Ruusun- ja vadelmanpunaista (ja ihan muuta)

 

Hei taas 🤍

Niin se vaan kuukausi taas on päässyt vaihtumaan ja syksyssä jo mennään. Mutta todeta täytyy, että kyllä tässä välillä on ollut aivan ihanan kesäisiä päiviä. Töiden jälkeen ja nyt viikonloppuna en ole halunnut (enkä viitsinyt) tehdä mitään fiksua eli kotitöitä tms, vaan olen nauttinut pihakeinussa kesäisestä säästä ja neulonut sydämeni kyllyydestä. Niin tänäänkin iltapäivällä, kunhan viikonlopun ns. pakollisista kuvioista oli selvitty.

Ajattelin, että laitan tähän kuvan ihanan pehmoisista ja pörröisistä alpakanvillasukista, jotka neuloin alkukesästä. Kuten kuvista näkyy, syreenit olivat kukassa, kun aloitin vartta neulomaan. Lanka on merkiltään Katia Alpaquina ja se on ohutta, noin 2,50 mm puikoilla neulottavaa. Ostin tuota lankaa pari vyyhtiä viime tammikuussa; vaaleanharmaana ja vaaleanpunaisena. Ylimmässä kuvassa ne ovat jo "kakutettuina".

Lanka on suloisen pehmeää ja kevyttä ja ennen kaikkea lämmintä. Mutta se pölisi! Ts. siitä irtosi pieniä karvoja/kuituja, mitä lie, mutta aina sen käsittelyn jälkeen sain käydä helmani kopistelemassa tai harjata tekstiiliharjalla. Piti ottaa ihan kuva (alla), miltä mustan viskoosimekon helma näytti pian neulomisen aloittamisen jälkeen :) No, kun sukat valmistuivat, heiluttilin ja huiskuttelin niitä ulkona ja höyrytin sitten kevyesti. Aika hyvin tuo pöllyäminen lopulta asettui. Mutta toki jos niitä mustaa vaatetta vasten käyttäisi, tarttuisi karvoja varmasti. Harmaa odottaa vielä puikkoihin tarttumista. Ehkä jossain vaiheessa talven mittaan sitten. 

Kun äsken selailin kesän aikana ottamiani kuvia, huomasin, että olin ottanut sukista "vaihekuvan" kesällä heinäkuun alussa, jolloin veljeni perheineen kävi vierailulla. Tytär leipoi silloin myös herkullisen paistetun vadelmaisen suklaajuustokakun, josta en malta olla laittamatta kuvia tähän myös, vaikka eivät ihan ajankohtaisia olekaan. Suklaa ja vadelma - siinäpä vasta sellainen makupari, mistä tykkään. Ja kovasti tykkäänkin 😊

Ja sitten ne valmiit sukat; niistä kuva tuossa alla. Ne ovat samalla mallilla, millä olen neulonut lukemattomia sukkia. Pienillä variaatioeroilla vaan. Sukat ovat uskomattoman pehmeät jalassa ja toimivat hyvin myös unisukkina. Lahjoitinkin ne iäkkään anopin jalkojen lämmikkeiksi. 

Sain tuossa kesällä myös päähäni alkaa tehdä avaimenperiä ja laukkukoruja yms. Minulla oli erilaisia puu- ja silikonihelmiä jo valmiina, mutta tilasin sitten kuitenkin lisää helmiä, nauhaa ja heijastavia helmiä. Olen tehnyt muutamia avaimenperiä, silmukkamerkkejä ja heijastavia pikkuenkeleitä, jotka toimivat esim. laukkukoruina tms. En ole lainkaan taitava näiden kanssa, mutta huomasin, että on kiva välillä askarrellakin ja tehdä muitakin käsitöitä kuin neuloa tai virkata.

