Alpakkasukat

 

 

 

Vaikka kesä on kaunimillaan, ajattelin, että tähän väliin pääsevät kuviin pehmeät alpakkasukat. Nämä olosukat syntyivät alkukeväästä pehmeästä luonnonvalkoisesta Meilenweit Alpaca -alpakkalangasta, jossa on 70% alpakkaa, 30% polyamidia. Sukkien koko on 39 eli minulle vähän liian pieni, mutta sopivat esim. tyttärelle. Lankaa näihin kului 71 g ja niinpä 100 g kerästä jäikin "kiva" pieni nöttönen, jolle ei oikein ole käyttöä. Toki, jos hankkisi lisää samaa lankaa tai vastaavaa, niin toki sillä tavalla saisi ehkä menemään varsinkin, jos tekisi isommassa koossa ja pidemmän varren. 

Tämä lanka oli itselleni uusi tuttavuus, jonka paikallisen lankakaupan omistaja esitteli ja kerran kerän käteeni otettuani en siitä halunnut luopua. Oli se sen verran ihanan tuntuista. Hinta vaan oli aika kova, mutta, kuten äitini toteaa, "ei se asian kohdalla niin haittaa". Mutta tosiaan nämä sukat tulevat päätymään todennäköisesti lahjaksi viimeistään jouluna 😊

 

 

Alla olevassa kuvassa on langan vyöte sekä ensimmäisen sukan aloitusta varten luodut silmukat. Laitan kuvan tähän siksi, että se on otettu alkukeväällä joku ilta, kun aloin näitä sukkia neulomaan. Olo oli silloin jotenkin viluinen ja olin nojatuolissani kääriytynyt äitini joskus neulomaan palmikkopeittoon. En varmasti itse jaksaisi koskaan tehdä aikuiselle sopivaa erilaisilla monimutkaisilla palmikoilla koristeltua neulepeittoa noin kolmosen - nelosen puikoilla. Olen monta kertaa ihmetellyt, mistä äitini sai intoa ja inspiraatiota - ja aikaa - lukemattomien isojen ja myös pienempien neule- ja virkkausprojektiensa tekemiseen. Hän on virkannut meille kolmelle lapselle perinteiset kalalankaiset sängynpeitot ja isoäidinneliöistä tehdyt kauniit viltit. Lisäksi neulomalla on syntynyt useampi aikuisten kokoa oleva viltti, ml. tämä palmikkopeitto, vauvan peittoja ja nuttuja, villapainoja isoille ja pienille, puhumattakaan lukemattomista virkatuista verhoista ja liinoista sekä sukista, lapasista, myssyistä ja pitsikaulahuiveista. Kaulahuiveista on jäänyt mieleeni aikoinaan ns. haarukkapitsitekniikalla tehdyt huivit, joita kouluikäisenä oli minullakin ja joita muistan monen aikuisen ihailleen. 

 

 

 Ja, ihan koska on kesä, mukaan pääsevät myös kesä-heinäkuun vaihteen kotipihan kukkijat. Kyllä ne vaan osaavat olla kauniita 💗🤍💜

 

Loistojasmike 'Tähtisilmä'

 

 

Kauniita kesäpäiviä! 

 

 

Lapasprojektia I

  

 

