keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Kevätsukat




Kevät ja vaaleankeltainen -
siinäpä vastustamaton yhdistelmä 💛



Kun näin kerän Novitan keväistä vaaleankeltaista seiska veikkaa kaupan hyllyssä,
se ikäänkuin pomppasi suoraan ostoskärryyni.
Ja yhtä päättäväisesti se päätyi puikoille ja jalostui yhden yön miettimisen jälkeen sydänkuviollisiksi kevätsukiksi.
Niin, kevätsukiksi, vaikka paksua villalankaa ovatkin 😊




Tosiaan kehittelin kuviota päässäni eräänä yönä, kun uni ei meinannut tulla.
Muistikuvat päättyvät siihen, että etuosan sydänkuvio oli sijoitettu paikoilleen ja taakse oli mietitty jotain reikäneulosta.
No, niillä mielikuvilla sitten vaan seuraavana iltana töiden jälkeen sukat puikoille!
Kuvio on taas vähän sinnepäin. Virheitä "miljoona" ja takaosan kuvio vähän toispuoleinen,
mutta tulipahan taas tehtyä😊


Tällaista sydänkuviota olen ihaillut monissa neuleissa ja miettinyt,
mihin neuleisiin sen sijoittaisin.
Omaa toteutustaan odottaa vielä pikkuinen neulepeitto, jonka mallia olen päässäni pohdiskellut.
Langat ovat vielä hankkimatta ja saavat toistaiseksi ollakin, 
sillä välillä pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja käyttää jo olemassa olevia. 

Kevätsukat

Kantapäästä ja sivujen "ilmastointirei'istä" tykkään itse.
Antavat vähän ilmettä ja reikäneulos varsinkin keventää kevätsukkia.



Sukissa on 52 silmukkaa varressa ja kantakavennusten jälkeen 50,
jotta eivät pyöri jaloissa.
Tein vähän hölmösti siinä, että neuloin sukat 3 puikoilla, enkä 3,5 kuten aiemmin tuosta langasta.
Tuli ehkä vähän liian tiivistä pintaa ja kuvio ei niin hyvin pääse oikeuksiinsa,
mutta en viitsinyt sitten purkaa, vaan tein loppuun. 
Tietääpähän nyt sitten senkin.



Näiden sukkien jälkeen on ollut puikoilla parit minikokoiset lapaset ja myssyt,
jotka ovat toimineet nopeasti valmistuneena neulontaterapiana, kun tämän härdellikevään työt ovat stressanneet vähän liikaa.
Niistä sitten jokunen sana tuossa keväämmällä.
Nyt odotan vaan kovasti kevätauringon tekevän taikojaan ja että pääsen kunnolla tarttumaan haravan varteen (=saan rakot käsiini 😃 )
ja työntämään sormet multaan.



Kevät on jo pitkällä ja pääsiäinen on ihan kohta.
Aika vähän olen pääsiäistä kotiin laittanut. Tuntuu, että joka vuosi vaan vähemmän tulee juhlapyhien mukaan koristeita laitettua. 
Jouluna sitten ehkä enemmän, mutta vähenemään ovat meillä nekin koristelut.
Kun lapset ovat käytännössä aikuisia, ei meillä enää etsitä pääsiäismunia, 
ei askarrella noitia, maalata munankuoria tai tehdä höyhenpalloja.
Täytyy tunnustaa, että vähän on haikea olo sen suhteen. 
Toisaalta niinhän sen maailman järjestyksen täytyy mennäkin ja aika aikaa kutakin.
Sitä on vaan sopeuduttava.


Kevätkoristeiksi riittää nykyään muutama maljakkoon taitettu puun ja pensaan oksa, pari pajunoksaa ja höyhentä. 
Rairuohoa en kylvä, mutta ohraa kyllä ja siihen ne höyhenet sitten tökkään 😊
Siinäpä ne meidän pääsiäiskoristeet.


💛 Lempeää ja rauhallista pääsiäisen aikaa Sinulle 💚




lauantai 4. huhtikuuta 2020

Sitruunaisia leivonnaisia




Sitruunaiset leivonnaiset ovat suuria suosikkejani. 
Kuvat näistä tyttären jo viime pääsiäisen alla leipomista sitruunaleivoksista olivat minulla unohtuneet tuonne blogin syövereihin luonnostilaan.
Ajattelin, että näin pääsiäisen lähestyessaä on hyvä hetki näiden herkkujen julkaisulle.

