keskiviikko 20. lokakuuta 2021

Välipalavirkkaus - pellavahuivi

 


Virkkuukoukku on tänä syksynä pysynyt kädessä enemmän kuin vuosikausiin.

Loppukesällä ja aiemmin syksyllä virkkasin vauvalle uninalleja

mutta samalla oli kesken myös pellavahuivi,

josta muodostui tämän syksyn välipalavirkkaus.



Kesällä ostin Lankakauppa Vaudevillasta ex tempore -hankintana liukuvärjätyn Katian Soft Lino -pellavalangan. 

Mukaan sain ohjemonisteen, jonka kielestä en ymmärtänyt mitään, 

espanjaa kun on, mutta piirroskuvio oli universaali ja sen avulla virkkaaminen lähti hyvin käyntiin. 



Pellavalanka on suhteellisen jäykkää ja hyvin luistavaa, 

joten sille piti löytää joku astia, jossa lankakakkku pysyisi siistinä ja paikoillaan.

En omista ns. lankakulhoa, 

joten ruokakauppakäynnillä paikallisessa Prismassa osui silmiini omasta mielestäni kauniin värinen

 keramiikkainen kukkaruukku, 

joka oli vielä sopivan kokoinenkin ja hintakin edullinen; taisi olla jotain seitsemän euron kieppeillä.



Kuten kuvista näkyy, huivin tekeminen kesti reilut pari kuukautta. 

Osa kuvista on otettu heinäkuussa kotipihan pienen kirsikkapuun satoaikaan 

ja valmis huivi taas kuvattu lokakuun puolivälissä vastavalmistuneena syksyn viimeisten vaahteranlehtien kera.




Eli tällainen tästä nyt sitten tuli. Kevät- ja kesäkäyttöön ehkä parhaiten soveltuva materiaalinsa takia.

Langan liukuvärjäys on mielenkiintoinen ja liukuu mielestäni aika kivasti väristä toiseen.

Lähtövärinä murrettu vaalea vaaleanpunainen (vanha roosa), joka liukuu pikkuhiljaa

 vaaleansiniharmaasta petrolin sävyn kautta reunan tumman siniharmaaseen.

Ihan ei värimaailma osunut itselleni kohdilleen, mutta toivottavasti joku toinen tästä tykkää vähän enemmän. 

Laitan tämän siis myyntiin, jos joku tykkää sen hankkia itselleen 😊




Tällainen välipalavirkkaus tällä kertaa. 

Aika pitkään meni, mutta eipä tässä mikään kiire ollutkaan. 

Mielestäni lopputulos on kyllä kiva. 




Ja tietenkin oma leima piti "lyödä" tähänkin työhön eli WILLASTA - käsintehty -merkki löysi 

paikkansa huivin eturaunasta.

Teetin aiemmin neliönmallisia WILLASTA -merkkejä, joista juttua löytyy *täältä* .

Nämä suorakaiteen malliset merkit on puolestaan tilattu UrkkiLaser -nimisestä yrityksestä.

Molemmat ovat ns. nahkapaperia, jolla nimellä ainakin nämä kotimaiset valmistajat näyttävät ohutta keinonahkaa kutsuvan. 

Tulostusjälki on hieman erilainen, mutta molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Molempiin olen pääasiassa tyytyväinen. 

Halusin kuitenkin erimallisia merkkejä eri tarkoitukseen.

Näillä pärjään nyt aika pitkään ja pitää katsoa sitten joskus, miten jatkotilaukset menevät.




Viime viikonloppuna tuli tehtyä viimeiset tämän syksyn pihatyöt.

Hommaa riittikin, mutta nyt on grilli pesty ja talviteloillaan, ulkoruukut tyhjennetty ja pesty, 

muutama kukka istutettu talveksi multapetiin yms. 

Kummasti niihin aikaa meni, mutta nyt on tehty.

Helpottaa kummasti, kun voi taas ihan rauhassa keskittyä ns. sisähommiin, käsitöihin jne. 

Viettää ns. hämärän hyssyä pimenevinä syysilttoina kynttilän valossa.

