Kevätsukat

Päivä on jo yötä pidempi ja ihana kevätaurinko häikäisee lumi-, räntä- ja vesisateiden välillä 😊 

Olen pikkuhiljaa yrittänyt "tuhota" lukemattomia lankanöttösiä, joita vaan tuntuu kertyvän koko ajan enemmän ja enemmän. 

Tai sitten ne vaan pienenevät entisestään ja koko ajan tulee vaikeammaksi keksiä, mihin ne riittäisivät.

Tällä kertaa katse kohdistui itse kasveilla viime vuosina värjäämiini lankoihin, joita on vielä reilusti jäljellä:

Yllä oleva lankanöttösten määrä on tähän mennessä vähentynyt onneksi jonkun verran, mutta ei kuitenkaan riittävästi. 

Noista on nimittäin syntynyt kahdet raitasukat, joista sitten kuvia myöhemmin, sekä yhdet kirjoneulesukat. 

Enpä ollutkaan aikoihin kirjoneuletta enkä tiimalasikantapäätä neulonut, joten vaati taas hieman keskittymistä, että saa onnistumaan. 

Nämä kasveilla värjätyt ovat siitä jänniä, että vaikka värit ovat erilaisia, ne mielestäni sopivat suhteellisen hyvin yhteen. 

Olen huomannut, että usein ns. puhtaat kasvivärit sointuvat toisiinsa sävyistä huolimatta.

Kuviot piirsin itse. Osa muotoutui matkan varrella vähän sen mukaan, miltä rupesi näyttämään. 

 Minulla on aktiivisessa käytössä tyttäreltä jouluna saatu kansio, jonka otin käyttööni kuvioiden luonnostelua varten. 

Sukat aloitin pitkästä aikaa kärjestä.

Aloitukseen virkkaan yleensä kahdeksan ketjusilmukan ketjun, johon poimin silmukat. 

On niitä muitakin tapoja, mutta ainoastaan tuon olen kunnolla tajunnut ;)

Varteen tein ns. venäläisen pitsikukkaraidan kultapiiskulla värjätyllä kirkkaan keltaisella langalla. 

Kukan keskelle tuli vielä pihakäenkaalilla värjätyllä vaaleansinisellä "kiristys"lanka, joka mallannee kukan keskustaa :)

Varren suuhun tein vielä yhden kerroksen  kukkajoustimen. 

Se olisi näyttävämmän näköinen useammassa kerroksessa, mutta halusin pitää sukat lyhytvartisina, kevätsukat kun ovat.

Nyt on takana viiden päivän vapaa ja samalla satojen kilometrien automatka. 

Paluu arkeen tuli töiden alettua taas nopeasti ja palaveriputki Teams-puhelujen muodossa

 yhdistettynä tuntikausien autossa istumiseen on taas jumittanut selän oikein kunnolla. 

Yritän pitää välillä taukoja ja muistaa taukojumpan merkityksen. 

Etsin taas pitkästä aikaa työfysioterapeutin antamat jumppaohjeet ja olen hokenut itselleni, että niitä pitää muistaa noudattaa. 

Iän kohoamisen myötä sitä huomaa jäykistyvänsä ja jämähtävänsä ihan liian helposti. 

Kulumiakin ja särkyjä jo on, joten liikkuvuudesta on pidettävä huolta.

Kohta, toivottavasti, pääsee taas haravointi- ja lapiohommiin. Siinä sitä alkuunsa taas paikat kipeytyvät, mutta hermot lepäävät :)

Laitan muutamia nopeasti itäviä kukansiemeniä itämään lähipäivinä, mutta isompaan esikasvatukseen ei ole mahdollisuutta.

Sen sijaan seuraan teidän aktiivisten kasvi- ja puutarhaharrastajien blogeissa nähtävää kasvun ihmettä. 

Itse suosin kotipihassa pensaita ja perennoja, joiden kukinta-ajat vaihtelevat. 

Kesäkukat ostan ruukkuihin terassille ja kuistille sitten puutarhamyymälästä, vaikka halvemmaksi taitaisi tulla niiden kasvattaminen.

Ajatukset alkavat siis olla kevätpuuhissa. 

