Roosaa

Kesä on kääntynyt syksyksi ja kävelyretkeltä mukaan lähti muutama kukkiva kanervan varpu. On meillä muuten kaunis kieli - sekä Kanerva että Varpu ovat myös alkuperäisen luonnonnimensä lisäksi myös kauniita naisten nimiä. Ruusua, Roosaa, Orvokkia, Kukkaa ja Suvituulia sekä lukuisia muita unohtamatta 🌷💗 

Vaikka äidinkieli oli kouluaineena aikoinaan itselleni helppoa taivutus- ja yhdyssanasääntöineen ja sanaluokkineen ja muine sääntöineen, ajan kuluminen tekee tehtävänsä. Monta kertaa huomaan, miten jään miettimään esim. nimien taivutuksia. Kuten esimerkiksi sitä, miten taipuu varpu yleissanana tai nimenä - varpu - varvun - Varpun. Ainakin puhekielessä puhutaan työkaverista vaikkapa näin "Varpulla on kaunis pusero" sen sijaan, että sanottaisiin "Varvulla on kaunis pusero". Jälkimmäinen ei sovi kielikorvaan. No, nyt moni teistä asioista paremmin perillä olevista miettii, että mitä minä tässä oikein selitän, kaivaisi vaan kieliopin esille. Mutta enpä viitsi 😊 Kertokaa te. 

Jossain vaiheessa sain tänne blogiinikin kommentin, että blogin nimen tulisi olla Sadun Tuulia, ei SatunTuulia. No, tuohon totesin, että blogini nimellä on ihan muut taustat kuin kielioppisäännöt - ja se osuus pätee edelleen.

Mutta pääasia siis oli jälleen kerran mieleen pulpahtanut ajatus siitä, kuinka monipuolinen ja -vivahteinen ja välillä monitulkintainenkin suomi on. Kuten myös Suomi.

Päivän varsinaiseen aiheeseen vihdoin päästäkseni. Kanervan varvun kaveriksi postauksen ensimmäiseen kuvaan pääsivät ohuesta vauvamerinosta neulotut pikkulapaset.

Olen näitä vastaavia pikkulapasia tehnyt tässä viime vuosina muutamia sekä roosan että sinisen eri sävyisillä varsimakkaroilla. Lankana on Drops Baby Merino ja puikot vähän käsialan ja mielentilan mukaan vaihdellen 2,5, 2,75 ja 3,00 mm. välillä. Varren aloituksessa on 44 silmukkaa ja viimeisen makkaran jälkeen on neulottu yksi kierros valkoisella oikein ja sen aikana vähennetty tasavälein yhteensä 4 silmukkaa eli jokaisen puikon lopussa on neulottu 2 s oikein yhteen. Ranneresorissa on siis 40 silmukkaa samoin kuin kämmenosassa. 

Vauvan lapaset

Samasta langasta valmistuivat myös alla olevassa kuvassa näkyvät sukat ja lapaset, joiden ohjeen löysin Kardemumman talo -blogista. 

Vastaava löytyy myös myös muista blogeista joko samalla tekstillä tai muuten linkitettynä. Näiden sukkien nimi on Lise Loten pikkuiset sukat. Tein sekä sukista että lapasista vähän isommat ja vähän pienemmät versiot. Pienemmät ovat arviolta noin vastasyntyneen kokoa.

WILLASTA siksak-myssy

Vähän kylmempää roosan sävyä, vai onko tämä nyt sitten enemmän jo liilaan vivahvaa, löytyy puolestaan tästä vauvan siksak-myssystä ja sen pariksi neulotuista pikkulapasista. Lankana hieman paksumpi merinovilla Drops Merino Extra Fine. Lapasissa on 1 oikein 1 nurin -joustinvarsi ja lapasten kuvion muodostamat pilkut syntyvät tasavälein luonnonvalkoisen lomaan neulotuista värillisistä silmukoista. 

