Lahjaksi vastasyntyneelle

 

Kuulin jokunen viikko sitten ihanan uutisen.

Hyvä työkaverini soitti ja kertoi, että hänestä tulee mummo.

Oli ihana kuulla ilo ja onni hänen äänessään ja olin todella iloinen, 

kun hän halusi jakaa tämän asian minun kanssani, vaikka organisaatiomuutoksen vuoksi emme 

ole pariin vuoteen samoissa hommissa olleetkaan.

Koska olen taas kesän aikana tehnyt pienokaisille sopivia asusteita ja unileluja,

ajattelin, että yllätän työkaverini ja valmistan hänenkin lapsenlapselleen vauvalahjan.

Kun lahja oli valmis, tuli mieleeni, että kysynpä kumminkin, sopiiko asia hänelle ja onneksi sopi,

 joten sain toimittaa pienen lahjapussukan tulevalle mummolle eteenpäin toimitettavaksi 💗

Ensin virkkasin uninallen, jolle keksin niinkin "persoonallisen" nimen kuin Unille-nalle 😊

Nalle on edelleen paranneltu versio aiemmin kesällä virkkaamistani vastaavista, 

joista kerroin 'Pikkuisille'-postauksessa elokuussa.

Lankana on paksuhko ja pehmoinen puuvillalanka Novita Cotton Soft.

Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä vain tuo Unille-nalle, mutta koska nälkä kasvaa syödessä ja

niin kovasti toivon, että neuleeni pääsevät välillä käyttöönkin, 

neuloin mukaan vielä n. 0-3 kk ikäisen kokoa olevan merinovillaisen norjalaismyssyn.

Lanka on Dropsin Merino Extra Fine ja neulottu 3,5 puikoilla. 

Ja, koska edelleen olen ylpeä omasta merkistäni, laitoin senkin myssyyn. 

Vähän mietin, häiritseekö se siinä vanhempia, mutta saahan sen halutessaan pois, 

koska on kiinni vain kulmista muutamalla pistolla.

Täytyy sanoa, että olipas kiva tehdä nämä, vaikka tunnen vain tulevan pikkuihmisen mummon, 

enkä ole koskaan tavannut kumpaakaan vanhemmista. 

Silti työkaverin puhelua seurannut hyvä mieli jatkui näiden tekemisen ajan ja jatkuu myös tätä kirjoittaessanikin.

Toivottavasti myssy lämmittää pikkupäätä ja uninalle auttaa turvallisessa nukahtamisessa.

Lempeää syksyn jatkoa Sinulle!

Unelman pehmeät sukat

 

Välillä sitä innostuu ostamaan omasta mielestään luksuslankoja. 

Sellainen tarttui käteeni eräällä käsityökauppareissulla, kun ihastuin unelman pehmeään sukkalankaan, 

jossa on alpakkaa 70 % ja vahvikkeena polyamidia 30 %.

Lanka on itselleni aiemmin tuntematon tuttavuus Lang Alpaca Soxx.

Lanka oli ohutta ja riittoisaa ja myyjän mukaan siitä saisi koon 46 sukat tehtyä.

Niinpä jaoin huoletta kerän kahteen osaan ja neuloin kahta sukkaa yhtä mukaa; 

en magic loop-tekniikalla, vaan kaksilla sukkapuikoilla vuorotellen muutaman sentin kerrallaan kumpaakin. 

Syynä tähän oli myös se, että kirjoitin samalla itselleni ohjetta sukista.

Mutta kaikesta laskemisesta ja mittaamisesta huolimatta

onnistuin tekemään toisen sukan varresta hieman pitemmän kuin toisen (viisi kierrosta tarkalleen ottaen). 

En purkanut, kun huomasin sen vasta sukkien ollessa valmiit.

No, nämä tulisivat itselleni olosukiksi, joten se ei haitannut, vaikka toki vähän harmittikin.

Ja monta virhettä sain näihinkin sukkiin mahtumaan,

mutta sitähän se käsityö on, yksilöllistä...

Ja varteen tietysti oma merkki, josta tykkään edelleen 😊

Tarkoitukseni oli siis tehdä näistä sukista ihan oikea ohjekin, 

mutta huomasin lopulta, että en kuitenkaan muistanut kirjata kaikkia vaiheita ylös,

 kun sukat olivat aika monta viikkoa kesken ja siksi tarkan ohjeen tekeminen on hankalaa. 

