perjantai 20. tammikuuta 2023

Kesää odotellessa

 


No niin. Hiipiihän se kesä jo ajatuksiin näin tammikuun loppupuolella. 

Yhä useammin huomaan katselevani tietokoneelta menneiden vuosien kukkakuvia. 

Laitanpa niistä tännekin muutamia ihan vaan kesän kaipuuta helpottamaan (tai pahentamaan 😉 )

Osa niistä on ehkä täällä blogissakin ollut jo aiemmin, mutta ei kuitenkaan haitanne, jos tulevat uudestaan. 



Huikaiseva kevään aurinko. Sitä kaipaan, mutta ihan kohta se on taas täällä :) 
Alla olevassa kuvassa näkyvät loistotäydykkeet ovat levinneet kotipihassa vähän sinne tänne. Olen niitä välillä kitkenyt aktiivisesti, 
mutta ne ovat pitäneet pintansa. Niiden kukinnot ovat mielestäni herkän kauniita ja sävy vaihtelee myös valaistuksen mukaan.


Loistotädyke




Purppuraheisiangergon kukkia


Jalopähkämöt ja ukonkellot leviävät vauhdilla. Varsinkin ukonkellot ovat tulleet pyytämättä ja leviävät, minne haluavat, 

mutta koska ne ovat kauniita, saavat kasvaa. Rajoitan niitä toki jossain määrin 

Jalopähkämöt ja kuunliljat kilpailevat talon itäpuolen puolivarjoisassa penkissä elintilasta.

 Kuunliljoja pitää jakaa tulevana keväänä, sillä juurakot kasvavat jo kovin ahtaasti.

 Melkoista käsipeliä on saada eroteltua jalopähkämöiden haarautuvat juuret ja maavarret juurakoiden ympäriltä.



Rakastan valkoisia kukkia. 

Siksipä muutamaa liilaa syreeniä ja vaaleanpunaista pikkuangervoa lukuunottamatta kotipuutarhan pensaat kukkivat valkoisin kukin.

Kukkapenkeissä on sitten lisänä punaisen ja sinivioletin eri sävyjä, mutta vähemmän esim. keltaista.





Toivottavasti nautit kesän aurinkoista kukkamuistoista ☀️




Kesää odotellessa 💗

Mukavia tammikuisia päiviä Sinulle!

T. Satu








perjantai 13. tammikuuta 2023

Hyvää alkanutta vuotta ja pukin paketeista löytynyttä

 
Hei taas ja onnellista alkanutta vuotta!
 Nopeasti kului joulun ja uuden vuoden aika pyhineen ja viikon loma siinä sivussa.
Ja niin on taas tammikuukin jo erinomaisesti vahdissa. 
Joulun ja uuden vuoden välipäivät olivat vapaata ja pari viikkoa on jo ollut töitä. 
Arjen rutiinit palautuivat saman tien. 
Mitenkäs ruudun sillä puolella - miten on vuosi lähtenyt käyntiin?




Onneksi oli sentään välissä loppiaisen pitkä viikonloppu ja pitkästä aikaa myös aikaa kaivaa oma tietokone sekä valokuvatiedostot esiin 
ja kuvitella, että saisi bloginsa päivitetyksi ja toisten blogeja luetuksi.

Mutta homma jäi ns. vaiheeseen ja jatkoin nyt perjantai-illan ratoksi viikko sitten kesken jäänyttä hommaa. 

Vaikka joulu on jo reilusti takana päin ja kuusi sekä koristeet tänään vihdoin korjattu pois odottamaan ensi joulua, ajattelin, 

että laitan tänne kuvan muutamien joulupakettien sisällöistä.




Yllä olevassa kuvassa olevat joulusukat sain äidiltäni ennen jo ennen joulua.

Ne jalassa vietinkin sitten joulun pyhät 💗

Alla olevassa kuvassa näkyvät sukkaplokit ja käsityökansion sain tyttäreltä joululahjaksi.

