lauantai 20. helmikuuta 2021

Pitsisukat

 

Tämä talvi on ollut työrintamalla aika kamala. 

Tai siis olen toki iloinen, että töitä on, mutta kun niitä on ihan liikaa.

Jokainen päivä venyy ylipitkäksi, joskus useamman tunnin, 

mikä tarkoittaa sitä, että itse olen ihan rättipoikkiväsynyt, ajatukset sekoilevat ja asioita tippuu muistista.

Ja en ole ainut. En meidän työpaikalla enkä varmasti muutenkaan nykypäivänä. 

Koko ajan takaraivossa jyskyttää, että yritä olla stressaamatta, 

koska se käy terveyden päälle ja en halua mitään, mikä voisi tuon jo horjuneen terveyden suistaa enempää väärille raiteille. 



Niinpä toistelen jatkuvasti sekä täällä blogissa että myös instassa, 

kuinka rentoudun neulomalla. 

Joku instassa totesisikin, että nykyään neulotaan rentoutumistarkoituksessa, mutta ennen neulottiin tarpeeseen.

Totta varmasti juuri noinkin,

mutta itselläni kyllä ainakin nämä itselle neulomani sukat tulevat myös ihan tarpeeseen 😊

Ja pääasia, että ihmisellä on jotain, millä päätään tyhjentää ja ylikuormitukselta suojella.



Helpot, ilman ohjetta syntyvät käsityöt ovat minulle hermolepoa.

Jatkuvaan kiireeseen ja stressiin pitää saada joten vastalääkettä.

Välillä on myös ihana neuloa kauniiden, valmiiksi mietittyjen mallien mukaan.

Mutta usein minua harmittaa, kun en saa lopputuloksesta yhtä kaunista kuin mallin kuvassa oli.

Välillä taas on ihan yhtä ihana antaa vaan puikkojen viuhua omaa totuttua rataansa 

ulkoaopituttua, itse kehiteltyä mallia tehden.

Sitä samaa, millä on syntynyt pikkusukkia sekä lahjasukat parille työkaverille ja anopille.

Sukissa kahdeksan silmukan mallikerta toistuu varressa seitsemän kertaa eli silmukoita on 56.

Kantakavennusten jälkeen 52, sillä tykkään, että sukkien varsi ei purista, mutta että sukat myös istuvat jaloissa.

Ennen kantalappua on noin kahdeksan kerroksen verran yksi kiertäen oikein, yksi nurin -joustinneuletta kahdella takaosan puikolla. 

Edessä pitsimallikerta jatkuu kolmen kuviokerran verran jalkaterän päällä.



Näitä kuvatessa pääsin myös käyttämään tyttäreltä joululahjaksi saamiani kauniita sukkablokkeja.

Aika kivasti sukat niihin asettuvat muotoonsa, vai mitä olet mieltä 😊



Ja voi että, minä odotan kevättä!

Kauppareissultakin lähti mukaan kevään keltaisia sekä oranssinpunaisia pikkuneilikoita,

joiden toivon kestävän pitkään ja joita ehkä voin käyttää myös neulekuvissa

rekvisiittana, kunhan tässä saan jotain noista keskeneräisistä valmiiksi 😊

Vaikka aikaa teidän ihanien blogienne lukemiseen ei ole ollut paljon, olen välillä pyrkinyt niitäkin selailemaan. 

Kauniiden neuleiden ja talvikuvien rinnalle on entistä enemmän alkanut ilmestyä kevätkylvöihin 

ja kesäunelmointiin liittyviä tekstejä ja upeaakin upeampia kuvia.

Meitä kevään ja kesän innokkaita odottajia on siis muitakin!

Minullakin on jo siemenpusseja odottamassa, että saan hujauttaa niiden sisällöt keväällä multapetiin.

Esikasvattaa en mitään aio, sillä tilat eivät siihen oikein taivu.




🤍

Kauniita helmikuun lopun päiviä Sinulle!


🤍

tiistai 9. helmikuuta 2021

Helppoja tuubihuiveja




Pakkaset ovat paukkuneet välillä kireinä eikä ulos kylmään aina huvittaisi lähteä. 

Ja tuulikin saa ilman tuntumaan kolkolta.

Mutta koirien omistaja ei voi jäädä sohvan nurkkaan takkatulen ääreen viltin alle köllöttelemään, 

vaan ulos on lähdettävä useampi kerta päivässä halusi tai ei. 

No, toki ulkoilu ja kävely tekee hyvää kaksijalkaisellekin, 

mutta aina ei ole kivaa, kun pakkasukko nipistelee nenää ja saa leukapielet kireiksi.

Minä en ainakaan viitsi koiran ulkoilutuslenkille tai muuten ulkoilemaan lähdössä vilkuilla peiliin, 

miltä näytän, millaiset asusteet päällä on ja onko kaulahuivi hienosti tms.

