torstai 26. marraskuuta 2020

Luottoherkku


Kotoisan kahvipöydän luottoherkku ovat itse tehdyt juustosarvet.

Aina pöydässä ei tarvitse olla makeaa olipa kysymys sitten

aamu-, päivä- tai iltakahvihetkestä.

Tai vaikkapa työpäivän katkaisevasta välipalasta.

Itse asiassa näin aikuisiällä suolaiset kahvileivät maistuvatkin parhaiten.

Nuorena ihmettelin aina aikuisia, jotka mieluummin söivät voileipäkakkua 

kuin täytekkakkua. Kuinka kukaan nyt voisi täytekakkua vastustaa?!

Itse rakastan edelleen kyllä täytekakkuja, 

siitä ei pääse mihinkään 😊,

mutta silti suolaiset piirakat, pasteijat, sarvet jne. ovat ihan yhtä hyviä.



Joskus vuosia, vuosia sitten kotiin mainospostissa tulleessa silloisen Valintatalon

pääsiäisen ruokamainosvihkosessa oli yksinkertaisten juustosarvien ohje. 

Otin ohjeen talteen ja siitä asti olen säännöllisen epäsäännöllisesti sen mukaan sarvia tehnyt. 

Sarvien salaisuutena on taikinan sisään lehtitaikinmaisesti kaulittava 

Koskenlaskija-juusto.

Perustaikinan teen aina ohjeen mukaan, sillä en osaa leipoessa sävelttää omiani,

mutta loppuvaiheessa voi sitten jo käyttää mielikuvitusta. 

Yleensä teen taikinan kaksinkertaisena, koska samallahan sitä tekee vähän enemmän, 

kun kerran aloittaa.

Näitä kun voi oikein hyvin pakastaa ja sitten lämmittää sen, mitä kerralla tarvitsee.

Usein teen toisen puolen taikinasta pelkkinä juustosarvina ja toiseen puoleen laitan täytteeksi 

vaihtelevasti kinkkua, sipulia, paprikaa, yrttimaustetta, juustoa yms.



Tässäpä alkuperäinen ohje, jossa mukana myös omia kommenttejani:


KOSKENLASKIJAN JUUSTOSARVET


0,5 dl vettä tai maitoa

1 pala hiivaa tai kuivahiivaa pakkauksen ohjeen mukaan

1 tl suolaa

n. 1 litra vehnäjauhoja

1 pkt (250g) Koskenlaskija-juustoa


Voiteluun 1 kananmuna

Pinnalle 1 pss juustoraastetta (Emmental), alkuperäisessä ohjeessa ’Fontal’-juusto

Liota hiiva ja suola lämpimään nesteeseen. Lisää vehnäjauhot ja alusta taikinaksi. Kauli taikinasta jauhotetulla alustalla suorakaiteen muotoinen levy. Leikkaa huoneenlämmössä pehmennyt Koskenlaskija-juusto viipaleiksi ja peitä viipaleilla noin puolet taikinalevystä. Käännä toinen puoli taikinalevystä juusto-osion päälle ja kauli jälleen suorakaiteen muotoiseksi. Käännä taikina kolminkerroin ja kauli jälleen suorakaiteeksi.

(Oma lisäys ohjeeseen: Jos näyttää, että juustoviipaleet eivät ole hyvin levinneet taikinakerrosten väliin, käännä taikina vielä kertaalleen kaksinkerroin ja kaulitse)

Jaa sitten takina kahteen osaan. Kauli sitten toinen osa suorakaiteen muotoiseksi n. 3-4 mm vahvuiseksi levyksi. Leikkaa levy pitkittäin kahtia. Leikkaa taikinalevyt kolmioiksi ja pyöräytä kolmiot leveästä päästä alkaen sarviksi.

Toimi toisen taikinaosan kanssa samoin.

Laita sarvet leivinpaperoidulle uunipellille, peitä leivinliinalla ja anna kohota lämpimässä.

Voitele kohonneet sarvet kananmunalla ja ripottele pinnalle juustoraasteta.

Paista 200 C n. 15 min.


Täytteeksi voi laittaa oman mielen mukaan pieniksi kuutioiksi paloiteltua palvikinkkua tai -kalkkunaa, paistettua jauhelihaa, kasvissekoitusta tms. Lisäksi sitten kuullotettua sipulia ja paprikaa mielen mukaan sekä Emmental-juustoa.

Ja lopuksi kaikkein tärkein; nauti!



