keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Kettuhuivit


Hymy vangitsee ja vapauttaa.
Hymy synnyttää iloa ja lämpöä ihmisten välille.
Itselleenkin voi hymyillä, sisäänpäin hykerrellen tai 
päin naamaa peilin edessä, koska olen ja olet lämpimän, joskus ilkikurisenkin hymyn ansainnut.



Ilo syntyy usein pienistä asioista ja voi muuttua isoksi ja pulppuavaksi nauruksi.


Lapsille ja lapsenmielisille on kiva neuloa veikeitä neuleita. 
Yksi esimerkki tällaisista ovat nämä kettuhuivit.
Ne keräävät katseita, tuovat hymyn huulille.
Ne myös lämmittävät ja antavat jutunjuurta, 
jos puheenaiheet meinaavat kohdatessa loppua ennen vauhtiin pääsemistä. 
Innostavat tarinoimaan ja vapauttavat ehkä nauramaankin.


Ketunpoikaset temmeltävät keväällä iloisesti ja syksyn tullen ne ovat jo vakavoituneet 
seuraamaan maailman menoa kannon nokasta ja kiven takaa.


Pintereistä selaillessani löysin kivan näköisiä lasten kaulahuiveja
ja päätin kuvien innoittamana neuloa oman versioni eläinaiheisista huiveista.
Ensimmäisenä valmistui tummasta siniharmaasta villaa ja puuvillaa sisältävästä 
Novitan wool cotton - langasta neulottu kettu
ja seuraavaksi samalla mallilla merinovillaisesta Novitan baby wool - langasta sille vaaleanpunainen kaveri. 
Ketun kasvot vaativat vähän enemmän miettimistä ja työstämistä,
mutta muuten aina oikein neuleena toteutettava huivi toimii kivana ja nopeana välityönä 
esimerkiksi telkkaria katsellessa.
Tosin näillä langoilla neuloessa epätasaisuudet tulevat todella hyvin näkyviin, joten liian huoleton ei kannata olla.


Tämän kaksikon huivit ovat suhteellisen kapeat,
joten leuan ja poskien lämmittäjäksi näistä ei pakkasilla ole,
mutta huivit toimivat silti kivana syysasusteena ja kaulan lämmikkeenä. 
Lankoja ja yksityiskohtia vaihtelemalla saa luotua monenmoista eläintä.
Mielikuvitus vaan on rajana, sillä mahtuuhan satumetsään monenväristä ja näköistä otusta.


Eihän sinikettu pelkästään kivillä viihtynyt, 
vaan pääsi kuvattavaksi myös terassille syksyn merkkien kera.


Satumaisen kauniita syyspäiviä sinulle💛







torstai 10. lokakuuta 2019

Röyhelösukat


Jotta villasukat eivät loppuisi kesken!
No siitä ei tosiaan ole pelkoa, sillä sukkia on vähintäänkin riittävästi yhdelle ihmiselle, 
mutta siitä huolimatta veri vetää tekemään uusia.


Lankana tällä kertaa oli minulle uusi tuttavuus merinovillasekoitelalanka Lang Jawoll Twin,
jota ostin kaksi kerää, molemmille sukille omansa. 
Lankassa on hauska, pitkä väriraportti, 
joka olisi tullut paremmin esiin pitempivartisissa sukissa tai muuten isommassa neuleessa. 
Värin oli tarkoitus vaihtua vaalean harmaasta tummemman harmaan kautta
 vaaleanpunaiseen ja taas vaaleaan harmaaseen. 


Neuloin sukan varteen kaksiosaisen röyhelön, jonka sisempi osuus on vaaleampaa harmaata.
Röyhelöön mukaelin yhdessä Merja Ojanperän ohjeessa ollutta mallia.
Sukat tein jälleen ns. omasta päästäni ja kuvio muodostui vähitellen kierros kierrokselta sitä mukaa, kun neuloin.  
Jonkunlainen visio minulla oli mielessäni alusta alkaen, mutta se muokkautui matkan varrella reippaasti.
Minnekään en laittanut ylös, mitä tuli tehtyä, mutta tosiasiassa enpä varmaan viitsisikään samanlaisia sukkia tehdä uudestaan, 


Sukan juju on varren röyhelössä ja varresta 
kantapäähän ulottuvassa kiertäen oikein neulotussa palmikkomaisessa kuviossa
sekä nilkan kohdalla ja kiilakavennuksen yhteydessä olevissa reikäneuleissa.


