Vielä yksi tuubihuivi

 

Vaikka kevät on jo hyvässä vauhdissa 

ja käytännössä näyttäisi siltä, että ainakaan täällä 

eteläisimmässä osassa maata ei enää tälle keväälle paksua kaulahuivia tarvita 

(toivottavasti ainakaan), 

laitan kuitenkin tännekin näytille vielä yhden tuubihuivin, 

minkä neuloin helmikuun pakkasilla. 

Hieman aiemmin valmistuneet versiot näet halutessasi 'täältä'

Silmukoita huivissa on muistaakseni 52 ja se on neulottu aina oikein -neuleena 

nro 7 pyöröpuikoilla. Tämä on noin naisten S-kokoa.

Langan nimi on "D.M.C. Samara Luxury fur effect yarn". 

Sen vyötteen olen näköjään hukannut, joten virallista väriä en muista, 

mutta kuten kuvasta näkyy, väri on vaalea elävästi värjätty beige-luonnonvalkoinen, 

Ja sopii hyviin tyttären villakangastakin väriin.

Lanka ei ollut ihan yhtä juoksevan tuntuista kuin Katian Polar, 

josta aiemmin neuloin tyttärelle vastaavan huivin tummempana. 

Eli, hieman oli tahmeampaa tämän neulominen.

Tällainen yksinkertainen neule on kuitenkin erittäin hyvä "aivot narikkaan" -käsityö 

ja niitähän on tänä(kin) talvena tarvittu taas yllin kyllin 😊

Tämä blogi on jäänyt kuluneen talven aikana vähän taustalle, 

mutta nyt taas kevätauringon piristäessä tuntuu,

 että tännekin on kivempi näitä yksinkertaisia (aina samanlaisia...) juttuja kirjoitella ja toisaalta kuvia laitella. 

Puikoilla kun kuitenkin on koko ajan jotain. 

Välillä edistyvät nopeammin ja välillä hitaammin,

mutta edistyvät kuitenkin 😊

💛

Mutta mitäs Sinulle kuuluu näin maaliskuun lopussa?

Toivottelen Sinulle kaunista Palmusunnuntaita 

ja

aurinkoista alkavaa kesäaikaa!

 

💛 Pidä huoli itsestäsi ja läheisistäsi 💛

Helppoja tuubihuiveja

Pakkaset ovat paukkuneet välillä kireinä eikä ulos kylmään aina huvittaisi lähteä. 

Ja tuulikin saa ilman tuntumaan kolkolta.

Mutta koirien omistaja ei voi jäädä sohvan nurkkaan takkatulen ääreen viltin alle köllöttelemään, 

vaan ulos on lähdettävä useampi kerta päivässä halusi tai ei. 

No, toki ulkoilu ja kävely tekee hyvää kaksijalkaisellekin, 

mutta aina ei ole kivaa, kun pakkasukko nipistelee nenää ja saa leukapielet kireiksi.

Minä en ainakaan viitsi koiran ulkoilutuslenkille tai muuten ulkoilemaan lähdössä vilkuilla peiliin, 

miltä näytän, millaiset asusteet päällä on ja onko kaulahuivi hienosti tms.

No, ehkä kiinnittäisin asiaan enemmän huomiota, 

jos olisin nuorempi tai jos asuisin vilkkaammin liikennöidyssä paikassa. 

Täällä toki on naapureita vähän liiankin lähellä,

mutta onneksi maanteistä erillään olevia kevyenliikenteen väyliä risteilee tuossa metsiköiden suojassa. 

Siellä ei haittaa. 

Tuollaisiin "pikapukeutumis"tilanteisiin erilaiset kapeat tuubihuivit tai kaulurit ovat oiva keksintö. 

Ne eivät valu, tipu tai löysty, kuten kaulahuivi joskus tuppaa tekemään. 

Ne toimivat hyvin myös takin kauluksen alla ja eivät ahdista kurkun kohdalla.

Minä en voi olla, jos huivi on kiedottu tiukasti kaulan ympärille tai jos takin kaulus huivin kanssa on liian ahdas. 

