Roosaa

Kesä on kääntynyt syksyksi ja kävelyretkeltä mukaan lähti muutama kukkiva kanervan varpu. On meillä muuten kaunis kieli - sekä Kanerva että Varpu ovat myös alkuperäisen luonnonnimensä lisäksi myös kauniita naisten nimiä. Ruusua, Roosaa, Orvokkia, Kukkaa ja Suvituulia sekä lukuisia muita unohtamatta 🌷💗 

Vaikka äidinkieli oli kouluaineena aikoinaan itselleni helppoa taivutus- ja yhdyssanasääntöineen ja sanaluokkineen ja muine sääntöineen, ajan kuluminen tekee tehtävänsä. Monta kertaa huomaan, miten jään miettimään esim. nimien taivutuksia. Kuten esimerkiksi sitä, miten taipuu varpu yleissanana tai nimenä - varpu - varvun - Varpun. Ainakin puhekielessä puhutaan työkaverista vaikkapa näin "Varpulla on kaunis pusero" sen sijaan, että sanottaisiin "Varvulla on kaunis pusero". Jälkimmäinen ei sovi kielikorvaan. No, nyt moni teistä asioista paremmin perillä olevista miettii, että mitä minä tässä oikein selitän, kaivaisi vaan kieliopin esille. Mutta enpä viitsi 😊 Kertokaa te. 

Jossain vaiheessa sain tänne blogiinikin kommentin, että blogin nimen tulisi olla Sadun Tuulia, ei SatunTuulia. No, tuohon totesin, että blogini nimellä on ihan muut taustat kuin kielioppisäännöt - ja se osuus pätee edelleen.

Mutta pääasia siis oli jälleen kerran mieleen pulpahtanut ajatus siitä, kuinka monipuolinen ja -vivahteinen ja välillä monitulkintainenkin suomi on. Kuten myös Suomi.

Päivän varsinaiseen aiheeseen vihdoin päästäkseni. Kanervan varvun kaveriksi postauksen ensimmäiseen kuvaan pääsivät ohuesta vauvamerinosta neulotut pikkulapaset.

Olen näitä vastaavia pikkulapasia tehnyt tässä viime vuosina muutamia sekä roosan että sinisen eri sävyisillä varsimakkaroilla. Lankana on Drops Baby Merino ja puikot vähän käsialan ja mielentilan mukaan vaihdellen 2,5, 2,75 ja 3,00 mm. välillä. Varren aloituksessa on 44 silmukkaa ja viimeisen makkaran jälkeen on neulottu yksi kierros valkoisella oikein ja sen aikana vähennetty tasavälein yhteensä 4 silmukkaa eli jokaisen puikon lopussa on neulottu 2 s oikein yhteen. Ranneresorissa on siis 40 silmukkaa samoin kuin kämmenosassa. 

Vauvan lapaset

Samasta langasta valmistuivat myös alla olevassa kuvassa näkyvät sukat ja lapaset, joiden ohjeen löysin Kardemumman talo -blogista. 

Vastaava löytyy myös myös muista blogeista joko samalla tekstillä tai muuten linkitettynä. Näiden sukkien nimi on Lise Loten pikkuiset sukat. Tein sekä sukista että lapasista vähän isommat ja vähän pienemmät versiot. Pienemmät ovat arviolta noin vastasyntyneen kokoa.

WILLASTA siksak-myssy

Vähän kylmempää roosan sävyä, vai onko tämä nyt sitten enemmän jo liilaan vivahvaa, löytyy puolestaan tästä vauvan siksak-myssystä ja sen pariksi neulotuista pikkulapasista. Lankana hieman paksumpi merinovilla Drops Merino Extra Fine. Lapasissa on 1 oikein 1 nurin -joustinvarsi ja lapasten kuvion muodostamat pilkut syntyvät tasavälein luonnonvalkoisen lomaan neulotuista värillisistä silmukoista. 

