SikSak

Miten kesä meni?  Aika tavalla noilla sanoilla minulta kysyttiin töihin palatessani reilu kuukausi sitten. Ja vastasin siihen, kuten aina ennenkin, että menihän se ja nopeasti menikin. Se tässä uskomattominta onkin, että on jo syyskuun puoliväli ja illat ovat jo pimentyneet, mutta menneen kesän voi vielä tuntea. Syksyn lapsena ja jouluihmisenä pidän myös tästä vuodenajasta, kun ajatukset ja oleminen käpertyy ikäänkuin sisäänpäin, kodin lämpöön ja kynttilän liekkiin tuijotteluun. Toisaalta vielä on aikaa kotipihan syystöiden tekemiselle ja en ole raaskinut laittaa vielä yhtään kesäkukkaistutustakaan pois, vaikka osa jo aika ränsistyneeltä näyttääkin.

Arki kulkee otsikon mukaisesti siksakkia; ylös ja alas tai eteen ja taakse, miten sen nyt kukin haluaa ajatella. Välillä joku asia etenee ja välillä tulee taas takapakkia. Mutta ehkä kuitenkin perusvire on siellä plussan puolella, joten mitään hätää tässä ei siis ole. Työt ja/tai niihin liittyvät ajatukset vievät kuitenkin suurimman osan valveillaoloajasta, joten sekä ajatukset että arki ovat välillä oikeastaan melkoista serpentiiniä siksakin sijaan ja arjen pyöritykselle on löydettävä vastapainoa.  

Näiden köykäisten aasinsiltojen kautta pääsenkin sitten samaan hokemaan kuin aiemminkin eli toteanpa jälleen (sadannen kerran ehkä...) että käsillä tekemisestä saa voimaa ja hermolepoa. 

 

 

 

Kesäloman lukuiset luppohetket käytin neulomiseen ja virkkaamiseen. Virkkuukoukun käsittelyn myötä valmistui useita pehmoleluja tai pehmokavereita, joiksi niitä yleensä kutsun. Kun taas neulepuikoilta valmistui lapasia, sukkia ja kämmekkäitä. Ja neuloinhan minä muutaman merinovillaisen vauvan siksak-myssynkin. Tällä kertaa puikoilla ei ollut punaista, vaan sinivihreän ja harmaan sävyjä sekä luonnonvalkoista. Näiden kuvien tummemmat myssyversiot sopivat noin 1-2-vuotiaalle ja luonnonvalkoinen puolestaan vastasyntyneestä muutaman kuukauden ikäiselle - lapsen koosta toki riippuen. 

Näiden myssyjen neulomisen hankaluutena on itse myssyn eli siksak-neuleen neulominen. Se on minun mielestäni puuduttavaa ja menen aina kerrosten laskussa sekaisin. Sen sijaan myssyn kokoaminen, nauhojen virkkaaminen ja tupsujen tekeminen onkin sitten ihan hauskaa. Ilonsa kullakin, voisi kai sanoa ;)

Vapaa-aikana olisi hyvä aktivoitua muutenkin, sillä minulla on muuten vielä osa talon ikkunoista pesemättä tältä kesältä😅 Ei niitä mikään mahdoton määrä ole, mutta ei vaan ole yhtään huvittanut... Tarkoitus olisi kuitenkin saada homma hoidettua ennen talvea. No, tavoitteita on hyvä olla. Ehkäpä saan sen toteutettuakin.

Entä, miltä sinun syyskuusi näyttää?  

 

 

Tällaisia myssyjä tällä kertaa. Vielä on muutama kerä samaa lankaa odottamassa, josko ihan sellaiset pienet siksak-myssyt niistä tekisin. Pitää kuitenkin odottaa niihin inspiraatiota. Nyt on parhaillaan puikoilla parit lapaset ja yhdet alpakkasukat, joten kunhan ne valmistuvat, on aikaa sitten taas uusille projekteille. 

Ostin muuten joku aika sitten Prismassa käydessäni Maakuntasukat -kirjan ja vaikka en välttämättä kirjoneuleita oikein osaa ja/tai viitsi tehdä, ehkäpä kokeilen siitä jotain mallia tehdä. Toimii se ainakin innoituksen antajana ja aina on rauhoittavaa katsella kauniita kuvia, vaikka ne olisivatkin kuvattu vain villasukista 🤗

 

Aurinkoisia syyspäiviä 🌞🌞🌞

 

Raitaa, raitaa

  

 

Mukavaa alkanutta syyskuuta!

