Söpöä ja suloista.
Sitähän pienen ihmisen pieniin jalkoihin sopivat tossut ovat.
Mukavia huhtikuisia päiviä Sinulle!
Söpöä ja suloista.
Sitähän pienen ihmisen pieniin jalkoihin sopivat tossut ovat.
Mukavia huhtikuisia päiviä Sinulle!
Halusin laittaa teille nähtäväksi
näin pääsiäispäivän illan kunniaksi vielä tuoreeltaan
kuvat tyttären kevään juhlan kunniaksi leipomasta
tuhdista ja samalla raikkaasta
aprikoosisuklaakakusta
💛
Kakussa on paksu suklaakuorrute,
jossa on käytetty Fazerin tummaa suklaata ja Van Houtenin tummaa kaakaojauhetta
sekä laktoositonta vispikermaa.
Kakun täytteenä on vaniljalla maustettu vispikerma yhdessä
kaupasta valmiina ostetun aprikoosihillon kanssa.
Kakku oli aika isotöinen ja sen piti antaa tekeytyä muutamaan otteeseen
eri tekovaiheiden välillä.
Mutta lopputulos palkitsee.
Tänään on satanut puuskaisen tuulen kanssa lähes vaakasuorassa.
Koirakaan ei tykännyt ulkoilusta minusta puhumattakaan.
Olen vain ollut sisällä.
Katsellut valokuvia, poistanut huonoja ja tarpeettomia ja nimennyt näitä blogiin tulevia.
Ajattelin taas kevään kunniaksi aktivoitua myös SatunKukat-blogini suhteen.
Kohtahan sinnekin saa uusia kukkakuvia 😉
Eilen oli myös kova tuuli, mutta aurinkoista ja lämpötilakin kiipesi lähemmäs kymmentä astetta.
Aloittelin kevään pihahommia siistimällä paria kukkapenkkiä ja leikkelemällä
muutaman pensaan oksia.
Eniten parturointiin pääsivät kaksi isoksi hujahtanutta syyshortensiaa,
joita leikkelin todella rankalla kädellä.
Ulkoilu jäi muutamaan tuntiin, sillä kevätaurinko ei oikein tee hyvää herkälle hipiälleni,
joten pelkäsin, että saan tuulesta ja varsinkin auringosta kunnon aurinkoihottuman kevään kunniaksi.
Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, kun maltoin olla paljon selkä aurinkoa kohti ja
maltillisen aikaa ulkona sekä rasvata naamaa illalla oikein urakalla.
Tänään oli ihan tervetullut lepopäivä ja
mielelläni jatkan tässä joku päivä taas noita ulkohommia 😊
Onneksi on lomaviikko!
Kun näitä tuossa joku aika sitten neuloin, tytär totesi ykskantaan, että "teet pääsiäissukkia".
Vähän ihmettelin, että miten niin. Kuulemma, kun on vihreää ja keltaista.
Hänen mukaansa varsinkin kauempaa katsottuna sukkien harmaa lanka näyttää keltaisen vieressä vihreältä.
Nyt, kun näistä kuvista tätä kirjoittaessani katson, niin kyllähän tuo vähän vihertävään näyttäisi taittavan.
Nämä ovat siis minun tämän kevään pääsiäissukkani 💛
Pääsiäistä en ole paljoa kotiin laittanut,
mutta koivunoksia, vaaleat kynttilät, vähän höyheniä ja lautasellinen rairuohoa tuovat sen verran
kevään juhlan tuntua, kuin tällaisen laiskan koristelijan kotiin on tarve.
Vaikka kevät on jo hyvässä vauhdissa
ja käytännössä näyttäisi siltä, että ainakaan täällä
eteläisimmässä osassa maata ei enää tälle keväälle paksua kaulahuivia tarvita
(toivottavasti ainakaan),
laitan kuitenkin tännekin näytille vielä yhden tuubihuivin,
minkä neuloin helmikuun pakkasilla.
Hieman aiemmin valmistuneet versiot näet halutessasi 'täältä'
Silmukoita huivissa on muistaakseni 52 ja se on neulottu aina oikein -neuleena
nro 7 pyöröpuikoilla. Tämä on noin naisten S-kokoa.
Langan nimi on "D.M.C. Samara Luxury fur effect yarn".
Sen vyötteen olen näköjään hukannut, joten virallista väriä en muista,
mutta kuten kuvasta näkyy, väri on vaalea elävästi värjätty beige-luonnonvalkoinen,
Ja sopii hyviin tyttären villakangastakin väriin.
Lanka ei ollut ihan yhtä juoksevan tuntuista kuin Katian Polar,
josta aiemmin neuloin tyttärelle vastaavan huivin tummempana.
Eli, hieman oli tahmeampaa tämän neulominen.
Tällainen yksinkertainen neule on kuitenkin erittäin hyvä "aivot narikkaan" -käsityö
ja niitähän on tänä(kin) talvena tarvittu taas yllin kyllin 😊
Tämä blogi on jäänyt kuluneen talven aikana vähän taustalle,
mutta nyt taas kevätauringon piristäessä tuntuu,
että tännekin on kivempi näitä yksinkertaisia (aina samanlaisia...) juttuja kirjoitella ja toisaalta kuvia laitella.
