Itse värjätyille langoille käyttöä - sukkia siis

 

Nämä omasta päästä -periaatteella neulotut ja Kesän muisto -nimisiksi nimeämäni sukat valmistuivat marraskuussa.

Niissä asuu todellinen kesänmuisto, sillä niiden lankojen värjäämiseen on käytetty kotipihan ja lähitienoon kasveja.

Ja näiden sukkien jälkeen valmistui vielä samoista langoista kahdet muut, vähän yksinkertaisemmat sukat "äkkiä valmiiksi" -periaatteella.

Lankoja on tullut hankittua sen verran runsaasti, että nykyisellä neulomistahdilla niiden kulutus on ihan liian hidasta.

Mutta yrittää pitää, sekä käyttää olemassa olevia että pitäytyä ostamasta uusia. 

Ja, kun en muuta keksi, niin neulonpa sitten sukkia. 

Menneinä kesinä olen kokeillut omaksi iloksi ja ihan puhtaasta kokeilun halusta hyvin pienimuotoisesti kasveilla värjäystä. 

Tuotoksia pääset katsomaan esimerkiksi "täältä" , "täältä" ja "täältä" .

Elintarvikeväreillä ja langoilla leikkimistä kesältä 2018 puolestaan "täältä".

Käytän hyvin vähän vihreitä ja keltaisia vaatteita tai lankoja, 

mutta niitä värejä eri sävyissä tulee näitä tavallisia, kädenulottuvilla olleita kasveja hyödyntämällä.

Joten siinäpä taitaa olla varsinainen syy, 

miksi periaatteessa kauniin väriset langat ovat jääneet odottamaan päivää parempaa. 

Parisen vuotta olen kehitellyt ajatusta lapasista ja sukista, joihin ikuistaisin kesäisen maiseman 

hyödyntäen itse värjäämiäni lankoja. Toteutus on vaan jäänyt.

Tosin yhden sukkaparin aloitin puolitoista vuotta sitten loppukesästä itse värjäämästäni seiskaveikasta ja se oli kesken viime marraskuuhun saakka, 

ennen kuin luovuin alkuperäisestä ajatuksestani ja ajattelin viimeinkin saattaa tämän tarinan päätökseen

 hylkäämällä alkuperäisen ajatuksen ja menemällä sieltä, missä aita on matalin. 

Pääasia, että saisin vapautettua puikot muuhun käyttöön ja langat viimeinkin "tuhottua".

Enää ei ollut muita suuria suunnitelmia, kuin että pitää tulla valmista ja äkkiä. 

Mielessäni oli siis pyörinyt ajatus kesäisestä maisemasta; sinisestä taivaasta, keltaisista kukista ja vihreästä rantaniitystä.

Yritin mielikuvaani ikuistaa neuloessa ns. matkan varrella silloin alkuvaiheessa,

mutta sitten loppui inspiraatio ja tuli muita käsitöitä ja siihen se jäi.

Turhauttavaa, mutta tappio oli tunnustettava😉

Tällaiset rouheat "Kesän muisto" -sukat niistä sitten loppujen lopuksi tuli.

 Sukkien kirkkaan keltainen lanka on lupiinin lehdistä saatua, 

vaaleansininen pihakäenkaalista ja tumman vihreän eri sävyt punasipulista.

Lopuksi sain päähäni, että virkkaan tähän irtokukkia. Muutaman sain tehtyä ilman ohjetta ja tuollaisia ihme sykeröitä niistä sitten tuli. 

Tuo yhden sykerön oranssi väri on saatu keltasipulin kuorista ja on itselleni vähän turhan oranssi.

Kun sykeröiden virkkaamiseen kyllästyin tein yksinkertaisilla linnunsilmäpistoilla muutaman "kukan" sinne tänne. 

Ajatuksena kai oli, että yritän näin tavoitella sitä alkuperäistä kukkaketoajatusta 😊

Onnetonta vaan, että vuoden vaihteen jälkeen näitä kuvatessani en saanut kameran valaistusta osumaan kohdilleen, 

joten kuvista tuli jotenkin sinisävyisiä. Ajattelin kuitenkin, että saavat nämä kuvat nyt kelvata. 