Mitäpä sitä lankahullu kesälläkään muuta tekisi kuin hypistelisi lankoja tai sitten käyttäisi niitä. Luin muuten Sairaasti sukkaa -blogin Irkun taannoisesta Instagram -postauksesta, kuinka lankojen hankkiminen ja hypistely ovat kokonaan eri harrastuksia kuin niiden käyttäminen. Olen hänen kanssaan hyvinkin samaa mieltä 😊 Saatan nimittäin istua hetken jos toisenkin lankakerien ympäröimänä ja hypistellä niitä ja miettiä, mitä ja millä yhdistelmillä mitäkin tekisin. Sitten kerään ajatusteni mukaan lankakeriä pikkupusseihin ja laitan vielä puikotkin mukaan tarkoituksenani tehdä milloin mitäkin - yleensä jotkut versiot sukista tai lapasista. Sitten tartun yhteen pussiin ja lähden sen sisältöä työstämään ja eipä aikaakaan, kun minulla ei ole mitään muistikuvaa, mitä niiden muiden valmiiden pussien sisällöistä pitikään tehdä. Ajattelen aina yltiöpositiivisesti, että minulla on aikaa neulomiseen paljon enemmän kuin onkaan, joten ensimmäisen pussin projekti saattaakin huonoimmassa tapauksessa kestää muutaman viikonkin. Siinä ajassa ehtivät muut suunnitelmat unohtua ja sitten onkin aika käydä taas lankavarastoja läpi ja miettiä, mitähän mistäkin olikaan tarkoitus tehdä. Ikiliikkuja on siis keksitty...

Toki välillä tulee sitten tarkoituksella jätettyä joitakin käsityöprojekteja odottamaan päivää parempaa ja tartuttua uuteen, mieleen tulleeseen mielenkiintoiseen juttuun. Näin kävi, kun sain päähäni neuloa paksuhkoja lapasia. Kaikki alkoi viime kesänä, kun tein parit vaaleanpunaiset lapaset suurin piirtein samoilla spekseillä (oli niissä pieniä eroja) paksummasta Sandnes Garnin Sunday -merinolangasta ja ohuttakin ohuemmasta Sandnes Garnin Alpakka Følgetråd -alpakkalangasta. Tuon jälkeen lähes samalla mallilla on valmistunut vielä parit versiot. Nyt ajattelin, että voisin kokeilla jotain muuta mallia. Niinpä kokeilin samalla lankayhdistelmällä peruspalmikkoversiota (kuva alla) ja siitä tuli yllättävän kiva. Ainakin omasta mielestäni. 

 

  

Niinpä sitten suurin piirtein samalla mallilla valmistui vielä kahdet muutkin lapaset. Palmikonkiertojen välissä olevat silmukkamäärät vaihtelevät eri väristen kesken samoin kuin lapasten silmukkamäärät. Valkoisissa ja harmaissa lapasissa päälankana on paksu Drops Big Merino (100 % merinovilla), jonka mukana kulkee ohut Sandnes Garnin Alpakka Følgetråd -alpakkalanka (100 % alpakanvilla). Nämä lapaset ovatkin jonkun verran paksummat kuin vaaleanpunaiset versiot.

Talvella sitten nähdään, kuinka lämpimät ne ovat - toivottavasti lunastavat äänettömän lupauksensa, jonka olen ajatellut niiden minulle antaneen 😊 Ainakin tykästyin näiden tekemiseen. 

Puikkoina käytin 4,0 mm koivupuikkoja näissä kaikissa, mutta silmukkamäärät ja jossain määrin myös pohjalangan paksuus vaihtelivat.  

Kätevää muuten, kun tällä tavalla hupenee yhtä aikaa useampi lankakerä. Esimerkiksi harmaisiin lapasiin meni pientä nöttöstä lukuunottamatta kaksi kerää merinolankaa ja puoli kerää alpakkalankaa. Tällainen tahti saa lankavarastotkin hupenemaan vähän nopeammin. Kunhan vaan muistaa, ettei käy välillä lankaostoksilla - toiveajattelua 😉

 

 

 

Näiden palmikkolapaskokeilujen lisäksi valmistuu aina välillä enemmän peruslapasia, jollaisista olen aiemminkin laittanut tänne. Näistä uusimmista versioista tulee tänne blogiin jossain kohtaa Lapasprojektia II -postaus, kunhan niin pitkälle ennätän. Varmaankin tässä myöhemmin kesällä, kun kesälomakin on alkamassa. Ja kylläpä minä sitä olenkin odottanut. 