Pipon tupsun olen tehnyt itse tekoturkiksesta, jota löysin viime syksynä Eurokankaasta. Oma ohjeeni tekoturkistupsun tekemiseen löytyy aiemmasta postauksesta, kun klikkaat  "tästä" tai "tästä".

Kanervien lisäksi kuvaan on päässyt ihana orkidea. Ne ovat lempihuonekasvejani, vaikka hyvin harvoin saan ne uudestaan kukkimaan. Joskus se sentään onnistuu minultakin. Mutta onneksi niiden kukat kestävät pitkään. 

Ennätys on kuvassa näkyvä pikkukukkainen orkidea, joka kukki siis meillä peräti kolmatta kertaa ja viimeksi kasvatti yhden kukkavarren alkukesällä 2023. Ensimmäiset kukat siihen puhkesivat heinäkuussa -23 ja näissä kuvissa kukinta on meneillään tammikuussa 2024. Saman kukkavarren viimeiset kaksi kukkaa kukkivat vielä syyskuussa 2024 eli hyvinkin reilu vuosi ensimmäisen kukan puhkeamisen jälkeen. Upea ja sitkeä kasvi siis, kun näin vaatimattomalla hoidolla jaksaa kukoistaa.

Aurinkoisia syyspäiviä!

t. Satu

Iloa syyskuuhun

 

Syksy on tullut. Puissa alkaa näkyä jo keltaisia lehtiä, mutta vaikka juuri tänään on satanut vettä, on lähipäivinä ollut aivan ihania aurinkoisia ja kesäisen lämpimiä päiviä. Vähäisestä vapaa-ajasta huolimatta olen silloin tällöin saanut otettua aikaa istua pihakeinussa neulomassa illan suussa. Näinä hetkinä ovat syntyneet kuvissa näkyvät lyhytvartiset villasukat. Molempien lanka on Novitan Nallea eli ihan peruskauraa niin sanoakseni. Sama lanka, eri väri ja lopputulos hyvinkin erilainen.

Minulla on kyllä ihan liikaa lankaa ja lisää tulee ostettua liian usein. Suunnitelmia ja ajatuksia on monenlaisia, mutta aikaa toteuttamiselle ei ole läheskään riittävästi. . Neulominen on vähentynyt tämän vuoden aikana, mutta toki koko ajan hiljakseen valmistuu aina jotain 😊Luulen, että moni käsityöharrastaja tunnistaa tämänkin tunteen - vai pitäisikö sanoa tuskan.

Syyskuun alussa on myös synttärien aika ja saimmekin viikonloppuna tyttären leipomaa herkullista ja raikasta sitruunajuustokakkua. Ei sillä, että enää tässä vaiheessa vanhenemisessa olisi mitään juhlimisen aihetta, mutta ehkä voi ajatella siltä kannalta, että saa kakkua 😊 Ja ehkä siltä kannalta, että lapset tulevat käymään kotona ja toki myös siltäkin kannalta, että tietää olevansa edelleen elossa 😊 Arki kulkee eteenpäin ja minä siinä mukana, kuten tietysti muutkin. Arjessa ei vaan tule riittävän usein pysähdyttyä hengittämään ja ajattelemaan, vaan sitä puskee eteenpäin. Ja eihän se hyvä ole sekään. Nyt jo edesmennyt työkaverini totesi kerran, että "muista elää". Noita sanoja aina mietin ja vähän aikaa muistan taas niiden merkityksen, kunnes arki vie taas mennessään.

Pitkästä aikaa tartuin tänään tähän blogiin ja kävin läpi, mitä on tullut tämän vuoden aikana tänne talletettua. Aika hiljaista on ollut, todeta täytyy, mutta jotain toki kuitenkin. Silti ajattelen, että laitan tänne aina välillä jotain. Ehkä aktiivisemmin taas, kunhan aikaa ja innostusta siihen on enemmän. 

