Kesäkuun alun kuulumisia

  

 

Huhtikuu vaihtui toukokuuksi ja toukokuu kesäkuuksi kuin huomaamatta ja nyt kesäkuukin on kohta puolessa välissä. Vasta tämän viikon alussa tajusin, että juhannus on jo ensi viikolla! Kesän kauneus ympäröi meitä ja valoisina iltoina nukkumaan menokin venyy kuin huomaamatta tavallista myöhempään. Kun siihen yhdistää arkisin ylipitkät työpäivät, ei ole ihme, jos olo on välillä väsähtänyt. Mutta kesäloma alkaa jo häämöttää näköpiirissä, joten jaksaa, jaksaa..🌞

 

 

 

Tämä blogi on taas jäänyt vähemmälle huomiolle nyt kevään kiireissä, joten jäi laittamatta toukokuunkin kuulumisia. Huhti-toukokuussa olivat kotipihan kevättyöt kiireimmillään ja vähäinen vapaa-aika meni hyvin pitkälti niissä. Kameran kanssa kävin kyllä ikuistamassa taas kevään kukintaa, mutta niin vaan jäi laittamatta otoksia tänne. Toukokuussa oli kuitenkin äitienpäivä ja esikoinen tuli käymään kotona, kun taas kuopuksella oli työvuoro opiskelupaikkakunnallaan toisella puolen maata. Vaikka äitienpäivästä on jo rielu kuukausi aikaa, ajattelin, että laitan tähän alle näytille kuvan kauniista kimpusta, jonka kukkakaupan lähetti tuolloin kuopukselta toi. Olin jo äitienpäiväsunnuntaina täydessä touhussa pihatöiden parissa, kun pihaan yllättäen ajoi kukkalähetti. Oli kyllä melkoinen, mutta iloinen yllätys😊 Lahjaksi sain CH:n näyttävässä mustassa korkkaripullossa olevan tuoksun. Jos pystyisi tuollaisilla korkokengillä kävelemään, olisi aika fakiiri ja kyllä siinä jalkaterät olisivat kovilla... Ja, vaikka aika vähän tuoksuja käytänkin - arjessa töissä en lainkaan, tämä tuoksui hyvälle ja muutaman kerran on tullut siitä jo suihkautettuakin vapaa-ajalla. 

 

 

 

Puikoilta, ja välillä koukultakin, on tasaiseen tahtiin tipahdellut milloin mitäkin. Olen päätäni nollannut iltaisin nojatuolissa pääasiassa neulomalla ja samalla puolittain tv:tä katsellen. Aika monta lapas- ja sukkaparia on valmistunut, samoin kuin muutamat kämmekkäät sekä muutama virkattu pehmokaverikin. Tällä viikolla olen vain viimeistellyt yhdet nilkkapituiset harmaat raitasukat ja aloittanut valkoiset peruskämmekkäät. 

Kämmekkäisiin tulee pitkähkö varsi, jonka aloituksessa on muutama kierros helmineuletta. Samoin helmineuletta tulee peukalon ja kämmenen päättelykohtiin, jotta ne eivät rullaudu. Muuten nämä ovat perusoikeaa, joten toimivat hyvänä välityönä iltaisin. Lankana ovat yhtä aikaa neulottuna Drops Alpaca (100 % alpakanvilla) ja Drops Kid Silk (75 %  mohairia, 25 % silkkiä). Näistä tulee kivan kevyen pörröiset ja samalla lämpimät. Minua mohairsekoite kutittaa käytössä, joten nämä eivät tulee omaan käyttöön, mutta onneksi tuo lankayhdistelmä sopii monelle ja moni siitä myös tykkää. Näitä pörröisempiä on kuitenkin aina kiva tehdä, joten siksipä ovat puikoilla nytkin. 

Varressa on 38 silmukkaa ja noin ranteen kohdalla kavensin kaksi silmukkaa, joten loppuosan perussilmukkamäärä on 36. Peukalo tulee kiilapeukalon mallilla, mutta toki ilman kärkeä, kuten kämmenosakin. Puikkoina minulla on tässä 4,00 mm kantikkaat puupuikot, joilla tulee sopivan joustavaa neulosta. No, nämä ovat vielä kesken, joten laitan valmiista sitten kuvia aikanaan.

