Kun taivas itkee

Monia kysymyksiä on nyt ilmassa.  

Älä lue tätä, jos ahdistaa.

Mikä tätä maailmaa vaivaa? Miksi yksi maa, yksi vallanhimoinen ihminen voi sabotoida kaiken? Mitä täällä oikein tapahtuu?

Nyt perjantai-iltana tätä kirjoittaessani sataa sakeasti räntää, kuten on satanut koko päivän ja tuntuu, että taivas itkee eikä itku ole kaukana minultakaan. 

Toissa-aamuna koiran kanssa aamulenkillä käydessäni katselin pienen metsikön lomasta aivan upeaa punertavaa aamuruskoa ennen auringonnousua. 

Samalla mieleeni hiipi kommentti, jonka olin lukenut jostain talvisotaan liittyen. 

Silloinkin hyökkäystä ennen oli ollut upea punainen aamunkajo idästä ja ihmiset olivat mieltäneet sen tarkoittavan vaaraa. 

Sitä toivoisi jotain muuta tulevaisuudelta kuin kaaosta ja tuhoa. 

Pahan painolastia, mikä tuntuu vetävän maton alta ja ilman keuhkoista.

Silti siitä on pakonomainen tarve puhua, sitä ajatella, käsitellä ja siitä kirjoittaa.

Painon alla ovat myös kotipihan puut ja pensaat, jotka ovat taipuneet monta kertaa kuluneen talven aikana lumikuorman alle.

Lähes yhtä monta kertaa olen niitä kahlannut pelastamassa painon alta. Nyt tuolla takapihalla on niin paljon lunta, että enää ei märässä lumessa minulla jalka nouse riittävästi, että jaksain kahlata. 

Etupihan tuijat saan sentään pudisteltua lumesta, jotta eivät ihan taivu harottaviksi.

En muista tällaista talvea tuon märän ja sitten jäätyvän lumikuorman kanssa. 

Toki runsaslumisia talvia on ollut, mutta niistä ovat tuijat ja katajat selvinneet ilman pahempia taipumia. Nyt näyttää jo pahemmalle.

Osaatko sanoa, miten nuo tuijien sivuille lähes vaakasuoraan taipuneet oksat palautuvat kesän aikana, vai palautuvatko? 

Nyt eivät ainakaan heti puhdistamisen jälkeen palaudu vaan jäävät sojottamaan sivulle.

Mutta kun näille asioille ei mitään voi, ei ole hyväksi ahdistua liikaa. 

Tämä ei ole meidän käsissämme. Sen sijaan toivon, että ne, joiden käsissä tämä kaikki on, saisivat edes hitusen järkeä ja viisautta toimiinsa.

Teemme sen, mitä voimme eli elämme omaa elämäämme parhaamme mukaan.

Aloitan siis siitä, että menen jälleen kerran kolaamaan etupihaa ja pudistelemaan tuijien päältä märkää lunta. Jospa ne siitä tointuisivat.

Levollista viikonloppua sinulle!

Herkullisia helmikuun päiviä

Se on sitten helmikuun loppupuoli! Vihdoinkin!

Se tarkoittaa sitä, että kohta on ensimmäinen virallinen kevätkuukausi eli maaliskuu. 

Ja se taas tarkoittaa (yleensä) ainakin täällä eteläisessä osassa maata jo ihan selvää kevään tuntua,

vaikka lunta välillä saadaankin vähintäänkin riittävästi 😊

Tässä vaiheessa talvea alkaa niin sanotusti elämä voittaa; 

aurinko paistaa entistä enemmän, valo lisääntyy, katse on jo tiiviisti keväässä ja kesässä, 

kotipihan kevättöiden mietintä täydessä käynnissä ja käsitöissäkin on enemmän kirkkaita värejä,

virkkuukoukkukin kaivettu esiin. Kesä nimittäin on virkkaamisen kulta-aikaa!

 

Elämä on välillä herkullista. 