Siispä toivotan sinulle ihanaa alkavaa syksyä ja voimia arkeen, jos sen oravanpyörässä olet mukana. Muistetaan hengittää!

Mukavaa alkanutta syyskuuta ja aurinkoisia syyspäiviä!

🌞🌞🌞

Heinäkuun kuulumisia

Sateinen heinäkuinen perjantai-ilta alkaa hämärtyä. Aurinko on painunut mailleen ja niin ikävää kuin se onkin todeta, päivä on alkanut lyhentyä ja loppukesän tunnelma alkaa hiljakseen hiipiä lähemmäksi. Yhtään kynttilää en ole vielä sytyttänyt kesäiltojen iloksi, mutta eiköhän niidenkin aika tule kuitenkin aika pian. Tilasin viime keväänä muutamia hunajakennolevyjä ja sydänlankaa tarkoituksenani askarrella kynttiöitä, mutta sekin jäi. Ehkäpä saan ne tehtyä tässä ennen syksyä.

Minulla on kuitenkin loma! Lyhyt sellainen, vain parisen viikkoa, mutta loma kuitenkin. Takana on todella kiireinen alkuvuosi töissä ja stressitason on ollut sen mukainen. Nyt viikon huilaamisen jälkeen alkaa tuntua sitlä, että eiköhän tästä taas selvitä. Samalla olen huomannut, että kun on aikaa ajatella, jopa jotkut jotenkin solmussa olleet töihin liittyvät kuviot ovat selkeytyneet. Aivoille tekee siis hyvää välillä olla vähemmällä kuormituksella. 

Kesään kuuluvat myös kesäkäsityöt. Tänä kesänä en ole aloittanut mitään virkkausprojektia, sillä ne (yhtään isommat sellaiset) ovat tupanneet jäämään vain kesken ja sitten häirinneet minua valmistumiseensa asti käsityökorista pilkistäessään ja muistuttaessan jälleen yhdestä keskeneräisestä työstä. Siksipä, jälleen kerran, olen tehnyt nopeita ja helppoja juttuja. 

Yksi tällainen helppo juttu oli leveä ja muutenkin reilun kokoinen panta. Lankana on Dropsin ilmava Air (65% Alpakkaa, 28% Polyamidia, 7% villaa) ja mallikerta helppo: 1 oikein, 1 nurin -joustin. Minulla oli kaksi kerää tuota Airia ja tähän meni vajaa yksi kerä. Nyt sitten mietin, mitä teen lopusta langasta :)

Pionien kukinta on kesän odotettu kohokohta. Tänä kesänä niiden kukinnan alkuun osui kuiva hellekausi ja loppuun kaatosateet. Niinpä ainakin tässä kohtaa taivaan alla, kukinta jäi jossain määrin ns. normaalikesää lyhyemmäksi. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, en malttanut olla taas ihailematta niitä monta kertaa päivässä. Ja tulihan noita kuvattuakin useaan otteeseen. 

Alkukeväästä siirsin muutaman huonossa kohtaa kasvaneen pionin, jotka olivat jo taantuneet muutaman menneen kesän aikana. Nyt ne lähtivät parmmin kasvuun, mutta kukinta jäi niiden kohdalla väliin. Ehkä ensi kesänä sitten on niidenkin vuoro. 

Mitä sinun kesääsi kuuluu?

🤍

Mukavaa heinäkuista viikonloppua ja kivoja kesäpäiviä!

t. Satu

 

Nilkkatossuja

 

Olen nyt paremman puutteessa selaillut täältä blogistani luonnostilaan jääneita posatuksia. Osa niistä on vain unohtunut, osaan en ole jaksanut lähteä miettimään alkuperäisen ajatuksen mukaista tekstiä ja kuvitusta. Tämä postaus kuitenkin oli jäänyt luonnokseksi ihan silkassa vahingossa. Olen tämän aloittanut loppukesästä 2022 ja ajattelen nyt, että jätän tähän alkuperäisen tekstin aloituksen ihan sellaisenaan ja jatkan siitä sitten eteenpäin 😊