Hän oli tilannut ne samasta paikasta, mistä toissajouluna saamani sukkaplokitkin, joita pääset katsomaan 'tästä'. Ne on tehty vanerista ja koristeltu laserkaiverruksilla. Ovat aivan ihania!

Kansiossa on sisällä pieniruutuista paperia välilehtineen ja olenkin jo useamman arkin täyttänyt kuviosuunnitelmilla. 

Vaikka tietokoneella on ns. helppo tehdä esim. kirjoneulesuunnitelmia, olen sitä mieltä, että värikyniä ja ruutupaperia ei mikään voita 😊





Syksyllä hankin kymmenkunta kerää hempeän vaaleansinistä Alize Velluto - chenillelankaa ajatuksenani neuloa niistä torkkupeitto tyttärelle.

Ja kuinka ollakaan, sain toteutettua suunnitemani ja peitto valmistuikin hyvissä ajoin ennen joulua. 

Virkkasin vielä peiton ympäri toistaen *1 kiinteä silmukka + 1 ketjusilmukka" saman langan valkoisella värillä. 

Näin reunat tuli huoliteltua ja peitolle ehkä pari senttiä lisäpituutta/-leveyttä.

No, selityksenä  nopeahkolle valmistumiselle oli, että lanka on neulottu 8 mm paksuilla puikoilla aina oikeaa.

 Lisäksi se ei ole ihan ns. täysikokoinen, vaan koko on noin 140 x 150 cm. 

Mutta ihan passelin kokoinen siitä tuli noinkin. Ja on ollut kiva huomata, että se on päässyt heti aktiiviseen käyttöön.




Vaikka olin ajatellut, että tekisin villasukkia karsastavalle miehelleni mahdollisimman pehmeästä ja 

ohuesta merinosukkalangasta sukat joululahjaksi, se jäi, kun ajattelin, että ei niitä kuitenkaan pitäisi. Mutta, enkä ensi jouluksi sitten.

Sen sijaan neuloin vanhalle työkaverilleni uudet violetit sukat aiemmin neulomieni, jos rikki menneiden tilalle. 

Ne päätyivät parissa päivässä perille kirjekuoressa ja yllättivät saajansa 💜



Lisäksi samalla mallilla neulomiani villasukkia valkoisina päätyi kolmeen muuhun pakettiin perhepiirin ulkopuolelle.

Siinä vaiheessa "urakkaneulominen" olikin saanut minut jo kyllästymään tämän mallin neulomiseen. 

Niinpä myöhemmin on ollut puikoilla kirjoneulesukkia ja kohoneulelapaset sekä koukulla kirjanmerkkejä, kukkia, Unille-pupu ym. 

Niistä sitten juttua myöhemmin.





Vaikka nyt vettä sataa lotistaakin kuin syksyllä konsanaan, oli tuossa joku päivä sitten ihanan aurikoista.

Oli pakko ottaa työpöydän kulmalla nököttävästä kukkaruukusta kuva tammikuun auringon säteiden osuttua siihen. 



Tämän jonain pakkaspäivänä otetun kuvan myötä toivotan sinulle oikein 

onnellista, valoisaa ja ihanaa alkanutta vuotta!

T. Satu







tiistai 20. joulukuuta 2022

Hyvää ja rauhallista Joulun aikaa



Vuosi alkaa olla lopuillaan ja on aika rauhoittua joulun aikaan.

🎄🎀


Pienet jäljet hangella, 

tiu´un kilahdus ja oksan kohahdus. 

Kuka siellä? 


Kirkkaat silmät, punainen nuttu. 

Tonttuhan se, niin rakas ja tuttu.

Tästä alkaa joulun juttu.

❤️✨ 



Pian vaihtuu myös vaiherikas vuosi.  

Vuoden vaihtumisen toivoisin tapahtuvan rauhallisesti, ilman ilotulituksia, 

koska koiramme pelkäävät tykistökeskitystä muistuttavaa pauketta todella paljon 

ja meillä ihmisilläkään ns. uuden vuoden vastaanottamisen juhlistamisesta ei siksi tule mitään. 