Mukavaa marraskuun loppua Sinulle ja rauhallista alkavaa adventin aikaa! 





torstai 19. marraskuuta 2020

Pari pikkumyssyä

 


Taas on aika esitellä neuleita,

jotka ovat vaan jääneet esittelemättä valmistumisensa aikoihin. 

Tällä kertaa vuorossa on alkusyksystä valmistuneet pari vauvan / pienen lapsen myssyä.



Toinen myssy on ns. vanhan roosan värisestä ohuesta Dropsin baby merinosta.

Myssyn silmukkamäärää oli muistaakseni 46 sisältäen tuon 10 silmukan kuviomallikerran

ja korkeus ilman päälaen sykeröä n. 17 cm.

Arvioin sen olevan noin yksi vuotiaan pienen ihmisen kokoa. 



Myssyn jujuna on ohimon kohdalle asettuvaksi ajateltu pitsiraita ja 

päälaella keikkuva paikalleen virkatuista "suikeroista" muodostuva tupsun tapainen.

Törmäsin jossain netin syövereissä noin tehtyihin tupsuihin/päälaen kukkasiin ja pitihän sitä kokeilla.




Vaalean vedensininen myssy on sitten neulottu valmista  ohjetta mukaellen. 
Käytin siinä pohjatietoina itselleni uutta ohjetta, 
jota kyllä jossain määrin muokkasin.
 Alkuperäinen ohje on kirjastosta lainaamassani Merja Ojanperän Neuleita vauvalle -kirjassa
 (muistelen 😊 ).

Muokkasin siis kuitenkin sekä silmukkamäärää, myssyn resoria että pintaneuletta, 

joten ihan samanlainen siitä ei tullut, joten sallittakoon epätarkkuus myös lähdetiedoissa.

Ja tällä kertaa en sitten laittanut edes silmukkamääriä ylös,

joten jos tuollaisen uudestaan teen, ei auta kuin ruveta laskemaan...



Lankana myssyssä on Dropsin merino extra fine ja se on neulottu 3,5 puikoilla. 

Myssy oli kiva neuloa; vähän erilainen aiempaan verrattuna ja takakavennusten kohdalla sai olla tarkkana, 

että osuvat kohdalleen, jotta lopputulos olisi edes suurin piirtein siisti. 

Hiippamaisen myssyn päälaella on pieni neulottu "antenni", jonka taitoin solmulle.

Mietin, että siihen voisi sopia kivasti myös pieni tupsu roikkumaan. Vai mitä arvelet?

Tuo neulottu nauhakujakin on kiva tuttavuus, jollaista en ollutkaan aiemmin tehnyt. 
Välillä onkin mukava opetella jotain uutta.

Nämä molemmat olivat taas projekteja, joiden lopputulokselle ei ole käyttäjää vielä tiedossa.

Mutta ehkäpä nämä jossain vaiheessa löytävät pienen pään lämmitettävikseen 😊




Marraskuu on pitkällä ja tänään ollaan saatu "nauttia" kaatosateesta ja kunnon myrskystä,
eikä varsinaisesta talvesta sään puolesta ole tietoakaan.
Leutoihin talviin on täälä eteläisessä osassa maata saanut tottua.
Vaikka sää ei jouluinen olekaan, vuoden vaihde pyhineen lähestyy hyvää vauhtia ja
kotiinkin on tullut jo laitettua joulua.
Valotähdet ja kyntteliköt ovat ikkunoissa, pihalla puissa "kausivaloja" ja 
lupasin, että laittaisimme tulevana viikonloppuna joulukuusenkin 
Kuten arvata saattaa, meillä on tekokuusi. Ja vaikka itse sanonkin, 
ihan kivan näköinen sellainen 😊
Että mielellään sen laittaa pimeitä loppuvuoden iltoja valaisemaan ja
luomaan tunnelmaa.



Tässä vaiheessa toivotan sinulle 
mukavaa marraskuisen viikon jatkoa!


lauantai 31. lokakuuta 2020

Yksinkertaista tummanharmaata loppusyksyyn


Tuossa muutama viikko sitten, kun syksy oli jo viilentänyt sään
ja illat hämärtyneet, tuli tunne, että tarvitsen tummanharmaat kämmekkäät ja tuubihuivin.
Ja nimenomaan tummanharmaat.
Huolimatta koko ajan pimenevistä illoista ja harmaantuvasta säästä.
Ja kun mikään kuvio tai pintaneule ei kiinnostanut pätkääkään
ja kun halusin vaan neuloa yksinkertaisesti, mitään ajattelematta,
oli lopputulos tällainen. 
Hyvin yksinkertaista ja tummanharmaata.