Jalkapöydän päällä on kolme yksinkertaista reikäneulekuviota,
jotka yhdistyvät etuosassa yhdeksi. 
Tykkään harkituista rei'istä sukissa, toimivathan ne tavallaan ilmastointireikinäkin 😊


Minun mielestäni näistä sukista tuli oikein kivat,vaikka itse sanonkin. 
Sukat ovat olleet nyt jo jonkun verran käytössä ja pidän niitä ns. loppuillan sukkina, suihkun jälkeen jolloin ovat vähemmällä kulutuksella sohvan nurkassa istuskellessa. 
Tämä siksi, että niissä käytetty ohut sukkalanka on kyllä mukavan tuntuista, mutta se kyllä alkoi aika nopeasti nyppääntymään, 
joten voi olla, että tuota lankaa ei tule ostettua enempää.
Käytin ylijääneen osuuden pienen lapsen kokoa oleviin valepalmikkosukkiin,
joista sitten juttua vähän myöhemmin, jotta riittää blogiin julkaisuja 😊


Kivoja lokakuisia päiviä ihan jokaiselle 💗




perjantai 4. lokakuuta 2019

Pantoja pakkasta vastaan


En itse tykkää juurikaan käyttää hattuja tai myssyjä.
Sen sijaan pakkasella kääriydyn isoihin kaulahuiveihin.
Usein käytän myös pantaa.


Viime talvena neuloin kaksi pantaa kierrepantasysteemillä. 
Ruskeanharmaassa pannassa on palmikkoperiaatteella neulottu kierre
ja pääset kurkkaamaan siihen liittyvän tekstin tämän linkin takaa.


Toisessa viime talvena neulomassani pannassa on taas kahdella ristikkän neulotulla suikaleella aikaansaatu "kierre". 


Itse tykkäsin jotenkin enemmän tästä yksinkertaisemmasta "suikaleversiosta",
joten päädyin tekemään sitä useamman kappaleen.
Tällaisia pantoja olen nyt tehnyt tulevaa talvea varten.
Näiden malli on yksinkertainen ja erilaisia ohjeita samasta asiasta löytyy lukemattomilta nettisivuilta;
pohjana voi käyttää esim. Dropsin neuleohjesivuilta löytyvää mallia.



Tässä kuitenkin vaaleanpunaista pantaa koskeva ohje minun muunnelmani, jos haluat kokeilla:

Lankana käytin Dropsin Merino Extra Fine merinovillalankaa, väri puuteriroosa ja puikkoina 3,5 koivupuikot. Panta on neulottu yksi oikein, yksi nurin -joustinneuleena.
Panta on neulottu 36 silmukalla, jolloin pannasta tulee suhteellisen leveä ja sopii hyvin esim. ponnarin kanssa pidettäväksi. Pienemmällä silmukkamäärällä saa kapeamman, jolloin se soveltuu paremmin, jos haluaa pitää hiuksiaan auki ja tuoda pannalla vaan otsalle ja korville lämmikettä.

Neulo 1 o 1 n -joustinta 50 kierrosta eli noin 19  cm.
Jaa silmukat kahteen osaan (18 +18) ja siirrä toinen osio toiselle puikolle.
Neulo molempia suikaleita  n. 9 cm (n. 22 krs).
Siirrä oikeanpuoleiset silmukat vasemmalle ja vasemman oikealle samalle puikolle ja jatka neulomista 50 kierrosta eli saman verran kuin ensimmäisessä ennen suikaleiden neulomista olevassa osiossa. Päättele viimeisellä kierroksella löyhästi.
Ompele pannan päät joustavasti yhteen. Päättele ja halutessasi viimeistele höyryttämällä kostean kankaan läpi siistiksi.

Pannan kokoa on helppo säätää käyttäjän päähän sopivaksi vähentämällä tai lisäämällä kierroksia. Esimerkiksi suikaleisiin voi aivan hyvin lisätä 2 - 4 krs ja siitä huolimatta "kierre" on kaunis.
Vähentää sen sijaan kannattaa mieluummin varsinaisesta aloitus- tai lopetusosiosta.




Valkoinen panta on tehty samalla mallilla, 
mutta se on kapeampi, eli siinä on 28 silmukkaa. 
Valkoisessa on käytetty kahta lankaa, Dropsin Silk Mohair ja Merino Extra Fine. Molemmat yksinkertaisena.
Lisäksi valkoinen on ympärysmitaltaan kaksi senttiä isompi.
Yksi lisäsentti on edessä "suikaleissa" ja toinen jakaantuu sivuille. 



Tein samalla periaatteella myös hieman meleeratulta näyttävästä tummanharmaasta Drops Merino Extra Fine-langasta 
1 oikein 1 nurin -helmineuleena neulotun pannan. 
Pannassa on  22 silmukkaa, koska halusin vähän kapeamman pannan, jota voin käyttää hiukset auki. 
Pannasta tuli kyllä ihan käyttökelpoinen, mutta ei mitenkään kaunis.
Olen vähän pettynyt pannan ulkonäköön. 
Päässä se on ihan hyvä ja lämmin, mutta ei ns. hivele silmää 😀

Helmineulepanta

Todennäköisesti kokeilen vielä tehdä harmaasta yhden joustinneulepannan,
josko sellainen malli sopisi tälle langalle paremmin. 

