Pionien aika

 

Pionien aika. 

Ja vesisade, enemmän tai vähemmän taukoamatta ja tuulen kanssa. 

Niin tyypillistä. Tai ainakin siltä tuntuu juuri tänä kesänä. 

Olen tämän sateisen ja viileän kesän aikana käynyt oikean kameran 

ja kännykän kanssa ottamassa kuvia kotipihan kukista aina, kun sää on sallinut.  

Alkukesän viileys antoi odottaa pionien kukintaa. 

Ne olivat nupulla viikkokausia. Sitten muutaman aurinkoisen päivän aikana kaikki avautuivat lähes yhtä aikaa.

Ehkä kaikkein eniten odotan suurikukkaisten kerrottujen kiinanpionien kukintaa.

Sarah Bernhardt ja Festiva Maxima ovat kotipihani kukkien kuningattaret.

 Molemmat kukkivat paraikaa lukuisin jättimäisin kukkapalloin ja 

minä käyn aina sateen välillä ravistelemassa vettä kukinnoista ja samalla tuoksuttelemassa niitä.

'Festiva Maxima'

'Sarah Bernhardt'

Yllä olevien kahden kuvan valkoisen pionin nimeä en tiedä. 

Olen sen ostanut vain "kiinanpionina" joskus kauan sitten ja lajiketta en ole saanut selville. 

Jos tunnistat, olisi kiva kuulla sen nimi.

Sen sijaan "kulhollinen kauneutta"- 'Bowl of Beauty' - sen vieressä on yksi suloisimmista tuttavuuksista. 

Yllä olevassa kuvassa näkyy, kuinka sen viileää ja kosteaa säätä arastelevat terälehdet olivat päiväkausia supussa, 

kunnes yhtenä parin valtaosin aurinkoisen päivän aikana avautuivat täyteen loistoonsa.

'Bowl of Beauty'

Jalopähkämö ja Festiva Maxima

Sateisen sään takia leikkasin muutaman pionin kukinnon maljakkoonkin ilahduttamaan sisällä olemisen aikana. 

Niistä ja jalopähkämöistä sekä niistä ja kuunliljan lehdistä tuli kauniita ja näyttäviä pikkukimppuja, 

joiden miellyttävän makea tuoksua täytti välillä koko kodin. 

Välillä on ollut myös herkuttelun aika. 

Vaniljajäätelö, tummasuklaa ja vadelmat  (pakasteena tai ilman) ovat herkullinen yhdistelmä ja toimivat aina. 

Toivottavasti välillä saadaan myös aurinkoa ja lämmintäkin.

Mukavia kesäpäiviä Sinulle!

 

Se on kuulkaas kesä nyt 😊 Ulkona on juuri nyt niin kova tuuli, että terassin pöydällä ollut ruusu keramiikkaruukkuineen oli tippua äsken lattialle. Ehdin viime tipassa ottamaan sen kiinni ja laittamaan lattialle seinän viereen. Välillä sataa ja välillä paistaa ja vaikka keli on periaatteessa ihan ok, juuri nyt tuntuu hyvältä ajatukselta istua sisällä läppäri sylissä ja kirjoittaa tätä. 

Pihakeinussa istumista ja neulomista silmällä pitäen tarpeeksi lämpimiä päiviä tai iltoja on ollut harvassa, vaikka sitkeästi olen muutaman kerran sitäkin harrastanut - ihan periaatteesta, koska se on minun kesärutiinini. Tässä kesäkuun alussa oli kuitenkin muutama vapaapäivä ja loput pihatyöt, mitä keväältä jäi, tuli hoidetuksi. Eli todella monta vuotta sitten tyttären siemenestä kasvattamien kolmen omenapuun juuristoalueella oli heinä päässyt villiytymään pahasti. Nyhdin sen pois, lisäsin vähän multaa ja laitoin reilusti kuorikatetta ja lopuksi vielä suojaverkot takaisin paikoilleen. Nyt on taas piha siltä osin siisti. Ko. omenapuiden kasvattaminen on kysynyt kärsivällisyyttä, mutta tänä keväänä niistä yksi teki noin kymmenkunta kukkaa! Lajikkeesta ei ole mitään käsitystä, mutta mielenkiinnolla odotan, onnistuiko pölytys ja saadaanko jokunen omena maistiaisiksi syksymmällä. 

Omenankukka

Käsityörintamalla on välillä hiljaista, mutta heti, kun on muutama ylimääräinen päivä töistä vapaata, pyrin tarttumaan puikkoihin ihan jo rentoutumissyistä. Juuri nyt on keskeneräisenä kolme pikkutyötä; yhdet perinteiset alpakkakämmekkäät, yhdet merinolapaset, yksi vauvan siksak-myssy. Näiden lisäksi puikoilla on myös yksi vähän isompi työ eli alla olevissa kuvissa näkyvä huivin alku. 

