Alpakkasukat

 

 

 

Vaikka kesä on kaunimillaan, ajattelin, että tähän väliin pääsevät kuviin pehmeät alpakkasukat. Nämä olosukat syntyivät alkukeväästä pehmeästä luonnonvalkoisesta Meilenweit Alpaca -alpakkalangasta, jossa on 70% alpakkaa, 30% polyamidia. Sukkien koko on 39 eli minulle vähän liian pieni, mutta sopivat esim. tyttärelle. Lankaa näihin kului 71 g ja niinpä 100 g kerästä jäikin "kiva" pieni nöttönen, jolle ei oikein ole käyttöä. Toki, jos hankkisi lisää samaa lankaa tai vastaavaa, niin toki sillä tavalla saisi ehkä menemään varsinkin, jos tekisi isommassa koossa ja pidemmän varren. 

Tämä lanka oli itselleni uusi tuttavuus, jonka paikallisen lankakaupan omistaja esitteli ja kerran kerän käteeni otettuani en siitä halunnut luopua. Oli se sen verran ihanan tuntuista. Hinta vaan oli aika kova, mutta, kuten äitini toteaa, "ei se asian kohdalla niin haittaa". Mutta tosiaan nämä sukat tulevat päätymään todennäköisesti lahjaksi viimeistään jouluna 😊

 

 

Alla olevassa kuvassa on langan vyöte sekä ensimmäisen sukan aloitusta varten luodut silmukat. Laitan kuvan tähän siksi, että se on otettu alkukeväällä joku ilta, kun aloin näitä sukkia neulomaan. Olo oli silloin jotenkin viluinen ja olin nojatuolissani kääriytynyt äitini joskus neulomaan palmikkopeittoon. En varmasti itse jaksaisi koskaan tehdä aikuiselle sopivaa erilaisilla monimutkaisilla palmikoilla koristeltua neulepeittoa noin kolmosen - nelosen puikoilla. Olen monta kertaa ihmetellyt, mistä äitini sai intoa ja inspiraatiota - ja aikaa - lukemattomien isojen ja myös pienempien neule- ja virkkausprojektiensa tekemiseen. Hän on virkannut meille kolmelle lapselle perinteiset kalalankaiset sängynpeitot ja isoäidinneliöistä tehdyt kauniit viltit. Lisäksi neulomalla on syntynyt useampi aikuisten kokoa oleva viltti, ml. tämä palmikkopeitto, vauvan peittoja ja nuttuja, villapainoja isoille ja pienille, puhumattakaan lukemattomista virkatuista verhoista ja liinoista sekä sukista, lapasista, myssyistä ja pitsikaulahuiveista. Kaulahuiveista on jäänyt mieleeni aikoinaan ns. haarukkapitsitekniikalla tehdyt huivit, joita kouluikäisenä oli minullakin ja joita muistan monen aikuisen ihailleen. 

 

 

 Ja, ihan koska on kesä, mukaan pääsevät myös kesä-heinäkuun vaihteen kotipihan kukkijat. Kyllä ne vaan osaavat olla kauniita 💗🤍💜

 

Loistojasmike 'Tähtisilmä'

 

 

Kauniita kesäpäiviä! 

 

 

Lapasprojektia I

  

 

