Unikavereita

 

Koska virkkuukoukku pysyi viime keväänä kädessä sukkapuikkoja enemmän, 

 syntyi sillä saralla valmistakin pikkuhiljaa. 

 Tuossa aiemmin kerroin turvalonkeroista ja tällä kertaa vuorossa ovat puuvillaiset unilelut /-rätit tai unipuput /-nallet, 

miten vaan kukin haluaa ne nimetä.

Instagramissa on ainakin jo osasta näistä kuvia nähty, mutta halusin laittaa kuvat tännekin. 

Yllä ja alla olevan kuvan unipupun luonnonvalkoinen lanka on Järbo Colin (65% puuvilla, 35% pellava)

 ja vaaleanpunainen Järbo Eko Bomull (100 % egyptiläinen luomupuuvilla). 

Pupun "liina" on virkattu yksinkertaisella isoäidinneliön ohjeella ja reunaan on virkattu pylväillä kaaret.

Omasta mielestäni tästä tuli jopa yllättävän söpö 💗

Nallen erikoisuutena on pienellä tarranauhan palasella toisiinsa liittyvät kädet, 

joiden väliin sininen isoäidinneliöliina on pujotettu.

Yllä ja alla olevan kuvan uninallen luonnonvalkoinen lanka on myös Järbo Colinia (65% puuvilla, 35% pellava)  ja 

vaaleansininen Drops Safran puuvillalanka.

Mietin, olisiko parempi ommella liina kiinni nallen käsiin,  

mutta jätin sen kuitenkin irralleen, josko nallen tuleva omistaja haluaisi sitä sormeilla erikseen.

Ja tällaisista paloista nalle koostuu :)

Vähän isommat ja kieltämättä vähän totisemman näköiset uninallet (yllä ja alla) on virkattu  Drops Safran -puuvillalangasta.

 Myös näissä "liina/helma" on isoäidinneliö ja yllä olevan puuteriroosa-sävyisen nallenkin helma on huoliteltu pylväskaarilla. 

Alla oleva vaalean beige nalle sai helmansa reunaan hillitymmät kiinteät silmukat :) 

Tällaisia virkkauksia tällä kertaa. 

Jos seuraavaksi keskittyisi enemmän muuhun kuin pikkuisille suunnattuihin käsitöihin, vaikka onhan näitä aika kiva tehdä ;)

Vaikka on kesä ja kesäloma, alkavat ainakin käsitöiden osalta ajatukset siirtyä pikkuhiljaa syksyyn. Jatkossa sillä rintamalla tiedossa siis jokunen pipo, muutamat kämmekkäät, lapaset ja tietysti sukkia - tietenkin pienille, mutta myös isoille :) 

Onko sinulla puikoilla tai koukulla jotain juuri nyt?

Nyt toivotan sinulle kaunista keskikesää!

Meduusoja ja mustekaloja

Virkkaushimo iski 🤍

Sen innoittamana tässä kevään mittaan on syntynyt joukko suloisia meduusoja ja/tai mustekaloja.

Kaipa näitä voi kutsua meduusoiksi tai mustekaloiksi tai turvalonkeroiksi tai lonkero-otuksiksi.

Mutta, leluja kun ovat, ei tituleeraaminen oikealla termillä liene oleellisinta :) 

Näiden tekemiseen jäin koukkuun ja vasta näitä kuvia ottaessani tajusin, kuinka monta niitä onkaan!

Ei ihme, että mies hieman hymyili vinosti ne nähdessään... Mutta kehui sentään ;)

Lankana suurimmassa osassa on merseroitu puuvilla Drops Muskat sekä parissa yksilössä merseroimaton puuvilla 

Järbo Eko Bomul sekä Järbo Colin, jossa on puuvillan lisäksi reilu kolmasosa pellavaa. Yhden mustekalan siniset lonkerot

 ovat pehmeää Drops Safran puuvillaa, mutta sen pää on em. puuvilla-pellavaa.

Ajattelin ensin, että kokeilen vaan tehdä yhden tai kaksi. Mutta en osannut lopettaa ennen kuin nuo langat loppuivat 

ja kahteen viimeisimpään piti käyttää "värikartasta" poikkeavaa vaaleansinistä ja keskiharmaata Safrania😊

Virkattu mustekala

Näistä osa on aika pieniä, pään korkeus pienimmillä on noin viisi senttiä. 