Käytännössä niihin menee vielä hetki, jos toinenkin, mutta sitä odotellessa tartun taas puikkoihin :)

Aurinkoista maaliskuun loppua ja alkavaa kesäaikaa!

☀️☀️☀️

T. Satu

Pipoja ja vielä lisää pipoja

WILLASTA - pipot

Pipokelit jatkuvat vielä ja niinpä ajattelin kuitenkin laittaa tämän pipopostauksen tulemaan. 

Alun perin olin aloittanut tämän kirjoittamisen joskus viime syksynä, kun loppukesällä ja syksyn mittaan valmistuneet pipot olivat vielä tuoreina ajatuksissa. 

Se kuitenkin jäi, mutta tässäpä näitä pipojen kuvia nyt taas tulee vaikkakin kovin sekalaisena ulkoasultaan.

 

Kaikissa on hieman eri määrä silmukoita ja pintaneulekin vaihtelee jonkun verran, 

mutta lankana näissä kaikissa on pehmeä Drops Merino Extra Fine.

Yllä ja alla olevien kuvien kennoneuleen kaavion olen julkaissut täällä blogissa reilu

 kolme vuotta sitten ja pääset katsomaan sitä "täältä".

Tykkään siitä, että pintaneule tuo pipoon hieman särmää ja toisaalta napakkuutta.

Kuten osasta kuvista huomaa, on ulkona ollut vielä vihreääkin - ja myös rutikuivan ruskeaa 😂

Jostain syystä tykkään kovasti tästä näiden yllä ja alla olevien pipojen puuteriroosa-väristä.

En oikein osaa sitä itse pitää, mutta olen tuolla värillä tehnyt nämä pari pipoa, useamman pannan sekä tyttärelle lapaset. 

Oikeastaan tässä taas näitä selaillessa, huomaan, että onhan noita tullut taas tehtyä.

Ovat niin yksinkertaisia, että valmistuvat nopeasti ja eivät vaadi liikaa miettimistä.

Eikä tässä ole edes kaikki 😊

Tämän mustan neulepipon pintaneule- ja ohjeidean sain vanhasta Novitan ohjeesta. Linkki siihen "tässä".

Lankavalinta, silmukkamäärä ja mitat ovat sitten omiani.

Laitan tähän vähän speksejä, jos haluat kokeilla.

Tämän idea on siinä, että valtaosan aikaa saa neuloa oikeita silmukoita, mikä toimii hyvin silloin, kun on tarve saada "aivot narikkaan".  

Jotta tämä on mahdollista, valmis pipo käännetään nurinpäin eli sisäpuolesta tulee ulkopuoli, jolloin pintaneule tulee hyvin esiin. 

Lankana Drops Merino Extra Fine ja silmukoita on 102. Luulen, että monelle naiselle sopii aavistuksen pienempikin. 

Jos teet esim. 100 silmukalla, voit käyttää joustinneuleena  2 oikein, 2 nurin -joustinta, 

josta saa napakamman kuin tässä käytetty 1 oikein, 1 nurin -joustin.

Pipon resori on neulottu 3,5 mm  ja itse pipo-osa 3,75 mm pukoilla. 

Resorissa on noin 5 cm verran 1 oikein 1 nurin -joustinneuletta.

Sen jälkeen toistuu kahden kerroksen mallikerta 

eli 1. krs. neulotaan kaikki silmukat oikein ja 2. krs joka toinen silmukka oikein ja joka toinen nurin. 

Näitä sitten toistetaan, kunnes pipo on lähes sopivan korkuinen.

Kärkikavennukset tehdään muutaman kierroksen aikana. 

Ensimmäisellä kavennuskierroksella neulotaan 2 oikein yhteen ja 2 oikein koko kierroksen ajan. 

Toinen kierros neulotaan oikein. Kolmannella neulotaan 2 oikein yhteen ja 1 oikein koko kierros.

Neljännellä kavennuskierroksella neulotaan koko kierroksen ajan 2 silmukkaa oikein yhteen. 

Sen jälkeen lanka katkaistaan reilun pituiseksi ja pujotetaan jäljellä olevien silmukoiden läpi ja kiristetään kärki umpeen. 