Juuri nyt on aika nauttia kesästä, säästä huolimatta. 

🌞 

Poutapäivinä minä käännän nykyään katseen hyvin usein taivaalle ja välillä sinne kääntyy myös kameran linssi - välillä puhelimesta, välillä kamerasta. Jotenkin nämä pala taivasta -kuvat ovat minulle rakkaita ja katselen niitä varsinkin talviaikaan ahkerasti. 

 

 

Oikein ihanaa kesäkuuta Sinulle!

t. Satu 

 

Kevät

 

 

Kevät keikkuen tulevi 😊 

Juuri nyt huhtikuun 25. päivän iltapäivällä paistaa aurinko ja samaan aikaa viskelee pilven reuna vettä harvakseltaan. Sadekuuro oli lyhyt ja itse asiassa olisin toivonut sekä luonnon kuivuuden että jokapuolella olevan pölyn takia, että sade olisi huuhtonut ympäristöä reippaammin. Aamulla sain äidiltä puhelun reilu 500 km pohjoisemmasta ja tiedon, että siellä oli herätty valkoiseen aamuun, kun räntälumi oli peittänyt tienoon. Toivottavasti ihan niin kova takatalvi ei tänne etelään tulisi. 

Kävin pari päivää sitten laittamassa talven ruukkuistutuksista vapautuneet kuusenhavut pionien nuppujen suojaksi. Varsinkin kuolanpionilla oli lähes 20 cm. pitkät varret ja pelkään, että kesän kukinta jää haaveeksi, jos yöpakkaset vioittavat taimia. Äsken kävin vielä tarkastamassa, että havut ovat paikoillaan. Ei niitä paljon ole, mutta ajattelin, että onpahan jotain suojaa kuitenkin. 

Eilen ruokakaupasta lähti mukaan rasia espanjalaisia mansikoita. Ovat ne kyllä näyttävän näköisiä ja huolimatta makeasta nimestään 'Candy', olivat aika vaatimattoman makuisia. Rehellisyyden nimessä täytyy toki sanoa, että oli siinä muutama makeahko yksilö, mutta suurin osa aika vetisen tai muuten vaan miedon makuisia. Mutta saa niistä ihan kivaa väriä valokuviin... Eli kotimaista mansikkasatoa odotellessa. 

 

 

 

Kotipihan kevättyöt on pääasiassa tehty. Kaiken ylimääräisen olen jättänyt tältä keväältä pois, sillä aikaa ja jaksamista ei oikein ole ollut. Lisäksi jalka on alkanut vaivaamaan entistä enemmän, joten ihan senkin takin on tullut oltua hiljakseen. Yhden kerran olen tänä keväänä istunut pidemmän tovin terassin keinussa vain t-paita päälläni lehtiä lukemassa ja ristisanoja ratkomassa. Muuten kevään lämpimät päivät menivät joko pihatöissä tai sitten aurinkoihottumasta kärsivää kasvojen ihoa sisätiloissa rauhoitellessa. 

Käsityöt seuraavat edelleen mukana lähes kaikissa vapaahetkissä. Hiljakseen nyt keväällä on valmista tullut, mutta kuitenkin.  Mansikoiden kanssa kuvasin aiemmin keväällä valmistuneet sukat, joiden kuviopinta syntyy rikotulla helmineuleella. Jotenkin innostuin siitä tekniikasta aika kovasti tuossa talvella. Lankana näissä on valkoinen Novita Nalle sekä vaaleanpunasävyinen kuviovärjätty Blossom.

 

Ja, koska kämmekkäitä ei voi koskaan neuloa tai edes olla liikaa, tein omalla, yksinkertaisella perusmallillani tässä parina iltana alla olevat vaalean beiget versiot pehmoisesta alpakkasekoitelangasta (Drops Sky).