Mitäpä sitä lankahullu kesälläkään muuta tekisi kuin hypistelisi lankoja tai sitten käyttäisi niitä. Luin muuten Sairaasti sukkaa -blogin Irkun taannoisesta Instagram -postauksesta, kuinka lankojen hankkiminen ja hypistely ovat kokonaan eri harrastuksia kuin niiden käyttäminen. Olen hänen kanssaan hyvinkin samaa mieltä 😊 Saatan nimittäin istua hetken jos toisenkin lankakerien ympäröimänä ja hypistellä niitä ja miettiä, mitä ja millä yhdistelmillä mitäkin tekisin. Sitten kerään ajatusteni mukaan lankakeriä pikkupusseihin ja laitan vielä puikotkin mukaan tarkoituksenani tehdä milloin mitäkin - yleensä jotkut versiot sukista tai lapasista. Sitten tartun yhteen pussiin ja lähden sen sisältöä työstämään ja eipä aikaakaan, kun minulla ei ole mitään muistikuvaa, mitä niiden muiden valmiiden pussien sisällöistä pitikään tehdä. Ajattelen aina yltiöpositiivisesti, että minulla on aikaa neulomiseen paljon enemmän kuin onkaan, joten ensimmäisen pussin projekti saattaakin huonoimmassa tapauksessa kestää muutaman viikonkin. Siinä ajassa ehtivät muut suunnitelmat unohtua ja sitten onkin aika käydä taas lankavarastoja läpi ja miettiä, mitähän mistäkin olikaan tarkoitus tehdä. Ikiliikkuja on siis keksitty...

Toki välillä tulee sitten tarkoituksella jätettyä joitakin käsityöprojekteja odottamaan päivää parempaa ja tartuttua uuteen, mieleen tulleeseen mielenkiintoiseen juttuun. Näin kävi, kun sain päähäni neuloa paksuhkoja lapasia. Kaikki alkoi viime kesänä, kun tein parit vaaleanpunaiset lapaset suurin piirtein samoilla spekseillä (oli niissä pieniä eroja) paksummasta Sandnes Garnin Sunday -merinolangasta ja ohuttakin ohuemmasta Sandnes Garnin Alpakka Følgetråd -alpakkalangasta. Tuon jälkeen lähes samalla mallilla on valmistunut vielä parit versiot. Nyt ajattelin, että voisin kokeilla jotain muuta mallia. Niinpä kokeilin samalla lankayhdistelmällä peruspalmikkoversiota (kuva alla) ja siitä tuli yllättävän kiva. Ainakin omasta mielestäni. 

 

  

Niinpä sitten suurin piirtein samalla mallilla valmistui vielä kahdet muutkin lapaset. Palmikonkiertojen välissä olevat silmukkamäärät vaihtelevät eri väristen kesken samoin kuin lapasten silmukkamäärät. Valkoisissa ja harmaissa lapasissa päälankana on paksu Drops Big Merino (100 % merinovilla), jonka mukana kulkee ohut Sandnes Garnin Alpakka Følgetråd -alpakkalanka (100 % alpakanvilla). Nämä lapaset ovatkin jonkun verran paksummat kuin vaaleanpunaiset versiot.

Talvella sitten nähdään, kuinka lämpimät ne ovat - toivottavasti lunastavat äänettömän lupauksensa, jonka olen ajatellut niiden minulle antaneen 😊 Ainakin tykästyin näiden tekemiseen. 

Puikkoina käytin 4,0 mm koivupuikkoja näissä kaikissa, mutta silmukkamäärät ja jossain määrin myös pohjalangan paksuus vaihtelivat.  

Kätevää muuten, kun tällä tavalla hupenee yhtä aikaa useampi lankakerä. Esimerkiksi harmaisiin lapasiin meni pientä nöttöstä lukuunottamatta kaksi kerää merinolankaa ja puoli kerää alpakkalankaa. Tällainen tahti saa lankavarastotkin hupenemaan vähän nopeammin. Kunhan vaan muistaa, ettei käy välillä lankaostoksilla - toiveajattelua 😉

 

 

 

Näiden palmikkolapaskokeilujen lisäksi valmistuu aina välillä enemmän peruslapasia, jollaisista olen aiemminkin laittanut tänne. Näistä uusimmista versioista tulee tänne blogiin jossain kohtaa Lapasprojektia II -postaus, kunhan niin pitkälle ennätän. Varmaankin tässä myöhemmin kesällä, kun kesälomakin on alkamassa. Ja kylläpä minä sitä olenkin odottanut. 

🌞 

 Entä, mitäpä sinulle kuuluu? Millaisia kesäpuuhia sinulla on meneillään tai tuloillaan?