Ehkä myöhemmin keväällä otan vielä jonkun kuvan luonnonvalossa ulkona, jos en ole sitä ennen ottanut sukkia käyttöön. 

Ja, koska lankaa oli (ja itse asiassa on vieläkin) jäljellä,

ajattelin uhrata yhden viikonlopun vapaahetket ja neuloa niistä parit raitasukat ihan vain niistä jotain tehdäkseni. 

Yllä ja alla olevissa kuvissa näkyvissä paksumpiraitaisissa sukissa on keltasipulin kuorilla värjättyä voimakkaan oranssinkeltaista ja 

lisäksi näissäkin on punasipulin kuorista saatuja tummanvihreän sävyjä sekä pihakäenkaalista saatua sinistä. 

Monta eri värjäyserää ja liian vähän värjäysvaiheessa tiiviissä purkissa liikuteltua lankaa,

 joten sen mukaisesti tuli "eläväpintaista" värjäystä, vähän meleeratun näköistä epätasaista sekä toki eri kerroillakin eri sävyjä.

Ohutraitaisten, varrettomien nilkkasukkien lankana on Novitan Nalle ja niiden resori ja siitä puoliväliin jalkapöytää 

oleva vaaleanvihreä on saatu horsman kukista, päkiän seutuvilla oleva vaaleanvihreä taas punasipulivärjäyksen "loppumehusta", 

kirkkaankeltainen kultapiiskun kukinnoista sekä kannan ja kärjen tuttu vaaleansininen ihanasta pihakäenkaalista, 

joka on näissä värjäyksissä lempparini 😊 

Viime kesänäkin pihakäenkaalivärjäystä tuli kokeiltua ja voi olla, että ensi kesänkin kokeilen,

mutta oikeastaan toivon, että saisin pidettyä itseni sen verran aisoissa, että en alkaisi tuottaa taas vihreää ja keltaista lankaa...

Minkä verran olet kasvivärjäystä kokeillut tai teetkö sitä enemmänkin?

Minun mielestäni se on koukuttavaa, mutta jotenkin pitäisi saada eri sävyjä aikaiseksi, 

mikä taas vaatisi vähän enemmän paneutumista ja viitseliäisyyttä kasvi- ja pureutusainehankinnoissa.

Sukkajuttuja siis kuulumisina tällä kertaa. Puikoilla on paraikaa pipo ja lapaset, mutta niistä toisen kerran enemmän. 

On ihana, kun päivät ovat alkaneet selkeästi pidentyä. 

Helposti ylipitkäksi venähtävät työpäivätkään eivät tunnu niin väsyttäviltä, kun valoa ja kevättä kohti mennään. 

Taas on se aika vuodesta, että pitää ihan kalenteria katsoen laskeskella, missä vaiheessa pääsee pihahommiin. 

Samalla on tullut jo ajatuksissa sijoitettua muutama kärhö uuteen paikkaan, isosta perennapenkistä nyt puhumattakaan.

Tästä se taas lähtee!

Mitenkäs siellä?

Mukavaa tammikuun loppua Sinulle!

Tuli taas värjäiltyä

Yllätyksellisyys kiehtoo.

Ja yllätyksiä, vaikka tällä kertaa aika odotettuja sellaisia, 

tuli tälläkin kertaa, kun kattilaan pääsi sipulinkuoria ja pihakäenkaalia. 

Eri kerroilla sentään tosin!

Tänä kesänä on ollut vähän vetämätön olo. 

Töitä on ollut paljon eikä selän ja jalan hermosärky ole helpottanut asiaa. 

Siitä syystä myös istuminen koneen ääressä blogia kirjoittaen tai niitä lukien saati sitten käsitöiden tekeminen on ollut vähäistä. 

Monikaan asia ei ole innostanut ja ilmassa on ollut monia asioita,
joista harmaiden hiusten lisääntyminen ohimoilla voi johtua.

Toisaalta, kuten tuossa elokuun lopulla kirjoitin, "elämä on", 

eikä siitä sitten sen enempää.