Lanka päätellään pipon oikealle puolelle, sillä tämän jälkeen pipo käännetään nurin. 

Sitten vielä sopiva tupsu päälaelle ja da-daa! Suosikkipipo on valmis. 

Itse olen juuri tämä pipo päässä kulkenut koko talven. Viimeksi äsken, kun olin koiran kanssa ulkona 😊

Sitten vielä pari kuvaa viime vuonna jo alkukesällä valmistuneista pipoista

Siniharmaa kennokuvioinen pipo syntyi pariksi pannalle ja lapasille. 

Niistä enemmän kuvia löytyy 'täältä'. 

Alla olevan kuvan joustinneulepipo sopii paremmin pienempään päähän. 

Siitä oli aiemmin juttua ja perusohjekin 'täällä'. 

No, nyt on tullut laitettua pipokuvia tämän talven tarpeisiin. Ensi talvena sitten taas uudestaan pipoasiaa ;)

Käsityörintamalla on meneillään normaali "tekisin enemmänkin, jos ehtisin" -kausi. 

Eli työpäivät vievät minusta mehut ja illalla sitten teen pikkuisen jotakin, jos viitsin. 

Lähinnä tuossa on ollut jo jonkun aikaa kesken useampi unilelujen virkkausprojekti. 

Siinä välissä on valmistunut kolmet sukat, joista juttua sitten seuraavaksi. 

Ensi viikolla on viikonlopun yhteydessä muutama vapaapäivä, mikä tuo tervetulleen tauon arkeen. 

Toki samalla tarkoittaa sitä, että hoidan äitini asioita ja siivoan. Mutta onpahan aikaa niillekin.

Sitten alkaakin jo malttamaton lumien sulamisen odotus, 

sillä juuri kuluneella viikolla kalenteroin itselleni vapaapäiviä huhti-toukokuulle, 

jotta voisin hyödyntää niitä kotipihan puutarhatöihin.

💗

Tällaista pääasiaa tällä kertaa.

Oikein ihanaa maaliskuisen viikonlopun jatkoa Sinulle!

t. Satu

 

Pientä virkattua

 

Kuluneen vuoden, ja varsinkin kuluneen talven, aikana olen virkannut huomattavasti enemmän kuin vuosiin. 

Tosin vain pieniä juttuja ja mm. viime kesänä aloitettu pikkupeittokin on kesken. Ehkä saan sen valmiiksi tulevana kesänä. 

Laitoin tänne blogiin nyt kuvia tämän talven puuvillaisista pikkuvirkkauksista;

muutama kirjanmerkki ja tuttinauhat.

Näiden kuvien tuttinauhoissa vaaleansinisessä ja vaaleanruskeassa lankana on merseroitu puuvillalanka Schachenmayr Catania.

Pyöreäreunainen, vaaleanvioletti tuttinauha on virkattu merseroidusta puuvillasta nimeltään Järbo 8/4.

 Tuttiketjujen tähtiklipsit ja elintarvikelaatuiset silikonirenkaat tilasin jossain vaiheessa muistaakseni  Paaposta.

Puuvillainen virkattu tuttinauha

Virkattu kirjanmerkki

Tuttinauhojen lisäksi samasta Järbon violetista langasta virkkasin kaksi kirjanmerkkiä (yllä ja alla).

Molempiin idean sain Pinterestistä, mutta muokkasin niitä hieman. 

Puuvillainen sydänkirjanmerkki

Joskus vuosi sitten innostuin virkkaamaan pieniä sydämiä eri väreissä. Lankana pehmeä puuvillalanka Drops Safran. 

En ole niille oikein aiemmin keksinyt käyttöä, mutta nyt nuo vaaleankeltaiset sydämet jalostuivat kirjanmerkiksi. 

Ompelin sydämet kiinni ketju- ja piilosilmukoista virkattuun ketjuun. Hieman paksu siitä tuli, mutta menettelee. 

Oli noita pikkusydämiä tummanpunaisenakin ja vaaleansinisenä, mutta siinä vaiheessa loppuivat ideat,

 että mitä niistä olisin tehnyt, kun samanlaista ei huvittanut tehdä.

