Se on sitten kevät ja pääsiäinen 💛

 

Toisen pääsiäispäivän ilta. Ulkona sataa tihuuttaa edelleen, mutta iltaa kohti sade säätiedotuksen mukaan laantuu, mikä on hyvä asia, sillä minulla on kauan odotettu vapaaviikko 😊 Viime viikon lämpimät päivät ovat vielä muistissa, mutta ei kelin niin lämpimäksi tarvitsekaan vielä mennä, jotta toivottavasti ehdin saada paremmin kotipihan kevättöitä tehtyä. Pari istutusaluetta meinasin kierrätellä metallireunuksella, kun kaavailemani kivetyt istutusaltaat osoittautuivat sekä liian isotöisiksi että mielestäni myös hintaviksi niiden kokoon verrattuna. 

Kevätkukkijat ovat jo vauhdissa. Lumikellon kukat ovat jo lakastuneet ja värikkäät kroomuksetkin alkavat olla tämän keväisen kukintansa ehtoopuolella. Sen sijaan kevätkaihonkukkien suloiset siniset silmät ovat juuri avautuneet ja hurmaavat valkovuokkomättäät täplittävät paitsi kotipihan reunamia myös läheisiä tien vieriä. Sinisen eri sävyissä kukkivat sinivuokot puolestaan viihtyvät enemmän metsikön laitamilla ja suojissa.

Posliinihyasintti - Puschkinia scilloides

Idän sinililja - Scilla siberica

Pääsiäisen aikana valmistui muutama käsityö. Töissä on ollut ihan julmettu kiire koko talven ja nyt, kun oli vapaata ja sateessa ei huvittanut ulkonakaan olla, tuli pakottava tarve saada valmiiksi lapaset, jotka aloitin reilu viikko sitten palmusunnuntaina (alla kuva lapasten resorista pajunkissojen kera). Laitan kuvan valmiista sitten myöhemmin. Samalla vimmalla virkkasin yhtenä päivänä keltaisen Unille-pupun samalla periaatteella kuin lukuisat sen edeltäjatkin. Ja jotta kipeytyneissä peukaloissa ja puutuvissa sormissa ei olisi tarpeeksi, neuloin vielä yhdet perusvillasukatkin alusta loppuun pyhien aikana. Ja viimein lopulta tuli tunne, että nyt on tehty käsitöitä taas riittävästi vähäksi aikaa, että nyt voin kirjoittaa vaikka tänne blogiin ja olen ottanut edes vähän takaisin kulunutta aikaa, minkä olen töiden jälkeen vain istunut sohvan nurkassa "puolitiedottamana". Tunne on kuin olisi elossa jälleen.

Nuoret aikuisemme olivat kotona pääsiäisen aikaan ja tytär leipoi mehevän mausteisen porkkanakakun, jonka kuorrutteessa ja täytteessä on Philadelphia-tuorejuustoa. Herkullista, mutta tuhtia. Ja kakullakin oli kokoa 😊Jännä muuten, että kakussa ei maistu porkkana, vaikka siinä on sitä todella reilusti. 

Varsinaisia perinteisiä pääsiäisruokia meillä ei juuri syödä. Sen sijaan grillasimme kanaa, lihaa ja kasviksia perjantaina ja lauantaina. Eilen tytär sitten teki mausteista ja erittäin hyvää chorizopastaa. Siinä on runsaasti paitsi chorizo-makkaraa, myös sipulia, valkosipulia, juustoa ja basilikaa. Nam! 

Tänään sitten oli vuorossa sitruunainen savulohipinaattipasta, mutta siitä en sentään kuvaa ottanut - kerronpahan vain 😊

Chorizopasta

Siman tekemistä olen miettinyt, mutta koska olemme mieheni kanssa vapun kahdestaan kotona, tuskin tulee laitettua simaa tulemaan. Sen sijaan ostimme jo kokeeksi pari pulloa ruokakaupasta valmista perussiman reseptillä tehtyä luomusimaa ja koska se maistui lähes yhtä hyvälle kuin kotona tehty, taidamme mennä sillä vapun yli.

Tällaisia kevätkuulumisia useamman viikon blogihiljaisuuden jälkeen täältä.

Mitä sinun kevääseesi kuuluu? 

