Lapasprojektia II

  

 

On lapasprojektin kakkososan aika.  Lapasprojektin ykkösosassa oli kuvia tuplalangalla neulotuista paksuhkoista lapasista, joissa yhdistyivät sekä merino- että alpakkalangat. Tällä kertaa kuviin pääsivät merinovillaiset peruslapaset, joista parit valmistuivat kevään ja parit alkukesän aikana. 

 

 

 

Nämä ovat luottomallillani neulotut. Kennokuvioisten yksinkertainen kuviomalli löytyy niinkin kaukaa täältä blogistani kuin kuuden vuoden takaa pipon ohjeesta, jonne pääset "tästä linkistä"

Lankana puolestaan on luottolankani eli pehmeä merinovilla Drops Merino Extra Fine, josta en luovu, vaikka muitakin lankoja käytän. Isommissa lapasissa on 44 silmukkaa varressa ja pienemmissä 40. Kämmenosan alkaessa olen pienemmissä lisännyt kämmenselän puolelle yhden silmukan, jotta kennokuvio asettuu kauniimmin.  Isommissa tein myös kämmenpuolelle lisäsilmukan, jotta lapasiin tuli riittävästi väljyyttä. Meillä kun kaikilla on vähän erikokoiset kädet. Puikkoina olen näissä käyttänyt 3,50 mm kantikkaita koivupuikkoja, joten puikkokoko vastaa n. 3,25 mm pyöreäprofiilisia puikkoja. 

 

 

Yllä olevat tumman turkoosit lapaset ovat myös samaa merinovillaa ja neulottu muuten samalla mallilla kuin ylempänä olevat, mutta niiden kämmenselkää koristaa yllä olevien lapasten kennokuviota yksinkertaisempi ristikkomalli. Samalla periaatteella tein viime vuonna loppusyksystä parit lapaset ja niitä pääset katsomaan "tästä linkistä" . 

  

Tein vielä tähän nähtäville Excelillä alla olevan ruudukko-ohjeen, jossa x:t ovat nurjia silmukoita ja tyhjät ruudut oikeita silmukoita. Tuolla periaatteella siis on neulottu näiden lapasten kämmenselän silmukat. Ja kämmenselällä on yksi silmukka enemmän kuin muuten.

satuntuulia.blogspot.com

 

Tällaista lapasmaniaa tällä kertaa. Olen vähitellen luopunut pipojen tekemisestä, sillä niitä on niin paljon, ettei tule käytettyä. Sen sijaan käytän pipoihin varaamani langat lapasiin. Vielä riittää tätä merinoa muutamaan lapaspariin. Yhteen lapaspariin menee noin 70 grammaa lankaa, joten kahdesta lankakerästä jää noin yksi puolikas kerä. Oikein sopivasti siis ettei sitä raaski heittää pois, mutta eipä siitä oikein mitään muutakaan saa aikaiseksi. No, käytän paljon samoja värisävyjä, joten jos värjäyserien sävyt eivät kovin paljoa poikkea toisistaan, hyvällä tuurilla ostamalla yhden kerän lisää, saan toisen lapasparin tehtyä :)

Tällä hetkellä olen kesälomalla ja lähes jokainen sateeton aamupäivä tai illansuussa kiertelen kotipihassa ojentelemassa kameraa tai puhelimen kameraa kohti kukkia. Muistikortit täyttyvät näin kesällä kukkakuvista sen lisäksi, että kuviin pääsee edelleen myös näitä neulomuksia. Varmuuskopioitakin olen muistanut ottaa välillä. Harmittaisi hirveästi, jos jonkun vuoden pionikuvat tai pala taivasta -kuvat menisivät hukkaan jonkun tallennusvirheen tai muun bugin takia. Sellaistakin on sattunut, joten välillä on hyvä tunnustaa tosiasiat ja muistaa, että tekniikka voi pettää samoin kuin meidän ihmisten omat toimintatavatkin. 

