tiistai 13. huhtikuuta 2021

Pikkutossuja

 
Söpöä ja suloista.
Sitähän pienen ihmisen pieniin jalkoihin sopivat tossut ovat.




En ole aikoihin pikkutossuja neulonut. 
En kyllä sen puoleen isompiakaan.
Mutta, kun minulle vielä tuli ihan kotiin kannaettuna Novitan neulelehti alkuvuodesta ja 
ja siinä oli itselle uudenlainen "tossukat"-ohje, 
oli pakko kokeilla. 


Lankana käytin Novitan paksuhkoa Baby Wool -merinovillalankaa, 
jota minulla on muutama kerä, mutta josta en oikein keksi neulottavaa.
Lanka on ihan ok, mutta 
jotenkin tuntuu, että se on vähän kovahkoa ja ns. vetäytyy siihen muotoon aina, 
mihin tulee neulottua, eikä asetu kauniisti edes viimeistelemisen jälkeen.
Pienen lapsen perussukissa toimii kyllä hyvin.
Näissä tossukoissa ei ehkä niinkään.
Malli voisi olla kiva kokeilla toteuttaa vielä jostain hieman ilmavammasta langasta.
Pitää yrittää vielä kertaalleen jossain vaiheessa. 



Sen sijaan alla olevissa kuvissa olevien tossujen luottomalli on minulle Novitan "Vauvan tossu", 
joka löytyy heidän nettisivuiltaan 'täältä'. 


Siinäkin on käytetty samaa lankaa, 
mutta mielestäni toimii tämän mallisissa tossuissa 
huomattavasti paremmin kuin noissa tossukoissa, 
jotka ovat eräänlaiset sukkien ja tossujen sekoitukset.
Aina välillä mietin, minkä kokoiset vauvan tossujen pitäisi olla, 
mutta ehkä sitä voi luottaa noihin valmiisiin ohjeisiin, 
että tulee oikean kokoiset, jos niiden mukaan tekee 😊


Viime vuosina olen saanut usein lahjaksi neulekirjoja ja muutamia itsekin ostanut. 
Niitä on aivan ihana välillä selailla ja etsiä vinkkejä.
Ja toki silloin tällöin ohjeilla jotain tehdäkin.

Olen myös silloin tällöin ollut Novitan neulelehden tilaaja, 
mutta jälleen kerran päädyin katkaisemaan tilauksen reilun parin vuoden tilaamisen jälkeen. 
Kivahan sitä on selailla ja mukavia vinkkejä sieltäkin saa, 
mutta kun hyvin harvoin tulee kuitenkaan mitään suoraan ohjeiden mukaan neulottua, 
niin ajattelin, että säästänpä nyt siinä ja peruin tilauksen. 
Saahan tuon, tai jonkun muun, toistaiseksi kaupastakin ostettua, jos useampi itseä miellyttävä malli sattuu olemaan. 
Tarjontaa nykyään on aika paljon, muotia kun neulonta tuntuu nyt olevan. 
Välillä ohjeita on kyllä suomennettu ns. vähän sinne päin ulkomaisista ohjeista
 tai muuten netissä jo olevia ohjeita ja kuvia lehtiin painettu.
Joskus petyin itse kovastin, kun eräässä sukkalehdessä oli todella monta 
suoraan Dropsin ohjesivuilla olevaa vanhaa mallia kuvineen päivineen. 
Olisin saanut ne ilmaiseksi sieltä 😉
 Ihan hirveästi en siis sitä arvosta, mutta toisaalta, 
eihän kaikilla ole nettiyhteyttä tai osaamista/mahdollisuutta sen käyttämiseen, 
joten miksipä ei. 
Onpahan laajempi ohjetarjonta useampien ulottuvilla 
ja itse voi jokainen valita, mistä ohjeensa kaivelee😊

Miten on, tuleeko sinulle joku käsityölehti?
Vai käytätkö nettisivuilta löytyviä ohjeita vai sävellätkö omasta päästäsi?