On jälleen se aika vuodesta, kun useimpien viluvarpaat alkavat kaivat villasukkia lämmikkeekseen. Kulunut kesä oli omalla kohdallani siitä erikoinen, että minulla ei lopulta ollutkaan mitään puuvillaista tms. kevyemmästä langasta tehtäväää kesäkäsityötä, vaan villasukkia, lapasia ja kämmekkäitä eri väreissä, kooissa ja malleissa syntyi tasaista tahtia, Muutama virkattava pehmoleluprojekti oli kesällä, mutta muuten hieluivat neulepuikot. Näiden neulehetkien tuotoksia olisi siis tarjolla nähtäville tämän postauksen kuvissa. 

Olen jälleen mennyt sukkien kuvioinneissa ns. helpoimman kautta. Eli pohjavärinä harmaata eri sävyissään ja sitten vaihtuvaväristä raitalankaa. Näihin sukkiin upposi yksi 100 g kerä vaaleasävyistä Novitan 7 Veljestä -raitalankaa ja muutama keränloppu muista sukkaprojekteista jääneita harmaita lankoja, joita en sitten kuitenkaan hoksannut etukäteen punnita. Raitalanka meni kaikki, mutta harmaata seiskaveikkaa jäi vielä odottamaan seuraavia. Raitalangasta jäi itse asiassa tuossa alhaalla yhdessä kuvassa näkyvä määrä päättelylangaloppuja 🤗

 Punnitsin sukat kerrankin ja laitoin sukkien eli käytännössä käytetyn langan painon mukaan noihin sukkien kuvateksteihin. Minulla on lisäksi tapana kirjoittaa pieneen kirjaseen ylös valmistuneet käsityöt, mitä lankaa käytin, mikä on väri ja koko ja nyt viime aikoina olen hoksannut, että voisihan sen painonkin sinne laittaa. On sitten helpompi jatkossa arvioida, minkä verran mitäkin lankaa tarvitsee, jos jotain vastaavaa aikoo tehdä.

Tässä alla siis kuvakavalkadi matalista raitasukista.  

 

koko 37-38, lankaa 72 g

koko 38-39, lankaa75 g

koko 35, 69 g lankaa

koko 40, 83 g lankaa

koko 41-42, lankaa 86 g

  

Raitalangan loput 1,2 g

 

Näiden sukkien jälkeen on valmistunut muutamat yksiväriset varrettomat sukat seiskaveikasta ja lisäksi muutamat pidempivartiset sukat muista langoista. Mutta palataan niihin sitten myöhemmissä postauksissa. 

Nyt lähden tuonne ulos kokeilemaan tarkenisiko pihakeinussa vielä istua neulomassa, vai onko tuuli jo liian viileä. Aurinkoista ainakin on, joten tankkaampa ainakin hetken D-vitamiinia. 

 

Aurinkoisia syyspäiviä

🌞🌞🌞 

 

 

Sillä sipuli

Selailin tuossa joku aika sitten blogini tekstejä sieltä ihan alkuajoilta ja löysin luonnoksista sipuliaiheisen postauksen, jonka olin jättänyt jostain syystä julkaisematta. Eipä siinä tainnut olla ns. sisältöä kovin paljon, mutta eihän sitä nykyään minulla juuri muutenkaan ole. Ajattelin, että "Ei hitsi, miksipä en julkaisisi tätä, kun se on jo valmiina. Ollut itse asiassa viimeiset kahdeksan vuotta eli elokuusta 2018!" Joten tässä sipuleista juttua vuosien takaa. Mitä ilmeisemmin silloin on ollut lämmin ja kuiva kesä - toisin kuin tänä vuonna.

🌞

 

Sipuli. 

Kyllä, sipuli on yksi käytetyimmistä vihanneksista ja sitä se on myös meillä. 

Ruohosipulia lisään lähes jokaiseen salaattiin ja suolaisiin piirakoihin. 

Loppukesällä kerään kasvimaalta ruohosipulia ja silppuan sitä annospusseihin/-paloiksi pakastimeen.

Tavallinen keltasipuli taas antaa makua meillä lähes kaikkiin liha- ja kasvisruokiin. 

Itse en ole kovin kummoinen sipulinkasvattaja, 

mutta aina keväällä kuitenkin istutan sekä kelta- että punasipulia pienelle kasvimaallemme. 

Siis käytännössä istutusaltaisiin, sillä luovuin perinteisestä kasvimaasta joku aika sitten. 

