Kettukaulahuivit

Aika vähän on tullut sukulaisille lahjaksi neulottua, 

kun kaikilla on jo kaikkea ja pikkuisilla varsinkin mummoja pitämässä heidät kotitekoisissa neuleissa,

jos niitä halutaan käyttää.

Mutta en kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta muokata parisen vuotta sitten tekemästäni 

pienen lapsen kettukaulahuivista hieman isompaa versiota esikoululaisen kokoon.

Ja sitten sen valmistuttua myös ns. välikokoon muutaman vuoden ikäiselle neitokaiselle. 

Nämä menivät joululahjaksi ja joulun jälkeen kuulin, että mitä ilmeisemmin toimivat hyvin myös leikeissä 😊 

Pääasia, että on käyttöä.

WILLASTA - käsintehty Lasten kettukaulahuivit

Esimerkkinä tosiaan toimivat 2019 lokakuussa esittelemäni Kettuhuivit, joiden kuvat näet 'täältä'.

Alkuperäisen idean olen muutamia vuosia sitten saanut jostain Pinterestissä näkemästäni 

vastaavanlaisen kuvasta ja hyvin samannäköisen tuosta ensimmäisestä siniharmaasta ketusta silloin kuvan perusteella neuloin. 

Pari vuotta sitten tekemistäni esikuvistaan poiketen nämä tässä olevat on  neulottu kaksinkertaisesta langasta. 

Tavoitteena oli saada huiveihin paitsi kokoa, myös paksuutta ja lämpöä.

Lankoina ovat ohut merinovillalanka Drops Baby Merino ja jo myynnistä poistunut pehmoistakin pehmoisempi pörröinen Novitan Pilvi, 

jossa on akryylia, polyamidia ja polyesteriä ja jota minulla on vielä pari kerää jemmassa. 

Ajatuksena olisi tehdä niistä ja/tai muista vastaavista "turkis"langoista esim. kissahuivi. 

Ja muitakin eläimiä on mietinnässä, mutta ei ole ollut vaan oikein aikaa ruveta suunnittelemaan toteutusta.

Toisin sanoen ns. kasvosuunnitelma ei ole vielä hahmottunut omassa päässäni.

Ikävä vaan, että huivien valmistuminen meni niin lähelle joulun aikaa, 

että kuvaaminen sisällä eikä ulkona ollut kovin antoisaa, kun valovoima ei kamerassa harmaina päivinä riittänyt. 

Ja kuvissa neulos näyttää mielestäni sotkuisemmalta kuin luonnossa 😉

Huiveissa on ketun pään takana ns. pujotusaukko, johon häntäpään saa pujotettua ja laitettua juuri sopivalle kireydelle, 

jolloin huivi toimii ns. perinteisen aukkokaulahuivin tavoin. 

Lisäksi pituuden pitäisi riittää siihen, että huivi kääräistään kerran kaulan ympäri ja yhdelle ns. alkusolmulle edestä, 

jolloin sekä pää että häntä asettuvat ikään kuin päällekkäin.

Pään valkoinen poskiosuus on tehty yksinkertaisella Pilvi-langalla ja tosiaan sen takana on koko pään korkuinen pujotusaukon suikale, 

joka on neulottu pään "jatkeeksi" ja käännetty niskasta kaksinkerroin ja ommeltu kuonopäästä kiinni leukaan ja alaposkiin. 

Silmät ja kuono on virkattu myös Baby Merinosta ja ommeltu lopuksi paikoilleen.

Korvien keskiosa on virkattu merinovillasta ja ulommainen kierros Pilvi-langalla.

Ruseteista pinkki on virkattu, mutta vaaleanpunainen neulottu samasta merinovillasta.

Edellisissä huiviversioissa neuloin häntäpään kolmionmalliseksi kaventamalla molemmissa reunoissa joka toisella kierroksella. 