Jälleen uusi työviikko on alkamassa ihan muutamien tuntien kuluttua. Jotenkin olen viime aikojen härdellin keskellä miettinyt, mitä ja miksi täällä oravanpyörässä rimpuillaan. Mutta kovin kummaisiin johtopäätöksiien en ole päässyt - toistaiseksi ainakaan. Käsityöt tuovat muuta ajateltavaa tai oikeammin helpottavat pään tyhjennystä ja olenkin miettinyt, onko niiden lähes pakkomielteinen tekemisinnostus jotenkin seurausta työhön liittyvästä stressistä ja epävarmuudesta. No, mene ja tiedä. Toistaiseksi ajattelin nauttia tulevat pari iltaa vielä keinussa neulomisesta. Jos sääennustukseen on luottamista, alkuviikosta on vielä kesäinen keli. Ajatus olisi, josko saisin tekeillä olevat viininpunaiset sukat valmiiksi auringon valossa. Sisällä kun tuntuu, että valaistus ei riitä tummemman langan neulomiseen. Tai pitäisi olla riittävän tehokas kohdevalo. Olen illalla käyttänyt kaulassa roikkuvaa led-käsityövaloa, jollaisia näkyy nyt olevan myynnissä vähän joka puolella. Se ei ole kovin tehokas, mutta auttaa toki jotain hämärässä. 

Millaisia kohdevaloja teillä on käytössä helpottamaan käsitöiden tai muun tarkan tekemistä hämärtyvinä iltoina?

Aurinkoisia syyspäiviä Sinulle!

Heinäkuun kuulumisia

Olen tässä useampana päivänä miettinyt, mistä tänne blogiin seuraavaksi kirjoittaisin. Puhelin pursuaa kesällä otettuja kuvia ja niiden suhteenkin on valinnan vaikeus, mutta en ole saanut aikaiseksi niitä siirtää koneelle ja Googlen kuvien tallennustilakin on täynnä, joten siitäkään ei ole ollut apua. No, ne ovat toissijaisia asioita. Ehkä enemmän olen tässä miettinyt, millaisena tämän blogin haluan pitää tai sitä muuttaa. Sattuneesta syystä se on muuttunut pikkuhijlaa hyvin käsityöpainotteiseksi ja vieläpä hyvin pienien, ja pääasiassa hyvin yksinkertaisten, tekeleiden esittelyksi. Nyt kun kesälomaa on vielä vähän jäljellä ja tässä on jo ollut aikaa istua joko sisällä tai ulkona puikot tai virkkuukoukku kädessä, mietin lähinnä noiden kuvien tänne taltioinnin mielekkyyttä. Ehkä siitä syystä julkaisutahti on vähän hiipunut. Päätin kuitenkin, että jatketaan toistaiseksi entisellään kulloinkin sopivalla tahdilla. 

Kesä on itselleni aikaa, jolloin seuraan kukkien kasvua ja kukintaa jatkuvasti. Kevään ja alkukesän "ympäripyöreät" pihatyöurakat ovat takana ja on hetki aikaa huilata ennen syksyä. Alkukesän viikkojen kuivuus ja hellesää pilasi nurmikon niin pahasti, että se ei ole toipunut vieläkään ja tuskin siitä tämän kesän nimiin toipuukaan. Pitää miettiä, miten sen kestävyyttä voisi ensi kesäksi parantaa vai olisiko vain parasta vähentää nurmikon määrää. Mutta kukkien määrää en halua enää lisätä (kuuluisat viimeiset sanat ;) ), vaan olen entistä enemmän alkanut pohtia nykyistenkin osittaista korvaamista pensailla. Toki onhan noita erilaisia kukkivia pensaita pihassa jo nytkin. 

Mutta tähän alkuun kuitenkin muutama kuva tyttären leipomasta suklaa-aprikoosikakusta. Se oli yhtä aikaa perheen molempien nuorten aikuisten syntymäpäiväkakku että meidän vanhempien 30-vuotishääpäiväkakku. Pidimme siis perheen oman kakkukahvihetken ja juhlistimme siinä samalla näitä kolmen viikon sisälle mahtuvia tapahtumia. Ajan kulumista ei voi kuin ihmetellä ja ehkä vähän kauhistellakin. Mutta koska se ei mitään auta, mennään vaan normaalisti eteenpäin :)

Ja tässä seuraavaksi muutamia kuvia kesän kukkijoista. 