Tänään ajattelin peruskotitöiden tekemisen lisäksi pistäytyä paikallisessa lankakaupassa. Ja, juu, luit ihan oikein, lankakaupassa. Ohut alpakkalanka, jota käytän paksumpien lankojen kaverina noissa paksuissa lapasissa on vähissä, joten sitä pitää siis saada lisää. Ja sen sijaan, että tilaisin netistä, ajattelen, että tuen näillä omilla pienillä ostoksillani paikallista yksinyrittäjää, vaikka hinta on vähän kalliimpi kuin isommasta liikkeestä tilaamalla. Tilauksiin tulee kuitenkin aina postikulut, joten ei siinä lopulta voitolle jäisikään. Siispä tämä päivä kutsuu, mutta sitä ennen tässä alla vielä muutama kukkakuvaräpsäisy ihan vain siksi koska on kesä 🌺

 

Festiva Maxima

Aurinkoisia kesäpäiviä Sinulle!

 

Alpakkasukat

 

 

 

Vaikka kesä on kaunimillaan, ajattelin, että tähän väliin pääsevät kuviin pehmeät alpakkasukat. Nämä olosukat syntyivät alkukeväästä pehmeästä luonnonvalkoisesta Meilenweit Alpaca -alpakkalangasta, jossa on 70% alpakkaa, 30% polyamidia. Sukkien koko on 39 eli minulle vähän liian pieni, mutta sopivat esim. tyttärelle. Lankaa näihin kului 71 g ja niinpä 100 g kerästä jäikin "kiva" pieni nöttönen, jolle ei oikein ole käyttöä. Toki, jos hankkisi lisää samaa lankaa tai vastaavaa, niin toki sillä tavalla saisi ehkä menemään varsinkin, jos tekisi isommassa koossa ja pidemmän varren. 

Tämä lanka oli itselleni uusi tuttavuus, jonka paikallisen lankakaupan omistaja esitteli ja kerran kerän käteeni otettuani en siitä halunnut luopua. Oli se sen verran ihanan tuntuista. Hinta vaan oli aika kova, mutta, kuten äitini toteaa, "ei se asian kohdalla niin haittaa". Mutta tosiaan nämä sukat tulevat päätymään todennäköisesti lahjaksi viimeistään jouluna 😊

 

 

Alla olevassa kuvassa on langan vyöte sekä ensimmäisen sukan aloitusta varten luodut silmukat. Laitan kuvan tähän siksi, että se on otettu alkukeväällä joku ilta, kun aloin näitä sukkia neulomaan. Olo oli silloin jotenkin viluinen ja olin nojatuolissani kääriytynyt äitini joskus neulomaan palmikkopeittoon. En varmasti itse jaksaisi koskaan tehdä aikuiselle sopivaa erilaisilla monimutkaisilla palmikoilla koristeltua neulepeittoa noin kolmosen - nelosen puikoilla. Olen monta kertaa ihmetellyt, mistä äitini sai intoa ja inspiraatiota - ja aikaa - lukemattomien isojen ja myös pienempien neule- ja virkkausprojektiensa tekemiseen. Hän on virkannut meille kolmelle lapselle perinteiset kalalankaiset sängynpeitot ja isoäidinneliöistä tehdyt kauniit viltit. Lisäksi neulomalla on syntynyt useampi aikuisten kokoa oleva viltti, ml. tämä palmikkopeitto, vauvan peittoja ja nuttuja, villapainoja isoille ja pienille, puhumattakaan lukemattomista virkatuista verhoista ja liinoista sekä sukista, lapasista, myssyistä ja pitsikaulahuiveista. Kaulahuiveista on jäänyt mieleeni aikoinaan ns. haarukkapitsitekniikalla tehdyt huivit, joita kouluikäisenä oli minullakin ja joita muistan monen aikuisen ihailleen. 

