Taaperon tuubihuivi ja myssy

 

Taaperon tuubihuivi ja myssy

Vuodenvaihteessa neuloin taaperolle sopivan tupsumyssyn,

josta enemmän kuvia täällä.

Ja, koska tuota valkoista Novitan Pilvi -lankaa jäi vähän yli ja 

satuin kaupasta sitä löytämään lisää, 

ajattelin tehdä myssyn kumppaniksi tuubihuivin.

Ja, koska tammikuun lopun kirpakka pakkanen houkutteli neulojan ulos, 

pääsi myös kauluri / tuubihuivi kuvattavaksi kimaltavalle hangelle.

Vähän oli haastavaa saada lumivalkoisesta neuleesta lumella kuvia,

mutta yritetty nyt on ainakin 🌞

On se vaan jännä, miten pienistä asioista ihminen voi hyvän olon tunteen saada.

Kuten nyt tällaisesta pehmeästä ja pörröisestä langasta ja siitä,

miten kevyeltä se hangella näyttää.

Tuubihuivissa on  72 silmukkaa ja se on neulottu 3,75 pyöröpuikoilla aina oikein. 

Alussa ja lopussa on kahdeksan kierroksen verran 2 oikein, 2 nurin -joustinneuleta.

Alun joustimen jälkeen lisäsin ensimmäisellä kierroksella 2 silmukkaa 

ja vastaavasti sileän osuuden viimeisellä kierroksella kavensin 2 silmukkaa, 

jotta silmukkamäärä olisi jaollinen neljällä ja toisaalta huivin muoto hieman korostuisi.

Ihan hauska pikkupakkasille soveltuva söpöilysetti tästä tulikin.

Käyttäjä on vielä arvoitus, mutta eiköhän tämäkin pian löydä uuteen kotiin.

Tällä hetkellä täällä maan eteläisessä kolkassa puhaltaa kylmä tuuli ja luntakin viskelee. 

Kevättä on kuitenkin ollut viime aikoina jo niin paljon ilmassa, 

että alkavan maaliskuun kunniaksi uskallan toivottaa sinulle kauniita ja aurinkoisia kevätpäiviä tämän aurinkoisen tammikuun lopun pakkaskuvan myötä 🌞

Romanttista vanhaa roosaa

Keväällä puikoilta tipahtelee kuin huomaamatta kevyempiä neuleita. 

Esimerkkeinä nämä ohuesta ja pehmeästä merinovillasta tehdyt vauvan sukat ja myssy. 

Väriksi valikoitui vanha roosa, 

vaikka tämä setti olisi kyllä herttainen myös kirkkaammista väreistä tai ihan vain raikkaasta valkoisesta tehtynä.

Ostin syksyllä pariin otteeseen Dropsin baby merino -lankaa useissa eri väreissä useamman kerän ja 

olen siitä talven mittaan tehnyt parit aikuisten kokoa olevat olosukat ja useita pieniä lasten asusteita.

Lanka on näköjään niin riittoisaa, että se ei lopu ikinä,

 joten saatte siis jatkossakin nähtäväksi vastaavia tuotoksia 😉

Sukat on tehty samalla tavalla, kuin viime kesänä tekemäni harmaat vastaavat, 

joita pääset tutkailemaan täältä.

Kuvio löytyy mm. Novitan sivuilta täältä sekä varmasti monesta muustakin ohjeesta, 

sen verran yleinen se on.

Näissä sukissa on 40 silmukkaa ja mallikerta toistuu 1 kiertäen oikein 1 nurin -resorin jälkeen

 leveyssuunnassa varressa viisi kertaa ja jalkapöydän päällä kaksi kertaa. 

Varren pituus on ylhäältä kantapään loppuun 15 cm ja jalkaterän pituus kannasta kärkeen 12 cm.

Myssyssä puolestaan on 88 silmukkaa ja mallikerta toistuu siinä kolmessa kerroksessa 11 kertaa.

Myssyn kokonaiskorkeus on 17 cm ja säteittäiset kavennukset on aloitettu, 

kun sileää on pitsin jälkeen neulottu seitsemän senttimetriä. 

Vähän summanmutikassa tätä tein ja koska saapusalla ei ole ketään, 

kenelle tätä koettaisin, arvioin mittasuhteiden perusteella silmämääräisesti, 

että myssystä tuli sopiva noin 3-7kk ikäiselle pienelle.

Vanha roosa värinä on mielestäni kaunis ja sopii tällaisiin vähän romanttisiin neuleisiin. 

Olen kuitenkin sitä mieltä, että seuraavaksi puikoille tulee silti vähän raikkaampia värejä.

Suloista kevään odotusta sinulle💗

Puutarhan talvi

Vaikka kesän kaipuu alkaa olla tässä vaiheessa talvea jo ihan mahdottoman kova,

täytyy myöntää, että myös talvinen kotipiha on kaunista katseltavaa.

Onhan piha ihan nätti kokonaisuudessaankin,

mutta mielestäni vielä kauniimpi, 

kun katse kiinnittyy yksityiskohtiin.

Tammikuun alun keskipäivän aurinko paistoi vielä matalalta näkyen hetken metsän takaa.

