Ensi talven pakkaskelien kotisukat

 

Olen ihaillut somessa taitavien neulojien räsymattosukkia ja versioita erilaista sama pari - eri pari -raitasukista. Huolimatta mitä erikoisemmista väri-iloitteluista, räsymattosukat ovat aina yhtä hurmaavia ja jotenkin näyttää, että kaikki värit sopivat yhteen. Vaikka värit ovat näennäisesti "sitä sun tätä", on monissa kuitenkin nähtävissä jonkinlaista ajatusta värien yhteensopivuudesta. 

Itse kuitenkin sorrun aina kerta toisensa jälkeen asettelemaan raitalankojen värit niin kohdilleen kuin mahdollista. Joskus se tarkoittaa pitkänkin pätkän lankaa katkaisemista ja joskus taas kerän kerimistä ensin toisesta päästä ja sitten toisesta päästä lankaa, jotta valmiiksi raidoitetut värit asettuvat oikeaan järjestykseen.

Sorrun lankaostoksilla varsinkin kotimaisen valmistajan lankojen kohdalla kausiväreihin ja valmiiksi raidoitettuihin lankoihin. Ja vaikka lanka kaupassa näyttää houkuttelevalta, sen saattaminen valmiiksi neuleeksi voi olla yllättävän haastavaa, jos ideaa lopputuotteesta ei ole alunperinkään. Ja noita raitalankoja jää helposti sitten myös yli. Kuten tuossa jo jossain aiemmassa tekstissäni kirjoitin, yritän saada neulottua jo olemassa olevia lankoja vähemmäksi. Jonkun verran olen edistynyt, mutta ylipitkät työpäivät ja -viikot ovat verottaneet sen verran aikaa ja voimia, että projekti on edistynyt hyvin hitaasti 😊

Yksi lopputulema ovat kuitenkin nämä oheisissa kuvissa näkyvät pitkät villasukat omiin jalkoihin. Näissä on käytetty varren suussa, kantapäässä ja kärjessä yksiväristä vaaleansinistä ja muuten kahta erilaista pätkävärjättyä Novitan 7-veljestä -lankaa. Näihin ei ole ohjetta, vaan olen haarukoinut joistain tukevammalle pohkeelle tarkoitetuista muista sukkaohjeista silmukkamäärää aloitukseen ja sen jälkeen tehnyt silmämääräisesti kavennuksia pohkeen kohdalla, jotta pääsen noin kokoa 40 vastaavaan jalkaterän silmukkamäärään nilkan kohdalla. Neuloin siis molemmat sukat yhtä aikaa aina kavennusväli kerrallaan, jotta sukista tulisi varmasti samankokoiset.  Ja tulihan niistä. Mutta ei ihan samanlaiset, sillä raitalangan (melko) huolellisesta asettelusta huolimatta raidat eivät ihan osuneet kohdilleen. Mutta suotakoon se - ovat ne riittävän samanlaiset. Alkuperäinen räsymattoidea näennäisen huolimattomasta "mitä milloinkin sattuu olemaan " värien asettautumisesta ei toteutunut taaskaan, mutta ehkä jossain vaiheessa joissain toisissa sukissa kokeilen uudestaan 😊

Talven valo on muuten aika jännä juttu. Otin nämä kaikki tämän postauksen sukkakuvat samalla kertaa ulkona kirkkaana ja aurikoisena helmikuun lopun päivänä ehkä kolmisen viikkoa sitten. Nuo kuusen oksalla otetut kuvat on otettu varjossa samoin kuin yllä oleva kuva ohuella vaahteran oksalla olevista sukista. Sen sijaan alla olevassa kuvassa sukkiin paistaa aurinko ja värisävyt ovat kuvassa ihan erilaiset. Toki käytännössä tämä varmaan johtuu puhelimen kameran säädöistä isolta osin, mutta vastaavaa en ole samassa mittakaavassa huomannut kesän kirkkaudessa. 

Uusi viikko on taas aluillaan. Minulle se tietää kolmea kellon ympäri -työpäivää ja sen jälkeen pitkää viikonloppua. Vapaat tulevat todellakin tarpeeseen. Säätiedotus on lupaillut myös kaunista kevätsäätä, joten mikäpäs sen mukavampaa. 

