perjantai 19. heinäkuuta 2019

Keltaiset sukat




Lapsena keltainen oli lempivärini. 
Aikuisena olen sitä vaatteissa kartellut viimeiseen asti. 
Tähän asti keltaiset silmääni miellyttävät asiat ovat olleet pääasiassa keltaiset kukat, jotka talvella ja keväällä ilahduttavat kesän airueina. 
Nyt sitten, kun olen jossain määrin jäänyt koukkuun lankojen värjäämiseen, on keltaista alkanut ilmaantua myös käytössä oleviin lankoihin ja sitä kautta villasukkiin.
Aina en ole sitä väriä tosiaankaan tavoitellut, mutta olen saanut sitä silti.


Yllä olevassa kuvassa vielä kertaalleen viime kesänä  elintarvikeväreillä värjättyä lankaa (linkki tekstiin tässä),
josta syntyivät toiset alla olevassa kuvassa olevista sukista ja jota oli raitalankana noissa toisissa kuvassa olevista sukista.


Viime kesänä värjäsin Novitan Nalle -lankaa mm. kultapiiskun kukinnoilla.
Pääset katsotaan sitä koskevan tekstin täältä.
Lopputuloksena oli murrettua keltaista lankaa, joka puolestaan on alla olevassa kuvassa oikealla. 


Olen miettinyt, mitähän tuollekin langalle tekisin. Minulla oli mielessä eräät tietyt lapaset, 
joiden kuviota olen mielessäni kehitellyt ties kuinka pitkään. 
En kuitenkaan ole siinä päässyt toteutusasteelle, joten päätin käyttää edes tämän keltaisen kerän johonkin järkevään. 
Sillä on samanvärinen kaveri, mutta se jäi vielä odottamaan vuoroaan.


Koska muista projekteista jääneitä jämälankoja on ties kuinka paljon, 
päädyin tekemään jälleen yllätyksettömät raitasukat. 
Tällä kertaa kultapiiskun keltainen lanka toimi pohjalankana
 ja valmiiksi raidoitettu Nalle-lanka raitalankana.


Päädyin tekemään valmiiksi raidoitetulla Nallella aina kolme kerrosta 
ja väliin yhden kerroksen kultapiiskulla.
Jälkikäteen ajatellen lopputuloksesta olisi tullut seesteisempi, jos molempia kerroksia olisi ollut aina kaksi kerrallaan. 


Pääasia kuitenkin, että sain molemmat langat hyötykäyttöön.


Sukkien valmistumispäivänä oli lämmintä ja aurinkoista.
Niinpä suuntasin pihalle sukat kainalossa ja kamera kaulassa.
Rekvisiitaksi pääsi meille jostain levinnyt ja kesä kesältä lisää tilaa valloittava kellokukka,
jonka oikeaa nimeä en tiedä. Ja mukana myös yksi jättipoimulehden kukinto. 
Molemmat pärjäsivät vielä kuvaussession jälkeen useamman päivän sisällä kukkamaljakossa.


Olen arvuutellut, olisiko kukkani 'Ukonkello', mutta en osaa varmaksi sanoa.
Tunnistatko sinä?
Samaa korkeavartista ja pystykasvuista kukkaa löytyy meidän pihaltamme nykyään sekä puhtaan valkoisena että siniviolettina. 


Kaunis se kyllä on, vaikka jonkun verran kirvoja kerääkin ja tilaa valtaa.
Mutta kasvakoon silti rauhassa ainakin toistaiseksi.


Keltaista on siis kotiutunut minun asusteekseni kuin varkain värjäyskokeilujen myötä.
Eikä se nyt sitten ehkä kuitenkaan huono ole ollenkaan.
Varsinkaan kesäisissä villasukissa 💛


 Toivotan sinulle mukavaa ja iloisen värikästä viikonloppua 😊



maanantai 15. heinäkuuta 2019

Kesän herkkua



Yksi kesän merkki on tuoreista raparpereista tehty piirakka.
Meillä ei kotona kasva raparpereja,
mutta kultaiselta anopilta saan niitä niin paljon kuin tahdon.
Kovin paljoa en kuitenkaan tahdo,
vaan sen verran, että pari piirakkaa saadaan aikaiseksi ja pakasteeseen yksi pieni rasiallinen valmiita kuutioita,
jos talvella huvittaa leipoa raparperi-kardemummakakku.
Erinomainen kahvileipä sekin.

Raparperi-vaniljapiirakka

Tällä kertaa innostuin itse leipomaan, mitä ei ole tapahtunutkaan aikoihin.
Ja sen huomasi, sillä unohdin piirakan liian pitkäksi aikaa uuniin. 
Vähän se kuivui liikaa, mutta ei onneksi sentään palanut.


Tämä raparperipiirakan ohje on minun suosikkini.
Tytär löysi sen vuosia sitten Kinuskikissan leivontablogista ja siihen on palattu joka kerta sen jälkeen.
Linkki ohjeeseen löytyy klikkaamalla tästä.


