetta.

 Ajattelin, josko ottaisin ohjeen pätkän sieltä ja toisen täältä ja suunnittelisin omia huiveja. 

No, jotain pientä osatoteutusta tein, mutta isompi toteutus jäi pohdinnan asteelle. Ehkä vielä joskus.

Villasukkakirjoista suurimman osan olen saanut lahjaksi. Niitä on inspiroivaa katsella.

Kovin monia en ole ohjeiden perusteella tehnyt, muutamat parit toki, mutta kirjat toimivat nimenomaan inspiraation lähteinä 

tai kuten useinmiten, ihan vaan kuvakirjoina, joita käsityöhullu katselee rentoutuakseen :)

Alla olevat kirjat olen muistaakseni tilannut Adlibrikseltä eri aikoihin muiden ostosten ohessa.

Nämä kaikki ovat jostain  syystä jääneet hyvin vähälle tutustumiselle. 

Oikeastaan nyt tuli mieleeni, että pitääkin vähän selailla, kun näitä kuvia ottaessa kirjat uudestaan "löytyivät" 😊

Jokunen vuosi sitten innostuin virkkaamaan lumihiutaleita, kun löysin kirjakaupasta 100 virkattua lumihiutaletta -kirjan. 

Tärkkäsin hiutaleita ja tein niistä joulukuusenkoristeita ja taisipa jokunen riippua ikkunassakin joulun aikoihin. 

Kun sain jostain päähäni alkaa virkata vauvan leluja, hankin jostain alennusmyynnistä Virkatut vauvan lelut -kirjan. 

Itse tykkään enemmän virkata kaaviokuvista kuin sanallisista, kymmenistä riveistä muodostuvista ohjeista, 

jollaisia nämä varsinkin englanninkielisistä alkuteoksista käännetyt ohjeet usein ovat. 

Niinpä tämäkin on jäänyt aika vähälle hyödyntämiselle.  

Kasvivärjäyksen taikaa -kirja on myöa ale-hankintoja ja hankittu isoimman kasvivärjäysinnostuksen jo mentyä itseltäni ohi. 

Mielenkiintoinen kirja kuitenkin ja toimii myös tietyllä tapaa käsikirjana, jos/kun tässä taas jossain vaiheessa innostuu värjäyksestä. 

Sitten ovat vielä nuo kaksi alla olevassa kuvassa olevaa. Silmukkakirjaa olen jossain määrin hyödyntänyt, 

mutta vaikka siinä ohjeita onkin runsaasti, tuntuu, että "juuri se oikea" puuttuu.

Miun design -kirja on kätevä ja siinä on hyviä neuvoja, mutta liian vähän olen sitäkin hyödyntänyt. 

Oikeastaan, kun näitä kuvia otin, muistin vasta senkin olemassaolon. Pitää ehdottomasti ottaa vähän paremmin esille ja käsille. 

Ohjeita löytyy kyllä netistäkin, mutta jotenkin vaan tykkään siitä, kun on konkreettinen kirja tai lehti, mitä voi selata, hypistellä ja lukea.

Onhan tuossa omassa kirjapinossa melko paljon käsityökirjoja, mutta monta sellaista siitä myös puuttuu, 

jotka itse asiassa haluaisin ja monta olen tosiaan kirjastosta lainannut.

Toki näilläkin pärjää, kun on tuo netti ja varsinkin kun yleensä teen kaikkia perusjuttuja ilman ohjeita.

Mutta, koska aina ei ole käsityötä konkreettisesti käsissä, pääsee ns. tunnelmaan kirjoja katsomalla.

Lainaatko sinä kirjoja kirjastosta?

 Tai onko sinulla itselläsi jotain luotto-ohjekirjaa tai inspiraatiokirjaa, jonka pariin palaat?

Tai muuta kotikirjaston perusteosta, johon tartut, kun haluat rentoutua tai kaipaat piristystä tai lohdutusta?

Mielelläni kuulisin vinkkejä 😊

Kauniita syyspäiviä!

