Tiedättehän suloisen utuisen pehmoisen tunteen.
Sellaisen, jonka joskus tavoittaa sylin pehmeän, kepeän viltin sisällä tai neuleeseen kietoutuneena.
Sellainen tuli minulle mieleeni, kun heinäkuun mummolaareissulla matkan varrella erään ison tavaratalon lankaosastolta löysin samettista pehmolankaa.
Kuin taikaiskusta huomasin muhkeita keriä siirtyneen koriini. Ja niitä oli monta.
Mies totesi myöhemmin, että olin ostanut auton täyteen lankaa ;) No, ehkä hän vähän liioitteli.
Mukaan lähti nimittäin kymmenen kerää utuista vaaleansinistä Alize Velluto -nimistä lankaa,
josta tulee yksinkertainen aina oikein neuleella neulottu olopeitto joululahjaksi. Saajaa en paljasta vielä :)
Sitten mukaan lähti kaksi kerää hieman ohuempaa Katian Bambi -lankaa, yksi vaaleansinistä ja yksi vaaleanpunaista,
joista molemmista syntyi yksi versio Unille-pupusta. Lisäksi vielä tietysti yksi valkoinen kerä, sillä sitä tarvitaan aina.
Eli ei noista ihan auto täyttynyt, ei vaikka mukaan lähti myös muutama kerä merinolankaa.
Niin ne miehet osaavat liioitella, kun langoista on kysymys, vai mitä ;)
Reissun jälkeen oli ihan pakko saada tuota pehmolankaa koukulle.
Ensin syntyi vaaleanpunaisesta yksinkertaisempi Unille-pupu ja heti sen perään vaaleansinisestä hieman erilainen.
Vaaleanpunaiseen olen itse asiassa hyvinkin tyytyväinen. Ei tuo sininenkään hassumpi ole,
mutta jos teen seuraavan, ehkä mietin mittasuhteita vähän tarkemmin.
Molemmat pehmoiset Unille-puput on tehty omasta päästä -ohjeella.
Vaaleanpunainen on helpompi, sillä ns, vartalo-osa on neliö, joka muodostuu noin 30 cm ketjusilmukkaan virkattujen 1 kjs + 1 ks vuorottelusta.
Pää on kiinteillä silmukoilla virkattu pallo, jonka täytteenä on polyesteritäytevanua.
Korvat on virkattu myös kiinteillä silmukoilla päästä umpinaisena putkena ja ne on kavennettu loppua kohti ja ommeltu paikoilleen päähän.
Valkoiset kädet ja jalat ovat samaa chenillelankaa ja virkkasin ne pieniksi palloiksi ja ompelin kulmiin.
Kun vaaleanpunainen pupu oli valmis, "poltteli" vaaleansininen lanka ja oli ihan pakko ottaa se heti koukulle.
En kuitenkaan halunnut tehdä siitä samanlaista, vaan enemmän mollamaijamaisen version.
Jalat ja kädet virkkasin puuvillalangasta ja täytin täytevanulla.
Siitä aloin virkkaaman kiinteillä silmukoilla jalkaan muutaman lisäkierroksen sinisellä ja tein toisen jalan samoin.
Sama homma käsille, mutta niihin tuli useampi lisäkierros käsivarsiksi ennen kuin yhdistin ne vartaloon.
Tämä sininen oli hieman isotöisempi nimenomaan tuon mallin ja koon säätämisen takia,
mutta aika nopeasti kuitenkin valmistui.
Tällaiset kaverukset näistä sitten tuli 💗💙
Tämän jälkeen olen hankkinut samaa lankaa pari lisäkerää ja niille on suunnitelmat valmiina.
Palataan niihin kuitenkin myöhemmin.
Olen monta kertaa todennut, että käsityöt ovat minulle vastapainoa työlle.
Niin on edelleenkin.
Välillä on hyvä tyhjentää aivonsa kaikista kuvioista, kaavioista, pykälistä ja ihmissuhteista ja
keskittyä vain laskemaan silmukoita, kierroksia, kerroksia ja senttimetrejä.
Ja hypistelemään lankoja ja miettimään, mitähän mistäkin kerästä syntyisi.
Auttaa kummasti :)
Paljon on suunnitelmia valmiina (ja niitä lankoja), mutta aikaa tietenkin rajallisesti.
Kotonakin olisi hyvä välillä siivota enemmän kuin pakolliset ylläpitosiivoukset vaativat.
Esimerkiksi sängyn vieressä yöpöydän päällä, alla ja vieressä on monta lankanyssäkkää.
Vähän olen mielessäni naureskellut, milloin mieheni niistä mainitsee. Hän kun on minua paljon järjestelmällisempi.
Ja yritän keräillä motivaatiota, että laittaisin kotiin vähän jotain uutta. Viime talvena ostettu verhokangaskin odottaa ompelua.
Siitä olisi tarkoitus saada aikaiseksi verhot makuuhuoneeseen.
Leikkasivatkin ne kangaskaupassa valmiiksi. Minun pitäisi vain saada aikaiseksi ommella.
No, niiden aika tulee kyllä, kunhan kerään motivaatiota ;)
Sitä ennen mennään nykyisellä "tehdään, kun huvittaa" -periaatteella.