No, ehkä kiinnittäisin asiaan enemmän huomiota, 

jos olisin nuorempi tai jos asuisin vilkkaammin liikennöidyssä paikassa. 

Täällä toki on naapureita vähän liiankin lähellä,

mutta onneksi maanteistä erillään olevia kevyenliikenteen väyliä risteilee tuossa metsiköiden suojassa. 

Siellä ei haittaa. 



Tuollaisiin "pikapukeutumis"tilanteisiin erilaiset kapeat tuubihuivit tai kaulurit ovat oiva keksintö. 

Ne eivät valu, tipu tai löysty, kuten kaulahuivi joskus tuppaa tekemään. 

Ne toimivat hyvin myös takin kauluksen alla ja eivät ahdista kurkun kohdalla.

Minä en voi olla, jos huivi on kiedottu tiukasti kaulan ympärille tai jos takin kaulus huivin kanssa on liian ahdas. 

Kun tuubihuivi on riittävän korkea, sen voi nostaa vaikka silmiin asti, 

jolloin nenänpää pääsee myös lämmittelemään. 

Tai, jos neuloo siihen vielä lisää korkeutta, saa siitä päänmyötäisen "hupun", jolla saa korvat, 

takaraivon ja päälaen peittoon.




Olen viimeisen vuoden aikana neulonut tällaisia yksinkertaisempia kaulureita/tuubihuiveja. 

En tiedä, kummalla nimellä noita nimittäisin, mutta se ei nyt ole niin oleellista.



Ohut vaaleanharmaa korkea tuubihuivi on neulottu Dropsin Sky-langasta 3,5 pyöröpuikoilla.

Silmukoita on 136  ja alussa ja lopussa on 6 krs verran helmineuletta. Muuten huivi on neulottu koko ajan oikein. 

Leveyttä huivilla on tasona venyttämättä n. 24 cm ja korkeutta n. 35 cm. 

Nyt huivi tuntuu vähän turhan tyköistuvalta, mutta käytössä olen huomannut, 

että neulos joustaa kuitenkin sivusuunnassa ja löystyy pikkuhiljaa.

Tein samalla periaatteella viime syksynä tummanharmaan version. Löydät sen täältä.

Tämä oli sellainen telkkaria katsoessa tai esim. äänikirjaa kuunnellessa tehtävä "aivot narikkaan" -käsityö 😉




Ja, kun vauhtiin pääsee, ei malta lopettaa 😊



 Toinen vaaleanharmaa tuubihuivi on neulottu kaksoishelmineuleella Dropsin Merino Extra Fine -langasta myös 3,5 pyöröpuikoilla. 

Silmukoita siinäkin on 136 ja lankaa kului n. vajaa puolitoista kerää eli n. 65 g.

Alussa ja lopussa on neulottu 8 krs 1 kiertäen oikein, 1 nurin -joustinneuletta.

Ennen helmineuleen aloittamista ja helmineuleen lopettamisen jälkeen on neulottu 1 krs oikein. 

Kaksoishelmineule koostuu 4 krs:sta, joista kerrokset 1-2 neulotaan "1 o, 1 n" ja kierrokset 3-4 "1 n 1 o".



Tätä harmaata merinovillaa on vielä vajaa kolme kerää jäljellä, 

joten mietin, josko tekisin niistä lapaset. Pipoon ei sitten enää lanka riitä.

Paitsi tietysti, jos ostaa lisää. 

Lankaostoksille en ajatellut lähteä, sillä vähän jo itseäkin huimaa tuo lankamäärä, 

mitä kotoa jo löytyy. Mietin, millä ajalla minä ne saan ikinä neulottua 😂



Pörröinen ruskeankirjava noin naisten S kokoa oleva tuubihuivi on neulottu 7 pyöröpuikoilla Katian Polar-langasta.

Lankaa meni tasan yksi kerä.

 Silmukoita siinä on  48 kpl ja neulos alusta loppuun oikeita silmukoita. 

Vaikka lanka on polyesteria, se on niin paksun pörröinen, että lämmittää ja suojaa hyvin.

Tästä tuli tyttärelle uusi suosikkiasuste tämän talven pakkaskeleille.



Tuubihuivi - lankana Katia Polar


 Se kiva näissä neuleissa oli, että lankaa oli ns. omasta takaa eli

kerrankin tuli kulutettua lankavarastoja muutaman kerän verran ja 

tuotokset pääsivät saman tien käyttöönkin.

Vaikka tuonne ulos juuri nytkin katsoessa ei ihan heti uskoisi, 

kevät on tulossa. Helmikuukin on jo hyvässä vauhdissa ja päivät pidentyneet selvästi. 