T. Satu

Romanttiset Frillat

 

Siitäpä onkin aikaa, milloin olen neulonut sukat valmiin ohjeen mukaan.

Näiden Frillat -sukkien ohje on tyttäreltäni joululahjaksi saamassani ihanassa SiniSukat-kirjassa ja

juuri nyt, näinä helmikuisina päivinä, ne täyttävät romantiikan ja kauneudenkaipuutani.

Arki kun on arkea, kotipiha uinuu paksun lumikerroksen alla ja vähän turhan moni asia välillä mietityttää. 

Silloin on hyvä, kun on jotain kaunista, mitä katsella ja vähän ylisöpöä, johon varpaansa sujauttaa 😊

Keskeneräisiä sukkia kuvasin tammikuun alun hämäränä päivänä ja valo ei oikein riittänyt.

Valmiit sukat sain kuvattua sentään hieman aurinkoisempana tammikuun loppupuolen päivänä, 

joten niissä sävyt toistuvat oikeina.

Mutta, kuten te, jotka olette pitempään seuranneet näitä käsityökuvioitani, tiedätte, 

en taaskaan malttanut ihan täysin ohjetta noudattaa. 

Kantapää olisi ollut alkuperäisessä ohjeessa perinteinen vahvistettu, mutta minun mielestäni tämä ristiinvahvistettu on jotenkin suloisemman näköinen.

Vartta tein hieman lyhyemmäksi, sillä tykkään itse nilkkapituisista sukista. Jalkapöydän päälle tein neljällä kuviokerralla valepalmikkoa ohjeen kolmen rivin sijaan. 

Syynä jalkapöydän kuviokerran muokkaamiseen oli se, että vaikka silmukkamäärä oli oikea, minulla ei jotenkin kuvion kohdistus onnistunut niin, 

että olisin saanut nuo kolme riviä täysin keskelle, joten en jaksanut miettiä tai purkaa, joten teinpä sitten neljä. 

Onpa sitten vähän enemmän pitsintapaista näissä Frilloissa 😊

Ohjeen sukissa oli kauniit punaiset ruusut, mutta minulla oli jämälankakerä eri sinisen sävyillä pätkävärjättyä lankaa, 

joten minun sukkieni ruusut saivat siniset terälehdet.

Lankana on tuttu ja turvallinen Novitan Nalle. 

Sukkien hempeä vaaleansininen teräosa on myös Nalle-lankaa ja alunperin puhtaan valkoista.

Värjäsin sen itse viime kesänä kotipihan kukkapenkkeihin levinneestä pihakäenkaalista saatavalla "mehulla".

Samoin kukkien vihreät terälehdet ovat jostain itse menneinä kesinä punasipulin kuorilla vihreäksi värjäämästäni Nalle-lankakerästä.

Näistä värjäyskuvioistani olenkin kertoillut aiemmin useaan otteeseen.

Ovatko muuten "joskus sitten" tai "pitäisi" tuttuja?

Tai "joku", joka siivoisi tai tyhjentäisi kotoa jo ajat sitten muuttaneen esikoisen huoneesta osan tavaroista varastoon 

ja maalaisi huoneen pinttyneet tapetit valkoisiksi ja tekisi siitä minulle työhuoneen.

Meillä tämä joku ehkä joskus saa tämän kaiken tehtyä. Sitten joskus, kun aikaa ja viitseliäisyyttä on.
Tai oikeasti pitäisi puhua monikossa. 

Nämä jotkut (=lue: minä ja mieheni) eivät oikein saa asioita aikaiseksi arjen keskellä ja viikonloppuisin ei jaksa tai on jotain muuta 

ja lomapäiviä ei taas halua käyttää tällaiseen paljon aikaa vievään.

Hmmm - huomaatko sinäkin tässä kuviossa jotain 😂

Mutta. Mutta ehkä tänä keväänä on pienen pintaremontin paikka yhdessä huoneessa. Ehkä.

Minä tarvitsen nimittäin tilaa noille lukuisille keskeneräisten käsitöiden pussukoilleni, 

käsityökirjoilleni ja muille ohjeille, omille muistiinpanoille ja langoille. Niitä muuten lankahamsterilla riittää...