🌞 

 Entä, mitäpä sinulle kuuluu? Millaisia kesäpuuhia sinulla on meneillään tai tuloillaan?

 

 

Ja en vaan voinut olla lisäämättä tähän loppuun vielä viikko sitten otettua kuvaa 

 yhdestä kotipihan kuningattaresta eli Bowl of Beauty -pionista,  joka on kyllä nimensä veroinen.

 

 

 Kivaa alkanutta heinäkuuta!

Kukkahuumaa ilta-auringossa

 

 

 

 

Se on täällä!

Pionien ja kärhöjen kukinta-aika.

Kukat, joita olen odottanut koko vuoden ja joiden kukinnan onnistumisen takia toivon,

 ettei sataisi ainakaan kovin paljoa eikä kovin usein.  

 

 

 

Aurinkoinen ja todella lämmin juhannusviikonloppu sai pionien ensimmäiset kukkanuput avautumaan. 

Ensimmäisenä jo juhannusviikolla kukkansa avasi Festiva Maxima, joka vaan tuuheutuu ja kauneutuu vuosi vuodelta. 

Juhannuspäivänä alkoivat myös muut pionit availla nuppujaan ja eilen illalla ilta-auringon hieman punertavissa säteissä kuljin niitä kuvailemassa. 

 

 

 

Olen seurannut pionien nuppujen kehittymistä koko alkukesän ja yhtä vähän puolivarjossa pensaan katveessa kasvavaa yksilöä lukuunottamatta näyttäisi, että kaikkien muiden kukinta onnistuisi. Tuo yksi erillään kasvava yksilö sai myös aikaan pari pientä nuppua ja iloitsin jo, että sekin kukkii, mutta katsoin eilen illalla, että nuput eivät ole kehittyneet, vaan vaikuttaisi siltä, että ne ovat kuivettuneet varhaiseen nuppuvaiheeseen. Samoin kävi viime kesänä. Olen tuon pionin siirtänyt vielä huonommasta kasvupaikasta tuohon parisen vuotta sitten ja viime kesänä ajattelin, että se suuttui paikanvaihdoksesta. Nyt en sitten olekaan enää varma, johtuuko siitä, vai mistä. Osaatko sinä sanoa? 

 

 

 

Onneksi kukinta on vasta alussa ja moni pionikaunotar vasta pullistelee nuppujaan.

 Toivon siis hyvää säätä ja kaunista kukintaa, jotta nekin pääsevät loistamaan. 

 

 

Pionien lisäksi pidän myös kärhöistä ja isojen kukkien takia varsinkin loistokärhöistä. En kuitenkaan saa niitä menestymään niin hyvin kuin haluaisin ja olenkin vuosien varrella menettänyt joka vuosi useita yksilöitä. Olen yrittänyt luoda kasvupaikat otollisiksi, mutta ilmeisesti ne eivät sitä kuitenkaan ole ja olen vähän luovuttamassa sen suhteen. 

Yksi iso kahden kärhön yhteenkasvanut juurakko on vuosia talvehtinut hiekkapedissä ja nostan sen ruukkuun joka kevät. Niin tänäkin keväänä. Siinä olevat kärhöt kasvavat loistavasti ja saan siitä näyttävän ruukkuistutuksen. Sen sijaan maassa kasvavien ja samalla paikalla perennapenkkien yhteydessä talvehtivien kanssa on ollut haasteita. Tänäkin kesänä näyttää siltä, että vain osa kärhöistä jaksoi nousta talviuniltaan. Ensimmäisenä kuitenkin lehdet kasvatti ja kukkaan puhkesi muhkea sininen 'Multi Blue". Muutamassa muussakin kärhössä on toki elämää ja nuppuja, mutta aika vaatimattomalta näyttää vielä tässä vaiheessa. Toivotaan parasta.

 

Clematis 'Multi Blue'

 

 

 

 

Kauniita kesäpäiviä ! 