Puikoilla kun kuitenkin on koko ajan jotain.
Välillä edistyvät nopeammin ja välillä hitaammin,
mutta edistyvät kuitenkin 😊
💛
Mutta mitäs Sinulle kuuluu näin maaliskuun lopussa?
Tämä talvi on ollut työrintamalla aika kamala.
Tai siis olen toki iloinen, että töitä on, mutta kun niitä on ihan liikaa.
Jokainen päivä venyy ylipitkäksi, joskus useamman tunnin,
mikä tarkoittaa sitä, että itse olen ihan rättipoikkiväsynyt, ajatukset sekoilevat ja asioita tippuu muistista.
Ja en ole ainut. En meidän työpaikalla enkä varmasti muutenkaan nykypäivänä.
Koko ajan takaraivossa jyskyttää, että yritä olla stressaamatta,
koska se käy terveyden päälle ja en halua mitään, mikä voisi tuon jo horjuneen terveyden suistaa enempää väärille raiteille.
Niinpä toistelen jatkuvasti sekä täällä blogissa että myös instassa,
kuinka rentoudun neulomalla.
Joku instassa totesisikin, että nykyään neulotaan rentoutumistarkoituksessa, mutta ennen neulottiin tarpeeseen.
Totta varmasti juuri noinkin,
mutta itselläni kyllä ainakin nämä itselle neulomani sukat tulevat myös ihan tarpeeseen 😊
Ja pääasia, että ihmisellä on jotain, millä päätään tyhjentää ja ylikuormitukselta suojella.
Helpot, ilman ohjetta syntyvät käsityöt ovat minulle hermolepoa.
Jatkuvaan kiireeseen ja stressiin pitää saada joten vastalääkettä.
Välillä on myös ihana neuloa kauniiden, valmiiksi mietittyjen mallien mukaan.
Mutta usein minua harmittaa, kun en saa lopputuloksesta yhtä kaunista kuin mallin kuvassa oli.
Välillä taas on ihan yhtä ihana antaa vaan puikkojen viuhua omaa totuttua rataansa
ulkoaopituttua, itse kehiteltyä mallia tehden.
Sitä samaa, millä on syntynyt pikkusukkia sekä lahjasukat parille työkaverille ja anopille.
Sukissa kahdeksan silmukan mallikerta toistuu varressa seitsemän kertaa eli silmukoita on 56.
Kantakavennusten jälkeen 52, sillä tykkään, että sukkien varsi ei purista, mutta että sukat myös istuvat jaloissa.
Ennen kantalappua on noin kahdeksan kerroksen verran yksi kiertäen oikein, yksi nurin -joustinneuletta kahdella takaosan puikolla.
Edessä pitsimallikerta jatkuu kolmen kuviokerran verran jalkaterän päällä.
Näitä kuvatessa pääsin myös käyttämään tyttäreltä joululahjaksi saamiani kauniita sukkablokkeja.
Aika kivasti sukat niihin asettuvat muotoonsa, vai mitä olet mieltä 😊
Ja voi että, minä odotan kevättä!
Kauppareissultakin lähti mukaan kevään keltaisia sekä oranssinpunaisia pikkuneilikoita,
joiden toivon kestävän pitkään ja joita ehkä voin käyttää myös neulekuvissa
rekvisiittana, kunhan tässä saan jotain noista keskeneräisistä valmiiksi 😊
Vaikka aikaa teidän ihanien blogienne lukemiseen ei ole ollut paljon, olen välillä pyrkinyt niitäkin selailemaan.
Kauniiden neuleiden ja talvikuvien rinnalle on entistä enemmän alkanut ilmestyä kevätkylvöihin
ja kesäunelmointiin liittyviä tekstejä ja upeaakin upeampia kuvia.
Meitä kevään ja kesän innokkaita odottajia on siis muitakin!
Minullakin on jo siemenpusseja odottamassa, että saan hujauttaa niiden sisällöt keväällä multapetiin.
Esikasvattaa en mitään aio, sillä tilat eivät siihen oikein taivu.
🤍
Kauniita helmikuun lopun päiviä Sinulle!
🤍
Pakkaset ovat paukkuneet välillä kireinä eikä ulos kylmään aina huvittaisi lähteä.
Ja tuulikin saa ilman tuntumaan kolkolta.
Mutta koirien omistaja ei voi jäädä sohvan nurkkaan takkatulen ääreen viltin alle köllöttelemään,
vaan ulos on lähdettävä useampi kerta päivässä halusi tai ei.
No, toki ulkoilu ja kävely tekee hyvää kaksijalkaisellekin,
mutta aina ei ole kivaa, kun pakkasukko nipistelee nenää ja saa leukapielet kireiksi.
