SikSak

On hienoa, että perinteiset lastenneuleet kiinnostavat myös 

tämän päivän vanhempia.

Yksi parhaista ja käytännöllisimmistä myssyistä vauvan päätä lämmittämään

on perinteinen siksak-myssy.

Kun lämpötila ei ole paljoa pakkasella, tai paljon vaunuissa nukkuvana,

pikkuinen ei välttämättä toppahattua tai muuta liian paksua hattua tarvitse, 

sillä jos tulee liian kuuma, on olo tukala ja itku tulee helposti.

Siksi minun mielestäni hengittävästä luonnonkuidusta valmistettu päähine on paras.

Myssy istuu hyvin päähän ja suojaa kunnolla korvia ja myös pientä otsaa.

Kovemmilla pakkasilla tai kovallla tuulella alla voi 

käyttää ohempaa kypärämyssyä, jolloin pikkuinen pysyy vielä lämpimämpänä.

Tällainen siksak-neule on helppoa, mutta helppouteen tuudittautuessa 

unohtuu lähes poikkeuksetta kerrosten laskeminen.

Jälkikäteen niitä sitten olen laskeskellut ja itsekseni manaillut, 

kunnes älysin ottaa käyttöön synttärilahjaksi saamani kerroslaskurin 😊

Vauvan myssy

Olen jo aiemmin todennut, kuinka kiva näitä on neuloa. 

Langan laatu ja paksuus määrittelevät suoraan, millaiseen käyttöön ja mihin vuodenaikaaan myssy sopii parhaiten.

Lankana on tällä kertaa paksuhko Novitan Baby Wool -merinolanka ja myssystä tuli noin 6-12 kk

ikäiselle lapselle sopiva. Malli on siitä hyvä, että se joustaa, joten myssy sopii pitkään.

Neulottu 3 puikoilla, eli langan ohjearvoa vähän ohuemmilla, 

jotta neulos on riittävän napakkaa.

En ollutkaan aikoihin tehnyt tupsuja, joten nyt oli hyvä aika kerrata

tupsuntekotaitokin. Jossain on ostettuna muoviset tupsuntekovälineetkin, mutta

koska niitä ei nyt tarvitessa sitten tietenkään löytynyt, päädyin

tekemään tupsutkin ihan perinteisesti;

leikkasin ohuesta pahvista kaksi ympyrää ja niihin lovet ja kieputin lankaa niiden ympärille.

Langalla kiinni sekä pientä tasaamista lopuksi ja niin olivat tupsutkin valmiit.

Siksak-myssy

Mietin pitkään, laitanko yhden vai kaksi tupsua.

Mutta kaksi tupsua antaa jotenkin vielä söötimmän ilmeen myssylle,

joten sellaisilla viritelmillä siis varustettiin tämä myssy.

Myssy on kuvattu lokakuun alun lempeässä ilta-auringossa, joka toistaa

langan värit yllättävän hyvin. 

Mukavia lokakuun loppupäiviä

💜

Sitruunapiiraset

Mikä onkaan ihanampaa kylmänä, pimeänä loppusyksyn iltana, 

kun tulla töistä kotiin ja aistia heti ovella suloinen leivonnaisten tuoksu!

Aina kokeilunhaluinen tyttöni mun oli tehnyt muropohjaisia sitruunapiirasia muffinssivuoissa

mukaillen bebe-leivosten makumaailmaa. 

Muropohjan päällä on raikas sitruunainen hilloke, 

jonka päällä sitruunavaniljakreemi.

Reseptiä näihin ei ole, vaan hän oli leiponut nämä "omasta päästään". 

Ei olisi minulta onnistunut, sillä kuulun niihin, jotka noudattavat leivonnassa ja ruoanlaitossa 

reseptiä pilkun tarkasti. 

Ja tottakai minä halusin ikuistaa leivonnaiset valokuviin, vaikka

luonnonvaloa ei ollutkaan käytettävissä ja sävyt eivät ihan täsmälliset olekaan. 

Mutta riittävästi sinnepäin kuitenkin

Sitruunapiiraset

Pienet piiraset olivat saaneet valkean tomusokerihunnun ja 

koristeekseen sekä makeutta taittamaan hasselpähkinän.

Olikin herkullinen yhdistelmä.

Ja vaikka makeita olivat, upposivat ne todella pian parempiin suihin.

Milloinkahan leivontainnostus iskisi minuunkin? 

Joulu on tulossa ja reseptejä on ihana lukea ja niiden kuvia vieläkin ihanampi katsella. 

Mutta, että ihan itse tekemään ... jaa-a. 

