Tänä päivänä

Välillä sitä alkaa miettiä kaikenlaista.

Kuten sellaista, mikä sai minut tänään hymyilemään. Entä muistanko, nauroinko ihan?

Tuliko nauru vatsanpohjasta, nauroinko niin, että vatsaan sattui ja suupieliin alkoi koskea.

Vai oliko se kevyt hymykare huulilla, ehkä toisessa suupielessä. Sellainen pikkuinen ilme arjen keskellä? Huomasinko sen itse?

Ja mille? Mikä se oli, se joka hymyilytti? Tai jopa nauratti?

Koiran hassu ilme, kissan notkea venyttely, vastaantulijan yllättävä tervehdys, lapsen ilo, läheisen laittama viesti puhelimessa,

 mukava juttu lehdessä, onnistunut päiväkävely, herkullinen iltapala....

Vai oliko syynä sittenkin puolison kantapään vilkkuminen sukan reiästä, kerrankin kerralla onnistunut neulekuvio, 

harvoin kukkivan kukan puhkeaminen, kukalle istahtaneen perhosen kuvan vangiseminen kameralla,

 kadulla liian isot reput selässä kulkevien pikkukoululaisten innostus, kauniit elokuiset illat, aurinkoinen aamu, huikaisevan sininen taivas....

Hymyllä on myös varjonsa. Naurulla itkunsa. Kokonainen elämä.

Joskus luin jostain lauseen: Elä elämäsi hymyillen, hymyile läpi kyynelten. 

Sen kun osaisi ja muistaisi. 

No, eihän se aina noin mene. Eikä tarvitsekaan mennä. Elämä on. Surra saa ja iloita saa. 

Mutta olisihan se mukava, jos voisi päättää tuulensa ja mielentilansa. 

Aina se ei ole mahdollista ja tarpeellistakaan, mutta se perusvire. 

Se, millaisten silmälasien läpi katsoo arkeaan, mitä näkee peilissä, miten arvostaa itseään ja muita. 

Asenne, elämänasenne, halu olla ja toimia.

Hymyn ja naurun aiheita on monia. Jokaisella meillä omamme ja välillä myös yhteiset.

Luen mielelläni mietelauseita ja katselen sellaisia julisteita tai kortteja. 

Hyvin harvoin kuitenkaan hankin niitä ja toisaalta en tykkää mietelauseista esim. kotini sisustuksessa,

 vaikka monilla niitä onkin ja vieläpä upeina toteutuksina  🤍

Instagramissa tuli vastaani julkaisu, jossa oli alla olevan kuvan teksti toisenlaisessa kuvassa. 

Tallensin sen itselleni, sillä jotenkin nuo tekstirivit kaikessa yksinkertaisuudessaan ja jopa naiviiudessaan kiteyttivät silloisen mielentilani. 

Kirjoitin tuon saman tekstin tässä äsken omaan alkukesästä ottamaani kuvaan ja laitoin sen tähän alle.

Teksti ei siis ole keksimäni, mutta kuva on ottamani :)

Kun tätä aloitin kirjoittamaan, minulla oli jonkinlainen ajatus siitä, millaisen postauksen tekisin. 

Ehkä tavoitin jotain, ehkä vain osan siitä. Sanoja ja kuvia. 

Hieman ajatukset harhailevat, mutta ehkä se sallittaneen näin myöhään perjantai-iltana, 

kun takana on loman jälkeen useampi viikko töitä ja monenlaisia kohtaamisia sekä jälleen ikuinen pohdinta, "mikä minusta tulee isona" :) 

Hih. Siinäpä se. Sen kun tietäisi.

Ehkä tietynlainen ymmärrys (johonkin) kasvaa pikkuhiljaa :)

Tällaisia hajanaisia ajatuksia, hajatelmia, näin viikonlopun kynnyksellä. 

Onneksi on alkuviikosta muutama ylimääräinen lomapäivä. 

Silloin ohjelmassa kampaajalla käynti (raitoja harmaita peittämään 😆) ja toivottavasti sään salliessa

 takapihan terassin keinussa paljon neulomista ja samalla äänikirjan kuuntelemista. 

Rentoutumista.

Mukavaa, rentouttavaa ja aurinkoista viikonloppua Sinulle!

t. Satu

 

Solmupanta

 

Alkaa olla taas se aika vuodesta, jolloin katse kääntyy pikkuhiljaa kohti viileämpää vuodenaikaa. 

Eli panta- ja pipokelit ovat tuloillaan, vaikka kesäkuukausihan elokuu on.

