lauantai 1. lokakuuta 2022

Eläinvauvasukkia

 


Joskus innostuin neulomaan sinikettusukat noin muutaman vuoden ikäisen kokoa.

 Ne odottavat edelleen käyttäjäänsä, 

kun ei ollut käyttäjää lähistöllä ja omat lapseni olivat kasvaneet isoiksi ja 

koska värit olivat ns. poikavärit, eivätkä siis oikein soveltuneet lähisuvun pikkutytöille.

Sinällään omasta mielestäni ns. tyttö- ja poikavärien ei tarvitse antaa vaikuttaa, 

mutta varsinkin pienten lasten kohdalla sekä valmiiden vaatteiden että myös itse tehtyjen osalta 

värikoodit vaikuttavan istuvan sitkeässä. Mutta eihän se toki haittaa. 

Ainakaan minua hempeiden värien ystävää.

Siis yksien sinikettusukkien tuomalla kokemuksella ajattelin kuluttaa yhä liian isoa ohuiden merinovillalankojen varastoani

 ja neuloa muutamat eläinvauvasukat. Kuvissa näette tuon aivoituksen tuotokset; 

kolmet parit eläinvauvasukkia 🐾🤍


Vauvan eläinsukat


Harmaat ovat mielestäni pesukarhusukat, 


vaaleansiniset kettusukat


ja vaaleanpunaisten ajattelin olevan kisusukat, vaikka taitavatkin muistuttaa enemmän hiirtä :)


Ohjeitakin olen tehnyt. Pesukarhusukkien ohje on valmiina, 

mutta kisu- ja kettusukkien ohje vielä viimeistelyvaiheessa. 

Viimeistelen ne, kunhan saan aikaiseksi. Nyt on ollut oikea neulontavimma. 

Siis sellainen lähes pakonomainen tunne saada valmista aikaiseksi. 

Olen tehnyt useita myssyjä ja muutamia vauvan unileluja ja helistimiä,  sukista puhumattakaan.





Vaaleanpunaisissa ja -sinisissä on ns.junasukkien mallia mukaeleva joustava ja hyvin istuva varsi.

Kaikki sukat ovat noin kokoa 16-18 eli ihan pienen ihmisen jalkaan. 

Itse ajattelen, että tällaiset voisivat olla aika kivoja vauvalahjoja.

Kävisivät sellaisina koti- tai kyläilysukkina, kun jalkaan ei tarvitsisi laittaa kenkää, tossua tms.






Lankana on Drops Baby Merino ja silmukoita varressa 36.

Korvat on virkattu ja ommeltu paikoilleen. Melkoinen näprääminen näiden viimeistelyssä kyllä oli ja haasteena saada ilme mieleiseksi. 

Viikset elävöittäisivät kaikkien näiden, varsinkin kissanpentujen kasvoja, 

mutta en oikein saanut toteutuksesta mieleistä, joten jätin viikset tekemättä :)

Mitä mieltä olet? Viikset, vai pärjäävätkö ilman :)



Nyt on vaihteeksi sellainen olotila, että pitäisi keksiä jotain uutta, tai ainakin jotain erilaista elämään. 

Maailman tilanne on mitä on ja kaikki kallistuu koko ajan huimasti.

Niinpä joku vuosi sitten omaksi pyöreiden synttäreiden lahjakseni suunniteltu ja koronan vuoksi lykkääntynyt matka on lykkääntynyt edelleen. 

No, ei se ole iso asia, kun muutenkaan ei paljoa reissata, mutta tämä olisi ollut kiva tehdä.

 Joskus sitten. 

Arki toistuu samanlaisena. Silloin tällöin on jokunen työmatka, mutta muuten teen pääasiassa etätöitä.

Kun päivät pitkät katselee samoja nurkkia, alkaa väistämättä miettiä, millaista "pientä pintaremonttia" missäkin kohtaa pitäisi tehdä. 