Välillä tällainen perusneule on tosiaan tervetullut. 
Se palvelee jo valmistumisvaiheessa;
sitä neuloessa voi kuunnella musiikkia, äänikirjaa, luentoa tai vaikka työpalaveria. 
Samalla kädet saavat toimia ja näkyvää jälkeäkin syntyy.
Tuntuu, että saa hyödyllistäkin aikaiseksi.


Lopputuloksesta on iloinen viimeistään silloin,
kun illalla vetää vettä ja tuulta sietävän koiranulkoilutustakin päälleen,
kaulaan tarvittaessa otsaan asti ulottuvan tuubihuivin ja käsiin kämmekkäät joko siltään tai hanskojen päälle. 
Ja painuu ovesta tulos tihkusateiseen tummaan iltaan.
Mutta, jotta ei olisi ihan mustanharmaa, 
roikkuu itsellä heijastin molemmilla puolilla takissa ja käsivarressa sekä koirilla led-valot kaulassa ja heijastinliivit.
Niin suurta halua sulautua maisemaan ei sentään ole, 
että emme haluaisi olla liikenteessä näkyviä.


Tällä kertaa iski laiskuus. 
En viitsinyt edes höyryttää neulosta tasaiseksi ennen kuvaamista ja käyttöönottoa. 
Aina sitä ei vaan viitsi 😊
Olkoot nyt sitten ryppyiset, käyttöönhän ne on jo tosiaan otettukin.
Eivät ne siinäkään suorana säily.


Lankana on Dropsin pehmoinen Sky-lanka, jossa on pääasiassa alpakkaa, jonkun verran polyamidia ja vähän sentään villaakin. 
Tykkään langasta kovasti, eikä se ainakaan toistaiseksi ole minua hyvin herkkäihoista edes kutittanut. 
Neuloin nämä 5 puikoilla. 
Sekä kämmekkäissä että tuubihuivissa/kaulurissa on neulottu muutama kierros alussa ja lopussa helmineuletta, jotta reuna ei rullaudu. 
Kämmekkäissä kavensin muistaakseni pari kolme silmukkaa ranteen kohdalla muutama kierros ennen kuin aloitin kiilapeukalon lisäykset. 
Mukavat käyttöneuleet näistä tuli viileisiin syyssäihin 
ja toki menevät varmasti myös talvellakin, mutta ei ehkä ihan paukkupakkasilla.
Silloin minä helposti palelevana tarvitsen paksua neuletta pitämään itseni lämpimänä.


Marraskuu kolkuttelee jo nurkan takana.
Kohti joulua mennään ja sitten päivä alkaakin jo pidentyä kohti kevättä 😊
Mutta sitä ennen nautitaan hämäristä talvipäivistä ja tunnelmoidaan vaikkapa kynttilän valossa.


Mukavaa alkavaa marraskuuta Sinulle 🤍

lauantai 24. lokakuuta 2020

Kevään ja kesän muisto

 


Sain Kruunuvuokolta Puutarhan Lumo -blogista tämän Kevään ja kesän muisto - haasteen. 
Kiitos kivasta haasteesta, vaikkakin huomasin sen vähän myöhään. 
On ollut syksy sen verran raskas, että blogien lukeminen ja oman kirjoittaminen on jäänyt hyvin vähälle. 
No, otetaanpas nyt vahinkoa takaisin ja mielelläni tartun siis tähän haasteeseen. Siinä on mukavan joustavat säännöt ja aihe on kaikin puolin kiva. 
Haasteen on laittanut alkujaan alulle Nila Lappalainen etelässä -blogista
Kiitos myös Nilalle kivasta ideasta 🤍



Keräsin tähän postaukseen pääasiassa puhelimella otettuja kuvia, joita minulla on tuolla "pilvessä" eli Google kuvissa,
jotta sain helposti tehtyä niistä muutaman koosteen. 
Yleensä kuvailen kameralla ja tallennan kuvat koneen muistiin, mutta tosiaan on niitä näköjään tullut tallennettua tuonne Googlenkin palvelimelle 😊
Siksipä tästä puuttuu nyt monenlaista kevääseen ja kesään, miksei syksyynkin liittyvää,
mutta  näillä mennään tällä kertaa.
Js tosiaan nyt mennään enemmän kukkateemalla, 
vaikka toki blogin hengen mukaisesti mukana on muisteloita käsitöistä ja tyttären leipomuksista.