Ehkä ohjeen teen myöhemmin, jos innostun neulomaan samanlaiset sukat vielä kerran.

Mutta laitan nyt kuitenkin jotain faktoja tähän ylös, jos jollekulle on niistä apua. 

Sukissa on 66 silmukkaa ja varteen on neulottu n. 3 cm 1 kiertäen oikein, 1 nurin -joustinneuletta,

 jonka jälkeen on neulottu 1 krs oikein ja sitten aloitettu pitsineule kaavion mukaan. 

Varren pituutta voi kukin säätää oman mieltymyksen mukaan. 

Kantapää on perinteinen vahvistettu kantapää.

Kannan kiilakavennuksiin tein sitten muutaman reikäneulosrivin ihan huvin vuoksi 😊

Kuvion kohdistamista taka- ja etupuolen suhteen kannattaa miettiä hetki, 

jotta osuu mahdollisimman tasaisesti.

Tässä vielä sukan kuviomallikerta, joka toistuu 6 silmukan välein eli näissä sukissa siis kierroksella 11 kertaa. 

Sukka neulotaan siis oikeilla silmukoilla, mutta nuo langankierrot ja lisäykset pitää huomioida.

Kuvio on mielestäni kaunis ja yksinkertainen, mutta olipahan aika haastava tällä pehmeällä ja vähän pörröisellä langalla!

Tai ainakin minulle, kun vähemmän pitsineuleita olen neulonut.

Kuvio pääsisi ehkä enemmän oikeuksiinsa, jos lanka olisi sileää. 

Kärkikavennukset on toteutettu joka toinen kierros ja kun ylä- ja alapuolella on jäljellä 10 s, 

päätelty silmukat silmukoimalla pyöreän kärjen aikaansaamiseksi.

Omasta mielestäni nämä sukat istuvat omiin jalkoihini tosi hyvin ja todeta täytyy vielä uudestaan,

 että tuo alpakkalanka on kyllä suloisen pehmoista 😊

Eilen, lauantaina oli ihanan lämpöinen ja pääosin aurinkoinen päivä. 

Istuin illan suussa taas pari tuntia terassin keinussa ja neuloin toista sukkaparia. 

Olen nyt innostunut pinta-/pitsineuleesta ja tehnyt niille puikoilla vielä oleville sukille ihan kunnon ohjettakin. 

Tuntuu, että olen pikkuhiljaa löytämässä sen, mitä olen halunnut ja haluan tehdä enemmänkin jatkossa.

 Se on ihan välttämätöntä myös leipätyön vastapainoksi. 

Mielelläni keskittyisin käsitöihin, ohjeiden pähkäilyyn ja kokeiluun vaikka kokopäiväisesti, 

mutta sehän ei tietenkään ole mahdollista. Mutta hyvä näinkin.

Tänään herättiin sitten sateiseen ja harmaaseen säähän. 

Kun olin käyttänyt koirat ulkona ja laittanut pyykit kuivumaan ja juonut aamuteen,

tartuin tähän koneeseen ja ajattelin viimeinkin, pitkästä aikaa avata blogin, kirjoittaa tämän tekstin loppuun ja lukea teidän kuulumisianne. 

Arkisin minulla ei sille juuri ole aikaa tai jaksamista, 

mutta nämä sateiset sunnuntait tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden paeta harmautta upeisiin blogeihin. 

Kiitos siitä!

Tunnelmallisia syyskuun päiviä Sinulle!

WILLASTA - käsintehty

 

WILLASTA - käsintehty

🤍

Pitkään on olen miettinyt, millaisella "logolla" , omalla merkillä tms. merkkaisin käsityöni.

Ja tuossa se nyt on - itse ainakin tykkään kovasti 🤍

Minulla on aiemmin hankittuna Satun Neule -merkkejä,

mutta jotenkin en niin syttynyt, vaikka niitä olen käyttänytkin omissa asusteissani. 

Kun noita käsitöitä syntyy tasaiseen tahtiin ja siis yli oman tarpeen, 

olen ajatellut, josko tohtisin niitä tarjota rahaa vastaan myös toisille. 