Ja tekemistä kyllä riittäisi edelleen, vaikka yksi huone keväällä siistittiinkin:)

Ehkä sitten talven mittaan :)




Että siis tällaista näpertelyä tällä kertaa :)


Mukavaa alkanutta lokakuuta!

T. Satu



sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Pehmoiset Unille-puput

 


Tiedättehän suloisen utuisen pehmoisen tunteen.

Sellaisen, jonka joskus tavoittaa sylin pehmeän, kepeän viltin sisällä tai neuleeseen kietoutuneena.

Sellainen tuli minulle mieleeni, kun heinäkuun mummolaareissulla matkan varrella erään ison tavaratalon lankaosastolta löysin samettista pehmolankaa.

Kuin taikaiskusta huomasin muhkeita keriä siirtyneen koriini. Ja niitä oli monta. 

Mies totesi myöhemmin, että olin ostanut auton täyteen lankaa ;) No, ehkä hän vähän liioitteli.

Mukaan lähti nimittäin kymmenen kerää utuista vaaleansinistä Alize Velluto -nimistä lankaa,  

josta tulee yksinkertainen aina oikein neuleella neulottu olopeitto joululahjaksi. Saajaa en paljasta vielä :) 

Sitten mukaan lähti kaksi kerää hieman ohuempaa Katian Bambi -lankaa, yksi vaaleansinistä ja yksi vaaleanpunaista, 

joista molemmista syntyi yksi versio Unille-pupusta. Lisäksi vielä tietysti yksi valkoinen kerä, sillä sitä tarvitaan aina. 

Eli ei noista ihan auto täyttynyt, ei vaikka mukaan lähti myös muutama kerä merinolankaa. 

Niin ne miehet osaavat liioitella, kun langoista on kysymys, vai mitä ;)



Reissun jälkeen oli ihan pakko saada tuota pehmolankaa koukulle. 

Ensin syntyi vaaleanpunaisesta yksinkertaisempi Unille-pupu ja heti sen perään vaaleansinisestä hieman erilainen.

Vaaleanpunaiseen olen itse asiassa hyvinkin tyytyväinen. Ei tuo sininenkään hassumpi ole,

mutta jos teen seuraavan, ehkä mietin mittasuhteita vähän tarkemmin. 



Molemmat pehmoiset Unille-puput on tehty omasta päästä -ohjeella. 

Vaaleanpunainen on helpompi, sillä ns, vartalo-osa on neliö, joka muodostuu noin 30 cm ketjusilmukkaan virkattujen 1 kjs + 1 ks vuorottelusta. 

Pää on kiinteillä silmukoilla virkattu pallo, jonka täytteenä on polyesteritäytevanua. 

Korvat on virkattu myös kiinteillä silmukoilla päästä umpinaisena putkena ja ne on kavennettu loppua kohti ja ommeltu paikoilleen päähän. 

Valkoiset kädet ja jalat ovat samaa chenillelankaa ja virkkasin ne pieniksi palloiksi ja ompelin kulmiin.





Kun vaaleanpunainen pupu oli valmis, "poltteli" vaaleansininen lanka ja oli ihan pakko ottaa se heti koukulle. 

En kuitenkaan halunnut tehdä siitä samanlaista, vaan enemmän mollamaijamaisen version. 

Jalat ja kädet virkkasin puuvillalangasta ja täytin täytevanulla. 

Siitä aloin virkkaaman kiinteillä silmukoilla jalkaan muutaman lisäkierroksen sinisellä ja tein toisen jalan samoin. 

Sama homma käsille, mutta niihin tuli useampi lisäkierros käsivarsiksi ennen kuin yhdistin ne vartaloon. 

Tämä sininen oli hieman isotöisempi nimenomaan tuon mallin ja koon säätämisen takia, 

mutta aika nopeasti kuitenkin valmistui.  




Tällaiset kaverukset näistä sitten tuli 💗💙



Tämän jälkeen olen hankkinut samaa lankaa pari lisäkerää ja niille on suunnitelmat valmiina. 

