Pienet limepiirakat

Raikasta ja herkullista 💛

Sellaisia olivat nämä tyttöni mun leipomat limepiirakat.

Siis aivan ihania.

Sellaisia joita olisin voinut syödä useammankin peräkkäin, 

mutta sain sentään hillityksi itseni.

Piirakoita voi tehdä monella eri tavalla - 

perinteisesti piirakkavuoassa tai jollain aivan erilaisella, totutusta poikkeavalla tavalla.

Ainekset ja piiraan osat ovat tuttuja ja niitä tavallisia,

mutta piirakka on rakennettu useampaan osaan.

Käyhän se näinkin ja annospalatkin ovat siinä valmiina.

Piirakoissa on soikeaksi leikattu muropohja. 

Pohjan päällä on ohut kerros limetäytettä, jonka päällä keksimuruista tehty kerros.

Seuraavaan väliin on pursotettu kolme "puolipalloa" limetäytettä, johon on käytetty mm. laktoositonta vispikermaa ja itse tehtyä limecurdia.

Niiden päälle on aseteltu temperoidusta valkosuklaasta muotoiltu soikea levy.

Päällimmäisenä on sveitsiläistä marenkia

ja koristeena sekä lisää raikkautta antamassa 

raastettua limetin kuorta. 

Talvi-illan valo ei keittiössä ollut oikein riittävä ja piiraiden raikas ulkonäkö ei 

ihan pääse oikeuksiinsa hieman hämärissä kuvissa. 

Kyllä taas kelpasi istua töiden jälkeen pakkasiltana

 keittiön pöydän ääressä iltakahvilla.

Oikein ihanaa tammikuun loppua 💛

Olosukat

Kevättä kohti kevyemmin.

Minulla tuo lause toteutuu näköjään lähinnä neuleissa,
vaikka toisinkin soisi olla. 

Keväisen kevyet nilkkasukat syntyivät parina iltana töiden jälkeen telkkaria katsellessa.
Taas on siis tullut talvisen ulkoilun sijasta käytettyä vapaa-aikaa sohvan nurkassa neulomiseen.
Miten se aina siihen meneekään...
Tällä kertaa syynä voivat olla pitkät työpäivät, paukkupakkaset ja runsas lumentulo.
Tekosyitäkö? Osittain kyllä, mutta osittain itselle täyttä totta.

Lankana sukissa on vauvaneuleissa usein käyttämäni ohuehko ja pehmeä Dropsin Baby Merino, 

josta myös syksyllä neuloin pitkävartiset villasukat työkaverilleni.

Lanka ei ole varsinaisesti sukkalankaa eikä varmasti siten myöskään sukkakäytössä kestävää,

mutta olosukkiin ja unisukkiin mielestäni täysin käyttökelpoista;

ohutta, pehmeää, hiostamatonta ja kutittamatonta.
Jotenkin tykkään tuosta langasta kovasti, sillä sitä on helppo neuloa ja lanka vaan tuntuu hyvältä.
Pitemmän käytön ominaisuuksista minulla ei ole tietoa,
mutta toivotaan parasta.

Sukissa on 60 silmukkaa ja ne on neulottu 2,75 puikoilla.

Perusraita on aina turvallinen ja samalla reipas vaihtoehto konstailemattomiin perussukkiin.

Matalan perusresorin jälkeen sukkiin tuli vain yksi raitarivi ja sen jälkeen tiimalasikantapää,

jota en yleensä juuri käytä, mutta joka mielestäni sopii tällaisiin 

kevyisiin sukkiin perinteistä vahvistettua versiota paremmin.

Tuon tiimalasin tekeminen on minulle vielä opettelua ja en ole täysin sinut sen kanssa muutenkaan, 

mutta menetelköön nyt.

Olosukat

Tykkään jo nyt näistä olosukista.

Kunhan kelit tästä vähän lämpenevät, otan ne ilman muuta käyttöön.