Kauniita kevätpäiviä !

t. Satu

Kevään kuulumisia

Edellisestä postauksesta onkin hujahtanut jo muutama kuukausi. Uskomatonta, miten nopeasti aika kuluu. Kevääseen on mahtunut työpaikan vaihto, unettomia öitä, paljon stressiä ja käsityöharrastuksen jääminen kaiken tämän jalkoihin. Mutta on kevääseen mahtunut myös kovasti kesän odotusta ja mukavia hetkiä. Kivoja kohtaamisia uusien ja vanhojen työkavereiden kanssa, uuden ihmettelyä ja toki myös käsitöitä, lähinnä neulomista, vaikkakin huomattavasti aiempaa vaatimattomammassa mittakaavassa.  Ihan silleen hiljakseen :) 

Vaikka arki kuluu vauhdilla ja yritän ns. pitää pään kylmänä työrintamalla, yritän muistaa myös edellisen postaukseni "sittku - muttku - nytku" -ajatukset. Ei se helppoa aina ole ja epäusko vaivaa välillä, mutta eiköhän tämä tästä :)

Kevät on tullut ja aurinkoiset kevätpäivät saattelivat kevään kukkijat kukkaan ja viileistä keleistä huolimatta, kevät on tuntunut keväältä. Pihahommia olen tehnyt minimimäärän, mutta pääasia, että isoimmat on tehty. Perennapenkit on siistitty, huoltoleikkaukset tehty ja lannoitetta ja multaa on lisätty. Vaihdoin myös muutaman pionin uuteen kohtaa. Tiedä sitten, suuttuivatko siitä, mutta kasvoivat jo kituuttamalla, koska lähistön tuijien juuret ulottuivat niiden kasvualustaan. Toivottavasti lähtevät uudestaan kasvamaan.

Leivonnaisista sen verran, että alkutalvella jopa leivoin pullaa 😊 Edellistä kertaa en edes muista, mutta olihan tuo taito edelleen tallella ja ihan maistuvia korvapuusteista tuli. Minä tykkään siitä, että pullassa on reilusti makua; korvapuusteissa taikinassa kardemummaa, kunnolla voita, sokeria ja kanelia täytteenä. Aika ison taikinan tein ja hyvin ne upposivat perheelle. Seuraava leivontasessio ei vielä ole näköpiirissä. Vasta sitten, kun siltä tuntuu. 

Tytär leipoi äitienpäiväksi tuhdin suklaajuustokakun, jossa oli sisällä ja päällä tuoreita vadelmia. Suklaa ja vadelmat ovat todella sellainen makuyhdistelmä, joka minuun uppoaa. Todella herkullinen kakku💗

Äitienpäiväksi sain myös pari kevyttä romaania. Eli juuri sellaisia, mitä toivoin. Ei mitään raskasta ja liian monimutkaista, vaan sellaista, mikä antaa ajatusten levätä. Samassa pakettissa oli myös useampi kerä ohutta merinovillaa. Ei sillä, etteikö "vanhojakin" lankoja olisi, uusissa langoissa on kuitenkin aina oma viehätyksensä ja en vaan voi olla niitä hypistelemättä 😊En vielä tiedä, mitä niistä tulee, mutta ehkäpä talveksi itselle panta nyt ainakin. Lisäksi, jos en mitään muuta keksi, ainakin pieniä vauvaneuleita on rentouttavaa tehdä. 

Tässä kevään mittaan olen viikonloppuisin neulonut muutamat varrettomat raidalliset nilkkasukat, vaikka sanoinkin käsitöiden jääneen työpaineiden alle. Tuollaiset sukat kun ovat sellaiset, mitä on helppo tehdä ja joita ainakin itse tykkään kovasti käyttää. Viime viikonloppuna päädyin vihdoin ottamaan puikoille viime kesänä värjäämäni merinosukkalangankin. Pohjalankana on värjäämätön luonnonvalkoinen Lankavan Sulava -lanka (85 % merinovilla, 15 % polyamidi), joka värjääntyi pihakäenkaalista saadulla "mehulla"  vaalean turkoosin sinivihreäksi. Langan pureutusaineena käytin alunaa. Aika kivan näköinen tuo väri on ainakin minun mielestäni. Vähän odotin vaaleansinistä, minkä pihakäenkaali yleensä saa puhtaanvalkoiseen lankaan aikaiseksi, mutta yllättävän kiva tämäkin väri on. Näistäkin siis tulee varrettomat, ohuet villasukat ja omaan käyttööni. Laitan niistäkin  kuvia tänne sitten myöhemmin.  

Tässäpä siis muutamia kevätkuulumisia pintaraapaisuna. En tietoisesti halua enemmälti pohtia työhön liittyviä asioita täällä blogissa, joten siksipä kevään muut kuulumiset jäävät hyvin vähäisiksi. Teen sitten erikseen käsityöpostauksen tässä myöhemmin, lähempänä kesää. Kesä tuo myös kukat kotipihalle ja tiedän, että tulen taas ottamaan niistä sadoittain kuvia kameran ja puhelimen täytteeksi :) Osa niistä pääsee toki myös tänne. 

Entä, mitä sinun kevääseesi kuuluu? 