Ja kohta alkavat marraskuun mustat illat ja sitä kautta laskeudutaan joulun aikaan valoineen ja pikkuhiljaa taas mennään uutta kevättä kohti. 

Silloin on taas olo malttamaton, kun haluaisi päästä pihatöihin, 

miettii, millaisia kukkaistutuksia kesäksi laittaa ja nauttii lisääntyvästä valosta. 

Hämärän kautta valoa kohti!




Kauniita syksyisiä päiviä Sinulle!






tiistai 12. lokakuuta 2021

Parit puikoilta pudonneet


Syksy on jo hyvässä vauhdissa ja omat ajatukset askartelevat hyvin paljon oman leipätyön kuvioissa vapaa-ajallakin. 

Se muuten onkin sellainen asia, mille kaipaa kovasti vastapainoa, 

jollaista esim. kotitöitä tekemällä ei minulle löydy. 

Siihen tarvitaan käsitöitä ja/tai hyvä kirja.

Välillä sitä kuitenkin miettii, että vaikka koko ajan on jotain puikoilla tai koukulla, 

niin mitähän kaikkea käsityörintamalla on sitten oikeasti saanut aikaiseksi, vai onko mitään. 

Muutama ikuisuusprojekti kyllä jumittaa. Kysyy sitkeyttä ja sisua saattaa ne (ehkä sitten joskus) loppuun. 

Ehkäpä juuri siitä syystä on hyvä välillä pysähtyä miettimään, 

mitä on saanut valmiiksi. Se auttaa selkiyttämään omia ajatuksia. 

Sama pätee paitsi tehtyihin käsientuotoksiin, myös kotipihan kevät-/syystöihin, 

kaappien siivoukseen tai sitten siihen takaraivon jyskytyksen ylläpitäjään eli päivätyöhön.



Eli, mitä kaikkea sitä onkaan saanut aikaiseksi.

Erilaisia pieniä välipalakäsitöitä nyt ainakin. 

Valtaosan niistä laitan tänne blogiin omana postauksenaan, vaikka pieniä juttuja ovatkin. 

Sellaisia, yhteen pantaan, sukka- tai lapaspariin keskittyviä juttuja on täältä siis tiedossa jatkossakin. 

Pahoittelut siitä jo etukäteen, mutta sellaista tämä näköjään minulla on  😊

Ja mielelläni edelleen kuulen kommenttejasi.

Totean myös tähän väliin vielä, että olen muuten siitä onnellisessa asemassa, 

että minulla näyttäisi olevan suhteellisen uskollinen kommentoijaporukka. 

Lämmin kiitos, ilman teitä en kokisi tätä blogitouhua mielekkääksi 🧡



Huomaan myös, että blogissa on välillä aika paljonkin päivittäistä liikennettä 

ja iso osa liikenteestä kohdistuu tiettyihin käsityöaiheisiin postauksiin ja ohjeen tapaisiin. 

Olen siitä erittäin iloinen. Kiitos. 

Samalla kaipaisin kuitenkin viestejä tai kommentteja, mitä ajatuksia teillä herää. 

Ja löysittekö, mitä etsitte?


Mutta siis otsikon asiaan; tässä alla parit alkusyksyn aikana valmistuneet tekeleet. 




Harmaat kämmekkäät on neulottu Dropsin Sky-langasta ja niissä on 36 silmukkaa.

Alussa ja lopussa sekä peukalossa on neulottu kuusi kierrosta 1 o 1 n -helmineuletta. 

Peukalo on tehty kiilapeukalona muuten, mutta kärki on tietty jätetty pois.

Kämmekkäät on neulottu lyhyillä  5 mm kantikkailla puupuikoilla, joiden neulontatuntumasta tykkään kovasti. 

Ja tietenkin laitoin niihin tuon oman WILLASTA - käsintehty -merkkini 😊

Lähes identtiset kämmekkäät tein muuten pari vuotta sitten ja niihin liittyvän postauksen löydät 'täältä'.

Tällaiset yksinkertaiset kämmekkäät ovat oma lempparini koleina syyspäivinä ja talvellakin hanskojen kaverina.




