WILLASTA - käsintehty

 

WILLASTA - käsintehty

🤍

Pitkään on olen miettinyt, millaisella "logolla" , omalla merkillä tms. merkkaisin käsityöni.

Ja tuossa se nyt on - itse ainakin tykkään kovasti 🤍

Minulla on aiemmin hankittuna Satun Neule -merkkejä,

mutta jotenkin en niin syttynyt, vaikka niitä olen käyttänytkin omissa asusteissani. 

Kun noita käsitöitä syntyy tasaiseen tahtiin ja siis yli oman tarpeen, 

olen ajatellut, josko tohtisin niitä tarjota rahaa vastaan myös toisille. 

Tähän mennessä valtaosa tekeleistä on tullut paitsi omaan käyttöön, 

myös mennyt lahjaksi ja vain muutamia olen sitten tuttavien pyynnöstä neulonut. 

Varsinkin pikkuisen neuleet ja virkkauset ovat sellaisia, joille ei omassa lähipiirissä ole tällä hetkellä juuri käyttöä 😊

Mutta siis, tällaista olen pohdiskellut ja sitäkin silmällä pitäen olen miettinyt, 

että olisi kiva "signeerata" omat käsityönsä. 

Niinpä kesälomalla, heinäkuun helteillä kokeilin Canvas-ohjelmalla erilaisia fontti-, väri- ja malliyhdistelmiä

ja päädyin lopulta tuohon yksinkertaiseen malliin ja nimeen. 

Oli siinä kyllä itsellä persoonallisempiakin ehdotuksia, mutta kun en osannut itse päättää, 

pyysin mieheni mielipidettä ja koska hänkin WILLASTA - käsintehty -logoa kannatti, 

valinta oli lopulta helppo 😊

Tuo merkki on tehty Suomessa ja laserpolttamalla. Yritys on nimeltään Datanorppa Oy , 

jonka kanssa sähköpostitse sovin oman merkin painamisesta.

Palveluun ja kahden päivän toimitusaikaan olin todella tyytyväinen, mutta ihan yhtä tyytyväinen en ole lopputulokseen. 

Ts. itse logo on täysin sitä, mitä piti, mutta tuo tekstin polttojälki on levinnyt. 

En tiedä sitten, johtuiko siitä, että alkuperäinen fontti oli hieman kapea ja 

teksti olisi ollut hyvin huomaamaton ja koekappaleen arvioinnin jälkeen päädyimme siihen, 

että fonttia hieman paksunnetaan. 

No, en tiedä.

 Pitää miettiä, miten seuraavien merkkien hankinnan kohdalla teen; että mistä ja minkä värisenä. 

Tämä oli nyt ensimmäinen suomalainen kokeilu. 

Nuo edelliset Satun neule -merkit tilasin tosiaan toiset Englannista ja toiset Kreikasta.

Näistä kolmesta kokeilusta Englannista hankittu on tällä hetkellä ykkösenä,

mutta maan EU-ero on nostanut hintoja suhteessa liikaa.

Ja toki mieluiten ostan suomalaista. Pitää pohtia 😊

 

Tällaiset pikakuulumiset täältä.

Vettä on satanut enemmän tai vähemmän kaatamalla ja vaakasuoraan monta päivää.

Onneksi alkaa nyt laantua ja enää on vain kevyttä tihkua silloin tällöin. 

Alkuviikosta oli pari päivää kuivempaa ja sain nurmikon leikattua.

Kesäkukkia olen katsellut sillä silmällä, että moni joutaisi pikapuoliin kompostiin. 

Eli syyshommat alkavat pikkuhiljaa olla käsillä kotipihallakin. 

Mutta vielä on kesään jäljellä ja moni ehkä juhlii tulevana viikonloppuna venetsialaisia.

Itselleni ne ovat vieras perinne, mutta ymmärrän pointin ja ihailen ihmisten ihania tunnelmavalaistuksia ja herkutteluja 😊

Itse aion nauttia todella kiireisen työviikon jälkeen rauhallisesta kotiviikonlopusta 

pienien pihatöiden, parin keskeneräisen neuleen ja myös kynttilöiden ja punaviinilasillisen kera!

Ihanaa elokuun viimeistä viikonloppua Sinulle!

Keskeneräistä

 

Kaikki on kesken ennen kuin on valmista 

🤍

Jotenkin tämä kulunut kesä on saanut minussa aikaan kokemuksen keskeneräisyydestä.

Tuntuu, että oikein mikään ei huvita eikä mitään saa aikaiseksi.

Toisaalta eihän sitä aina tarvitsekaan, mutta jossain vaiheessa tietty vetämättömyys alkaa ärsyttää itseäni.

Paljon on mielessä, mitä PITÄISI tehdä, olisi oikeasti tarpeellista tehdä. 

Mutta kun ei, niin ei.

Kesäloman päättymisen jälkeen valtaosa illoista on mennyt joko terassin keinussa tai olohuoneen nojatuolissa istuessa ja neuloessa tai virkatessa. 