Kauniita toukokuisia päiviä!

t. Satu

🌞

 

Ruusun- ja vadelmanpunaista (ja ihan muuta)

 

Hei taas 🤍

Niin se vaan kuukausi taas on päässyt vaihtumaan ja syksyssä jo mennään. Mutta todeta täytyy, että kyllä tässä välillä on ollut aivan ihanan kesäisiä päiviä. Töiden jälkeen ja nyt viikonloppuna en ole halunnut (enkä viitsinyt) tehdä mitään fiksua eli kotitöitä tms, vaan olen nauttinut pihakeinussa kesäisestä säästä ja neulonut sydämeni kyllyydestä. Niin tänäänkin iltapäivällä, kunhan viikonlopun ns. pakollisista kuvioista oli selvitty.

Ajattelin, että laitan tähän kuvan ihanan pehmoisista ja pörröisistä alpakanvillasukista, jotka neuloin alkukesästä. Kuten kuvista näkyy, syreenit olivat kukassa, kun aloitin vartta neulomaan. Lanka on merkiltään Katia Alpaquina ja se on ohutta, noin 2,50 mm puikoilla neulottavaa. Ostin tuota lankaa pari vyyhtiä viime tammikuussa; vaaleanharmaana ja vaaleanpunaisena. Ylimmässä kuvassa ne ovat jo "kakutettuina".

Lanka on suloisen pehmeää ja kevyttä ja ennen kaikkea lämmintä. Mutta se pölisi! Ts. siitä irtosi pieniä karvoja/kuituja, mitä lie, mutta aina sen käsittelyn jälkeen sain käydä helmani kopistelemassa tai harjata tekstiiliharjalla. Piti ottaa ihan kuva (alla), miltä mustan viskoosimekon helma näytti pian neulomisen aloittamisen jälkeen :) No, kun sukat valmistuivat, heiluttilin ja huiskuttelin niitä ulkona ja höyrytin sitten kevyesti. Aika hyvin tuo pöllyäminen lopulta asettui. Mutta toki jos niitä mustaa vaatetta vasten käyttäisi, tarttuisi karvoja varmasti. Harmaa odottaa vielä puikkoihin tarttumista. Ehkä jossain vaiheessa talven mittaan sitten. 

Kun äsken selailin kesän aikana ottamiani kuvia, huomasin, että olin ottanut sukista "vaihekuvan" kesällä heinäkuun alussa, jolloin veljeni perheineen kävi vierailulla. Tytär leipoi silloin myös herkullisen paistetun vadelmaisen suklaajuustokakun, josta en malta olla laittamatta kuvia tähän myös, vaikka eivät ihan ajankohtaisia olekaan. Suklaa ja vadelma - siinäpä vasta sellainen makupari, mistä tykkään. Ja kovasti tykkäänkin 😊

Ja sitten ne valmiit sukat; niistä kuva tuossa alla. Ne ovat samalla mallilla, millä olen neulonut lukemattomia sukkia. Pienillä variaatioeroilla vaan. Sukat ovat uskomattoman pehmeät jalassa ja toimivat hyvin myös unisukkina. Lahjoitinkin ne iäkkään anopin jalkojen lämmikkeiksi. 

Sain tuossa kesällä myös päähäni alkaa tehdä avaimenperiä ja laukkukoruja yms. Minulla oli erilaisia puu- ja silikonihelmiä jo valmiina, mutta tilasin sitten kuitenkin lisää helmiä, nauhaa ja heijastavia helmiä. Olen tehnyt muutamia avaimenperiä, silmukkamerkkejä ja heijastavia pikkuenkeleitä, jotka toimivat esim. laukkukoruina tms. En ole lainkaan taitava näiden kanssa, mutta huomasin, että on kiva välillä askarrellakin ja tehdä muitakin käsitöitä kuin neuloa tai virkata.

Jälleen uusi työviikko on alkamassa ihan muutamien tuntien kuluttua. Jotenkin olen viime aikojen härdellin keskellä miettinyt, mitä ja miksi täällä oravanpyörässä rimpuillaan. Mutta kovin kummaisiin johtopäätöksiien en ole päässyt - toistaiseksi ainakaan. Käsityöt tuovat muuta ajateltavaa tai oikeammin helpottavat pään tyhjennystä ja olenkin miettinyt, onko niiden lähes pakkomielteinen tekemisinnostus jotenkin seurausta työhön liittyvästä stressistä ja epävarmuudesta. No, mene ja tiedä. Toistaiseksi ajattelin nauttia tulevat pari iltaa vielä keinussa neulomisesta. Jos sääennustukseen on luottamista, alkuviikosta on vielä kesäinen keli. Ajatus olisi, josko saisin tekeillä olevat viininpunaiset sukat valmiiksi auringon valossa. Sisällä kun tuntuu, että valaistus ei riitä tummemman langan neulomiseen. Tai pitäisi olla riittävän tehokas kohdevalo. Olen illalla käyttänyt kaulassa roikkuvaa led-käsityövaloa, jollaisia näkyy nyt olevan myynnissä vähän joka puolella. Se ei ole kovin tehokas, mutta auttaa toki jotain hämärässä. 

