Suloisia asusteita

Taas on syksyn mittaan tullut väkerrettyä pienenpieniä neuleita.
Ihan vaan tekemisen ilosta, koska niitä on niin kiva tehdä😊

Lankana käytin jälleen ohutta ja pehmoista Dropsin Baby Merinoa ja sen karkkimaisen

suloista vaaleanpunaista sävyä, jolla saa aikaiseksi vaaleanpunaisia unelmia 😊

Instagramin puolella nämä ovat jo olleet nähtävissä, 

laitanpa nyt tännekin, kun en vaan malta jättää esittelemättä...

Koska pyrin neulomaan sekä sukkien että lapasien molempia pareja kerrallaan,

jaan alkuperäisen kerän yleensä kahteen mahdollisimman saman kokoiseen kerään 

varsinkin silloin, kun lankaa ei ole useampaa kerää jo valmiiksi.

Neuleet etenevät sitten suurinpiirtein samaa tahtia, 

Eli ensin luon silmukat molemmista, sitten teen esim. varren vuoron perään molempiin,

sitten kantapään vuorotellen jne. 

Näin vältyn siltä, että minun pitäisi aloittaa toinen samanlainen alusta, juuri, kun olen saanut yhden valmiiksi. 

Siitä en nimittäin tykkää.

Sekä sukissa että lapasissa on varressa molemmissa 40 silmukkaa.

Mallineule on se tuttu ja turvallinen, 

jota niin usein käytän. Edellisistä löytyy kuvia ja juttua muun muassa näiden linkkien  takaa:

"Pitsisukat lahjaksi", "Pienen neidin pitsisukat", "Niin hempeää" sekä "Pienelle valkoista".

Vuosia sitten hankittuja Pentikin sydämenmallisia tuikkukippoja 

tulee käytettyä todella harvoin. Meillä on niitä muutamia eri värisiä,

mutta nykyään suosin lähinnä kirkkaita tuikkukuppeja.

Vaikka vaaleanpunainen pienissä neuleissa ja kukissa onkin niin suloinen,

en oikein osaa sitä kotona sisustuksessa tai omassa vaatetuksessa käyttää. 

Siksipä olikin taas kiva huomata, kuinka kaunis tämä tuikkukuppi oikeastaan onkaan.

Se jäi näiden kuvien ottamisen jälkeen käyttöön enkä piilottanut sitä taas kaapin kätköihin.

Pitäisikin taas syksyn tullen ottaa käyttöön vähän värikkäämpiä muutenkin.

Lapasten valmistumisen aikaan alkusyksystä kotipihalla kasvoi muutama freesia,

jotka lähtivät kasvamaan keväällä istuttamistani sipuleista. 

Tykkään todella paljon freesian makeasta kukkaistuoksusta ja tuoksuttelin tätäkin

kuvissa näkyvää kaunotarta vähän väliä. 

Freesia on siitä kiitollinen, että se säilyy leikkokukkanakin suhteellisen hyvin.

Pitsineule toimittaa näissä molemmissa neuleissa resorin virkaa.

Ryhtiä ja istuvuutta lisäämässä sukissa on

 kantapään takana 1 kiertäen oikein 1 nurin -joustineuletta puolella silmukkamäärällä. 

Vastaavasti lapasissa on samanlainen joustinneule sisäpuolella ranteen kohdalla. 

Kavensin lapasissa joustimen alkaessa neljä silmukkaa, 

jotta itse käsiosasta ei tulisi liian leveä.

Sekä sukissa että lapasissa on molemmissa ns. leveä nauhakavennus,

jota olen pääasiassa tottunut käyttämään ja joka antaa mielestäni kivan siistin vaikutelman.

Vauvan pitsilapaset

Tällaiset pitsikuviolla somistetut ohuet asusteet ovat ilmavat, mutta toki lämmittävät ja suojaavat,

mutta toisaalta eivät ole liian kuumat.

Ne toimivat hyvin siltään pienten varpaiden ja sormien lämmikkeenä automatkoilla ja kauppa- tai kyläilyreissuilla,
kun ulkona ei tarvitse olla kauan tai jos ei ole kovasti pakkasta ja tuulta.

Vauvan pitsisukat

Syksy on jo hyvässä vauhdissa. Vaikka siitä tykkäänkin, kaipaan jo nyt kesää ja kukkasia.

Niitä ihanan valoisia kevään, kesän ja alkusyksyn päiviä, 

jolloin sai pihalta poimia kukkasia kuvien somisteeksi ja valo riitti luonnollisen sävyisten kuvien ottamiseen.