 

 

Ja en vaan voinut olla lisäämättä tähän loppuun vielä viikko sitten otettua kuvaa 

 yhdestä kotipihan kuningattaresta eli Bowl of Beauty -pionista,  joka on kyllä nimensä veroinen.

 

 

 Kivaa alkanutta heinäkuuta!

Sukkia, sukkia ja sukkia II

  

Ja taas olisi sukka-aika 😊Kuten edellisessä sukkapostauksessa lupailin, laitan tähän toisen kattauksen kuvia viime vuonna valmistuneista sukista. Kuvat eivät ole aikajärjestyksessä, mutta ehkäpä tuosta kuvausrekvisiitasta pystyt arvioimaan, mihin vuodenaikaan sukat ovat joko olleet tekeillä tai valmistuneet.

 

 

 

Postauksen ylimmässä kuvassa sekä tässä yllä ja alla näkyvissä kuvissa ovat alkukesästä valmistuneet raitasukat noin kokoa 38. Lankana näissä on perinteinen Novitan 7 Veljestä. 

 

 

 

 

 

  Kevätauringon lämmittäessä sekä ihmisiä että luontoa, puikoille pääsi hempeämpiä sävyjä. Minulla se tarkoittaa usein hempeän vaaleanpunaista puikoilla. Niin nytkin. Puikoille pääsi lankalaatikon kätköistä löytynyt vaaleanpunainen Novitan Nalle-lanka ja siitä syntyivät pitsikuviosukat "omasta päästä" -mallilla. Lisäksi minulla oli jostain aiemmasta sukkaprojektista jäänyt pätkävärjättyä Novitan Nalle-lankaa, joka nyt pääsi harmaan ja  edellisestä sukkaparista säästyneen vaaleanpunaisen kaveriksi tähän toiseen varrettomaan sukkapariin.

 

 

 

 

 Loppukesästä tytär pyysi tekemään lämpimät olosukat kutittamattomasta langasta. Päätin hyödyntää pitkään sopivaa kohdetta odottaneen ohuen liukuvärjätyn Scheepjes:n merinovillasukkalangan ja laittaa oheen lämmikkeeksi tosi ohutta Sandnes Garnin Alpakka Fölgetråd -alpakkalankaa, joka ei kyllä kulutusta juuri kestä, mutta ehkä olosukissa toimii lämmikkeenä. Sukat ovat noin kokoa 38-39.

 

Kesäloman aikaan innostuin sitten neulomaan pois paksuja sukkalankoja, joita minulle on kertynyt pääosin heräteostoksina ruokakauppareissuilla. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kun uusia lankoja tulee myyntiin, askel suuntautuu lankahyllylle ihan vääjäämättä ja käteen tarttuu ja ostoskoriin päätyy kerä jos toinenkin kerällä houkuttelevan näköistä lankaa. Siinä sitten kotona ihmettelen, että "jopas, mitähän näistä tekisi". Ja sukkiahan niistä sitten tulee tehtyä, kun aika tuntuu kypsältä. 

Tällä kertaa puikoille pääsi vanha roosa tms. sävy mataliin noin kokoa 38 oleviin pitsisukkiin. Ja koska kyseessä oli iso 150 g kerä, siitä riitti myös kahteen muuhun sukkapariin, joissa kaveriksi pääsi violetti - turkoosi - jne. värinen raitalanka. Erikorkuisilla väriraidoilla langoista syntyi erinäköinen raidoitus. Ylemmät raitasukat ovat noin kokoa 40 ja alemmat muistaakseni noin 36.

 

 

 

 

 

Löysin kuvat myös näistä sinisistä sekä harmaasta ja violettiradallisesta Novitan 7 Veljestä -langasta tehtyistä noin 41-koon sukista, jotka valmistuivat samaisen "jämälankojen tuhoamisprojektin" tuloksena. 