Timanttien lailla kimaltelevaa hankea jaksaisi katsella vaikka kuinka pitkään.

Pakkanen ajaa yleensä kuitenkin tämän valokuvaajan sisälle aika pian.

Tammikuun lopun aurinkoisina pakkaspäivinä valoa riitti jo hienosti 

kukkapenkin asukkaiden talviasun taltioimiseen. 

Tässä jalopähkämöt ja palavat rakkaudet lumikruunuineen.

Kesällä sitä tunnistaa lähes jokaisen kukkapenkin asukin, 

mutta näin talvella jotenkin unohtuu, mikä oli missäkin enkä minä ainakaan jokaisesta

talventörröttäjästä muista tai tunnista, mistä kukkijasta on kysymys.

Toki teissä on varmasti niitäkin, jotka osaatte kukkapenkkinne sisällön ulkoa ja takaperin 😉

Kärhöjen tulipilari odottaa ylväänä kesän kukkijoita.

Mietinkin tässä jo samalla, miten viime keväänä hankkimani uudet jalokärhöt ovat talvehtineet

 ja miten saisin ne viime kesää parempaan kukkaan tulevana kesänä. 

Hyviä neuvoja otetaan vastaan 😊

Syyshortensiakin taipui lumihunnun alla.

Monena syksynä olen leikannut suurimman osan kukinnoista, 

jotta kukkaterttuihin kerääntyvä lumi ei painaisi oksia maata myöten. 

Viime syksynä kukkien leikkaaminen jäi tekemättä ja nyt olenkin useampaan 

otteeseen käynyt karistelemassa pahimpia lumikuormia oksien päältä.

No, keväällä leikkaan pensasta joka tapauksessa vähän ronskimmalla kädellä.

Lunta, lunta ja lunta. Sitä riittää tänä talvena. 

Tähän mennessä parhaimmillaan, tai pahimmillaan, meidän omalla mittauksellamme pihalla on tasaisella kohti ollut 60 cm. Siis ihan mahdottomasti.

Tässä olikin välissä monta talvea, jolloin lumimäärä ei ollut ihan näin valtava. 

Taisi olla edellisen kerran kymmenisen vuotta sitten, 

kun saimme uppuroida edelliskerran kotipihalla lumessa lähes reisiä myöten.

Mutta onhan lumi kaunista ja ennen kaikkea puutarha talvehtii

paremmin suojaavan lumivaipan alla.

Toivottavasti lumen alla kulkevat pienet jyrsijät eivät kuitenkaan 

innostu liikaa tekemään tuhojaan. 

Pensanhanhikinkin kukkavarsi on saanut kidekuorrutuksen.

Pensasaitakin yritti jossain välissä pitää urhoollisesti lunta oksillaan, 

puhumattakaan nyt serbiankuusesta, johon lumi tarttui tosi kovasti.

Saippuakuplien puhalteluakin piti kokeilla.

Onhan kuplien puhaltelu oikeastaan ihan hulvattoman hauskaa sormet jäässä ja nenä huurussa.

Valon leikki jäätyvän kuplan pinnalla on kaunista ja jäinen kupla on mielestäni

tosi kaunis juuri hetkeä ennen kuin se luhistuu valkoiselle helmikuun hangelle.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen helmikuun alkupuoliskolla alkoivat 

täällä eteläisessä Suomessa vesikelit.

Lumen sijasta on satanut räntää ja vettä vuorotellen.

Pihalla lumi on painunut, kaduilla riittää loskaa ja polanne pettää monin paikoin.
Yöllä jäätyy ja päivällä sulaa.

Kattojen lumikuorma kasvoi jossain vaiheessa hälyttävästi, mutta nyt  lumet ovat jo onneksi sulamisen
ja viiden plusasteen myötä valtaosin muuttuneet vedeksi tai tippuneet maahan.

Vaikka ollaan vasta helmikuun puolivälissä, auringon säteet lämmittävät eteläisellä seinustalla

ja lumi muuttuu "keväiseksi" ja alkaa häipyä talon kivijalan vierestä jo kokonaan.

Pihalle on taas ilmestynyt lisää elämää; 

ainakin varikset ja talitintit ovat löytäneet takaisin.

Aamuisin kuuluu jo titityy-konsertti ja valon määrä lisääntyy päivä päivältä

Vaikka tiedän, että talvi jatkuu vielä ja luntakin tulee lisää,

kevät on jo täällä.

Ihanaa.

Kevättä odotellaan siis todella kovasti ainakin täällä,

entä siellä?

Ystävyyden muffinssit

Ystävyys, kaveruus, toveruus, tuttavuus.

Ystävänpäivä tuli ja meni, mutta se ei ole merkitsevää.

Jokainen päivä voi olla ystävänpäivä, tai päivä, jolloin voi olla ystävä. 

On täysin luonnollista, että kaverisuhteet muuttuvat ajan mittaan, 

kun elämä kuljettaa kutakin meistä omalla tavallaan. 

Maantieteellinen etäisyys katkaisee helposti varsinkin lapsena ja nuorena ystävyyssuhteita tilanteissa

joissa perhe esimerkiksi muuttaa toiselle paikkakunnalle.