Kohta tunnelmoidaan sitten vähän enemmän kynttilöiden ja valosarjojen valossa.

Toisaalta mukavaahan sekin on.

Suloisia hetkiä päivääsi!

Monet kasvot

Sitä aina välillä tulee miettineeksi rooleja,

joita ihmisillä, itselläkin, on ja joiden mukaan sitä eri tilanteissa toimii.

Niitä tavallaan monia erilaisia kasvoja,

joina näyttäytyy ja maskeja, joita käyttää, tietoisesti tai yleensä tiedostamatta.
Jollaisena ihmiset sinut näkevät.

Kotirooli, työrooli, harrastusrooli.

Äitirooli, lapsirooli, siskorooli ja joskus välillä isäkin.

Koiranulkoiluttaja, puutarhuri, kuntoilija.

Naapuri, kirjaston ja työterveyden asiakas, kaupassa kävijä, vanhempainillan osanottaja. 

Siinäpä rooleja, joissa tunnistan itseni lähiaikoina toimineen.
Näiden sisällä voisi eritellä lukuisia eri tasoja;
töissäkin rooli vaihtuu hetkessä esimiehestä alaiseksi, asiakaspalvelijasta asiakkaaksi,
asiantuntijasta noviisiksi jne. 

Normaalin arkipäivän aikana sitä toimii todella monien eri vaatimusten ja odotusten mukaan.

Osa niistä tulee annettuna ja osa sisäsyntyisesti.

Roolit tuovat meille monet kasvot.

Näyttäydymme erilaisena eri ihmisille eri tilanteissa.

Puhumme, toimimme, teemme asioita erilailla ja erilaisella intensiteetillä riippuen siitä,

missä roolissa kulloinkin toimimme.
Osa kohtaamistamme ihmisistä tuntee meidät vain jonkun tietyn roolin kautta,
osa taas jonkun toisen. Sama pätee tietysti myös toisinpäin.
Kun näkee tutussa ihmisessä pilkahduksen hänen toisesta roolistaan,
huomaa hetkellisen vierauden, kummeksunnan tunteen, kunnes taas tottuu.
Ihmismieli on erikoinen.

Sitä tiedostaa asioita, niiden eri puolia. Miettii vaikuttimia, on skeptinen tai luottavainen.

Sillä, millaisessa roolissa kulloinkin toimii, 

on usein iso vaikutus siihen, miten puhe ja toiminta kulloinkin tulkitaan.

Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, miksi tuntee, kuten tuntee; miksi toinen toimii, kuten toimii.

Missä roolissa hän sillä hetkellä on, mikä on hänen työtehtävänsä tai oma agendansa.

Mihin sitä itse voi vaikuttaa ja mihin ei. 

Kannattaako murehtia tai menettää hermonsa asiasta, 

jolle ei mitään voi. Ja jos voi jotain tehdä, mitä se on, mikä osa se on mistäkin.

Paljon kysymyksiä, mutta joskus on hyvä pukea nekin sanoiksi.

Kuvissa näkyvän upean ruukkuruusun ostin äitienpäivän alla terassin pöydälle.

Ostohetkellä ruusu oli vaaleanpunainen.

Hyvin pian alkoi muodonmuutos.

Vaaleanpunaiset kukat alkoivat ulommista terälehdistä lähtien muuttua vihertävän valkoisiksi,

lopulta suhteellisen vihreiksi ja vasta pitkän ajan kuluttua kuihtua.

Tämän lisäksi osa kukista kasvoi alusta alkaen valkovihreinä ja osa vaaleanpunaisina.

Ja, kyllä, saman kukkavarren vierekkäiset nuput olivat erivärisiä, 

joten kysymys oli yhdestä ruususta, ei useammasta samassa ruukussa olevasta taimesta.

Ihmettelimme ja ihastelimme kameleonttiruusua koko kesän.

Sen kukkivat kasvot muuttuivat kesän edetessä,

mutta se säilytti kauneutensa.

Monet kerrat kukkaa katsellessani mietin sen sävyjä ja kukkien erilaisia muotoja.

Sen erilaisia kasvoja. Samalla pohdin usein kulunutta päivää,

sen tapahtumia, omia tekemisiäni ja päivän kohtaamisia.

Erikoinen kukka, kun sai minut pysähtymään miettimään tällaisia asioita useamman kerran.

Toki osansa oli varmasti sillä, että kesäiltoina oli aina kiva istua terassin pöydän ääressä 😊

Pakkasyön jälkeen paistaa taas aurinko!
Aurinkoisia syyspäiviä sinullekin 🌞

Patioruusu

Pitsisukat pienelle syksyksi

Jälleen on puikoilta pudonnut yhdet taaperon kokoa olevat sukat.

