Alpakkahuivit I ja II

Tämän kesän yksi saavutus oli, että sekä ostin huivilangat että neuloin niistä kaksi huivia ja vieläpä saman kesän aikana. Minulle se on iso saavutus, sillä yleensä tällaiset vähänkään isommat neuletyöt jäävät kesken ns. odottamaan päivää parempaa ja neulontamotivaation jatkumista. Nyt kuitenkin uusi huivi pääsi puikoille heti ensimmäisen valmistuttua. Valtaosan neulontatyöstä tein pihakeinussa istuessa ja äänikirjaa kuunnellessa, mutta toki alkukesän sateisina päivinä myös sisällä ikkunan ääressä nojatuolissa joko telkkaria katsoessa tai jälleen äänikirjoja kuunnellen. Siinäpä se aika menee nopeasti ja kuntoilu kohdistuu vain sormiin ja ranteisiin, joita sitten saakin välillä venytellä, jotta eivät kipeydy.

Lankana on Rowan Alpaca Classic, jossa on 57 % alpakkaa ja 43 % puuvillaa. Langat lähtivät mukaan lankakauppiaan suosittelun perusteella, kun yhdellä  ruokatunnilla loppukeväästä kävin pikaisesti paikallisessa lankakaupassa. Toinen langoista on pörröisempi ja toinen sileämpi, mutta ajattelin, että se ei haittaa, vaan voi oikeastaan tehdä neuleesta vielä vähän mielenkiintoisempaa. 

Neuloin 4,00 mm pyöröpuikoilla. Ensi alkuun tyttäreltä joululahjaksi saamillani mustilla eebenpuisilla 40 cm pyöröillä ja työn edetessä koivuisilla 80 cm pitkillä. Molemmat puikot toimivat hyvin; löysähkö neule kulki vaivattomasti ja puikot olivat kevyet kädessä.

Ensimmäisen huivin (yllä) aloitin harmaalla ja kun toisesta harmaasta kerästä oli mennyt noin puolet, vaihdoin viininpunaiseen, jolla neuloin myös 1,5 kerän verran. 

Toisen huivin aloitin viininpunaisella ja puolentoista kerän jälkeen vaihdoin väriä, joten loppuosa huivista tuli harmaalla, jota myös meni puolitoista kerää (alla).

Näin kuvia katsellessa ensimmäinen huivi on enemmän omaan makuuni sekä värinsä että ulkonäkönsä perusteella. Mutta,  mitäpä mieltä sinä olet? 

Kuvat on otettu erilaisessa valaistuksessa. Yllä olevassa, auringossa otetussa kuvassa, värit ova hieman luonnollista kirkkaampia, kuin alla olevassa pilvisellä säällä otetussa, missä värit ovat hailakammat, mutta kuitenkin enemmän luonnollisemman oloiset. 

Varta vasten huivien pingotusta varten ostin kesän mummolareissulla pingotusalustan, josta viime kerralla jo täällä mainitsinkin. Ja hyvin se osoittikin toimivansa 😊 Kastelin huivin ensin viileässä vedessä läpimäräksi ja kiedoin niin suorana kuin sain isoon froteepyyhkeeseen joksikin aikaa, jonka jälkeen pingotin jonkun verran kostean huivin alustalle.

Pingotettujen huivien kokoa on vähän hankala määritellä, mutta ihan reilun kokoiset niistä tuli. Ihanan ohuet ja helposti kaulaan kiedottavat. Mittasin kuitenkin, että pidemmän "suoran" sivun pituus on noin 170 cm ja päättelyreunan eli harmaan ja viininpunaisen reunan pituus on noin 110 cm. Huivi on malliltaan pitkulainen. Muoto syntyi niin, että jokaisella edestakaisella kierroksella lisättiin kaksi silmukkaa ja kavennettiin yksi silmukka. Huiveihin meni yhteensä kuusi 50 g kerää eli kolme kerää molempia värejä. Yhden huivin paino on siis noin 150 g, joten kevyet ne tosiaan ovat.

Ohjetta huiveihin ei ole, vaan kuten näkyy, olen kokeillut niissä erilaisia helppoja pitsikuvioita. Huivit on neulottu kuitenkin aina oikein, myös pitsien kohdalla, joten niiden osalta ne ovat molemmin puolin samanlaiset. Ainoastaan kahden värin osuudessa näkee selkeästi, kumpiko on oikea ja kumpi nurja puoli. 