Lankana on Rowan Alpaca Classic, jossa on 57 % alpakanvillaa ja 43 % puuvillaa. Väreiksi valitsin paikallisessa lankakaupassa poistomyynnissä olleet keskiharmaan harjatun version sekä sileämmän tumman viininpunaisen. Mielestäni ne sopivat aika hyvin yhteen. Yllä olevassa pienemmässä kuvassa lankojen värit ovat mielestäni suhteellisen totuudenmukaiset, mutta huivineulekuvissa normaalia vaalempia. Jotenkin noista väreistä tulee mieleen perinteinen jussipaita 😉

Huivi levenee yhden silmukan joka 2. krs eli siitä tulee pitkähkö, toisesta päästä kapea ja toisesta leveähkö. Siinä on nyt 110 silmukkaa ja tavoite on vielä saada 30 silmukkaa lisää, mikä tarkoittaa 60 lisäkerrosta. Ohjetta ei ole, vaan neule etenee siten, mikä parhaimmalta sillä hetkellä tuntuu. Pääajatus oli kuitenkin käyttää kahta lankaa. Aloitin harmaalla ja sitä meni 1,5 kerää. Sitten siirryin viininpunainseen, jolla teen loppuun. Ostin molempia keriä kolme eli yhteensä kuusi kerää. Luulen, että saan noista aikaiseksi kaksi huivia siten, että aloitan ja päätän neuleen päinvastaisilla väreillä.  

Mutta koska on kesä, kierrän päivittäin kotipihalla ihastelemassa kukkasia sekä tuoksuttelemassa. Syreenien kukinnan aloitti pihasyreeni 'Alba'. Sen vieressä kasvaa valkoinen Isabellan syreeni, joka availee myös nuppujaan. Pihajasmikekin näkyy olevan täynnä nuppuja ja odotan kovasti sen ahomansikan makeaa tuoksua. 

Perennatkin ovat aloittaneet kukintansa ja iloitsen pionien lukemattomista nupuista. Todellakin toivon, että kylmä kevät ei vioittanut nuppuja liiaksi ja ne jaksavat kukkia. 

Mutta harmiakin löytyy. Olen nitistänyt ensimmäiset liljakukot liljojen varsista ja kerännyt kymmenittäin lehtokotiloita. Ne ovat todella ärsyttäviä! Mutta sitkeästi yritän niitäkin torjua, jotta eivät ihan kaikkea tuhoa. 

Japaninakileija

Viikonloppu on nyt puolessa välissä. Maanantaina alkaa arki ja ensi viikko tietää ylipitkiä työpäiviä. Mutta sen jaksaa, sillä kohta on juhannus ja sen yhteydessä taas ylimääräinen vapaapäivä ja kesälomakin siintää muutaman viikon päässä. 

Mitä sinun kesääsi kuuluu? 

Kauniita kesäpäiviä, 

t. Satu

Äitienpäiväviikonloppu ja puuvillaisia lonkero-otuksia

Niin se vaan on toukokuukin jo pitkällä ja toukokuun toinen sunnuntai on tänä viikonloppuna. Äitienpäivä tuli itselleni mieleen, kun reilu viikko sitten ostin terassille ruukkuun pieniä eri violetin sävyissä kukkivia orvokkeja. Rakastin lapsena hempeän violetteja ja vaaleansinisiä orvokkeja ja muistan, kuinka pienenä koululaisena piirsin sellaisia myös äitienpäiväkorttiin. Samaiseen korttiin tuli myös orvokista kertovan laulun sanat ja nuo sanat kaikuvat mielessäni juuri tätä kirjoittaessani 

"Orvokkini tummasilmä, kultasydän pieni. Katsot aina lempeästi, kun käy luokses tieni. Itse hoidin kukkamaani, rikkaruohot kitkin, vettä kannoin iltasella rantatietä pitkin. Noudan tästä äidilleni orvokin tai kaksi..."

💜

No, köykäisellä aasinsillalla kuvissa näkyviin lonkero-otuksiin, joista yhdellä on vaalean violetit, vai pitäisikö sanoa liilat, lonkerot. 

Olen viime vuosina virkannut välipalakäsitöinä erilaisia turvalonkeroita, mustekaloja yms. lapsille ja miksei vanhemmillekin tarkoitettuja hypisteltäviä otuksia. Tässä mukana kuvia kuluneen syksyn ja talven aikana koukulta pudonneista. Lankana kaikissa on merseroitu puuvillalanka ja täytteenä laadukas polyesteritäytevanu. Kun minulta on kysytty, kestääkö täyte pesemisen, olen itsekin hämmästynyt, että kyllä täyte kestää tuoteselosteensa mukaan +95 asteessa pesun, mutta lanka itsessään 
(langasta riippuen) 40 tai 60 astetta.  