Näiden kettujen häntä on epäkettumainen tupsu, joka on tehty käyttäen apuna isoa tupsukiekkoa ja tupsun halkaisija on n. 8 cm.

Tupsu siksi, koska muistelin pikkuneitien tykkäävän kovasti nimenomaan tupsuista.

Varsinaista kaulahuivia on loppupäästä kavennettu kaksi kertaa eli neljän viimeisen kierroksen 

aikana joka toinen kierros kaventamalla 1 s molemmissa reunoissa ennen kierroksen viimeistä silmukkaa.

Sitten silmukat on päätelty ja päättelylangalla vielä ommeltu/kiristetty huivin pää suppuun niin, 

että se muodostaa "kupin" ns. nurjalle puolelle. 

Sen jälkeen siihen on kiinnitetty tupsu ja se on irrotettavissa. 

Toisin sanoen tupsun ohuet kiinnitysnarujen rusetit ovat aika hyvin piilossa tuon "kupin" sisällä.

Huiveista tuli ihan reilun kokoisia ja olisivat varmasti toimineet hieman kapeampanakin ainakin takin kauluksen ulkopuolelle laitettuna. 

Laitan tähän huivien perusmittoja, mutta varsinaista ohjetta en ole vielä puhtaaksi kirjoittanut.

Toisaalta tämä on helppo toteuttaa myös ns. omasta päästä kuvan mukaan, ainakin jos on edes jonkun verran neulonut, 

sillä siinä on vain oikeita silmukoita sekä lisäyksiä ja kavennuksia niissä kohdin, missä haluaa leventää tai kaventaa😊 

Valkoisen huivin pituus kuonon päästä häntätupsun kärkeen on 95 cm ja huiviosan leveys 17,5 cm.

 Valkoisen ketun pään leveys leveimmältä kohdalta on 16 ja koko pään korkeus kuonosta niskaan 15 cm.

Vaaleanpunaisen huivin koko pituus on 83 cm ja huiviosan leveys 16 cm. Tämän ketun pään leveys on 16 cm ja korkeus 14 cm. 

Molempien kettujen korvien korkeus on n. 4 cm ja leveys 3 cm ja ne on muotoiltu hieman soikioiksi ja ommeltu kiinni pään yläosaan.

Ehkä mitoista on sinulle apua, jos haluat kokeilla omia versioitasi näistä.

Mielelläni myös kuulisin ja näkisin, miltä sinun kettuversiosi näyttävät, 

joten jos päädyt kokeilemaan, linkitäthän joko tämän blogin tai instagramista @sini_satu tai @willastatehty.

🤍

Tällaisia kettumaisia väkerryksiä ja kuulumisia täältä tällä kertaa.

Arki rullaa muuten tässä radallaan ja kevättä odotellaan.

Nyt toivotan sinulle leppoisaa viikonlopun jatkoa ja valoisia tammikuisia päiviä!

Vauvalle lahjaksi

Vaikka tänne blogiin tulee näköjään laitettua aina samantyyppisiä kuvia samantyyppisistä käsitöistä,

haluan vielä laittaa kuvat näistä loppuvuodesta pyynnöstä vauvalahjaksi tekemistäni.

Eli neulottu vauvan norjalaismyssy ja virkattu Unille-uninalle.

Lankana myssyssä on tuttu Drops Merino Extra fine ja koon puolesta arvioin sen sopivan noin 0-4 kk pikkuisen päähän. 

Päälaelle tein lankatupsun pienen muovisen tupsukiekon avulla. 

Myssyn solmiamisnauhat voisi neuloa icord-tekniikalla eli 

neljällä silmukalla oikein ympyränä neuloen tai vaikkapa langasta punomalla tai ompelemalla esim. satiininauhat.

Itse olen kuitenkin viime aikoina tykästynyt helppoon tapaan virkata nauhat.

Esim. tässä virkkasin n. 24 cm pituisen pätkän ketjusilmukoita. 