Lisäksi tässä vuoden vaihteessa huomasin Pinterestissä kivan näköisiä eläinaiheisia kirjanmerkkejä.

Sain monta ideaa, jotka vielä odottavat toteutustaan, mutta tein kokeilumielessä "mäyräkoiran". 

Tai mäyräkoiran ja muurahaiskarhun sekoituksen, totesi tyttäreni sen naaman nähtyään 😊

Tämä tuli siis hänelle, mutta ei ole vielä käytössä, enkä tiedä, tuleeko olemaankaan. 

Sen sijaan se "koristaa" hänen huoneensa ikkunankahvaa 😊

Tällaisia väkerryksiä tällä kertaa. Sitten muutama sana säästä.

Lunta satoi taas pari viikkoa sitten reilusti ja kun alkoi  viime viikon suojasäiden ansiosta vähän sulaa, satoi viime yönä ja paraikaa taas reilusti lisää.

 Olin kyllä jo helmikuun alkupuolella ehtinyt tuudittautua ajatukseen, että saadaan aikainen kevät, kun vanha lumi oli lähes sulanut. 

Mutta tottahan se on, että talvihan se tuolloin vielä oli ja on toki edelleenkin.

 Päivän pitenemisestä ja välillä ihanasti näyttäytyvästä auringosta kevään lähestymisen huomaa. 

Kohta alkaa grillauskausi. 

On nimittäin siirretty grilli varastosta saapusalle ja eiköhän sitä aurinkoisella ilmalla tule jotain pientä grillattuakin, vaikka lunta onkin reilusti. 

On nimittäin välillä hankala keksiä, mitähän ruokaa tekisi. Grillillä saa vähän makuun vaihtelua. 

Odotan myös puutarhatöihin pääsyä. Ideoita on taas ja keväällä vielä intoa niiden toteuttamiseenkin. 

Mutta ehkä kaikkein eniten odotan mahdollisuutta istua ulkona keinussa neulomassa tai virkkaamassa vaikkapa illalla töiden jälkeen.

Valoa riittää ja siinä rentoutuu ihan toisella tapaa kuin nojatuolissa väkertäessä.

Kalenterin mukaan se on muuten kevät nyt (usko tai älä 💚🌷😊)

Mukavaa alkanutta maaliskuuta!

Pehmoisia lonkeroita

 

Välillä on pakko saada aikaiseksi jotain nopeasti valmistuvaa ja helppoa. 

Sellaista, josta näkee nopeasti lopputuloksen. Sellaisia ovat esimerkiksi nämä pehmoiset mustekalat.

Nämä ovat yhdenlaisia versioita pienille vauvoille tehtävistä turvalonkero-nimellä kulkevista leluista.

 Niiden lonkeroista on pienen käden helppo tarttua kiinni ja saada siten turvaa.

Nämä ovat mielestäni mukavia ja käyttökelpoisia vauvalahjoja, vaikka käyvät leluksi tai vaikka stressin purkamiseen / paijaamiseen kenelle tahansa. 

Noiden lonkeroiden näprääminen ja sormeilu osaa olla yllättävän meditatiivista (ainakin minusta).

Nämä kuvissa näkyvät kolme pehmoista lonkero-otusta on virkattu superpehmeästä chenille-langasta.

Vaaleanpunaisessa sekä vaaleansinisessä lankana on ohuempi Katia Bambi ja beigessä puolestaan paksumpi Alize Velluto. 

Molemmat ovat polyesteriä ja uskomattoman pehmeitä. 

Bambia on kerässä 100g eli 120 m, kun taas Vellutoa 100 g eli 68 m.

Väriskaala molemmissa langoissa on laaja, mutta jostain syystä aina mukaan tarttuu hempeitä tai ainakin vaaleita sävyjä.

Lelujen täytteenä on polyesteritäytevanu ja ne on kaikki virkattu muistaakseni 6 mm koukulla.

Vaaleansininen turvalonkero-mustekala on näistä kolmesta kaveruksesta pienin ja beige suurin. 

Sinisen lonkeroiden pituus venyttämättä on noin 13 cm ja pään korkeus noin 6 cm.

