Äitienpäiväviikonloppu ja puuvillaisia lonkero-otuksia

Niin se vaan on toukokuukin jo pitkällä ja toukokuun toinen sunnuntai on tänä viikonloppuna. Äitienpäivä tuli itselleni mieleen, kun reilu viikko sitten ostin terassille ruukkuun pieniä eri violetin sävyissä kukkivia orvokkeja. Rakastin lapsena hempeän violetteja ja vaaleansinisiä orvokkeja ja muistan, kuinka pienenä koululaisena piirsin sellaisia myös äitienpäiväkorttiin. Samaiseen korttiin tuli myös orvokista kertovan laulun sanat ja nuo sanat kaikuvat mielessäni juuri tätä kirjoittaessani 

"Orvokkini tummasilmä, kultasydän pieni. Katsot aina lempeästi, kun käy luokses tieni. Itse hoidin kukkamaani, rikkaruohot kitkin, vettä kannoin iltasella rantatietä pitkin. Noudan tästä äidilleni orvokin tai kaksi..."

💜

No, köykäisellä aasinsillalla kuvissa näkyviin lonkero-otuksiin, joista yhdellä on vaalean violetit, vai pitäisikö sanoa liilat, lonkerot. 

Olen viime vuosina virkannut välipalakäsitöinä erilaisia turvalonkeroita, mustekaloja yms. lapsille ja miksei vanhemmillekin tarkoitettuja hypisteltäviä otuksia. Tässä mukana kuvia kuluneen syksyn ja talven aikana koukulta pudonneista. Lankana kaikissa on merseroitu puuvillalanka ja täytteenä laadukas polyesteritäytevanu. Kun minulta on kysytty, kestääkö täyte pesemisen, olen itsekin hämmästynyt, että kyllä täyte kestää tuoteselosteensa mukaan +95 asteessa pesun, mutta lanka itsessään 
(langasta riippuen) 40 tai 60 astetta.  

Näissä on kiva kokeilla erilaisia väriyhdistelmiä ja huomata, että otuksien ilme ja olemus on aina vähän erilainen niiden värityksestä ja lonkeroiden kierteisyydestä riippuen. Joskus kun innostun, virkkaan yhdelle otukselle ns. mahan aluksen kippuroita lonkeroita täyteen, mutta joskus sen sijaan tuntuu, että vähempikin riittää ja otuksesta tulee keveämpi versio muutamine lonkeroineen. 

Yllä olevat minikokoiset hellyttävät pikkumustekalat virkkasin joskus viime syksynä. Niiden tekeminen oli nopeaa ja aika kivat niistäkin tuli. Nuo kaikki menivät hieman isommille pikkutytöille, joilla on "silmää" miniotuksille. Oma, nyt jo aikuinen tyttärenikin tykkäsi aikoinaan kaikistä minikokoisista. OIipa kyse sitten minimukista, -rasvapurkista tai -nallesta, niin, mitä pienempi sen suloisempi ja sitä isommat "iiihanat" aina tuli 😊 Jännä, miten mieleen muistuu hauskoja hetkiä omankin lapsen kanssa. 

Tänä viikonloppuna on äitienpäivä. Omat aikuiset lapseni tulevat viikonlopuksi kotiin ja samalla saan toivotun hengähdystauon töistä, joihin ajatukset muuten helposti karkaavat, kun ei ole muuta ajateltavaa. Omalle äidilleni sain toimitettua ruukkuruusun jo viime viikonloppuna hänen kotipaikkakunnallaan toimivan puutarhan kautta. Siltä ystävällisesti toimitettiin kukka suoraan kotiin hyvin kohtuullisella kuljetuskustannuksella. Aivan ihana, miten tällaistakin palvelua löytyy, kun sitä uskaltaa kysyä, vaikka eivät kotiinkuljetuksia markkinoikaan.

🌼🌼🌼

Lempeää äitienpäiväviikonloppua kaikille äideille, isoäideille, mummoille, äitimielisille ja äitien lapsille.