Kun tämä oli valmis, käännyin virkkaamaan takaisinpäin; jätin yhden silmukan väliin ja koukusta alkaen toiseen silmukkaan tein piilosilmukan. 

Ja sen jälkeen jokaiseen ketjusilmukkaan yksi piilosilmukka, kunnes koko nauhan pituus oli virkattu takaisin aloitussilmukkaan asti. 

Kiinnitin nauhat myssyn resorin sisäpuolelle sekä nauhan aloituksessa että lopetuksessa jääneillä langanpäillä.

Viimeistelyvaiheessa höyrytin myssyn ja nauhat silitysraudalla kevyesti harsokankaan läpi. 

Samalla hieman kippuraan pyrkivät nauhat oikenivat ja lopputulos on mielestäni siisti. 

Viime vuoden puolella elokuussa virkkasin muutaman erilaisen unilelun, joiden kuvia löytyy 'Pikkuisille'-postauksesta.

Syyskuussa puolestaan tein eräälle toiselle pikkuiselle vauvalahjan,

josta laitoin tänne blogiinkin kuvia ja tekstiä. Löydät sen 'täältä'.

Alla olevassa kuvassa oleva oikeanpuoleinen Unille-nalle on ensimmäinen tuolloin elokuussa virkkaamani vauvan unilelu

 ja se on siitä asti toiminut minulla ns. mallikappaleena, jonka mittojen mukaan näitä myöhempiä olen tehnyt. 

Toki hieman muokkauksia tulee tehtyä kulloiseenkin nalleen, 

mutta noin pääpiirteittäin samasta muotista tehdyksi ne tunnistaa.

Lankana nyt viimeksi valmistuneessa nallessa on pehmeä Sandnes Garnin Mandarin Petit.

Tuossa aiemmin valmistuneessa versiossa on kiiltävämpi ja hieman kovempi Schachenmayer Catania.

100 % puuvillalankoja molemmat.

Olen vähän kehitellyt ohjeversiota tästä Unille-nallesta.

Mitä luulet, onko sinulla (ylimalkaiselle) ohjeelle tarvetta, jos sellaisen päädyn täällä blogissa julkaisemaan? 

Näitä vastaavia tulee varmasti tehtyä jatkossakin, 

mutta hieman jo nyt kevättä kohti mennessä houkuttaa kokeilla kirkkaampia värejä ja 

katselinkin tuolta lankapussuksasta, millaisia värejä löytyy. 

Ja onhan niitä, mutta aika vähän kutakin puuvillaista virkkauslankaa, että aikamoinen värikavalkadi tulee, 

jos niistä jotain kehittelee. Toisaalta voisi olla hauskakin lopputulos 😊

Pitääpä katsoa, mitä tässä keksii.

Arki on alkanut vuoden vaihteen pyhien ja lomapäivien jälkeen ja tekemistä taas riittää.

Vastapainoksi sitten tarvitaan taas tällaista väkertämistä.

Mitäpäs sinulla on vapaa-ajan tekemisenä?

Kauniita tammikuisia päiviä Sinulle!

Ihanaa alkanutta vuotta!

2022

Mitä kaikkea se tuokaan tullessaan?

Ikäviä asioita en halua listata, niitä tuntuu tässä maailmassa riittävän ihan ilman, että niitä kaivelee.

Mutta sen sijaan, kun miettii, mitä kaikkea hyvää vuosi voisi tuoda tullessaan, 

mitä kaikkea sitä suunnittelee tekevänsä normaalissa elämässä, niin siinähän sitä jo onkin 😊

Itse ajattelen, jälleen kerran, josko saisi vähän olotilaansa kevennettyä.

Ja saahan sitä, kunhan motivaatio pysyy. 

Käsityörintamalla on ollut jumituskausi loppuvuonna. 

Siihen toivon helpotusta ja 

olenkin pohdiskellut, mitä kaikkea kivaa jo olemassa olevista langoista saisin aikaiseksi.