Tähän mennessä valtaosa tekeleistä on tullut paitsi omaan käyttöön, 

myös mennyt lahjaksi ja vain muutamia olen sitten tuttavien pyynnöstä neulonut. 

Varsinkin pikkuisen neuleet ja virkkauset ovat sellaisia, joille ei omassa lähipiirissä ole tällä hetkellä juuri käyttöä 😊

Mutta siis, tällaista olen pohdiskellut ja sitäkin silmällä pitäen olen miettinyt, 

että olisi kiva "signeerata" omat käsityönsä. 

Niinpä kesälomalla, heinäkuun helteillä kokeilin Canvas-ohjelmalla erilaisia fontti-, väri- ja malliyhdistelmiä

ja päädyin lopulta tuohon yksinkertaiseen malliin ja nimeen. 

Oli siinä kyllä itsellä persoonallisempiakin ehdotuksia, mutta kun en osannut itse päättää, 

pyysin mieheni mielipidettä ja koska hänkin WILLASTA - käsintehty -logoa kannatti, 

valinta oli lopulta helppo 😊

Tuo merkki on tehty Suomessa ja laserpolttamalla. Yritys on nimeltään Datanorppa Oy , 

jonka kanssa sähköpostitse sovin oman merkin painamisesta.

Palveluun ja kahden päivän toimitusaikaan olin todella tyytyväinen, mutta ihan yhtä tyytyväinen en ole lopputulokseen. 

Ts. itse logo on täysin sitä, mitä piti, mutta tuo tekstin polttojälki on levinnyt. 

En tiedä sitten, johtuiko siitä, että alkuperäinen fontti oli hieman kapea ja 

teksti olisi ollut hyvin huomaamaton ja koekappaleen arvioinnin jälkeen päädyimme siihen, 

että fonttia hieman paksunnetaan. 

No, en tiedä.

 Pitää miettiä, miten seuraavien merkkien hankinnan kohdalla teen; että mistä ja minkä värisenä. 

Tämä oli nyt ensimmäinen suomalainen kokeilu. 

Nuo edelliset Satun neule -merkit tilasin tosiaan toiset Englannista ja toiset Kreikasta.

Näistä kolmesta kokeilusta Englannista hankittu on tällä hetkellä ykkösenä,

mutta maan EU-ero on nostanut hintoja suhteessa liikaa.

Ja toki mieluiten ostan suomalaista. Pitää pohtia 😊

 

Tällaiset pikakuulumiset täältä.

Vettä on satanut enemmän tai vähemmän kaatamalla ja vaakasuoraan monta päivää.

Onneksi alkaa nyt laantua ja enää on vain kevyttä tihkua silloin tällöin. 

Alkuviikosta oli pari päivää kuivempaa ja sain nurmikon leikattua.

Kesäkukkia olen katsellut sillä silmällä, että moni joutaisi pikapuoliin kompostiin. 

Eli syyshommat alkavat pikkuhiljaa olla käsillä kotipihallakin. 

Mutta vielä on kesään jäljellä ja moni ehkä juhlii tulevana viikonloppuna venetsialaisia.

Itselleni ne ovat vieras perinne, mutta ymmärrän pointin ja ihailen ihmisten ihania tunnelmavalaistuksia ja herkutteluja 😊

Itse aion nauttia todella kiireisen työviikon jälkeen rauhallisesta kotiviikonlopusta 

pienien pihatöiden, parin keskeneräisen neuleen ja myös kynttilöiden ja punaviinilasillisen kera!

Ihanaa elokuun viimeistä viikonloppua Sinulle!

Keskeneräistä

 

Kaikki on kesken ennen kuin on valmista 

🤍

Jotenkin tämä kulunut kesä on saanut minussa aikaan kokemuksen keskeneräisyydestä.

Tuntuu, että oikein mikään ei huvita eikä mitään saa aikaiseksi.

Toisaalta eihän sitä aina tarvitsekaan, mutta jossain vaiheessa tietty vetämättömyys alkaa ärsyttää itseäni.

Paljon on mielessä, mitä PITÄISI tehdä, olisi oikeasti tarpeellista tehdä. 

Mutta kun ei, niin ei.