Ainakin silloin, kun tytär on kotona käymässä ja saamme nauttia paitsi hänen läsnäolostaan 

(äidillä on aina lapsiaan ikävä, kun nämä eivät ole kotona), 

usein myös herkullisista kakuista.

Näin oli tälläkin kertaa, jolloin nämä kuvat nappasin tässä joku aika sitten

Laitan ne kuitenkin tänne nyt, vaikka vähän myöhässä.

Kuvissa näkyy erittäin herkullinen kinuskipäällysteinen oreojuustokakku. 

Pohjassa on oreokeksiä ja samoin täytteessä. 

Päällä itse keitetty kinuski ja reunojen koristeena keksimurua, cashew-pähkinää ja valkosuklaata.

Herkulliseen helmikuuhun kuuluvat myös kevään airueet eli tulppaanit ja tottakai neuleet.

Neulojan karkkikaupassa eli käsityöliikkeessä on tullut vierailtua useasti kuluneen talven aikana,

mutta välillä on tarpeen kuluttaa myös kotona jo valmiiksi olevia lankoja.

Tekeillä on ollut parit alakouluikäisen lapsen kokoa olevat raitasukat, sini- ja puna-violettisävyiset.

Ja tosiaan tähän ihan kuvana vielä kolmas helmikuun herkku.

Puutarha- ja kukkakirjat. 

On taivaallisen ihana selailla kauniita kuvia kirjoista ja rehellisyyden nimissä myös blogeista.

Kevään kosketuksen voi lähes tuntea

Eli, pienet ovat ihmisen ilon aiheet. 

Iloa makunystyröille, silmille ja hermolepoa neuleen parissa.

Näistä on minun helmikuuni tehty (jos arjen askareet töiden parissa unohdetaan) 😊

Joko kevät kolkuttelee ajatuksissa ja/tai tekemisessä siellä ruudun toisella puolella?

Siis kaikin puolin herkullisia helmikuun lopun päiviä Sinulle!

Romanttiset Frillat

 

Siitäpä onkin aikaa, milloin olen neulonut sukat valmiin ohjeen mukaan.

Näiden Frillat -sukkien ohje on tyttäreltäni joululahjaksi saamassani ihanassa SiniSukat-kirjassa ja

juuri nyt, näinä helmikuisina päivinä, ne täyttävät romantiikan ja kauneudenkaipuutani.

Arki kun on arkea, kotipiha uinuu paksun lumikerroksen alla ja vähän turhan moni asia välillä mietityttää. 

Silloin on hyvä, kun on jotain kaunista, mitä katsella ja vähän ylisöpöä, johon varpaansa sujauttaa 😊

Keskeneräisiä sukkia kuvasin tammikuun alun hämäränä päivänä ja valo ei oikein riittänyt.

Valmiit sukat sain kuvattua sentään hieman aurinkoisempana tammikuun loppupuolen päivänä, 

joten niissä sävyt toistuvat oikeina.

Mutta, kuten te, jotka olette pitempään seuranneet näitä käsityökuvioitani, tiedätte, 

en taaskaan malttanut ihan täysin ohjetta noudattaa. 

Kantapää olisi ollut alkuperäisessä ohjeessa perinteinen vahvistettu, mutta minun mielestäni tämä ristiinvahvistettu on jotenkin suloisemman näköinen.

Vartta tein hieman lyhyemmäksi, sillä tykkään itse nilkkapituisista sukista. Jalkapöydän päälle tein neljällä kuviokerralla valepalmikkoa ohjeen kolmen rivin sijaan. 

Syynä jalkapöydän kuviokerran muokkaamiseen oli se, että vaikka silmukkamäärä oli oikea, minulla ei jotenkin kuvion kohdistus onnistunut niin, 

että olisin saanut nuo kolme riviä täysin keskelle, joten en jaksanut miettiä tai purkaa, joten teinpä sitten neljä. 

Onpa sitten vähän enemmän pitsintapaista näissä Frilloissa 😊

Ohjeen sukissa oli kauniit punaiset ruusut, mutta minulla oli jämälankakerä eri sinisen sävyillä pätkävärjättyä lankaa, 

joten minun sukkieni ruusut saivat siniset terälehdet.