Tämän lokakuun alun rantakuvan myötä 

toivotan kaunista loppuviikkoa 💜

Vastavärejä

Vastakohdat täydentävät toisiaan, sanotaan.

Koulussa aikoinaan oli opeteltava väriympyrä ja sen mukana vastavärit.

Opettaja sanoi, että paitsi samansävyiset, myös vastavärit sopivat yhteen.

Olen itse ollut hillittyjen värien ystävä aina ja olen sitä edelleenkin.

Siitä huolimatta kaupan lankahyllyllä silmät osuvat ensimmäisenä voimakkaan värisiin lankakeriin.

Niin kävi myös loppukesästä, kun syksyn uudet langat tulivat kauppoihin.

Tuolloin mukaan lähti myös kerä violetin ja keltaisen sävyjä sisältävää Novitan 7 veljestä Polarista.

Vastavärisukat

Kyllä minä tätä lankaa pitkään olen käsissäni pyöritellyt ja 

kerran tuossa aiemmin loppukesästä siitä jopa yksivärisen langan kanssa yrittänyt raitasukat tehdä.

Mutta ei, ei vaan miellyttänyt silmää.

Koska lanka ja se, että en saanut siitä mitään järkevää aikaiseksi, häiritsi minua, 

päädyin neulomaan siitä itselleni varrettomat perussukat. 

Muutaman tuumaustauon kyllä tarvitsin matkan varrella,

mutta koska kesken olevia neuleita on tälläkin hetkellä tuolla ihan riittävästi,

vein nämä vauhdilla loppuun, kun kerran olin päättänyt ne tehdä.

Ja, vaikka lopputuloksen ulkonäkö ei edelleenkään ole ihan "minua", ei niistä nyt

sitten kuitenkaan ihan mahdottomat tulleet.

Syysasteri

Samalla heräsin huomaamaan, että näinhän se on, vastavärit täydentävät toisiaan.

Upeasti syysauringossa kukkiva syysasteri esimerkiksi, mitäpä muuta sen kukinnoissa onkaan kuin vastavärejä - keltaista ja violettia.

Ja kauniistihan nuo värit sopivat toisiinsa sukissa 

ja hehkuvat loistavina myös lokakuisen auringon valossa.

Syksy on nyt täällä ja ilmat viilenevät ja illat pimenevät vauhdilla.

Mikäpä lämmittäisi viluvarpaita paremmin kuin auringonsäteistä

muistuttavat paksut villasukat 😊

Mitä mieltä olet näistä väreistä?

Kaunista lokakuista sunnuntaita ja alkavaa uutta viikkoa 💛💜

Syksyn makea herkku

Se tunne, 

kun on kauan halunnut jotain ja sitten sen saa.

Paljonhan sitä olisi, mitä mieli tekisi, isompaa ja pienempää, kalliimpaa ja edullisempaa.
Mutta useinmiten iloa tuottavat yksinkertaiset pienet arjen luksushetket.
Kuten herkkuhetki kotona leivotun herkun parissa,
varsinkin, kun se herkku on jonkun muun tekemä. 

Yksi tuollainen kauan, viime vuoden syksystä asti, odotettu asia minulla oli puolukkakinuskikakku.

Makuyhdistelmä ja siitä jäänyt makumuisto olivat niin voimakkaita,

että odotin uusintaa kuin kuuta nousevaa.

Ja, kuten meillä nykyään lähes poikkeuksetta, leipuri en ollut minä, vaan ihana tyttöni. 

Olin siis esittänyt jo aiemmin toiveen,
että hän teksisi tänäkin syksynä samantyyppisen kinuskikermavaahdolla
kuorrutetun puolukkakakun kuin viime syksynä.
Mutta, koska uusia asioita on kiva kokeilla,
tyttö päätyi tekemään edellisvuotiseen verrattuna uudenlaisen version.

Puolukkakinuskikakku

Hän toteutti kakun muokkaamalla Kinuskikissan Puolukkamuffinsit kinuskikuorrutteella -ohjetta ja ideoi aivan ihanan syyskakun.

Kuohkeaa kakkua, jossa sisällä reilusti raikkaita puolukoita.

Päällä kerros itse tehtyä kinuskia 

sekä lisäksi vielä aimo annos aivan ihanaa laktoosittomasta Valio Eila vispikermasta 

ja kotitekoisesta kinuskista tehtyä samettista kinuskikermaa. 

Ja kaiken kruununa lisäksi kirpakkaa puolukkaa ja Fazerin Marianne-kuulia.

Ja, vaikka kakku olikin erilainen kuin vuosi sitten, erittäin hyvää oli tämän vuotinenkin.

Kannattaa siis aina kokeilla jotain uutta.