Kiharoiden lonkeroiden pituus on noin 8-12 cm ja suorempien lonkeroiden pituus venyttämättä noin 15-18 cm. 

Isommat ovat sitten hieman kookkaampia, mutta aika kompaktin kokoisia kaikki kuitenkin.

Jokainen on omanlaisensa yksilö, kuten jokainen meistä muistakin. 

Virkattu vauvan lelu - Meduusa, mustekala

Osa näistä lonkeroisista tulee mahdollisesti myytyä, jokunen päätyy lahjaksi ja

 mahdollisesti jokunen johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen. 

Katsotaan nyt.

Tällaisia virkkauksia tällä kertaa 

🤍

Leppoisaa viikonloppua ja kauniita toukokuisia päiviä Sinulle!

T. Satu

Parit kämmekkäät

Uskottava kai se on, että on syksy. Ihan vielä ei tarvita lapasia, mutta ei sekään aika kaukana ole.

Sitä ennen, ja miksei myöhemminkin, on sopiva aika kämmekkäille.

Olen useampana syksynä neulonut erilaisia kämmekkäitä lähinnä tyttären ja omaan käyttööni. Näin nytkin. 

Mallia tykkään vain vaihdella, jotta ei käy liian tylsäksi. Toisaalta pitää olla yksinkertaista, että valmistuu nopeasti ja 

"puolihuolimattomasti" esim. televisiota katsoessa tai äänikirjaa kuunnellessa. 

Harmaat kämmekkäät ovat suhteellisen paksut ja ne on neulottu meleeratun näköisestä Dropsin Cotton Merino -langasta.

Langan olin ostanut noin vuosi sitten ja nyt oli korkea aika saada se käyttöön. 

Kämmekkäissä on 44 silmukkaa ja varressa parin sentin verran 1 o 1 n -joustinneuletta. 

Kämmenselän puolelle tein nurjilla silmukoilla toteutetun sydänkuvioiden rivin.

Peukalo on toteutettu kiilapeukalona muuten, mutta tietysti kärki puuttuu.

Romanttiset ja pitkävartiset kämmekkäät on neulottu Dropsin Baby Alpaca Silk -langasta. 

Jostain syystä neulontajäljestä tulee tuosta langasta epätasaista, vaikka kuinka yrittää. Mutta kaipa tätä voidaan nimittää "eläväpintaiseksi" :)

Nämäkin menevät joustavuutensa ansiosta minunkin käsiini, mutta tein ne tyttärelle.

Mielestäni nämä ovat mukavat esim. vilpoisina talvipäivinä sisälläkin pitää, jos esim. säästösyistä lämpötilaa pidetään vähän matalammalla tai muuten viluttaa. 

Ainakin viime talvena huomasin, että etätöissä tuntitolkulla koneella istuessa tuli helposti vilu, 

vaikka lämpötila kotona olikin monen mielestä jopa turhan korkea. Tulevana talvena ehkä pitää nipistää aste tai pari siitäkin.

Niinpä pidinkin lähes päivittäin villasukkien ja villatakin lisäksi myös rannekkeita ihan omam mukavuuteni vuoksi.

Tänä viikonloppuna on kotipihan syystöiden vuoro. Viimeisetkin kukkapurkit saavat lähteä; osa kompostiin, osan sisältö menee talvipetiin maahan. 

Jonkun verran voisi haravoida, mutta vielä on aika paljon puissa lehtiä. Varsinkin saksanpihlaja pitää paksuja, jo ruskettuneita lehtiään yllättävän pitkälle. 

Yleensä ajan syksyn lehdet silpuksi nurmikolle ruohonleikkurilla. Näin vältyn koko pihan haravoinnilta. Siistin sitten keväällä loput, mikä ei ole riittävästi maatunut. 

Ajattelen, että näin lehdistä palautuu maahan osa niiden kasvuun käytetyistä ravinteista.

Myös terassin kalusteet ja grilli pitää pestä ja saada talveksi varastoon, jos sää vain nämä puhdistusoperaatiot suinkin sallii. 

Kanervat oli myös tarkoitus laittaa muutamaan istutukseen.