Kylvin vuosi sitten keväällä pussillisen akilleijan siemeniä yhteen yhdistetyn perenna- ja pensaspenkin kulmaukseen. Pussissa piti olla värilajitelma, mutta ainakin toistaiseksi niistä on kasvanut erilaisia keltaisen ja valkoisen sävyisiä kukkia. No, kauniita toki nekin.  

Toinen, mitä viime vuonna kylvin aika summittaisesti tuon samaisen penkin kahteen muuhun kulmaan, oli ketoneilikka. Se on tehnyt isot tuppaat ja näyttää viihtyvän aika kivasti, vaikka kasvupaikka onkin sille ehkä vähän liian tuore, jos hiekkapohjaisella pihalla voi sellaisesta puhua. Sen pikkuinen kukka on kyllä herkän kaunis 🌸

Ketoneilikka

Sitten vielä kurjenpolvet, jotka kukkivat kauniisti tässä keskikesällä. Alla olevan kuvan valkoinen 'Alba' on jo lopettanut kukintansa, mutta pikkuruinen 'Elke' (alla keskellä) jatkaa vielä, samoin kuin sen rehevämpi serkku (alinna). 

Verikurjenpoilvi 'Alba'

Verikurjenpolvi 'Elke'

Tuoksukurjenpolvi kukki sen sijaan jo hyvissä ajoin juhannusta.

Tuoksukurjepolvi

Laitan alle sitten vielä pari käsitöihin liittyvää kuvaa. Tässä viimeisen viikon aikana olen ottanut alkukesän käsityöjumia takaisin ja lähes kirjaimellisesti urakoinut puikkojen ja koukkujen kanssa. Valmistakin on tullut, vaikka moni aiemmin aloitettu on edelleen kesken ja uusia myöhemmin aloitettuja on tullut tehtyä valmiiksi saman tien. Olen nyt istunut tuntien rupeamia paikoillani äänikirjaa kuunnellen ja käsitöitä tehden ja tullut siihen tulokseen, että ei ole ihan terveellistä sekään. Seuraavaksi alkaa sitten tasapainon etsiminen silläkin saralla. Töiden alkaessa tilanne tietysti muuttuu pakostakin.

Ruskea-valkoiset sukat (koko 38) valmistuivat tässä vähän aikaa sitten. Yhdistin varteen sitä samaa pitsikuviota, jota niin usein käytän ja tein vaalean kärjen. Mielestäni noilla keinoin perusruskeista sukista tuli kivan romanttiset :)

Lisäksi olen tehnyt viimeisen reilun viikon aikana viidet kämmekkäät pehmeästä alpakkasekoitelangasta (Drops Alpaca) ja tässä alla kuva yhden version aloituksesta. Teen niistä sitten myöhemmin oman postauksen.  Näihin sinisiin olen tehnyt jopa yksinkertaisen ohjeenkin. Mitä luulet, olisiko sellaisen täällä julkaisulle tarvetta? Ns. omiin peruskämekkäisiin, jolla mallilla olen parin viime vuoden aikana tehnyt useita kämmekkäitä, minulla on ns. lyijykynäohje yhdessä vihkossa, mutta sen julkaiseminen saa odottaa. 

Tällaisia peruskuulumisia tällä kertaa. 

Kivaa heinäkuista viikonloppua ja aurinkoisia kesäpäiviä Sinulle!

Toukokuun lopun kuulumisia

 

No niin. Tässä sitä ollaan blogin kimpussa, kun on vapaapäivä ja tarkoitus oli pestä ikkunoita sekä lyhentää yhdet verhot ja saada toiset ommeltua 😊Mutta ennen tuota pakkopullahommaa hetki itselle tällä saralla ja samalla muutamia toukokuun kuulumisia, ihan perussellaisia, tänne.