Vähän huolestuttaa, mitenkähän käy marraskuun pimeydessä.

No, kynttilöitä ainakin tykkään polttaa, joten niiden luoma tunnelma on tervetullutta. 

Ja moni käsityöajatus, kuten muutkin "pitäisi tehdä"-jutut ovat ns. aloittamista vaille valmiita 😉

Lienee mottoni nykyään.

Tunnistaako kukaan vastaavia itsessään, vai oletteko saaneet tankattua energiaa mielen ja kehon täyteen?

Mutta, kun puikkojen, virkkuukoukkujen ja lankojen kanssa on tullut hetki jos toinenkin vietettyä, 

on sillä rintamalla tullut pikkuhiljaa toki jotain valmistakin. 

Niistä sitten erillisessä postauksessa, sillä tässä nyt sitten näitä keskeneräisiä 😉

Ihanasta ruskean harmaasta alpakkalangasta on viittä vaille valmiina sukat itselleni. 

Lanka onkin täysin uusi tuttavuus ja uskomattoman pehmeää. 

Ja samalla siitä irtoaa myös irtokarvaa, että en sitten tiedä, miten kestävää on. Toki sukkalangaksi sentään on tarkoitettu. 

Mutta näistä tykkään, sillä tuntuvat suloisen pehmeän lämpimiltä jaloissa jo tässä vaiheessa.

Pieni merinovillainen vauvan korinpohjapeitto on ollut nyt reilun vuoden kesken.

Oma käsiala niitä tehdessä on muuttunut ja neulejälki ei ole tasaista, 

joten tätä pitää purkaa aika paljon. 

Tälle olen oman ohjeenkin tehnyt ja meinannut laittaa sen tänne blogiinkin. 

Ehkä myöhemmin, jos en päädy kuviota muokkaamaan.

Ohuesta valkoisesta merinovillasta on nyt kesän verran ollut kesken valkoinen vauvan nuttu. 

Ohjeessa on epäloogisuus, jota en ole vielä viitsinyt ruveta ratkaisemaan. 

Mutta tämä valmistuu kyllä, kunhan viitsin ruveta mittaamaan ja laskemaan, jotta saan mitoituksen sopimaan.

Dropsin Merino Extra Fine on yksi suosikkilankani ja siitä olen tehnyt myssyjä, pantoja ja lapasia.

Pääasia langoissa minulle on, että ne eivät kutita ja ärsytä herkkää ihoa. 

Harmaat lapaset sain tehtyä ja niille olisi tulossa kaveriksi pipo. Resori on jo melkein valmis 😊

Kauniita elokuisia päiviä Sinulle!

Pikkuisille

Tässä kesän aikana löysin virkkausinnostukseni uudestaan pitkän tauon jälkeen. 

Usein kesäloman aikana virkkuukoukku ja puuvillalangat ovat houkutelleet puikkoja ja villalankoja enemmän. Niin oli tänäkin kesänä.

Minulla oli varattuna puuvillapellavasekoitelangat pikkuista peittoa varten, 

mutta aiemmin (viime kesänä 😀 ) miettimäni malli ei sitten enää sytyttänytkään ja uutta en keksinyt,

joten se projekti jäi odottamaan inspiraation paluuta. 

Sen sijaan innostuin vähän pienemmistä töistä, kuten vauvojen unilelut, unirievut vai, millä nimellä näitä voisikaan nimittää. 

Laitan tähän kuvia kolmesta, 

jotka tein tässä heinä-elokuun vaihteessa alkuinnostuksen vallassa ihan peräjälkeen. 

Siinä jäi ihanat alpakka-merinovillasukatkin toiseksi pellavahuivin virkkauksesta puhumattakaan 😊

Näiden jälkeen olen virkannut vielä yhden valko-harmaan uninallen, 

joka on vielä pientä viimeistelyä vailla ja josta ajattelin laittaa muutaman kuvan sitten joskus myöhemmin.

Ihan ensimmäinen unileluvirkkaukseni ikinä oli tämä yllä oleva ruskea-valkoinen nalle.

Lankana napakka ja sileäpintainen puuvillalanka Schachenmayr Catania.

Tähtimäinen "helmaosa" on virkattu 3 koukulla ja pää, kädet ja korvat 2,5 koukulla. 

Tähtihelmaan löytyy ohjeita netistä esim. pöytäliinan ohjeina, unipupuohjeina jne. 

Itse käytin helmaan alkuohjeena "Virkatut vauvanlelut"-kirjasta läytyvää yhtä sanallista ohjetta. 

(Kirjan alkuperäinen nimi on Babyspeelgoed, Rosanne Briggeman, kääntänyt Tiina Talvitie, Moreeni)

Kirjan tilasin aiemmin Adlibriksen alennusmyynnistä täysin summassa, joten en tiennyt, millaisia ohjeita se sisällään pitää. 