Kohti syksyä tässä vääjäämättä mennään ja vaikka kuinka haluaisin pitää kiinni kesästä ja kesän valosta, on tunnustettava, että näillekin huiveille on käyttöä loppujen lopuksi aika piankin. Ihana kuitenkin ajatella, että puolen vuoden päästä on jo helmikuun puoliväli ja talven pimeys vähitellen takana 😉 

Työrintamalla tekemistä riittää ja kesäloma on muisto vain. Pienestä viikonloppumatkasta haaveilen nyt syksylle, mutta pitää katsoa, miten se sitten loppujen lopuksi toteutuu. Nautitaan vielä kuitenkin kesästä 💚

Aurinkoisia elokuun päiviä Sinulle!

Vihdoinkin valmis

 

Aurinkoista tammikuista viikonloppua! Pakkassäässä mennään, vaikka onneksi kylmyys on jonkun verran hellittänyt kuukauden alun lukemista. Koska talvi pitää meitä edelleen tiukassa otteessaan, villaisten neuleiden neulominen on tuntunut hyvinkin luontevalta ajankululta viime viikkoina. Tosin, ja rehellisesti sanottuna, minähän neulon nimenomaan kesähelteellä tummasta villalangasta ulkona (kun muuten ei oikein hyvin näe). Ja toki muutenkin, en oikein muita kuin villa(sekoite)neuleita osaakaan neuloa. Muista langoista sitten virkkaan ;)

Minulla on kaksi perinteistä isohkoa kahvallista pajukoria käsityökoreina ja niistä toisen vakiosijoituspaikka on olohuoneessa ikkunaa lähinnä olevan nojatuolin vieressä. Toinen on sitten enemmän kuljeskelevaa sorttia ja siirtyy mukanani minne minäkin, jos sillä päällä olen. Mutta se "ongelma" molemmissa on, että ne "keräävät" uumeniinsa pieniin pussukoihin tai jopa ihan irralleen, keskeneräisiä käsitöitä, aloitettuja lankakeriä sekä "kadonneita" virkkuukoukkuja ja puikkoja. Kummallista... Tunnistaako teistä joku vastaavaa ilmiötä?

Ja kun kori alkaa olla niin täynnä, että en sieltä enää mitään löydä, nostan korin/korit eteeni pöydälle tai sohvalle ja alan nostella sieltä sekä aloittamista vaille valmiita että oikeasti lähes valmiita (tai ainakin puoliväliin tehtyjä) käsitöitä.

Yhdellä tällaisella löytöretkellä löysin toisen korin pohjalta pienessä muovipussissa olevan harmaan huivin alun. Olin aloittanut sen muistaakseni pari vuotta sitten syksyllä. Alussa se eteni nopeasti, mutta sitten jostain syystä jäi jumittamaan. Viime talvena tein siihen muutaman kierroksen, mutta taas se jäi. Luulen, että jumitus johtui ehkä siitä, että huiville ei ole minkäänlaista ohjetta, vaan aloin tekemään sitä ihan summittaisesti. Muistan, että suunnittelin silloin laativani sille ihan oman ohjeenkin. Pitkän etsinnän jälkeen löysinkin yhdestä muistivihostani aloitettua suunnitelmaa. Mutta se oli (tietenkin) jäänyt kesken, enkä muistanut, miten olin ajatellut kavennukset ja levennykset, kuvioista puhumattakaan. Siksipä tällä korin uumeniin suuntautuvalla retkelläni päätin ottaa keskeneräisen tekeleen esille ja tutkia sitä tarkemmin. Pääsin lopulta suurin piirtein kärryille, mitä olin ajatellut ja päätin, että nyt teen sen vihdoin valmiiksi. Niinpä vuoden vaihtuessa muutamana lomapäivänä neuloin huiviin epämääräisiä reikäkuvioita entisten jatkoksi ja langan loputtua loppui huivin tekeminenkin. Eli valmista tuli vihdoinkin 🤍