Kesäloman päättymisen jälkeen valtaosa illoista on mennyt joko terassin keinussa tai olohuoneen nojatuolissa istuessa ja neuloessa tai virkatessa. 

Vähän huolestuttaa, mitenkähän käy marraskuun pimeydessä.

No, kynttilöitä ainakin tykkään polttaa, joten niiden luoma tunnelma on tervetullutta. 

Ja moni käsityöajatus, kuten muutkin "pitäisi tehdä"-jutut ovat ns. aloittamista vaille valmiita 😉

Lienee mottoni nykyään.

Tunnistaako kukaan vastaavia itsessään, vai oletteko saaneet tankattua energiaa mielen ja kehon täyteen?

Mutta, kun puikkojen, virkkuukoukkujen ja lankojen kanssa on tullut hetki jos toinenkin vietettyä, 

on sillä rintamalla tullut pikkuhiljaa toki jotain valmistakin. 

Niistä sitten erillisessä postauksessa, sillä tässä nyt sitten näitä keskeneräisiä 😉

Ihanasta ruskean harmaasta alpakkalangasta on viittä vaille valmiina sukat itselleni. 

Lanka onkin täysin uusi tuttavuus ja uskomattoman pehmeää. 

Ja samalla siitä irtoaa myös irtokarvaa, että en sitten tiedä, miten kestävää on. Toki sukkalangaksi sentään on tarkoitettu. 

Mutta näistä tykkään, sillä tuntuvat suloisen pehmeän lämpimiltä jaloissa jo tässä vaiheessa.

Pieni merinovillainen vauvan korinpohjapeitto on ollut nyt reilun vuoden kesken.

Oma käsiala niitä tehdessä on muuttunut ja neulejälki ei ole tasaista, 

joten tätä pitää purkaa aika paljon. 

Tälle olen oman ohjeenkin tehnyt ja meinannut laittaa sen tänne blogiinkin. 

Ehkä myöhemmin, jos en päädy kuviota muokkaamaan.

Ohuesta valkoisesta merinovillasta on nyt kesän verran ollut kesken valkoinen vauvan nuttu. 

Ohjeessa on epäloogisuus, jota en ole vielä viitsinyt ruveta ratkaisemaan. 

Mutta tämä valmistuu kyllä, kunhan viitsin ruveta mittaamaan ja laskemaan, jotta saan mitoituksen sopimaan.

Dropsin Merino Extra Fine on yksi suosikkilankani ja siitä olen tehnyt myssyjä, pantoja ja lapasia.

Pääasia langoissa minulle on, että ne eivät kutita ja ärsytä herkkää ihoa. 

Harmaat lapaset sain tehtyä ja niille olisi tulossa kaveriksi pipo. Resori on jo melkein valmis 😊

Kauniita elokuisia päiviä Sinulle!

Pikkuisille

Tässä kesän aikana löysin virkkausinnostukseni uudestaan pitkän tauon jälkeen. 

Usein kesäloman aikana virkkuukoukku ja puuvillalangat ovat houkutelleet puikkoja ja villalankoja enemmän. Niin oli tänäkin kesänä.

Minulla oli varattuna puuvillapellavasekoitelangat pikkuista peittoa varten, 

mutta aiemmin (viime kesänä 😀 ) miettimäni malli ei sitten enää sytyttänytkään ja uutta en keksinyt,

joten se projekti jäi odottamaan inspiraation paluuta. 

Sen sijaan innostuin vähän pienemmistä töistä, kuten vauvojen unilelut, unirievut vai, millä nimellä näitä voisikaan nimittää. 

Laitan tähän kuvia kolmesta, 

jotka tein tässä heinä-elokuun vaihteessa alkuinnostuksen vallassa ihan peräjälkeen. 

Siinä jäi ihanat alpakka-merinovillasukatkin toiseksi pellavahuivin virkkauksesta puhumattakaan 😊

Näiden jälkeen olen virkannut vielä yhden valko-harmaan uninallen, 

joka on vielä pientä viimeistelyä vailla ja josta ajattelin laittaa muutaman kuvan sitten joskus myöhemmin.

Ihan ensimmäinen unileluvirkkaukseni ikinä oli tämä yllä oleva ruskea-valkoinen nalle.