Lankana näissä on hiukan kylmän sävyinen roosa Dropsin Baby Merino -lanka.
Itse kuitenkin tykkään väristä kovasti.
Aiemmista puheistani huolimatta olen siis sortunut hankkimaan tätä lankaa jälleen.
Se on vaan niin ihana neuloa ja värejä on joka lähtöön, joten mitäpä sitä muuta voi.

Pitsikuvio on jälleen sama, mitä olen aiemminkin tehnyt.
Aiempia tuotoksia pääset halutessasi katsomaan mm. täältä, täältä ja täältä.
Hieman hassulta tuntuu näitä samantyyppisiä täällä esitellä,
kun näistä ei ole uutta kerrottavaa. Vähän vaan koko, varren pituus ja väri vaihtelevat.
Toisaalta toimittaahan tämä blogi ikäänkuin käsityöpäiväkirjankin virkaa.

Tämä malli jotenkin vaan vetää puoleensa;

ei tarvitse liikaa miettiä, kun neuloo. 

Toimii siis hyvin, kun pitää ajatuksia selkiyttää 😊

Ja sille on tarvetta, kun loma on vain kaukainen muisto ja oma työ on yhtä härdelliä.
Syksykin on jo tullut vääjäämättä ja vaikka syksyn lapsena siitä pidänkin,
vaikuttaa vähenevä valo näin aikuisiällä näköjään entistä enemmän omaan olotilaan.
Välillä pitää siis muistaa ulkoilla leppoisasti, rentoutua ja ihan oikeasti myös nukkua riittävästi.

Tsemppiä syksyiseen viikkoon!

Syksyn sävyiset kämmekkäät

Syksyn lähestyessä alkavat murretut,
maanläheiset sävyt sekä ylipäätään tummemmat värit vetää puoleensa,
joten nyt on hempeiden pikkuneuleiden lisäksi puikoilta tipahdellut myös aikuisten koossa olevia
syysasusteita.

Heinäkuussa kävimme Turussa kansainvälisillä markkinoilla ja

tyttären kierrellessä kaverinsa kanssa markkina-alueella kävin Turun keskustassa 

olevassa Käsityökeskus Tuumassa ja Lankamaailmassa.

Tuumasta ostin pienen pussillisen erilaisia Dropsin lankoja,

joista itselleni uusi tuttavuus oli ilmava ja pehmeä babyalpakkaa ja merinovillaa sisältävä sekoitelanka Sky.

Etsin nimenomaan herkkäihoiselle sopivaa lankaa, josta voisin tehdä ranteenlämmittimet,

ja tähän lankaan ja sen tuntuun iholla olen tyytyväinen.

Kerästä Sky:ta sain aikaiseksi nämä noin naisten L-kokoa vastaavat rannekkeet 

sekä pitkävartiset kämmekkäät. Ja harmillisesti lankaa jäi vielä vähän ylikin.

Molemmissa niissä on 36 silmukkaa. Alussa ja lopussa sekä peukalon lopussa on kuusi kierrosta helmineuletta..
Neuloin nämä molemmat 5 kulmikkailla puupuikoilla, joiden tuntumasta tykkään tosi paljon.

Rannekkeisiin on neulottu vähän kavennusta rannetta kohti ja taas levennystä peukaloa kohti,

jolloin ranneke istuu paremmin kädessä ja asettuu mielestäni oikeaan kohtaan esim. hiirikättä lämmittämään.
Jälkikäteen ajatellen rannekkeisiin olisi aivan hyvin voinut neuloa muutaman lisäkierroksen, mutta menettelee toisaalta hyvin näinkin.

Kämmekkäät

Pääsiäisruoho-ohransiemenistä kukkapenkin laidalla kasvaneet ohrat

pääsivät myös mukaan kuvaan,
kun ne minun mielestäni vaan niin hyvin sopivat tähän syksyyn 😊

Ranteen lämmittimet

Pehmoisten ohuehkojen kämmekkäiden lisäksi neuloin sitten vielä

vähän viileämmille keleille sopivat paksummat kämmekkäät.
Nämä sopivat ihan pakkasillakin pidettäväksi varsinkin, jos alle laittaa vaikkapa ohuet neulesormikkaat.

Näiden Novitan 7 Veljestä-langasta 3,5 puikoilla neulottujen kämmekkäiden alussa on kahdessa kerroksessa kierrereuna.
Kierre on myös sormien kohdalla. 