Mutta koska jatkuvalle istumiselle piti saada vastapainoa,
kävelemään ei pitempiä matkoja pystynyt
eikä kukkien kastelua tai valokuvaamista kummempia pihatöitä alkukesän jälkeen juuri pystynyt tekemään,
piti keksiä muutakin tekemistä kuin kirjojen lukeminen tai telkkarin edessä makoilu. 

Siispä pakotin itseni kiinnostumaan taas pienimuotoisesta langan värjäyksestä. 

Siis tosiaankin pakotin, sillä olin jo päättänyt, että jätän sen hupsutuksen tältä kesältä väliin.

Sekin kun tuntui ylivoimaisen vaikealta.

Mutta niin se vaan vetäisi jälleen mukaansa 😊
Aivan kuten viime vuonnakin ja sitä ennenkin -
jos haluat, pääset kurkkaamaan edelliskesien värjäilyjä mm. "täältä" ja "täältä".

Ensimmäisenä parturoin kattilaan kuistin vieressä kukkapenkin vieressä kivikolla ja nurmikolla kasvavaa pihakäenkaalia.
Sainkin taas siivottua sen osan pihaa tästä meille jostain eksyneestä tummanvioletista kasvista.
Kokemukseni mukaan sen avulla saa ihanan vaaleansinistä lankaa.

Esimerkiksi yhdet viime kesäiset värjäykset näet 'Kasviväreillä ilottelua'-jutusta.
Yllä olevissa kuvissa on sitten tämän kesän tuotokset,
kolme pientä kerää vitivalkoista Novitan Nalle ja 7 veljestä -lankaa värjättynä vaaleansiniseksi pihakäenkaalilla.
Jotenkin tykkään tästä väristä todella kovasti.

Keitin hiljakseen pihakäenkaalin punaisia lehtiä ja varsia parisen tuntia ja niistä lähtikin väriä oikein hienosti.
Tummanpunainen viinimarjamehua muistuttava mehu oli kyllä kauniin väristä. 

Olin pureuttanut langat parin vuorokauden verran alunavedessä ja nostin märät langat siivilöityyn kuumaan väriliemeen.

Mokan tein siinä, että nostin vielä kasvin osat sisältävän siivilän purkin päälle,
kun langat jo olivat siinä ja puristin lusikan avulla ns. viimeisetkin mehut lehdistä.

Siinäpä ei tullutkaan sitten enää kauniin punaista vaan ruskehtavaa nestettä.

Huomasin heti, että ne langat, joihin tuo ruskehtava neste osui,
muuttuivat likaisen värisiksi sen sijaan, että olisivat muuttunut kauniin vaaleansinisiksi, kuten muu lanka.

Yritin pelastaa, mitä oli pelastettavissa, mutta prosessi on niin nopea, että väri imeytyi saman tien.

No, ei voi mitään. Osassa lankoja on sitten epätasainen "murrettu" vaaleansininen sävy.
Omiin sukkiin tulee, joten ei haittaa 😊

Keväällä istutin sekä punasipulia että keltasipulia, joita molempia käytän tuoreena kesän mittaan salaateissa, grillattuna ja muussa ruoan laitossa ns. kesäsipuleina. Ne kasvoivat ahtaasti pienessä istutusaltaassa, joka kärsi kuivuudesta osan kesästä. Sipulit jäivätkin vähän kitukasvuisiksi, 

mutta maku niissä oli kohdillaan. 

Käytin niinden kuoria muutaman desin myös lankojen värjäysliemen keittämiseen.

Vähäisiähän nämä minun kokeiluni ovat ja lopputulos on vähän sinne päin,

mutta loppujen lopuksi tämä on kivaa vastapainoa paljon ajatustyötä vaativalle työlle. 

Tässä näkee konkretian saman tien. 

Edelleenkin jaksan hämmästyä, kuinka täydellisen kauniin vihreäksi alunapureutetut langat punasipulinkuorimehussa muuttuvat.

Ensimmäisessä erässä tuli moka siinä, että laitoin vahingossa pureuttamattomat langat väriliemeen. 

Vuorokauden verran ihmettelin, miksi väri ei muutu, kunnes tajusin virheeni. 