Lankana on tuttu ja turvallinen Novitan Nalle. 

Sukkien hempeä vaaleansininen teräosa on myös Nalle-lankaa ja alunperin puhtaan valkoista.

Värjäsin sen itse viime kesänä kotipihan kukkapenkkeihin levinneestä pihakäenkaalista saatavalla "mehulla".

Samoin kukkien vihreät terälehdet ovat jostain itse menneinä kesinä punasipulin kuorilla vihreäksi värjäämästäni Nalle-lankakerästä.

Näistä värjäyskuvioistani olenkin kertoillut aiemmin useaan otteeseen.

Ovatko muuten "joskus sitten" tai "pitäisi" tuttuja?

Tai "joku", joka siivoisi tai tyhjentäisi kotoa jo ajat sitten muuttaneen esikoisen huoneesta osan tavaroista varastoon 

ja maalaisi huoneen pinttyneet tapetit valkoisiksi ja tekisi siitä minulle työhuoneen.

Meillä tämä joku ehkä joskus saa tämän kaiken tehtyä. Sitten joskus, kun aikaa ja viitseliäisyyttä on.
Tai oikeasti pitäisi puhua monikossa. 

Nämä jotkut (=lue: minä ja mieheni) eivät oikein saa asioita aikaiseksi arjen keskellä ja viikonloppuisin ei jaksa tai on jotain muuta 

ja lomapäiviä ei taas halua käyttää tällaiseen paljon aikaa vievään.

Hmmm - huomaatko sinäkin tässä kuviossa jotain 😂

Mutta. Mutta ehkä tänä keväänä on pienen pintaremontin paikka yhdessä huoneessa. Ehkä.

Minä tarvitsen nimittäin tilaa noille lukuisille keskeneräisten käsitöiden pussukoilleni, 

käsityökirjoilleni ja muille ohjeille, omille muistiinpanoille ja langoille. Niitä muuten lankahamsterilla riittää...

Mutta tarvitsen myös työtilaa. Ihan palkkatyötä varten. Teen siis pääasiassa etätyötä tietokoneen ja etäyhteyden välityksellä. 

Siitä kiitos koronalle, jos sitä nyt mistään voi tai edes haluaa kiittää, niin tässä on kiitoksen paikka. 

Toki pandemian hellittäessä minunkin on välillä käytävä työpaikalla ja matkustettava kokousten perässä monen kymmenen kilometrin päähän, 

mutta pääasiassa voin jatkaa etätöitä ainakin niin kauan kuin nykyisessä työssäni olen. 

Siinä säästyy valtavasti vapaa-aikaa, kun ei tarvitse istua ruuhkabussissa joko täällä kotikaupungissa tai vielä pahempaa, 

pääkaupunkiseudulta tänne Uudenmaan laitamille. 

Olisipa etätyö ollut mahdollista, kun lapset olivat pieniä. Olisi ollut enemmän äiti kotona ja tarhapäivät lyhyempiä. 

No sille ei voi mitään, mutta tämä on taas tätä meikäläisen jossittelua, kun asiat tulevat mieleeni.

Jossittelua, joka joskus meinaa saada vallan, mutta jolle en halua luovuttaa. 

Tällaisilla, hieman sekavilla ajatuksilla täällä. 

Arkea, ja romantiikkaa ainakin sukissa ;) 

Mitäs sinun helmikuuhusi kuuluu?

Kauniita helmikuisia päiviä Sinulle!

 

Parit peruslapaset

 

Tällä kertaa tiedossa päivitystä lapasrintamalta.

Mutta ennen sitä pitää kauhistella tätä lumitilannetta, vaikka se vanha vitsi jo onkin.

Lunta on niin paljon, että vaikka tontilla on kokoa, ei tuon viime viikonlopun myräkän aikana satanutta märkää lunta jaksettu käsin kolaten siirtää tontin takanurkkaan. 

Riitti mainiosta muutama kymmenen askelta suuntaansa per kolallinen. Ja niitä kolallisia riitti monen tunnin askareisiin. 