Toinen tänne pääsyn vuoroaan odottanut on tämä pikkuinen merinovillainen myssy. 

Hankin langan joskus viime kevättalvena ja aika pitkään tuo 50 g kerä Lang Merino 200 bebe coloria odotti inspiraatiota.

Kun muuta en keksinyt, neuloin siitä 2,75 mm puikoilla vauvan kokoa olevan myssyn. 

Lankaa jäi sen verran yli, että siitä saa ehkä peukalottomat lapaset, mutta ei sukkia. 

Nyt lapaset ovat odottaneet tuolla resori valmiina jo jonkun aikaa, mutta katsotaan, milloin valmistuvat, jos koskaan. 

Pitää miettiä, mitähän niiden kanssa tekee. 

Mutta siis tällainen pehmoinen myssy pääsi tähän vielä kuviin. 



Tällaista langasta asiaa tällä kertaa.

Mielelläni kuulen, mitä sinulle kuuluu ja miten syksy etenee?



Kauniita syyspäiviä Sinulle!




maanantai 4. lokakuuta 2021

Kohtaamisia

 

Vaaleatukkainen rouva avaa punaisen katumaasturin kuskin puolen etuikkunan ja pysäyttää 

auton keskelle hiljaista taajamatietä kertoakseen, että hänen tyttärelläänkin on samanrotuinen koira 

kuin minun koirani, jota olen juuri ulkoiluttamassa. 

Koiran haukunta ja moottorin ääni kuitenkin peittävät osan rouvan sanoista alleen ja tyydyn hymyilemään

 ja vastaamaan jotain lyhyesti ja ystävällisesti.

Hymy kuitenkin pysyy suupielissä pitkään.




Kaksi noin kahdeksanvuotiasta pikkupoikaa kävelee puhelintaan tuijottaen ja innokkaasti puhuen jalkakäytävällä. 

Kohdatessamme toinen pojista vilkaisee minuun uteliaasti ja hymyilen hänelle.

Siinä samassa poika ottaa muutaman askeleen luokseni ja näyttää, 

"katso, minulla Pokemon-peli" ja alkaa esitellä, kuinka hienoja Pokemoneja pelillä voikaan löytää. 

Pojat olivat käyneet reilun kilometrin päässä löytämässä yhden Pokemonin ja olivat siitä innoissaan.

Ja minä tietysti kehuin heitä ja hienoa peliä kovasti. 

Jälleen hymy jäi karehtimaan suupieliini loppulenkin ajaksi. 



Nuori, tummatukkainen nainen lähestyy kävellen ylämäkeä kuulokkeet korvissa.

Hän näyttää olevan hyväntuulinen; kuuntelisiko musiikkia mahdollisesti.

Toisin kuin moni muu, hän katsoo jo kaukaa suoraan silmiin ja hymyilee minulle, tuntemattomalle koiranulkoiluttajalle. 

Hymyilen takaisin ja vielä yksiksekseni pitkään sen jälkeenkin. 

Tällä kertaa koirakin on hiljaa ja jatkamme iltalenkkiä rauhallisissa tunnelmissa.




Töissä yhteistyökumppani Teams-puhelun toisessa päässä toteaa, 

että olipa hyvä palaveri ja tästä saamme yhdessä hyvää aikaiseksi.

Tuntuuhan se hyvältä, sillä kokemusta muustakin on ja päivä jatkuu keveämmissä tunnelmissa.



Mutta.

Puhelimessa läheinen tiedustelee, milloin tulemme käymään.

Valitettavasti emme pääse hänen toivomanaan ajankohtana, mutta ehdotan seuraavaa.

Vastaanotto on hieman ynseä ja sanomattomat sanat leijuvat ilmassa. 

Siitä jää pitkäksi aikaa ikävä olo, vaikka varsinaisesti pahoin ei ole sanottu.


Korkeassa asemassa oleva työyhteisön jäsen toteaa, että häntä ei kiinnosta se

osa-alue, jonka parissa itse työskentelet. 

Vetäähän se maton alta, vaikka tiedät tekeväsi hyvää työtä ja oikeaa asiaa.