Ajattelin korjata, mitä korjattavissa oli ja ripottelin alunaa väriliemeen langan päälle ja sekoitin.

Värinvaihdos alkoi saman tien. Annoin värin tekeytyä vielä kolme vuorokautta, jonka jälkeen huuhtelin ja pesin langat.
En ole kyllä yhtään varma, miten väri pysyy tässä tapauksessa.

Seuraavaan satsiin lisäsin sitten varmasti pureutettua lankaa ja annoin ensimmäisten lankojen olla ensin kolme vuorokautta,
jonka jälkeen lisäsin yhden pikkuvyyhdin ja vielä vuorokauden kuluttua viimeisen. Yhteensä langat olivat väriliemessä reilun viisi vuorokautta. 

Lopputuloksena oli kauniin tummanvirheää niistä pisimpään olleista ja sitten huomattavasti vaaleampaa noista muista.
Olihan suurin osa väriaineksesta jo imeytynyt ensimmäisiin lankoihin.

Mielestäni nämä vihreät ovat oikein onnistuneita, vaikka ovatkin hieman "meleeratun" näköisiä,
kun olivat purkissa liian tiiviisti ja en liikutellut niitä riittävästi
eikä väri siten päässyt tasaisesti joka puolelle.😊

Keltasipulilla värjätyt Nalle- ja 7 veljestä langat

Keltasipulista keitetyssä väriliemessä neljä vuorokautta lionneesta Nalle-langasta tuli kauniin oranssinkeltaista.
Vastaavasti pieni määrä seiskaveikkaa pääsi pariksi vuorokaudeksi tämän väriliemen loppuihin imemään itseensä loput värihiukkaset.
Lopputuloksena oli hieman epätasaisesti värjäytynyt vaalean keltainen lanka. Ihan kiva sekin loppujen lopuksi. 

Että tällaista ajan kulua oli täällä elokuun lopulla 😊

Nyt toivottelen sinulle mukavia syyskuisia päiviä 💛

Kasvivärikokeiluja jälleen

Taas on tullut kesän aikana leikittyä.

Tytär kysyi muutama viikko sitten, miksi minä oikein touhuan noiden lankojen ja kasvien kanssa.

Johon minä, että se on hauskaa, ei tarvitse ajatella samalla tavoin kuin töissä.

Aivot narikkaan tyylistä toimintaa siis. 

No, eihän se tietysti ihan noinkaan ole. En missään nimessä aliarvioi asiaa ja tosissaan värjääjiä,

sillä jos tätä värjäyshommaa tekisi ihan oikeasti tosissaan, 

pitäisi ajatella ja miettiä hyvinkin paljon. 

Mutta, kun minä en tee tätä tosissani, kokeilen vaan yhtä ja toista.
Ja juuri yllätyksellisyys ja omien kokeilujen tulokset ovat minulle tässä touhussa tärkeintä.
Toisaalta näin sitten tulee myös enemmän huteja.

Pihakäenkaalilla värjättyä Novita Nalle- ja Novita Baby Wool -lankaa

Kirjoittelin kesäkuussa edellisistä värjäyskokeiluistani, joissa sain omasta mielestäni aikaan tosi kivoja värejä,
kuten esimerkiksi yllä olevan kuvan hempeän vaaleansiniset sävyt.
 Pääset katsomaan tekstin ja kuvat klikkaamalla 'tästä'.



Toistaiseksi olen kasviväreillä värjätessäni käyttänyt lankojen pureutuksessa vain alunaa ja
lankoina puhtaan valkoisia Novitan lankoja.
Pitemmälle ja syvemmälle eri aineisiin ja lankalaatuihin en ole siis edes yrittänyt paneutua.

Tällä kertaa huteja on tullut vähän aiempaa enemmän.
Kokeilin eräänlaista kylmävärjäystä (en taaskaan mennyt täsmälleen ohjeiden mukaan...) ja
laitoin lasipurkkiin Nalle-lankaa sekä puna-apilan ja lupiinin kukkia ja pihakäenkaalin lehtiä. Kuva tuossa alla.
Seos muhi useamman viikon ja alkoi myös käydä. Lopulta huuhtelin langat ja liotin niitä etikkavedessä, jonka jälkeen pesin ne varovasti ja kuivasin.
Pikkuisen jäi kuitenkin tunkkainen haju. Mitähän sille tekisi?