Ja viimeiset lyhdyt paikoilleen. Pari on ollut jo käytössä useita viikkoja ja niissä kynttilöitä tullut poltettuakin. 

Tästä alkaa laskeutuminen talven hämärän hyssyyn.

Tytär muistutti, että kohta on joulu ja kyseli joululahjatoiveita. No, enhän siihen osaa sanoa mitään, kun mitään en tosiasiassa tarvitse. 

Mutta jotain lupasin miettiä, kun lupasin. 

Millaisia syyshommia sinulla?

Kauniita syyspäiviä!

Hyvää alkanutta uutta vuotta!

 

Vuosi on vaihtunut ja arki on alkanut omalla painollaan. 

Tästä se taas lähtee.

Kunhan vauhtiin pääsee 😊

Töitä on vähintäänkin riittävästi ja niiden vastapainona pitää olla jotain muuta. 

Ja itselläni "se joku muu" tietysti ovat käsityöt nyt ainakin.

Mutta välillä takkuaa silläkin osastolla. 

Jossain vaiheessa lankoja käsissä pyöritellessä iski taas tunne, 

että kun mitään uutta ei osaa aloittaa, että sitten pitää tehdä, sitä mitä osaa (taas),

 mutta ei kuitenkaan haluaisi aina sitä samaa. 

Ja keskeneräisiäkin on, mutta niitä ei vaan saa jatkettua.

Onko tuttu tunne?

 

Pää löi vaihteeksi ihan tyhjää ja katsellessani sitten aikani kuluksi

 instagramista vanhoja kuviani huomasin kuvan 

reilu vuosi sitten tekemästäni vauvan norjalaismyssystä,

 johon olin perusohjeesta poiketen tehnyt kavennusten ja levennysten kohdille 

valopalmikkoraidat. 

Muistin myös, että olin summittaisesti tehnyt itselleni siihen ohjeen 

uskollisesti jo pitkään käsitöiden pikamuistiinpanojen vastaanottajana palvelleeseen sinikukkakantiseen ruutuvihkoon. 

Niinpä sitten neuloin tuttua ja turvallista, 

mutta kuitenkin vähän erilaista kuin ihan viime aikoina. 

Ja niin valmistui jälleen yksi pienen ihmisen myssy. 

Vaaleansinisen myssyn päälaelle tein keikkumaan valkoisesta tekoturkiksesta vielä tupsun.

Ihan kiva yhdistelmä siitä tuli ainakin omasta mielestäni. 

Voi olla, että on ns. nykymakuun liian perinteisen hempeän vaaleansininen;

aika paljon perusvärejä tai murrettuja tummia sävyjä pienilläkin näkyy nykyään.

Mutta tällaisen keski-ikäisen täti-ihmisen mielestä sävy on kuitenkin söpö ...

Vähän harmitti, kun kuvatessa harmaana joulukuisena päivänä valo ei meinannut riittää mitenkään,

mutta aika hyvin tuo langan sävy kuvissa lopulta toistuu. 

Ihan hauska ns. välipalakäsityö tämä oli, mutta pää jatkaa jumittamistaan edelleen.

Seuraavaksi sitten taas jotain muuta  - luulisin 😊

Mutta kevättä kohti mennään ja se on pääasia.

Vaikka lunta ja talvi saatiin etelääkin nyt vuoden alussa. 

Tänään oli ensimmäisten lumitöiden vuorokin.

Valon lisääntyessä toivon taas energiankin määrän lisääntyvän 

ja sitä kautta toivottavasti myös jumituksen helpottavan.

Tätä se vaan välillä näköjään on.

Kauniita tammikuisia päiviä Sinulle ja iloa alkaneeseen vuoteen!

Neulesetti merinovillasta

Villa lämmittää suloisesti viilenevässä syksyssä ja talven tullen.
Itse olen melko herkkäihoinen ja voin käyttää pään ja kaulan alueella vain hyvin pehmeästä
ja kutittamattomasta langasta tehtyjä asusteita.
Siitä syystä merinovilla on yksi parhaista.
Mutta sitäkin on monenlaatuista ja tuntuista tarjolla,
joten ihan kaikki eivät valitettavasti  herkkähipiäiselle sovi.