No, näillä pärjää yhden talven ja voi vielä vaihdellakin mielentilan ja lämpötilan mukaankin 😊
Tosin vaaleanpunainen kaipaa uuteen kotiin, sillä sitä minun ei tule pidettyä.


Pysytellään lämpiminä !

Neulottu panta





lauantai 28. syyskuuta 2019

Suloisia asusteita


Taas on syksyn mittaan tullut väkerrettyä pienenpieniä neuleita.
Ihan vaan tekemisen ilosta, koska niitä on niin kiva tehdä😊


Lankana käytin jälleen ohutta ja pehmoista Dropsin Baby Merinoa ja sen karkkimaisen
suloista vaaleanpunaista sävyä, jolla saa aikaiseksi vaaleanpunaisia unelmia 😊
Instagramin puolella nämä ovat jo olleet nähtävissä, 
laitanpa nyt tännekin, kun en vaan malta jättää esittelemättä...


Koska pyrin neulomaan sekä sukkien että lapasien molempia pareja kerrallaan,
jaan alkuperäisen kerän yleensä kahteen mahdollisimman saman kokoiseen kerään 
varsinkin silloin, kun lankaa ei ole useampaa kerää jo valmiiksi.
Neuleet etenevät sitten suurinpiirtein samaa tahtia, 
Eli ensin luon silmukat molemmista, sitten teen esim. varren vuoron perään molempiin,
sitten kantapään vuorotellen jne. 
Näin vältyn siltä, että minun pitäisi aloittaa toinen samanlainen alusta, juuri, kun olen saanut yhden valmiiksi. 
Siitä en nimittäin tykkää.



Sekä sukissa että lapasissa on varressa molemmissa 40 silmukkaa.
Mallineule on se tuttu ja turvallinen, 
jota niin usein käytän. Edellisistä löytyy kuvia ja juttua muun muassa näiden linkkien  takaa:


Vuosia sitten hankittuja Pentikin sydämenmallisia tuikkukippoja 
tulee käytettyä todella harvoin. Meillä on niitä muutamia eri värisiä,
mutta nykyään suosin lähinnä kirkkaita tuikkukuppeja.
Vaikka vaaleanpunainen pienissä neuleissa ja kukissa onkin niin suloinen,
en oikein osaa sitä kotona sisustuksessa tai omassa vaatetuksessa käyttää. 
Siksipä olikin taas kiva huomata, kuinka kaunis tämä tuikkukuppi oikeastaan onkaan.
Se jäi näiden kuvien ottamisen jälkeen käyttöön enkä piilottanut sitä taas kaapin kätköihin.
Pitäisikin taas syksyn tullen ottaa käyttöön vähän värikkäämpiä muutenkin.


Lapasten valmistumisen aikaan alkusyksystä kotipihalla kasvoi muutama freesia,
jotka lähtivät kasvamaan keväällä istuttamistani sipuleista. 
Tykkään todella paljon freesian makeasta kukkaistuoksusta ja tuoksuttelin tätäkin
kuvissa näkyvää kaunotarta vähän väliä. 
Freesia on siitä kiitollinen, että se säilyy leikkokukkanakin suhteellisen hyvin.



Pitsineule toimittaa näissä molemmissa neuleissa resorin virkaa.
Ryhtiä ja istuvuutta lisäämässä sukissa on
 kantapään takana 1 kiertäen oikein 1 nurin -joustineuletta puolella silmukkamäärällä. 


Vastaavasti lapasissa on samanlainen joustinneule sisäpuolella ranteen kohdalla. 
Kavensin lapasissa joustimen alkaessa neljä silmukkaa, 
jotta itse käsiosasta ei tulisi liian leveä.
Sekä sukissa että lapasissa on molemmissa ns. leveä nauhakavennus,
jota olen pääasiassa tottunut käyttämään ja joka antaa mielestäni kivan siistin vaikutelman.

Vauvan pitsilapaset

Tällaiset pitsikuviolla somistetut ohuet asusteet ovat ilmavat, mutta toki lämmittävät ja suojaavat,
mutta toisaalta eivät ole liian kuumat.
Ne toimivat hyvin siltään pienten varpaiden ja sormien lämmikkeenä automatkoilla ja kauppa- tai kyläilyreissuilla,
kun ulkona ei tarvitse olla kauan tai jos ei ole kovasti pakkasta ja tuulta.