Ennen viime viikon lumisateita, tein jo pari viikkoa sitten kotipihan pensaiden kevätleikkauksia. Haravointikin kävi mielessä, kun osassa pihaa oli jo kuivaa, mutta en sentään vielä haravaan tarttunut. Ehtiihän tuon. Toivottavasti kevät tulisi sitten kuitenkin ajoissa, mutta ei liikaa keikutellen, jotta pääsisi tekemään keväthommat kunnolla ja ei tulisi liian kiire. Tai no, yleensä aina tulee liian kiire, kun luonto pääsee kasvuvauhtiin  🌞 Eli kevätkiireitä odotellessa!

💚

Aurinkoisia kevätpäiviä!

💛

Iloista harmaata kevääseen

Harmaata kevättalveen? Kyllä, ehdottomasti, kunhan kaverina on väriä😊

Olen löytänyt uudestaan perusharmaan sukkalangan. Jopa siinä määrin, että joka puolella pursuilevista lankakeristä huolimatta on ollut "pakko" ostaa sitä muutama kerä lisää, jotta saan toteutettua erilaisia raitasukkaversioita. 

Olen nimittäin päättänyt, ties monettako kertaa tosin, että kulutan nuo loputtomat keränloput pätkävärjättyä Nallea ja Seiskaveikkaa raitasukkiin. 

Hektisen syksyn ja talven mittaan minulla on ollut koko ajan joku sukkaneule meneillään. Välillä neulomisessa on ollut taukoa päivä, joskus viikko tai pari, mutta kun olen tarttunut puikkoihin, on ollut lähes pakonomainen tarve saada jotain näkyvää aikaiseksi, mutta helposti ja nopeastikin.

Laitan tähän nyt kuvia viime syksyn mittaan valmistuneista harmaista raitasukista.

 Muitakin on tullut tehtyä, mutta kerään niitä sitten erikseen toiseen potaukseen. 

Yllä olevat sukat ovat noin kokoa 37 ja neulottu Nalle-langasta. Alun perin ajattelin tehdä niistä vähän isommat, mutta pelkäsin, että raitalanka ei riitä, joten lähdin tekemään pienempiä. No, tietysti lanka riitti ja sitä jäi tähteeksikin yllättävän paljon. Seuraava "jaakobinpaini" on edessä sitten sen suhteen, että raskinko heittää loput pois, vai teenko vielä yhdet pienemmät sukat, joissa käytän sen loppuun. Mielipiteitä?

Ja itse asiassa ihan sama homma kävi alla olevassa kuvassa olevien sukkien kohdalla. Ne ovat noin kokoa 24, mutta lanka olisi todennäköisesti riittänyt loppujen lopuksi aikuisten sukkiin. 

Harmaa väri hillitsee riemunkirjavien raitalankojen ilottelua, mutta ei kuitenkaan liiaksi. Itse tykkään enemmän näiden alempien sukkien värimaailmasta ja ehkä tämä kahden kierroksen korkuinen raita sekin saa sukat näyttämään vähän rauhallisemmilta. 

Aikuisten kokoa eli noin 38-39 ovat nämä harmaa-pinkki-sävyisestä Nalle-langasta neulotut sukat. Tein niihin hyvin joustavan lyhyen resorin ns. muurahaisenpolkuneuleella. Mietin, että tuolla saisi pitkästäkin varresta hieman normaalia joustinta joustavamman, jos tarvetta. Pitääkin kokeilla. 

Ja sitten vielä yhdet raitasukat. Nämä on neulottu Novitan 7 Veljestä -langasta ja ovat noin kokoa 38. Varsi on lyhyt, koska itse tykkään sellaisista sisällä pidettävissä sukissa. Näistä tuli mielestäni aika kivat sateenkaarisukat, vaikka ihan perussuoraa neuletta niissäkin on.

No, tällaisia yksinkertaisia sukkasia tälläkin kertaa. Arki jatkuu melko paineisena, mutta se on sitten toinen tarina. Nyt kevättä kohti mentäessä katse alkaa kääntyä entistä enemmän taas tuonne ulos - pihahaaveet, kukkaistutukset ja kaikki, mitä kesällä voisi ulkona touhuta alkavat täyttää mielen sen sijaan, että viettäisi vaan iltaisin "hämärän hyssyä" sisätiloissa, kun loppusyksyllä ainakin minulla tuppaa käymään 😊

Kauniita kevättalven päiviä 

💛❄️💚

Iloa syyskuuhun

 

Syksy on tullut. Puissa alkaa näkyä jo keltaisia lehtiä, mutta vaikka juuri tänään on satanut vettä, on lähipäivinä ollut aivan ihania aurinkoisia ja kesäisen lämpimiä päiviä. Vähäisestä vapaa-ajasta huolimatta olen silloin tällöin saanut otettua aikaa istua pihakeinussa neulomassa illan suussa. Näinä hetkinä ovat syntyneet kuvissa näkyvät lyhytvartiset villasukat. Molempien lanka on Novitan Nallea eli ihan peruskauraa niin sanoakseni. Sama lanka, eri väri ja lopputulos hyvinkin erilainen.