Ensimmäisiä toukokuussa kuvaamiani asioita olivat äitienpäiväkakku ja -ruusu sekä tyttäreltä saamani kukkakimppu. Poikakin oli pari vuorokautta kotona pitkästä aikaa, joten oli kiva viettää aikaa yhdessä pihahommien lomassa. Äitienpäivänä pidettiin sentään kaivamis- ja rakentamistaukoa ja herkuteltiin tyttären leipomalla vadelmaisella suklaajuustokakulla.

Keväällä iski taas hirveä kukkien hankkimis- ja istutusten muokkausinto. Niinpä pari uutta istutusaluetta on perustettu ja niihin on päässyt tuijia ja perennapenkistä harvennettuja perennoja. Toissa talvena menehtyneiden pitkäaikaisten vaaleanpunaisten ryhmäruusujen tilalle siirsin pallohortensian, koska siinä sillä on nyt paremmin tilaa kasvaa. Yhtenä siirtoa puoltavana syynä oli istutuksen keskellä oleva pylväsvalaisin, joka valaisee sitä kivasti syysiltoina.

Mutta, vaikka en vaivojani tykkää valittaa, on kyllä nyt pakko sanoa, että aamulla tietää olevansa elossa, kun joka paikkaan koskee 😂 Lonkankuluma ei ole tykännyt istutusalueiden kanttauksesta, täysien kottikärryjen työntämisestä, kaivamisesta, multapussien raahaamisesta yms. kivasta, ei sitten yhtään. Kummallista. Samoin saman jalan kantapään luupiikki on ärtynyt ja kävelen siis nykyisellään kuin ankka. Ja, kun vaivojen valittamisessa pääsin vauhtiin, täytyy todeta, että tulipahan peukalot ja ranteetkin lapiointi- sekä leikkaushommista niin kipeiksi, että Mobilatin ja Voltarenin avulla sain pahimpaan hätään neulottua. Kun alkoi siis tulla vieroitusoireita siitäkin ja tuossa olohuoneen pöydän kulmalla monta viikkoa ollut sukkaneule alkoi ahdistaa jo muitakin meillä kuin minua 😂😉

 

Mutta siis, nyt alkaa olla jo melkein valmista. Kesäkukatkin ovat jo paikoillaan ja suoraan maahan kylvettyjä siemeniä olen muistanut kastella säännöllisesti. Onneksi tänä aamuna on satanut, että tulee sitä yleisempääkin kosteutta maahan. Meillä alkoikin jo nurmikko kuivua pihan kuivimmassa kohdassa! Yleensä vasta kesän helteet sen ruskistavat, mutta taitaa olla jo niin huonokuntoinen, että ei jaksa edes kasvuun lähteä ennen kuin kuivuu. Lannoittanut olen ja multaakin on useana vuonna pintaan lisätty. Mutta siinä on paksu hiekkapatja alla eli vesi sujahtaa hetkessä siitä läpi ja kun aurinko paistaa, se paistaa tosiaan koko päivän tuohon kohtaan. Olen miettinyt tuohon jotain laatoitusalueen tekemistä, sillä en usko, että tuossa saa nurmikkoa menestymään. Pitäisi tehdä iso maa-aineksenvaihto ja siihen ei varmaan ruveta. 

Kevät merkitsee minulle kukkasia ja sitä, että saan istua pihakeinussa neulomassa. Nyt olen parina iltana päässyt tuon parhaan harrastukseni pariin joksikin aikaa. Samalla olen kuunnellut harakoiden säksätystä. Ne kun päättivät tehdä pesän läheiseen tuijaryhmään. Mietin vain, millaisen riesan niistä saamme vielä kesän mittaan.  Eilen illalla kukkui käki ja jos onnen- tai elinvuosia kukuntojen määrästä laskisi, olisi niitä vuosia tiedossa vielä useita kymmeniä, jos ei sata tai ylikin. Kukkui se nimittäin niin pitkään. 