Lankana napakka ja sileäpintainen puuvillalanka Schachenmayr Catania.

Tähtimäinen "helmaosa" on virkattu 3 koukulla ja pää, kädet ja korvat 2,5 koukulla. 

Tähtihelmaan löytyy ohjeita netistä esim. pöytäliinan ohjeina, unipupuohjeina jne. 

Itse käytin helmaan alkuohjeena "Virkatut vauvanlelut"-kirjasta läytyvää yhtä sanallista ohjetta. 

(Kirjan alkuperäinen nimi on Babyspeelgoed, Rosanne Briggeman, kääntänyt Tiina Talvitie, Moreeni)

Kirjan tilasin aiemmin Adlibriksen alennusmyynnistä täysin summassa, joten en tiennyt, millaisia ohjeita se sisällään pitää. 

Ihan en ole siihen tyytyväinen, mutta jotain vinkkejä siitä saan. Tuskin kuitenkaan yhtään virkkaan täysin sen ohjeiden mukaisesti. 

Enemmän tykkäisin kaavio-ohjeista sanallisten sijaan, mutta sehän on makukysymys.

Mutta useinhan parasta ohjeissa onkin, että niistä saa inspiraatiota ja jotain yksityiskohtia voi tarkastaa.

Ruskean nallen valmistuttua ajattelin tehdä jotain vähän erilaista ja vähän vahingossa löysin Life with Mari -blogista unipupun ohjeen.

Tein mallin mukaisesti vaaleanpuna-valkoisen unipupun, mutta hieman vaihdoin värien paikkaa.

Isoäidin neliö on helppo ja nopea virkata, joten tämän liina-/helmaosuus valmistui televisiota katsellessa 😉

Päästä tein hieman pyöreämmän kuin ohjeessa eli jätin muistaakseni kolme kierrosta virkkaamatta pään keskelle ja muutenkin vähän sovelsin, 

kun en jaksanut ohjetta seurata. Ihan tyytyväinen en ole pupun ilmeettömyyteen. 

Pitkään mietin, tekisinkö suuta, kuonoa tms, mutta kun en toteutusta keksinyt, jätin tekemättä.

Lisäsin vielä pupulle kaulaan pienen virkatun rusetin ja ompelin pään isoäidin neliön kulmaan, mutta en ihan reunaan, kuten ohjeessa. 

Tein myös ylimääräisiä pylväitä neliön kulmaan kohtaan, johon pään ompelin. Ajattelin, että se on näin tukevampi kohta ommella. 

Lankana on pehmoinen Drops Loves you 8 -puuvillalanka, jonka olen hankkinut jokunen vuosi sitten ja jota oli vielä pupun verran jäljellä. 

Tästä tuli hieman "lötkömmän" oloinen kuin ruskeasta nallesta, mutta sopinee ihan pienen kainaloon.

Kolmantena valmistui siniharmaa-valkoinen isompi uninalle Novita Cotton Soft-langasta.

Lanka on Cataniaa paksumpaa ja myös pehmeämpää ja virkattu 3,5 ja 3,0 koukuilla. 

Tästä virkattuna nallen päästä tuli enemmän "kirveellä veistetyn" -näköiset.

Isompaan virkkauspohjaan mm. silmien ilmeen tekeminen oli haastavaa ja en saanut toteutettua alkuperäistä ajatustani,

 joten menin samalla periaattella kuin ruskean nallen silmissä:  

ruskealla puuvillalangalla kolme pystysuoraa pistoa ja niiden päällä vaakatasoon yksi pisto.

Osittain erilainen ilme johtuu toki myös siitä, että koska minulla ei ollut mitään ohjetta valkoisen kuono-osan tekemiseen, tein siitä summassa liian ison.

Mutta tällä mennään, kun purkamisesta en tykkää 😉

 

Tämänkin nallen liina/helma on toteutettu isoäidin neliönä, joten se on yksinkertainen tehdä. 

Jos virkkausintoa riittää, yritän joskus myöhemmin tehdä tästä uninallesta oman ohjeversion, 

sillä tähän en mitään ohjetta ole mallina käyttänyt. 

Toisaalta oletan, että sellaisiakin löytyy, jos ei muualta niin ainakin englanninkielisistä sivustoilta, 

kuten vastaavien kuviakin.