 

Ja, koska kukkia näkee näillä minun silmilläni kaikkialla, sellaisia on paitsi sinisessä hameessani niitä muodostuu näköjään myös lankakerästä sen lähetessä loppuaan :)

Kuvaan aika harvoin ruokia ja jogurtteja en ole kuvannut koskaan aikaisemmin, mutta tässä yhtenä päivänä innostuin ottamaan kuvan aamupalaksi juomalasiin kaatamastani mangojogurtista. Oli ihanan paksua ja raikasta yhtä aikaa 💛 Olen aina ollut jogurttien ystävä, mutta alkanut viime aikoina kiinnittää aiempaa enemmän huomiota niiden rasva- ja kaloripitoisuuksiin. Siksipä niiden syönti on vähentynyt reilusta, mutta ihan kokonanaan en ole herkustani luopunut 🤗 

 

 

 

 

Kun ikkunasta juuri katselen ulos, puissa on jo hiirenkorvat ja läheinen pieni koivikko vihertää jo kauniisti 💚 Krookukset kukkivat vielä ja kevätkaihonkukatkin ovat aloittaneet kukintansa. Valkovuokot ja sinivuokot täplittävät sekä kotipihan reunamia että kävelyteiden varsia ja metsän reunoja. 

Kesän ja kesäloman odotus alkaa olla jo aika korkealla. Sitä ennen pääsen kuitenkin puutarhalle hakemaan kesäkukkia sekä toivottavasti myös neulomaan pihakeinussa.🌞

 

 

 

Kauniita ja aurinkoisia kevätpäiviä Sinulle!

t. Satu 

 

 

Paluu virkattujen pikkuotusten luo

 

 

Pauluu virkattujen pikkuotusten luokse. 

Vaikka jokunen aika sitten totesin, että viime vuoden käsityöt on pääasiassa esitelty täällä blogissa, en kuitenkaan malttanut olla palaamatta saman aiheen pariin ja laittaa kuvia vielä näistä pikkuotuksista, joita noin vuosi sitten ja viime kesänä virkkasin ohuesta mikropolyesterilangasta. Lankana näissä värikkäissä pikkuotuksissa on ohuehko Katia Velvet Mini, joka ainakin minun sormilleni on ihan vastustamatonta hypisteltävää. 

 

 

Nämä pienet lohikäärmeet olivat aika hurmaavia. Vihreän ja ruskean version lötkössä vartalo-osassa on täytteenä vain rapinamuovi, jota käytetään usein pienten lasten leluissa ääniefektin mahdollistajana. Liila-roosa lohikäärmeen poikanen taas on kokovartalotäytetty polyesteritäytevanulla, jota on myös sen kavereiden pään täytteenä.

 

 

Samaisesta langasta syntyi myös yllä olevassa kuvassa näkyvä vaaleansininen ehkä vähän perhosta muistuttava helistin. Helistinpallo on kätketty vanun sisälle perhosen päähän ja kuuluva ääni on vaimeahko, joten se ei toivottavasti rasita kenenkään korvia.

 

 

Keväällä valmistui myös virkattu pehmositruuna kavereineen. 

  

 

 

 

 

 

Viime aikoina on jälleen ollut töissä liian kiireistä, mistä syystä myöskään vapaa-ajallakaan ei ole päässyt oikein riittävästi rentoutumaan. Mutta siitä huolimatta, tai sitten siitä syystä, käsitöistä lähiviikkoina ovat valmistuneet parit sukat, lapaset ja kämmekkäät. Laitan niistä kuvia sitten seuraaviin postauksiin, kunhan saan neuleet viimeisteltyä. 

Uusien neulomusten aloittamisen sijaan ajatuksissa pyörii nyt uusien lötköpehmojen virkkaaminen, sillä tuota tässä esillä olevaa chenillelankaa on vielä pari aloittamatonta kerää ja lukuisia pikkunöttösiä. Aloittaminen tuntuu vaan jostain syystä vaikealta, vaikka sormia jo syyhyttäisikin tarttua puikkojen sijasta koukkuun. Ehkä, kun ei ole oikein "visiota", mitä alkaisi tehdä, ei viitsi ihan summassa alkaa vaan virkata "jotain". Jotenkin koen, että neulomisessa "vaan sen jonkin" aloittaminen on helpompaa kuin virkkauksessa. Mistähän sekin johtunee. 