Pienillä kaupunkitonteilla ei ole kasvimaalle oikein tilaa ja toisaalta myöskään isomman sadon säilytykseen ei ole mahdollisuutta. 

Niinpä meillä kasvatetaan sipulia pääasiassa kesän tuorekäyttöä varten. 

Tykkään alkukesän sipuleista renkaina salaateissa ja kokonaisina grillattuna. 

Jostain syystä tänä kesänä sitä ei kulunutkaan niin paljoa kuin aiemmin

ja sipuleita jäi kuivatettavaksi asti. 

Eiväthän nämä isoja ole, kuivan kesän sipulit ja vähän heikolla hoitamisella olleet. 

Toki olen niitä kastellutkin lukuisina hellepäivien iltoina, 

mutta jälkikäteen ajatellen en ehkä riittävästi. 

Enemmän olisivat huolenpitoa vaatineet.

Yllättävän maukkaita ne kuitenkin ovat, eivätkä liian väkeviä, 

vaikka ehkä mehevämmiksi olisivat pikkuisen isommalla kastelulla tulleet. 

Mutta saivat tänä kesänä ainakin nauttia auringosta!

 

Keltasipuleista tuli punasipuleita isompia ja mehevämpiä. 

Syytä en tiedä, kun ihan viereikkäin kasvoivat. 

Ehkä joku osaa valaista tätäkin mysteeriä.

Hyviä ovat joka tapauksessa molemmat!

Sillä Sipuli :)

Lankahuumaa ja kesäpuuhaa

 

 

Heinäkuun kääntyessä elokuuksi ja työarjen alkaessa ajattelin tehdä lyhyen katsauksen kuluneeseen keskikesään. Pääosaa minun kesässäni näyttelivät "vain oleminen", käsityöt ja kotipihan enemmän tai vähemmän pakolliset tehtävät. 

Sekä puhelimen että kameran muistikortit ja sitä myötä myös tietokoneen kuvatiedostot täyttyivät kukkia ja käsitöitä koskevista kuvista, joista miniosa on jo poistettu, mutta valtaosa vielä tallennettuna. Niitä sitten välillä selailen, mikä varsinkin loppusyksystä ja talvella onkin ihan parasta puuhaa 🤗

 

Kesälomalla sain ladattuja akkujani melko hyvin. Siinä auttoi se, etten ollut ladannut kesälomalle isompia odotuksia enkä "lomalla sitten" -tehtävälistoja. Muutama lyhyempi autoreissu tehtiin lähialueella ja samalla tuli käytyä sekä syömässä että jäätelöllä. Kaunis se tämä kotimaakin on varsinkin näin kesällä. 

Matkan varrella tuli pistäydyttyä muutamassa lankakaupassakin ihan paikan päällä. Ja tarttuihan sieltä mukaan joka kerta jotakin - pitihän tilaisuus käyttää hyväksi, kun sellainen tarjoutui. Ja kaksi kertaa tilasin tiettyjä lankoja myös verkkokaupan kautta, koska muuten niitä ei ollut saatavilla. Yksi tällainen esimerkki on, kun tilasin Ylivieskan kotikutomolta kolme vyyhtiä Katian alpakkasukkalankaa ja virtuaaliseen ostokoriin tipahti samalla myös muutamat lapaslangat. Vaikka monenlaisia verkkokauppapaketteja on tullut auotuksi, oli tämä Ylivieskan kotikutomon paketin avaaminen mukava yllätys. Asiakkaan saa pienellä huomaavaisuudella ja kauniilla pakkaamisella hyvälle mielelle 💗

 

  

 

 

 

 

Heinäkuun lomalle osui myös vaihtelevia sääilmiöitä, joten eipä käynyt sen enempää automatkat kuin kotipäivätkään pitkiksi, kun välillä paistoi ja välillä satoi. Usein paisteella istuin kotona pihakeinussa neulomassa, kun taas sateella siirryin sisälle jatkamaan samaa puuhaa 😅

Laitan tähän alle, edellisten lisäksi, kuvan yhdestä lankaostoksestani eli alpakkalangoista, joista tulee lapasia. Kuten jo tiedätte, olen täysin hurahtanut lankojen pehmeyteen puhumattakaan siitä, mitä niistä saa aikaiseksi. 