Näiden omien nallejen kuvat otin pääasiassa ulkona ja puuoksalla varjossa otetuissa väri ei toistu oikeana, 

mutta laitoin ne kuitenkin tähän, koska tykkään niiden tunnelmasta 🤍

Ja tosiaan pupun ja nallejen päiden ja käsien täytteenä on polyesteristä tehty täytevanu.

Tällaisia käsitöitä tällä kertaa; pitkästä aikaa ei sukkia.

Elokuu on päässyt hyvään vauhtiin ja rutikuivan, kuuman kesän jälkeen on saatu sadetta oikein yllin kyllin. 

Nurmikin on alkanut pikkuhiljaa vihertää ja varmasti tässä viikon mittaan joutuu ruohonleikkuriakin taluttamaan pihalla. 

Pikkuhiljaa ajatukset alkavat hiipiä lähestyvään syksyyn ja sen pihahommiin.

Syksyä silmällä pitäen käsitöitä on tullutkin jo tehtyä; mm. muutama panta ja lapaset.

Pitää palata niiden kanssa tänne blogiin tässä myöhemmin. 

Nyt kuitenkin aikaa ja energiaa vie elokuun myötä täysillä alkanut työsyksy ja vähän pelottaa, 

millaiseksi se muodostuu. On viime talven ja kevään kaaosmainen tunnelma sen verran hyvin muistissa.

Onneksi on tapoja nollata ajatuksia, 

kuten nämä käsityöt.

💛

Mitä sinun elokuuhusi kuuluu?

💛

Kauniita elokuisia päiviä Sinulle!

Ompelukone kaivettu naftaliinista

Ompelukone. Se kapistus, 

joka viime vuodet on sijainnut ylitäyden vaatehuoneen lattialla ja 

johon olen säännöllisesti potkaissut kipeästi varpaani lukemattomia kertoja.

Kapistus, jonka olen viime vuosina raahannut keittiön pöydän ääreen, 
vain kun on pitänyt korjata jotain.

Tai oikeastaan, ompelinhan minä sohvatyynyille uudet päälliset viime vuonna.

Mutta siis nyt tämä unohdettu Singer pääsi taas vierailulle keittiön pöydälle loppuaan lähenevän kesäloman kunniaksi. 

Kun kerrankin oli olevinaan ylimääräistä aikaa miettiä, 

mitä voisi vaikkapa ommella.

Ompelutarvikkeita, kankaita, nauhoja, vetoketjuja ym. on parissa isossa virkatussa korissa, 

jotka nostelin myös keittiön pöydälle. 

Lisäksi tuolille pöydän ääreen pääsi iso virkattu kori, jossa on liian pitkään käyttöään odottavia kankaita. 

Niistä on pitänyt tulla pikkukassi, kesähame, pusero, olkalaukku, keittiöpyyhe ym. 

Mutta siihen olivat jääneet. Ihan siistiin pinkkaan kylläkin. 

Ja olisihan se hienoa, jos olisi paikka, jossa konetta voisi pitää valmiina helposti käytettävissä.

Toisaalta arvelen, että tuskinpa olisin kuitenkaan sen aktiivisemmin ompeluksiin tarttunut. 

Mutta siis, nyt iski aktiivisuuden puuska ja kävin kangaspinon läpi sillä ajatuksella, 

että jotain ainakin saan ommeltua.

Pitäisi tehdä -listallani on jo pitkään ollut jonkinlainen projektipussukka,

käsityöpussi, jossa voisin neuletta pitää mukana ja toisaalta säilyttää vaikkapa sitten kotona. 

Keskeneräisiä kun päätyy milloin minkinlaiseen muovipussi- ja koriviritelmään pöydille, lattialle nojatuolin viereen jne. 

Siis, jos olisi edes jollakulla keskeneräisellä tekeleellä oma paikkansa, jossa sitä säilyttää.

Niinpä näissä hieman turhautuneissa tunnelmissa ajattelin tarttua härkää sarvista 

tai oikeammin kankaaseen ja koneeseen ja aloittaa.

Olin tilannut viime talvena Ellokselta valkoisia perkaalilakanoita ja ne tulivat pienessä valkoisessa perkaalikankaisessa pussissa, 

joka oli kiristetty samasta kankaasta tehdyllä nyörilllä. 