 

Hyvää Juhannusta!

 

 

Sininen ja valkoinen

💙🤍💙 

 Juhannuksen aika. 

Kesä on lähes saavuttanut lakipisteensä ja luonto on kauneimmillaan juuri nyt. Kotipihan kukkijat vaihtuvat, mutta yksi on varmaa. Niitä riittää pakkasiin asti. Vielä ei olla kuitenkaan siinä pisteessä sentään. 

Juhannuksen vietämme kotona. Kun ikää karttuu, ei enää huvita eikä oikein jaksakaan muutaman päivän takia lähteä minnekään pidemmälle. Kotipaikkakunnallakin riittää nähtävää ja koettavaa halukkaille, mutta luulen, että minulle riittää pääasiassa kotoilu, joka on hyvää vastapainoa arjen sosiaalisuudelle. Hyvää ruokaa ja toivottavasti myös pihakeinussa neulomista - siitä on minun juhannukseni tehty 🌞

Millaisia juhannussuunnitelmia sinulla on? 

 

 

 

Valkoiset kukat ovat lemppareitani monessakin suhteessa. Eikä vähiten siksi, että ne ovat kerrassaan upeita kesäistä taivasta kohti kurkottaessaan. Erityisesti kesäkuun alussa kukkiva pihasyreeni 'Alba' ja vähän myöhemmin valkoisiin kukkiin peittyvä pihajasmike 'Tähtisilmä' saavat minut nostamaan kameran linssin kohti niiden kukkia ja sinistäkin sinisempää kesätaivasta.

Mutta totuuden nimissä on sanottava, että kokeilen kuvata kaikkia kotipihan kukkasia  sinistä taivastaustaa vasten. Osa onnistuu sitten paremmin, osa heikommin. Tässä postauksessakin on otoksia sekä kesäpikkusydämestä että arovuokoista. Ja pääsipä kuvaan kirjovaahterakin.

 

 

  

Kesäpikkusydän

Ihanaa keskikesän juhlaa!

 

 

Kesäkuun alun kuulumisia

  

 

Huhtikuu vaihtui toukokuuksi ja toukokuu kesäkuuksi kuin huomaamatta ja nyt kesäkuukin on kohta puolessa välissä. Vasta tämän viikon alussa tajusin, että juhannus on jo ensi viikolla! Kesän kauneus ympäröi meitä ja valoisina iltoina nukkumaan menokin venyy kuin huomaamatta tavallista myöhempään. Kun siihen yhdistää arkisin ylipitkät työpäivät, ei ole ihme, jos olo on välillä väsähtänyt. Mutta kesäloma alkaa jo häämöttää näköpiirissä, joten jaksaa, jaksaa..🌞

 

 

 

Tämä blogi on taas jäänyt vähemmälle huomiolle nyt kevään kiireissä, joten jäi laittamatta toukokuunkin kuulumisia. Huhti-toukokuussa olivat kotipihan kevättyöt kiireimmillään ja vähäinen vapaa-aika meni hyvin pitkälti niissä. Kameran kanssa kävin kyllä ikuistamassa taas kevään kukintaa, mutta niin vaan jäi laittamatta otoksia tänne. Toukokuussa oli kuitenkin äitienpäivä ja esikoinen tuli käymään kotona, kun taas kuopuksella oli työvuoro opiskelupaikkakunnallaan toisella puolen maata. Vaikka äitienpäivästä on jo rielu kuukausi aikaa, ajattelin, että laitan tähän alle näytille kuvan kauniista kimpusta, jonka kukkakaupan lähetti tuolloin kuopukselta toi. Olin jo äitienpäiväsunnuntaina täydessä touhussa pihatöiden parissa, kun pihaan yllättäen ajoi kukkalähetti. Oli kyllä melkoinen, mutta iloinen yllätys😊 Lahjaksi sain CH:n näyttävässä mustassa korkkaripullossa olevan tuoksun. Jos pystyisi tuollaisilla korkokengillä kävelemään, olisi aika fakiiri ja kyllä siinä jalkaterät olisivat kovilla... Ja, vaikka aika vähän tuoksuja käytänkin - arjessa töissä en lainkaan, tämä tuoksui hyvälle ja muutaman kerran on tullut siitä jo suihkautettuakin vapaa-ajalla. 

