Kukkahuumaa ilta-auringossa

 

 

 

 

Se on täällä!

Pionien ja kärhöjen kukinta-aika.

Kukat, joita olen odottanut koko vuoden ja joiden kukinnan onnistumisen takia toivon,

 ettei sataisi ainakaan kovin paljoa eikä kovin usein.  

 

 

 

Aurinkoinen ja todella lämmin juhannusviikonloppu sai pionien ensimmäiset kukkanuput avautumaan. 

Ensimmäisenä jo juhannusviikolla kukkansa avasi Festiva Maxima, joka vaan tuuheutuu ja kauneutuu vuosi vuodelta. 

Juhannuspäivänä alkoivat myös muut pionit availla nuppujaan ja eilen illalla ilta-auringon hieman punertavissa säteissä kuljin niitä kuvailemassa. 

 

 

 

Olen seurannut pionien nuppujen kehittymistä koko alkukesän ja yhtä vähän puolivarjossa pensaan katveessa kasvavaa yksilöä lukuunottamatta näyttäisi, että kaikkien muiden kukinta onnistuisi. Tuo yksi erillään kasvava yksilö sai myös aikaan pari pientä nuppua ja iloitsin jo, että sekin kukkii, mutta katsoin eilen illalla, että nuput eivät ole kehittyneet, vaan vaikuttaisi siltä, että ne ovat kuivettuneet varhaiseen nuppuvaiheeseen. Samoin kävi viime kesänä. Olen tuon pionin siirtänyt vielä huonommasta kasvupaikasta tuohon parisen vuotta sitten ja viime kesänä ajattelin, että se suuttui paikanvaihdoksesta. Nyt en sitten olekaan enää varma, johtuuko siitä, vai mistä. Osaatko sinä sanoa? 

 

 

 

Onneksi kukinta on vasta alussa ja moni pionikaunotar vasta pullistelee nuppujaan.

 Toivon siis hyvää säätä ja kaunista kukintaa, jotta nekin pääsevät loistamaan. 

 

 

Pionien lisäksi pidän myös kärhöistä ja isojen kukkien takia varsinkin loistokärhöistä. En kuitenkaan saa niitä menestymään niin hyvin kuin haluaisin ja olenkin vuosien varrella menettänyt joka vuosi useita yksilöitä. Olen yrittänyt luoda kasvupaikat otollisiksi, mutta ilmeisesti ne eivät sitä kuitenkaan ole ja olen vähän luovuttamassa sen suhteen. 

Yksi iso kahden kärhön yhteenkasvanut juurakko on vuosia talvehtinut hiekkapedissä ja nostan sen ruukkuun joka kevät. Niin tänäkin keväänä. Siinä olevat kärhöt kasvavat loistavasti ja saan siitä näyttävän ruukkuistutuksen. Sen sijaan maassa kasvavien ja samalla paikalla perennapenkkien yhteydessä talvehtivien kanssa on ollut haasteita. Tänäkin kesänä näyttää siltä, että vain osa kärhöistä jaksoi nousta talviuniltaan. Ensimmäisenä kuitenkin lehdet kasvatti ja kukkaan puhkesi muhkea sininen 'Multi Blue". Muutamassa muussakin kärhössä on toki elämää ja nuppuja, mutta aika vaatimattomalta näyttää vielä tässä vaiheessa. Toivotaan parasta.

 

Clematis 'Multi Blue'

 

 

 

 

Kauniita kesäpäiviä ! 

 

Kevät

 

 

Kevät keikkuen tulevi 😊 

Juuri nyt huhtikuun 25. päivän iltapäivällä paistaa aurinko ja samaan aikaa viskelee pilven reuna vettä harvakseltaan. Sadekuuro oli lyhyt ja itse asiassa olisin toivonut sekä luonnon kuivuuden että jokapuolella olevan pölyn takia, että sade olisi huuhtonut ympäristöä reippaammin. Aamulla sain äidiltä puhelun reilu 500 km pohjoisemmasta ja tiedon, että siellä oli herätty valkoiseen aamuun, kun räntälumi oli peittänyt tienoon. Toivottavasti ihan niin kova takatalvi ei tänne etelään tulisi. 