Lopputuloksena oli vaaleaa, vähän epämääräistä vaaleansinisen, turkoosin ja vihreänkeltaisen sävyistä lankaa.
Periaatteessa kaunis, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan, mitä toivoin.

Seuraava värikokeilu oli harmaa-ajuruohosta, 

jonka uskon tämän kuivalla pihallani leviävän ja nurmikolta tilaa valtaavan violetein kukin kukkivan kasvin olevan.

Kasvi oli kaunis ja kuvittelin saavani sen kukinnoista jotain vihertävään tai punertavaan viittaavaa väriä.

  

 Keitin lientä hiljalleen miedolla lämmöllä useamman tunnin ja lopputulos oli epämääräisen ruskehtavaa. Samanlaista epämääräisen keltaharmaanruskeaa oli myös lanka, kun sen parin päivän lillumisen jälkeen otin pois, huuhtelin, pesin ja kuivasin. Sävy on periaatteessa kaunis ja luonnonläheinen, mutta ei aivan sitä, mistä itse tykkään. Kuvan näet tässä alla.

Niinpä päädyin laitamaan langan uudestaan kylpyyn. Tällä kertaa liotin tummaa kaakaota kuumaan veteen ja upotin kyseisen lankavyydin sinne. Lopputulos oli sitten jo mieleisempi, vaikka värinvaihdos ei kovin iso lopulta edes ollutkaan. Kaakaossa marinoitunut lanka on kuvassa alhaalla vasemmalla. Vinkin kaakaon käyttämiseen sain VanillaWool-blogin Mariannelta, kun Instagrammin puolella värjäyksistä oli puhetta 😊
Värjäsin kaakaolla sitten myös ihan puhtaan valkoisenkin kerän ja sain lopputulokseksi mielestäni kauniin vaaleanruskean langan, josta kuva tuolla vähän alempana yhdessä sipulinkuorilla värjätyn langan kanssa.

Sitten kukkivatkin jo horsmat tien reunalla ja 

eräänä aamuna kävin keräämässä pienen pussillisen horsman kukkia ja laitoin ne hautumaan useammaksi tunniksi. 

Horsmista tulikin kauniin punavioletti mehu.

Muutaman päivän marinoitumisen jälkeen lopputulos oli melkoinen yllätys;

horsmista sain kaunista keltavihreää lankaa. Tällaiset yllätykset ovat niitä parhaita!

Horsman kukilla värjätty  Nalle-lanka

Tällä erää viimeisimpänä kokeiluna oli sipulinkuorten käyttö ja käytin sekä kelta- että punasipulinkuoria.
Keltasipulinkuorilla värjätessä lankana oli villasekoitelanka Novitan Nalle (kuvassa vasemmalla) ja Novitan merinovillainen Baby Wool (kuvassa oikealla).
Lopputulos molempien lankojen kohdalla oli mielestäni kauniin lämpimän oranssinkeltainen.

Vasemmalla keltasipulinkuorilla ja oikealla kaakaolla värjätyt langat

Seuraavaksi kattilaan pääsivät punasipulinkuoret,
joita keitin hiljalleen muutaman tunnin ja siivilöinnin jälkeen kaadoin liemen lasipurkkiin. 

Perään laitoin reilun vuorokauden alunavedessä lionneet märät langat lämpimään liemeen,

jossa ne saivat marinoitua kolme vuorokautta.

Ensimmäisen päivän ajan liemi näytti punertavalta, sitten siniharmaalta ja lopulta lähes mustalta.

Lopputulos oli mielestäni kauniin havunvihreä.

Tykkään kovasti 💚

Punasipulinkuorilla värjätty valkoinen Nalle-lanka

Palatakseni vielä alun "aivot narikkaan" -ajatukseen.
Näitä värjäyksiä tehdessäni olin välillä aika epäileväinen,
mutta nyt lopputuloksia katsoessani olen todella tyytyväinen.
Vaihtelu ja uuden oppiminen, oivallukset ja yllätykset virkistävät.
Mitä enemmän (elämän)kokemusta karttuu, sitä enemmän sitä näköjään osaa arvostaa ihan näitä pieniä iloa tuovia asioita.
Näin totean ainakin omalla kohdallani.