Langan vyöte oli hävinnyt, mutta muistelen, että se on Novitan Lumous-lankaa. Googlettamalla selvisi koostumuskin, eli siinä on 44% akryyliä, 26% polyamidia, 15% merinovillaa ja 15% alpakkaa. Neuloin sitä 4 mm pitkillä pyöröpuikoilla. Olin tuota lankaa joskus tilannut Novitalta kolme kerää ihan kokeeksi ja yhdestä kerästä tehnyt lyhyet kämmekkäät, joista ei tullut hyvät. Mutta vaikka lanka pehmeää ja kevyttä onkin, en pidä sitä mitenkään helppona tai mukavana neuloa; esimerkiksi virheiden korjaaminen purkamalla on hyvin hankalaa, koska lanka ei helposti purkaudu. Siinä ehkä toinen syy jumille. Kokonaisuudessaan huiviin meni lankaa noin vajaa 100 g eli se on hyvin kevyt ja kooltaan ihan sopivan kokoinen takin kaveriksi kaulaan kiedottavaksi. Toki, jos lankaa olisi ollut vähän enemmän, olisin kyllä tehnyt huivista hieman pidemmään, mutta en paljoa. Kostutuksen ja hyvin kevyen pingottamisen jäljiltä huivin muoto tuli vielä paremmin esille ja se myös ikäänkuin kasvoi samalla.

Yhtenä tammikuun alun pakkaspäivänä kävin sitten pihalla ottamassa huivista kuvia. Pihakuusen oksille jäätynyt raskas lumikerros oli niin kova, että kevyt metallihenkari huiveineen pysyi kiinni lumessa. En nimittäin saanut ripustettua henkaria oksaan kovan lumen takia. Vaikka päivä oli periaatteessa aurinkoinen ja taivas selkeä, eivät matalta keskelläkin päivää paistaneen auringon säteet ulottuneet maahan asti eli kuusen alaoksille ja huiviin, joten varjoisia tuli kuvistakin. Mutta kyllä niistä saa sen verran selvää, että saa huivista käsityksen, mutta ei näe kaikkia niitä lukemattomia neulontavirheitä, joita se pitää sisällään :)

🤍

Tällaista tällä kertaa. Todeta täytyy, että olen tyytyväinen, kun käsityökorissa on yksi keskeneräinen ikuisuusprojekti vähemmän :)

🤍

Kaunista talven jatkoa Sinulle ❄️

🤍

Kettukaulahuivit

Aika vähän on tullut sukulaisille lahjaksi neulottua, 

kun kaikilla on jo kaikkea ja pikkuisilla varsinkin mummoja pitämässä heidät kotitekoisissa neuleissa,

jos niitä halutaan käyttää.

Mutta en kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta muokata parisen vuotta sitten tekemästäni 

pienen lapsen kettukaulahuivista hieman isompaa versiota esikoululaisen kokoon.

Ja sitten sen valmistuttua myös ns. välikokoon muutaman vuoden ikäiselle neitokaiselle. 

Nämä menivät joululahjaksi ja joulun jälkeen kuulin, että mitä ilmeisemmin toimivat hyvin myös leikeissä 😊 

Pääasia, että on käyttöä.

WILLASTA - käsintehty Lasten kettukaulahuivit

Esimerkkinä tosiaan toimivat 2019 lokakuussa esittelemäni Kettuhuivit, joiden kuvat näet 'täältä'.

Alkuperäisen idean olen muutamia vuosia sitten saanut jostain Pinterestissä näkemästäni 

vastaavanlaisen kuvasta ja hyvin samannäköisen tuosta ensimmäisestä siniharmaasta ketusta silloin kuvan perusteella neuloin. 

Pari vuotta sitten tekemistäni esikuvistaan poiketen nämä tässä olevat on  neulottu kaksinkertaisesta langasta. 

Tavoitteena oli saada huiveihin paitsi kokoa, myös paksuutta ja lämpöä.

Lankoina ovat ohut merinovillalanka Drops Baby Merino ja jo myynnistä poistunut pehmoistakin pehmoisempi pörröinen Novitan Pilvi, 

jossa on akryylia, polyamidia ja polyesteriä ja jota minulla on vielä pari kerää jemmassa. 

Ajatuksena olisi tehdä niistä ja/tai muista vastaavista "turkis"langoista esim. kissahuivi. 

Ja muitakin eläimiä on mietinnässä, mutta ei ole ollut vaan oikein aikaa ruveta suunnittelemaan toteutusta.