Palailin blogissani viime kevääseen ja pieniä neuleitahan sieltä löytyi - mitäpä muutakaan. 
Muistelen, että viime keväänä tuli noita alla olevan kaltaisia pikkuneuleita tehtyä useaan otteeseen.


 Huhtikuussa kukkivat krookukset ja hyasintit ja huhti-toukokuun vaihteessa myös valkovuokot 
Samoin ensimmäiset orvokit tuli ostettua melkein heti, kun niitä myytäväksi ilmestyi.
Pääsiäisen aikaan saimme myös herkutella upealla tyttären leipomalla kakulla,
josta löydät kuvia enemmän 'täältä'.


Toukokuu on sitten jo kukkien ilotulitusta,
kun lemmikit, kielot, kesäpikkusydämet, arovuokot, tyräkit, pikkutalviot, syreenit jne. pääsevät vauhtiin. 
Silloin on parasta, kun saa ihan rauhassa katsella ja tuoksutella hengästyttävää vauhtia etenevää kukintaa.




Toukokuu on myös kirsikankukkien aikaa. 
Siispä laitan tähänkin mukaan pari kuvaa kotipihamme pienen Suklaakirsikan kukista. 


Ja kesän edetessä kirsikat kypsyvät ja vaikka yhdestä pikkupuusta marjoja ei kovin paljon tulekaan,
riittää  niistä kuitenkin suoraan puusta syötyjen lisäksi piirakkaan tai paistokseen.


Kesäkuussa metsämansikan tuoksuinen pihajasmike valloittaa paitsi tuoksullaan
myös upeilla valkoisilla kukillaan. 
Sen kukinta-aikaan vietämme myös tyttären synttäreitä sekä hääpäiväämme.
Alla olevassa kuvassa on tyttären viime kesänä omaksi syntymäpäiväkseen leipoma upea oreojuustokakku
 ja kuvakollaasissa hopeahääpäiväksemme hänen leipomansa
prinsessakakun tyylinen leivos.




Heinäkuussa vietettiin meillä jälleen syttäreitä ja silloin tytär leipoi tiramisukakun.
Heinäkuussa oli myös muutama viikko lomaa ja lomalla aikaa ihan rauhassa istua pihakeinussa neulomassa. 
Sitä minä juuri nyt kaipaan; valoa, lämpöä, kukkia ja neulonta-aikaa.




Pioneja rakastan.
Ja ehkä upein minulla olevista on  valkoinen Festiva Maxima.


Elokuussa oli jälleen aika kokeilla onnea pienimuotoisen kasvivärjäilyn kanssa.
Punasipulin kuorista saatava upean vihreä väri yllätti jälleen positiivisesti. 



Koko kesän ilahduttivat myös terassin kukkaset.


Kotipihan luottokukka on vaaleanpunainen, vähään tyytyvä ryhmäruusu, 
jonka nimeä en tiedä, mutta joka kukkii koko kesän. 
Itse asiassa se on kukassa tänäänkin, 
vaikka todennäköisesti viime öiset pakkasasteet nyt saavat sen uskomaan, 
että talvilevon aika on tullut.


Koska hoksasin itse tämän haasteen vähän myöhässä, 
en nyt haasta ketään. 
Mutta jos ja kun tämän luet ja innostut,  etkä ole vielä tähän haasteeseen osallistunut, 
suosittelen ottamaan sen vastaan 😊
Oli todella kiva käydä mennyttä kesää mielessä läpi ja selailla kesäisiä kuvia näin lokakuisena lauantai-iltana 🤍

Haasteen säännöt:
Haasteen voi toteuttaa pelkkänä kuvasarjana tai jutustelun kera. Kuvien määrää ei ole rajattu ja kuvat voivat olla myös aikaisemmin julkaistuja. 
Kevät- ja kesämuistot voivat olla myös puutarhan ulkopuolelta.
Haasta mukaan blogikavereistasi viisi tai vähemmän. Kerro, kuka haasteen aloitti ja laita julkaisemastasi haastepostauksesta viesti Lappalainen etelässä -blogiin. 
Nila toivoo löytävänsä jotain uutta ensi vuoteen joko uusien blogien tai mielenkiintoisten kasvituttavuuksien myötä.


Mukavia lokakuun lopun päiviä sinulle!



lauantai 10. lokakuuta 2020

Vaaleanpunainen lokakuu

 


Taas on se aika vuodesta, 

kun kaupat ja mainokset täyttyvät vaaleanpunaisista nauhoista ja muista tuotteista. 

Tai ainakin siltä minusta tuntuu. 