Ehkä syy, miksi tykkään juuri tästä piirakkaversiosta on se, että tähän tulee valkosuklaata ja vaniljakastiketta 😊
Makeasta kun tykkään, mikäpä sen parempaa!



Kuten totesin, sain liian pitkään paistamalla tästä hieman kuivan. 
Asian olisi pelastanut vaniljakastike tai -jäätelö. 
No, kumpaakaan ei tietenkään ollut enää jäljellä, kun kastikekin meni kaikki piirakkaan itseensä.
Apu löytyi marjoista. 
Erään täytekakkuprojektin jäljiltä jääkaapista löytyi tuoreita kotimaisia puutarhavadelmia ja ulkomaisia pensasmustikoita.
Molemmat kelpasivat piirakan kaveriksi lautaselle,
vaikka vadelmista enemmän tykkäsinkin ja ne mielestäni myös paremmin sopivat raparperin kanssa.


Taas tuli siis herkuteltua!
Kesän omat maut antavat vaan ihanan säväyksen leivonnaisille.


Kivaa uuden viikon alkua!




torstai 11. heinäkuuta 2019

Pitsisukat lahjaksi


Taas on aika pitsisukkien 💚



Kesän korvalla miettiessäni pyöreitä täyttävälle kollegalleni syntymäpäivälahjaa
hoksasin, että aikuiselle, jolla on jo kaikkea tarvitsemaansa,
ihan hyvä lahja on villasukat.
Hetki sitä piti miettiä ennen kuin itse sen uskoin, että sukkia voi neuloa lahjaksi perheen ulkopuolellekin.
Eikä tarvitse aina miettiä, kelpaavatko.
Kelpaavat tai eivät, se ei ole sitten enää minun vallassani.



Mutta  sen uskomuksen perusteella päädyin miettimään sukkamallia ja
huokaisin helpotuksesta, kun lahjan pohtiminen loppui siihen.
Uskoin, että ehkä näitä minun tekeleitäni joku toinenkin voi pitää ja niistä ehkä tykätäkin.


Langaksi valikoitui Dropsin Merino Extra Fine, sävy 40 eli puuteriroosa,
joka taltioitui näihin kuviin kylmemmän sävyisenä kuin on luonnonvalossa.



Tässä suorassa auringonpaisteessa kuvattuna väri on ehkä luonnollisimmallaan.




Ja, koska lahjansaajan jalankoko ei ollut täsmälleen tiedossani,
katselin vaivihkaa hänen jalkojaan "sillä silmällä" ja vertailin tekeillä olevia sukkia omiin jalkoihini.
Isothan sukista lopulta tuli, ainakin teräosasta tuli liian pitkä.
Sen sanoi silmäkin - ja oma jalka.



Vähän harmitti, mutta kuvasin sukat kuitenkin alkukesän arovuokkojen kanssa ja mietin samalla,
mitä sitten lopulta lahjaksi antaisin.
Sillä jo tehtyjen sukkien purkaminen edes kärjestä niiden lyhentämiseksi ei tullut kysymykseen, inhoan purkamista niin paljon.
Pitäisin ne sitten vaikka itse.


Aikani pähkäiltyäni, kun en viitsinyt purkaa, päätin neuloa uudet sukat samalla mallilla.
Langaksi vaihtui nyt puhdas valkoinen Novitan Baby wool merinovilla.



Näissä sukissa kahdeksan silmukan mallikerta toistuu varressa seitsemän kertaa, eli silmukoita on 56.
Kun taas noissa vaaleanpunaisissa mallikerta toistui kuudesti.
Kantakavennusten jälkeen silmukoita on 54.
Pitsikuvio toistui varressa korkeussuunnassa viisi kertaa.
Kannan yläpuolella on kahdella takimmaisella puikolla neulottuna yksi oikein yksi nurin -joustinta muistaakseni kahdeksan kierroksen verran.
Ajattelin, että se lisää sukan istuvuutta.
Varsi on mukavan löysä, mutta langan jämäkkyyden takia ei kuitenkaan lötkö.


Ja, kuten tarkkasilmäisimmät huomaavat, tuo pitsikuvio on tuttuakin tutumpi.
Se on samainen, jota olen käyttänyt lukemattomissa lasten neuleasusteissa ja joista täältä blogistakin löytyy vaikka kuinka monta tekstiä.
Jos haluat vielä / taas niitä kurkata, pääset katsomaan niitä mm. täältä, täältä ja täältä  😊
Itse pitsiinhän ohje löytyy esimerkiksi Novitan sivuilta.
Sen sijaan muuten tämäkin sukka on itse sovellettu ja silmämääräisesti mitoitettu.



Pitsikuvio jatkuu jalkaterän päällä yläpuolen silmukoilla kolmella mallikerralla niin,
että keskimmäinen pitsimallikerta on jatkuu yhden kerran enemmän ennen sukan kärjen suoraa neulosta.
Pitsineuloksen kohdistamiseen piti kiinnittää huomiota ennen kantapään aloittamista, jotta kuvio toistuu symmetrisesti.
Kantapäähän tykkään nykyään tehdä tämän ristikkäin vahvennetun neuleen.
En tiedä sen virallista nimitystä.