Toisin sanoen ns. kasvosuunnitelma ei ole vielä hahmottunut omassa päässäni.

Ikävä vaan, että huivien valmistuminen meni niin lähelle joulun aikaa, 

että kuvaaminen sisällä eikä ulkona ollut kovin antoisaa, kun valovoima ei kamerassa harmaina päivinä riittänyt. 

Ja kuvissa neulos näyttää mielestäni sotkuisemmalta kuin luonnossa 😉

Huiveissa on ketun pään takana ns. pujotusaukko, johon häntäpään saa pujotettua ja laitettua juuri sopivalle kireydelle, 

jolloin huivi toimii ns. perinteisen aukkokaulahuivin tavoin. 

Lisäksi pituuden pitäisi riittää siihen, että huivi kääräistään kerran kaulan ympäri ja yhdelle ns. alkusolmulle edestä, 

jolloin sekä pää että häntä asettuvat ikään kuin päällekkäin.

Pään valkoinen poskiosuus on tehty yksinkertaisella Pilvi-langalla ja tosiaan sen takana on koko pään korkuinen pujotusaukon suikale, 

joka on neulottu pään "jatkeeksi" ja käännetty niskasta kaksinkerroin ja ommeltu kuonopäästä kiinni leukaan ja alaposkiin. 

Silmät ja kuono on virkattu myös Baby Merinosta ja ommeltu lopuksi paikoilleen.

Korvien keskiosa on virkattu merinovillasta ja ulommainen kierros Pilvi-langalla.

Ruseteista pinkki on virkattu, mutta vaaleanpunainen neulottu samasta merinovillasta.

Edellisissä huiviversioissa neuloin häntäpään kolmionmalliseksi kaventamalla molemmissa reunoissa joka toisella kierroksella. 

Näiden kettujen häntä on epäkettumainen tupsu, joka on tehty käyttäen apuna isoa tupsukiekkoa ja tupsun halkaisija on n. 8 cm.

Tupsu siksi, koska muistelin pikkuneitien tykkäävän kovasti nimenomaan tupsuista.

Varsinaista kaulahuivia on loppupäästä kavennettu kaksi kertaa eli neljän viimeisen kierroksen 

aikana joka toinen kierros kaventamalla 1 s molemmissa reunoissa ennen kierroksen viimeistä silmukkaa.

Sitten silmukat on päätelty ja päättelylangalla vielä ommeltu/kiristetty huivin pää suppuun niin, 

että se muodostaa "kupin" ns. nurjalle puolelle. 

Sen jälkeen siihen on kiinnitetty tupsu ja se on irrotettavissa. 

Toisin sanoen tupsun ohuet kiinnitysnarujen rusetit ovat aika hyvin piilossa tuon "kupin" sisällä.

Huiveista tuli ihan reilun kokoisia ja olisivat varmasti toimineet hieman kapeampanakin ainakin takin kauluksen ulkopuolelle laitettuna. 

Laitan tähän huivien perusmittoja, mutta varsinaista ohjetta en ole vielä puhtaaksi kirjoittanut.

Toisaalta tämä on helppo toteuttaa myös ns. omasta päästä kuvan mukaan, ainakin jos on edes jonkun verran neulonut, 

sillä siinä on vain oikeita silmukoita sekä lisäyksiä ja kavennuksia niissä kohdin, missä haluaa leventää tai kaventaa😊 

Valkoisen huivin pituus kuonon päästä häntätupsun kärkeen on 95 cm ja huiviosan leveys 17,5 cm.

 Valkoisen ketun pään leveys leveimmältä kohdalta on 16 ja koko pään korkeus kuonosta niskaan 15 cm.

Vaaleanpunaisen huivin koko pituus on 83 cm ja huiviosan leveys 16 cm. Tämän ketun pään leveys on 16 cm ja korkeus 14 cm. 

Molempien kettujen korvien korkeus on n. 4 cm ja leveys 3 cm ja ne on muotoiltu hieman soikioiksi ja ommeltu kiinni pään yläosaan.

Ehkä mitoista on sinulle apua, jos haluat kokeilla omia versioitasi näistä.