Ennen joulua tuli neulottua kahdelle pienelle sukulaistytölle kettukaulahuivit, 

joista laitan myöhemmin kuvia tännekin. 

Tällä hetkellä puikoilla on sukat kerrankin ihan ohjeen mukaan.

Eli tuloillaan on joululahjaksi saadusta SiniSukat-kirjasta Frillikset ja vaikka itse sanonkin, 

aikas nätit tulee!

Lisäksi tiedän, että kohta päivän pidentyessä alkaa itse kullakin ns. multasormi syyhytä. 

Kesäkukkien ja muiden istutusten suunnittelu on kevään pakollista ja ennen kaikkea mieleistä tekemistä. 

Ihanaa kevään aurinkoisten päivien ja vehreyden odottamista.

Kaunis kiitos Sinulle kuluneesta vuodesta ja siitä, että olet jaksanut käydä täällä blogissa lukemassa ja kommentoimassa

 ja että olet vastannut kysymyksiini, vaikka itselläni onkin vuosi ollut passiivisempi.

Kaunis kiitos Sinulle myös siitä, että saan lukea ajatuksiasi ja 

että saan sinulta vinkkejä kauniista käsitöistä, upeista pihaistutuksista, kukkien hoidosta ja kasveista. 

Ja, että saan ihailla noita kaikkia kauniista kuvistasi.

🤍

Toivon sinulle ja läheisillesi terveyttä ja hyvää mieltä sekä 

kaunista, ihanaa ja lempeää alkavaa vuotta!

🤍

t. Satu

 

Hyvää ja tunnelmallista joulua ja pyhien aikaa!

 

Jouluviikko.

Tässä on muutama erittäin tervetullut päivä lomaa ennen joulua todella kiireisen ja vähän ahdistavankin syksyn päätteeksi.

Elämässä on arjen lisäksi ollut myös huolia, ja elämän rajallisuus on myös osunut kohdalle 

läheisen menehdyttyä joulukuun alussa ja joulun odotuksen rinnalla vietettiin myös hautajaisia.

Itse joulukaan ei luonnollisesti ole tänä vuonna samanlainen kuin aiemmin, 

kun yksi suvun vanhimmista on poissa. 

Varsinaisen joulun ajan olemme kotona ja onneksi myös jo nuoret aikuiset lapsemme viettävät joulun kanssamme.

Viime vuosina oman pään sisäisen joulutunnelman löytyminen on ollut minulle haaste,

mutta uskon, että kuitenkin pikkuhiljaa se sieltä tulee. 

Koen, että tämän yleisen maailmantilanteen ja pimeän vuodenajan sekä isompien ja pienempien murheiden
keskellä

 ihminen tarvitsee aikaa sisäisen tasapainon löytämiselle, 

aikaa ajatella, aikaa itselle ja läheisille, aikaa olla läsnä.

Juhlipa joulua ns. perinteisenä jouluna tai sitten ei. 

Mielestäni pysähtyminen tekee aina hyvää.

Sellaisen pysähtyneen, rauhallisen hetken pyrin ottamaan joka aamu tai edes joka ilta.

Edes pienen hetken jossain välissä.

 Jokainen aamu on sekä mieltä että kehoa lämmittänyt lämmin tee, 

jonka olen tehnyt tyttäreltäni lahjaksi saamastani teejoulukalenterista kulloinkin löytyneestä teestä.

Pienet asiat tekevät joulumielen ilman yrittämistä.

"Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!"

- Katri Helena - 

🤍

Nyt kiitän Sinua kuluneesta vuodesta 

ja

 toivon Sinulle rauhallista sekä tunnelmallista joulun aikaa

🤍

Pitääkö kaiken olla valmista ennen joulua

 

Mikähän siinä muuten on, että töissä tuntuu, että "koko maailma" pitää saada valmiiksi ennen joulua?

Kalenteri on tupaten täynnä ja on tunne, että kiireeltään ei ehdi mitään.