 Ja lumitöitä on tullut tehtyä. Sanoin miehelle, että onhan tämä tietty hyvää hyötyliikuntaa. 

Hän siihen, ihan fiksusti kylläkin, että mitä hyötyä siitä on, että siirretään lumi sulamaan eri kohtaan. No ymmärrän enemmän kuin hyvin hänen työlästymisensä. 

Myös minun lumimittani tältä talvelta tuli täyteen viime viikonlopun Valtteri-myrskyn ja sitä seuranneiden lumisadepäivien myötä.

On todella raskasta tehdä lumitöitä monta tuntia päivässä, kun lumikin on märkää ja kola täyttyy yhdestä kohdasta. 

Tökkäät ja se on täynnä ja kiikutat sen nurkan taakse yhä vaan korkeampana kohoavan lumikasan päälle tai viereen. Mihin nyt jaksat. 

Eli kevättä odotellessa lähes hysteerisellä mielialalla täällä ;)

Mutta jatkuvasta valituksesta enemmän blogin oman aihapiiriin pariin:

Näköjään menee aiemmin tehdyistä käsitöistä postaamiseksi tämä, mutta laitanpa kuitenkin. 

Viime aikoina on tullut niin vähän uutta valmista ja muutenkaan mitään erityistä ei (onneksi ehkä) ole meneillään, 

että tässä vaiheessa on hyvä kertoilla näistä vanhoista. Taitaa toiset olla joskus aikoinaan näkyneet jo Instagramin kuvissanikin.

Viime kesänä heinäkuun helteisinä päivinä innostuin jostain syystä neulomaan talviasusteita perinteisten kesävirkkausten sijaan. 

Silloin valmistuivat myös nämä omiin käsiin suunnitellut ja istuvat merinovillaiset keskiharmaat peruslapaset.

Lankana näissä on Dropsin Merino Extra Fine, joka on pehmeä ja kutittamaton 100 % merinovillalanka.

Lapaset on neulottu kiilapeukalolapasten perusohjeella, joka löytyy mm. Novitan ohjesivuilta ja monesta muustakin paikasta netistä ja erilaisista lapasohjeista. 

Neuloin resorista riittävän pitkän, jotta se ulottuu hyvin villakangastakin hihan alle ja toisaalta lapaset istuvat näin paremmin käteen.

Ilmettä peruslapasille antaa kämmenselän pidennetty helmineule:

1. ja 2. krs: neulo *1 o, 1 n* ja toista tätä kämmenselän puikkojen verran.

3. ja 4. krs: neulo *1 n, 1 o* ja toista.

Toista kerroksia 1–4 kämmenselän kahdella puikolla.

Kesällä ajattelin, että neulon useampia lapasia syksyn mittaan ja 

laitan niistä sitten tänne näytille yhtä aikaa kuvia ja muita speksejä, 

mutta niin se on vaan jäänyt.

Mutta mukaan pääsivät sentään vielä nämä toissasyksynä neulomani kapealinjaiset paksut harmaat lapaset. 

Alla olevat kuvat löytyivät luonnostilaan jääneestä postauksesta ja kopioin ne tähän samaan.

Lankana on muistaakseni tummanharmaa Novitan 7 Veljestä.

Lapaset ovat lämpimät ja pysyvät hyvin käsissä.

Lapasissa on 13 krs ennen peukaloaukkoa.

Ennen kärkikavennusten aloittamista on neulottu 64 krs.

Kavennus on tehty joka kierroksella nauhakavennuksena.

Vaikka talvi ei ole väistymässä vielä hetkeen, on ihana, kun päivät alkavat pikkuhiljaa pidentyä ja saamme nauttia välillä ihanista ulkoiluilmoista.

Kevätpuuhat alkavat tulla mieleen yhä useammin ja olen yllättänyt itseni jo selailemasta puutarhasivustoja, pohtimassa puutarhamuutoksia ja miettimässä kesäkukkia 😊

Mitenkäs siellä?

Mukavia ja toivottavasti aurinkoisia helmikuisia päiviä!