Minulla on kyllä ihan liikaa lankaa ja lisää tulee ostettua liian usein. Suunnitelmia ja ajatuksia on monenlaisia, mutta aikaa toteuttamiselle ei ole läheskään riittävästi. . Neulominen on vähentynyt tämän vuoden aikana, mutta toki koko ajan hiljakseen valmistuu aina jotain 😊Luulen, että moni käsityöharrastaja tunnistaa tämänkin tunteen - vai pitäisikö sanoa tuskan.

Syyskuun alussa on myös synttärien aika ja saimmekin viikonloppuna tyttären leipomaa herkullista ja raikasta sitruunajuustokakkua. Ei sillä, että enää tässä vaiheessa vanhenemisessa olisi mitään juhlimisen aihetta, mutta ehkä voi ajatella siltä kannalta, että saa kakkua 😊 Ja ehkä siltä kannalta, että lapset tulevat käymään kotona ja toki myös siltäkin kannalta, että tietää olevansa edelleen elossa 😊 Arki kulkee eteenpäin ja minä siinä mukana, kuten tietysti muutkin. Arjessa ei vaan tule riittävän usein pysähdyttyä hengittämään ja ajattelemaan, vaan sitä puskee eteenpäin. Ja eihän se hyvä ole sekään. Nyt jo edesmennyt työkaverini totesi kerran, että "muista elää". Noita sanoja aina mietin ja vähän aikaa muistan taas niiden merkityksen, kunnes arki vie taas mennessään.

Pitkästä aikaa tartuin tänään tähän blogiin ja kävin läpi, mitä on tullut tämän vuoden aikana tänne talletettua. Aika hiljaista on ollut, todeta täytyy, mutta jotain toki kuitenkin. Silti ajattelen, että laitan tänne aina välillä jotain. Ehkä aktiivisemmin taas, kunhan aikaa ja innostusta siihen on enemmän. 

Siispä toivotan sinulle ihanaa alkavaa syksyä ja voimia arkeen, jos sen oravanpyörässä olet mukana. Muistetaan hengittää!

Mukavaa alkanutta syyskuuta ja aurinkoisia syyspäiviä!

🌞🌞🌞

Nilkkatossuja

 

Olen nyt paremman puutteessa selaillut täältä blogistani luonnostilaan jääneita posatuksia. Osa niistä on vain unohtunut, osaan en ole jaksanut lähteä miettimään alkuperäisen ajatuksen mukaista tekstiä ja kuvitusta. Tämä postaus kuitenkin oli jäänyt luonnokseksi ihan silkassa vahingossa. Olen tämän aloittanut loppukesästä 2022 ja ajattelen nyt, että jätän tähän alkuperäisen tekstin aloituksen ihan sellaisenaan ja jatkan siitä sitten eteenpäin 😊

2022: Keskikesällä tulin neuloneeksi parit tossumalliset sukat, joita nimitän nilkkatossuiksi. Ihastuin tällaisiin tossumallisiin yksinkertaisiin sukkasiin, kun neuloin reilu vuosi sitten lahjaksi saamastani Novitan Kaikkien aikojen villasukat -kirjasta Naisen tossukat. Lankana käytin silloin sukkalankana huonosti kestävää sekoitelankaa, joten sukat kuluivat puhki samana kesänä. 

Tämän kesän nilkkatossut sen sijaan on neulottu sekä Novitan 7 veljestä että Nalle -langasta.  

2024: No niin. Tuon verran olin saanut silloin vaan kirjoitettua ja kuvat laitettua valmiiksi. Jatkanpa sitten reaaliajassa. Kaivelin vielä vuoden 2021 kuvista kuvan (alla) niistä ihan alkuperäisistä tossukoista, jotka on tosiaan muistaakseni tehty Novitan ohjeen mukaan. Tuo lanka oli 7 veljestä langan paksuista, mutta muuten veltompaa ja tossukoista tuli tosiaan väljät ja heikosti kestävät.