Vaaleansiniselle laitoin ns. turvasilmät. En ole niitä käyttänyt aiemmin, mutta tammikuussa kun tilasin Menitalta pipolankoja, 

tilasin muutaman parin erilaisia ja erikoisia lelujen silmiä. 

Niissä on tappikiinnitys ja tappiin laitettava "lukko-osa" menee kyllä tosi jämäkästi kiinni. Pujotin tapin silmukoiden tiukasta välistä niin, 

että lankaa jäi joka puolelle lukon ja silmän väliin. 

Ajattelen, että noin se pysyy varmimmin paikoillaan. Muuten on mielestäni mahdollisuus, että silmän lukkoineen saisi kaivettua silmukoiden välistä esiin, 

kun on kysymys paksusta langasta. Tämä ei kyllä lähde ilman, että lankoja katkaistaan. 

Onko sinulla tällaisista ns. turvasilmistä kokemuksia?

Sitten näiden kahden vähän isomman otuksen silmät on virkattu ohuesta tummasta puuvillalangasta ja ommeltu paikoilleen. 

Omasta mielestäni eivät ole hassumpia silmiä nämäkään.

Nämä lienevät sitten niitä todellisia välipalakäsitöitä, sillä valmistuvat suhteellisen nopeasti ja ei ole ohjeen noudattamisen stressiä. 

Jokainen turvalonkero kun on oma yksilönsä ja erilainen kuten kaikki  muutkin otukset, joita (neule/virkkaus)maailma päällään kantaa:) 

Mukaan luettuna me, jotka puikkoja tai koukkuja käsissämme heilutamme 😊

Seuraavaksi ajatuksissa on jatkaa lelujen virkkaamista. Puuvillalangasta tällä kertaa. 

Ostin viime kesänä pariin otteeseen aika paljon puuvillalankoja nimenomaan niitä varten ja noita lankavarastojani katsoessani 

taas muistin niiden olemassaolon. Pahoittelut siis jo etukäteen, että sellaista on luvassa jossain vaiheessa 😊

🤍🤍🤍

Kiireisen arjen keskellä on hyvä pysähtyä. 

Minulle se tarkoittaa (edelleen) kukkasia, käsitöitä ja teekupposta.

Miten sinä rentoudut ?

Toivotan Sinulle kaunista viikonloppua ja mukavia lumisen helmikuun viimeisiä päiviä!

❄️❄️❄️

Parit lapaset

 

Talven mittaan olen saanut aikaiseksi neuloa kahdet lapaset. Toiset tyttärelle ja toiset itselleni. 

Yleensä lapastuotanto on ollut laajempaa, mutta kuluneena talvena virkkaaminen on kiinnostanut jossain määrin enemmän. 

Tyttärelle neuloin vaalean vanhan roosan sävyiset lapaset joululahjaksi. Näiden kuva onkin esiintynyt täällä blogissa jo aiemmin. 

Koska tykästyin malliin kovasti, neuloin samanlaiset itselleni tyttäreltä joululahjaksi saamastani liilan sävyisestä langasta.

Ohje on Novitan jossain viime vuoden lehdessä ollut Variaatio-lapasten ohje ja noudatin sitä omien lapasteni kohdalla pilkulleen. 

Linkki ohjeeseen on 'tässä'. Nämä minun neulomani ovat E-mallilla tehdyt.

Oletko sinä tehnyt näistä jotkut? Ja jos olet, millä mallilla.

Tyttären lapasissa on neljä silmukkaa vähemmän kierroksella eli niistä tuli kapeammat. Samoin pituus ja peukalo ovat ohjetta pienemmät. 

Ohjeessa on käytetty Novitan 7 Veljestä lankaa, mutta minä olen alkanut enenevässä määrin neuloa lapasia pehmeästä merinovillasta. 

Näissä lankana on Drops Merino Extra Fine ja tykkään sen tuntumasta kovasti.

Lanka ei toki ole yhtä kestävää kuin nuo vahvikkeelliset, mutta toimii lapasissa ja myssyissä mielestäni oikein hyvin.

Olen miettinyt, josko kokeilisin neuloa jonkun muunkin variaatiolapasversion, mutta se on toistaiseksi jäänyt. Ehkä sitten ensi talveksi. 