 

Olin myös joskus ehkä parisen vuotta sitten ostanut vaaleanvihreää 7 veljestä -lankaa ja pätkävärjättyä 7 veljestä-lankaa, jossa oli vihreää, kellertävää ja jotain viininpunaiseen vivahtavaa sävyä. En ole juuri kirkkaanvihreiden asusteiden ystävä, joten langat olivat jääneet käyttämättä. Nyt niistä syntyi noin kokoa 37 olevat sukat ja loput odottavat tuolla lankalaatikossa inspiraatiota. 

 

 

Yllä oleviin sukkiin sain käytettyä 7 veljestä -langan lisäksi myös joskus aikoinaan muistaakseni Adlibrikseltä tilaamaani pätkävärjättyä Socki-sukkalankaan, jolle en ollut keksinyt käyttöä. Kokeilin näissä pitkästä aikaa resoriksi valepalmikkoa ja ihan kivasti se vaikuttaisi toimivan. Olinkin melkein unohtanut, että resorin voi tehdä monin eri tavoin.

Ja alla sitten vielä kuva sukista, jotka tein ihan vaan itselleni siinä vaiheessa, kun en keksinyt, mitä tekisin ylimääräisestä vaaleansinisestä seiskaveikasta. 

 

 

Loppukesästä valmistui Sandnes Garnin harmaanvihreästä merinovillasukkalangasta (alla) toinen sukkapari tyttärelle. Olosukiksi ajateltu pääasiassa nämäkin. Tämä merinosukkalanka on muuten aivan ihanan pehmeää ja hyväntuntuista neuloa. Tykästyin siihen kovasti ja vaikka se onkin ns. perussukkalankaa kalliimpaa, niin joihinkin sukkiin ja tilanteisiin se sopii oikein hyvin. Tämä oli yksi sellainen tilanne 🤍

 

 

 

 

Tällä perussukkamallilla olen neulonut viime vuonna kahdet ohuet harmaat sukat. Molemmissa on vähän pitsiä varren suissa ja lankana Drops Nord, jossa on myös alpakanvillaa tuomassa lämpöä ja pehmeyttä. 

 

 

 

Ja sitten vielä nämä yllä olevat ihanaakin ihanammat alpakkasukat, joista loppuvuodesta tein oman postauksen. Löydät sen "täältä". Lankana näissä pehmoinen, ohut Katia Alpaquina.

No niin, eiköhän tämä riitä tällä kertaa 😊Kiitos, jos jaksoit kahlata tänne asti. Toivottavasti osa kuvista toimii sinulle inspiraationa omiin perussukkaprojekteihisi. 

Tämän alkuvuoden tavoitteena on (edelleen) lankalaatikoiden ja -korien sisällön vähentäminen neulomalla tai virkkaamalla ja samalla jos saisin tehtyä viime kesänä aloittamani ohuen alpakanvillaisen huivin tehtyä loppuun vaikka lopputalveksi. Vähän tuntuu, että siitä saattaa kuitenkin tulla ensi kesän kesäkäsityö. Mutta sitten niin.  

Päivät ovat jo vähitellen alkaneet pidentyä ja vaikka talvi pitää vielä pitkään otettaan, alkaa katse pikkuhiljaa kääntyä myös kevättä kohti. Yhtenä päivänä jo mietin, josko leikkelisin nyt jo joitain pensaita, että ei olisi niin paljon sitten keväällä. Silloin kun tuntuu, että kevättöitä ei koskaan ehdi tehdä ajoissa ennen kuin luonto herää kunnolla. Voi olla että tässä joku päivä kahlaan lumessa tuolla pihan reunamilla oksasakset kädessä :) 

Entä sinä, onko sinulla puikoilla tai koukulla joku käsityö, joka odottaisi valmistumistaan?  

Aurinkoista alkavaa helmikuuta!