2022: Keskikesällä tulin neuloneeksi parit tossumalliset sukat, joita nimitän nilkkatossuiksi. Ihastuin tällaisiin tossumallisiin yksinkertaisiin sukkasiin, kun neuloin reilu vuosi sitten lahjaksi saamastani Novitan Kaikkien aikojen villasukat -kirjasta Naisen tossukat. Lankana käytin silloin sukkalankana huonosti kestävää sekoitelankaa, joten sukat kuluivat puhki samana kesänä. 

Tämän kesän nilkkatossut sen sijaan on neulottu sekä Novitan 7 veljestä että Nalle -langasta.  

2024: No niin. Tuon verran olin saanut silloin vaan kirjoitettua ja kuvat laitettua valmiiksi. Jatkanpa sitten reaaliajassa. Kaivelin vielä vuoden 2021 kuvista kuvan (alla) niistä ihan alkuperäisistä tossukoista, jotka on tosiaan muistaakseni tehty Novitan ohjeen mukaan. Tuo lanka oli 7 veljestä langan paksuista, mutta muuten veltompaa ja tossukoista tuli tosiaan väljät ja heikosti kestävät.

Novitan ohjetta mukaellen tein sitten nämä harmaat nilkkatossut. Silmukoita on 52, kuten alkuperäisessäkin ohjeessa. Tein näistä kuitenkin lyhyemmät ja käytin jalkapöydän päällä toisaalta poimimaani kuviota.

Jos kantapään neulomisen kokee haastavana, tässä siltä välttyy, sillä kantaosuus neulotaan tasona edestakaisin aina oikein -neuleena ja takasauma ommellaan lopuksi kiinni. Toki kanta ei ole mukavan pyöreä, mutta se muotoutuu jalan alla saman tien sopivaksi, joten "kantikas" muoto ei käytännössä haittaa. 

Aina oikein neulos on suhteellisen joustavaa, joten siksipä minun mielipiteeni on,  että kantaosan voi tehdä aavistuksen lyhyemmäksi, sillä tossukka venyy käytössä.  Kantaosan neulomisen jälkeen silmukat jaetaan neljälle puikolle ja neule yhdistetään suljetuksi ja neulotaan jalkapöydän ja -pohjan osuus kuin normaali sukka.

Näissä alla olevissa on sitten sovellettu enemmän. Idea on sama, mutta toteutus silmukamääriä ja kuviota myöten oma. Valitettavasti en enää yhtään muista silmukkamäärää tai muita oleellisia speksejä näistä. Lähtökohtaisesti silmukkamäärä on käsittääkseni hyvin pitkälle se sama, mikä kyseisen koon ns. normaalissakin sukassa eli näissä todennäköisimmin 56-58 silmukkaa.

Molemmat nilkkatossut ovat olleet minulla kovassa käytössä valmistumisensa jälkeen ja vielä viime kesänä. Nyt en enää muista, missä ne ovat. Todennäköisesti jossain lukemattomien muiden villasukkaparien joukossa eteisen kaapin laatikoissa. Pitääkin lähteä kaivelemaan sieltä.

Löydettyäni tämän postauksen luonnoksen, kävin hakemassa käsityöhyllystä tuon Novitan ohjekirjan ja etsin tossukoiden ohjeen. Nyt tiedän, mitä seuraavaksi aion tehdä 😊 Ja arvaat varmaan sinäkin - no, tossukat/nilkkatossut tietenkin! 

Pitää vielä pohtia, millaisen kuvion teen jalkapöydän päälle. Toisaalta ihan alkuperäinenkään kuvio ei ole yhtään hullumpi. Joskus on hyvä vaan mennä sieltä, missä aita on jo kaatunut. Siinä säästää itseään ja aivot lepäävät. Oma aikansa on sitten uuden suunnittelulle ja silmukoiden laskemisille.