Mukavia huhtikuisia päiviä Sinulle!



maanantai 5. huhtikuuta 2021

Pääsiäisherkkua


Halusin laittaa teille nähtäväksi

näin pääsiäispäivän illan kunniaksi vielä tuoreeltaan 

kuvat tyttären kevään juhlan kunniaksi leipomasta

tuhdista ja samalla raikkaasta 

aprikoosisuklaakakusta 

💛



Kakussa on paksu suklaakuorrute, 
jossa on käytetty Fazerin tummaa suklaata ja Van Houtenin tummaa kaakaojauhetta 
sekä laktoositonta vispikermaa. 
Kakun täytteenä on vaniljalla maustettu vispikerma yhdessä
kaupasta valmiina ostetun aprikoosihillon kanssa.
Kakku oli aika isotöinen ja sen piti antaa tekeytyä muutamaan otteeseen 
eri tekovaiheiden välillä.
Mutta lopputulos palkitsee.




Maistui kuulemma oikein hyvältä kahvin kanssa ja minun 
mielestäni sopi oikein hyvin myös raikkaan yrttiteen kaveriksi 😊





Tänään on satanut puuskaisen tuulen kanssa lähes vaakasuorassa.
Koirakaan ei tykännyt ulkoilusta minusta puhumattakaan.
Olen vain ollut sisällä. 
Katsellut valokuvia, poistanut huonoja ja tarpeettomia ja nimennyt näitä blogiin tulevia.

Ajattelin taas kevään kunniaksi aktivoitua myös SatunKukat-blogini suhteen. 

Kohtahan sinnekin saa uusia kukkakuvia 😉



Eilen oli myös kova tuuli, mutta aurinkoista ja lämpötilakin kiipesi lähemmäs kymmentä astetta.
Aloittelin kevään pihahommia siistimällä paria kukkapenkkiä ja leikkelemällä 
muutaman pensaan oksia. 
Eniten parturointiin pääsivät kaksi isoksi hujahtanutta syyshortensiaa,
joita leikkelin todella rankalla kädellä. 
Ulkoilu jäi muutamaan tuntiin, sillä kevätaurinko ei oikein tee hyvää herkälle hipiälleni,
joten pelkäsin, että saan tuulesta ja varsinkin auringosta kunnon aurinkoihottuman kevään kunniaksi. 
Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, kun maltoin olla paljon selkä aurinkoa kohti ja 
maltillisen aikaa ulkona sekä rasvata naamaa illalla oikein urakalla.
Tänään oli ihan tervetullut lepopäivä ja 
mielelläni jatkan tässä joku päivä taas noita ulkohommia 😊
Onneksi on lomaviikko!





💛 Kaunista huhtikuista viikkoa Sinulle 💛

lauantai 3. huhtikuuta 2021

Hyvää pääsiäistä!

 


On taas se aika vuodesta, jolloin joka aamu tähyää taivaalle,
paistaako aurinko.
Ja koska ei malttamattomana jaksa odottaa luonnon heräämistä 
talviunestaan, koiran kanssa tehdyillä kävelylenkeillä
on tullut taitettua muutama koivunoksa maljakkoon.
Ja eipä aikaakaan, kun silmut suurenivat ja pienet keväänvihreät hiirenkorvat ilmestyivät varpuihin. 
Kuinka kauniin täsmällisiä ja teräväreunaisia ne ovatkaan 💚