 

 

 

 

 

 

 

Alpakkasukat ja joulun toivotukset

  

 

Lämmintä, vähän pörröistä, mutta niin uskomattoman pehmeää. Se on alpakanvilla, josta neulomalla saan todella ihanat ja lämmittävät olosukat. Hienoista ominaisuuksistaan huolimatta se on kuitenkin pölyävää neulottavaa, joten ei varmasti sovi astmaatikoille tai herkkäsilmäisille, sillä hentoja hahtuvia leijuu ilmassa, kun tuota lankaa käsittelee. Mutta, kun tuosta selviää, lopputulos palkitsee. Olen todella tykästynyt tähän sukkamalliin ja tein lähes identtiset sukat reilu pari vuotta sitten iäkkäälle anopille. Postaus löytyy "täältä". Lankana molemmissa on Katia Alpaquina ja sukat on neulottu 2,50 mm puikoilla - eikä suinkaan kuvassa rekvisiittana näkyvillä jättipuikoilla;)

 

 

 

Sukat valmistuivat jo alkusyksystä synttärieni aikoihin, mutta en ole saanut aikaiseksi laittaa niistä kuvia tänne. Nyt alkutalvesta, kun täällä etelässä on ollut vain pimeää ja märkää, päivää piristää kuva tyttäreni ostamasta kauniista onnittelukimpusta sekä näistä hempeistä sukista  😊

💗 

 

 

  

Kulunut vuosi on ollut hektinen ja työn täyteinen. Vapaa-ajalla olen pyrkinyt pitämän aivojen hyvinvointia yllä lähinnä käsitöitä tekemällä ja äänikirjoja kuuntelemalla. Liuta sukkia, kämmekkäitä ja erilaisia pehmoleluja on valmistunut vuoden mittaan ja varsinkin syksyä kohti tultaessa runsaasti. Valmiiksi saaminen ja aikaan saamisen ilo on kyllä tyydyttävää ja kannattelevaa. Ajattelin, että laitan niistä tänne kuvia alkuvuodesta.

Joulukin pääsi melkeinpä yllättämään - niin nopeasti vuosi kallistui kohti loppuaan ja joulunpyhiä. Huomaan, että jouluvalmistelut ovat meillä vuosi vuodelta vähäisemmät - joulukuusi pääsee paikalleen heti joulukuun alussa samoin kuin tähdet ja kyntteliköt ikkunaan ja kausivalot pihalle. Juuri ennen joulua sitten pikainen siivous, pikkusuolaisten ja muutaman makean vaihtoehdon leipominen ja siinä se. Aikuiset lapset saapuvat kotiin jouluksi - on mukavaa, kun ympärillä on elämää ja saadaan olla yhdessä. 

Juuri tällä hetkellä katseeni siirtyy pöydällä olevan kynttilän liekkiin ja siitä joulukuusen valoihin. Kaunis, lempeä valo rauhoittaa ja joulun tunnelma alkaa vähitellen hiipiä sisimpään. 

 

Niityllä lunta, hiljaiset kadut,
taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.
Muistojen virta, lapsuuden sadut.
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus
(Joululaulu: Tulkoon Joulu)

 🌟

Hyvää ja Rauhallista Joulua

ja 

Onnea alkavaan vuoteen 2026! 

t. Satu 

 

 

 

 

Lankakakkuja ja muistojen matkassa

  

 

Voiko lankaa olla liikaa? Kyllä voi. No, ei takuulla voi. 

Siinäpä karkeasti kahteen jaettuna ajatukset, joita päässäni liikkuu ihan joka päivä, kun joka aamu ensimmäisenä herättyäni ja illalla viimeisenä ennen valojen sammuttamista näen yöpöydän päällä, alla ja vieressä olevat lankakerät, -vyyhdit, -kakut ja -pussit. Välillä nukahdan miettien, minkä neule- tai virkkaustyön aloitan seuraavaksi, vai tekisinkö sittenkin loppuun keskeneräiset. Onneksi en kuitenkaan sentään unia aiheesta - se tästä nyt vielä puuttuisi 😊

  

 

 

 

Tuossa kesällä tuli ostettua useampi lankavyyhti ja ennen kuin niitä hypistelyjen ja kuvaamisen jälkeen pystyy käyttämään, on langat saatava tietenkin kerittyä. 