Valitettavasti joudumme antamaan koirille rauhoittavaa lääkettä, joka toivottavasti auttaa. 

Siksi en jaksa innostua ilotulituksista, koska tiedän, miten tuskallista se pauke eläimille on.

Muillekin kuin meidän koirillemme. 

Mutta, mutta. Paukkeen määrä ja kesto korttelissa vaan lisääntyy vuosi vuodelta...

No eihän tälle mitään voi. Harmittaa vaan kovasti. 

Itse keksisin niille rahoille muutakin käyttöä kuin savuna ilmaan paukuttelun.

🤍

Kuitenkin, kun uuden vuoden juhlinnasta on päästy, päästään aloittamaan uusi vuosi. 

Se tuo tullessaan omat haasteensa ja ilonsa. Toivottavasti iloa on runsaasti enemmän.

Rauhaa, rakkautta ja hyvää mieltä.

🤍


'

Joulu kuulostaa kulkuselta.
Joulu tuntuu pumpulilta.
Joulu maistuu piparilta
tai namuselta
tai mantelilta.
Joulu näyttää tähtöseltä.
Joulu näyttää kynttilältä.
Joulu tuoksuu vihreältä
tai punaiselta
tai ruskealta.
Sillä joulukuusi on vihreä
ja kuusen oksan kätkössä
on piparipossun seurana
kirkkaanpunainen omena.


– Kaarina Helakisa -



Lämmin kiitos Sinulle kuluneesta vuodesta

ja tapaamisiin 2023!

🤍


Hyvää ja rauhallista joulun aikaa 

ja onnea alkavaan vuoteen !


 

Joulurauhaa 


t. Satu

lauantai 10. joulukuuta 2022

Joulutossut pikkuiselle


Joulukuu on jo hyvässä vauhdissa ja joulu alkaa olla lähellä. 

Lunta on satanut ja on se välillä vähän sulanutkin, mutta pakkasten ansiosta kuitenkin pysynyt. Toistaiseksi on maa siis valkoisena.

🤍 

Itselläni joulutunnelma alkaa usein siitä, kun voi alkaa tunnelmoida kynttilän valossa

 ja laittaa ulos valoja valaisemaan pimeitä iltoja.

No, kun kotona on tunnelmavalaistus, ei iltaisin tule koko ajan tehtyä käsitöitä - ei nimittäin oikein näe :) 

Toki välillä on pakko laittaa ihan oikeasti työskentelyvaloa, jotta saa jotain neulottuakin. 

Varsinkin tummemmat värit eivät hämärässä onnistu, eikä se toki muutenkaan ole järkevää silmiään rasittaa. 



Näin joulun alla on tullut neulottua punaisia jalkojen lämmikkeitä sekä aikuisen että pikkuisen koossa.

Oli ihan pakko laittaa näistä joulutossuista kuvat tänne blogiin :)

Idea pikkutossuista syntyi, kun olin ostanut joulunpunaista Dropsin Merino Extra Fine -lankaa 

kerän tuossa alkusyksyllä ja pyörittelin sen lisäksi käsissäni valkoista Katian Bambi-chenillelankaa. 

Olen Bambista syksyn mittaan virkannut useita vauvan leluja ja sitä on nykyään minulla tuossa ainaa saatavilla.

Tossut on tehty täysin Novitan ohjeella, joka löytyy 'täältä'.

Ainoastaan virkkasin tossujen varren suihin kierroksen valkoisella chenillelangalla.

Tämä tossumalli on siitä kiva, että tossut pysyvät hyvin jalassa ja niiden varret saa

haluatessaan nostettua ylös tai pidettyä näin kaksinkerroin taitettuna. 



Kotona on laitettu joulua pikkuisen. 

Joulukuusi on jo paikoillaan ja jotain lahjojakin hommattu. 

Yhden ainoan joulukukan olen toistaiseksi ostanut ja se on suloisen vaaleanpunainen kerrottu amaryllis. 