Keväällä paitsi luonto myös neuloja herää pimeän talven jäljiltä horroksestaan. 
Katse etsii lankakorista vaaleita ja kirkkaita sävyjä.
Ihan erilaisia kuin syksyn ja talven lämpivät ja tummat.
Vaikka valon lisääntyessä sitä jopa näkisi paremmin neuloa nyt tummaakin, 
mutta ei, valkoista ja vaaleaa sen olla pitää 😊
Tällä kertaa ostin kaupasta ihan varta vasten upouutta valkoista seiskaveikkaa 
ja sen kaveriksi lankakorin pohjalta pari nöttöstä pariin joululahjasukkiin käytettyä keskiharmaata
 ja sekä kaksi vielä pienempää nöttöstä pari vuotta sitten elintarvikeväreillä 
vaaleankelta-oranssipilkukkaaksi värjäämääni lankaa. 
Ja, koska ne eivät olisi riittäneet, otin vielä hieman isomman jämälankakerän vaaleankeltaista,
 josta viime keväänä neuloin Kevätsukat .
Ja siis kevään kunniaksi tosiaan keltaista jälleen tänäkin keväänä, 
vaikka muuten en siitä yleensä neulo




Kun näitä tuossa joku aika sitten neuloin, tytär totesi ykskantaan, että "teet pääsiäissukkia".
Vähän ihmettelin, että miten niin. Kuulemma, kun on vihreää ja keltaista. 
Hänen mukaansa varsinkin kauempaa katsottuna sukkien harmaa lanka näyttää keltaisen vieressä vihreältä. 
Nyt, kun näistä kuvista tätä kirjoittaessani katson, niin kyllähän tuo vähän vihertävään näyttäisi taittavan.
Nämä ovat siis minun tämän kevään pääsiäissukkani 💛
Pääsiäistä en ole paljoa kotiin laittanut,
mutta koivunoksia, vaaleat kynttilät, vähän höyheniä ja lautasellinen rairuohoa tuovat sen verran 
kevään juhlan tuntua, kuin tällaisen laiskan koristelijan kotiin on tarve.



Ja sitten kun valitsee useampaa raitalankaa ja raidoille tulevat pitkät välit,
joutuu päättelynäkin tunnetun tylsääkin tylsemmän haasteen eteen. 
Ja teepäs se siististi.
 Eli niin, että ei tunnu jalkapohjassa ikäviä muhkuroita ja raidat eivät vetele mikä minnekin.
No, lopputulos päättelyn osalta on sitten taas vähän niin ja näin, 
mutta tulipahan tehtyä sekin heti sukkien valmistumisen jälkeen ja hetki siinä heilahtikin.



Talvi ja  kevät, tai oikeastaan ihan kokonaan viime vuosi ja tämän vuoden alku, 
ovat olleet aika kaoottista työrintamalla. 
Jatkuva riittämättömyyden, ja välillä myös osaamattomuuden tunne, kiire ja halu hoitaa
oma leipätyö mahdollisimman hyvin organisaatiomuutoksen ja tehtävien muuttumisen myötä, 
ovat ns. vieneet mehut. 
Vielä onneksi kuitenkin hurtti huumori kukkii työkavereiden kesken
 ja vaikka välillä on itkukin lähellä, on nauru toistaiseksi vienyt voiton. 
Mutta juuri alkava viikon loma on odotettuakin odotetumpi 
keidas kevään keskellä.
Vielä ei pääse haravoimaan, kuten viime keväänä tähän aikaan, 
mutta meinasin kyllä oksasaksiin tarttua ja vähän lumen runtelemia pensaita siistiä valmiiksi.
Ihan parasta juuri nyt 💚


💛 
Kaunista lankalauantaita 
ja 
levollisista pääsiäistä Sinulle 
💜



sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Vielä yksi tuubihuivi

 


Vaikka kevät on jo hyvässä vauhdissa 

ja käytännössä näyttäisi siltä, että ainakaan täällä 

eteläisimmässä osassa maata ei enää tälle keväälle paksua kaulahuivia tarvita 

(toivottavasti ainakaan), 

laitan kuitenkin tännekin näytille vielä yhden tuubihuivin, 

minkä neuloin helmikuun pakkasilla. 