Niin se vaan ilo tulee pienistä isoista asioista,

käsillä tekemisestä, kauniista asioista, itsensä toteuttamisesta, 

herkkuhetkestä rakkaiden kanssa, 

Ihanaa viikon jatkoa 💙

Pehmoisia syysneuleita

Syksy.

Tuo monitahoinen, mielipiteitä jakava vuodenaika.
Luopumista ja odotusta yhtä aikaa.

Kuulaat syyspäivät, kylmä vesisade, luonnon värikylläisyys kesän vihreyden jälkeen, pimeneät illat, yöpakkaset, kohmeiset sormet,
auringonsäteet leiskuvan värisissä lehdistöissä, lehtien haravointi, paleleva nenänpää...

Siinäpä syitä rakastaa tai ehkä jopa vihatakin syksyä.

Kun jo pelkästään yhdestä vaahterasta tippuu nurmikolle lukuisia erisävyisiä lehtiä,
ei voi kuin ihailla luonnon kauneutta ja värien voimaa ennen kuin se hiipuu ainakin eteläisessä Suomessa loppusyksyn harmauteen. 

Olen syksyä kohti mentäessä keskittynyt käyttämään murrettuja ja

hillittyjä värisävyjä sekä omassa vaatetuksessa että käsitöissä.
Miksihän.

Sitten silmiin osui Dropsin vadelmanpunainen baby merino, joka oli niin herkullinen jo kerällä ollessaan,
että se suorastaan vaati neulomaan jotain pientä ja pirteää.

Neuloin siitä pienen vauvan kokoa olevan perinteisen kaulahuivin ja siksakmyssyn.

Sekä kaulahuivin että myssyn malli on joustava, joten ne sopivat käyttäjälleen aika pitkään.

Vauvan kaulahuivi

Aina ei tarvitse olla uutta ja erilaista, eikä tarvitse keksimällä keksiä,

 tai etsiä, taas uutta asiaa, mallia ja kuviota. 

Vaikka uudet ja erilaiset mallit toki piristävät ja ovat mielenkiintoisia, 

on hyvä huomata, että isoisoäidin aikaiset neuleet ovat itse asiassa hyvinkin toimivia ja kauniitakin.

Molemmat on neulottu 2,75 kantikkailla ruusupuupuikoilla, 

jotka mielestäni ovat tosi hyvät tämän tyyppisen langan neulomiseen.

Tulevalla viikolla ovat monet isot ja pienet koululaiset ja jopa heidän vanhempansakin syyslomalla. 

Lisäksi lomalla olosta samoin kuin lomalaisten vierailuista saavat nauttia monet muutkin.

Aurinkoista ja kaunista syksyistä viikonloppua ja tulevaa viikkoa 💛

Pikkuprinsessan synttäreille

Ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan kävin viime viikolla tavaratalon leluosastolla, 

kun etsin syntymäpäivälahjaa kolme vuotta täyttävälle sukulaistytölle. Valikoima olikin muuttunut tosi paljon edellisestä. 

Mutta yksi oli pitänyt pintansa, eli Disneyn prinsessa-aiheiset nuket, legot ja palapelit

Myös näiden synttäreiden sankaritar eläytyi prinsessasatujen maailmaan Frozen hahmojen kautta. 

Hänen toiveensa syntymäpäiväkakun suhteen oli pinkkiä sekä Frozen-tarinan Anna ja Elsa sekä Olaf-lumiukko.

Kunniatehtävän kakun toteutukseen sai tyttäreni, joka teki sen todella mielellään.

Hahmojen toteutus elintarvikemuotoilumassasta on mielenkiintoista, 

mutta hyvin haastavaa ja ehkä juuri siitä syystä niin koukuttavaa.

Yksityiskohtien muotoilu ja esimerkiksi Annan hameen kukkakoristeiden piirtäminen elintarvikeväreillä sekä Olafin iloisen ilmeen vangitseminen muotoilumassaan vaatii kädentaitojen lisäksi tarkkuutta ja paneutumista.

Kakku muodostui kolmesta eri sävyisestä ohuesta sokerikakkupohjasta, joista alin oli vaaleanpunainen, seuraava hennon vaaleanpunainen ja ylin vaalea. 

Täytteenä ylimmässä kerroksessa oli vaniljavalkosuklaamoussea ja tuoreita mansikoita.

Alemmassa täytekerroksessa puolestaan mansikkarahkamoussea.

Kakun kuorrutuksena käytettiin Kinuskikissan vaniljamassaa,

 josta otettiin muotilla myös reunojen hiutalekoristeet.

Kakun kuorrutuksen liukuvärjäys tehtiin AirBrush-kynällä suihkutettavalla elintarvikevärillä.