Pipon tupsun olen tehnyt itse tekoturkiksesta, jota löysin viime syksynä Eurokankaasta. Oma ohjeeni tekoturkistupsun tekemiseen löytyy aiemmasta postauksesta, kun klikkaat  "tästä" tai "tästä".

Kanervien lisäksi kuvaan on päässyt ihana orkidea. Ne ovat lempihuonekasvejani, vaikka hyvin harvoin saan ne uudestaan kukkimaan. Joskus se sentään onnistuu minultakin. Mutta onneksi niiden kukat kestävät pitkään. 

Ennätys on kuvassa näkyvä pikkukukkainen orkidea, joka kukki siis meillä peräti kolmatta kertaa ja viimeksi kasvatti yhden kukkavarren alkukesällä 2023. Ensimmäiset kukat siihen puhkesivat heinäkuussa -23 ja näissä kuvissa kukinta on meneillään tammikuussa 2024. Saman kukkavarren viimeiset kaksi kukkaa kukkivat vielä syyskuussa 2024 eli hyvinkin reilu vuosi ensimmäisen kukan puhkeamisen jälkeen. Upea ja sitkeä kasvi siis, kun näin vaatimattomalla hoidolla jaksaa kukoistaa.

Aurinkoisia syyspäiviä!

t. Satu

Ihan pienelle prinsessalle ja vähän isommalle prinssille

 

Mahdollisuus neuloa vauvaneuleita pitää käyttää, kun siihen tulee tilaisuus 🤍

Työkaverini tuli juuri mummoksi ja en voinut vastustaa kiusausta neuloa pienelle tytölle pikkuiset sukat ja lapaset. 

Ja, koska vastasyntyneellä prinsessalla on myös pieni isoveli, mietin, että voisi olla kiva hänenkin saada omat pehmoiset sukkansa samassa paketissa.

Lasten vanhempia en tunne, mutta kysyin mummolta, saanko pienen lahjan antaa ja koska se sopi, 

nämä matkasivat pikkuisten mummolle eteenpäin toimitettavaksi. 

Uskon, että vaikka neuleet ovat pieniä, ne ovat käyttäjilleen vielä isoja. Kesä on kuitenkin tulossa ja

 villaisille ei välttämättä ole käyttöä. Tai eipähän sitä tiedä, millainen kesä tulee, mutta ohuethan nämä pikkutytön neuleet ovat. 

Isoveljen sukat ovat sitten paksummat, mutta niissäkin on olettaakseni reilu mitoitus, 

joten uskon niiden olevan ensi syksynä tai talvena kokonsa puolesta sopivimmillaan.

Prinsessan neuleiden malli on itse kehittelemäni ja tällä tai vähän vastaavalla olen aiemminkin tehnyt monet pienet neuleet 💗

Pikkuprinssi sai sitten perinteisemmät siniharmaa-valkoiset raitasukat 💙

Molemmat on neulottu pehmoisesta merinovillasta. 

Vaaleanpunaiset ovat ohutta Drops Baby Merino -lankaa ja raidalliset paksumpaa Drops Merino Extra Fine -lankaa. 

Näitä molempia tykkään käyttää niiden pehmoisen tuntuman ja kauniin väriskaalan takia.

Vapaahetket kuluvat tällä hetkellä pihatöissä, joten käsityöt ovat nyt hetken tauolla. 

Mutta tässä alkukevään mittaan on vapaa-aikaa tullut käytettyä mm. Canvan ilmaisversion käyttöä harjoitellen. 

Suunnittelin sillä viime kesänä tuon oman käsityömerkin "WILLASTA - käsintehty" -merkin, joka välillä vilahtelee näissä minun neuleissani. 

Koska tykkään näpsiä valokuvia, niitä on kertynyt todella paljon. 

Välillä niitä karsin, mutta välillä niitä tulee käytettyä sitten esim. erilaisten kuvakollaasien tekemiseen. 