Keskikesän myöhäisillan auringonvalossa sukat näyttävät aika romanttisilta,
vai mitä olet mieltä 💙



Hempeällä nauhalla solmittu merkkipäivämuistaminen sitten lähti uuteen kotiin.
Toivottavasti nämä olosukat pitävät jalat lämpimänä ja lämmittävät myös mieltä.

Villasukat - merinolanka

Tällainen sukkakaksikko niistä nyt sitten tuli.
Vaaleanpunaiset jäivät omaan käyttöön ja valkoiset päätyivät lahjaksi.



Kivoja kesäpäiviä!


lauantai 6. heinäkuuta 2019

Neulojan kakku


Neulojan kakku

Joihinkin asioihin sitä palaa aina uudestaan.
Yksi sellaisista on tyttäreni vuosi sitten äitienpäiväksi leipoma upeaakin upeampi
Neulojan kakku.


Kakkua ei voinut olla ihailematta ja ihmettelemättä.
Seurasin sen tekoa "takavasemmalta" ihan uteliaisuuttani, sillä eihän äiti voi olla lapsensa tekemisiä katsomatta. 
Sain monta kertaa kuulla, että "älä katso". No, yritin pitää utealiaisuuteni kurissa ja lopulta melko hyvin onnistuinkin siinä, 
joten kakun ulkomuoto oli ihan oikeasti iso yllätys.
Tuon sopivampaa kakkua tälle makean perään olevalle puikkoja heiluttavalle mammalle ei olisi voinut keksiäkään 😊


Sokerimassan värjääminen elintarvikeväreillä ja koristeiden väkertäminen oli kyllä melkoinen homma, mutta lopputulos oli kuitenkin huikea.
Kakku on sisältä perinteinen sokerikakkupohjaan tehty herkullinen mansikka- ja vaniljakermatäytteinen täytekakku.


On aivan mahtavaa, kun nuorella on intoa ja halua toteuttaa aina erilaisia variaatioita.
Aiemminkin olen todennut, että halu kokeilla uutta ja oppia uusia taitoja
on ensiarvoisen tärkeää ja on upeaa, kun tätä halua löytyy.
Uteliaisuus ja kokeilunhalu kantavat pitkälle.


Seuraavan kakun suunnittelu on jo käynnissä, silloin juhlitaan vanhenemista.
Siitä kuitenkin sitten toisen kerran. Nyt nautitaan tästä hetkestä.


Näillä makeilla kuvilla uuteen päivään!


tiistai 2. heinäkuuta 2019

Pienen neidin pitsisukat




Tämä hyvin hento vaaleanpunainen ohut merinolanka tarttui mukaan pääsiäisen aikana mummolareissulla Joroisten Riikka-Piikasta.
Neuloin siitä vauvan setin, johon kuuluivat myssy, lapaset ja sukat.
Lankaa jäi kuitenkin vauvan setistä yli juuri ja juuri yksien pienen vauvan kokoa olevien sukkien verran,
joten kun en muutakaan keksinyt, tein vielä yhdet pikkusukat.
Tämän jälkeen tätä lankaa oli jäljellä sitten enää vain muutamia langanpätkiä,
jotka käytin pienten jämälankasukkien ohuisiin raitoihin. Niistä sitten juttua vähän myöhemmin.


Nämä sukat ovat hyvin yllätyksettömät. 
Käytin niissä samaa pitsikuviota kuin muissakin vauvaneuleissa viime aikoina ihan siitä syystä,
koska se on mielestäni kaunis, ryhdikäs ja toisaalta hyvin helppo. 
Näissä sukissa tein koko varren tuolla pitsillä, jota varressa on viisi kuviokertaa eli yhteensä 40 silmukkaa. 
En tehnyt resoria, koska ajattelin kokeilla, kuinka hyvin pitsi itsessään toimiittaa resorin virkaa.
Ja yllättävän hyvin se vaikuttaa toimivan.
Nilkan taakse tein puolella silmukkamäärällä kahdeksan kerroksen verran 1 oikein 1 nurin -joustinneuletta istuvuutta lisäämään.
Ainakin näyttää siltä, että toimii. Toivottavasti toimii käytössäkin.


Vielä siis tuli yhdet pikkuneidin sukat tehtyä ja teille esiteltyä yli kuukausi valmistumisensa jälkeen. 
Mutta laitoinpa kuvat tänne kuitenkin,
koska ne ovat vaan niin söpöt ja jos joku haluaa näistä vinkkejä omaan tekemiseensä
tai mahdollisesti hankkia nämä itselleen.
Seuraavaksi vähän isompien sukkien pariin,
kunhan palkkatyöltä ja kotipihan työleiriltä ennätän 😊


Kauniita heinäkuun alun päiviä Sinulle 💗