Mielestäni etuoikeutettuja ovat ne, 

joilla on ollut mahdollisuus säilyttää lapsuudenaikaiset kaverisuhteensa ja vaalia niitä myös aikuisiällä.

Itse kuulun niihin, joiden asuinpaikka on muuttunut lukuisia kertoja ja jotka ovat joutuneet

luomaan tuttava- ja kaverisuhteita aina uudestaan. Aina se ei ole helppoa ja monta hyvää suhdetta onkin vuosien saatossa jäänyt taka-alalle,
kun ei ole ollut käytössä nykyisin yleistä sosiaalista mediaa ja lapsiperheen kiireinen arki on vienyt ajatukset ja elämän omaan suuntaansa.

Onneksi elämässä on kuitenkin myös asioita ja henkilöitä, jotka pysyvät.
Näistä tärkeimpiä tietysti ovat perhe ja lähisukulaiset.

Välillä on myös kiva kahvitella vanhan työkaverinkin kanssa ja päivittää kuulumiset.

Tuntuu kuin välissä ei olisi vuosia, vaan muutama päivä, kun jutut osuvat yksiin ja tuntee toisen ajattelutavan. 

Arvoa pitäisi muistaa antaa myös nykyisille työtovereille, 

unohtamatta koulun vanhempainiltojen tuttuja kasvoja, joiden kanssa tulee joskus ehkä vaihdettua muutama sanakin kohdattaessa. 

Pitempään säilyneitä ystäviä ja tuttavia on jokunen ja yhteinen historia merkitsee paljon.

Joskus viime syksyn pimeinä hetkinä mietin ja laskeskelin, 

monenko ihmisen kanssa olen menneinä vuosikymmeninä työskennellyt tai ollut muuten vähän enemmän tekemisissä.

Laskut menivät sekaisin aika pian, mutta lopputulos oli, että todella, todella monen.

Elämät ovat koskettaneet hetken toisiaan ja jatkaneet sitten omia polkujaan.

Nämä lienevät niitä kohtaamisia, jotka jättävät jälkensä jokaiseen.

Ystävänpäivä on päivä, jolloin ystävät, kaverit, toverit ja tuttavat ovat yhteydessä.

Tämän vuoden ystävänpäiväksi saimme tyttäreni leipomia vaaleita manteliseen taikinaan tehtyjä 

ja vadelmahillolla täytettyjä muffinseja.

Hillo on pursotettu muffinseihin jälkikäteen ja ne olivat aika hauskan pilkullisia ennen kuorruttamista.

Ystävänpäivämuffinssit

"Vadelmapilkut" on peitetty muffinsin päälle muotoillulla miedosti vaniljalta maistuvalla kaulintamassalla, 

johon on elintarvikevärillä ruiskutettu kakkupaperia sabloonana käyttäen suloinen pitsikuvio. 

Osa muffinseista on puolestaan saanut kokonaan vaaleanpunaisen tomusokerilla piristetyn kuorrutteen.

Oikein ihanaa helmikuista viikkoa!

Hymyillään.

Pienen pienet sukat

Pienen pienet sukat.

Vaikka sukille ei ollut valmiina käyttäjää, ne tipahtivat puikoilta kuin varkain. 

Ehkä käyttäjäkin löytyy jossain vaiheessa.

 

Tunnustan, että aika usein tekee mieli neuloa jotain pientä, söpöä ja nopeasti valmistuvaa.

Mutta silti sen pitää olla jotain sellaista,joka tuottaa tyydytystä. 

Siinä pitää siis olla joku juju.

Nämä pienet vastasyntyneen kokoa olevat sukat on neulottu merinovillasta.

Lankana käytin jälleen pehmoista Dropsin Baby Merinoa ja käytössä oli tutut ja turvalliset 2,75 hiilikuitupuikot. 

Silmukoita on muuten 32, mutta koska pitsiosuus on kolmella jaollinen, ennen sen aloittamista on lisätty yksi silmukka ja sen päättymisen jälkeen kavennettu yksi silmukka. 

Jalkaterän pituus kannasta kärkeen on yhdeksän senttimetriä.

Tämä varren pitsikuviomalli on yksi suosikeistani.

Olen sitä aiemmin käyttänyt juuri lasten lapasissa ja sukissa ja
alunperin sen nähnyt lapasissa, joita anoppini neuloi aikoinaan lapsilleni.

Neulos on hyvin joustavaa ja asettuu tarvittaessa hyvin hihojen sekä lahkeiden päälle.

Pitsikuvio on jaollinen kolmella ja siinä toistetaan kahta yksinkertaista neulontakaavaa:

1. krs: "langankierto, ylivetokavennus"

2. krs. oikein 

3. krs."2 oikein yhteen, langankierto"

4. krs. oikein

Toista "-" kierrokset loppuun ja kierroksia 1-4

 niin kauan kuin sopiva korkeus on saavutettu.

 Tämän tammikuisen pakkaskuvan myötä
kaunista ja aurinkoista helmikuista viikonloppua sinulle 💙