Ihan en ole siihen tyytyväinen, mutta jotain vinkkejä siitä saan. Tuskin kuitenkaan yhtään virkkaan täysin sen ohjeiden mukaisesti. 

Enemmän tykkäisin kaavio-ohjeista sanallisten sijaan, mutta sehän on makukysymys.

Mutta useinhan parasta ohjeissa onkin, että niistä saa inspiraatiota ja jotain yksityiskohtia voi tarkastaa.

Ruskean nallen valmistuttua ajattelin tehdä jotain vähän erilaista ja vähän vahingossa löysin Life with Mari -blogista unipupun ohjeen.

Tein mallin mukaisesti vaaleanpuna-valkoisen unipupun, mutta hieman vaihdoin värien paikkaa.

Isoäidin neliö on helppo ja nopea virkata, joten tämän liina-/helmaosuus valmistui televisiota katsellessa 😉

Päästä tein hieman pyöreämmän kuin ohjeessa eli jätin muistaakseni kolme kierrosta virkkaamatta pään keskelle ja muutenkin vähän sovelsin, 

kun en jaksanut ohjetta seurata. Ihan tyytyväinen en ole pupun ilmeettömyyteen. 

Pitkään mietin, tekisinkö suuta, kuonoa tms, mutta kun en toteutusta keksinyt, jätin tekemättä.

Lisäsin vielä pupulle kaulaan pienen virkatun rusetin ja ompelin pään isoäidin neliön kulmaan, mutta en ihan reunaan, kuten ohjeessa. 

Tein myös ylimääräisiä pylväitä neliön kulmaan kohtaan, johon pään ompelin. Ajattelin, että se on näin tukevampi kohta ommella. 

Lankana on pehmoinen Drops Loves you 8 -puuvillalanka, jonka olen hankkinut jokunen vuosi sitten ja jota oli vielä pupun verran jäljellä. 

Tästä tuli hieman "lötkömmän" oloinen kuin ruskeasta nallesta, mutta sopinee ihan pienen kainaloon.

Kolmantena valmistui siniharmaa-valkoinen isompi uninalle Novita Cotton Soft-langasta.

Lanka on Cataniaa paksumpaa ja myös pehmeämpää ja virkattu 3,5 ja 3,0 koukuilla. 

Tästä virkattuna nallen päästä tuli enemmän "kirveellä veistetyn" -näköiset.

Isompaan virkkauspohjaan mm. silmien ilmeen tekeminen oli haastavaa ja en saanut toteutettua alkuperäistä ajatustani,

 joten menin samalla periaattella kuin ruskean nallen silmissä:  

ruskealla puuvillalangalla kolme pystysuoraa pistoa ja niiden päällä vaakatasoon yksi pisto.

Osittain erilainen ilme johtuu toki myös siitä, että koska minulla ei ollut mitään ohjetta valkoisen kuono-osan tekemiseen, tein siitä summassa liian ison.

Mutta tällä mennään, kun purkamisesta en tykkää 😉

 

Tämänkin nallen liina/helma on toteutettu isoäidin neliönä, joten se on yksinkertainen tehdä. 

Jos virkkausintoa riittää, yritän joskus myöhemmin tehdä tästä uninallesta oman ohjeversion, 

sillä tähän en mitään ohjetta ole mallina käyttänyt. 

Toisaalta oletan, että sellaisiakin löytyy, jos ei muualta niin ainakin englanninkielisistä sivustoilta, 

kuten vastaavien kuviakin.

Näiden omien nallejen kuvat otin pääasiassa ulkona ja puuoksalla varjossa otetuissa väri ei toistu oikeana, 

mutta laitoin ne kuitenkin tähän, koska tykkään niiden tunnelmasta 🤍

Ja tosiaan pupun ja nallejen päiden ja käsien täytteenä on polyesteristä tehty täytevanu.

Tällaisia käsitöitä tällä kertaa; pitkästä aikaa ei sukkia.

Elokuu on päässyt hyvään vauhtiin ja rutikuivan, kuuman kesän jälkeen on saatu sadetta oikein yllin kyllin. 

Nurmikin on alkanut pikkuhiljaa vihertää ja varmasti tässä viikon mittaan joutuu ruohonleikkuriakin taluttamaan pihalla. 

Pikkuhiljaa ajatukset alkavat hiipiä lähestyvään syksyyn ja sen pihahommiin.

Syksyä silmällä pitäen käsitöitä on tullutkin jo tehtyä; mm. muutama panta ja lapaset.

Pitää palata niiden kanssa tänne blogiin tässä myöhemmin. 

Nyt kuitenkin aikaa ja energiaa vie elokuun myötä täysillä alkanut työsyksy ja vähän pelottaa, 

millaiseksi se muodostuu. On viime talven ja kevään kaaosmainen tunnelma sen verran hyvin muistissa.

Onneksi on tapoja nollata ajatuksia, 

kuten nämä käsityöt.

💛

Mitä sinun elokuuhusi kuuluu?

💛

Kauniita elokuisia päiviä Sinulle!