Sitruunaiset leivonnaiset

Nämä olivat siis murotaikinapohjaisia sitruunaleivoksia ja ihan mahdottoman raikkaan makuisia ja juuri sopivan kokoiseksi leikattuja,
jotta yhdessä palasessa oli riittävästi yhden kahvi- tai teekupposen kaveriksi.


Leivonnaisissa on pohjan päällä itse keitetty sitruunan makuinen tahna.
Pitääkin kysyä, saisiko tällaisia, tai edes vastaavia myös täksikin pääsiäiseksi 💛


Tämä kevät on ollut hyvin erikoislaatuinen ainakin tähän asti.
Mielen ja sekä työ- että vapaa-ajan on täyttänyt huoli pandemian leviämisestä
 ja sen vaikutuksista sekä meidän kaikkien terveyteen että myös yhteiskuntaan. 
Työpaikalla sen on huomannut ahdistavan usein. 
Ihmisillä on huoli paitsi omasta ja läheistensä terveydestä ja toimeentulosta myös koko maailman tilasta.
Mutta, ihminen on sopeutuvainen. 
Yhteen hiileen puhaltamalla olemme saaneet tehtyä paljon. 
Siitä olen onnellinen.
Toivottavasti tämä on pian ohi...
Vähäunisiakin öitä on toki tullut vietettyä, mutta koska olen siitä onnellisessa asemassa, 
että olen voinut tehdä etätöitä ja vapaa-aikaa on siksi säästynyt pitkiksi venyneistä päivistä huolimatta paitsi perheelle ja käsitöille,
myös kotihommille sekä sisällä että ulkona.
Tilan normalisoituessa on sitten taas kiva reissatakin vaikkapa vaan työmatkoja 😊
Siihen asti,
pidetään toisistamme huolta
💗


Elä jokainen hetki.
Naura joka päivä.
Rakasta yli kaiken.


Näiden netin syövereistä löytyneiden sanojen ja sitruunaisten herkkujen kuvien myötä  toivotan
juuri Sinulle
💛 Kaunista kevättä ja pääsiäisen odotusta 💛



perjantai 27. maaliskuuta 2020

Suklaan voimalla kohti kevättä


Suklaakakku vetää puoleensa magneetin lailla ja sitä on mahdoton vastustaa!


Tässä joku aika sitten tytär selaili leivontakirjoja ja -sivustoja ja pohti, mitä leipoisi. 
Meillä on lähes aina Fazerin tummaa ja Pandan valkoista suklaata yllättäen iskevän leivontainnostuksen varalta.
Sitten mummolareissulta mukaan tarttui pari jättikokoista Kinder-suklaamunaa ja
siitähän se ajatus sitten lähti.


Lopputuloksena oli tuhti suklainen juustokakku, 
jonka pohjakerros on täyteläistä tummaa suklaakakkua ja 
kaksi seuraavaa kerrosta juustokakkua;
keskimmäisessä tummaa ja ylimmäisessä valkoista suklaata.  
Ylinnä vielä suklaakuorrute ja kaiken kruununa Kinder-suklaamunan kuoripaloja.
Nam 😋


Kinder-munasta on moneksi!
En ollut tajunnutkaan, että suklaamunan kuoret toimivat noin kivasti koristeinakin. 


Suklaaterapia tulee nyt kyllä tarpeeseen.
Työpäivät ovat nykyään tuhottoman kiireisiä ja moni asia ahdistaa pandemian takia.
Vaikka en hoiva-alalla työskentelekään ja on mahdollisuus tehdä etätöitä,
yleistilanne vaikuttaa työmäärään todella paljon; päivät ovat pitkiä, tekemistä (ja siinä sivussa omia aivoja)
pitää osata kääntää ihan toiseen suuntaan kuin mihin on tottunut.
Uudenmaan eristäminenkin vaikuttaa henkisesti, vaikka omaan elämään sillä ei juuri nyt mitään käytännön merkitystä olekaan.
Ikääntyneitä sukulaisia ei tässä tilanteissa muutenkaan mentäisi tapaamaan. Mutta silti.
Onneksi olen kotona viihtyvää tyyppiä ja kun kevät on tulossa,
niin mikäpäs tässä - kunhan pysytään kaikki terveinä. 