Lyhyeen kesälomaani on vielä muutama viikko. Olen tottunut olemaan kesällä useiden viikkojen lomalla, joten tällainen lyhyt lomanen tuntuu huomattavan vähäiseltä. Mutta pääasia, että sentään on lomaa. 

Yritän tässä samalla pitää yllä kesämieltä ja valmistautua syksyyn. Se tuo muutoksia perhedynamiikkaan, kun kuopuskin muuttaa omilleen opiskelmaan. Lisäksi työtahti tulee pysymään kovana ja se vaatii kaikin puolin kestävyyttä ja sitä paljon puhuttua resilienssiä. 

Mitä sinulle kuuluu? Oletko käynyt matkoilla kotimaassa tai ulkomailla, mökkeiletkö tai hoidatko kotipuutarhaa tai -parveketta? Vai nautitko kaupungin sykkeestä ja vaikkapa torikahvitteluista?

 

Mukavaa kesäkuun loppua

Nautitaan kesästä!

t. Satu

Hyvää Juhannusta ja alkukesän kukintaa

Keskikesän kunniaksi kesäisiä kuvia kotipihan kukkijoista alkukesältä. 

Toukokuun kuumuus ja kuivuus lyhensi monen kukkivan kasvin kukinnan kestoa, mikä toki vähän harmittaa. 

Toisaalta kukinta oli ihan yhtä kaunista kuin ennenkin. 

Lemmikki

Lemmikin nimi on useissa kielissä suoraan suomennettuna "älä unohda minua". Noissa sanoissa voi ajatella kuuluvan syvän rakkauden, ikuisen kaipuun, tulevaisuuden pelon ja luopumisen tuskan. Ihmisen kaipaus toisen luo, kaiken menettämisen pelko ja tulevaisuuden usko ja toivo. Kaikki samassa kauniiissa vaaleansinisen eri sävyissä kukkivassa paketissa. 

Minun mielestäni suomenkielen lemmikki-sana tässä kukkaa tarkoittavassa, rakastavassa muodossa on "älä unohda minua" -muotoa mukavampi ja jollain tavalla kepeämpi ja lohdullisempi ja siksi tänä aikana ehkä jopa parempi. 

Itse tykkään kovasti lemmikinsinisestä väristä. Onhan se oikeastaan ns. vauvan vaaleansininen pastelliväri. Toisaalta lemmikin värit vaihtelevat meidänkin pihallamme violetista sinisen eri sävyjen kautta valkoiseen. 

saksanpihlaja

Olen joka kesä kuvannut kotipihan parin vähän isomman puun latvaa sinistä taivasta vasten. Sininen taivas on vaan niin kaunis. 

kesäpikkusydän

Kesäpikkusydän aloitti ensimmäisten joukossa kukintansa ja jatkaa kiitollisena käytännössä koko kesän. Toki se on viihtyessään ihan mahdoton leviämään, joten on sitä jo pitänyt rajoittaa sitäkin. Sen olen huomannut, että tuijien läheisyydestä sekään ei tykkää. Ilmeisesti tuijien pintajuuret vievät siltä vettä ja ruokaa ihan liikaa.

Japanin akileija

Pikkutalvio

Kirjovaahtera

Heilu, keinuni, korkealle

1. Heilu, keinuni, korkealle, nythän on juhannusilta.

Mesimarja maistaa ja tuomi tuoksuu, ja kuulas on taivahan silta.

2. Heilu, keinuni, korkealle, linnut ne laulavat häitä.

Minä olen nuori kuin päivänkukka, en muistele suruja näitä.

3. Heilu, keinuni, korkealle, rintani riemuja laulan.

Kedon helyt kullalle kuiskien poimin, ja solmin sen vihreän paulan.

                      sävel: Oskar Merikanto, sanat: Larin-Kyösti

kielo

Hyvää Juhannusta ja ihania kesäpäiviä Sinulle!