Roosa-nauhasta ja kaikesta siihen liittyvästä siis puhun, 

kuten varmasti arvaatkin. 



Samalla on se aika vuodesta, jolloin mieleeni palaavat muutaman vuoden takaiset

tapahtumat ja niitä seuraava vuosittainen jännitys. 

Eli se aika vuodesta, jolloin vaaleanpunainen hössötys sekä rauhoittaa että ahdistaa.

Niin hyvä asia kuin tärkeän asian saama huomio onkin. 

Ostan nauhan itsekin, kuten muinakin vuosina. 

Mutta en käytä sitä, sillä sen näkeminen ahdistaa.

Samoin mukaan lokakuisilla kauppareissuilla lähtee toki muitakin vaaleanpunaisilla logoilla varustettuja tuotteita. 

Silti mietin, kuinka vähän kustakin tuotteesta keräykseen lopulta menee.

 Voisiko kyseinen 0,05 tai 0,10 tai 0,50 euroa olla kuitenkin vaikka ihan kokonainen euro, 

eikä mitään nollapilkkujotain.

Ehkä siitä tulisi tuotteelle liikaa hintaa ja kuluttaja ei sitä sitten ostaisi, koska kauppakin haluaa katteensa.

On kuitenkin hienoa, että kampanjoita ja keräyksiä järjestetään ja ihmisiä herätellään huomaamaan, 

kuinka tärkeää on auttaa syöpätutkimusta ja kuinka monta elämää sillä voidaan pelastaa.

Tai, jos ei pelastaa, ainakin hoitaa ja pidentää laadukasta täällä oloaikaa.



Eräältä sairaalareissulta muistan, kuinka istuin vuoroani odottamassa

ja kuinka käytävän kulman takaa kuului puheliaan pikkutytön heleä ääni.

Samassa  hoitajan ohjaamana lääkärin työntämässä sairaalasängyssä istuva iloisesti puheleva 

muutaman vuoden ikäinen tyttö 

tuli näkyviin ja kuulin, kuinka hän kysyi "saanko taas sitä unimaitoa".

Saatuaan myöntävän vastauksen, 

hän nauroi tyytyväisenä ja hymyilevä kolmikko katosi sädehoito-osaston ovista sisälle.

Tuo tapahtuma on tullut monta kertaa myöhemmin mieleeni ja olen miettinyt, 

miten luontevasti lapsi suhtautui hoitooonsa ja lempeästi hoitohenkilökunta häneen suhtautui

ja ennen kaikkea, mitä tytölle kuuluu nyt.

 Kovasti toivon, että hän on nykyään reipas pikkukoululainen.




Monta muutakin kohtaamista ja monia mietteliäitä kasvoja noihin reissuihin liittyy.

Valtaosin kuitenkin mielessä on kiitollisuus, että elän juuri tässä maassa,

jossa tavallisella kansalaisella on mahdollisuus maailman huipputason hoitoon.

Juuri tässä maailman tilanteessa sen muistaminen ja ymmärtäminen 

on todella tärkeää ja juuri siksi pyrin mahdollisuuksien mukaan ostoksilla käydessäni 

hankkimaan kotimaassa valmistettuja tuotteita, jos niitä suinkin on vaan saatavilla. 



Tästä tulikin näköjään vähän tällainen vakava kirjoitus

näin aurinkoisena lokakuisena lauantaina, vaikka tarkoitus ei ollutkaan synkistellä 😊

Välillä asiat kuitenkin pyörivät mielessä ja varsinkin terveyteen ja talouteen liittyvät

ovat helposti niitä isoimpia, mitä ihminen päivittäin pohtii.

Muistetaan käyttää kasvomaskia toisia ja itseämme suojataksemme.

Ja, jos mahdollista, tuetaan myös tämän maan taloutta ostamalla kotimaista ja

syöpätutkimusta hankkimalla vaikkapa Roosa-nauha.

Mutta pääasia;

pysytään positiivisella mielellä, turvassa ja terveinä 🤍



Nyt on  myös muuten taas aika tulla näkyväksi ja kaivaa ehkä laatikon pohjalle hautautuneet heijastimet 

ja ottaa ne aktiiviseen käyttöön. 

Alla olevassa kuvassa on siskoni joskus opiskeluaikoinaan minulle askartelema sydämen muotoinen huopaheijastin 

ja tyttären pienenä koululaisena virkkaama tähtiheijastin.

Ne molemmat pääsevät taas käyttöön.



💗

Toivottelen sinulle aurinkoisia 

lokakuisia päiviä

💗