Viime talvi meni aika kovassa työpaineessa ja stressi töiden suhteen ei osoita ainakaan laantumisen merkkejä. Jälleen tulee mietittyä, mitähän tässä pitemmällä tähtäimellä tekisi. Ehkä tietynlaisen väsähtämisen piikkiin voisin laittaa myös sen, että valokuvien ottaminen ei ole oikein kiinnostanut. Toisaalta tekisi mieli saada sellainen hieno kamera, jossa olisi vaikka mitä ominaisuuksia. Nyt otan kuvia pääasiassa ihan hyvällä perusdigikameralla, jossa on jotain säätöjä enkä osaa sitäkään kunnolla käyttää, mutta sen valovoima ei oikein riitä. Toki myös kännykällä tulee kuvattua entistä enemmän, koska siinä valovoima taas riittää, mutta lähikuvissa resoluutio ei oikein. 

Nyt kuitenkin parina toukokuun päivänä illan suussa innostuin kuvaamaan siinä vaiheessa kukassa olevia ja ajattelin laittaa kuvia tänne. Olkaapa hyvät;  toukokuussa useammasta kulmasta kuvattuna kattaus kotipihan peruskukkia🌷valkovuokko, lemmikki, esikko, kevätkaihonkukka, kesäpikkusydän, pikkutalvio, tulppaani, arovuokko, kultatyräkki, japanin akilleija, isotuomipihlaja ja valmiiksi nupulla olevana ostettu uusi kärhö, joka avasi jo kukkansa.

Valkovuokko

Lemmikki

Kevätkaihonkukka

Kesäpikkusydän

Pikkutalvio

Japanin akilleija

Isotuomipihlaja

Viiruhelpikin on innostunut leviämään. Sain tätä pienen tuppaan kauan sitten anopilta ja kasvatin sitä monta vuotta maahan kaivetussa, pohjattomassa ruukussa, jotta se ei leviäisi. Sitten se alkoi kitua ja sen pelastaakseni jaoin paakun pariin osaan, joista toinen nyt kasvaa tässä perennapenkin reunassa ja on nyt alkanut vallata tilaa kesäpikkusydämiltä ja pioneilta. Se pelihän ei vetele, niin kaunis kuin se onkin, joten heinään tulee kohdistumaan isompia kurinpitotoimenpiteitä lähiaikoina.

Ja pääsivätpä kuvaan mukaan myös kirjovaahteran tuoreet lehdetkin, jotka näyttävät ihanan raikkailta sinistä kevättaivasta ja pilvenhahtuvia vasten.

Kirjovaahtera

Onhan tässä nyt melkoinen kuvapläjäys kerralla, mutta kun tuossa aiemmin luin pitkästä aikaa blogini esittelytekstin, joka on siis ihan alkuperäinen vuosien takaa, niin siinä lukee, että SatunTuulia on valokuvapainotteinen blogi 😊 Sille uskollisena siis lisäsin netin bittivirtaa kuvillani. Sitten kesän jälkeen niiden katsomisesta saa voimia ja ajatukset palaavat aurinkoisiin alkukesän päiviin ja raskaisiin pihahommiin ja huokaisen taas autuaana nojatuolissa neulepuikot kädessäni 💚

Ja sitten vielä lähikuva muutamasta kesäkukasta eli verbena, valkoinen jalopelargoni ja ruusubegonia  (nimien tarkennuksista ei ole tietoa).

Miltä sinun toukokuusi loppu näyttää? Entä oletko hankkinut kesäkukkia tai kasvattanut niitä pihalle tai parvekkeelle?

Mukavia toukokuun lopun päiviä ja aurinkoista pian alkavaa kesäkuuta sinulle!

t. Satu