Tunnistatko omalla kohdallasi vastaavaa?

Taas mietin, kuinka tärkeää on ajanhallinta ja sen opettelu.

Tai jo kerran opetellun muistaminen ja toteuttaminen. 

Sen uskominen, että ei sitä sen kirkkaampaa kruunua saa, vaikka kuinka sätkisi puolelta toiselle eikä 
"koko maailma" valmistu, vaikka päällään seisoisi. 

Kuinka tärkeää on, että ei ole aina valmis kaikkeen, että toisten kiire tai toisten työt eivät ole sen tärkeämpiä kuin omasi.

(Ainakaan, kun emme teho-osastolla tai vastaavassa paikassa työskentele.) 

Kukaan ei ole toista tärkeämpi eikä kenenkään aika ole toista arvokkaampaa.
Oletan.

Aloin tässä muutamia viikkoja sitten neulomaan jo aikoja sitten hankitusta ja näköjään jo valikoimasta poistuneesta

 Novitan Halla-langasta hartia-/kaulahuivia "omasta päästä"-mallilla.

Ajattelin, että tuo vaaleanharmaa sävy sopisi hyvin tummanharmaaseen villakangastakkiini,

mutta nyt en ole mitenkään varma, pidänkö sävystä vai en. 

Ja juuri se on syynä, miksi tämänkin neulominen jämähti tähän vaiheeseen, missä se tuossa ylläolevassa kuvassa näkyy. 

Tuota lankaa on sitten useampi kerä sekä harmaana, vaaleanroosana että valkoisena.

Että siis miettimistä riittää, mitähän niistä keksisikään.

Sitten on toinen huivi, joka on aloittamista vaille valmis 😊

Ostin siihen syksyllä ohuen merinovillalangan Joroisista Riikkapiikasta. 

Harmaa - violettisävyinen lanka on siellä paikan päällä värjättyä ja langan nimi on Salaisuus.

Salaisuudeksi taitaa jäädä myös se, millaisen huivin siitä saan aikaiseksi.

Ei nimittäin lähtenyt onnistumaan oma kehittelemäni malli ja homma lopahti alkuunsa.

Nyt seuraavaksi pitää miettiä, millaisen mallin siitä tekisin.

Mutta eivätköhän nämä kumpikin joskus, joksikin talveksi valmistu.

Kärsivällisyyttä siis vaadin itseltäni ja eipä taida olla tulevaisuuden uskokaan pahitteeksi.

Mutta tällaisia tunnelmia tällä kertaa. 

Vapaa-aikana tulee vain oltua, välillä kirjoitettua muutama sana tänne blogiin ja vähän useammin instagramiin.

Välillä neulon tai virkkaan muutaman rivin lukuisista kesken olevista käsityö"projekteistani" 

ja kuuntelen joskus samalla jotain kevyttä, ei ajattelemista vaativaa, äänikirjaa.

Mitään fiksua, kuten kodin siivoamista, kuntoilua tai mitään isompaa ajattelua vaativaa en jostain syystä saa aikaiseksi. 

Meneeköhän tällainen jumitus joskus ohi...

Mitenkäs sinä rentoudut, kun oikein tökkii tai jumittaa?

 Kuunteletko äänikirjoja tai musiikkia, luetko vai kenties ulkoilet enemmän?

Mutta kyllä tämä tästä, ei hätä ole tämän näköinen.

Sisulla pusketaan läpi talven ja kohta saadaan taas valohoitoa.

Ja oma vastaukseni otsikon kysymykseen on, että ei, kaiken ei tarvitse olla valmista ennen joulua (tai ennen kesälomaakaan).

Lempeitä joulukuun päiviä Sinulle!

Joulunodotusta ilmassa

 

Niin on vuosi taas siinä pisteessä, että joulu on jo ihan kulman takana. 

On siis adventin aika.