Lankavyyhdit, varsinkin harmaat sellaiset, tuovat muistoja mieleen. Huomaan pysähtyväni tuijottamaan tyhjyyteen ja olevani ajatuksissani vuosikymmenten takana mummolan tuvassa. Aurinko paistaa kuusiruutuisesta ikkunasta pihakoivujen lehtien lomasta ja täplittää valojen ja vartojen leikillä vaaleanharmaan lautalattian leivinuunin edessä. Rakas, pieni mummoni istuu pirtinpöydän ääressä penkillä violetinsävyinen kotimekko päällään ja minä pienenä, ehkä noin viisi-kuusi vuotiaana, seison keskellä lattiaa kädet ojossa eteenpäin. Minulla on  käsivarsillani kaunis vyyhti paksua, harmaata lampaanvillaa ja tiedän tekeväni tärkeää työtä mummon apuna. Keinuttelen hitaassa tahdissa käsivarsia puolelta toiselle, jotta mummolla on helpompi keriä lanka siistille kerälle. Muistan ihailleeni isoja, pyöreitä villakeriä, joita lankavyyhdeistä syntyi mummon näppärissä käsissä. Pikkutytön muistoissa ne olivat niin isoja, että eivät oikein meinanneet pysyä käsissä. 

Aikaa on noista muistojen hetkistä kulunut viitisenkymmentä vuotta. Sen jälkeen olen pidellyt lankavyyhtejä lukemattomia kertoja äitini edessä hänen keritessään erivärisiä villalankoja ja myöhemmin olen itse kerinnyt lankoja, kun lapseni ja mieheni ovat vyyhtejä pidelleet. 

Tämän nykyisen lankahulluuden nostettua päätään joitain vuosia sitten, ostin suhteellisen edullisen Knitpron kerijälaitteen eräästä tamperelaisesta lankakaupasta. Ja, jotta kerijälaitetta voi järkevästi käyttää, eikä kenenkään keritessä tarvitse käsivarsiaan heilutella vauhdikkaasti, ostin samoihin aikoihin Tori.fi:stä käytetyt, mutta hyväkuntoiset vyyhdinpuut. Aika vähän olen loppujen lopuksi vyyhdinpuita tarvinnut, mutta silloin tällöin kuitenkin. 

 

 

 Eräänä loppukesän päivänä "leivoin" sitten lankakakkuja. Tai kakutin lankaa, kuten oikeasti kai sanotaan. On jotenkin terapeuttista, kalkattavasta äänestä huolimatta, pyörittää kerijälaitetta ja katsoa, kun vyyhdinpuut pyörivät. Ja lopputuloksena on kauniisti kerittyjä lankakakkuja. 

  

 

 

 

Tosiaan puolitan usein valmiita lankakeriä, jotta voin aloittaa esim. kaksi sukkaa tai lapasta yhtä aikaa samasta kerästä. Siinä tuo kerijälaite on näppärä. Tosin ihan hyvinhän sitä voi käsinkin pyöritellä lankakeriä, mutta ainakin, jos useampi on tehtävänä tuollaisen lankankakun pyörittely houkuttelee itseäni enemmän kuin käsin keriminen.

 

Tällaista tällä kertaa. Ihana, kun on viikonloppu ja saa vaan olla. Koko vuosi on ollut todella hektinen työrintamalla ja näin loppuvuotta kohti mennessä alkaa vähitellen olla jo loman tarvetta ainakin täällä päässä. Muutama saldovapaapäivä on viikonloppujen yhteydessä loppuvuonna ja toivottavasti joulun aikaan vähän useampi vapaa ennen alkuvuoden "härkäviikkoja". 

Mukavaa marraskuun alkua ja alkanutta talviaikaa ❄️🌟❄️