Tässä vielä pakkasen paukkuessa nurkissa, 

pidän mieluummin paksumpia ja vähän korkeampivartisia jalan lämmikkeitä.

Mutta lohduttavaa on, että paksun lumipeitteen alla puutarha talvehtii pakkasista huolimatta

 ja ennen kaikkea valon määrä lisääntyy. 

Kaupasta ovat jo ensimmäiset tulppaanitkin lähteneet mukaan kotia piristämään. 

Ovat ne vaan ihania piristyksia iloisine väreineen;

pilkahdus keväästä ja kasvun ihmeestä.

Ei menekään enää kuin hujaus ja ollaan jo keväässä

 ja tulppaaneja voi ihastella myös tuolla taivasalla.

Kaunista talvista viikonloppua!

Viikonlopun iltapalalle

 

Itse tehty minihampurilainen

Joskus iltaisin,

tai oikeastaan aika usein iskee pienen suolaisen nälkä.

Arkena ei yleensä kovin kummoisia viitsi iltapalaan panostaa,

mutta sentään joskus viikonloppuisin tulee nähtyä asian eteen vaivaa.

                         

   

Rehellisyyden nimissä on taas todettava,

että valtaosan tästä tänne kuviksi päätyneestä iltapalasta

ideoi ja toteutti tyttäreni.

Minä olin vähän assistenttina ja apukäsinä lähinnä tekemisen loppuvaiheessa.

Menuun kuului mm. bruschettaviipaleita,

joiden päällä oli mausteista kanaa, tomaattia ja juustoa.

Pienissä kinkku-juusto-ananas- sekä kinkku-pepperoni-juusto-pitsoissa on

pohjana käytetty neliömäistä Fazerin rullarieskaa,

josta on leikattu pienempiä neliöitä napostelupitsapaloiksi.

Nopea apua pitsan nälkään.

Kylmäsavulohitäytteiset ruisnapit ovat aivan mahtavia ja niitä varsinkin minä

tykkäsin napostella.

Rapeat chilistä potkua saaneet pienet chili-juusto -snacksit olivat 

melko tulisia minun makuuni, mutta tulisuudestaan huolimatta ne olivat 

juuri sellaisia pikkusuolaisia, joita oli vaan ihan pakko napostella.

Chili-juusto-snacksit

Ehkä kaikkein suosituimmat olivat kuitenkin itse leivottuihin pehmeisiin

pieniin sämpylöihin tehdyt barbequen sekä sweet chilin makuiset nyhtöpossuhampurilaiset.

Molempien hampurilaisten täytteenä oli nyhtöpossun ja mausteiden lisäksi jääsalaattia,

kuullotettua paprikaa ja punasipulia sekä pitsajuustoraastetta.

Kylläpä taas nälkä lähti ja tuli hyvä mieli 😊

Kaulan ja otsan lämmikettä

Sain joululahjaksi kaksi kerää beigen harmaata

pörröistä ja pehmeää Novitan Pilvi-lankaa.

Olin jo pitempään miettinyt tuubihuivin neulomista itselleni, 

joten tämä lanka ilmaantui lahjakääröstä kuin tilauksesta. 

En löytänyt ohjetta, joka olisi suoraan käynyt tähän projektiin,

joten sävelsin omasta päästäni. 

Pienen pohdinnan ja laskemisen jälkeen päädyin 

luomaan 112 silmukkaa. 

Tarkoitus siis oli, 

että huivi on riittävän löysä asettuakseen mukavasti kerran kaulan ympärille, 

mutta myös riittävän kapea, jotta lämmittäisi eikä valuisi olkapäille.

Ja riittävän korkea, että kuitenkin jossain vaiheessa ilmaantuva löysyys ei haittaisi
ja että se lämmittäisi kunnolla ja

että sitä voisi tarvittaessa vetäistä vähän päänkin suojaksi.

Huivi on neulottu 60 senttisillä 5 pyöröpuikoilla.

Itse asiassa en tykkää yhtään noista metallisista puikoista, 

joita tässä jouduin käyttämään, koska puisia ei minulla juuri tuota kokoa toistaiseksi ole.