Mutta tarvitsen myös työtilaa. Ihan palkkatyötä varten. Teen siis pääasiassa etätyötä tietokoneen ja etäyhteyden välityksellä. 

Siitä kiitos koronalle, jos sitä nyt mistään voi tai edes haluaa kiittää, niin tässä on kiitoksen paikka. 

Toki pandemian hellittäessä minunkin on välillä käytävä työpaikalla ja matkustettava kokousten perässä monen kymmenen kilometrin päähän, 

mutta pääasiassa voin jatkaa etätöitä ainakin niin kauan kuin nykyisessä työssäni olen. 

Siinä säästyy valtavasti vapaa-aikaa, kun ei tarvitse istua ruuhkabussissa joko täällä kotikaupungissa tai vielä pahempaa, 

pääkaupunkiseudulta tänne Uudenmaan laitamille. 

Olisipa etätyö ollut mahdollista, kun lapset olivat pieniä. Olisi ollut enemmän äiti kotona ja tarhapäivät lyhyempiä. 

No sille ei voi mitään, mutta tämä on taas tätä meikäläisen jossittelua, kun asiat tulevat mieleeni.

Jossittelua, joka joskus meinaa saada vallan, mutta jolle en halua luovuttaa. 

Tällaisilla, hieman sekavilla ajatuksilla täällä. 

Arkea, ja romantiikkaa ainakin sukissa ;) 

Mitäs sinun helmikuuhusi kuuluu?

Kauniita helmikuisia päiviä Sinulle!

 

Design-sukat :)

Välillä tulee neulottua myös ihan ohjeiden mukaisesti.

Siinä on oma jännityksensä, vaikka se "sitookin"  ajatukset tiukasti meneillään olevaan, 

eikä silloin pysty yhtä vapaasti miettimään kaikkea muuta.

Mutta aina "kaiken muun" miettimiselle ei ole tarvettakaan, 

vaan tarve on saada aikaiseksi jotain uutta, mitä ei muuten ehkä osaisi sai saisi aikaiseksi kokeilla. 

Sain vuosi sitten syntymäpäivälahjaksi pari neulekirjaa, joista toinen on Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa.

 

Siitä silmiin pistivät "Rakkautesi jäljet" -sukat, jotka neuloin Novitan Venla-langasta. 

Oikeat "design-sukat" omien tekeleiden sijaan.

Se olikin pitkä prosessi.

Yleensä en ole tykännyt neuloa aikuisten sukkia ohuista langoista. Ovat vähän turhan aikaa vieviä 😊

Sukissa on monia kivoja yksityiskohtia, mutta ehkä juuri niiden takia sukkien neulominen takkusi oikein kunnolla. 

Minulla ei nimittäin ollut oikein aikaa keskittyä yhtäjaksoisesti riittävän pitkään neulomiseen, 

jotta olisin oppinut ulkoa mallineuleen. 

Välillä en muutamaan viikkoon koskenutkaan ko. neuleeseen, ja seuraavilla kerroilla sain sitten taas opetella uudestaan.

Kivat näistäkin sukista mielestäni tuli, vaikka nämä ovat taas yhdet sellaiset sukat, 

joissa on ainakin senkin "miljoona" virhettä. 

Valitsin lisäksi ohjeen kolmesta kokovaihtoehdosta keskimmäisen ja vaikuttaa siltä, 

että niistä tuli vähän liian väljät jopa minunkin jalkoihini. 

Jotenkin olisin toivonut ohjeeseen selkeämmät kokovaihtoehdot.

Yksi sukkien juju on kantapää, jollaista en ollut koskaan aiemmin tehnyt ja jonka logiikka ei minulle tällä kertaneulomisella avautunut.

Jalkaan hyvin istuva siitä kyllä tuli, mutta ilman ohjetta en osaisi sellaista uudestaan tehdä,

kun en silmukoiden jakautumisen logiikkaa ymmärtänyt.