Ensilumi satoi aiemmin viikolla ja todeta täytyy, että joka vuosi se on yhtä kaunista.

Valkoiset hiutaleet, lumi kuusen oksilla, tähdet ja kuu pakkasyönä - talvi.

Niin kaunista mustan marraskuun päätteeksi.

No, sulihan se lumi viikon mittaan ja vettäkin saatiin, 

mutta nyt on taas pikkupakkanen ja selkeämpää, 

vaikka lunta ei vielä olekaan.

Kun kotona ei ole enää lapsia, ei ole myöskään perinteistä joulukalenteria

Kukaan ei ole myöskään täyttämässä minulle valmiiksi tyttären muutama vuosi sitten askarteleman joulupukkikalenterin laatikoita. 

Kerroin tästä kalenterista aikoinaan 'Upea joulukalenterini-postauksessa'.

Sen sijaan ajattelevainen tytär oli tilannut äidille joulukalenterin täynnä teetä, 
että ei tarvitse ilman joulukalenteria olla 😊

Siispä kalenterin teen maistelu aloittaa joulukuun.

Ja marraskuun aloitti konvehtien maistelu ja niitä on sitten siitä alkaen tuossa pöydällä houkutuksena ollutkin eri muodoissaan 😉

Myös ensimmäiset joulutortut ja piparkakut on paistettu ja syöty myös. 

Joulukuusi on koristeltu ja muutenkin joulua laitettu kotiin hyvissä ajoin marraskuun puolella. 

Tässä on tiivistahtisia työviikkoja vielä ennen jouluviikon lomapäiviä, 

joten kiireen tuntua välttääkseen sitä mieluummin tekee asioita etukäteen.

Ja onhan se kiva tunnelmoida koko ajan pimenevinä iltoina kynttilöiden ja valosarjojen loisteessa.

Mutta kokonaisuutena hyvin vähän meillä joulua valmistellaan;

toki jälkikasvulle jotain lahjoja, sitten joulun alla normaalit jouluruoat ja etukäteen muutama leipominen, 

niin siinä se. Sillä pärjää 😊

Käsitöitä on tullut tehtyä jonkun verran. Niistä sitten erikseen.

Monta juttua on kesken, mutta onneksi myös muutama tosi kauan kesken ollut on sisulla valmistunut.

Sitä kun ihminen tarvitsee onnistumisen kokemuksia, joten pari vuotta kesken olleen sukkaparinkin valmistuminen on saavutus!

Tässä useampi viikko sitten eräänä lauantaina kävin Espoossa Menitassa, joka on kuin käsityöharrastajan karkkikauppa. Kuten toki moni muukin vastaava.

Lankatarjontaakin oli niin paljon, että ns. sormi meni suuhun ja ex tempore -ostoksia tuli tehtyä väkisinkin, 

vaikka kuinka olin etukäteen miettinyt, mitä ostan.

No, etukäteismieitinnät eli muutama kerä puuvillalankaa vauvan lelujen virkkausta varten tuli hankittua, mutta sitten lähti useampi kerä "niitä muita".

 Niiden kohdalla nyt jälkikäteen mietin, että mitähän noista sitten joskus tekisi 😏

Pitää taas vähän miettiä, kunhan saa tuon töiden ja muuten yleisen blääh-mielentilan aiheuttaman 

pään jumituksen taas höllättyä ja vähän motivaatiota kerättyä.

Nyt oikeastaan on kiva, kun voi hyvillä mielin viettää hämärän hyssyä.

Kaunista joulun odotusta ja rauhallista ensimmäistä adventtia Sinulle!

Ihan pienen pieni nuttu

 

Kaikkea sitä ihminen käsillään tekee. 

Kuten nyt vauvan nutun, vaikka vauvaa ei ole lähitienoillakaan 😊

Ja tämäkin neule kuuluu sarjassamme niihin, jotka olivat puikoilla kuukausia, 

kun jossain vaiheessa alkoi turhauttaa ja sisulla sitten loppuun tein. 