Oli kiva taas sukeltaa sadun maailmaan tämän kakun tekemisen seuraamisen

 ja pienen prinsessan touhujen myötä.

Sadusta kaikki alkaa.

Rakkaudella Satu 💖

Kun toiselle neuloo

Kun neuloo toiselle henkilölle tämän pyynnöstä,

sitä kiinnittää erityistä huomiota siihen, millaista jälkeä saa aikaiseksi,

millainen lopputuloksesta tulee ja miellyttääkö aikaansaannos.

Kun hyvä työkaverini kysyi, voisinko neuloa hänelle ohuet ja pehmeät pitkävartiset villasukat, 

joita hän voisi käyttää joogatunneilla lämmikkeenä, lupauduin hetkeäkään epäröimättä.

Sukkien saaja valitsi itse lankojen värit ja tilasimme ne netistä. 

Syyskuussa olivat Dropsin Baby Merinot tarjouksessa ainakin verkkokaupoissa, 

joten ensimmäisen satsin tilasin Vyyhti.fi:stä, josta langat tulivatkin todella nopeasti kauniisti paketoituina. 

Ihastuin siihen, kuinka helppoa lanka oli neuloa. Lisäksi se oli pehmeää ja värit suloisia.

Lankaa piti saada lisää, jotta sitä riittäisi myös muiden neuleiden toteuttamiseen, 

joten tilasin lisää Adlibrikseltä, jossa hinnat olivat vielä vähän edullisemmat. 

Toimitus oli kuitenkin muutaman päivän hitaampi, mutta tulivat sentään. 

Nyt on siis useita keriä baby merinoa odottamassa 😃

Käytin sukissa Novitan esittelemää raitakuviota, jota olen erilaisina versioina käyttänyt aiemminkin. 

Neule on helppoa, mutta siitä saa kuitenkin aikaiseksi suhteellisen näyttävää. 

Koska oma käsialani on ilmeisesti jonkun verran löysää, 

käytän aina ohjearvoa pienempiä puikkoja. Tällä kertaa 2,75 kantikkaita ruusupuupuikkoja.

Ne ovat kevyet ja istuvat hyvin käsissä.

Ohjetta sukkiin ei ollut, enkä ole aiemmin tehnyt aikuiselle pitkävartisia sukkia,

 joten ensimmäisen sukan neulominen oli yhtä mittaamista ja laskemista. 

Sukista tuli saajansa jalkoihin sopivat, 

mutta koska pitemmälle neuloessani huomasin langan erityislaatuisuuden, 

varoitin, että sukat saattavat jonkun ajan päästä pyöriä jaloissa. 

Lanka nimittäin venyy. Ja sukka sen mukana. 

Varret eivät ihan varmasti pysy kovin kauaa ylhäällä, vaikka istuvat alun perin olivatkin.

Tulin siis siihen tulokseen, että kun jatkossa toiselle neulon, 

pitää olla täysin varma, miten lanka käyttäytyy. 

Tuo baby merino sopii varmasti aivan loistavasti pieniin lasten neuleisiin ja 

miksipä ei aikuisten unisukkiin tai vastaaviin, 

mutta aikuisten käyttövaatteisiin en sitä itse jatkossa käytä. 

Ja eihän tuollainen vahvikkeeton ohut merinovilla perinteistä 

aikuisten villasukkakäyttöä toki kestäkään, kun ei ole sukkalangaksi tarkoitettu.

Kun toiselle neuloo, on pysyttävä järkevässä aikataulussa. 

Ainakin, kun saaja tietää sukkia jo odottaa.

Nämä sukat valmistuivat vajaassa kahdessa viikossa. 

Käytin niihin yhden viikonlopun "ylimääräiset" tunnit. 

Lisäksi sukat etenivät kuin huomaamatta useamman illan aikana kotitöiden lomassa,

 tai oikeammin television katselun ohessa.

Koska en näitä sukkia enää näe, ne piti kuvata joka kulmasta...

Otin kuvan jos toisenkin ihanassa syyskuun lopun ilta-auringossa ja valtaosassa kuvia

väritkin toistuvat yllättävän luonnollisina.

Enpä olekaan koskaan aiemmin ikuistanut valokuvaan neuleen nurjaa puolta. 

Mutta, kun toiselle tekee, pitää sekin dokumentoida vastaisuuden varalle, 

koska itse ei enää jälkikäteen pääse tarkastelemaan, mitä on tullut tehtyä.

Toivottavasti sukat tuovat iloa ja lämpöä niiden omistajalle.

Mukavaa syksyisen viikon jatkoa 💖