Palataan niihin kuitenkin myöhemmin.




Olen monta kertaa todennut, että käsityöt ovat minulle vastapainoa työlle. 

Niin on edelleenkin. 

Välillä on hyvä tyhjentää aivonsa kaikista kuvioista, kaavioista, pykälistä ja ihmissuhteista ja

 keskittyä vain laskemaan silmukoita, kierroksia, kerroksia ja senttimetrejä.

Ja hypistelemään lankoja ja miettimään, mitähän mistäkin kerästä syntyisi.

Auttaa kummasti :) 

Paljon on suunnitelmia valmiina (ja niitä lankoja), mutta aikaa tietenkin rajallisesti. 

Kotonakin olisi hyvä välillä siivota enemmän kuin pakolliset ylläpitosiivoukset vaativat. 

Esimerkiksi sängyn vieressä yöpöydän päällä, alla ja vieressä on monta lankanyssäkkää. 

Vähän olen mielessäni naureskellut, milloin mieheni niistä mainitsee. Hän kun on minua paljon järjestelmällisempi.

Ja yritän keräillä motivaatiota, että laittaisin kotiin vähän jotain uutta. Viime talvena ostettu verhokangaskin odottaa ompelua. 

Siitä olisi tarkoitus saada aikaiseksi verhot makuuhuoneeseen. 

Leikkasivatkin ne kangaskaupassa valmiiksi. Minun pitäisi vain saada aikaiseksi ommella. 

No, niiden aika tulee kyllä, kunhan kerään motivaatiota ;)

Sitä ennen mennään nykyisellä "tehdään, kun huvittaa" -periaatteella.




Keveitä syyspäiviä Sinulle!

t. Satu


sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Kakkua ja kukkia

 


Syksyllä on se aika, jolloin saa kakkua ja yleensä myös kukkia 😊

Se, että on taas vuoden vanhempi ei oikeastaan tunnu missään eikä haittaa, 

mutta tokihan kun sitä miettii, että paluuta ei ole, niin pakostakin vähän hirvittää.

Mutta se menee hetkessä ohi.



Olen todella laiska nykyään leipomaan ja koska synttärit sattuivat arkipäivälle 

ja töitä oli aamusta iltaan, ajattelin, että pärjätään ilman kakkua.

Mutta, kun tytär ystävällisesti lupasi tehdä kakun, ei minua tarvinnut ylipuhua. 

Hyvin kelpasi!

Ja, koska perheessä osa tykkää yhdestä ja osa toisesta, hän päätyi tekemään kaksi kakkua!



Tummalla suklaalla peitetty kakku sai sädekehän runsaasta valkosuklaalastujen määrästä. 

Kakku oli sisältä perinteistäkin perinteisempi vaalea sokerikakkupohja täytteenään mansikkahilloa ja kermavaahtoa.

Toinen kakku puolestaan oli sitruunalla maustettu paistettu juustokakku, 

jossa oli päällä runsaasti suolakinuskia.

Perheen nuorempi polvi vannoi suolakinuskijuustokakun nimeen ja mies perinteisen version.

Minulle maistuivat molemmat aika tasapuolisesti. Ja hyvää oli jälleen kerran.







Kaunis syksyn värisiä kukkasia sisältävä kimppu oli täysi yllätys. 

Tytär oli käynyt ostamassa sen töistä tullessaan. 

Ulkona syyskuun ensimmäisellä puoliskolla paistoi uskomattoman kauniisti syysaurinko 

ja keltaiset kukat korostavat auringon säteitä myös sisällä, 






Illat ovat jo hämärtyneet reilusti ja on ihan oikeasti jo pimeää. Kuitenkin nyt syyskuun alussa on töiden jälkeen 

illan suussa ja viikonloppuisin ollut kesäisen lämmin istua pihakeinussa neulomassa. 
Ja neulottua onkin tullut. 

Niin, että meinaa peukalo olla kipeä. Pitää välillä vähän huilia.