Näissä on kiva kokeilla erilaisia väriyhdistelmiä ja huomata, että otuksien ilme ja olemus on aina vähän erilainen niiden värityksestä ja lonkeroiden kierteisyydestä riippuen. Joskus kun innostun, virkkaan yhdelle otukselle ns. mahan aluksen kippuroita lonkeroita täyteen, mutta joskus sen sijaan tuntuu, että vähempikin riittää ja otuksesta tulee keveämpi versio muutamine lonkeroineen. 

Yllä olevat minikokoiset hellyttävät pikkumustekalat virkkasin joskus viime syksynä. Niiden tekeminen oli nopeaa ja aika kivat niistäkin tuli. Nuo kaikki menivät hieman isommille pikkutytöille, joilla on "silmää" miniotuksille. Oma, nyt jo aikuinen tyttärenikin tykkäsi aikoinaan kaikistä minikokoisista. OIipa kyse sitten minimukista, -rasvapurkista tai -nallesta, niin, mitä pienempi sen suloisempi ja sitä isommat "iiihanat" aina tuli 😊 Jännä, miten mieleen muistuu hauskoja hetkiä omankin lapsen kanssa. 

Tänä viikonloppuna on äitienpäivä. Omat aikuiset lapseni tulevat viikonlopuksi kotiin ja samalla saan toivotun hengähdystauon töistä, joihin ajatukset muuten helposti karkaavat, kun ei ole muuta ajateltavaa. Omalle äidilleni sain toimitettua ruukkuruusun jo viime viikonloppuna hänen kotipaikkakunnallaan toimivan puutarhan kautta. Siltä ystävällisesti toimitettiin kukka suoraan kotiin hyvin kohtuullisella kuljetuskustannuksella. Aivan ihana, miten tällaistakin palvelua löytyy, kun sitä uskaltaa kysyä, vaikka eivät kotiinkuljetuksia markkinoikaan.

🌼🌼🌼

Lempeää äitienpäiväviikonloppua kaikille äideille, isoäideille, mummoille, äitimielisille ja äitien lapsille.

💗💜💗

Mukavia toukokuisia päiviä

🌼🌼🌼

 

Se on sitten kevät ja pääsiäinen 💛

 

Toisen pääsiäispäivän ilta. Ulkona sataa tihuuttaa edelleen, mutta iltaa kohti sade säätiedotuksen mukaan laantuu, mikä on hyvä asia, sillä minulla on kauan odotettu vapaaviikko 😊 Viime viikon lämpimät päivät ovat vielä muistissa, mutta ei kelin niin lämpimäksi tarvitsekaan vielä mennä, jotta toivottavasti ehdin saada paremmin kotipihan kevättöitä tehtyä. Pari istutusaluetta meinasin kierrätellä metallireunuksella, kun kaavailemani kivetyt istutusaltaat osoittautuivat sekä liian isotöisiksi että mielestäni myös hintaviksi niiden kokoon verrattuna. 

Kevätkukkijat ovat jo vauhdissa. Lumikellon kukat ovat jo lakastuneet ja värikkäät kroomuksetkin alkavat olla tämän keväisen kukintansa ehtoopuolella. Sen sijaan kevätkaihonkukkien suloiset siniset silmät ovat juuri avautuneet ja hurmaavat valkovuokkomättäät täplittävät paitsi kotipihan reunamia myös läheisiä tien vieriä. Sinisen eri sävyissä kukkivat sinivuokot puolestaan viihtyvät enemmän metsikön laitamilla ja suojissa.

Posliinihyasintti - Puschkinia scilloides

Idän sinililja - Scilla siberica

Pääsiäisen aikana valmistui muutama käsityö. Töissä on ollut ihan julmettu kiire koko talven ja nyt, kun oli vapaata ja sateessa ei huvittanut ulkonakaan olla, tuli pakottava tarve saada valmiiksi lapaset, jotka aloitin reilu viikko sitten palmusunnuntaina (alla kuva lapasten resorista pajunkissojen kera). Laitan kuvan valmiista sitten myöhemmin. Samalla vimmalla virkkasin yhtenä päivänä keltaisen Unille-pupun samalla periaatteella kuin lukuisat sen edeltäjatkin. Ja jotta kipeytyneissä peukaloissa ja puutuvissa sormissa ei olisi tarpeeksi, neuloin vielä yhdet perusvillasukatkin alusta loppuun pyhien aikana. Ja viimein lopulta tuli tunne, että nyt on tehty käsitöitä taas riittävästi vähäksi aikaa, että nyt voin kirjoittaa vaikka tänne blogiin ja olen ottanut edes vähän takaisin kulunutta aikaa, minkä olen töiden jälkeen vain istunut sohvan nurkassa "puolitiedottamana". Tunne on kuin olisi elossa jälleen.