Tykkään noista näyttävistä kukkasista kovasti.

En ole kokeillut kasvattaa itse amaryllistä sipulista, vaan olen jo vuosia ostanut joka joulun alla pari kolme nupullaan olevaa. 

Olen saanut neuvon ottaa amarylliksen sipuli talteen kukinnan jälkeen. Se on vaan jäänyt joka vuosi. 

Mietin nyt, josko tämän vaaleanpunaisen version sipulin yrittäisin jemmata ja kukittaa jossain välissä uudestaan. Pitää vähän perehtyä asiaan. 

Oletko sinä uudelleen käyttänyt amaryllisen sipuleita ts, kukittanut uudestaan?


Moni tekee kauniita jouluisia asetelmia itse, mutta minä en ole saanut aikaiseksi.

Mutta valkoinen joulutähti pitää vielä hankkia ja todennäköisesti hankin valkoisen amarylliksenkin, 

kuten yleensä jouluksi olen tehnyt. 

Eli peruskukilla mennään :)



Kauniita joulukuisia päiviä Sinulle!









 

perjantai 25. marraskuuta 2022

Joulun odotusta


Adventin aika 🤍

Kuin yllättäen, on vuosi kääntynyt lopuilleen, päivät ovat hämäriä ja illat pimeitä. 

Kynttilät ja valosarjat ovat vallanneet tilaa kotona ja hämärän hyssyä on vietetty ilta jos toinenkin. 

Jo klo 19 tuntuu siltä, että alkaa olla aika mennä nukkumaan ja että kello on jo "miljoona". 

Ja yhtä usein sitä hämmästyy, että "sehän on vasta seitsemän..!"

Melkeinpä tekisi mieli tehdä karhut - vetäytyä talviunille ja herätä vasta kevätauringon säteiden helliessä :) 

Näin iän karttuessa olen huomannut alkaneeni olla tosi nuutunut loppuvuodesta. 

Ehkä kysymys ei kuitenkaan ole kaamosmasennuksesta tms., mutta ehkä jotain siihen suuntaan kuitenkin. 

Puoliväkisin sitten raahautuu päivästä toiseen ja niin se vaan aika kuluu kuitenkin nopeasti ja kohta ollaan joulussa. 

Silloin on viikon loma ja sittenpä sitä uudelta vuodelta rupeaakin jo odottamaan kevättä ;)



Mutta koska sitä ei kuitenkaan vapaa-aikaansa jaksa koko ajan kynttilöitä tuijottaa nukkumisesta puhumattakaan, 

ovat lukuisat keskeneräiset käsityöprojektitkin edenneet. Ja pikku hiljaa on tullut valmistakin.

Yksi tällainen joku aikaa sitten valmistunut ja jonkun viikon kesken ollut juttu olivat nämä kuvissa näkyvät lapaset. 

Neuloin ne syksyn Novitan lehdessä olleiden Variaatiolapasten ohjetta mukaellen.

Kuvio on käytännössä sama kuin ohjeessa, mutta laitoin silmukoita puikoille vähemmän. 

En enää tarkasti muista, vähensinkö ympärysmitasta neljä vai kuusi silmukkaa, mutta aika monta kuitenkin,

koska naisten koon lapasista piti saada tyttären kapeaan käteen istuvat. 

Hänelle kun lapasten pitää olla täsmälleen omiin käsiin sopivat, ei liian löysät eikä tiukat. 

Ja lapasen millilleen oikean pituinen verrattuna sormien kärkiin, peukalon pituudesta ja leveydestä nyt puhumattakaan. 

Niinpä näidenkin lapasten kohdalla tehtiin koesovituksia ja säätöjä useampi ennen valmistumista. 

Lankana on pehmeä ja lämmin Drops Merino Extra Fine, joka ei kutita herkkää ihoa ja jota on onneksi myös miellyttävä neuloa.

Lopputulokseen olen sitten minäkin tyytyväinen ja toivon mukaan tytär myös. 