Kesällä matkalla mummolaan pysähdyimme Lahdessa Kärkkäisellä,

josta ostan usein Dropsin lankoja,

koska valikoima tavarataloksi on hyvä ja hinta hieman edullisempi kuin monessa muussa paikassa.
Ja nimenomaan nuo merinot ovat minulle sopivan pehmeitä.

Tällä kertaa mukaan lähti syksyisempiä värejä, kuten harmaata, ruskehtavaa ja viininpunaista.

Viininpunaisesta päätin jo keriä hyllystä kerätessäni neuloa neulesetin;

tupsupipon, kaulurin, lapaset ja pannan.

Kuvia on tekeleistäni ottanut matkan varrella niiden valmistuttua,

mutta jopas on tuo väri hankala kuvattava! 

Ei sitten millään meinaa toistua oikean sävyisenä kuvissa.

Noissa valmiita esittelevissä ulkona otetuissa "mallipää"kuvissa,
väri taitaa olla luonnollisimman näköinen.

Laitan nyt mukaan kuitenkin näitä muitakin 😊

Käytin kaikissa ns. kennokuviota, jolla viime talvena neuloin itselleni tumman harmaan pipon, 

joka löytyy 'Pipottelua' - otsikolla viime helmikuulta.

Siellä on myös tämän helpon ja mielestäni näyttävän mallineuleen kaavio, jos haluat käyttää.

Pipon resori on 5 cm korkea ja sen jälkeen, ennen mallineuleen aloittamista,

on neulottu yksi kierros oikein ja lisätty sen aikana kaksi silmukkaa, jotta silmukkamäärä olisi neljällä jaollinen. 

Kauluri tai tuubihuivi, miten tuota nyt nimittäisi, on tehty samalla mallilla.

Resori on vain vajaa kaksi senttiä korkea sekä alussa että lopussa.

Kaulurin koko korkeus on n. 24 cm.

Lankaa siihen kului tasan kaksi kerää eli 100 g.

Lapaset on neulottu muuten ns. kiilapeukalollisten peruslapasten ohjeella, 

mutta käden selkäpuolen silmukoilla on neulottu samaista kennoneuletta.

Koska lankaa oli vielä jäljellä, päätin tehdä vielä samaa mallia hyödyntäen pannan.
Ensin neuloin pannan samalla kennokuviolla kuin pipon, kaulurin ja lapaset.



Mutta, koska saman värjäyserän lankaa oli vielä yhden pannan verran,
neuloin siitä myös palmikkokierteisen pannan.
Ja niinpä kerrankin sain oikein kunnon neulesetin aikaiseksi 😊



Kennoneulepanta on pikkuisen isompi kuin kierrepanta
ja se joustaa myös sivusuunnassa enemmän.

Omasta mielestäni tästä setistä tuli yllättävän kiva.

Seuraavaksi tarkoitus on pienien välipalatöiden jälkeen tehdä

tummanharmaa tuubikauluri.

Malli on vielä mietinnässä, mutta langat valmiina 😊

Kuvien ottamisaikaan oli pienen suklaakirsikkapuumme tuottanut tällä kertaa vähän vaatimattomamman sadon. 

Minä napsin kirsikoita suoraan puusta suuhuni kilpaa varisten ja harakoiden kanssa. 

Pidin kyllä puoleni ja keräsin myös kulhollisen marjoja, 

joista tytär leipoi tahmeaa kirsikkasuklaabrownieta.

Pidin muuten senkin suhteen puoleni, 

oli se vaan niin hyvää varsinkin vaniljakastikkeen kanssa😉

Syksyä alkaa jo olla ilmassa ja työarki täyttää ajatuksia olipa töissä tai vapaalla.

Vihotteleva selästä jalkaan kulkeva hermo koettelee myös kärsivällisyyttä ja 

saa osaltaan pinnan kiristymään ja stressitason nousemaan. 

Sitä huomaa, kuinka vähästä se taas oma olotila on kiinni ja kuinka kokonaisvaltaisesti

 sellainen tuttavuus kuin hermosärky vaikuttaa koko olemiseen ja kaikkeen tekemiseen.

Kyllähän minä fyssärin ohjeita noudatan, mutta pitkää pinnaa tämäkin taas vaatii.