Koukuista puheenollen. Alla olevassa kuvassa on kaksi 3,50 mm koukkua. Vihreä on Knit Pro ja keltainen Novitan ergonominen koukku. Minua hämmästyttää, kuinka erilaiselta koukut tuntuvat ja kuinka paljon isommalta Novitan koukkuosa vaikuttaa, vaikka millimetrikoko pitäisi näissä olla täsmälleen sama. En ole kokeillut virkata mallitilkkua esim. puuvillalangalla molemmilla, jolloin mahdollinen todellinen kokoero tulisi paremmin näkyviin kuin tällä pehmolangalla. Tai ehkä eroa ei tosiasiassa olekaan, vaan sellainen vain vaikuttaa olevan. No, mene ja tiedä. 

Viime viikonloppuna oli ihanan aurinkoinen ja keväinen keli. Aloitin vähän siivoilemaan pihaa ja leikkelin isojen pensaiden oksia ja vanhoja kukintoja pois.

 Ajattelin, että olisin nyt viikonloppuna aloittanut haravoimaan, mutta on tuolla ulkona vaan sen verran kylmä tuuli ja pilvistä eikä lämpöäkään kuin ehkä reilut viisi astetta, niin en sitten viitsinyt. Sen sijaan aktivoiduin pitkästä aikaa tämän blogin kanssa. Ja kohta sitten onkin aika ruveta ruoan laittoon ja koti-illan viettoon puolison ja koiran kanssa. Eli, tällaisissa melkoisen peruskuvioissa menee tämä viikonloppu ja kesäaikaan siirtyminen 🤗

💛 

Kauniita kevätpäiviä ja hyvää pääsiäistä !

💛 

Viime kesän sininen hetki

Se tunne, kun keksii käyttöä pitkään käyttämättömänä olleelle langalle 🩵💙 

Pieniä ovat ihmisen ilot, mutta on se vaan jännä, miten iloa voi tuottaa jopa se, että lankakaapista lkaksi muhkeaa kerää paksua villasekoitelankaa muuttaa muotoaan paksuhkoksi huiviksi päätyäkseen eteisen ylitäyteen villavaatekaappiin odottamaan talvikelejä. Näin kävi siis viime kesänä, kun yksi ikuisuusprojekteistani valmistui.

 

 

 Minussa on se huono puoli, että olen perso langoille. Ja kun silmiin osuu jotain kivaa, joko kivan väristä, tuntuista tai näköistä, lankaa, hyvin helposti sen myös hankin, jos ei ole ihan hirvän kallista. Tämä sinisen kirjava Dropsin villasekoitelanka tarttui mukaan joitakin vuosia sitten. Langan vyöte on hävinnyt enkä muista sen tarkempaa nimeä enkä löytänyt vastaavan näköistä Dropsin sivuiltakaan, kun äsken sitä yritin etsiä. Olen joskus aikaisemmin samaisesta langasta tehnyt vanhan roosan sävyisen huivin ja se on ollut käytössä paljon eikä ole juuri nuhraantunut. 

Huivin malli mukaelee vähän Nurmilintu-huivin ohjetta, mutta aika vahvalla omalla twistillä kuitenkin.  

Huivi tosiaan odotti kerällä valmistumistaan useamman vuoden. Mutta, kun alkuun pääsin, nopeasti tämä lopulta viime kesänä sitten valmistui. Minulla oli viime kesänä jostain syystä "huivibuumi", jonka lopputuloksena on kolme valmista ja yksi keskeneräinen huivi. Aiemmin täällä blogissa näkyivät "alpakkahuivit", joita ennen valmistui tämä sinisen hetken huivi. Ja todennäköisesti ainakin ensi kesään odottaa valmistumistaan vielä ohut alpakkahuivi, johon langat ostin viime elokuussa Jyväskylästä lankakauppa Titityystä ja joka on aloitettuna odottanut tuossa käsityönurkkauksen korissa syksyn ja talven, että joku innokas neuloja tarttuisi siihen ja tekisi loppuun.