Hieman aiemmin valmistuneet versiot näet halutessasi 'täältä'



Silmukoita huivissa on muistaakseni 52 ja se on neulottu aina oikein -neuleena 

nro 7 pyöröpuikoilla. Tämä on noin naisten S-kokoa.

Langan nimi on "D.M.C. Samara Luxury fur effect yarn". 

Sen vyötteen olen näköjään hukannut, joten virallista väriä en muista, 

mutta kuten kuvasta näkyy, väri on vaalea elävästi värjätty beige-luonnonvalkoinen, 

Ja sopii hyviin tyttären villakangastakin väriin.


Lanka ei ollut ihan yhtä juoksevan tuntuista kuin Katian Polar, 

josta aiemmin neuloin tyttärelle vastaavan huivin tummempana. 

Eli, hieman oli tahmeampaa tämän neulominen.

Tällainen yksinkertainen neule on kuitenkin erittäin hyvä "aivot narikkaan" -käsityö 

ja niitähän on tänä(kin) talvena tarvittu taas yllin kyllin 😊



Tämä blogi on jäänyt kuluneen talven aikana vähän taustalle, 

mutta nyt taas kevätauringon piristäessä tuntuu,

 että tännekin on kivempi näitä yksinkertaisia (aina samanlaisia...) juttuja kirjoitella ja toisaalta kuvia laitella. 

Puikoilla kun kuitenkin on koko ajan jotain. 

Välillä edistyvät nopeammin ja välillä hitaammin,

mutta edistyvät kuitenkin 😊

💛

Mutta mitäs Sinulle kuuluu näin maaliskuun lopussa?




Toivottelen Sinulle kaunista Palmusunnuntaita 
ja
aurinkoista alkavaa kesäaikaa!
 
💛 Pidä huoli itsestäsi ja läheisistäsi 💛













lauantai 20. helmikuuta 2021

Pitsisukat

 

Tämä talvi on ollut työrintamalla aika kamala. 

Tai siis olen toki iloinen, että töitä on, mutta kun niitä on ihan liikaa.

Jokainen päivä venyy ylipitkäksi, joskus useamman tunnin, 

mikä tarkoittaa sitä, että itse olen ihan rättipoikkiväsynyt, ajatukset sekoilevat ja asioita tippuu muistista.

Ja en ole ainut. En meidän työpaikalla enkä varmasti muutenkaan nykypäivänä. 

Koko ajan takaraivossa jyskyttää, että yritä olla stressaamatta, 

koska se käy terveyden päälle ja en halua mitään, mikä voisi tuon jo horjuneen terveyden suistaa enempää väärille raiteille. 



Niinpä toistelen jatkuvasti sekä täällä blogissa että myös instassa, 

kuinka rentoudun neulomalla. 

Joku instassa totesisikin, että nykyään neulotaan rentoutumistarkoituksessa, mutta ennen neulottiin tarpeeseen.

Totta varmasti juuri noinkin,

mutta itselläni kyllä ainakin nämä itselle neulomani sukat tulevat myös ihan tarpeeseen 😊

Ja pääasia, että ihmisellä on jotain, millä päätään tyhjentää ja ylikuormitukselta suojella.



Helpot, ilman ohjetta syntyvät käsityöt ovat minulle hermolepoa.

Jatkuvaan kiireeseen ja stressiin pitää saada joten vastalääkettä.

Välillä on myös ihana neuloa kauniiden, valmiiksi mietittyjen mallien mukaan.

Mutta usein minua harmittaa, kun en saa lopputuloksesta yhtä kaunista kuin mallin kuvassa oli.

Välillä taas on ihan yhtä ihana antaa vaan puikkojen viuhua omaa totuttua rataansa 

ulkoaopituttua, itse kehiteltyä mallia tehden.

Sitä samaa, millä on syntynyt pikkusukkia sekä lahjasukat parille työkaverille ja anopille.