Mitä se kertoo itsestä ja toisesta?

Miten sen jälkeen jatketaan ja miten sitä jaksaa motivoitua?



Ihminen on kumman vähään tyytyväinen.

Riittää, kun joku on läsnä, hymyilee tai on vain neutraalin ystävällinen. 

Arvostaa, normaalisti.

Ottaa sinut vastaan ihmisenä ja ei odota kohtuuttomia.

Aina ei jaksa, mutta koskaan ei pitäisi purkaa pahaa oloa toisiin.

Sen kun muistaisi. 



Ruokakaupan henkilöstö on mitä ilmeisemmin saanut viime aikoina koulutusta asiakkaiden kohtaamiseen. 

Jokainen pyrkii tervehtimään ja kassahenkilö toivottaa poikkeuksetta mukavaa päivän jatkoa.

Se on tietysti minun mielestäni vain hyvä asia ja vastaan toki itse aina tervehdyksiin ja toivotuksiin. 

Valitettavasti murahtelijoita ja ilmeettömiä ihmisiä näkyy myös. 

Varsinkin nuorten asiakaspalvelijoiden puolesta harmittaa kovasti, 

sillä usein sitä ihminen alkaa etsiä syytä itsestään. 



Olin itse nuorena aikuisena osa-aikatyössä kaupassa ja silloin kauppias ohjeisti

toivottamaan asiakkaille "huomenta" tai "päivää". Ei siis "hyvää huomenta" tai "hyvää päivää". 

Syynä tälle oli se, että jos asiakkaalla on huono päivä, voi hyvän päivän toivotus olla viimeinen pisara.

Ehkä näin. Tuo jäi vaan itselleni mieleen ja olen sitä vuosien saatossa välillä pohtinut.

Mitä mieltä sinä olet, kummasta tykkäät enemmän? 

Ylipäätään monessa asiassa olen sitä mieltä, 

että peruskohteliaisuus sopii valtaosan olemukseen paremmin kuin ns. amerikkalaistyylinen ylitsevuotavuus.

Mutta paljon on kiinni siitä, mikä vaikuttaa olevan kenellekin luonnollista.



Tällaisia tällä kertaa, kun elämä pistää pohtimaan asioita.

Hymyillään, jos mahdollista ja ollaan ihmisiä toisillemme.



Aurinkoista syksyistä viikkoa sinulle!



maanantai 27. syyskuuta 2021

Lämmin ruskeanharmaa panta



Jälleen on aika lämpimien pantojen. 

Huomasin, että olen muutamana vuonna neulonut juuri näihin aikoihin pantoja tulevaa syksyä ajatellen.

 Tänä vuonna olin vähän aikaisemmassa, sillä jo

tuossa heinäkuun lopulla neuloin taas muutaman pehmoisen pannan, 

joista tässä hieman pörröisempi ja "rosoisempi" versio.

Lankana ruskeanharmaa Dropsin Merino Extra Fine ja Brushed Alpaca Silk.

Panta on siis neulottu kahdella langalla. 

Mielestäni näiden sävyt sopivat loistavasti yhteen.

Toisista laitan sitten erikseen ohjetta ja kuvia jossain kohtaa.




Tässä itse kirjoittamani ohje, jos haluat kokeilla. 

Huomaa, että tämä panta on mitoitettu pienehköön päähän. 

Pannan koko kannattaa katsoa käyttäjän mukaan. 

Kun panta ulottuu takaraivolta eteen keskelle otsaa on kierteen teon paikka.

Ja sitten saman verran kierroksia toiseen reunaan eli otsalta takaraivolle.



Lanka: Drops Merino Extra Fine ja Drops Brushed Alpaca Fine

Puikot: 6 mm sukkapuikot

Mallineule: 1 oikein 1 nurin -joustinneule

Pannan koko: korkeus n. 11,5 cm (22 silmukkaa)

leveys tasona 22 cm.

Vastaa n. naisten S kokoa.


Ota molemmat langat ja luo niillä 22 s. Lanka on siis kaksinkertainen. Neulo kahdella sukkapuikolla 1o 1 n -joustinneuletta edestakaisin. Nosta aina kierroksen ensimmäinen silmukka neulomatta siten, että reunaan muodostuu siisti ketjusilmukkarivi.