Kävin pari päivää sitten laittamassa talven ruukkuistutuksista vapautuneet kuusenhavut pionien nuppujen suojaksi. Varsinkin kuolanpionilla oli lähes 20 cm. pitkät varret ja pelkään, että kesän kukinta jää haaveeksi, jos yöpakkaset vioittavat taimia. Äsken kävin vielä tarkastamassa, että havut ovat paikoillaan. Ei niitä paljon ole, mutta ajattelin, että onpahan jotain suojaa kuitenkin. 

Eilen ruokakaupasta lähti mukaan rasia espanjalaisia mansikoita. Ovat ne kyllä näyttävän näköisiä ja huolimatta makeasta nimestään 'Candy', olivat aika vaatimattoman makuisia. Rehellisyyden nimessä täytyy toki sanoa, että oli siinä muutama makeahko yksilö, mutta suurin osa aika vetisen tai muuten vaan miedon makuisia. Mutta saa niistä ihan kivaa väriä valokuviin... Eli kotimaista mansikkasatoa odotellessa. 

 

 

 

Kotipihan kevättyöt on pääasiassa tehty. Kaiken ylimääräisen olen jättänyt tältä keväältä pois, sillä aikaa ja jaksamista ei oikein ole ollut. Lisäksi jalka on alkanut vaivaamaan entistä enemmän, joten ihan senkin takin on tullut oltua hiljakseen. Yhden kerran olen tänä keväänä istunut pidemmän tovin terassin keinussa vain t-paita päälläni lehtiä lukemassa ja ristisanoja ratkomassa. Muuten kevään lämpimät päivät menivät joko pihatöissä tai sitten aurinkoihottumasta kärsivää kasvojen ihoa sisätiloissa rauhoitellessa. 

Käsityöt seuraavat edelleen mukana lähes kaikissa vapaahetkissä. Hiljakseen nyt keväällä on valmista tullut, mutta kuitenkin.  Mansikoiden kanssa kuvasin aiemmin keväällä valmistuneet sukat, joiden kuviopinta syntyy rikotulla helmineuleella. Jotenkin innostuin siitä tekniikasta aika kovasti tuossa talvella. Lankana näissä on valkoinen Novita Nalle sekä vaaleanpunasävyinen kuviovärjätty Blossom.

 

Ja, koska kämmekkäitä ei voi koskaan neuloa tai edes olla liikaa, tein omalla, yksinkertaisella perusmallillani tässä parina iltana alla olevat vaalean beiget versiot pehmoisesta alpakkasekoitelangasta (Drops Sky).

 

Ja, koska kukkia näkee näillä minun silmilläni kaikkialla, sellaisia on paitsi sinisessä hameessani niitä muodostuu näköjään myös lankakerästä sen lähetessä loppuaan :)

Kuvaan aika harvoin ruokia ja jogurtteja en ole kuvannut koskaan aikaisemmin, mutta tässä yhtenä päivänä innostuin ottamaan kuvan aamupalaksi juomalasiin kaatamastani mangojogurtista. Oli ihanan paksua ja raikasta yhtä aikaa 💛 Olen aina ollut jogurttien ystävä, mutta alkanut viime aikoina kiinnittää aiempaa enemmän huomiota niiden rasva- ja kaloripitoisuuksiin. Siksipä niiden syönti on vähentynyt reilusta, mutta ihan kokonanaan en ole herkustani luopunut 🤗 

 

 

 

 

Kun ikkunasta juuri katselen ulos, puissa on jo hiirenkorvat ja läheinen pieni koivikko vihertää jo kauniisti 💚 Krookukset kukkivat vielä ja kevätkaihonkukatkin ovat aloittaneet kukintansa. Valkovuokot ja sinivuokot täplittävät sekä kotipihan reunamia että kävelyteiden varsia ja metsän reunoja. 