Nuoret aikuisemme olivat kotona pääsiäisen aikaan ja tytär leipoi mehevän mausteisen porkkanakakun, jonka kuorrutteessa ja täytteessä on Philadelphia-tuorejuustoa. Herkullista, mutta tuhtia. Ja kakullakin oli kokoa 😊Jännä muuten, että kakussa ei maistu porkkana, vaikka siinä on sitä todella reilusti. 

Varsinaisia perinteisiä pääsiäisruokia meillä ei juuri syödä. Sen sijaan grillasimme kanaa, lihaa ja kasviksia perjantaina ja lauantaina. Eilen tytär sitten teki mausteista ja erittäin hyvää chorizopastaa. Siinä on runsaasti paitsi chorizo-makkaraa, myös sipulia, valkosipulia, juustoa ja basilikaa. Nam! 

Tänään sitten oli vuorossa sitruunainen savulohipinaattipasta, mutta siitä en sentään kuvaa ottanut - kerronpahan vain 😊

Chorizopasta

Siman tekemistä olen miettinyt, mutta koska olemme mieheni kanssa vapun kahdestaan kotona, tuskin tulee laitettua simaa tulemaan. Sen sijaan ostimme jo kokeeksi pari pulloa ruokakaupasta valmista perussiman reseptillä tehtyä luomusimaa ja koska se maistui lähes yhtä hyvälle kuin kotona tehty, taidamme mennä sillä vapun yli.

Tällaisia kevätkuulumisia useamman viikon blogihiljaisuuden jälkeen täältä.

Mitä sinun kevääseesi kuuluu? 

Kauniita kevätpäiviä !

t. Satu

Hyvää Juhannusta ja alkukesän kukintaa

Keskikesän kunniaksi kesäisiä kuvia kotipihan kukkijoista alkukesältä. 

Toukokuun kuumuus ja kuivuus lyhensi monen kukkivan kasvin kukinnan kestoa, mikä toki vähän harmittaa. 

Toisaalta kukinta oli ihan yhtä kaunista kuin ennenkin. 

Lemmikki

Lemmikin nimi on useissa kielissä suoraan suomennettuna "älä unohda minua". Noissa sanoissa voi ajatella kuuluvan syvän rakkauden, ikuisen kaipuun, tulevaisuuden pelon ja luopumisen tuskan. Ihmisen kaipaus toisen luo, kaiken menettämisen pelko ja tulevaisuuden usko ja toivo. Kaikki samassa kauniiissa vaaleansinisen eri sävyissä kukkivassa paketissa. 

Minun mielestäni suomenkielen lemmikki-sana tässä kukkaa tarkoittavassa, rakastavassa muodossa on "älä unohda minua" -muotoa mukavampi ja jollain tavalla kepeämpi ja lohdullisempi ja siksi tänä aikana ehkä jopa parempi. 

Itse tykkään kovasti lemmikinsinisestä väristä. Onhan se oikeastaan ns. vauvan vaaleansininen pastelliväri. Toisaalta lemmikin värit vaihtelevat meidänkin pihallamme violetista sinisen eri sävyjen kautta valkoiseen. 

saksanpihlaja

Olen joka kesä kuvannut kotipihan parin vähän isomman puun latvaa sinistä taivasta vasten. Sininen taivas on vaan niin kaunis. 

kesäpikkusydän

Kesäpikkusydän aloitti ensimmäisten joukossa kukintansa ja jatkaa kiitollisena käytännössä koko kesän. Toki se on viihtyessään ihan mahdoton leviämään, joten on sitä jo pitänyt rajoittaa sitäkin. Sen olen huomannut, että tuijien läheisyydestä sekään ei tykkää. Ilmeisesti tuijien pintajuuret vievät siltä vettä ja ruokaa ihan liikaa.

Japanin akileija

Pikkutalvio

Kirjovaahtera

Heilu, keinuni, korkealle

1. Heilu, keinuni, korkealle, nythän on juhannusilta.

Mesimarja maistaa ja tuomi tuoksuu, ja kuulas on taivahan silta.

2. Heilu, keinuni, korkealle, linnut ne laulavat häitä.

Minä olen nuori kuin päivänkukka, en muistele suruja näitä.

3. Heilu, keinuni, korkealle, rintani riemuja laulan.

Kedon helyt kullalle kuiskien poimin, ja solmin sen vihreän paulan.

                      sävel: Oskar Merikanto, sanat: Larin-Kyösti

kielo

Hyvää Juhannusta ja ihania kesäpäiviä Sinulle!

T. Satu