Tulppaaneja tai ruusuja lähtee usein loppuviikon kauppareissulta mukaan ja 

omasta mielestäni ne, samoin kuin suloiset värikkäät esikot tuovat viestin keväästä.



Pysytellään lämpimänä 😊

Mukavia pakkaspäiviä Sinulle!


maanantai 1. helmikuuta 2021

Leikkeihin


Joskus on kiva kun saa aikaan nopeasti jotain näkyvää.

Ja tällä kertaa sen tarpeen täyttivät nämä pienet virkkaukset ja neulomukset. 



Minulla oli lapsena nukkekoti ja muistan, kuinka kiva sillä oli leikkiä ja sitä sisustaa. 

Kovin monia kalusteita siellä ei ollut, 

mutta mm. legoista pystyi rakentamaan hienon sängyn ja pöytiä, wc-kalusteista puhumattakaan.

Pari nukkekodin nukkeakin oli, 

mutta moni muu pieni nukke ja muovinen ns. pikkueläin pääsi usein mukaan leikkeihin.  

Omalla tyttärellä oli, tai oikeastaan on toki edelleen,sitten nykyaikaisempi versio nukkekodista.

Ihan kolme kerrosta ja kauniita tapetteja. Ei yhtään niin 70-lukulaista kuin äidillään.

Tyttären nukkekotiin hankittiin valot, huonekaluista puhumattakaan,

 mutta valmisverhoja ja -mattoja ei hankittu. 

Mielestäni ne(kin) olivat suhteettoman kalliita kokoonsa ja laatuunsa nähden. 

Silloin, kun omat lapset olivat pieniä, minulla ei ollut juuri aikaa eikä energiaa käsitöihin.

Jonkun verran ompelin kyllä ja joskus jotain virkkasinkin, mutta en juurikaan neulonut.

Niinpä mummo virkkasi ja neuloi tyttären nukkekotiin tyynyt, peitot ja matot.

Minä sitten ompelin jonkunlaiset verhot ja muistaakseni jonkun nuken peiton. 



Itse asiassa tulikin mieleeni, että pitäisi tuo hyllykön päällä keikkuva nukkekoti siivota pölyistä ja etsiä kalusteetkin.

Matot siellä näkyy olevan paikoillaan.
Niistä otin mallia, kun mietin, mihin noita lukuisia erivärisiä virkkauslangaksi tarkoitettuja puuvillalankoja käyttäisin.

Päädyin kokeilemaan,
osaisinko virkata nukkekotiin tai muuten pienille nukeille tyynyjä. 

Jonkunlaiset sain aikaiseksi, vaikka lanka taisi vähän liian paksua.

Mutta todeta täytyy, että hempeä vaaleanpunainen ja beige ovat kyllä kiva yhdistelmä.



 Samalla sitten virkkasin sormet kipeinä liian pienellä koukulla liian tiukkaan liilan pyöreän maton ja minikorin. 

Nyt kun noita kuvailin, lähikuvissa korostuu jokaikinen pienempi ja isompi epätasaisuus 😉





Lisäksi tuli myös neulottua pieni raidallinen puuvillamatto epätasaisine reunoineen ja harottavine hapsuineen 
sekä merinovillainen pieni peitto virkattuine tyynyineen.







Pinkistä puuvillalangasta syntyivät pyöreä tyyny (voisi toimia nukkekodissa ns. lattiatyynynä)
ja vähän epämääräisen soikea pikkumatto. 
Toimivat vaikka koiranpennulla 😊






Kuvausrekvisiittana toimivat tyttären nukkekodista löytämäni pienet koirat ja yksi ihan pieni vauvanukke. 

Muut nuket ovat ilmeisesti siellä missä muutkin nukkekodin tavarat 

eli jossain pientä tavaraa sisältävässä lelulaatikossa muiden pikkutytön aarteiden kanssa. 

Oman tytön nukkeleikit ovat takana, joten

nämä tämän kertaiset nukkeleikkeihin tarkoitetut tekstiilit annoin pienelle sukulaistytölle.

Jospa hänellä on niille käyttöä. 

Ja toivottavasti häntä eivät häiritse epätasaisuudet, vinoudet ja muhkurat, kuten minua. 

Laitoin nyt kuitenkin kuvat tännekin, jotta ei mene pelkiksi villasukiksi koko blogi 😊



Ulkona paukkuu pakkanen, mutta päivät pitenevät silmissä.

Luntakin on vähintäänkin riittävästi ja lisää tulee harva se päivä.

Mutta kauniista ja kirkkaasta valkoisesta huolimatta odotan kevättä jo kärsimättömästi. 

Mitenkäs sinä, nautitko talvikeleistä?

💙


Kaunista alkanutta helmikuuta sinulle!