Muutin jo tuon blogin alkusivun pääkuvan. Ja tein sille pari muutakin otsikkokuvien kollaasia.

Mutta, kun söpöilymoodi meni päälle, tuli tehtyä esimerkiksi tällainen kooste näistä pikkuprinsessan asusteista:

Niin se kevät vaan pääsi hienosti vauhtiin ja kohta on jo vappu :)

🎈🎊🎉🍭🥂

Mukavaa vappua ja aurinkoista viikonloppua Sinulle!

t. Satu

Kettukaulahuivit

Aika vähän on tullut sukulaisille lahjaksi neulottua, 

kun kaikilla on jo kaikkea ja pikkuisilla varsinkin mummoja pitämässä heidät kotitekoisissa neuleissa,

jos niitä halutaan käyttää.

Mutta en kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta muokata parisen vuotta sitten tekemästäni 

pienen lapsen kettukaulahuivista hieman isompaa versiota esikoululaisen kokoon.

Ja sitten sen valmistuttua myös ns. välikokoon muutaman vuoden ikäiselle neitokaiselle. 

Nämä menivät joululahjaksi ja joulun jälkeen kuulin, että mitä ilmeisemmin toimivat hyvin myös leikeissä 😊 

Pääasia, että on käyttöä.

WILLASTA - käsintehty Lasten kettukaulahuivit

Esimerkkinä tosiaan toimivat 2019 lokakuussa esittelemäni Kettuhuivit, joiden kuvat näet 'täältä'.

Alkuperäisen idean olen muutamia vuosia sitten saanut jostain Pinterestissä näkemästäni 

vastaavanlaisen kuvasta ja hyvin samannäköisen tuosta ensimmäisestä siniharmaasta ketusta silloin kuvan perusteella neuloin. 

Pari vuotta sitten tekemistäni esikuvistaan poiketen nämä tässä olevat on  neulottu kaksinkertaisesta langasta. 

Tavoitteena oli saada huiveihin paitsi kokoa, myös paksuutta ja lämpöä.

Lankoina ovat ohut merinovillalanka Drops Baby Merino ja jo myynnistä poistunut pehmoistakin pehmoisempi pörröinen Novitan Pilvi, 

jossa on akryylia, polyamidia ja polyesteriä ja jota minulla on vielä pari kerää jemmassa. 

Ajatuksena olisi tehdä niistä ja/tai muista vastaavista "turkis"langoista esim. kissahuivi. 

Ja muitakin eläimiä on mietinnässä, mutta ei ole ollut vaan oikein aikaa ruveta suunnittelemaan toteutusta.

Toisin sanoen ns. kasvosuunnitelma ei ole vielä hahmottunut omassa päässäni.

Ikävä vaan, että huivien valmistuminen meni niin lähelle joulun aikaa, 

että kuvaaminen sisällä eikä ulkona ollut kovin antoisaa, kun valovoima ei kamerassa harmaina päivinä riittänyt. 

Ja kuvissa neulos näyttää mielestäni sotkuisemmalta kuin luonnossa 😉

Huiveissa on ketun pään takana ns. pujotusaukko, johon häntäpään saa pujotettua ja laitettua juuri sopivalle kireydelle, 

jolloin huivi toimii ns. perinteisen aukkokaulahuivin tavoin. 

Lisäksi pituuden pitäisi riittää siihen, että huivi kääräistään kerran kaulan ympäri ja yhdelle ns. alkusolmulle edestä, 

jolloin sekä pää että häntä asettuvat ikään kuin päällekkäin.

Pään valkoinen poskiosuus on tehty yksinkertaisella Pilvi-langalla ja tosiaan sen takana on koko pään korkuinen pujotusaukon suikale, 

joka on neulottu pään "jatkeeksi" ja käännetty niskasta kaksinkerroin ja ommeltu kuonopäästä kiinni leukaan ja alaposkiin. 

Silmät ja kuono on virkattu myös Baby Merinosta ja ommeltu lopuksi paikoilleen.