Sukissa kahdeksan silmukan mallikerta toistuu varressa seitsemän kertaa eli silmukoita on 56.

Kantakavennusten jälkeen 52, sillä tykkään, että sukkien varsi ei purista, mutta että sukat myös istuvat jaloissa.

Ennen kantalappua on noin kahdeksan kerroksen verran yksi kiertäen oikein, yksi nurin -joustinneuletta kahdella takaosan puikolla. 

Edessä pitsimallikerta jatkuu kolmen kuviokerran verran jalkaterän päällä.



Näitä kuvatessa pääsin myös käyttämään tyttäreltä joululahjaksi saamiani kauniita sukkablokkeja.

Aika kivasti sukat niihin asettuvat muotoonsa, vai mitä olet mieltä 😊



Ja voi että, minä odotan kevättä!

Kauppareissultakin lähti mukaan kevään keltaisia sekä oranssinpunaisia pikkuneilikoita,

joiden toivon kestävän pitkään ja joita ehkä voin käyttää myös neulekuvissa

rekvisiittana, kunhan tässä saan jotain noista keskeneräisistä valmiiksi 😊

Vaikka aikaa teidän ihanien blogienne lukemiseen ei ole ollut paljon, olen välillä pyrkinyt niitäkin selailemaan. 

Kauniiden neuleiden ja talvikuvien rinnalle on entistä enemmän alkanut ilmestyä kevätkylvöihin 

ja kesäunelmointiin liittyviä tekstejä ja upeaakin upeampia kuvia.

Meitä kevään ja kesän innokkaita odottajia on siis muitakin!

Minullakin on jo siemenpusseja odottamassa, että saan hujauttaa niiden sisällöt keväällä multapetiin.

Esikasvattaa en mitään aio, sillä tilat eivät siihen oikein taivu.




🤍

Kauniita helmikuun lopun päiviä Sinulle!


🤍

tiistai 9. helmikuuta 2021

Helppoja tuubihuiveja




Pakkaset ovat paukkuneet välillä kireinä eikä ulos kylmään aina huvittaisi lähteä. 

Ja tuulikin saa ilman tuntumaan kolkolta.

Mutta koirien omistaja ei voi jäädä sohvan nurkkaan takkatulen ääreen viltin alle köllöttelemään, 

vaan ulos on lähdettävä useampi kerta päivässä halusi tai ei. 

No, toki ulkoilu ja kävely tekee hyvää kaksijalkaisellekin, 

mutta aina ei ole kivaa, kun pakkasukko nipistelee nenää ja saa leukapielet kireiksi.

Minä en ainakaan viitsi koiran ulkoilutuslenkille tai muuten ulkoilemaan lähdössä vilkuilla peiliin, 

miltä näytän, millaiset asusteet päällä on ja onko kaulahuivi hienosti tms.

No, ehkä kiinnittäisin asiaan enemmän huomiota, 

jos olisin nuorempi tai jos asuisin vilkkaammin liikennöidyssä paikassa. 

Täällä toki on naapureita vähän liiankin lähellä,

mutta onneksi maanteistä erillään olevia kevyenliikenteen väyliä risteilee tuossa metsiköiden suojassa. 

Siellä ei haittaa. 



Tuollaisiin "pikapukeutumis"tilanteisiin erilaiset kapeat tuubihuivit tai kaulurit ovat oiva keksintö. 

Ne eivät valu, tipu tai löysty, kuten kaulahuivi joskus tuppaa tekemään. 

Ne toimivat hyvin myös takin kauluksen alla ja eivät ahdista kurkun kohdalla.

Minä en voi olla, jos huivi on kiedottu tiukasti kaulan ympärille tai jos takin kaulus huivin kanssa on liian ahdas. 

Kun tuubihuivi on riittävän korkea, sen voi nostaa vaikka silmiin asti, 

jolloin nenänpää pääsee myös lämmittelemään. 