Käsitöille on talven mittaan jäänyt koko ajan vähemmän aikaa ja herkut ovat stressitilan noustessa maistuneet vähän turhankin paljon.
Onneksi kevät alkaa olla jo pitkällä ja pihahommiakin olen päässyt aloittelemaan;
pensaita leikattu, istutusalueita vähän siistitty ja muuta sellaista pientä. 
Siitä se kevät käynnistyy, vaikka ensi viikolle on taas luvattu räntää ja kylmää.
Pihahommat, vievätkin keväällä ja alkukesällä sitten taas runsaasti aikaa.
Ja palaahan siinä samalla talven aikana kertynyttä ylimääräistä energiaakin.
Mutta se ei toki haittaa, päinvastoin 😊


Keräsin muuten tässä joku aika sitten monenlaisia oksia maljakkoon
ja pienen odotuksen jälkeen ne palkitsivat meidät kevään vihreällä uudella kasvulla.
Aivan ihania!

💚

Mukavia kevätpäiviä sinulle!


torstai 19. maaliskuuta 2020

Pikkuinen pitsipeitto


Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.


Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.


Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.


(Hannele Huovi)


Olen ahkerasti selaillut Pinterestiä pitkinä talvi-iltoina, 
kun olen ollut liian väsynyt neulomaan, mutta ajatukset ovat pyörineet käsitöiden ympärillä. 
Olen kerännyt sinne itselleni ainakin omasta mielestäni melko kunnioitettavan kokoiset "taulut",
 joihin olen tallentanut kivan näköisiä ohjeita, mallipiirustuksia sekä kuvia valmiista käsitöistä,
 joita taitavat ihmiset ympäri maailmaa ovat sinne lisänneet ja joista toivon joskus voivani  saada inspiraatiota omiin tekemisiini.
Kuvien joukossa on myös monenmonta neulottua ja virkattua vauvan sekä lasten peittoa, joista saa kivoja ideoita omiin neuleisiin/virkkauksiin.
Virkkuukoukun esiin kaivaminenkin siis on alkanut taas todella pitkästä aikaa kiinnostaa, 
joten ehkä tässä keväämmällä tulee aloitettua kunnollinen virkkausprojektikin. 
Sitä ennen kuitenkin on tähtäimessä saada muutama jo pitkään kesken ollut neule valmiiksi. 


Yksi tällainen hyvin hitaasti valmistunut neule on vauvan peitto, 
johon otin inspiraatiota eräästä mielestäni tosi kauniista Pinterestissä olleesta kuvasta. 
Ja kun pitsin mallineulekin löytyi samaisesta sovelluksesta, niin nopeasti oli laskettu "yks+yks" ja peitto puikoilla 😊


Lankana on Novitan Siro, joka on eläväpintaista puuvilla-viskoosi-pellavalankaa, ehkä hiukan meleeratulla säväyksellä.
Lanka on melko pehmeää ja vähän "kivipestyn" oloista tuntumaltaan, 
joten en tiedä, miten se pesussa tai käytössä käyttäytyy.
Vähän tuo asia näin jälkikäteen on ruvennut mietityttämään.


Ja pitihän oma merkkikin laittaa peiton kulmaan vähän kuin viimeiseksi silaukseksi.
Juttua näistä tilaamistani merkeistä löydät tuolta vähän aiemmasta jutusta,
johon linkki on tässä.


Peitto on kooltaan noin 60 x 70 cm, 
mutta koska käsialani on melko löysä ja mallineulekin joustavaa, todellista kokoa on vähän hankala määritellä,
sillä peitto venyy siihen suuntaa, mihin sitä vetää 😊
Varsinkin tuo helmineule joustaa joka suuntaan ja sen huomaa varsinkin kulmissa.


Tämä oli sellainen hermojen harjoitusneule. 
Nimittäin tässä pitkään on ollut tilanne, että henkinen kestävyys ei ole riittänyt sellaisiin neuleisiin, 
joissa joutuu toistamaan samaa mallikertaa edes pikkupeiton verran. 
Mutta tämän kohdalla olin suoraan sanoen yllättynyt, että näin ei käynyt. 
Johtuu ehkä siitä, että viikkotolkulla neule eteni vain korkeintaan ihan muutaman kerroksen illassa 
ja välillä valmistui jotain pienempiä juttuja. 
Sitten tuossa maaliskuun puolivälissä sain tarmonpuuskan ja
päätin tehdä sen loppuun. Nopeasti tuo sitten loppujen lopuksi valmistuikin.