 

 

 

  Muutama vuosi sitten ostin käytettynä tukevat vyyhdinpuut ja samoihin aikoihin edullisen KnitPron kerijälaitteen, joka on toiminut minun satunnaisessa käytössäni oikein hyvin. Tuolla yhdistelmällä olen saanut aika näppärästi kerittyä lankavyyhdeistä lankakakkuja ja toisaalta puolitettua isompia lankakeriä, jos on tuntunut etten jaksa tai viitsi käsin kerää pyöritellä. Minulla on nimittäin lähes aina tapana neuloa yhtä aikaa esimerkiksi lapas- tai sukkaparin molempia kappaleita. Vyyhtien kohdalla taas ns. osa nautintoa on juuri lankakakkujen (meditatiivinen) keritseminen ja niiden ihailu 🤗

 

 

Ja seuraavaksi olikin sitten "kakkukahvien" aika - eikös näytäkin herkulliselta🤗

Kupeissa tällä kertaa ohutta alpakkasukkalankaa, josta tällä hetkellä puikoilla on vaaleanliilat pitsivartiset sukat. 

Niistä kuvia sitten kun alkaa olla valmiinpaa. 

 

 

 

 Oikein ihanaa alkanutta elokuuta!

t. Satu 

 

Lapasprojektia II

  

 

On lapasprojektin kakkososan aika.  Lapasprojektin ykkösosassa oli kuvia tuplalangalla neulotuista paksuhkoista lapasista, joissa yhdistyivät sekä merino- että alpakkalangat. Tällä kertaa kuviin pääsivät merinovillaiset peruslapaset, joista parit valmistuivat kevään ja parit alkukesän aikana. 

 

 

 

Nämä ovat luottomallillani neulotut. Kennokuvioisten yksinkertainen kuviomalli löytyy niinkin kaukaa täältä blogistani kuin kuuden vuoden takaa pipon ohjeesta, jonne pääset "tästä linkistä"

Lankana puolestaan on luottolankani eli pehmeä merinovilla Drops Merino Extra Fine, josta en luovu, vaikka muitakin lankoja käytän. Isommissa lapasissa on 44 silmukkaa varressa ja pienemmissä 40. Kämmenosan alkaessa olen pienemmissä lisännyt kämmenselän puolelle yhden silmukan, jotta kennokuvio asettuu kauniimmin.  Isommissa tein myös kämmenpuolelle lisäsilmukan, jotta lapasiin tuli riittävästi väljyyttä. Meillä kun kaikilla on vähän erikokoiset kädet. Puikkoina olen näissä käyttänyt 3,50 mm kantikkaita koivupuikkoja, joten puikkokoko vastaa n. 3,25 mm pyöreäprofiilisia puikkoja. 

 

 

Yllä olevat tumman turkoosit lapaset ovat myös samaa merinovillaa ja neulottu muuten samalla mallilla kuin ylempänä olevat, mutta niiden kämmenselkää koristaa yllä olevien lapasten kennokuviota yksinkertaisempi ristikkomalli. Samalla periaatteella tein viime vuonna loppusyksystä parit lapaset ja niitä pääset katsomaan "tästä linkistä" . 

  

Tein vielä tähän nähtäville Excelillä alla olevan ruudukko-ohjeen, jossa x:t ovat nurjia silmukoita ja tyhjät ruudut oikeita silmukoita. Tuolla periaatteella siis on neulottu näiden lapasten kämmenselän silmukat. Ja kämmenselällä on yksi silmukka enemmän kuin muuten.

satuntuulia.blogspot.com

 

Tällaista lapasmaniaa tällä kertaa. Olen vähitellen luopunut pipojen tekemisestä, sillä niitä on niin paljon, ettei tule käytettyä. Sen sijaan käytän pipoihin varaamani langat lapasiin. Vielä riittää tätä merinoa muutamaan lapaspariin. Yhteen lapaspariin menee noin 70 grammaa lankaa, joten kahdesta lankakerästä jää noin yksi puolikas kerä. Oikein sopivasti siis ettei sitä raaski heittää pois, mutta eipä siitä oikein mitään muutakaan saa aikaiseksi. No, käytän paljon samoja värisävyjä, joten jos värjäyserien sävyt eivät kovin paljoa poikkea toisistaan, hyvällä tuurilla ostamalla yhden kerän lisää, saan toisen lapasparin tehtyä :)

Tällä hetkellä olen kesälomalla ja lähes jokainen sateeton aamupäivä tai illansuussa kiertelen kotipihassa ojentelemassa kameraa tai puhelimen kameraa kohti kukkia. Muistikortit täyttyvät näin kesällä kukkakuvista sen lisäksi, että kuviin pääsee edelleen myös näitä neulomuksia. Varmuuskopioitakin olen muistanut ottaa välillä. Harmittaisi hirveästi, jos jonkun vuoden pionikuvat tai pala taivasta -kuvat menisivät hukkaan jonkun tallennusvirheen tai muun bugin takia. Sellaistakin on sattunut, joten välillä on hyvä tunnustaa tosiasiat ja muistaa, että tekniikka voi pettää samoin kuin meidän ihmisten omat toimintatavatkin. 