 

 

 Ja, ihan koska on kesä, mukaan pääsevät myös kesä-heinäkuun vaihteen kotipihan kukkijat. Kyllä ne vaan osaavat olla kauniita 💗🤍💜

 

Loistojasmike 'Tähtisilmä'

 

 

Kauniita kesäpäiviä! 

 

 

Lapasprojektia I

  

 

Mitäpä sitä lankahullu kesälläkään muuta tekisi kuin hypistelisi lankoja tai sitten käyttäisi niitä. Luin muuten Sairaasti sukkaa -blogin Irkun taannoisesta Instagram -postauksesta, kuinka lankojen hankkiminen ja hypistely ovat kokonaan eri harrastuksia kuin niiden käyttäminen. Olen hänen kanssaan hyvinkin samaa mieltä 😊 Saatan nimittäin istua hetken jos toisenkin lankakerien ympäröimänä ja hypistellä niitä ja miettiä, mitä ja millä yhdistelmillä mitäkin tekisin. Sitten kerään ajatusteni mukaan lankakeriä pikkupusseihin ja laitan vielä puikotkin mukaan tarkoituksenani tehdä milloin mitäkin - yleensä jotkut versiot sukista tai lapasista. Sitten tartun yhteen pussiin ja lähden sen sisältöä työstämään ja eipä aikaakaan, kun minulla ei ole mitään muistikuvaa, mitä niiden muiden valmiiden pussien sisällöistä pitikään tehdä. Ajattelen aina yltiöpositiivisesti, että minulla on aikaa neulomiseen paljon enemmän kuin onkaan, joten ensimmäisen pussin projekti saattaakin huonoimmassa tapauksessa kestää muutaman viikonkin. Siinä ajassa ehtivät muut suunnitelmat unohtua ja sitten onkin aika käydä taas lankavarastoja läpi ja miettiä, mitähän mistäkin olikaan tarkoitus tehdä. Ikiliikkuja on siis keksitty...

Toki välillä tulee sitten tarkoituksella jätettyä joitakin käsityöprojekteja odottamaan päivää parempaa ja tartuttua uuteen, mieleen tulleeseen mielenkiintoiseen juttuun. Näin kävi, kun sain päähäni neuloa paksuhkoja lapasia. Kaikki alkoi viime kesänä, kun tein parit vaaleanpunaiset lapaset suurin piirtein samoilla spekseillä (oli niissä pieniä eroja) paksummasta Sandnes Garnin Sunday -merinolangasta ja ohuttakin ohuemmasta Sandnes Garnin Alpakka Følgetråd -alpakkalangasta. Tuon jälkeen lähes samalla mallilla on valmistunut vielä parit versiot. Nyt ajattelin, että voisin kokeilla jotain muuta mallia. Niinpä kokeilin samalla lankayhdistelmällä peruspalmikkoversiota (kuva alla) ja siitä tuli yllättävän kiva. Ainakin omasta mielestäni. 

 

  

Niinpä sitten suurin piirtein samalla mallilla valmistui vielä kahdet muutkin lapaset. Palmikonkiertojen välissä olevat silmukkamäärät vaihtelevät eri väristen kesken samoin kuin lapasten silmukkamäärät. Valkoisissa ja harmaissa lapasissa päälankana on paksu Drops Big Merino (100 % merinovilla), jonka mukana kulkee ohut Sandnes Garnin Alpakka Følgetråd -alpakkalanka (100 % alpakanvilla). Nämä lapaset ovatkin jonkun verran paksummat kuin vaaleanpunaiset versiot.

Talvella sitten nähdään, kuinka lämpimät ne ovat - toivottavasti lunastavat äänettömän lupauksensa, jonka olen ajatellut niiden minulle antaneen 😊 Ainakin tykästyin näiden tekemiseen. 

Puikkoina käytin 4,0 mm koivupuikkoja näissä kaikissa, mutta silmukkamäärät ja jossain määrin myös pohjalangan paksuus vaihtelivat.  