Vauvan pitsisukat


Syksy on jo hyvässä vauhdissa. Vaikka siitä tykkäänkin, kaipaan jo nyt kesää ja kukkasia.
Niitä ihanan valoisia kevään, kesän ja alkusyksyn päiviä, 
jolloin sai pihalta poimia kukkasia kuvien somisteeksi ja valo riitti luonnollisen sävyisten kuvien ottamiseen.
Kohta tunnelmoidaan sitten vähän enemmän kynttilöiden ja valosarjojen valossa.
Toisaalta mukavaahan sekin on.


Suloisia hetkiä päivääsi!

maanantai 23. syyskuuta 2019

Monet kasvot



Sitä aina välillä tulee miettineeksi rooleja,
joita ihmisillä, itselläkin, on ja joiden mukaan sitä eri tilanteissa toimii.
Niitä tavallaan monia erilaisia kasvoja,
joina näyttäytyy ja maskeja, joita käyttää, tietoisesti tai yleensä tiedostamatta.
Jollaisena ihmiset sinut näkevät.


Kotirooli, työrooli, harrastusrooli.
Äitirooli, lapsirooli, siskorooli ja joskus välillä isäkin.
Koiranulkoiluttaja, puutarhuri, kuntoilija.
Naapuri, kirjaston ja työterveyden asiakas, kaupassa kävijä, vanhempainillan osanottaja. 
Siinäpä rooleja, joissa tunnistan itseni lähiaikoina toimineen.
Näiden sisällä voisi eritellä lukuisia eri tasoja;
töissäkin rooli vaihtuu hetkessä esimiehestä alaiseksi, asiakaspalvelijasta asiakkaaksi,
asiantuntijasta noviisiksi jne. 
Normaalin arkipäivän aikana sitä toimii todella monien eri vaatimusten ja odotusten mukaan.
Osa niistä tulee annettuna ja osa sisäsyntyisesti.


Roolit tuovat meille monet kasvot.
Näyttäydymme erilaisena eri ihmisille eri tilanteissa.
Puhumme, toimimme, teemme asioita erilailla ja erilaisella intensiteetillä riippuen siitä,
missä roolissa kulloinkin toimimme.
Osa kohtaamistamme ihmisistä tuntee meidät vain jonkun tietyn roolin kautta,
osa taas jonkun toisen. Sama pätee tietysti myös toisinpäin.
Kun näkee tutussa ihmisessä pilkahduksen hänen toisesta roolistaan,
huomaa hetkellisen vierauden, kummeksunnan tunteen, kunnes taas tottuu.
Ihmismieli on erikoinen.


Sitä tiedostaa asioita, niiden eri puolia. Miettii vaikuttimia, on skeptinen tai luottavainen.
Sillä, millaisessa roolissa kulloinkin toimii, 
on usein iso vaikutus siihen, miten puhe ja toiminta kulloinkin tulkitaan.
Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, miksi tuntee, kuten tuntee; miksi toinen toimii, kuten toimii.
Missä roolissa hän sillä hetkellä on, mikä on hänen työtehtävänsä tai oma agendansa.
Mihin sitä itse voi vaikuttaa ja mihin ei. 
Kannattaako murehtia tai menettää hermonsa asiasta, 
jolle ei mitään voi. Ja jos voi jotain tehdä, mitä se on, mikä osa se on mistäkin.
Paljon kysymyksiä, mutta joskus on hyvä pukea nekin sanoiksi.


Kuvissa näkyvän upean ruukkuruusun ostin äitienpäivän alla terassin pöydälle.
Ostohetkellä ruusu oli vaaleanpunainen.
Hyvin pian alkoi muodonmuutos.
Vaaleanpunaiset kukat alkoivat ulommista terälehdistä lähtien muuttua vihertävän valkoisiksi,
lopulta suhteellisen vihreiksi ja vasta pitkän ajan kuluttua kuihtua.
Tämän lisäksi osa kukista kasvoi alusta alkaen valkovihreinä ja osa vaaleanpunaisina.
Ja, kyllä, saman kukkavarren vierekkäiset nuput olivat erivärisiä, 
joten kysymys oli yhdestä ruususta, ei useammasta samassa ruukussa olevasta taimesta.


Ihmettelimme ja ihastelimme kameleonttiruusua koko kesän.
Sen kukkivat kasvot muuttuivat kesän edetessä,
mutta se säilytti kauneutensa.


Monet kerrat kukkaa katsellessani mietin sen sävyjä ja kukkien erilaisia muotoja.
Sen erilaisia kasvoja. Samalla pohdin usein kulunutta päivää,
sen tapahtumia, omia tekemisiäni ja päivän kohtaamisia.
Erikoinen kukka, kun sai minut pysähtymään miettimään tällaisia asioita useamman kerran.
Toki osansa oli varmasti sillä, että kesäiltoina oli aina kiva istua terassin pöydän ääressä 😊


Pakkasyön jälkeen paistaa taas aurinko!
Aurinkoisia syyspäiviä sinullekin 🌞