Ylhäällä ja alhaalla on kahdeksan kierrosta 2 o 2 n -joustinta ja

välissä on neulottu joka toinen kierros oikein ja joka toinen nurin. 

Näin sain mielestäni neulokseen paksuutta ja rakennetta istuvuutta parantamaan.
Jos ja kun neulon vastaavanlaisesta langasta toisen samanlaisen,
vähennän kuitenkin silmukoiden määrää noin sadan kieppeille.

Tuubihuivin lisäksi langasta riitti hyvin myös pannan tekemiseen. 

Pannassa on 22 silmukkaa ja neuleena yksinkertainen joustinneule,

yksi oikein, yksi nurin 4 puikoilla neulottuna.

Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä pantaan ison kierteen,

jonkinlaisen palmikon tyyppisen.

Pienellä säätämisellä onnistui suhteellisen hyvin.

Tammikuun alussa näyttäytyi aurinkokin ja ajattelin, 

että saisin vasta sataneella lumella aikaiseksi hyviä kuvia. 

Jotenkin lumen ja talviauringon valon sävy on hyvin kylmä,

josta syystä langan värikin näyttää näissä kuvissa sinertävältä. 

Yritin vähän kuvankäsittelyllä noita muokata luonnollisempaan suuntaan, 

mutta taidot ja kestävyys eivät riittäneet, joten  näillä mennään 😊

Setti on suloisen pehmeä ja lämmin.
Tuli jo testattua, kun tammikuun pakkasetkin alkoivat sopivasti saman tien. 

Lankojen lisäksi sain joululahjaksi ihania "käsintehty"-, "handmade"- ja "made with love" -merkkejä.
Niistä "käsintehty" päätyi viimeistelemään tämän huivin.

Huivi oli siis jo kertaalleen käytössä ja mielestäni istui kuitenkin hyvin

omaan kaulaani harmaan villakangastakin seuraksi.

On suloisen pörröinen ja pehmoinen 💗

Pipoja välillä

Pipojen neulominen ja virkkaaminen on ollut suosittua jo pitempään.

Minä olen keskittynyt tekemään niitä pääasiassa vauvoille ja lapsille,

enkä ole todella pitkään aikaan kokeillut tehdä aikuisten pipoja.
Hitaasti syttyvää laatua kun olen, 

olen viimein päässyt pipojen tekemisen makuun minäkin.

Pipo merino- ja silkki-mohairlangoista

Langan valinta päähineeseen on aina ollut minulle hankalaa.

Langan kun pitäisi olla lämmin, riittävän paksu, pehmeä ja ennen kaikkea se ei saisi kutittaa.

Tähän pipoon päädyin valitsemaan pehmoista Dropsin Baby Merinoa

ja pilven kevyttä Dropsin Silk Mohairia.

Olen pitkään vierastanut mohairlankoja, koska pehmoisuudestaan ja pörröisyydestään huolimatta

  ne ovat kokemukseni mukaan vähintään jonkin verran pistelleet ja kutittaneet.

Mutta, koska moni neuloja ja monessa ohjeessakin vannotaan nimenomaan tuon Dropsin silkkimohair-yhdistelmälangan nimeen,

päätin kuitenkin kokeilla.

Ajattelin, josko silkki ja merino siinä sivussa vielä kokonaisuutta pehmentäisivät.

Ja onhan se pehmoinen ja lämpöinen,

 mutta minua erittäin herkkäihoista se meinaa pikkuisen kutittaa,

 jos on ihoa vasten silloin, kun on vähän hiki pinnassa.

No, tämä pipo tuli tehtyä tällaisella yhdistelmällä ja vielä mietin,

millaisen lankacocktailin kehittelen samaan aikaan hankkimani valkoisen mohairlangan seuraksi.

Tämä pipo on yksinkertaisuudessaan jopa tylsä, mutta helppo, nopea ja loppujen lopuksi ihan näyttäväkin.