Mutta itselläni, kun työt ovat alkaneet kesäloman jälkeen ja pionienkin kukinnasta on jo aikaa,

on kesä vääjäämättä lopuillaan, vaikka muuten ei olisikaan ;)

 

Vaikka pantoja on itselläni vaikka muille jakaa ja vaikka olen niistä monta postaustakin tehnyt, 

laitetaan tämä yksi vielä. Älkää kyllästykö. 

Ainakin vähäksi aikaa viimeinen pantapostaus: solmupanta 😊

Lankana on Drops Merino Extra Fine ja panta on neulottu 3,5 mm sukkapuikoilla 1 oikein 1 nurin -joustinneuleena. 

Silmukoita on 32. Kappaleen pituus ennen päiden yhdistämistä kannattaa aina mitata  pannan käyttäjän päähän sopivaksi.

Panta neulotaan edestakaisneuleena ja kierroksen ensimmäinen silmukka nostetaan aina neulomatta, 

jotta reunoihin muodostuu siisti ketjusilmukkarivi.

Tämä musta solmupanta on noin naisten XS-kokoa tai sitten ehkä varhaisteinin kokoa. 

Pannan "solmu" on itse asiassa sauma, jolla ommellaan neulotun suikaleen päät yhteen.

Ompelu on hakala selittää sanallisesti, mutta koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, 

tein ompelusta jonkunlaisen vaihekuvan tuohon alle, kun Canvan kanssa leikin. 

Tosin mustasta neuleesta on hankala saada selkeitä kuvia, tajusin :)

Ja lopuksi langat päätellään nurjalle sekä käännetään oikein päin ja panta on valmis.

Solmupanta

Tuossa yllä olevassa kuvassa tämän jutun musta solmupanta kaverinaan samanlaisesta langasta neulottu

 harmaa kierrepanta, joka on kooltaan noin M-kokoinen.

Nyt on taas tullut pantoja vähäksi aikaa :)

Kotipihalla ei jostain syystä tänä vuonna ole kukinta onnistunut. Ruukuissa kasvavat kärhötkin ovat jotenkin kitukasvuisia.

Lähinnä sellainen rehevyys, jota on edellisvuosina ollut, puuttuu. 

Omasta mielestäni olen lannoittanut ns. normaalisti eli kuten aiemminkin. 

Mietin jo, onko syy mullassa, säässä vai joka puolella olevissa erilaissa kirvoissa

 (niitä olen yrittänyt torjua, mutta vähän huonolla menestyksellä). 

Vai kaikissa niissä. 

Mutta pääasia, että kukkia kuitenkin on :)

Jotenkin pitäisi saada niitä vahvistettua talven varalle.

Ja on heinäkuussa ollut mansikoitakin. Ostin yhden 5 kg laatikon Polkaa. 

Tai sellaisena se minulle myytiin, mutta ihan en ole vakuuttunut maun perusteella. 

Paljon tuli syötyä siinä tuoreena ja myös jäätelön kanssa. Osan sitten soseutin sokerin kanssa. 

Mielestäni soseessa säilyy mansikan maku paremmin kuin palasina pakastetuissa. 

Ostatko sinä mansikoita talveksi pakastimeen? 

Kauniita alkavan elokuun päiviä!

Syksyksi valmiina

 

Valkovuokkojen aikaan toukokuussa sain päähäni tutkia, minkä värisiä merinovillalankoja kotoa löytyi.

Ja löytyihän niitä. Pääasiassa kerä tai pari kutakin, ehkä kolmekin. Valkoista, vaaleaa ja tummaa harmaata, viininpunaista ja mustaa. 

Ja lisäksi monta kerää harmaaseen tai farkkuun vivahtavaa vaaleansinistä.

Koska sain päähäni, että nyt seuraavaksi pitää "tuhota" nuo siniset kerät, en keksinyt muuta kuin aloittaa perinteisen neulesetin tekemisen.

Neuloin hyvin samanlaisen toissasyksynä. Siitä juttua löytyy 'täältä'.

Tämä oli taas sarjassamme sellaisia pään ja lankavaraston tyhjennysprojekteja :)

Vaikka on vähän tylsä toistaa sellaista, mitä on usein tehnyt, tykkään kuitenkin tehdä tällä mallilla, 

sillä olen itse käytännössä huomannut näiden mitoituksen olevan ainakin itselleni sopivat ja istuvat.

Solmupanta - WILLASTA -käsintehty

Moni neulepantaa käyttävä vannoo ns. solmupannan nimeen. Olen minäkin näitä muutaman tehnyt, 

mutta enemmän tykkään itse ns. kierrepannasta, jollaisia on tullut tehtyä lukemattomia. 