Tänään ajattelin peruskotitöiden tekemisen lisäksi pistäytyä paikallisessa lankakaupassa. Ja, juu, luit ihan oikein, lankakaupassa. Ohut alpakkalanka, jota käytän paksumpien lankojen kaverina noissa paksuissa lapasissa on vähissä, joten sitä pitää siis saada lisää. Ja sen sijaan, että tilaisin netistä, ajattelen, että tuen näillä omilla pienillä ostoksillani paikallista yksinyrittäjää, vaikka hinta on vähän kalliimpi kuin isommasta liikkeestä tilaamalla. Tilauksiin tulee kuitenkin aina postikulut, joten ei siinä lopulta voitolle jäisikään. Siispä tämä päivä kutsuu, mutta sitä ennen tässä alla vielä muutama kukkakuvaräpsäisy ihan vain siksi koska on kesä 🌺

 

Festiva Maxima

Aurinkoisia kesäpäiviä Sinulle!

 

Alpakkasukat

 

 

 

Vaikka kesä on kaunimillaan, ajattelin, että tähän väliin pääsevät kuviin pehmeät alpakkasukat. Nämä olosukat syntyivät alkukeväästä pehmeästä luonnonvalkoisesta Meilenweit Alpaca -alpakkalangasta, jossa on 70% alpakkaa, 30% polyamidia. Sukkien koko on 39 eli minulle vähän liian pieni, mutta sopivat esim. tyttärelle. Lankaa näihin kului 71 g ja niinpä 100 g kerästä jäikin "kiva" pieni nöttönen, jolle ei oikein ole käyttöä. Toki, jos hankkisi lisää samaa lankaa tai vastaavaa, niin toki sillä tavalla saisi ehkä menemään varsinkin, jos tekisi isommassa koossa ja pidemmän varren. 

Tämä lanka oli itselleni uusi tuttavuus, jonka paikallisen lankakaupan omistaja esitteli ja kerran kerän käteeni otettuani en siitä halunnut luopua. Oli se sen verran ihanan tuntuista. Hinta vaan oli aika kova, mutta, kuten äitini toteaa, "ei se asian kohdalla niin haittaa". Mutta tosiaan nämä sukat tulevat päätymään todennäköisesti lahjaksi viimeistään jouluna 😊

 

 

Alla olevassa kuvassa on langan vyöte sekä ensimmäisen sukan aloitusta varten luodut silmukat. Laitan kuvan tähän siksi, että se on otettu alkukeväällä joku ilta, kun aloin näitä sukkia neulomaan. Olo oli silloin jotenkin viluinen ja olin nojatuolissani kääriytynyt äitini joskus neulomaan palmikkopeittoon. En varmasti itse jaksaisi koskaan tehdä aikuiselle sopivaa erilaisilla monimutkaisilla palmikoilla koristeltua neulepeittoa noin kolmosen - nelosen puikoilla. Olen monta kertaa ihmetellyt, mistä äitini sai intoa ja inspiraatiota - ja aikaa - lukemattomien isojen ja myös pienempien neule- ja virkkausprojektiensa tekemiseen. Hän on virkannut meille kolmelle lapselle perinteiset kalalankaiset sängynpeitot ja isoäidinneliöistä tehdyt kauniit viltit. Lisäksi neulomalla on syntynyt useampi aikuisten kokoa oleva viltti, ml. tämä palmikkopeitto, vauvan peittoja ja nuttuja, villapainoja isoille ja pienille, puhumattakaan lukemattomista virkatuista verhoista ja liinoista sekä sukista, lapasista, myssyistä ja pitsikaulahuiveista. Kaulahuiveista on jäänyt mieleeni aikoinaan ns. haarukkapitsitekniikalla tehdyt huivit, joita kouluikäisenä oli minullakin ja joita muistan monen aikuisen ihailleen. 

 

 

 Ja, ihan koska on kesä, mukaan pääsevät myös kesä-heinäkuun vaihteen kotipihan kukkijat. Kyllä ne vaan osaavat olla kauniita 💗🤍💜

 

Loistojasmike 'Tähtisilmä'

 

 

Kauniita kesäpäiviä!