No, nyt tulivat rankat sateet ja epävakainen keli tällä viikolla ja saman tien SYKSY oikein isolla ässällä.  

Aloitin myös yhden avoimen yliopiston kurssin. Ihan vaan omaksi huvikseni. 

No, nyt, kun kurssi on alkanut, ei tunnukaan enää huvilta vaan työläältä, kun on hämärää

 ja syksyistä ja tekisi mieli vaan istua sohvan nurkassa neulomassa töiden jälkeen.

 On eri asia kesälomalla valoisina päivinä miettiä, kuinka kiva on saada uutta pohdittavaa

 kuin sitten syksyllä hämärinä iltoina töiden jälkeen yrittää jaksaa orientoitua opintoihin. 

No, oma valinta ;) En valita, vaikka vähän marmatankin. 
Onpahan vaihtelua :)

Mitäs sinun syksyysi kuuluu?



Aurinkoisia syyskuisia päiviä Sinulle!











lauantai 10. syyskuuta 2022

Välillä kirjoistakin



Olen aina ollut lukutoukka ja lapsena ja nuorena luin kirjastosta kaiken mahdollisen, 

mikä vähänkään kiinnosti. Kirjaston kirjoja oli kotona myös nuoremmalla aikuisiällä lähes koko ajan isoja pinoja.

Lasten synnyttyä pienlapsiarjen, kokopäivätyön ja siinä sivussa opiskelun ohessa ei jäänyt aikaa lukea ns. huvin vuoksi. 

Sen sijaan luettiin hurja määrä lastenkirjoja, joita oli sekä omina että kirjastosta haettuina. 

Ja siinä sivussa tietysti tenttikirjoja. Hurja määrä niitäkin. 

Sitten vähän myöhemmin alkoi jäädä aikaa omalle viihdelukemisellekin ja silloin tällöin tuli lainattua romaaneita ja lahjaksikin niitä sain. 

Nyt viime vuosina omat kirjahankinnat ovat olleet pääasiassa erilaisia käsityökirjoja ja on niitä niitäkin jo kertynyt ;) Moni niistäkin on lahjaksi saatu. 

Ja lukemattomia olen myös kirjastosta kotiin ja takaisin kantanut. Kuitenkin nimenomaan käsityökirjojen kohdalla tuntuu, että lainaaminen ei oikein toimi.

Romaaneja, ja harvakseltaan asiapitoisempiakin teoksia, on tullut viimeisen vuoden aikana kuunneltua äänikirjoina puutarhatöiden ja käsitöiden ohessa. 

Asiallisista versioista kesken tällä hetkellä on "Taktinen neuvottelu", joka nimestään huolimatta on mielenkiintoinen, eikä vähiten karismaattisen lukijan ansiosta.


Nyt kuitenkin löytyi kevyt romaani, joka on pakko mainita: Kaisa Ikolan Oikein nurin (2020).

Ei erinomainen, mutta ihan riittävän hyvä ja nimenomaan aihepiirirn osalta. 

Siinä kun päähenkilö löytää neulomisen ilon ja blogimaailman. 

Mukana on tietysti myös ihmissuhteita ja ongelmiakin, mutta myös juttua neuleista ja langoista tarinan mukana :) 

Tunnistin siinä jotain omasta lankahulluudestanikin. Kaikkea sitä. 

Kuvankaappaus Nexstoryn äänikirjasta

Ja onhan niitä puutarhakirjojakin tuolla hyllyssä, mutta otin tähän kuitenkin kuvia käsityökirjoistani, 

jotta pysyy vähän enemmän teeman ympärillä.



Jossain vaiheessa innostuin neulomaan huiveja. Silloin löytyi alennuksesta Unelmien huivit ja Lumoavat neulehuivit. 

Sen sijaan Japanilaiset neulemallit ja Haapsalun shaalit -kirjojen mallit ja ohjeet tarjoaisivat haastetta.