Näiden solmupantojen "solmu" kun on sauma otsalla ja nimenomaan saumoista ihoa vasten en tykkää. 

Vaikka toki, kun panta on sopivan kokoinen ja lanka pehmeää, sauma ei toki käytännössä haittaa.

Solmupannasta tulee vielä loppukesän kunniaksi myöhemmin oma postauksensa, 

vaikka niitä  netti alkaakin olla jo tupaten täynnä.

Panta ja pipo sopivat n. 56-58 cm päähän eli arvioin niiden olevan noin L-kokoa.

Lapaset samoin, eli käytännössä ne vastannevat noin käsinekokoa 8.

Pienen harkinnan jälkeen laitoin näihin myös nuo omat WILLASTA-merkkini.

Ne ovat kiinni muutamalla pistolla ja ovat tarvittaessa helposti irrotettavissa, jos niistä ei tykkää

Voi nimittäin olla, että en jätä näitä omaan käyttööni, vaan koetan etsiä näille uuden kodin :)

Tällaisia villaisia juttuja juttuja oli tekeillä kesän alussa ja en ole malttanut villalangasta luopua vieläkään.

Ei välttämättä ihan sitä normaalia kesäpuuhaa ollenkaan ;)

Nyt pitää seuraavaksi miettiä jotain virkattavaa. Jos kokeilisi tehdä valmiiksi pikkupeiton, 

johon hommasin langat jo toissakesänä ja jolloin se oli tarkoitus virkatakin.

Nyt se on jo ehkä puolivälissä, joten kohta ollaan voiton puolella siinäkin projektissa :)

Arki on minulla jo alkanut ja vähän tuntuu, että kesä oli siinä varsinkin kun on ollut jonkun aikaa sateista ja koleaakin. 

Mutta nyt on ennustettu hieman kuivempia ja sitä myötä lämpimämpiäkin päiviä.

Toivottavasti silloin kotipihan loppukesän kukkijat pääsevät paremmin vauhtiin.

Mukavia kesäpäiviä Sinulle, 

t. Satu

Lomatunnelmissa

Meinasin kirjoittaa otsikkoon ensin "lomafiiliksissä", mutta korjasin sen heti.

Nimittäin kun alkoi itseänikin ärsyttämään sana "fiilis", sillä en voi sietää ns. fingelskaa, 

vaan jos mitenkään mahdollista, yritän käyttää omaa, kaunista kieltämme.

Paljonhan lainasanoja on kieleen kotiutunut ja sehän on kai sitä kielen kehittymistä, että niin tapahtuu. 

Silti omaan korvaani usein kalskahtaa pahalta, kun joka puolella toistellaan "mikä on fiilis". 

Huh, kun kielikorvaan sattuu. 

 No, eipä kai kannattaisi nostattaa tällaisilla asioilla verenpainettaan, 

kun maailmassa on paljon muutakin mietittävää, mutta minkäs sitä ihminen luonteelleen voi. 

Purpattaapaahan ainakin täällä omassa blogissaan ;) 

No niin. Otsikosta aiheeseen. Vielä on muutama päivä kesälomaa jäljellä ja ajattelin, että laitan kuvia, 

millaisissa tunnelmissa loma on mennyt. 

Eli käsitöitä terassilla puolivarjossa  keinussa, kukkien hoitoa ja kuvaamista, välillä rikkaruohojen kitkemistä sekä lyhyitä vierailuja.

Oli meillä muutamat syntymäpäivätkin perheessä tässä kesällä, joten niidenkin kakut on syöty ja kahvit juotu. 

Välissä on tullut otettua muutama lasi viiniäkin lähinnä grillatun ruoan kanssa. Näin kesällä varsinkin valkoviini on suosikkini. 

Tykkään erityisesti Cono Sur Bicicleta Rieslingistä.

Vaikka loma ja kesä on pääasiassa ollut suhteellisen seesteistä aikaa, 

olen välillä kurkkuani myöten täynnä naapurustosta kuuluvaa musiikin jytkettä ja sen yli huutamalla puhuvia ihmisiä. 

Sellaista, mikä tunkee sisälle asuntoon ja mikä estää omalla pihalla ajan viettämisen ja rentoutumisen, silloin kun näillä kaiuttimien omistajilla on "se vaihde" päällä. 

Eli, jos minulta kysytään, ihan liian usein ja ihan liian pitkään kerrallaan.

On todella ärsyttävää, kun ihmiset eivät tunnista vastuutaan ja ymmärrä, 

että kaikilla ei ole samanlainen musiikkimaku ja vaikka olisikin, eivät nämä halua sitä kuunnella iltapäivästä seuraavaan aamuun toisten liian kovaa soittamana.