Kun neuleen pituus on sopiva (takaraivolta otsalle) eli tässä n. 17 cm eli n. 32 krs, tee kierre: jaa silmukat kahteen osaan (11 + 11). Jätä ensimmäiset 11 s odottamaan esim. palmikkopuikolle tai isolle hakaneulalle. Neulo sitten jäljellä olevat 11 s  ja sen jälkeen odottavat silmukat. Silmukat vaihtavat siis paikkaa. Neulo edelleen normaalisti mallineuletta niin, että joustinneule jatkuu normaalisti. Panta on aluksi epämääräisen sykerön näköinen, mutta muutaman kierroksen jälkeen kierre selkiytyy ja alkaa näyttää isolta palmikkokierteeltä, kuten pitääkin. 

Neulo tämän jälkeen vielä 17 cm tai saman verran kierroksia kuin neuloit ennen kierrettä.

Kun pannan pituus on riittävä, päättele silmukat löyhästi ja katkaise lanka, mutta jätä se riittävän pitkäksi, jotta voit ommella sillä pannan päät yhteen joustavasti silmukoita matkimalla.

Höyrytä valmis panta kevyesti esim. kostean harson läpi ja kuosittele lämmin, hieman kostea panta muotoonsa ja anna kuivua. Käytä 🤍 

 



Kaunista syyskuun loppua Sinulle! 









 

lauantai 18. syyskuuta 2021

Lahjaksi vastasyntyneelle

 


Kuulin jokunen viikko sitten ihanan uutisen.

Hyvä työkaverini soitti ja kertoi, että hänestä tulee mummo.

Oli ihana kuulla ilo ja onni hänen äänessään ja olin todella iloinen, 

kun hän halusi jakaa tämän asian minun kanssani, vaikka organisaatiomuutoksen vuoksi emme 

ole pariin vuoteen samoissa hommissa olleetkaan.




Koska olen taas kesän aikana tehnyt pienokaisille sopivia asusteita ja unileluja,

ajattelin, että yllätän työkaverini ja valmistan hänenkin lapsenlapselleen vauvalahjan.

Kun lahja oli valmis, tuli mieleeni, että kysynpä kumminkin, sopiiko asia hänelle ja onneksi sopi,

 joten sain toimittaa pienen lahjapussukan tulevalle mummolle eteenpäin toimitettavaksi 💗



Ensin virkkasin uninallen, jolle keksin niinkin "persoonallisen" nimen kuin Unille-nalle 😊

Nalle on edelleen paranneltu versio aiemmin kesällä virkkaamistani vastaavista, 

joista kerroin 'Pikkuisille'-postauksessa elokuussa.

Lankana on paksuhko ja pehmoinen puuvillalanka Novita Cotton Soft.



Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä vain tuo Unille-nalle, mutta koska nälkä kasvaa syödessä ja

niin kovasti toivon, että neuleeni pääsevät välillä käyttöönkin, 

neuloin mukaan vielä n. 0-3 kk ikäisen kokoa olevan merinovillaisen norjalaismyssyn.

Lanka on Dropsin Merino Extra Fine ja neulottu 3,5 puikoilla. 

Ja, koska edelleen olen ylpeä omasta merkistäni, laitoin senkin myssyyn. 

Vähän mietin, häiritseekö se siinä vanhempia, mutta saahan sen halutessaan pois, 

koska on kiinni vain kulmista muutamalla pistolla.



Täytyy sanoa, että olipas kiva tehdä nämä, vaikka tunnen vain tulevan pikkuihmisen mummon, 

enkä ole koskaan tavannut kumpaakaan vanhemmista. 

Silti työkaverin puhelua seurannut hyvä mieli jatkui näiden tekemisen ajan ja jatkuu myös tätä kirjoittaessanikin.

Toivottavasti myssy lämmittää pikkupäätä ja uninalle auttaa turvallisessa nukahtamisessa.



Lempeää syksyn jatkoa Sinulle!