Kesän ja kesäloman odotus alkaa olla jo aika korkealla. Sitä ennen pääsen kuitenkin puutarhalle hakemaan kesäkukkia sekä toivottavasti myös neulomaan pihakeinussa.🌞

 

 

 

Kauniita ja aurinkoisia kevätpäiviä Sinulle!

t. Satu 

 

 

Syystunnelmissa

 

 

 

 

Vaikka tälle viikonlopulle ei näyttäisi olevan luvassa pakkasöitä, ovat näiden kuvien myötä hyvin muistissa viime viikonlopun yöpakkasten jälkeiset huurrekukat, "kuurankukat", joiksi niitä väärin itse nimitän ❄️❄️❄️

Pakkasyön jälkeinen kuurakerros nurmikolla houkutteli koiravanhuksen kieriskelemään kylmässä maassa ja minut tarttumaan puhelimeen (=kameraan) ja kuvaamaan syksyisen matalalta paistavan aamupäivän auringonsäteissä kimmeltäviä, sokerihuurretuilta näyttäviä kasveja. Halusin laittaa kuvia myös tänne, jotta vuodenaikojen vaihtelu ja ajan kuluminen näkyisi myös täällä blogissa.

 

Pensashanhikki yöpakkasen jälkeen

 

 

 

 

Syysasteri yöpakkasen jälkeen

Syyshortensian kukka yöpakkasen jälkeen

Kotipihan syystöitä on vielä sen verran tekemättä, että sekä oman pihan puista ja pensaista tippuneet että naapurin puolelta sataneet puunlehdet ovat haravoimatta tai silppuamatta ruohonleikkurilla. Tehdään siis molempia, mutta valtaosa lehdistä silputaan leikkurilla nurmikolle. Kun lehdet silppuaa, silppu maatuu aika hyvin loppusyksyn, talven ja alkukevään aikana, jolloin mielestäni nurmikko saa siitä lisäravintoa. Tiedä sitten, mikä olisi fiksuin tapa, mutta jotenkin tuntuu turhauttavalta täyttää puutarhakompostit ääriään myöden joka syksy. Ei sen puoleen, kyllä noihin koposteihin tulee tavaraa siitä huolimatta, sekä lehtiä että muuta puutarhajätettä.

Maahan sataneita lehtiä ihmetellessäni päädyin ottamaan pari lähikuvaa vaahteranlehdestä aamuauringossa. 

 

Syksyn aikana kotityöt ovat jääneet vähemmälle, kun kotona ollessa olen keskittynyt pääasiassa käsitöihin. Lankaostoksilla on tullut käytyä kerran jos toisenkin. Monenlaista olisi mielessä, mitä voisi tehdä ja monenlaista olen tehnytkin, mutta aika ei vaan riitä ihan kaikkeen, mitä haluaisi tehdä. 

Viime viikonloppuna neuloin yhdet paksuhkot lapaset. Tuossa alla on kuva puolivalmiista versiosta. Lankana on luonnonvalkoinen paksuhko Drops Big Merino ja ohuen ohut Sandnes Garn Alpakka Følgetråd. Laitan valmiista kuvan sitten myöhemmin. Lapaset valmistuivat päivässä, sillä silmukoita oli vain 35 ja neulos paksuhkoa. Tällä hetkellä puikoilla on toiset paksut lapaset, joissa lankana on sama ohut alpakanvilla sekä lankakätköistä löytynyt luonnonvalkoinen Novita Isoveli, jolle en ole keksinyt muuta käyttöä. 

   

 

  

Olen viime aikoina innostunut neulomaan kahdella langalla yhtä aikaa. Enkä siis tarkoita kuvioneuletta, vaan kaksinkertaista lankaa. Toinen on yleensä paksu merino- tai alpakkalanka ja toinen ohut alpakkalanka tai ohut ja pörröinen silkki-mohair. Alpakka lisää pehmeyttä ja sileyttä neuleeseen, kun taas silkki-mohair pörröisyyttä ja kuohkeutta. Oma herkkä ihoni tykkää huomattavasti enemmän alpakasta, mutta oen huomannut, että monet tykkäävät enemmän silkki-mohairin tunnusta. Käytän noita molempia tuomassa lämpöä ja mukavuutta lapasiiin, kämmekkäisiin, pantoihin ja pipoihin. 