Novitan ohjetta mukaellen tein sitten nämä harmaat nilkkatossut. Silmukoita on 52, kuten alkuperäisessäkin ohjeessa. Tein näistä kuitenkin lyhyemmät ja käytin jalkapöydän päällä toisaalta poimimaani kuviota.

Jos kantapään neulomisen kokee haastavana, tässä siltä välttyy, sillä kantaosuus neulotaan tasona edestakaisin aina oikein -neuleena ja takasauma ommellaan lopuksi kiinni. Toki kanta ei ole mukavan pyöreä, mutta se muotoutuu jalan alla saman tien sopivaksi, joten "kantikas" muoto ei käytännössä haittaa. 

Aina oikein neulos on suhteellisen joustavaa, joten siksipä minun mielipiteeni on,  että kantaosan voi tehdä aavistuksen lyhyemmäksi, sillä tossukka venyy käytössä.  Kantaosan neulomisen jälkeen silmukat jaetaan neljälle puikolle ja neule yhdistetään suljetuksi ja neulotaan jalkapöydän ja -pohjan osuus kuin normaali sukka.

Näissä alla olevissa on sitten sovellettu enemmän. Idea on sama, mutta toteutus silmukamääriä ja kuviota myöten oma. Valitettavasti en enää yhtään muista silmukkamäärää tai muita oleellisia speksejä näistä. Lähtökohtaisesti silmukkamäärä on käsittääkseni hyvin pitkälle se sama, mikä kyseisen koon ns. normaalissakin sukassa eli näissä todennäköisimmin 56-58 silmukkaa.

Molemmat nilkkatossut ovat olleet minulla kovassa käytössä valmistumisensa jälkeen ja vielä viime kesänä. Nyt en enää muista, missä ne ovat. Todennäköisesti jossain lukemattomien muiden villasukkaparien joukossa eteisen kaapin laatikoissa. Pitääkin lähteä kaivelemaan sieltä.

Löydettyäni tämän postauksen luonnoksen, kävin hakemassa käsityöhyllystä tuon Novitan ohjekirjan ja etsin tossukoiden ohjeen. Nyt tiedän, mitä seuraavaksi aion tehdä 😊 Ja arvaat varmaan sinäkin - no, tossukat/nilkkatossut tietenkin! 

Pitää vielä pohtia, millaisen kuvion teen jalkapöydän päälle. Toisaalta ihan alkuperäinenkään kuvio ei ole yhtään hullumpi. Joskus on hyvä vaan mennä sieltä, missä aita on jo kaatunut. Siinä säästää itseään ja aivot lepäävät. Oma aikansa on sitten uuden suunnittelulle ja silmukoiden laskemisille.

Lyhyeen kesälomaani on vielä muutama viikko. Olen tottunut olemaan kesällä useiden viikkojen lomalla, joten tällainen lyhyt lomanen tuntuu huomattavan vähäiseltä. Mutta pääasia, että sentään on lomaa. 

Yritän tässä samalla pitää yllä kesämieltä ja valmistautua syksyyn. Se tuo muutoksia perhedynamiikkaan, kun kuopuskin muuttaa omilleen opiskelmaan. Lisäksi työtahti tulee pysymään kovana ja se vaatii kaikin puolin kestävyyttä ja sitä paljon puhuttua resilienssiä. 

Mitä sinulle kuuluu? Oletko käynyt matkoilla kotimaassa tai ulkomailla, mökkeiletkö tai hoidatko kotipuutarhaa tai -parveketta? Vai nautitko kaupungin sykkeestä ja vaikkapa torikahvitteluista?