Kotia pitäisi laittaa vähän kevätkuntoon. Tämä tarkoittaa siis sitä, että olohuoneen koirankarvoja (ja kaikkea muuta, 

mikä jätetään mainitsematta) kerännyt matto pitäisi tehoimuroida ja viedä pesulaan. 

Olen lisäksi ajatellut, josko vaihtaisin olohuoneen läpinäkyvät valkoiset poikkiraidalliset verhot vähän peittävämpiin valkoisiin. 

Ohuisiin ja läpikuultaviin edelleen, mutta ei läpinäkyviin 😊

Värejä olen miettinyt, mutta palaan aina noihin valkoisiin. 

Kuviollisia ja eri värisiä verhoja on kaapissa riittävästi odottamassa "päivää parempaa" ja eipä niitä tule varmaan enää ikkunaan laitettua. 

Pellavakankaiset ja pellavanväriset ovat edelliset "värikkäät" ja niistäkin on jokunen vuosi aikaa. 

Ihailen kyllä toisen kotona ja kuvissa kauniita kuvioita ja värejä, hillyttyjä ja voimakkaampiakin, mutta omaan kotiini en niitä osaa enää tuoda. 

Ei ole juuri sisustussilmää ja siksi menen sieltä, mistä aita on kaatunut.

Meillä onkin kotona paljon valkoisen ja puun sävyjä huonekaluissa ja kankaissa.

Mutta tunnusttava on, että nyt taas keväällä tekee mieli edes sohvalle jotain ns. kevään väristä tyynyä ja kukkakimppu pöydälle. 

Ne aion saada hankituksi.

Millaisella värimaailmalla teillä mennään?

Hiihtolomien ja talvilomien aika alkaa olla käsillä. Minulla on lomaa vasta pääsiäisen jälkeen, paria maaliskuun vapaapäivää lukuun ottamatta.

Jos lomailet, toivotan sinulle mitä upeampia ulkoilukelejä olitpa sitten kotimaassa tai vieraalla maalla.

❄️❄️❄️

Mukavaa helmikuun jatkoa!

t. Satu

Herkuttelua

 

Tänään saimme pitkästä aikaa herkutella tyttären leipomilla leivonnaisilla. 

Runebergin päivän kunniaksi hän teki ison satsin pieniä Runebergin torttuja. 

Pienimmissä on mausteena mukana manteliöljyä, mutta isommissa ei, jotta ne maistuvat myös isälleen.

Nämä ovat juuri sopivan kokoisia ja makuisia. Kaikissa on kostukkeena tummaa rommia ja päällä kotimaista vadelmahilloa 💗

Eilisen ruokakauppareissulla mukaan lähti kimppu tulppaaneja.  

Ovat itse asiassa ensimmäiset tälle talvelle, mitä olen ostanut. 

Pari viikkoa sitten ostin ruusukimpun ja yleensä nuo marketruusut ovat kestäneet todella hyvin. 

Tuo kimppu oli kuitenkin poikkeus ja erinäisistä pelastusyrityksistä huolimatta, kukat nuutuivat parissa päivässä. 

Siksipä siis tällä kertaa mukaan lähti tulppaaneja, jotka eivät yleensä myöskään ole pitkäikäisiä, vaikka kauniita ovatkin.  

Huomenna on taas ihan normaali työpäivä, mikä minulla tarkoittaa toimistoaikaan tehtävää etätyötä 

ja lähes koko päivän kestävää palaveriputkea. On se jännä, miten kaikki asiat kasaantuvat alkuviikkoon. 

Onneksi kuitenkin loppuviikosta on ainakin näillä näkyvin väjempi kalenteri ja taas ehkä hetki aikaa ajatella ja ehkä saada jopa jotain oikeasti aikaiseksikin. 

Seuraavat lomapäivät ovat reilun kuukauden päästä, jolloin on viikonlopun yhteydessä pari vapaapäivää. Mutta sitä ennen ehtii vielä vaikka mitä :)

Miltä sinun helmikuusi näyttää?

Mukavaa Runebergin päivän iltaa ja kohta alkavaa uutta viikkoa!