Ja kyllä, on näistä asioista joskus keskusteltukin, mutta parhaimmillaankin ihmisen muisti on lyhyt ja valikoiva.

Mutta onneksi välillä on ollut useampia päiviä, jolloin itse kukin on saanut pihallaan rentoutua :)

Näissä kuvissa näkyy pätkä pitsisukan vartta. Sukat ovat vieläkin kesken, mutta niillä ei ole kiirettä, 

sillä tulevat omiin jalkoihini ja edellisiäkin, ihan upouusia on vielä odottamassa käyttöönottoa.

Sitten syksymmällä on ehkä näiden valmistumisaika.

Tällaista täältä tällä kertaa :)

Nautitaan kesästä!

SiniSatu -sukat

Minulla on Instagramin puolella @sini_satu -tili , jota päivitän säännöllisesti, ehkä kerran pari viikossa.

Siellä on suloisena sekasotkuna kuvia kukista, käsitöistä ja leivonnaisista sekä kahvi- ja teemukeista hyvän huomenen toivotteluineen.

Juuri nyt on pionien aika ja niitä, kuten muitakin kukkia, tulee paljon kuvattua.

 Olen pioneihin ihan hulluna, vaikka mikään taituri en niidenkään kanssa olekaan. Ihailen vain.

Laitoin tuonne SatunKukat -blogin puolella kuitenkin kuvia tällä hetkellä kotipihalla kukassa olevista pioneista. 

Jos kiinnostaa, käy kurkkaamassa :)

Mutta takaisin sukkiin. 

Kun näiden äitienpäivän aikaan valkovuokkojen kukkiessa aloitettujen 

ja tuossa juhannuksen alla syreenien aikaan valmistuneiden sinisten sukkien kuvia katselin, 

tuli mieleeni, että nämä ovat SiniSatu-sukat :)

Sukat ovat jo itselläni käytössä ja oikein mukavat sukat ovatkin ;)

Kerroin tuossa aiemmin 'Tulppaanisukista', joihin sain kaavion Instan kautta vähemmän käytetyn, 

vain käsitöihin painottuvan ja uudemman @willastatehty -tilini seuraajalta.

Tulppaanisukat neuloin 7 veljestä-langasta perinteisesti varresta kärkeen ja niissä "tulppaanit", jollaisena tuon kuvion näin, osoittivat alaspäin. 

Neuloin heti perään Nalle-langasta toiset sukat samalla kuviolla varpaista alkaen ja niissä

kuvio osoittaa nyt ylöspäin.

Kantapääkin on erilainen.

Itse asiassa tykkään aika kovasti molemmista, mutta ehkä vähän enemmän näistä sinisistä. 

Syynä toki voi olla sekin, että värinä pidä enemmän vaaleansinisestä kuin pinkistä ;)

Tuossa alla vielä kuvakollaasina nämä molemmat. 

Kummasta versiosta tykkäät enemmän?

Tällaisten sukkakuulumisten lisäksi on todettava, että kotipihan nurmikko on ruskettunut ja ratisevan kuiva. 

En ostovedellä viitsi sitä kastella. Sen sijaan kukkapadat ja -purkit sekä perennapenkit ja pari keväällä istutettu pientä pensasta

 kastelen runsaasti joka ilta aina, kun on muutaman päivän ollut satamatta. 

Ja sellaisia kuivia päiviä onkin ollut reippaasti. 

Pahin helle on takana ja +30 ja +32 asteen lämpötila olikin liikaa sekä kasveille että minulle. 

No, tulipahan niinä päivinä päivitettyä blogia ja tehtyä keskeneräisiä käsitöitä.

Ja jopa leivottuakin. Sekä pitkästä aikaa ommeltua. 

Yhdet farkkujen lahkeetkin lyhensin, vaikka ompelukoneen teho ei paksun kankaan käänteisiin oikein riitäkään.

Sitten ompelin makuuhuoneeseen verhot. Ajattelin alkujaan laittaa ne keittiöön, 

mutta eihän tuo kangas sinne sovi sitten yhtään. 

Joten saipahan makuuhuonekin uudet verhot pitkästä aikaa. 

Olen kerännyt myös Pinterestiin ideakuvia erilaisista pussukoista ja kasseista. 

Aloittamista vaille valmiina (ajatuksissani) on siis ainakin pari erilaista pientä pussukkaa. 

Ajattelin, että niitä voisi käyttää esim. käsityöprojektipussukoina tai ihan vaikka toilettipusseina.