Mielelläni myös kuulisin ja näkisin, miltä sinun kettuversiosi näyttävät, 

joten jos päädyt kokeilemaan, linkitäthän joko tämän blogin tai instagramista @sini_satu tai @willastatehty.

🤍

Tällaisia kettumaisia väkerryksiä ja kuulumisia täältä tällä kertaa.

Arki rullaa muuten tässä radallaan ja kevättä odotellaan.

Nyt toivotan sinulle leppoisaa viikonlopun jatkoa ja valoisia tammikuisia päiviä!

Vielä yksi tuubihuivi

 

Vaikka kevät on jo hyvässä vauhdissa 

ja käytännössä näyttäisi siltä, että ainakaan täällä 

eteläisimmässä osassa maata ei enää tälle keväälle paksua kaulahuivia tarvita 

(toivottavasti ainakaan), 

laitan kuitenkin tännekin näytille vielä yhden tuubihuivin, 

minkä neuloin helmikuun pakkasilla. 

Hieman aiemmin valmistuneet versiot näet halutessasi 'täältä'

Silmukoita huivissa on muistaakseni 52 ja se on neulottu aina oikein -neuleena 

nro 7 pyöröpuikoilla. Tämä on noin naisten S-kokoa.

Langan nimi on "D.M.C. Samara Luxury fur effect yarn". 

Sen vyötteen olen näköjään hukannut, joten virallista väriä en muista, 

mutta kuten kuvasta näkyy, väri on vaalea elävästi värjätty beige-luonnonvalkoinen, 

Ja sopii hyviin tyttären villakangastakin väriin.

Lanka ei ollut ihan yhtä juoksevan tuntuista kuin Katian Polar, 

josta aiemmin neuloin tyttärelle vastaavan huivin tummempana. 

Eli, hieman oli tahmeampaa tämän neulominen.

Tällainen yksinkertainen neule on kuitenkin erittäin hyvä "aivot narikkaan" -käsityö 

ja niitähän on tänä(kin) talvena tarvittu taas yllin kyllin 😊

Tämä blogi on jäänyt kuluneen talven aikana vähän taustalle, 

mutta nyt taas kevätauringon piristäessä tuntuu,

 että tännekin on kivempi näitä yksinkertaisia (aina samanlaisia...) juttuja kirjoitella ja toisaalta kuvia laitella. 

Puikoilla kun kuitenkin on koko ajan jotain. 

Välillä edistyvät nopeammin ja välillä hitaammin,

mutta edistyvät kuitenkin 😊

💛

Mutta mitäs Sinulle kuuluu näin maaliskuun lopussa?

Toivottelen Sinulle kaunista Palmusunnuntaita 

ja

aurinkoista alkavaa kesäaikaa!

 

💛 Pidä huoli itsestäsi ja läheisistäsi 💛

Helppoja tuubihuiveja

Pakkaset ovat paukkuneet välillä kireinä eikä ulos kylmään aina huvittaisi lähteä. 

Ja tuulikin saa ilman tuntumaan kolkolta.

Mutta koirien omistaja ei voi jäädä sohvan nurkkaan takkatulen ääreen viltin alle köllöttelemään, 

vaan ulos on lähdettävä useampi kerta päivässä halusi tai ei. 

No, toki ulkoilu ja kävely tekee hyvää kaksijalkaisellekin, 

mutta aina ei ole kivaa, kun pakkasukko nipistelee nenää ja saa leukapielet kireiksi.

Minä en ainakaan viitsi koiran ulkoilutuslenkille tai muuten ulkoilemaan lähdössä vilkuilla peiliin, 

miltä näytän, millaiset asusteet päällä on ja onko kaulahuivi hienosti tms.

No, ehkä kiinnittäisin asiaan enemmän huomiota, 

jos olisin nuorempi tai jos asuisin vilkkaammin liikennöidyssä paikassa. 

Täällä toki on naapureita vähän liiankin lähellä,

mutta onneksi maanteistä erillään olevia kevyenliikenteen väyliä risteilee tuossa metsiköiden suojassa. 

Siellä ei haittaa. 

Tuollaisiin "pikapukeutumis"tilanteisiin erilaiset kapeat tuubihuivit tai kaulurit ovat oiva keksintö. 

Ne eivät valu, tipu tai löysty, kuten kaulahuivi joskus tuppaa tekemään. 