Ohjeen siis sovelsin itse ja se on hyvin yksinkertainen. Tämä ohje on siis itse kehittelemäni,
joten jos sitä käytät, kannattaa pitää myös oma ajatus skarppina, sillä takuuta en anna. 
Lisäksi omat neulontataitoni eivät ainakaan saaneet siitä aikaiseksi sellaista siistiä tasapintaista lopputulosta, mitä ehkä alunperin olin ajatellut.
Toisaalta langalla on iso vaikutus ja kaipa pellavan kuuluukin olla vähän huoleton😊


Tässä siis jonkunlainen ohjekin, jos olet kiinnostunut:

- Lanka Novita Siro,  n. 1,5 kerää ja 60 cm pyöröpuikot.  Itse käytin numero 3 pyöröpuikkoja, mutta valitse langan ja käsialasi mukaan sopivimmat.
- Luo 121 silmukkaa suhteellisen löyhästi. Tuo yksi ylimääräinen silmukka on pitsineuleen oikean reunan oikein neulottu silmukka, joka erottaa pitsi- ja helmineuleen toisistaan. Vasempaan reunaan se muodostuu mallineuleesta, mutta pitää lisätä myös oikeaan reunaan pitsi- ja helmineuleen väliin. 
- Nosta aina kierroksen ensimmäinen silmukka neulomatta niin, että molempiin reunoihin muodostuu ketsusilmukkajono.
- Neulo "1 oikein, 1 nurin" helmineuletta neuleen molemmilla puolilla n. 16 kierrosta eli  6 cm. Helmineuleen viimeinen kierros on nurja kierros.
(Minä mittasin pysty- ja vaakasuunnassa, montako senttiä 10 silmukan helmineule on leveyssuunnassa ja sen mukaan määritin ala- ja yläreunaan tulevan helmineuleen korkeuden, jotta peiton kehyksen muodostava helmineulealue olisi mahdollisimman saman kokoinen joka puolelta). 
- Aloita pitsineuleosuus neulomalla helmineuletta 10 silmukkaa tai niin monta, kuin laskelmasi osoittavat. 
- Neulo 1 oikein ja aloita kuvioneule. Tässä peitossa kuvio muodostuu 10 pitsikuviosta. Mallikertaa lisäämällä tai vähentämällä saa muokattua neuleen leveyttä. Kun kierroksella on jäljellä 11 silmukkaa, neulo kuvioneuleen viimeinen silmukka oikein.
- Neulo kierroksen lopuksi helmineuletta 10 silmukkaa (tai saman verran kuin kierroksen alussa olit neulonut). Helmineulealue toistuu siis pitsineuleessa sekä nurjalla että oikealla puolella kierroksen alussa ja lopussa.
- Nurjalla puolella neulo molemmissa reunoissa helmineuletta ja pitsikuvion kohdalla nurjia silmukoita. 
- Kun olet mallineuleen kohdassa (esim. rivi 7 kuviossa), jossa pitsiosuuden aloitus- tai lopetusreunassa tulisi kavennettavaksi kaksi silmukkaa eli "1 o neulomatta, 2 o yhteen ja nosta neulomatta nostettu yhteen neulottujen silmukoiden yli" , kavenna vain 2 oikein yhteen joko taka- tai etureunoistaan riippuen siitä, kummassa laidassa olet. Näin silmukkamäärä pysyy oikeana.
- Toista mallikertaa niin pitkälle kunnes peitto on mielestäsi lähes sopivan kokoinen.
- Neulo helmineuletta vielä saman verran kuin alussakin.
- Päätä silmukat löyhästi ja päättele langanpäät.
- Höyrytä ja kuosittele kevyesti, jotta pitsi pääsee oikeuksiinsa.


O = langankierto
◿ = 2 s oikein yhteen
◺= 2 s takareunoista oikein yhteen
᧘ = 1 o neulomatta, 2 o yhteen ja nosta neulomatta nostettu yhteen neulottujen yli




Vauvan pistipeitto

Mutta kuitenkin, tuli siitä loppujen lopuksi kivan kevyt ja ohut kesäinen söpöilypeitto jollekin pikkuiselle.


💗

Ruusuisia kevätpäiviä Sinulle

💗



perjantai 13. maaliskuuta 2020

Herkutteluhetkiin


 Makeaa. Juustokakkua. Kinuskia. Vadelmaa. Ihanaa.
Lasissa.
Nam!