Minä en ainakaan viitsi koiran ulkoilutuslenkille tai muuten ulkoilemaan lähdössä vilkuilla peiliin,
miltä näytän, millaiset asusteet päällä on ja onko kaulahuivi hienosti tms.
No, ehkä kiinnittäisin asiaan enemmän huomiota,
jos olisin nuorempi tai jos asuisin vilkkaammin liikennöidyssä paikassa.
Täällä toki on naapureita vähän liiankin lähellä,
mutta onneksi maanteistä erillään olevia kevyenliikenteen väyliä risteilee tuossa metsiköiden suojassa.
Siellä ei haittaa.
Tuollaisiin "pikapukeutumis"tilanteisiin erilaiset kapeat tuubihuivit tai kaulurit ovat oiva keksintö.
Ne eivät valu, tipu tai löysty, kuten kaulahuivi joskus tuppaa tekemään.
Ne toimivat hyvin myös takin kauluksen alla ja eivät ahdista kurkun kohdalla.
Minä en voi olla, jos huivi on kiedottu tiukasti kaulan ympärille tai jos takin kaulus huivin kanssa on liian ahdas.
Kun tuubihuivi on riittävän korkea, sen voi nostaa vaikka silmiin asti,
jolloin nenänpää pääsee myös lämmittelemään.
Tai, jos neuloo siihen vielä lisää korkeutta, saa siitä päänmyötäisen "hupun", jolla saa korvat,
takaraivon ja päälaen peittoon.
Olen viimeisen vuoden aikana neulonut tällaisia yksinkertaisempia kaulureita/tuubihuiveja.
En tiedä, kummalla nimellä noita nimittäisin, mutta se ei nyt ole niin oleellista.
Ohut vaaleanharmaa korkea tuubihuivi on neulottu Dropsin Sky-langasta 3,5 pyöröpuikoilla.
Silmukoita on 136 ja alussa ja lopussa on 6 krs verran helmineuletta. Muuten huivi on neulottu koko ajan oikein.
Leveyttä huivilla on tasona venyttämättä n. 24 cm ja korkeutta n. 35 cm.
Nyt huivi tuntuu vähän turhan tyköistuvalta, mutta käytössä olen huomannut,
että neulos joustaa kuitenkin sivusuunnassa ja löystyy pikkuhiljaa.
Tein samalla periaatteella viime syksynä tummanharmaan version. Löydät sen täältä.
Tämä oli sellainen telkkaria katsoessa tai esim. äänikirjaa kuunnellessa tehtävä "aivot narikkaan" -käsityö 😉
Ja, kun vauhtiin pääsee, ei malta lopettaa 😊
Toinen vaaleanharmaa tuubihuivi on neulottu kaksoishelmineuleella Dropsin Merino Extra Fine -langasta myös 3,5 pyöröpuikoilla.
Silmukoita siinäkin on 136 ja lankaa kului n. vajaa puolitoista kerää eli n. 65 g.
Alussa ja lopussa on neulottu 8 krs 1 kiertäen oikein, 1 nurin -joustinneuletta.
Ennen helmineuleen aloittamista ja helmineuleen lopettamisen jälkeen on neulottu 1 krs oikein.
Kaksoishelmineule koostuu 4 krs:sta, joista kerrokset 1-2 neulotaan "1 o, 1 n" ja kierrokset 3-4 "1 n 1 o".
Tätä harmaata merinovillaa on vielä vajaa kolme kerää jäljellä,
joten mietin, josko tekisin niistä lapaset. Pipoon ei sitten enää lanka riitä.
Paitsi tietysti, jos ostaa lisää.
Lankaostoksille en ajatellut lähteä, sillä vähän jo itseäkin huimaa tuo lankamäärä,
mitä kotoa jo löytyy. Mietin, millä ajalla minä ne saan ikinä neulottua 😂
Pörröinen ruskeankirjava noin naisten S kokoa oleva tuubihuivi on neulottu 7 pyöröpuikoilla Katian Polar-langasta.
Lankaa meni tasan yksi kerä.
Silmukoita siinä on 48 kpl ja neulos alusta loppuun oikeita silmukoita.
Vaikka lanka on polyesteria, se on niin paksun pörröinen, että lämmittää ja suojaa hyvin.
Tästä tuli tyttärelle uusi suosikkiasuste tämän talven pakkaskeleille.
![]() |
Tuubihuivi - lankana Katia Polar |
Se kiva näissä neuleissa oli, että lankaa oli ns. omasta takaa eli
kerrankin tuli kulutettua lankavarastoja muutaman kerän verran ja
tuotokset pääsivät saman tien käyttöönkin.
Vaikka tuonne ulos juuri nytkin katsoessa ei ihan heti uskoisi,
kevät on tulossa. Helmikuukin on jo hyvässä vauhdissa ja päivät pidentyneet selvästi.
Tulppaaneja tai ruusuja lähtee usein loppuviikon kauppareissulta mukaan ja
omasta mielestäni ne, samoin kuin suloiset värikkäät esikot tuovat viestin keväästä.
Pysytellään lämpimänä 😊
Mukavia pakkaspäiviä Sinulle!