Talvea kohti mennään vääjäämättä. Kesäkengät on laitettu kaappiin ja talvikengät otettu esille yhdessä villa-asusteiden kanssa. Olen aika paljon neulonut toisille viime aikoina ja huomasin nyt lokakuun pakkasaamuina, että voisihan sitä päivittää omatkin asusteensa, kuten esimerkiksi kämmekkäät ja pannat :) Siinäpä sitä tekemistä loppusyksyyn.

Mitä sinulle kuuluu?

Hyvää viikonloppua ja kauniista lokakuun lopun päiviä!

t. Satu 

Pionien aika

 

Pionien aika. 

Ja vesisade, enemmän tai vähemmän taukoamatta ja tuulen kanssa. 

Niin tyypillistä. Tai ainakin siltä tuntuu juuri tänä kesänä. 

Olen tämän sateisen ja viileän kesän aikana käynyt oikean kameran 

ja kännykän kanssa ottamassa kuvia kotipihan kukista aina, kun sää on sallinut.  

Alkukesän viileys antoi odottaa pionien kukintaa. 

Ne olivat nupulla viikkokausia. Sitten muutaman aurinkoisen päivän aikana kaikki avautuivat lähes yhtä aikaa.

Ehkä kaikkein eniten odotan suurikukkaisten kerrottujen kiinanpionien kukintaa.

Sarah Bernhardt ja Festiva Maxima ovat kotipihani kukkien kuningattaret.

 Molemmat kukkivat paraikaa lukuisin jättimäisin kukkapalloin ja 

minä käyn aina sateen välillä ravistelemassa vettä kukinnoista ja samalla tuoksuttelemassa niitä.

'Festiva Maxima'

'Sarah Bernhardt'

Yllä olevien kahden kuvan valkoisen pionin nimeä en tiedä. 

Olen sen ostanut vain "kiinanpionina" joskus kauan sitten ja lajiketta en ole saanut selville. 

Jos tunnistat, olisi kiva kuulla sen nimi.

Sen sijaan "kulhollinen kauneutta"- 'Bowl of Beauty' - sen vieressä on yksi suloisimmista tuttavuuksista. 

Yllä olevassa kuvassa näkyy, kuinka sen viileää ja kosteaa säätä arastelevat terälehdet olivat päiväkausia supussa, 

kunnes yhtenä parin valtaosin aurinkoisen päivän aikana avautuivat täyteen loistoonsa.

'Bowl of Beauty'

Jalopähkämö ja Festiva Maxima

Sateisen sään takia leikkasin muutaman pionin kukinnon maljakkoonkin ilahduttamaan sisällä olemisen aikana. 

Niistä ja jalopähkämöistä sekä niistä ja kuunliljan lehdistä tuli kauniita ja näyttäviä pikkukimppuja, 

joiden miellyttävän makea tuoksua täytti välillä koko kodin. 

Välillä on ollut myös herkuttelun aika. 

Vaniljajäätelö, tummasuklaa ja vadelmat  (pakasteena tai ilman) ovat herkullinen yhdistelmä ja toimivat aina. 

Toivottavasti välillä saadaan myös aurinkoa ja lämmintäkin.

Mukavia kesäpäiviä Sinulle!

Se on kuulkaas kesä nyt

 

Se on kuulkaas kesä nyt 😊 Ulkona on juuri nyt niin kova tuuli, että terassin pöydällä ollut ruusu keramiikkaruukkuineen oli tippua äsken lattialle. Ehdin viime tipassa ottamaan sen kiinni ja laittamaan lattialle seinän viereen. Välillä sataa ja välillä paistaa ja vaikka keli on periaatteessa ihan ok, juuri nyt tuntuu hyvältä ajatukselta istua sisällä läppäri sylissä ja kirjoittaa tätä. 

