Se tunne,
kun on kauan halunnut jotain ja sitten sen saa.
Paljonhan sitä olisi, mitä mieli tekisi, isompaa ja pienempää, kalliimpaa ja edullisempaa.
Mutta useinmiten iloa tuottavat yksinkertaiset pienet arjen luksushetket.
Kuten herkkuhetki kotona leivotun herkun parissa,
varsinkin, kun se herkku on jonkun muun tekemä.
Mutta useinmiten iloa tuottavat yksinkertaiset pienet arjen luksushetket.
Kuten herkkuhetki kotona leivotun herkun parissa,
varsinkin, kun se herkku on jonkun muun tekemä.
Yksi tuollainen kauan, viime vuoden syksystä asti, odotettu asia minulla oli puolukkakinuskikakku.
Makuyhdistelmä ja siitä jäänyt makumuisto olivat niin voimakkaita,
että odotin uusintaa kuin kuuta nousevaa.
Ja, kuten meillä nykyään lähes poikkeuksetta, leipuri en ollut minä, vaan ihana tyttöni.
Olin siis esittänyt jo aiemmin toiveen,että hän teksisi tänäkin syksynä samantyyppisen kinuskikermavaahdolla
kuorrutetun puolukkakakun kuin viime syksynä.
Mutta, koska uusia asioita on kiva kokeilla,
tyttö päätyi tekemään edellisvuotiseen verrattuna uudenlaisen version.
Puolukkakinuskikakku |
Hän toteutti kakun muokkaamalla Kinuskikissan Puolukkamuffinsit kinuskikuorrutteella -ohjetta ja ideoi aivan ihanan syyskakun.
Kuohkeaa kakkua, jossa sisällä reilusti raikkaita puolukoita.
Päällä kerros itse tehtyä kinuskia
sekä lisäksi vielä aimo annos aivan ihanaa laktoosittomasta Valio Eila vispikermasta
ja kotitekoisesta kinuskista tehtyä samettista kinuskikermaa.
Ja kaiken kruununa lisäksi kirpakkaa puolukkaa ja Fazerin Marianne-kuulia.
Ja, vaikka kakku olikin erilainen kuin vuosi sitten, erittäin hyvää oli tämän vuotinenkin.
Kannattaa siis aina kokeilla jotain uutta.
Niin se vaan ilo tulee pienistä isoista asioista,
käsillä tekemisestä, kauniista asioista, itsensä toteuttamisesta,
herkkuhetkestä rakkaiden kanssa,
Ihanaa viikon jatkoa 💙