Iloa viikkoosi !

Kasviväreillä värjättyjä lankoja

Keltaiset sukat

Lapsena keltainen oli lempivärini. 

Aikuisena olen sitä vaatteissa kartellut viimeiseen asti. 

Tähän asti keltaiset silmääni miellyttävät asiat ovat olleet pääasiassa keltaiset kukat, jotka talvella ja keväällä ilahduttavat kesän airueina. 

Nyt sitten, kun olen jossain määrin jäänyt koukkuun lankojen värjäämiseen, on keltaista alkanut ilmaantua myös käytössä oleviin lankoihin ja sitä kautta villasukkiin.
Aina en ole sitä väriä tosiaankaan tavoitellut, mutta olen saanut sitä silti.

Yllä olevassa kuvassa vielä kertaalleen viime kesänä  elintarvikeväreillä värjättyä lankaa (linkki tekstiin tässä),
josta syntyivät toiset alla olevassa kuvassa olevista sukista ja jota oli raitalankana noissa toisissa kuvassa olevista sukista.

Viime kesänä värjäsin Novitan Nalle -lankaa mm. kultapiiskun kukinnoilla.

Pääset katsotaan sitä koskevan tekstin täältä.

Lopputuloksena oli murrettua keltaista lankaa, joka puolestaan on alla olevassa kuvassa oikealla. 

Olen miettinyt, mitähän tuollekin langalle tekisin. Minulla oli mielessä eräät tietyt lapaset, 

joiden kuviota olen mielessäni kehitellyt ties kuinka pitkään. 

En kuitenkaan ole siinä päässyt toteutusasteelle, joten päätin käyttää edes tämän keltaisen kerän johonkin järkevään. 

Sillä on samanvärinen kaveri, mutta se jäi vielä odottamaan vuoroaan.

Koska muista projekteista jääneitä jämälankoja on ties kuinka paljon, 

päädyin tekemään jälleen yllätyksettömät raitasukat. 

Tällä kertaa kultapiiskun keltainen lanka toimi pohjalankana

 ja valmiiksi raidoitettu Nalle-lanka raitalankana.

Päädyin tekemään valmiiksi raidoitetulla Nallella aina kolme kerrosta 

ja väliin yhden kerroksen kultapiiskulla.

Jälkikäteen ajatellen lopputuloksesta olisi tullut seesteisempi, jos molempia kerroksia olisi ollut aina kaksi kerrallaan. 

Pääasia kuitenkin, että sain molemmat langat hyötykäyttöön.

Sukkien valmistumispäivänä oli lämmintä ja aurinkoista.

Niinpä suuntasin pihalle sukat kainalossa ja kamera kaulassa.

Rekvisiitaksi pääsi meille jostain levinnyt ja kesä kesältä lisää tilaa valloittava kellokukka,

jonka oikeaa nimeä en tiedä. Ja mukana myös yksi jättipoimulehden kukinto. 

Molemmat pärjäsivät vielä kuvaussession jälkeen useamman päivän sisällä kukkamaljakossa.

Olen arvuutellut, olisiko kukkani 'Ukonkello', mutta en osaa varmaksi sanoa.
Tunnistatko sinä?

Samaa korkeavartista ja pystykasvuista kukkaa löytyy meidän pihaltamme nykyään sekä puhtaan valkoisena että siniviolettina. 

Kaunis se kyllä on, vaikka jonkun verran kirvoja kerääkin ja tilaa valtaa.

Mutta kasvakoon silti rauhassa ainakin toistaiseksi.

Keltaista on siis kotiutunut minun asusteekseni kuin varkain värjäyskokeilujen myötä.

Eikä se nyt sitten ehkä kuitenkaan huono ole ollenkaan.

Varsinkaan kesäisissä villasukissa 💛

 Toivotan sinulle mukavaa ja iloisen värikästä viikonloppua 😊