Tai, jos neuloo siihen vielä lisää korkeutta, saa siitä päänmyötäisen "hupun", jolla saa korvat, 

takaraivon ja päälaen peittoon.




Olen viimeisen vuoden aikana neulonut tällaisia yksinkertaisempia kaulureita/tuubihuiveja. 

En tiedä, kummalla nimellä noita nimittäisin, mutta se ei nyt ole niin oleellista.



Ohut vaaleanharmaa korkea tuubihuivi on neulottu Dropsin Sky-langasta 3,5 pyöröpuikoilla.

Silmukoita on 136  ja alussa ja lopussa on 6 krs verran helmineuletta. Muuten huivi on neulottu koko ajan oikein. 

Leveyttä huivilla on tasona venyttämättä n. 24 cm ja korkeutta n. 35 cm. 

Nyt huivi tuntuu vähän turhan tyköistuvalta, mutta käytössä olen huomannut, 

että neulos joustaa kuitenkin sivusuunnassa ja löystyy pikkuhiljaa.

Tein samalla periaatteella viime syksynä tummanharmaan version. Löydät sen täältä.

Tämä oli sellainen telkkaria katsoessa tai esim. äänikirjaa kuunnellessa tehtävä "aivot narikkaan" -käsityö 😉




Ja, kun vauhtiin pääsee, ei malta lopettaa 😊



 Toinen vaaleanharmaa tuubihuivi on neulottu kaksoishelmineuleella Dropsin Merino Extra Fine -langasta myös 3,5 pyöröpuikoilla. 

Silmukoita siinäkin on 136 ja lankaa kului n. vajaa puolitoista kerää eli n. 65 g.

Alussa ja lopussa on neulottu 8 krs 1 kiertäen oikein, 1 nurin -joustinneuletta.

Ennen helmineuleen aloittamista ja helmineuleen lopettamisen jälkeen on neulottu 1 krs oikein. 

Kaksoishelmineule koostuu 4 krs:sta, joista kerrokset 1-2 neulotaan "1 o, 1 n" ja kierrokset 3-4 "1 n 1 o".



Tätä harmaata merinovillaa on vielä vajaa kolme kerää jäljellä, 

joten mietin, josko tekisin niistä lapaset. Pipoon ei sitten enää lanka riitä.

Paitsi tietysti, jos ostaa lisää. 

Lankaostoksille en ajatellut lähteä, sillä vähän jo itseäkin huimaa tuo lankamäärä, 

mitä kotoa jo löytyy. Mietin, millä ajalla minä ne saan ikinä neulottua 😂



Pörröinen ruskeankirjava noin naisten S kokoa oleva tuubihuivi on neulottu 7 pyöröpuikoilla Katian Polar-langasta.

Lankaa meni tasan yksi kerä.

 Silmukoita siinä on  48 kpl ja neulos alusta loppuun oikeita silmukoita. 

Vaikka lanka on polyesteria, se on niin paksun pörröinen, että lämmittää ja suojaa hyvin.

Tästä tuli tyttärelle uusi suosikkiasuste tämän talven pakkaskeleille.



Tuubihuivi - lankana Katia Polar


 Se kiva näissä neuleissa oli, että lankaa oli ns. omasta takaa eli

kerrankin tuli kulutettua lankavarastoja muutaman kerän verran ja 

tuotokset pääsivät saman tien käyttöönkin.

Vaikka tuonne ulos juuri nytkin katsoessa ei ihan heti uskoisi, 

kevät on tulossa. Helmikuukin on jo hyvässä vauhdissa ja päivät pidentyneet selvästi. 

Tulppaaneja tai ruusuja lähtee usein loppuviikon kauppareissulta mukaan ja 

omasta mielestäni ne, samoin kuin suloiset värikkäät esikot tuovat viestin keväästä.



Pysytellään lämpimänä 😊

Mukavia pakkaspäiviä Sinulle!