Pipo on neulottu 3,75-koon 40 senttisillä pyöröpuikoilla kolminkertailla langalla;

yksi kerä vauvamerinoa ja kaksi kerää silkkimohairia. 

Merino meni kaikki, kun käytin loput tupsuun, mutta silkkimohairia jäi vielä pikkuisen.

Silmukoita on 96 ja koko matkalla neulottu yksi oikein, yksi nurin -joustinneuletta.

Pipon korkeutta on helppo säädellä ja voi miettiä, 

haluaako käännettävän reunan vai ihan yksinkertaisen, 

vai haluaako pipon olevan päänmyöntäinen vai törröttävän päälaella, 

kuten taitaa olla nykyään enemmän tapana.

Näillä määrillä näin neulottuna tämä pipo sopii erittäin hyvin ns. keskikokoiseen naisen päähän.

Joustavana se sopii toki hyvin myös pienempään päähän, jolloin se näyttääkin oikein muhkealta ja istuvalta. 

Isompipäinen, kuten minä, saa siitä kohtuullisen hyvin istuvan perusmyssyn.

Itselleni voisi olla pikkuisen isompi, jotta neulos ei olisi venyneenä koko ajan,

joten seuraavaan vastaavan vahvuiseen piponeuleeseen laitan muutaman silmukan lisää.

Kokeilin pipoon erilaisia tupsujakin. 

Tai siis kolmenlaisia, kun niitä oli valmiina. 

Pieni lankatupsu on valmistettu piposta ylijääneistä langoista, kun taas musta ja harmaa ovat tekoturkista. 

Sama pipo, neljä ulkonäköä.

Olisi kiva kuulla mielipiteesi, mikä yllä olevista toimii parhaiten 😊

Mukavaa viikonloppua ja kivoja ulkoilukelejä,

t. Satu



Pienelle pehmeää

Poutapilven hahtuvat ja tammikuiset hanget.

Siinäpä mielikuvia, 

joiden perusteella syntyi pikkuisen ihmisen neulemyssy.

Taaperon myssy

Veikeä tupsupipo on neulottu Novitan pehmoistakin pehmoisemmasta
Pilvi-langasta. Puikkoina 3,5 koivupuikot sekä kierre- että sukkapuikkoina.

Myssyssä on 76 silmukkaa alusta loppuun. 

Alussa on neulottu kaksi oikein - kaksi nurin -joustinta kymmenen kierrosta, 

jonka jälkeen pelkkää oikeaa ylös asti. 

Kun myssy on riittävän korkea, tässä 17 cm, päätellään kaikki muut silmukat paitsi molemmista reunoista neljä, 

joilla neulotaan pienet tupsujen antennit.

Tupsut tein haarukkatekniikalla, 

koska tarpeeksi vahvaa pahvia pienten kiekkojen tekemiseen ei löytynyt. 

Käytin haarukkana muovista ruoanlaittohaarukkaa, 

joka on siis normaalia ruokahaarukkaa ehkä tuplaten isompi.

En ollut tupsujen tekoa haarukalla aiemmin kokeillutkaan, enkä ehkä kokeile uudestaankaan. 

Sen verran neliömäinen tupsusta tuli, että tupsun pallomaiseksi muotoilu koetteli hermojen kestävyyttä.

Myssyn malli on siitä ihana, että sen kokoa on erittäin helppo muokata tarpeen mukaan

 ja niitä on mukava neuloa "välipalatöinä".

Tämä myssy sopii käyttäjän koosta riippuen arviolta noin vajaan vuoden ikäisestä kahteen vuoteen asti.

Omasta mielestäni myssystä tuli aikas suloinen. 

Mietin vielä sen vuorittamista ohuella fleecellä, 

jolloin siitä tulee kunnon talvipäähine.

Tässä muodossaan se sopii hienosti pikkupakkasilla söpöilyyn, 

mutta viimaa vastaan tarvittaisiin vielä lisäsuojaa.

Unelmankevyitä talvipäiviä Sinulle!