Korvien keskiosa on virkattu merinovillasta ja ulommainen kierros Pilvi-langalla.

Ruseteista pinkki on virkattu, mutta vaaleanpunainen neulottu samasta merinovillasta.

Edellisissä huiviversioissa neuloin häntäpään kolmionmalliseksi kaventamalla molemmissa reunoissa joka toisella kierroksella. 

Näiden kettujen häntä on epäkettumainen tupsu, joka on tehty käyttäen apuna isoa tupsukiekkoa ja tupsun halkaisija on n. 8 cm.

Tupsu siksi, koska muistelin pikkuneitien tykkäävän kovasti nimenomaan tupsuista.

Varsinaista kaulahuivia on loppupäästä kavennettu kaksi kertaa eli neljän viimeisen kierroksen 

aikana joka toinen kierros kaventamalla 1 s molemmissa reunoissa ennen kierroksen viimeistä silmukkaa.

Sitten silmukat on päätelty ja päättelylangalla vielä ommeltu/kiristetty huivin pää suppuun niin, 

että se muodostaa "kupin" ns. nurjalle puolelle. 

Sen jälkeen siihen on kiinnitetty tupsu ja se on irrotettavissa. 

Toisin sanoen tupsun ohuet kiinnitysnarujen rusetit ovat aika hyvin piilossa tuon "kupin" sisällä.

Huiveista tuli ihan reilun kokoisia ja olisivat varmasti toimineet hieman kapeampanakin ainakin takin kauluksen ulkopuolelle laitettuna. 

Laitan tähän huivien perusmittoja, mutta varsinaista ohjetta en ole vielä puhtaaksi kirjoittanut.

Toisaalta tämä on helppo toteuttaa myös ns. omasta päästä kuvan mukaan, ainakin jos on edes jonkun verran neulonut, 

sillä siinä on vain oikeita silmukoita sekä lisäyksiä ja kavennuksia niissä kohdin, missä haluaa leventää tai kaventaa😊 

Valkoisen huivin pituus kuonon päästä häntätupsun kärkeen on 95 cm ja huiviosan leveys 17,5 cm.

 Valkoisen ketun pään leveys leveimmältä kohdalta on 16 ja koko pään korkeus kuonosta niskaan 15 cm.

Vaaleanpunaisen huivin koko pituus on 83 cm ja huiviosan leveys 16 cm. Tämän ketun pään leveys on 16 cm ja korkeus 14 cm. 

Molempien kettujen korvien korkeus on n. 4 cm ja leveys 3 cm ja ne on muotoiltu hieman soikioiksi ja ommeltu kiinni pään yläosaan.

Ehkä mitoista on sinulle apua, jos haluat kokeilla omia versioitasi näistä.

Mielelläni myös kuulisin ja näkisin, miltä sinun kettuversiosi näyttävät, 

joten jos päädyt kokeilemaan, linkitäthän joko tämän blogin tai instagramista @sini_satu tai @willastatehty.

🤍

Tällaisia kettumaisia väkerryksiä ja kuulumisia täältä tällä kertaa.

Arki rullaa muuten tässä radallaan ja kevättä odotellaan.

Nyt toivotan sinulle leppoisaa viikonlopun jatkoa ja valoisia tammikuisia päiviä!

Vauvalle lahjaksi

Vaikka tänne blogiin tulee näköjään laitettua aina samantyyppisiä kuvia samantyyppisistä käsitöistä,

haluan vielä laittaa kuvat näistä loppuvuodesta pyynnöstä vauvalahjaksi tekemistäni.

Eli neulottu vauvan norjalaismyssy ja virkattu Unille-uninalle.

Lankana myssyssä on tuttu Drops Merino Extra fine ja koon puolesta arvioin sen sopivan noin 0-4 kk pikkuisen päähän. 

Päälaelle tein lankatupsun pienen muovisen tupsukiekon avulla. 