Ne toimivat hyvin myös takin kauluksen alla ja eivät ahdista kurkun kohdalla.

Minä en voi olla, jos huivi on kiedottu tiukasti kaulan ympärille tai jos takin kaulus huivin kanssa on liian ahdas. 

Kun tuubihuivi on riittävän korkea, sen voi nostaa vaikka silmiin asti, 

jolloin nenänpää pääsee myös lämmittelemään. 

Tai, jos neuloo siihen vielä lisää korkeutta, saa siitä päänmyötäisen "hupun", jolla saa korvat, 

takaraivon ja päälaen peittoon.

Olen viimeisen vuoden aikana neulonut tällaisia yksinkertaisempia kaulureita/tuubihuiveja. 

En tiedä, kummalla nimellä noita nimittäisin, mutta se ei nyt ole niin oleellista.

Ohut vaaleanharmaa korkea tuubihuivi on neulottu Dropsin Sky-langasta 3,5 pyöröpuikoilla.

Silmukoita on 136  ja alussa ja lopussa on 6 krs verran helmineuletta. Muuten huivi on neulottu koko ajan oikein. 

Leveyttä huivilla on tasona venyttämättä n. 24 cm ja korkeutta n. 35 cm. 

Nyt huivi tuntuu vähän turhan tyköistuvalta, mutta käytössä olen huomannut, 

että neulos joustaa kuitenkin sivusuunnassa ja löystyy pikkuhiljaa.

Tein samalla periaatteella viime syksynä tummanharmaan version. Löydät sen täältä.

Tämä oli sellainen telkkaria katsoessa tai esim. äänikirjaa kuunnellessa tehtävä "aivot narikkaan" -käsityö 😉

Ja, kun vauhtiin pääsee, ei malta lopettaa 😊

 Toinen vaaleanharmaa tuubihuivi on neulottu kaksoishelmineuleella Dropsin Merino Extra Fine -langasta myös 3,5 pyöröpuikoilla. 

Silmukoita siinäkin on 136 ja lankaa kului n. vajaa puolitoista kerää eli n. 65 g.

Alussa ja lopussa on neulottu 8 krs 1 kiertäen oikein, 1 nurin -joustinneuletta.

Ennen helmineuleen aloittamista ja helmineuleen lopettamisen jälkeen on neulottu 1 krs oikein. 

Kaksoishelmineule koostuu 4 krs:sta, joista kerrokset 1-2 neulotaan "1 o, 1 n" ja kierrokset 3-4 "1 n 1 o".

Tätä harmaata merinovillaa on vielä vajaa kolme kerää jäljellä, 

joten mietin, josko tekisin niistä lapaset. Pipoon ei sitten enää lanka riitä.

Paitsi tietysti, jos ostaa lisää. 

Lankaostoksille en ajatellut lähteä, sillä vähän jo itseäkin huimaa tuo lankamäärä, 

mitä kotoa jo löytyy. Mietin, millä ajalla minä ne saan ikinä neulottua 😂

Pörröinen ruskeankirjava noin naisten S kokoa oleva tuubihuivi on neulottu 7 pyöröpuikoilla Katian Polar-langasta.

Lankaa meni tasan yksi kerä.

 Silmukoita siinä on  48 kpl ja neulos alusta loppuun oikeita silmukoita. 

Vaikka lanka on polyesteria, se on niin paksun pörröinen, että lämmittää ja suojaa hyvin.

Tästä tuli tyttärelle uusi suosikkiasuste tämän talven pakkaskeleille.

Tuubihuivi - lankana Katia Polar

 Se kiva näissä neuleissa oli, että lankaa oli ns. omasta takaa eli

kerrankin tuli kulutettua lankavarastoja muutaman kerän verran ja 

tuotokset pääsivät saman tien käyttöönkin.

Vaikka tuonne ulos juuri nytkin katsoessa ei ihan heti uskoisi, 

kevät on tulossa. Helmikuukin on jo hyvässä vauhdissa ja päivät pidentyneet selvästi. 

Tulppaaneja tai ruusuja lähtee usein loppuviikon kauppareissulta mukaan ja 

omasta mielestäni ne, samoin kuin suloiset värikkäät esikot tuovat viestin keväästä.

Pysytellään lämpimänä 😊

Mukavia pakkaspäiviä Sinulle!