Toinen kiva yksityiskohta on varren nirkkoreunus sekä sydänkuvio.

Tuota sydänkuviota tulen varmasti hyödyntämään toisaallakin myöhemmässä vaiheessa.

Ihan samanlaista en ole aiemmin tehnyt, vaan jonkun toisen version.

Käsityörintamalla on viime aikoina ollut yllättävän vilkasta. 

Johtuu varmaan kesälomasta 😊

Olen taas innostunut tekemään paitsi lapasia myös pienten ihmisten asusteita.

Jotenkin vauvojen ja taaperoiden asusteet vetävät puoleensa.

Niitä on ihana tehdä; saa aikaan suhteellisen nopeasti suloista ja kaunista.

Osalle on käyttäjä löytynyt ja osa odottaa vielä saajaansa.

Neuleita alkaa nyt olla kuitenkin jo varastossa riittämiin, joten olen ajatellut, 

josko joku haluaisi niitä ehkä itselleenkin hankkia.

Kysynkin sinulta, oletko myynyt käsitöitä ja jos olet, 

oletko tehnyt sen netissä, myyjäisissä, tuttaville vai miten?

Seuraavaksi tartun taas panta- ja lapasneuleisiin.

Ne ovat olleet neulontalistalla viime vuosina nimenomaan näihin aikoihin, 

jolloin ajatukset alkavat pyöriä jo tulevassa syksyssä ja sen myötä talvessa ja paksummissa neuleissa.

Tästä tuli nyt kovin yksipuolinen postaus, mutta tällaista tämä välillä on.

Onneksi ei ole elämässä isompia asioita ihmeteltävänä, kun voi tehdä tikusta, tai oikeammin sukasta asiaa blogipostauksen verran😀

Kauniita heinäkuun lopun päiviä Sinulle!

Joulun odotusta

 

Neulominen on minulle rentoutumiskeino. 

Ja rentoutumista on tässä tarvittu koko syksyn vastapainona työlle. 

Ja, kun muutakaan en keksi, tulee tehtyä sukkia.

Yleensä neulon niitä ns. omasta päästä -mallilla, 

vaikka valmiita toinen toistaan upeampia ohjeita on olemassa pilvin pimein.

Mutta välillä on kiva tehdä sen mukaan, mitä joku toinen valmiiksi miettinyt.

Sain syyskuussa syntymäpäivälahjaksi kaksi sukkaohjekirjaa.

Niistä oli puhetta aiemmin täällä blogissa otsikolla "Syksyn lapsen kakku ja lahjakirjat"-

Toisesta olen tähän mennessä neulonut yhdet sukat ja toisesta ovat yhdet kesken. 

Ovatkin olleet jo syyskuusta alkaen 😊

Tätä näissä kuvissa näkyvien sukkien ohjetta en noudattanut ihan kokonaan,

mutta pääpiirteittäin kylläkin ja eiköhän sukat suurinpiirtein mallista tunnista.

Jämälankasukat -kirjan "Miss Farkku" -sukkien ohjetta pääsääntöisesti

 noudattaen valmistuivat nämä harmaa-violetti-valkoiset sukat, 

joiden juju on varren kauniissa aaltokuviossa.

Kirjan nimen mukaisesti sukkiin voi upottaa monen eri värisiä lankoja. 

Itse käytin näissä sukissa neljää eri Novitan Nalle-langan väriä ja kivasti pieniä keränöttösiä niihin

upposikin. 

Aaltomainen pitsikuvio olisi ohjeen mukaan tullut sukan kärkeenkin jalkaterän yläpuolelle,

mutta jotenkin ajattelin mennä helpomman kautta ja tein siihen kohtaan yksinkertaisesti  

vain eri värisen raidan.

Tästäkin kirjasta tulee varmasti jatkossakin neulottua useita malleja. 

Siitä olen ihan varma. 

Mutta sitä ennen tekeillä on parit miesten perussukat joulupukin konttiin 

ja pitäisi saada valmiiksi ne toisesta kirjastakin aloitetut sukat; ovat jo sentään jalkaterässä menossa 😉

Jouluvalmisteluja kotona on tehty jonkin verran. 