 

Mukavaa kesäkuun loppua

Nautitaan kesästä!

t. Satu

Parit sukat

Kesäkuinen lauantai on kallistumassa iltaan. Talvaalla vyöryvät tummanharmaat pilvet auringon eteen ja pois sen edestä vaihtelevalla vauhdilla. Välillä tuulenpuuskat puistelevat puita niin kotipihalla kuin lähimetsikössäkin. Tänään ei kuitenkaan ole satanut, mutta kyllä on koleaa helteisen ja kuivan loppukevään jälkeen. Pihakeikussa istuskelun sijasta, istun nyt olohuoneen nurkassa käsityökorini vieressä olevassa nojatuolissa. Katse hakeutuu tämän tästä ulos viereisestä ikkunasta terassilla ruukuissa kasvaviin kukkiin ja vähän matkan päässä kasvavaan rungolliseen pikkusyreeni 'Palibiniin'. Sen sijaan muiden syreenien, tai savolaisittain sireenien, kukinta on jo ohi. Se oli ihan turhan nopea tänä kesänä kuivuudesta ja kuumuudesta johtuen. 

pikkusyreeni 'Palibin'

Sama juttu oli myös ruusuorapihlajan kohdalla. Ikuistin molempien kukat myös kuviin. Ruusuorapihlaja houkuttelee kirvoja ja ehkä sen takia myös muurahaisia ja ampiaisia. Olen miettinyt, mikähän siinä on vikana, sillä tämä ilmiö on tullut tässä muutamana viime vuotena. Voisiko syynä olla jotenkin kasvupaikka; mietin valo- ja vesiolosuhteita yms. Vaikka kohta on puolivarjoinen, on varmasti ainakin kuivemmilla keleillä aika kuiva paikka. 

Ruusuorapihlaja

Tosiaan edellisessä postauksessani mainitsin, että parit muutkin lyhytvartiset sukat kuin sillä kertaa näytetyt ovat kevään aikana valmistuneet. Laitan niistä nyt tähän kuvia. 

Alla olevat kuvat on otettu äitienpäivän aikoihin, kun naapurin puolelta meille tervetulleina vieraina levinneet suloiset pikkutalviot kukkivat ja äitienpäiväruusussakin oli vielä vaaleanpunaiset kukat. Jännä sinällään, että kukat ovat edelleen jäljellä, mutta vanhentuessan muuttuneet vaalean vihertäviksi. Erikoista. 

Näiden sukkien lankana on vanha tuttu Novitan Nalle tummanharmaana ja vaaleana tweed-tyylisesti viininpunaisella ja harmaalla täplävärjättynä. Ja perusukkien ohjeella, vahvistettu kantapää mukaan lukien, tehty nämäkin. Sukkien koko on muistaakseni noin 39-40. Tämän vaalean täplävärjätyn langan kohdalla on vähän sama juttu kuin edellisen postauksen keltasävyisen langan - yritän saada loput kerien loput käytettyä raitalankoina. Tätä lankaa tosin on vielä ainakin yksiin aikuisten sukkiin. 

Näiden toisten sukkien eteen on sitten taas nähty vähän enemmän vaivaa. Langan ostin viime kesänä ja se on värjäämätöntä luonnonvalkoista Lankavan Sulava -lankaa (85 % merinovilla, 15 % polyamidi). Värjäsin sen ja muutaman muun langan viime kesänä pihakäenkaalista saadulla "mehulla". Hain vaaleansinistä, mitä tuosta kasvista yleensä tulee valkoisen alunapureutetun langan kanssa. Tämä lanka kuitenkin värjääntyi  vaalean turkoosin sinivihreäksi ja näin jälkikäteen ajatellen, minun olisi pitänyt sellaista ymmärtää odottaakin, koska pohjalanka oli hyvin luonnonvalkoinen. Langan pureutusaineena käytin alunaa. Mutta ihan kivan näköinen tuokin väri lopulta on. 

Nämä ohuet ja lyhytvartiset villasukat ovat kokoa 40 ja tulevat omiin jalkoihini. Vaikuttavat oikein sopivilta kesäisiin hetkiin. Käytin näissä jotain pitsineuleohjetta, jonka kaavion olin joskus jostain netin syövereistä ottanut kuvakaappauksella puhelimeni muistiin. En ihan hahmottanut kaavion perusteella, millainen kuviosta syntyisi, mutta ei tuo hassumpi lopulta ole. Näissä sukissa kuvio on neulottu kaavion mukaan muuten, mutta ylhäältä alaspäin. Ei siis kaavion mukaisessa, alhaalta ylös - järjestyksessä.

Laitan kaavion tähän alle, vaikka en muista, mistä lähteestä sen olen poiminut. Ehkä joku kuitenkin haluaa kokeilla.  