Uusia, kauniita kankaitakin olen miettinyt, mutta saanut toistaiseksi pidettyä itseni pois kangaskaupasta.

On nimittäin sen verran noita käyttämättömiä kankaita ja muita tykötarpeita 

tuolla odottamassa ompelukärpäsen puremasta innostunutta ompelijaa;)

Aurinkoisia heinäkuun päiviä!

 

Kesäkuun kuulumisia - ihan pihalla ja keskeneräistä

 

Kesäkuun viimeinen päivä. 

Uskomatonta, että aika menee taas nopeasti.

Kesälomastakin on kohta puolet mennyt, mutta sentään puolet jäljellä. 

Ja alkaa olla se vaihe lomasta, että nyt pikkuhiljaa alkaa saada jotain aikaiseksikin.

On taas vähän energisempi olo ja ajatus alkaa kulkea ja ideoita syntyä, tosin rajoittuen käsityörintamalle ;)

Lähes pari viikkoa meni työstä toipumiseen ja kovin kummaista ei ole tullut tehtyä. 

Otsikon mukaisesti on tullut oltua ihan pihalla. Ihan kirjaimellisesti sekä kuvaannollisesti. 

Nimittäin päässä on jo pitemmän aikaa ollut epätodellinen olo ja olen käynyt fysioterapeutilla niska-hartiajumin takia. 

Koska mukaan on tullut asentohuimaus ja huono olo, sain uusia jumppaohjeita sitä varten ja niitä tehdessä tulee lisäksi jonkun verran öklö olo. 

Ei ole oikein pää kestänyt tietokoneen tai puhelimenkaan näytön tuijottelua, joten ovat blogikuviotkin jääneet vähälle.

Toisin sanoen siinäkin on ollut hyvä (teko)syy olla vähän hissukseen.

Käväistiin kuitenkin parin päivän reissu mummoloissa ja muuten on oltu pääasiassa kotona jotain isompia kauppareissuja lukuunottamatta.

Toki upeina, mutta niin kuumina helteisinä kesäpäivinä ei ole ollut tarpeellistakaan kovin ihmeellistä tehdä. 

Iltaisin kukkien ja keväällä istutettujen pikkupensaiden ym. kastelu myöhään illalla vie reilun tunnin. 

Silloin myös itikat ovat heränneet päiväuniltaan paahteisella pihalla ja varustaudun niitä vastaan  suihkuttamalla hajutonta hyttyskarkotetta päälleni. 

Minä nimittäin olen oikea itikkamagneetti ja pistoja tulee karkotteista huolimatta. Pistävät inisijät paidankin läpi kumartelevaan selkään...arrgh.

Karkotekin auttaa vain osittain, mutta pitää olla vähäänkin tyytyväinen, sillä paksuihin vaatteisiin ei näillä keleillä viitsi kääriytyä suojautuakseen.

Koska en oikein jaksa helteessa ulkona  mitään touhuta, keskipäivät menevät pääasiassa ilmalämpöpumpun viilentämissä sisätiloissa. Näin on hyvä. 

Samalla olen hiljaksiin päivien aikana selaillut käsityökirjoja ja kuvalehtiä, kuunnellut äänikirjoja ja tehnyt vähän käsitöitä. 

On ollut vähän sellainen olo, että tekee mieli aloittaa kaikenlaista, mutta sitten ne jäävät kesken. 

Toisin sanoen tuolla taitaa olla kolme keskeneräistä sukkaneuletta ja kaksi keskeneräistä pikkupeittoa tuloillaan. 

Kun inspiraatio iskee, siihen on tartuttava ja siinä saavat keskeneräiset olla kesken, kun uutta pukkaa.

Sitten jossain vaiheessa alkaa "ahdistus" niistä keskeneräisistä ja tulee pakonomainen tarve tehdä ne loppuun ... hullua. 

Tunnistaako kukaan muu vastaavaa itsessään?

Kukkakuvia on tullut napsittua lukemattomia jo tässä alkukesän aikana. 

Viime talvi oli kurja ja moni kasvi siitä kärsi. Mm. monta vuotta kasvaneet ja kukoistaneet vaaleanpunaiset ryhmäruusuni eivät siitä selvinneet. 

Mietinkin eilen, josko istuttaisin niiden, nyt lähes tyhjälle kasvupaikalle pioneja ensi keväänä. 

💚

Jännä tuttavuus muuten tämä uusi, tänä keväänä hankittu kärhö 'Josephine Regal'.

Sen kukat muuttavat muotoaan kukinnan edetessä näin:

Clematis 'Josephine Regal'

Aurinkoista alkavaa heinäkuuta Sinulle!