Silmukoita on 44 koko matkalla pl. kiilapeukalo. 

Kahdeksalla jaettu kuvio on itse sommiteltu ja "suunnitelma" muuttui monta kertaa matkan varrella,
joten ainakaan "tähtikuvioiden" välissä olevat pilkkurivit eivät ole symmetriset.

Kämmekkäät

Juuri nyt tätä kirjoittaessani syyskuisena sunnuntaina illan suussa sataa kaatamalla ja tuulee kovasti.
Sisällä on niin hämärää, että kohta pitää valot laittaa päälle.
Ainakin, mikäli meinaan tarttua tuossa pöydän reunalla odottavaan pikkuneuleeseen.
Pari kynttilää jo hetki sitten sytytin.
Ei voi siis välttyä ajatukselta, että pimeä ja kylmä vuodenaika on jo hyvää vauhtia tuloillaan
ja nämäkin tuotokset pääsevät tositoimiin.

Sitä ennen kuitenkin nautitaan hetkestä 

ja vaihtelevista, mutta toivottavasti kauniista syyspäivistä !

Syytä juhlaan

Taas on syksy ja se aika vuodesta, 

kun oman kalenterini vuosi on vaihtunut.

Ja tällä kertaa myös vuosikymmen.

Suklaavadelmatäytekakku

On kliseistä todeta, että kylläpä aika kuluu nopeasti. 

Mutta hitsi vieköön, niin se kuluu!
Ainakin kun katsoo taaksepäin.

Vasta eilen leikin lapsena uimarannalla, kävin äidin kanssa marjassa ja leikin lähimetsässä naapuruston lasten kanssa majaleikkejä. 

Vasta eilen olin rippileirillä, valmistuin ylioppilaaksi, opiskelin, menin töihin ja naimisiin.

Vasta eilen syntyivät lapset, hankimme koiria ja muutimme kerran jos toisenkin. 

Vasta eilen. 

Vaikka muistan elämäni taitekohdat kuin eilisen, 

väliin taitaa sittenkin mahtua päivä, kuukausi, vuosi ja vuosikymmen jos toinenkin.

 Vaikka muistan sen kuin eilisen, on aika tehnyt tehtävänsä. 

Kaikkea en kuitenkaan muista.
Mutta olen elänyt koko ajan. Ja olen siitä kiitollinen. 

Elämä on opettanut, että se on rajallinen ja että toisinkin voisi olla.
Siispä suuntaan iloisin mielin eteenpäin.
Syytä juhlaan siis.

Ihanilta lapsiltani sain nämä kauniit kortit - ajatus upeasti mukana molemmissa.
Hekin ovat huomanneet, että äiti tykkää ruusuista 💗

Rakas tyttäreni leipoi syntymäpäiväkseni todella herkullisen suklaavadelmakakun.
Suklaan ja vadelmien yhdistelmä on todella vastustamaton.

Sisällä on tuhti suklaakakkupohja.

Ensimmäinen täyteväli kätkee sisäänsä vadelmamoussetäytteen

 ja toinen väli puolestaan suklaarouheella täydennetyn vaniljakermavaahdon, 

johon on lisätty tuoreita vadelmia.

Taivaallisen herkullista!

Lisänä tarjolla oli kaupasta ostettuja kauralastuja ja tyttären omalla reseptillään leipomia

kuohkeita suklaacookieita, jotka tekivät hyvin kauppansa. 

Toki makean vastapainona oli myös suolaista. Tällä kertaa minun itseni leipomana. 

Perinteisen kinkkupiirakan lisäksi tarjolla oli 

minimuffinssivuoassa paistettuja fetapinaattinyyttejä, joiden ohje löytyy Annin uunissa -blogista. 

Aiemmin meillä oli niitä hieman paremman näköisenä, tyttären itse varioimana versiona vappubrunssin aikaan. 

Pääset kurkkaamaan ko. tekstiä tästä.

Viinirypäleen puolikkaat tarjosivat raikkautta suolaisen ja makean välillä.

Vaikka itsellä on jo kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta, 

on tietenkin mukava, kun muistetaan; eihän sitä voi kieltää.

Huomioiminen ja rakkaat ihmiset ovat kuitenkin ne tärkeimmät asiat.

Herkullisen vadelmaisen suklaakakun, kivojen ja tarpeellisten lahjojen

ennen kaikkea ihanien ihmisten ja iloisten hymyjen myötä on 

taas mukava jatkaa arkea. 

Seuraavan numeron vaihtumiseen on vielä lähes vuosi aikaa.

Olkoon se hyvä vuosi, 

ihan jokaiselle 💗