 

 

Nyt alkaa vähitellen olla tilanne, että suurin osa viime vuonna valmistuneista käsitöistä on päässyt näkyville tänne blogiin ja katseen voi kääntää tähän vuoteen ja vähän tuoreempiin otoksiin. 

Talvi jatkuu ja puikoilla kilisee edelleen villaa. Juuri tänään valmistumassa on muutaman viikon sisälle kolmas lapsen siksak-myssy eli perineinen kypärämyssy merinovillasta. Yleensä teen noita ihan pienen vauvan koossa, mutta nyt sain pyynnön tehdä vähän vanhemmalle lapselle ja siinäpä sitä onkin pähkäilemistä, millainen silmukka- ja kerrosmäärä tarvitaan. Lapset kun kasvavat hyvinkin eri tahtiin ja parivuotiaatkin ovat usein hyvinkin erikokoisia toisiinsa nähden. Teen nyt kolme lähes samanoloista, mutta vähän erikokoista myssyä ja katsotaan, josko niistä joku osuu oikeaan. Toiset jäävät sitten odottamaan sopivaa päätä itselleen. 

Viime kesän sinisen hetken kautta tähän kevääseen. Sillä keväthän se taitaa vähitellen tulla, vaikka talvi edelleen onkin. Olen luvannut itselleni, että kunhan sen yhden alpakkahuivin saan tänä vuonna tehtyä, muita huiviprojekteja en aloita. Olkoon siis tämä postaus ensimmäinen huivipostaus tälle vuodelle ja jääköön se samalla lajissaan toiseksi viimeiseksi tälle vuodelle -  se ohut alpakkahuivi pitää saada valmiiksi ja kuviin kuitenkin🤗

  

Mukavia helmikuun lopun päiviä kesäisen kuvan myötä !

                               🩵 

Pehmeitä kavereita

 

 

 Heippa sinulle sinne ruudun taakse täältä kotikuusen oksalta! 

Ajattelin tulla esittäytymään ja esitellä kaverini myös 😊 

Ei meillä nimiä ole, mutta olemme me ainakin pehmokavereita, lötkökavereita, unikavereita tai ihan vaan kavereita! 

💚 

 

 

Tänne kuusen oksalle se tuo meidät virkata väkertänyt täti-ihminen istutti ja kehoitti vilkuttamaan. 

Paremmin sanottu kuin tehty - teki mieli sanoa sille, että yritäpä itse vilkuttaa samalla, kun pitelet havuista kiinni, että et maahan mätkähdä.  

 

 

No, päästiin onneksi sitten sisälle poseeraamaan yhdessä noiden toisten onnellisten kanssa, 

joita ei viety ollenkaan ulkoilemaan 😊 

 

 

Otti se tuo täti-ihminen meistä kuvia myös joulun alla. Ne kuvat ovat tuossa alla. Aikoi laittaa niitä sinne Instagramiinkin ja kaipa se jonkun kuvan laittoikin, mutta ei sentään meistä kaikista. Ihan pari kuvaa vain, kuulemma. 

Se sanoi, että me olemme niin söpöjä, että hymyä huuleen vaan, mutta kun se itse jätti sen hymyn meille ompelematta. Joten aika totisen näköistä porukkaa sitten ollaan.

Mutta ihanan pehmoisia ollaan kyllä, kun meidät on tehty liukkaasta ohuesta mikropolyesterilangasta nimeltä Katia Velvet Mini ja sitten täytteenä on ohutkuituinen ja todella pehmeä polyesteritäytevanu. Siis osalla meillä on täytettä vain päässä, mutta ballerinat eivät ole ihan yhtä lötköjä kuin me muut, sillä eiväthän baletin askelkuviot lötköjaloilla onnistu. 

Ihanaa ystävänpäivää ja kivaa viikonloppua! 

💗

Hymyillään. 

💗