Pihakeinussa istumista ja neulomista silmällä pitäen tarpeeksi lämpimiä päiviä tai iltoja on ollut harvassa, vaikka sitkeästi olen muutaman kerran sitäkin harrastanut - ihan periaatteesta, koska se on minun kesärutiinini. Tässä kesäkuun alussa oli kuitenkin muutama vapaapäivä ja loput pihatyöt, mitä keväältä jäi, tuli hoidetuksi. Eli todella monta vuotta sitten tyttären siemenestä kasvattamien kolmen omenapuun juuristoalueella oli heinä päässyt villiytymään pahasti. Nyhdin sen pois, lisäsin vähän multaa ja laitoin reilusti kuorikatetta ja lopuksi vielä suojaverkot takaisin paikoilleen. Nyt on taas piha siltä osin siisti. Ko. omenapuiden kasvattaminen on kysynyt kärsivällisyyttä, mutta tänä keväänä niistä yksi teki noin kymmenkunta kukkaa! Lajikkeesta ei ole mitään käsitystä, mutta mielenkiinnolla odotan, onnistuiko pölytys ja saadaanko jokunen omena maistiaisiksi syksymmällä. 

Omenankukka

Käsityörintamalla on välillä hiljaista, mutta heti, kun on muutama ylimääräinen päivä töistä vapaata, pyrin tarttumaan puikkoihin ihan jo rentoutumissyistä. Juuri nyt on keskeneräisenä kolme pikkutyötä; yhdet perinteiset alpakkakämmekkäät, yhdet merinolapaset, yksi vauvan siksak-myssy. Näiden lisäksi puikoilla on myös yksi vähän isompi työ eli alla olevissa kuvissa näkyvä huivin alku. 

Lankana on Rowan Alpaca Classic, jossa on 57 % alpakanvillaa ja 43 % puuvillaa. Väreiksi valitsin paikallisessa lankakaupassa poistomyynnissä olleet keskiharmaan harjatun version sekä sileämmän tumman viininpunaisen. Mielestäni ne sopivat aika hyvin yhteen. Yllä olevassa pienemmässä kuvassa lankojen värit ovat mielestäni suhteellisen totuudenmukaiset, mutta huivineulekuvissa normaalia vaalempia. Jotenkin noista väreistä tulee mieleen perinteinen jussipaita 😉

Huivi levenee yhden silmukan joka 2. krs eli siitä tulee pitkähkö, toisesta päästä kapea ja toisesta leveähkö. Siinä on nyt 110 silmukkaa ja tavoite on vielä saada 30 silmukkaa lisää, mikä tarkoittaa 60 lisäkerrosta. Ohjetta ei ole, vaan neule etenee siten, mikä parhaimmalta sillä hetkellä tuntuu. Pääajatus oli kuitenkin käyttää kahta lankaa. Aloitin harmaalla ja sitä meni 1,5 kerää. Sitten siirryin viininpunainseen, jolla teen loppuun. Ostin molempia keriä kolme eli yhteensä kuusi kerää. Luulen, että saan noista aikaiseksi kaksi huivia siten, että aloitan ja päätän neuleen päinvastaisilla väreillä.  

Mutta koska on kesä, kierrän päivittäin kotipihalla ihastelemassa kukkasia sekä tuoksuttelemassa. Syreenien kukinnan aloitti pihasyreeni 'Alba'. Sen vieressä kasvaa valkoinen Isabellan syreeni, joka availee myös nuppujaan. Pihajasmikekin näkyy olevan täynnä nuppuja ja odotan kovasti sen ahomansikan makeaa tuoksua. 

Perennatkin ovat aloittaneet kukintansa ja iloitsen pionien lukemattomista nupuista. Todellakin toivon, että kylmä kevät ei vioittanut nuppuja liiaksi ja ne jaksavat kukkia. 

Mutta harmiakin löytyy. Olen nitistänyt ensimmäiset liljakukot liljojen varsista ja kerännyt kymmenittäin lehtokotiloita. Ne ovat todella ärsyttäviä! Mutta sitkeästi yritän niitäkin torjua, jotta eivät ihan kaikkea tuhoa. 

Japaninakileija

Viikonloppu on nyt puolessa välissä. Maanantaina alkaa arki ja ensi viikko tietää ylipitkiä työpäiviä. Mutta sen jaksaa, sillä kohta on juhannus ja sen yhteydessä taas ylimääräinen vapaapäivä ja kesälomakin siintää muutaman viikon päässä. 

Mitä sinun kesääsi kuuluu? 

Kauniita kesäpäiviä, 

t. Satu