Kätevää muuten, kun tällä tavalla hupenee yhtä aikaa useampi lankakerä. Esimerkiksi harmaisiin lapasiin meni pientä nöttöstä lukuunottamatta kaksi kerää merinolankaa ja puoli kerää alpakkalankaa. Tällainen tahti saa lankavarastotkin hupenemaan vähän nopeammin. Kunhan vaan muistaa, ettei käy välillä lankaostoksilla - toiveajattelua 😉

 

 

 

Näiden palmikkolapaskokeilujen lisäksi valmistuu aina välillä enemmän peruslapasia, jollaisista olen aiemminkin laittanut tänne. Näistä uusimmista versioista tulee tänne blogiin jossain kohtaa Lapasprojektia II -postaus, kunhan niin pitkälle ennätän. Varmaankin tässä myöhemmin kesällä, kun kesälomakin on alkamassa. Ja kylläpä minä sitä olenkin odottanut. 

🌞 

 Entä, mitäpä sinulle kuuluu? Millaisia kesäpuuhia sinulla on meneillään tai tuloillaan?

 

 

Ja en vaan voinut olla lisäämättä tähän loppuun vielä viikko sitten otettua kuvaa 

 yhdestä kotipihan kuningattaresta eli Bowl of Beauty -pionista,  joka on kyllä nimensä veroinen.

 

 

 Kivaa alkanutta heinäkuuta!

Kukkahuumaa ilta-auringossa

 

 

 

 

Se on täällä!

Pionien ja kärhöjen kukinta-aika.

Kukat, joita olen odottanut koko vuoden ja joiden kukinnan onnistumisen takia toivon,

 ettei sataisi ainakaan kovin paljoa eikä kovin usein.  

 

 

 

Aurinkoinen ja todella lämmin juhannusviikonloppu sai pionien ensimmäiset kukkanuput avautumaan. 

Ensimmäisenä jo juhannusviikolla kukkansa avasi Festiva Maxima, joka vaan tuuheutuu ja kauneutuu vuosi vuodelta. 

Juhannuspäivänä alkoivat myös muut pionit availla nuppujaan ja eilen illalla ilta-auringon hieman punertavissa säteissä kuljin niitä kuvailemassa. 

 

 

 

Olen seurannut pionien nuppujen kehittymistä koko alkukesän ja yhtä vähän puolivarjossa pensaan katveessa kasvavaa yksilöä lukuunottamatta näyttäisi, että kaikkien muiden kukinta onnistuisi. Tuo yksi erillään kasvava yksilö sai myös aikaan pari pientä nuppua ja iloitsin jo, että sekin kukkii, mutta katsoin eilen illalla, että nuput eivät ole kehittyneet, vaan vaikuttaisi siltä, että ne ovat kuivettuneet varhaiseen nuppuvaiheeseen. Samoin kävi viime kesänä. Olen tuon pionin siirtänyt vielä huonommasta kasvupaikasta tuohon parisen vuotta sitten ja viime kesänä ajattelin, että se suuttui paikanvaihdoksesta. Nyt en sitten olekaan enää varma, johtuuko siitä, vai mistä. Osaatko sinä sanoa? 

 

 

 

Onneksi kukinta on vasta alussa ja moni pionikaunotar vasta pullistelee nuppujaan.

 Toivon siis hyvää säätä ja kaunista kukintaa, jotta nekin pääsevät loistamaan. 

 

 

Pionien lisäksi pidän myös kärhöistä ja isojen kukkien takia varsinkin loistokärhöistä. En kuitenkaan saa niitä menestymään niin hyvin kuin haluaisin ja olenkin vuosien varrella menettänyt joka vuosi useita yksilöitä. Olen yrittänyt luoda kasvupaikat otollisiksi, mutta ilmeisesti ne eivät sitä kuitenkaan ole ja olen vähän luovuttamassa sen suhteen. 