En ollut heittänyt ko. pusseja pois, joten nyt hyödynsin yhden niistä leikkaamalla pitkulaisesta pussista pohjan pois ja sitä vähän lyhyemmäksi. 

Ompelin siihen uuden suorakaiteen muotoisen pohjan ja aiemmin ostamastani ohuesta vihreäkuvioisesta kankaasta toisen matalamman pussin, 

jonka sisään sujautin valkoisen. 

Pussukka on siis yläosastaan yksinkertaista kangasta ja alaosastaan kaksinkertaista.

Taitoin valmiina olleen nauhan pituussuunnassa kahtia ja ompelin sen ohuemmaksi, jotta se luistaa paremmin ja pujotin uudestaan nauhakujaan.

Koristeeksi ompelin vielä käyttämättömänä vuosikausia ollutta mintunvihreää satiininauhaa. 

Siitä tuli vähän söpöstelyä mukaan.

Tämä pienehkö pussukka toimii juuri nyt pienen keskeneräisten pipo- ja lapasneuleiden olinpaikkana, 

kunnes saan ne valmiiksi.

Ensimmäinen pussukka valmistui sen verran nopeasti, 

että orastava ompelukuume ei sillä talttunut.

Siksipä mielessä pitempään pyörinyt ajatus pikkuisen isommasta projektipussukasta vaati toteuttamistaan. 

Tähän pussukkan pääsi paksuhko ruusukuvioinen puuvillakangas noin vuodelta 1993.

Sitä oli jäänyt yli, kun teimme uuden pehmusteen silloin niin muodikkaaseen keinuvaan korituoliin, 

jonka luonnonvalkoinen alkuperäinen pehmuste oli mennyt nopeasti huonoksi. 

Silloin uusi pehmuste toteutettiin leikkaamalla oikean muotoinen kappale paksusta vaahtomuovipatjasta ja ompelemalla siihen tästä kankaasta päällynen. 

Muistan vieläkin, kuinka tiukka siitä oli ommella koristenapit läpi. 

Napit pitivät samalla päällyskankaan oikeassa muodossa patjan päällä. 

Tämä pehmuste toimi vuosia ja oli käytössä meillä lastenhuoneen lattiatyynynä vielä pitkään sen jälkeen, kun ko. korituolista luovuimme.

Kangasta oli siis jäänyt reilu pala yli ja mielestäni se sopi tähän tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. 

Jokunen vuosi sitten minulla oli laukkujen ompeluinnostus. 

Tein silloin muutamia tukevia ostoskasseja, joitakin ohuita kangaskasseja varakasseina esim. käsilaukussa pidettäväksi 

sekä yhden ihan kunnollisen olkalaukun. 

Osa kassiprojekteihin hankituista kankaista odottaa vieläkin käyttöä, 

osasta on osa jäljellä.

Silloin ostin jonkun kassin vuorikankaaksi punavalkoraidallista puuvillakangasta,

joka pääsi nyt yhteen ruusukankaan kanssa. 

Pussukan pyöreä pohja on vajaat 20 cm halkaisiljaltaan ja kokonaiskorkeus noin nelisenkymmentä senttiä.  

Koska en halunnut/osannut/viitsinyt väkertää nauhakujaa kankaiden väliin, 

ompelin kiristysnauhakujan leveähköstä beikestä puuvillanauhasta ja pujotin siihen joskus aiemmin tähän tarkoitukseen hankkimaani puuvillanyöriä.

Nyöriin käytin jostain käytöstä poistetusta vaatteesta joskus talteen ottamani "nyörin kiristyspallon", vai mikä sen oikea nimi nyt onkaan. 

Vielä oli ajatuksena tehdä pari vetoketjupussukaa ja siksi ompelukone odottaa tuossa keittiön nurkassa (ei sentään ole pöydällä koko aikaa). 

Mutta katsotaan, miten töiden nyt alettua aikaa ja energiaa riittää. 

Neulepuikot ja pitkästä aikaa myös virkkuukoukku kun edelleen vetävät ompelukonetta enemmän puoleensa.

Tällaisia käsityökuulumisia tällä kertaa 😊

Lämpöisiä kesäpäiviä Sinulle!