Juustokakku voi olla paitsi kahvipöydän kruunu myös mitä upeampi jälkiruoka eikä
sitä tarvitse aina tehdä vuoassa, vaan juomalasikin käy oikein hyvin,
kun uunia ei tarvita 😊


Joskus sitä ihminen tarvitsee kunnon herkutteluhetken.
Velho minun herkkuhetkeni takana oli taitava tyttäreni, 
joka yllätti äidin eräs sunnuntaipäivä tuossa jo joku aika sitten,
vaikka kuvia laitankin vasta nyt tänne blogin puolelle. 


Vaikka itselläni ei juustokakun tekemisestä ole paljoa kokemusta, 
ymmärsin, että tämä oli suhteellisen yksinkertainen, vaikka aikaa jähmettymiseen toki jonkun verran menikin.
Ns. normaali juustokakun keksipohja on paineltu varovasti lasien pohjalle ja
päälle on laitettu ohut kerros itse keitettyä kinuskia ja vaniljalla maustettu tuorejuusto-vispikermaseos, johon on myös sekoitettu kinuskia.
Ihan päällimmäiseksi koristeeksi ja raikkautta antamaan löytyi vielä pakastimesta puutarhavadelmia.
Tällä periaatteella tehtyä juustokakkua en ollutkaan aiemmin maistanut, 
mutta toivottavasti saan maistaa jatkossa uudelleen.
Tässä käytössä ollut Iittalan lasi on aika reilun kokoinen, joten annoskin oli aika reilu.
Samalla periaatteella saisi tietysti pienemmässä lasissa tai tarjoiluastiassa kohtuullisemman kokoisen annoksen.
Tosin minulle tämä kyseinen oli juuri sopiva 😊


Pienet herkkuhetket silloin tällöin piristävät kummasti 😊


Herkullisia hetkiä sinunkin viikonloppuusi 💗


sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Heijastavat lapaset




Vaikka pimeimmät ja kylmimmät kelit alkavat tältä talvelta olla ohi, 
 lapasillekin voi ehkä vielä olla käyttöä.
Oletettavasti ainakin ensi talvena.
Laitanpa tähän siis näytille talven mittaan valmistuneet heijastavat lapaset.


Minä olen huomannut, 
että näin varttuneemmalla aikuisiällä 😊 sekä kädet että pää palelevat paljon aiempaa herkemmin.  
Mistähän sekin johtunee. Ainakaan en viitsi ulkonäöllisistä syistä palella...
Miten on sinun kohdallasi? 


Lapasia on tullut tehtyä tässä matkan varrella monenlaisia, 
mutta koskaan aiemmin en ole käyttänyt heijastavaa lankaa, jota nykyään on tarjolla useilla lankojen valmistajilla. 
Näissä lapasissa on käytetty tumman harmaata Novitan 7 veljestä -lankaa 
ja vaaleanharmaata Hohde-lankaa.
 Alla olevassa kuvassa näkyy jossain määrin lapasten heijastus.
Kyllä tuo lanka tosiasiassa vähän paremmin heijastaa, 
mutta en kuvannut riittävän pimeässä, jotta se pääsisi kunnolla edukseen. 

Heijastavat lapaset

Näistäkin lapasista tuli melko paksut ja lämpimät. 
Vähän samat oloiset kuin aiemmin vähän samantyyppisellä kuviolla neulomistani lapasista,
joita halutessasi pääset kurkkaamaan täältä.  
Jotenkin omiin lapasiini en yhtään enemmän kuvioita halua.
Pääasiassa pidän suhteellisen yksivärisiä harmaita, mustia ja myös valkoisia lapasia, 
mutta kyllä hillityt kuviotkin menettelevät. 
Äitini on neulonut minulle koko ikäni lapasia ja sukkia, 
joten lämmikettä erilaisten kirjo- ja palmikkoneulesukkien ja -lapasten muodossa kyllä riittää loppuiäkseni,
vaikka itse en niitä yhtään paria ikinä neuloisi. 
Silti sitä kuitenkin haluaa itsekin tehdä jotain sekä itselle että tyttärelle,
jotta ei tule tehtyä aina vaan noita pienten lasten neuleita, joille kun ei pahemmin lähipiirissä ole käyttöä.


Nyt kuitenkin alkaa kevät jo kolkutella ovella 
ja täytyy todeta, että toivottavasti lapaskelejä ei enää tälle talvelle ole kovin kauaa.
💗
Mukavia maaliskuisia päiviä!