 

 

 

Puikoilta, ja välillä koukultakin, on tasaiseen tahtiin tipahdellut milloin mitäkin. Olen päätäni nollannut iltaisin nojatuolissa pääasiassa neulomalla ja samalla puolittain tv:tä katsellen. Aika monta lapas- ja sukkaparia on valmistunut, samoin kuin muutamat kämmekkäät sekä muutama virkattu pehmokaverikin. Tällä viikolla olen vain viimeistellyt yhdet nilkkapituiset harmaat raitasukat ja aloittanut valkoiset peruskämmekkäät. 

Kämmekkäisiin tulee pitkähkö varsi, jonka aloituksessa on muutama kierros helmineuletta. Samoin helmineuletta tulee peukalon ja kämmenen päättelykohtiin, jotta ne eivät rullaudu. Muuten nämä ovat perusoikeaa, joten toimivat hyvänä välityönä iltaisin. Lankana ovat yhtä aikaa neulottuna Drops Alpaca (100 % alpakanvilla) ja Drops Kid Silk (75 %  mohairia, 25 % silkkiä). Näistä tulee kivan kevyen pörröiset ja samalla lämpimät. Minua mohairsekoite kutittaa käytössä, joten nämä eivät tulee omaan käyttöön, mutta onneksi tuo lankayhdistelmä sopii monelle ja moni siitä myös tykkää. Näitä pörröisempiä on kuitenkin aina kiva tehdä, joten siksipä ovat puikoilla nytkin. 

Varressa on 38 silmukkaa ja noin ranteen kohdalla kavensin kaksi silmukkaa, joten loppuosan perussilmukkamäärä on 36. Peukalo tulee kiilapeukalon mallilla, mutta toki ilman kärkeä, kuten kämmenosakin. Puikkoina minulla on tässä 4,00 mm kantikkaat puupuikot, joilla tulee sopivan joustavaa neulosta. No, nämä ovat vielä kesken, joten laitan valmiista sitten kuvia aikanaan.

Juuri nyt on aika nauttia kesästä, säästä huolimatta. 

🌞 

Poutapäivinä minä käännän nykyään katseen hyvin usein taivaalle ja välillä sinne kääntyy myös kameran linssi - välillä puhelimesta, välillä kamerasta. Jotenkin nämä pala taivasta -kuvat ovat minulle rakkaita ja katselen niitä varsinkin talviaikaan ahkerasti. 

 

 

Oikein ihanaa kesäkuuta Sinulle!

t. Satu 

 

Kevät

 

 

Kevät keikkuen tulevi 😊 

Juuri nyt huhtikuun 25. päivän iltapäivällä paistaa aurinko ja samaan aikaa viskelee pilven reuna vettä harvakseltaan. Sadekuuro oli lyhyt ja itse asiassa olisin toivonut sekä luonnon kuivuuden että jokapuolella olevan pölyn takia, että sade olisi huuhtonut ympäristöä reippaammin. Aamulla sain äidiltä puhelun reilu 500 km pohjoisemmasta ja tiedon, että siellä oli herätty valkoiseen aamuun, kun räntälumi oli peittänyt tienoon. Toivottavasti ihan niin kova takatalvi ei tänne etelään tulisi. 

Kävin pari päivää sitten laittamassa talven ruukkuistutuksista vapautuneet kuusenhavut pionien nuppujen suojaksi. Varsinkin kuolanpionilla oli lähes 20 cm. pitkät varret ja pelkään, että kesän kukinta jää haaveeksi, jos yöpakkaset vioittavat taimia. Äsken kävin vielä tarkastamassa, että havut ovat paikoillaan. Ei niitä paljon ole, mutta ajattelin, että onpahan jotain suojaa kuitenkin. 