Netistä poimittu mallikaavio,

Edit: Ohje Novita, vauvan Ruu-sukkien pitsikaavioOhje Novita, vauvan Ruu-sukkien pitsikaavio

Tällaista tällä kertaa. Kohta on aika lähteä käyttämään koiria iltalenkillä ja sen jälkeen ottaa hieman iltapalaa. Huomenna grillataan possu-pekonivartaita ja uusia perunoita vartaissa. Lisäksi sipulia ja maissia sekä salaattia. Sitten taas jaksaa aloittaa maanantaina arjen ennen kukonlaulua😊

Mitäs sinun kesääsi kuuluu?

 

Kauniita kesäkuun päiviä!

T. Satu

Kevätsukat

 

Kevään keltaista - nurmikkoa täplittävät pienet auringot loistavat kilpaa taivaalla kuumasti porottavan ison ja kirkkaan tulipallon kanssa ☀️

Taistelu voikukkia vastaan on hävitty vuosia sitten, joten tyydyn vain silloin tällöin nyhtämään niitä juurineen ja välillä kyyristelen nyppimässä niiden nuppuja, jotta eivät ehtisi ihan täyteen kukkaan. Mutta nopeita ne vat kasvamaan. Ja jos ruohonleikkurilla leikkaa, kasvavat sitten niin matalana maata myöten, että kukat eivät edes yllä leikkurin terään. Taitavia sopeutuja siis.  Nappasin muutaman kukan pikkuiseksi kimpuksi ja ikuistin ne raitasukkien kanssa kuviin. Nämä yksilöt saivat siten hieman pidemmän elämän. 

Minulla oli aloitettu kerä arviolta jokunen vuosi sitten hankittua valmiiksi raidoitettua Novitan Nalle -lankaa ja mielestäni langan keltaisen, oranssin ja vihreän sävyt ovat kivan keväiset. Päätin "tuhota" kerän ns. kerralla ja neuloa raitasukkia niin pitkään kuin tätä mielestäni parhaiten raitalankana toimivaa lankaa riittää.  

Kevään värinen lanka sai kaveriksi saman valmistajan vaalean harmaata perus-Nallea ja kolmet sukat niistä sitten tuli. Muutama kymmenen senttiä jäi yli, mutta sen laitoin suosiolla jo roskiin. Rajansa lankojen loppujen säästämiselläkin on. 

Äkkiseltään sukat näyttävät samanlaisilta, mutta on niissä pienä eroja - varrensuut ja raitojen paksuudet oikeastaan vaan. Perussukkien ohjeella kaikki tehty ja kärjessä leveä nauhakavennus.  Yhdet ovat noin kokoa 37-38 ja kahdet noin 38-39. 

Parit muutkin varrettomat villasukat olen tässä neulonut, mutta ne eivät sopineet väreiltään tähän kevään keltaiseen postaukseen, joten niistä sitten myöhemmin. 

Työn vaihtamisen takia kesälomaa on tänä kesänä vain vähän. Siksipä illat ja viikonloput ovat ns. omaa aikaa, jolloin on mahdollisuus rentoutua istumalla kotipihan keinussa ja heilutella neulepuikkoja. Tällä hetkelllä puikoilla ovat beiget kämmekkäät, sillä vaikka kesä on vasta alussa, syksykin sieltä vielä tulee ;) 

Kevät vaihtui kesäksi yhdessä hujauksessa. Rutikuiva keli ja porottava aurinko kuivattivat etelän ja lännen puolen nurmikon ennen kuin se pääsi edes kunnolla kasvuun. Vaikka en ukkosesta tykkää, oli eilisillan vesisade ukkosineenkin tervetullut vieras. Säästyin melkoiselta istutusten kastelu-urakalta ja näyttää kuin nurmikkokin olisi herännyt eloon ihan yhdessä yössä. Tänään oli sitten taas kuuma ja kostea päivä, mutta onneksi illan suussa ripsautti taas edes hieman vettä. Ei kastellut kyllä enää kuin maan pinnan, mutta parempi sekin kuin ei mitään. 

Kesäkukat on istutettu ja piha siinä kuosissa, mihin sen ennen helteitä sain. Isompia en meinaa enää tehdä. Siistimistä ja rikkaruohojen kitkemistä tietysti, mutta kaivamiset ja muutostyöt saavat tältä(kin) kesää jäädä. Kylmä alkukevät ei houkutellut pihatöihin sormet ja nenänpää kohmeessa, joten ns. oikean ajan koittaessa, tulikin liian kiire. Mutta en anna sen häiritä. Nautitaan kesäisistä päivistä!

Mukavia toukokuun lopun päiviä!