 Ajattelin, josko ottaisin ohjeen pätkän sieltä ja toisen täältä ja suunnittelisin omia huiveja. 

No, jotain pientä osatoteutusta tein, mutta isompi toteutus jäi pohdinnan asteelle. Ehkä vielä joskus.



Villasukkakirjoista suurimman osan olen saanut lahjaksi. Niitä on inspiroivaa katsella.

Kovin monia en ole ohjeiden perusteella tehnyt, muutamat parit toki, mutta kirjat toimivat nimenomaan inspiraation lähteinä 

tai kuten useinmiten, ihan vaan kuvakirjoina, joita käsityöhullu katselee rentoutuakseen :)




Alla olevat kirjat olen muistaakseni tilannut Adlibrikseltä eri aikoihin muiden ostosten ohessa.

Nämä kaikki ovat jostain  syystä jääneet hyvin vähälle tutustumiselle. 

Oikeastaan nyt tuli mieleeni, että pitääkin vähän selailla, kun näitä kuvia ottaessa kirjat uudestaan "löytyivät" 😊



Jokunen vuosi sitten innostuin virkkaamaan lumihiutaleita, kun löysin kirjakaupasta 100 virkattua lumihiutaletta -kirjan. 

Tärkkäsin hiutaleita ja tein niistä joulukuusenkoristeita ja taisipa jokunen riippua ikkunassakin joulun aikoihin. 

Kun sain jostain päähäni alkaa virkata vauvan leluja, hankin jostain alennusmyynnistä Virkatut vauvan lelut -kirjan. 

Itse tykkään enemmän virkata kaaviokuvista kuin sanallisista, kymmenistä riveistä muodostuvista ohjeista, 

jollaisia nämä varsinkin englanninkielisistä alkuteoksista käännetyt ohjeet usein ovat. 

Niinpä tämäkin on jäänyt aika vähälle hyödyntämiselle.  




Kasvivärjäyksen taikaa -kirja on myöa ale-hankintoja ja hankittu isoimman kasvivärjäysinnostuksen jo mentyä itseltäni ohi. 

Mielenkiintoinen kirja kuitenkin ja toimii myös tietyllä tapaa käsikirjana, jos/kun tässä taas jossain vaiheessa innostuu värjäyksestä. 

Sitten ovat vielä nuo kaksi alla olevassa kuvassa olevaa. Silmukkakirjaa olen jossain määrin hyödyntänyt, 

mutta vaikka siinä ohjeita onkin runsaasti, tuntuu, että "juuri se oikea" puuttuu.

Miun design -kirja on kätevä ja siinä on hyviä neuvoja, mutta liian vähän olen sitäkin hyödyntänyt. 

Oikeastaan, kun näitä kuvia otin, muistin vasta senkin olemassaolon. Pitää ehdottomasti ottaa vähän paremmin esille ja käsille. 

Ohjeita löytyy kyllä netistäkin, mutta jotenkin vaan tykkään siitä, kun on konkreettinen kirja tai lehti, mitä voi selata, hypistellä ja lukea.



Onhan tuossa omassa kirjapinossa melko paljon käsityökirjoja, mutta monta sellaista siitä myös puuttuu, 

jotka itse asiassa haluaisin ja monta olen tosiaan kirjastosta lainannut.

Toki näilläkin pärjää, kun on tuo netti ja varsinkin kun yleensä teen kaikkia perusjuttuja ilman ohjeita.

Mutta, koska aina ei ole käsityötä konkreettisesti käsissä, pääsee ns. tunnelmaan kirjoja katsomalla.

Lainaatko sinä kirjoja kirjastosta?

 Tai onko sinulla itselläsi jotain luotto-ohjekirjaa tai inspiraatiokirjaa, jonka pariin palaat?

Tai muuta kotikirjaston perusteosta, johon tartut, kun haluat rentoutua tai kaipaat piristystä tai lohdutusta?

Mielelläni kuulisin vinkkejä 😊




Kauniita syyspäiviä!

T. Satu