Käsityöt ovat jääneet siitäkin syystä vähemmälle, kun istuminen ei ole herkkua, 

mutta siitä huolimatta tämän neulesetin jälkeen olen neulonut yhdet lyhytvartiset sukat itselleni 

ja pitkästä, pitkästä aikaa kaivanut virkkuukoukun esille ja viritellyt pientä virkkausinnostusta pienten virkkuiden myötä.

Sieltä sekin into pikku hiljaa, hyvin vähitellen on päätään nostanut! 

Niistä sitten jossain vaiheessa vähän enemmän myös täällä.

Näiden heinäkuisten kuvien myötä toivottelen nyt sinulle mukavia syyskuun alun päiviä!

Kirsikka-aika

Kotipihan pieni suklaakirsikkapuu on ilahduttanut jo vuosikausia 

paitsi upealla valkoisella keväisellä kukinnallaan myös happaman makeilla marjoillaan.

Ja antanut minulle monta aasinsiltaa myös blogikirjoituksille.

Niin myös tällä kertaa.

Kun käsityörintamalla on hyvin vetämätön kausi meneillään, ja vähän muutenkin, 

ajattelin kertoa paitsi meneillään olevasta neuleprojektista myös kerrata 

aiempia postauksia, joita tuo kirsikkasatoa tuottava puu on innoittanut 😊

Ihka ensimmäinen blogikirjoitukseni oli "Kirsikoiden aikaan". 

Aloitinhan tämän blogitaipaleeni parhaaseen kirsikka-aikaan heinäkuussa parisen vuotta sitten. 

Palaan silloin tällöin muistelemaan niitä aikoja ja katsomaan, 

miltä bloggailun alkutaival näytti; tuolla kertaa kerroin tyttären leipomista ihanista pienistä mantelista lisämakua saaneista kirsikkapiirakoista, 

joista ovat myös seuraavat kuvat:

Suklaakirsikkajuustokakkua saimme myös samana kesänä:

oli muuten tosi hyvää tämäkin, suklaalle perso kun olen!

Viime kesänä suklaakirsikka kukki poikkeuksellisenkin runsaasti. 

Kiertelin puuta kameralla tähtäillen monena päivänä.

Silloin syntyi "Kirsikan lumoa" -kuvapläjäys noista upeista valkoisista kukkasista.

Kirsikat, suklaa, valkosuklaa ja kaura toimivat hyvin yhteen.

Lisänä ehkä vielä pehmeä vaniljakastike tai -jäätelö ja ah, niin hyvää!

Neulottuakin on tullut "kirsikkahengessä". 

Nämä viininpunaiset villasukat seiskaveikasta neulottuna valmistuivat vuosi sitten kesällä. Niistä oli juttua "Kirsikkasukat"-tekstissä. 

Mallin kehittelin itse sitä mukaa, kun neuloin ja virheitä tuli jälleen senkin sata, mutta kivat kotisukat niistäkin tuli.

Tällä hetkellä tekeillä on merinovillasta pipo-setti, josta etukäteismaistiaisena kuva piposta tuossa alla. Palataan sen pariin sitten myöhemmin. 

Luonnonvalossa pipo näyttää juurikin samanväriseltä kuin suklaakirsikan kirsikat, mutta yritäpä saada väri vangittua kuvaan...

Valokuvien ottamisessa viininpunainen lanka ja kirkas auringonpaiste tai sisätilat eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä 

- värit eivät toistu oikein eivät sitten millään.

Vika varmaan enemmän kameran käyttäjässä kuin kamerassa.

Mutta näillä mennään tässä vaiheessa.

Kirsikat ovat mielestäni parhaita nimenomaan tuoreina suoraan puusta suuhun napsittuina. 

Sen lisäksi tosiaan paistoksissa ja piirakoissa niiden maku pääsee hienosti oikeuksiinsa.

Pakastetuista en niinkään tykkää.

Toissavuonna oli mahdottoman hyvä kirsikkavuosi, joten tytär teki leivonnaisten lisäksi kirsikoista myös likööriä 

ja kunnon tekeytymisajan jälkeen se maistui erittäin hyvältä ja täyteläiseltä. 

Suosittelen kokeilemaan sitäkin.

Nyt on aika lopetella tällä kertaa ja ottaa alkavan viikon loman pari ensimmäistä päivää rentoutumisen kannalta. Juuri nyt on tunne, että tulee ns. tarpeeseen.

💗 Mukavaa alkavaa elokuuta 💗