Kun tuubihuivi on riittävän korkea, sen voi nostaa vaikka silmiin asti, 

jolloin nenänpää pääsee myös lämmittelemään. 

Tai, jos neuloo siihen vielä lisää korkeutta, saa siitä päänmyötäisen "hupun", jolla saa korvat, 

takaraivon ja päälaen peittoon.

Olen viimeisen vuoden aikana neulonut tällaisia yksinkertaisempia kaulureita/tuubihuiveja. 

En tiedä, kummalla nimellä noita nimittäisin, mutta se ei nyt ole niin oleellista.

Ohut vaaleanharmaa korkea tuubihuivi on neulottu Dropsin Sky-langasta 3,5 pyöröpuikoilla.

Silmukoita on 136  ja alussa ja lopussa on 6 krs verran helmineuletta. Muuten huivi on neulottu koko ajan oikein. 

Leveyttä huivilla on tasona venyttämättä n. 24 cm ja korkeutta n. 35 cm. 

Nyt huivi tuntuu vähän turhan tyköistuvalta, mutta käytössä olen huomannut, 

että neulos joustaa kuitenkin sivusuunnassa ja löystyy pikkuhiljaa.

Tein samalla periaatteella viime syksynä tummanharmaan version. Löydät sen täältä.

Tämä oli sellainen telkkaria katsoessa tai esim. äänikirjaa kuunnellessa tehtävä "aivot narikkaan" -käsityö 😉

Ja, kun vauhtiin pääsee, ei malta lopettaa 😊

 Toinen vaaleanharmaa tuubihuivi on neulottu kaksoishelmineuleella Dropsin Merino Extra Fine -langasta myös 3,5 pyöröpuikoilla. 

Silmukoita siinäkin on 136 ja lankaa kului n. vajaa puolitoista kerää eli n. 65 g.

Alussa ja lopussa on neulottu 8 krs 1 kiertäen oikein, 1 nurin -joustinneuletta.

Ennen helmineuleen aloittamista ja helmineuleen lopettamisen jälkeen on neulottu 1 krs oikein. 

Kaksoishelmineule koostuu 4 krs:sta, joista kerrokset 1-2 neulotaan "1 o, 1 n" ja kierrokset 3-4 "1 n 1 o".

Tätä harmaata merinovillaa on vielä vajaa kolme kerää jäljellä, 

joten mietin, josko tekisin niistä lapaset. Pipoon ei sitten enää lanka riitä.

Paitsi tietysti, jos ostaa lisää. 

Lankaostoksille en ajatellut lähteä, sillä vähän jo itseäkin huimaa tuo lankamäärä, 

mitä kotoa jo löytyy. Mietin, millä ajalla minä ne saan ikinä neulottua 😂

Pörröinen ruskeankirjava noin naisten S kokoa oleva tuubihuivi on neulottu 7 pyöröpuikoilla Katian Polar-langasta.

Lankaa meni tasan yksi kerä.

 Silmukoita siinä on  48 kpl ja neulos alusta loppuun oikeita silmukoita. 

Vaikka lanka on polyesteria, se on niin paksun pörröinen, että lämmittää ja suojaa hyvin.

Tästä tuli tyttärelle uusi suosikkiasuste tämän talven pakkaskeleille.

Tuubihuivi - lankana Katia Polar

 Se kiva näissä neuleissa oli, että lankaa oli ns. omasta takaa eli

kerrankin tuli kulutettua lankavarastoja muutaman kerän verran ja 

tuotokset pääsivät saman tien käyttöönkin.

Vaikka tuonne ulos juuri nytkin katsoessa ei ihan heti uskoisi, 

kevät on tulossa. Helmikuukin on jo hyvässä vauhdissa ja päivät pidentyneet selvästi. 

Tulppaaneja tai ruusuja lähtee usein loppuviikon kauppareissulta mukaan ja 

omasta mielestäni ne, samoin kuin suloiset värikkäät esikot tuovat viestin keväästä.

Pysytellään lämpimänä 😊

Mukavia pakkaspäiviä Sinulle!