Kausivalot tai voihan noita nyt jo jouluvaloiksikin kutsua, ovat paikoillaan, samoin kuin joulukuusi.

Pikkuisen on myös joulupukin kontin sisältöä kartutettu, 

mutta leipominen on jäänyt. 

Tai ei nyt ihan kokonaan, torttuja sentään on tullut jonkun verran tehtyä.

Tänään saatiin hieman luntakin  märän ja lumettoman marraskuun jälkeen.

Kivasti lumi valaisee pimeää joulukuista pihamaata.

Ja kotona on hyvä olla kynttilän valossa ja jotain pientä puuhastellen. 

Tämä on hyvä juuri nyt.

Mukavia joulukuisia päiviä Sinulle!

Syksyn lapsen kakku ja lahjakirjat

 

Syksy on syksyn lapselle lempeää aikaa. 

Silloin syksyn lasta lahjotaan ja hän saa myös herkutella🤍

Tänä vuonna ei juhlittu pyöreitä, kuten viime vuonna, jolloin oli syytä juhlaan.

Silloinkin kakussa oli myös suklaata (yllätys yllätys), kuten tänäkin syksynä. 

Palasin lukemaan tuota vuoden vanhaa postaustani ja jäin miettimään sen loppukaneettia 

"olkoon se hyvä vuosi, ihan jokaiselle". 

Ei tämä ole huono vuosi ollut, mutta erikoinen ja erilainen monella tapaa 

ihan maailmanlaajuisestikin ajateltuna.

Enkä suoraan sanoaen uskalla miettiä, mitä on vuoden kuluttua. 

Toivotaan kuitenkin, että kaikki on mennyt parempaan päin!

Mutta takaisin tähän syksyyn:

Tytär leipoi äidille paistetun suklaakakun joltain amerikkalaiselta leivontasivustolta löytämällään ohjeella. 

Kakussa on oreo-keksipohja ja paistetussa suklaajuustotäytteessä Philadelphia-tuorejuustoa sekä Fazerin tummaa ja Pandan valkoista suklaata. 

Kakun jäähtymisen jälkeen pinnalle on levitetty kermalla notkistettua sulatettua tummaa suklaata 

ja viimeiseksi päälle on vuoltu lastuja Pandan valkoisesta ja maitosuklaasta.

Kakku oli tuhti ja pieni pala sitä kerrallaan oli riittävästi,

mutta samalla kakku oli todella herkullinen ja niitä pieniä paloja tuli otettua usein 😊

ja kakku katosikin nopeasti parempiin suihin. 

Intohimoisena käsityöihmisenä ihailen kauniita käsityökirjoja ja 

tykkään, että saan katsella niiden kuvia, ottaa mallia vähän sieltä ja vähän täältä.

Välillä teen jotain ihan oikeasti ohjeen mukaan, mutta usein menen aina jossain kohtaa oman mieleni mukaan. 

Usein siksi, että en viitsi tehdä jollain uudella tavalla, vaan menen sieltä, missä aita on matalin, 

eli osaan helpoiten 😊

Tällä kertaa sain herkullisen kakun lisäksi myös Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -kirjan 

sekä Pirjo Iivosen Jämälankasukat-kirjan. 

Aivan upeita molemmat. 

Aloitin saman tien neulomaan molemmista sukkia jo olemassa olevista langoista. 

Jämälankanöttösiä varsinkin on yllin kyllin, joten oli vähän valinnan vaikeutta, mitä värejä käytän. 

 Kuun kirjasta puikoille pääsivät "Rakkautesi jäljet" -sukat, 

joihin hyödynsin keväällä jostain lanka-alesta ostamaani Venla-lankaa, jolle en aiemmin ollut keksinyt käyttöä.

Ihana kakku, ihania lahjoja perheeltä ja upeita ruusuja siskolta.

Mukavia hetkiä läheisten kanssa. 

Olen onnellinen - kiitos 💗

Lempeitä syyskuun lopun päiviä Sinulle 💗