T. Satu

Yksinkertainen virkattu vauvan kesäpeitto

 

Kesällä tuntuu, että on oltava joku virkkaus työn alla. 

Parin vuoden takainen kesävirkkaukseni oli yksinkertaistakin yksinkertaisempi ilmava vauvan peitto. Se jäi silloin kesken, yllätys, yllätys. Vaikka ei se tosiasissa mikään yllätys ole, sillä kovin pitkään samanlaisena toistuvan tekemisen toistaminen ei ole vahvuuksiani 😊 Sain peiton loppuun viime syksynä ja se jäi odottamaan pesua ja kuosittelua tähän kevääseen asti. 

Kuluvan keväään vaahteran lehtien puhjettua tämäkin peitto pääsi vihdoin valmiina valokuviin nuoren kirjovaahteran ohuella oksalla.  

Jännä muuten, että noissa alla olevissa, peiton aloituksen aikoihin otetuissa kuvissa on mukana pikkusyreeni Palibinin kukkia, joita tätä kirjoittaessanikin paraikaa kukkii nyt pari vuotta myöhemmin.

Eli syreeneiden kukkiessa pari vuotta sitten aloitin kesäkuun helteillä kotiterassin keinussa virkkaamaan yksinkertaista, vain hyvin vähän ajattelua vaativaa pikkupeittoa. 

Minulla oli nimittäin jäljellä pikkuisen reilut kolme kerää eli vajaat 300 g jo valikoimista poistunutta Novitan Siro-lankaa, 

jolle en ole keksinyt mitään muutakaan järkevää kohdetta.

Langassa on 53 % puuvillaa, 33 % viskoosia, 14 % pellavaa ja mielestäni se on mukavan ja pehmeän tuntuista. 

Hieman sellaista kivipestyn oloista ehkä. 

Peiton toteutus haki hetken muotoaan, 

mutta muovautui siinä tehdessä ja kirjoitin siinä sivussa tekemisiäni muistiin. 

Tässä alla itse tehty ohjekaavio. Eli peitto koostuu ketjusilmukoista ja pylväistä. 

Väriä vaihtelemalla saa sitten ulkonäköön elävyyttä. Ja myös langanpäitä pääteltäväksi ;)

Tällainen siitä sitten tuli. Reunat on vimeistelty virkkaamalla peiton ympäri kertaallen ns. rapuvirkkauksella, johon ohje löytyy mm. netistä hakemalla. Jujuna on, että normaalin ns. oikealta vasemmalle etenevien kiinteiden silmukoiden virkkaamisen sijasta virkataan kiinteitä silmukoita takaperin eli vasemmalta oikealle. Se vaatii hieman enemmän huolellisuutta, jotta lanka asettuu kauniisti pieniksi "huipuiksi" jokaisen silmukan kohdalle, mutta äkkiä sen tekeminen lähtee luonnostumaan. Mielestäni "rapuilu" on suhteellisen helppo reunojen viimeistelytapa ja olen sitä muutaman kerran käyttänyt. 

Virkattu vauvan peitto

Syreenien jälkeen kotipihalla ovat olleet kukintavuorossa mm. loistotädykkeet, joiden kaunis sininen väri pääsee oikeuksiinsa ilta-auringossa. 

Tällä viikolla oli yksi ylimääräinen vapaapäivä, kun ylitöitä on kevään mittaan kertynyt. Päivän agendalla oli ikkunoiden pesua, sillä sekin homma on jäänyt tekemättä kiireisen kevään aikana, kun puhti on ollut poissa. 

Onneksi kesän valoisuus lataa akkuja ja samalla on myös käsitöiden tekemisinnostus alkanut palautua. Kesäkuussa puikoilta ovat pudonneet myös muutamat pikkuisen sukat, joista sitten taas jossain seuraavassa postauksessa sitten enemmän. 

Kaunista alkavaa juhannusviikkoa!

T. Satu