Hän saa nämä joululahjaksi ja taitaa sen jo arvata :)



Joulutorttuja on nyt paistettu pari kertaa ja luulenpa, että tänä viikonloppuna paistetaan myös.

Ja toivon, että saisin aikaiseksi laitaa kodin lopullisesti joulukuntoon. Olisi taas parempi mieli itselläkin. 

Olen myös pyörtänyt päätökseni olla antamatta villasukkia joululahjaksi. 

Sen sijaan olen luvannut itselleni, että annan joululahjaksi kahdet (ehkä kolmet) villasukat. 

No, katsotaan, mikä on lopputulos - ehkä yhdet;) 


Mielelläni kuulisin, mitä sinun marraskuusi loppuun kuuluu 🤍



Kaunista adventin aikaa Sinulle!


lauantai 12. marraskuuta 2022

Minikokoista ja vähän isompaa

 

 

Yhtä lankalaatikkoa tutkiessani huomasin, että minulla oli muutama kerä Novitan Niitty-lankaa ja mietin sille käyttöä. 

Langassa on 70 % akryyliä ja 30% polyamidia, joten se on todella pehmeää ja sopii henkilöille, jotka eivät voi tai halua käyttää villavaatteita.

Olen vastaavasta langasta neulonut muutama vuosi sitten yhden vauvan peiton ja itselleni sukat. 

Aikuisen sukkina lanka ei  mielestäni toimi, mutta isojen ja pienten muissa asusteissa kyllä. 

Niinpä hetken mielijohteesta päätin ottaa langan puikoille ja tehdä siitä rannekkeet. 

Mutta koska langassa on epäsäännöllinen vaihtuva väritys, olisi rannekkeista tullut täysin eripariset. 

Eihän sen tietysti tarvitse antaa haitata, mutta jostain syystä minulle tuli sellainen "nipotusolo" ja päätin sovittaa värit yhteen. 

Niinpä sain purkaa melkoisen pätkän, että löysin  kerältä taas oikeanlaisen värikerran ja sain toisenkin rannekkeen neulottua :)

Nämä ovat aika lyhyet ja yksinkertaiset, mutta vähän sellaiseksi koeversioksi mielestäni kuitenkin ihan kivat. 



Koska lankaa kerässä oli vielä jäljellä ja väriraportitkin pitkiksi pätkiksi purettu, 

syntyi hyvin luonnollisesti ajatus ihan pikkuisista sukista. 

Ja koska lankaa vaan riitti, syntyivät vaaleanpunaista sävyä sisältävät minilapaset ja vielä ihan viimeiseksi sukille pariksi sinistä sisältävät minilapaset. 

Sitten loppuikin lanka. Ei jäänyt kuin päättelystä syntyvät langanpätkät. Niin tarkalle siis meni :)

Nämä minikokoiset sukat ja lapaset sopivat vastasyntyneelle ja vauvanukelle.

Oikeastaan pitäisi käydä varastosta hakemassa tyttären vauvanukke ja kokeilla, 

ovatko justiinsa sopivia tai vähän isoja. Veikkaan jälkimmäistä :)



Viime aikoina neuloosin tuloksena on syntynyt muutamat kämmekkäät, parit lapaset ja
muutama tupsupipo.

Laitan niistä tänne blogiin sitten jossain vaiheessa juttua. 

Olen miettinyt osallistumista myyjäisiin, käsityömessuille tms., mutta toistaiseksi se on jäänyt. 

Välillä on aikapula, välillä vaivaa uskon puute. Mutta ehkä sitten jossain vaiheessa. 

Jossittelu onkin minulle tällä hetkellä vähän kuin tämän syksyn teema.

Olkoon nyt vaikka yhtenä tässä avattuna jossitteluteemana se, mitä kaikkea tekisin, jos minulla olisi aikaa käytettäväksi vaikka käsitöihin vähän enemmän. 

Nauttisin. Ja suunnittelisin. Ja tekisin 💜



Joulun aikaan ei ole enää kauan. Aika kuluu mahdottoman nopeasti. 