Eilen ruokakaupasta lähti mukaan rasia espanjalaisia mansikoita. Ovat ne kyllä näyttävän näköisiä ja huolimatta makeasta nimestään 'Candy', olivat aika vaatimattoman makuisia. Rehellisyyden nimessä täytyy toki sanoa, että oli siinä muutama makeahko yksilö, mutta suurin osa aika vetisen tai muuten vaan miedon makuisia. Mutta saa niistä ihan kivaa väriä valokuviin... Eli kotimaista mansikkasatoa odotellessa. 

 

 

 

Kotipihan kevättyöt on pääasiassa tehty. Kaiken ylimääräisen olen jättänyt tältä keväältä pois, sillä aikaa ja jaksamista ei oikein ole ollut. Lisäksi jalka on alkanut vaivaamaan entistä enemmän, joten ihan senkin takin on tullut oltua hiljakseen. Yhden kerran olen tänä keväänä istunut pidemmän tovin terassin keinussa vain t-paita päälläni lehtiä lukemassa ja ristisanoja ratkomassa. Muuten kevään lämpimät päivät menivät joko pihatöissä tai sitten aurinkoihottumasta kärsivää kasvojen ihoa sisätiloissa rauhoitellessa. 

Käsityöt seuraavat edelleen mukana lähes kaikissa vapaahetkissä. Hiljakseen nyt keväällä on valmista tullut, mutta kuitenkin.  Mansikoiden kanssa kuvasin aiemmin keväällä valmistuneet sukat, joiden kuviopinta syntyy rikotulla helmineuleella. Jotenkin innostuin siitä tekniikasta aika kovasti tuossa talvella. Lankana näissä on valkoinen Novita Nalle sekä vaaleanpunasävyinen kuviovärjätty Blossom.

 

Ja, koska kämmekkäitä ei voi koskaan neuloa tai edes olla liikaa, tein omalla, yksinkertaisella perusmallillani tässä parina iltana alla olevat vaalean beiget versiot pehmoisesta alpakkasekoitelangasta (Drops Sky).

 

Ja, koska kukkia näkee näillä minun silmilläni kaikkialla, sellaisia on paitsi sinisessä hameessani niitä muodostuu näköjään myös lankakerästä sen lähetessä loppuaan :)

Kuvaan aika harvoin ruokia ja jogurtteja en ole kuvannut koskaan aikaisemmin, mutta tässä yhtenä päivänä innostuin ottamaan kuvan aamupalaksi juomalasiin kaatamastani mangojogurtista. Oli ihanan paksua ja raikasta yhtä aikaa 💛 Olen aina ollut jogurttien ystävä, mutta alkanut viime aikoina kiinnittää aiempaa enemmän huomiota niiden rasva- ja kaloripitoisuuksiin. Siksipä niiden syönti on vähentynyt reilusta, mutta ihan kokonanaan en ole herkustani luopunut 🤗 

 

 

 

 

Kun ikkunasta juuri katselen ulos, puissa on jo hiirenkorvat ja läheinen pieni koivikko vihertää jo kauniisti 💚 Krookukset kukkivat vielä ja kevätkaihonkukatkin ovat aloittaneet kukintansa. Valkovuokot ja sinivuokot täplittävät sekä kotipihan reunamia että kävelyteiden varsia ja metsän reunoja. 

Kesän ja kesäloman odotus alkaa olla jo aika korkealla. Sitä ennen pääsen kuitenkin puutarhalle hakemaan kesäkukkia sekä toivottavasti myös neulomaan pihakeinussa.🌞

 

 

 

Kauniita ja aurinkoisia kevätpäiviä Sinulle!

t. Satu