Myssyn solmiamisnauhat voisi neuloa icord-tekniikalla eli 

neljällä silmukalla oikein ympyränä neuloen tai vaikkapa langasta punomalla tai ompelemalla esim. satiininauhat.

Itse olen kuitenkin viime aikoina tykästynyt helppoon tapaan virkata nauhat.

Esim. tässä virkkasin n. 24 cm pituisen pätkän ketjusilmukoita. 

Kun tämä oli valmis, käännyin virkkaamaan takaisinpäin; jätin yhden silmukan väliin ja koukusta alkaen toiseen silmukkaan tein piilosilmukan. 

Ja sen jälkeen jokaiseen ketjusilmukkaan yksi piilosilmukka, kunnes koko nauhan pituus oli virkattu takaisin aloitussilmukkaan asti. 

Kiinnitin nauhat myssyn resorin sisäpuolelle sekä nauhan aloituksessa että lopetuksessa jääneillä langanpäillä.

Viimeistelyvaiheessa höyrytin myssyn ja nauhat silitysraudalla kevyesti harsokankaan läpi. 

Samalla hieman kippuraan pyrkivät nauhat oikenivat ja lopputulos on mielestäni siisti. 

Viime vuoden puolella elokuussa virkkasin muutaman erilaisen unilelun, joiden kuvia löytyy 'Pikkuisille'-postauksesta.

Syyskuussa puolestaan tein eräälle toiselle pikkuiselle vauvalahjan,

josta laitoin tänne blogiinkin kuvia ja tekstiä. Löydät sen 'täältä'.

Alla olevassa kuvassa oleva oikeanpuoleinen Unille-nalle on ensimmäinen tuolloin elokuussa virkkaamani vauvan unilelu

 ja se on siitä asti toiminut minulla ns. mallikappaleena, jonka mittojen mukaan näitä myöhempiä olen tehnyt. 

Toki hieman muokkauksia tulee tehtyä kulloiseenkin nalleen, 

mutta noin pääpiirteittäin samasta muotista tehdyksi ne tunnistaa.

Lankana nyt viimeksi valmistuneessa nallessa on pehmeä Sandnes Garnin Mandarin Petit.

Tuossa aiemmin valmistuneessa versiossa on kiiltävämpi ja hieman kovempi Schachenmayer Catania.

100 % puuvillalankoja molemmat.

Olen vähän kehitellyt ohjeversiota tästä Unille-nallesta.

Mitä luulet, onko sinulla (ylimalkaiselle) ohjeelle tarvetta, jos sellaisen päädyn täällä blogissa julkaisemaan? 

Näitä vastaavia tulee varmasti tehtyä jatkossakin, 

mutta hieman jo nyt kevättä kohti mennessä houkuttaa kokeilla kirkkaampia värejä ja 

katselinkin tuolta lankapussuksasta, millaisia värejä löytyy. 

Ja onhan niitä, mutta aika vähän kutakin puuvillaista virkkauslankaa, että aikamoinen värikavalkadi tulee, 

jos niistä jotain kehittelee. Toisaalta voisi olla hauskakin lopputulos 😊

Pitääpä katsoa, mitä tässä keksii.

Arki on alkanut vuoden vaihteen pyhien ja lomapäivien jälkeen ja tekemistä taas riittää.

Vastapainoksi sitten tarvitaan taas tällaista väkertämistä.

Mitäpäs sinulla on vapaa-ajan tekemisenä?

Kauniita tammikuisia päiviä Sinulle!

Ihan pienen pieni nuttu

 

Kaikkea sitä ihminen käsillään tekee. 

Kuten nyt vauvan nutun, vaikka vauvaa ei ole lähitienoillakaan 😊

Ja tämäkin neule kuuluu sarjassamme niihin, jotka olivat puikoilla kuukausia, 

kun jossain vaiheessa alkoi turhauttaa ja sisulla sitten loppuun tein. 

Mutta sievä se ainakin omasta mielestäni on.