Yksi iso kahden kärhön yhteenkasvanut juurakko on vuosia talvehtinut hiekkapedissä ja nostan sen ruukkuun joka kevät. Niin tänäkin keväänä. Siinä olevat kärhöt kasvavat loistavasti ja saan siitä näyttävän ruukkuistutuksen. Sen sijaan maassa kasvavien ja samalla paikalla perennapenkkien yhteydessä talvehtivien kanssa on ollut haasteita. Tänäkin kesänä näyttää siltä, että vain osa kärhöistä jaksoi nousta talviuniltaan. Ensimmäisenä kuitenkin lehdet kasvatti ja kukkaan puhkesi muhkea sininen 'Multi Blue". Muutamassa muussakin kärhössä on toki elämää ja nuppuja, mutta aika vaatimattomalta näyttää vielä tässä vaiheessa. Toivotaan parasta.

 

Clematis 'Multi Blue'

 

 

 

 

Kauniita kesäpäiviä ! 

 

Hyvää Juhannusta!

 

 

Sininen ja valkoinen

💙🤍💙 

 Juhannuksen aika. 

Kesä on lähes saavuttanut lakipisteensä ja luonto on kauneimmillaan juuri nyt. Kotipihan kukkijat vaihtuvat, mutta yksi on varmaa. Niitä riittää pakkasiin asti. Vielä ei olla kuitenkaan siinä pisteessä sentään. 

Juhannuksen vietämme kotona. Kun ikää karttuu, ei enää huvita eikä oikein jaksakaan muutaman päivän takia lähteä minnekään pidemmälle. Kotipaikkakunnallakin riittää nähtävää ja koettavaa halukkaille, mutta luulen, että minulle riittää pääasiassa kotoilu, joka on hyvää vastapainoa arjen sosiaalisuudelle. Hyvää ruokaa ja toivottavasti myös pihakeinussa neulomista - siitä on minun juhannukseni tehty 🌞

Millaisia juhannussuunnitelmia sinulla on? 

 

 

 

Valkoiset kukat ovat lemppareitani monessakin suhteessa. Eikä vähiten siksi, että ne ovat kerrassaan upeita kesäistä taivasta kohti kurkottaessaan. Erityisesti kesäkuun alussa kukkiva pihasyreeni 'Alba' ja vähän myöhemmin valkoisiin kukkiin peittyvä pihajasmike 'Tähtisilmä' saavat minut nostamaan kameran linssin kohti niiden kukkia ja sinistäkin sinisempää kesätaivasta.

Mutta totuuden nimissä on sanottava, että kokeilen kuvata kaikkia kotipihan kukkasia  sinistä taivastaustaa vasten. Osa onnistuu sitten paremmin, osa heikommin. Tässä postauksessakin on otoksia sekä kesäpikkusydämestä että arovuokoista. Ja pääsipä kuvaan kirjovaahterakin.

 

 

  

Kesäpikkusydän

Ihanaa keskikesän juhlaa!

 

 

Kesäkuun alun kuulumisia

  

 

Huhtikuu vaihtui toukokuuksi ja toukokuu kesäkuuksi kuin huomaamatta ja nyt kesäkuukin on kohta puolessa välissä. Vasta tämän viikon alussa tajusin, että juhannus on jo ensi viikolla! Kesän kauneus ympäröi meitä ja valoisina iltoina nukkumaan menokin venyy kuin huomaamatta tavallista myöhempään. Kun siihen yhdistää arkisin ylipitkät työpäivät, ei ole ihme, jos olo on välillä väsähtänyt. Mutta kesäloma alkaa jo häämöttää näköpiirissä, joten jaksaa, jaksaa..🌞

 

 

 