Mutta sievä se ainakin omasta mielestäni on.

Nutun ohje löytyi sattumalta täältä netin ihmeellisestä maailmasta ja kulkee nimellä Prinsessa Estellen nuttu. 

Ohje löytyy, kun klikkaat 'tästä'. 

Ohje on siitä erikoinen, että siitä ei käy ilmi, minkä kokoiselle ko. nuttu on ohjeen mukaisesti tehtynä tarkoitettu. 

Ja, kun asiaa en sitten itse sen enempää pohtinut, kokeilin ensimmäisellä langalla, mitä aina kotoa löytyy. 

Eli, tässä minun neulomassani valkoisessa suloisuudessa lankana on ohut Drops Baby Merino 

ja nuttu on neulottu 2,75 mm puikoilla, resorit 2,5 mm puikoilla. 

Toisin sanoen lanka oli liian ohutta malliin ja ohuilla puikoilla neulottuna nutusta tuli pieni.

Taitaa olla enemmän nuken kokoa. Pitäisi hakea tyttären vauvanukke varastosta ja kokeilla 😂

Tai menee juuri vastasyntyneelle, tai keskoselle, en tiedä.

No tulipahan kokeiltua, mutta vähän harmittaa. 

Siksipä sen valmistuminenkin kesti pitkään, kun jossain vaiheessa hoksasin, 

että minikokoinenhan siitä tulee.

Mitä mieltä muuten olet tuon mallisesta / näköisestä nutusta noin ylipäätään?

Onko sellainen, mitä nykyäänkin pienillä pidetään?

Pitkä neulonta-aika käy hyvin ilmi näistä kuvista; 

innokkaasti aloitettu neule on kuvattu alkukesästä tuoksuvan pihajasmikkeen kukkiessa ja

 vastavalmistunut nuttu kuvattu lokakuussa kylmien syyssäiden väritettyä villiviinin lehdet punaisiksi.

Mutta ei se nuttujen neulominen tähän lopu. On tuossa vähän paksumpaakin lankaa odottamassa 😉 

Mietin nyt vielä kuitenkin tuon mallin kertaalleen ja muutenkin pitää pohtia, mitä tekisi.

Yksi vauvan hattu ja Unille-uninalle ovat työn alla ja niille on sentään pikkuinen saajakin tiedossa.

Mutta muuten on käsityörintamalla ns. mietinnän paikka, kun huvittaisi tehdä jotain,

mutta en keksi mitä. Tuntuu, että niin moni asia on kokeiltu ja mitään isompaa ei viitsi aloittaa. 

Joululahjaneuleita en tänä vuonna neulo.

Tai ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä.

Mutta muuten siis arki kulkee kulkuaan. Vääjäämättä päivästä ja viikosta toiseen.

Vähän alkaa olla tunne, että tulisi jo joulu ja sen jälkeen se ihanan valoisa kevät 😊

Pandemian olisi odottanut jo hellittävän, mutta ei hyvältä näytä. 

Samaan aikaan työarki alkaa palata vanhoihin uomiinsa, mikä näkyy etätöiden vähenemisenä ja 

työmatkoihin käytettävän ajan reiluna pitenemisenä ja sitä kautta vapaa-ajan (=käsitöihin käytettävissä olevan ajan)  vähenemisenä.

Toisaalta on taas mukava tavata ihmisiä pitkästä aikaa, mutta toisaalta vähän pelottaa, 

miten tuo pandemiatilanne etenee ja riittääkö kahden rokotteen suoja ennen kuin kolmas tulee mahdollisesti kaikkien ulottuville.

Harmillisen pitkäkestoinen koko kuvio.

Mitenkäs sinulla, onko arki alkanut palata normaaleihin uomiinsa, 

vai vieläkö pandemiarajoitukset vaikuttavat arkeesi?

Mukavia lokakuun viimeisiä päiviä Sinulle!

t. Satu