Nutun ohje löytyi sattumalta täältä netin ihmeellisestä maailmasta ja kulkee nimellä Prinsessa Estellen nuttu. 

Ohje löytyy, kun klikkaat 'tästä'. 

Ohje on siitä erikoinen, että siitä ei käy ilmi, minkä kokoiselle ko. nuttu on ohjeen mukaisesti tehtynä tarkoitettu. 

Ja, kun asiaa en sitten itse sen enempää pohtinut, kokeilin ensimmäisellä langalla, mitä aina kotoa löytyy. 

Eli, tässä minun neulomassani valkoisessa suloisuudessa lankana on ohut Drops Baby Merino 

ja nuttu on neulottu 2,75 mm puikoilla, resorit 2,5 mm puikoilla. 

Toisin sanoen lanka oli liian ohutta malliin ja ohuilla puikoilla neulottuna nutusta tuli pieni.

Taitaa olla enemmän nuken kokoa. Pitäisi hakea tyttären vauvanukke varastosta ja kokeilla 😂

Tai menee juuri vastasyntyneelle, tai keskoselle, en tiedä.

No tulipahan kokeiltua, mutta vähän harmittaa. 

Siksipä sen valmistuminenkin kesti pitkään, kun jossain vaiheessa hoksasin, 

että minikokoinenhan siitä tulee.

Mitä mieltä muuten olet tuon mallisesta / näköisestä nutusta noin ylipäätään?

Onko sellainen, mitä nykyäänkin pienillä pidetään?

Pitkä neulonta-aika käy hyvin ilmi näistä kuvista; 

innokkaasti aloitettu neule on kuvattu alkukesästä tuoksuvan pihajasmikkeen kukkiessa ja

 vastavalmistunut nuttu kuvattu lokakuussa kylmien syyssäiden väritettyä villiviinin lehdet punaisiksi.

Mutta ei se nuttujen neulominen tähän lopu. On tuossa vähän paksumpaakin lankaa odottamassa 😉 

Mietin nyt vielä kuitenkin tuon mallin kertaalleen ja muutenkin pitää pohtia, mitä tekisi.

Yksi vauvan hattu ja Unille-uninalle ovat työn alla ja niille on sentään pikkuinen saajakin tiedossa.

Mutta muuten on käsityörintamalla ns. mietinnän paikka, kun huvittaisi tehdä jotain,

mutta en keksi mitä. Tuntuu, että niin moni asia on kokeiltu ja mitään isompaa ei viitsi aloittaa. 

Joululahjaneuleita en tänä vuonna neulo.

Tai ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä.

Mutta muuten siis arki kulkee kulkuaan. Vääjäämättä päivästä ja viikosta toiseen.

Vähän alkaa olla tunne, että tulisi jo joulu ja sen jälkeen se ihanan valoisa kevät 😊

Pandemian olisi odottanut jo hellittävän, mutta ei hyvältä näytä. 

Samaan aikaan työarki alkaa palata vanhoihin uomiinsa, mikä näkyy etätöiden vähenemisenä ja 

työmatkoihin käytettävän ajan reiluna pitenemisenä ja sitä kautta vapaa-ajan (=käsitöihin käytettävissä olevan ajan)  vähenemisenä.

Toisaalta on taas mukava tavata ihmisiä pitkästä aikaa, mutta toisaalta vähän pelottaa, 

miten tuo pandemiatilanne etenee ja riittääkö kahden rokotteen suoja ennen kuin kolmas tulee mahdollisesti kaikkien ulottuville.

Harmillisen pitkäkestoinen koko kuvio.

Mitenkäs sinulla, onko arki alkanut palata normaaleihin uomiinsa, 

vai vieläkö pandemiarajoitukset vaikuttavat arkeesi?

Mukavia lokakuun viimeisiä päiviä Sinulle!

t. Satu

Pikkutossuja

 
Söpöä ja suloista.
Sitähän pienen ihmisen pieniin jalkoihin sopivat tossut ovat.