💗💜💗

Mukavia toukokuisia päiviä

🌼🌼🌼

 

Uusvanhan harrastuksen herättelyä

 

Ympyrä sulkeutuu. Näin voisi kuvata ajatuksiani, kun tässä talven aikana olen miettinyt, mitä muuta vastapainoa päivätyölle keksisin kuin käsityöt. Lankavarastoa olen kasvattanut sen pienennyskuurista huolimatta, mutta valmista tulee tuskastuttavan hitaasti. Sen sijaan, että toimettomina hetkinä olisin tarttunut puikkoihin tai virkkuukoukkuun tai olisin avannut bloggerin tai vaikka ottanut esille imurin tai mopin saati lähetynyt lenkille, olen "puolitajuttomana" tuijottanut instagramin vesiväri- ja akryylimaalausvideoita. Siis kyllä, maalausvideoita. 

Olen joskus nuorena harrastanut vähän piirtämistä ja maalannut vielä vähemmän vesiväreilläkin. Mutta piirtäminen on ollut noista kahdesta se vahvempi, mutta se jäi töiden, pikkulapsiarjen ja muun elämän tieltä. Sitten tulivat käsityöt. Sitten alkoivat kiinnostaa ohuet tussit ja niillä piirtäminen ja nyt näyttää siltä, että on vesivärien vuoro. Nyt on siis hankittuna harjoitteluun liian laadukasta paperia, perusvärit ja perussiveltimet. Ymmärsin sentään olla heti alkuun laittamasta rahaa kiinni hienoihin siveltimiin. Voin siis laittaa siveltiminen syyksi, kun maalaustulos ei vastaa odotuksia 😂

Seuraavaksi mietin sitten viikkoja, miten voittaa ns. valkoisen kankaan - tai tässä tapauksessa valkoisen paperin - syndrooma ja uskaltaa aloittaa. Aloittaminen on helpompaa, kun voi yrittää kopioida muiden tekemisiä ja tehdä pienesti eli pienelle paperille pieniä juttuja. Yllättävän hankalaa se olikin - eivät värit, pensselit ja muodot totelleetkaan hapuilevia otteita ja arkaa maalaajaa - yllätys, yllätys. Tai eihän se mikään yllätys tietysti ollut, mutta tiedätte varmasti tunteen, että kun ajatuksissaan näkee, millaisen haluaisi tehdä, mutta taidot ja tekniikka eivät vaan riitä, niin harmittaahan se. Tuli mieleeni mummoni vanhan kansan sanat, että ei kukaan ole seppä syntyissään. Kaipa se niin on, että harjoitus tekee mestarin tai ainakin saa huomaamaan, että harjoittelija tarvitsee lisää harjoitusta - eikä kaikista tuli seppiä sen enempää kuin seppämestareitakaan😊 

No, ehkä sillä voi lohduttautua, että omaksi iloksi ja pään tyhjennykseksi näitä teen ja "maalaukset" ovat ensimmäiset noin kolmeenkymmeneen vuoteen. Apuna näiden ideoinnissa ovat olleet instagramin akvarelliaiheiset lyhytvideot ja kaikki syntyivät yhdellä istumalla keittiön pöydän ääressä 😊Töitä analysoidessani tajuan, että niihin pitäisi saada lisää kerroksellisuutta, sävyjä ja sitä kautta syvyyttä. Niiden kohdilleen saaminen vaatii värien sekoittamiseen panostamista, muotojen hahmottamista ja sivellintekniikan opettelua.

Mietin pitkään, laitanko näitä kuvia tänne, mutta totesin, että voisi olla välillä kiva laittaa muutakin kuin neulonta- tai virkkausjuttuja, joten paljastetaan sitten koko kuvio. Akvarelliharjoittelu jatkuu jossain vaiheessa, ehkä myöhemmin keväällä tai kesällä, kunhan olen "toipunut" tästä kerrasta. Ja katsonut lisää videoita ja miettinyt ylipäätään, mitä ja millä eri tekniikalla voisi olla järkevin kokeilla. Nyt tein kahteen pieneen lehtiöön, mutta tuo A4-kokoinen lehtiö on vielä aloittamatta. Se vaatiikin siten vähän enemmän rohkeutta😊 Sitä keräillessä...

Mukavaa vappuviikkoa ja alkavaa toukokuuta!

t. Satu