Pikkuisen olen joulujuttuja miettinyt, mutta en isommin. Aika vähällä mennään. 

Tytär on luvannut koristella kuusen. Laitamme sen perinteisesti jo marraskuun lopulla, tekokuusi kun on. 

Näin kuusesta pääsee nauttimaan pitemmän aikaa. 

Parit sukat on suunnitelmissa tehdä joululahjaksi ja yhdet lapaset. Muuten ei tule käsitöitä varmaan lahjaksi tehtyä. 

Muuten tämä marraskuun märkyys ja harmaus on vähän raskasta, mutta onneksi kynttilät ja joulun odotuksen tunnelma hieman auttavat. 

Miten sinun marraskuusi matkaa eteenpäin ?




Mukavia marraskuun alun päiviä!





sunnuntai 30. lokakuuta 2022

Yhtenä aamuna Helsingissä

Hotelli Torni Helsinki


Eräänä lokakuun lopun aamuna kävelin Helsingin keskustassa Kampista Yrjönkadulla sijaitsevaan 

hotelli St. Georgeen työpaikan tilaisuuteen.

Vaikka kaduilla oli vilskettä klo 8 kieppeillä, en voinut olla pysähtymättä muutaman kerran ja kuvaamatta puhelimella 

hämärässä aamussa upeasti valaistuja vanhoja rakennuksia.

Ihmisten ja autojen kuvaamista yritin välttää mahdollisuuksien mukaan.

Ensimmäisen kuvan nappasin Yrjönkadun puolelta Hotelli Tornin valaistusta tornista (yllä). 



Seuraavaksi suuntasin Hotelli St. Georgen suuntaan.

 Mutta ennen kuin menin sisälle, tein pienen kierroksen sen etualalla sijaitsevassa Vanhassa kirkkopuistossa, joka Ruttopuistonakin tunnetaan,

ja otin kuvan Bulevardin varrella sijatsevasta Engelin suunnittelemasta ja vuonna 1826 käyttöön vihitystä  kauniista Helsingin vanhasta kirkosta kadun puolelta. 

Itsestäni on aina tuntunut oudolta, että tuolla puiston läpi risteilevät hiekkaiset jalkakäytävät, joiden välisellä nurmialueella on vanhoja hautoja. 

Alueella on siis n. 1790-1829 toiminut vanha hautausmaa, Kampin hautausmaa, josta osa on peittynyt sitä reunustavien vilkkaiden katujen alle. 

Otin muutaman kuvan 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun hautakivistä, mutta jostain syystä en sitten halunnutkaan laittaa kuvia tänne. 

Sen sijaan laitan alla olevan Viron vapaussodan sankarihaudan muistomerkistä ottamani kuvan.



Viron vapaussodassa kaatuneiden suomalaisten sankarihauta ja muistomerkki

 

Lyhyen kävelymatkan päätepiste Yrjönkatu 13:ssa oli vuonna 2018 avattu tyylikäs ja ulkomuodoltaan vaikuttava Hotel St. George.

Hotellin nettisivujen mukaan rakennuksen vanhimmat osat ovat 1840-luvulta, mutta sen tunnetuimmat osat ovat valmistuneet 1890. 

Talossa on toiminut mm. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura sekä Suomalainen Klubi samoin kuin päivälehti Suomettaren painotalo.

Historian havinaa siis.

Ja mukava päivä sekä erinomaista palvelua kauniissa miljöössä mukavien ihmisten parissa🤍


Hotelli St. George Helsinki

Vaihteeksi tällainen lyhyt juttu siis menneen viikon varrelta. 

Välillä on kiva kun on vaihtelua, vaikka ovathan tällaiset vähän erilaiset päivät myös jossain määrin väsyttäviä. 

Toisaalta niistä ja niiden aikaisista kohtaamisista saa aina myös uutta virtaa ja voimaa arkeen.

Mukavaa alkanutta talviaikaa Sinulle!