En ole aikoihin pikkutossuja neulonut. 

En kyllä sen puoleen isompiakaan.

Mutta, kun minulle vielä tuli ihan kotiin kannaettuna Novitan neulelehti alkuvuodesta ja 

ja siinä oli itselle uudenlainen "tossukat"-ohje, 

oli pakko kokeilla. 

Lankana käytin Novitan paksuhkoa Baby Wool -merinovillalankaa, 

jota minulla on muutama kerä, mutta josta en oikein keksi neulottavaa.

Lanka on ihan ok, mutta 

jotenkin tuntuu, että se on vähän kovahkoa ja ns. vetäytyy siihen muotoon aina, 

mihin tulee neulottua, eikä asetu kauniisti edes viimeistelemisen jälkeen.

Pienen lapsen perussukissa toimii kyllä hyvin.

Näissä tossukoissa ei ehkä niinkään.

Malli voisi olla kiva kokeilla toteuttaa vielä jostain hieman ilmavammasta langasta.

Pitää yrittää vielä kertaalleen jossain vaiheessa. 

Sen sijaan alla olevissa kuvissa olevien tossujen luottomalli on minulle Novitan "Vauvan tossu", 

joka löytyy heidän nettisivuiltaan 'täältä'. 

Siinäkin on käytetty samaa lankaa, 

mutta mielestäni toimii tämän mallisissa tossuissa 

huomattavasti paremmin kuin noissa tossukoissa, 

jotka ovat eräänlaiset sukkien ja tossujen sekoitukset.

Aina välillä mietin, minkä kokoiset vauvan tossujen pitäisi olla, 

mutta ehkä sitä voi luottaa noihin valmiisiin ohjeisiin, 

että tulee oikean kokoiset, jos niiden mukaan tekee 😊

Viime vuosina olen saanut usein lahjaksi neulekirjoja ja muutamia itsekin ostanut. 

Niitä on aivan ihana välillä selailla ja etsiä vinkkejä.

Ja toki silloin tällöin ohjeilla jotain tehdäkin.

Olen myös silloin tällöin ollut Novitan neulelehden tilaaja, 

mutta jälleen kerran päädyin katkaisemaan tilauksen reilun parin vuoden tilaamisen jälkeen. 

Kivahan sitä on selailla ja mukavia vinkkejä sieltäkin saa, 

mutta kun hyvin harvoin tulee kuitenkaan mitään suoraan ohjeiden mukaan neulottua, 

niin ajattelin, että säästänpä nyt siinä ja peruin tilauksen. 

Saahan tuon, tai jonkun muun, toistaiseksi kaupastakin ostettua, jos useampi itseä miellyttävä malli sattuu olemaan. 

Tarjontaa nykyään on aika paljon, muotia kun neulonta tuntuu nyt olevan. 

Välillä ohjeita on kyllä suomennettu ns. vähän sinne päin ulkomaisista ohjeista

 tai muuten netissä jo olevia ohjeita ja kuvia lehtiin painettu.

Joskus petyin itse kovastin, kun eräässä sukkalehdessä oli todella monta 

suoraan Dropsin ohjesivuilla olevaa vanhaa mallia kuvineen päivineen. 

Olisin saanut ne ilmaiseksi sieltä 😉

 Ihan hirveästi en siis sitä arvosta, mutta toisaalta, 

eihän kaikilla ole nettiyhteyttä tai osaamista/mahdollisuutta sen käyttämiseen, 

joten miksipä ei. 

Onpahan laajempi ohjetarjonta useampien ulottuvilla 

ja itse voi jokainen valita, mistä ohjeensa kaivelee😊

Miten on, tuleeko sinulle joku käsityölehti?

Vai käytätkö nettisivuilta löytyviä ohjeita vai sävellätkö omasta päästäsi?

Mukavia huhtikuisia päiviä Sinulle!