Tämä blogi on taas jäänyt vähemmälle huomiolle nyt kevään kiireissä, joten jäi laittamatta toukokuunkin kuulumisia. Huhti-toukokuussa olivat kotipihan kevättyöt kiireimmillään ja vähäinen vapaa-aika meni hyvin pitkälti niissä. Kameran kanssa kävin kyllä ikuistamassa taas kevään kukintaa, mutta niin vaan jäi laittamatta otoksia tänne. Toukokuussa oli kuitenkin äitienpäivä ja esikoinen tuli käymään kotona, kun taas kuopuksella oli työvuoro opiskelupaikkakunnallaan toisella puolen maata. Vaikka äitienpäivästä on jo rielu kuukausi aikaa, ajattelin, että laitan tähän alle näytille kuvan kauniista kimpusta, jonka kukkakaupan lähetti tuolloin kuopukselta toi. Olin jo äitienpäiväsunnuntaina täydessä touhussa pihatöiden parissa, kun pihaan yllättäen ajoi kukkalähetti. Oli kyllä melkoinen, mutta iloinen yllätys😊 Lahjaksi sain CH:n näyttävässä mustassa korkkaripullossa olevan tuoksun. Jos pystyisi tuollaisilla korkokengillä kävelemään, olisi aika fakiiri ja kyllä siinä jalkaterät olisivat kovilla... Ja, vaikka aika vähän tuoksuja käytänkin - arjessa töissä en lainkaan, tämä tuoksui hyvälle ja muutaman kerran on tullut siitä jo suihkautettuakin vapaa-ajalla. 

 

 

 

Puikoilta, ja välillä koukultakin, on tasaiseen tahtiin tipahdellut milloin mitäkin. Olen päätäni nollannut iltaisin nojatuolissa pääasiassa neulomalla ja samalla puolittain tv:tä katsellen. Aika monta lapas- ja sukkaparia on valmistunut, samoin kuin muutamat kämmekkäät sekä muutama virkattu pehmokaverikin. Tällä viikolla olen vain viimeistellyt yhdet nilkkapituiset harmaat raitasukat ja aloittanut valkoiset peruskämmekkäät. 

Kämmekkäisiin tulee pitkähkö varsi, jonka aloituksessa on muutama kierros helmineuletta. Samoin helmineuletta tulee peukalon ja kämmenen päättelykohtiin, jotta ne eivät rullaudu. Muuten nämä ovat perusoikeaa, joten toimivat hyvänä välityönä iltaisin. Lankana ovat yhtä aikaa neulottuna Drops Alpaca (100 % alpakanvilla) ja Drops Kid Silk (75 %  mohairia, 25 % silkkiä). Näistä tulee kivan kevyen pörröiset ja samalla lämpimät. Minua mohairsekoite kutittaa käytössä, joten nämä eivät tulee omaan käyttöön, mutta onneksi tuo lankayhdistelmä sopii monelle ja moni siitä myös tykkää. Näitä pörröisempiä on kuitenkin aina kiva tehdä, joten siksipä ovat puikoilla nytkin. 

Varressa on 38 silmukkaa ja noin ranteen kohdalla kavensin kaksi silmukkaa, joten loppuosan perussilmukkamäärä on 36. Peukalo tulee kiilapeukalon mallilla, mutta toki ilman kärkeä, kuten kämmenosakin. Puikkoina minulla on tässä 4,00 mm kantikkaat puupuikot, joilla tulee sopivan joustavaa neulosta. No, nämä ovat vielä kesken, joten laitan valmiista sitten kuvia aikanaan.

Juuri nyt on aika nauttia kesästä, säästä huolimatta. 

🌞 

Poutapäivinä minä käännän nykyään katseen hyvin usein taivaalle ja välillä sinne kääntyy myös kameran linssi - välillä puhelimesta, välillä kamerasta. Jotenkin nämä pala taivasta -kuvat ovat minulle rakkaita ja katselen niitä varsinkin talviaikaan ahkerasti. 

 

 

Oikein ihanaa kesäkuuta Sinulle!

t. Satu