Millaisia kohdevaloja teillä on käytössä helpottamaan käsitöiden tai muun tarkan tekemistä hämärtyvinä iltoina?

Aurinkoisia syyspäiviä Sinulle!

Toukokuun lopun kuulumisia

 

No niin. Tässä sitä ollaan blogin kimpussa, kun on vapaapäivä ja tarkoitus oli pestä ikkunoita sekä lyhentää yhdet verhot ja saada toiset ommeltua 😊Mutta ennen tuota pakkopullahommaa hetki itselle tällä saralla ja samalla muutamia toukokuun kuulumisia, ihan perussellaisia, tänne.

Ensimmäisiä toukokuussa kuvaamiani asioita olivat äitienpäiväkakku ja -ruusu sekä tyttäreltä saamani kukkakimppu. Poikakin oli pari vuorokautta kotona pitkästä aikaa, joten oli kiva viettää aikaa yhdessä pihahommien lomassa. Äitienpäivänä pidettiin sentään kaivamis- ja rakentamistaukoa ja herkuteltiin tyttären leipomalla vadelmaisella suklaajuustokakulla.

Keväällä iski taas hirveä kukkien hankkimis- ja istutusten muokkausinto. Niinpä pari uutta istutusaluetta on perustettu ja niihin on päässyt tuijia ja perennapenkistä harvennettuja perennoja. Toissa talvena menehtyneiden pitkäaikaisten vaaleanpunaisten ryhmäruusujen tilalle siirsin pallohortensian, koska siinä sillä on nyt paremmin tilaa kasvaa. Yhtenä siirtoa puoltavana syynä oli istutuksen keskellä oleva pylväsvalaisin, joka valaisee sitä kivasti syysiltoina.

Mutta, vaikka en vaivojani tykkää valittaa, on kyllä nyt pakko sanoa, että aamulla tietää olevansa elossa, kun joka paikkaan koskee 😂 Lonkankuluma ei ole tykännyt istutusalueiden kanttauksesta, täysien kottikärryjen työntämisestä, kaivamisesta, multapussien raahaamisesta yms. kivasta, ei sitten yhtään. Kummallista. Samoin saman jalan kantapään luupiikki on ärtynyt ja kävelen siis nykyisellään kuin ankka. Ja, kun vaivojen valittamisessa pääsin vauhtiin, täytyy todeta, että tulipahan peukalot ja ranteetkin lapiointi- sekä leikkaushommista niin kipeiksi, että Mobilatin ja Voltarenin avulla sain pahimpaan hätään neulottua. Kun alkoi siis tulla vieroitusoireita siitäkin ja tuossa olohuoneen pöydän kulmalla monta viikkoa ollut sukkaneule alkoi ahdistaa jo muitakin meillä kuin minua 😂😉

 

Mutta siis, nyt alkaa olla jo melkein valmista. Kesäkukatkin ovat jo paikoillaan ja suoraan maahan kylvettyjä siemeniä olen muistanut kastella säännöllisesti. Onneksi tänä aamuna on satanut, että tulee sitä yleisempääkin kosteutta maahan. Meillä alkoikin jo nurmikko kuivua pihan kuivimmassa kohdassa! Yleensä vasta kesän helteet sen ruskistavat, mutta taitaa olla jo niin huonokuntoinen, että ei jaksa edes kasvuun lähteä ennen kuin kuivuu. Lannoittanut olen ja multaakin on useana vuonna pintaan lisätty. Mutta siinä on paksu hiekkapatja alla eli vesi sujahtaa hetkessä siitä läpi ja kun aurinko paistaa, se paistaa tosiaan koko päivän tuohon kohtaan. Olen miettinyt tuohon jotain laatoitusalueen tekemistä, sillä en usko, että tuossa saa nurmikkoa menestymään. Pitäisi tehdä iso maa-aineksenvaihto ja siihen ei varmaan ruveta. 

Kevät merkitsee minulle kukkasia ja sitä, että saan istua pihakeinussa neulomassa. Nyt olen parina iltana päässyt tuon parhaan harrastukseni pariin joksikin aikaa. Samalla olen kuunnellut harakoiden säksätystä. Ne kun päättivät tehdä pesän läheiseen tuijaryhmään. Mietin vain, millaisen riesan niistä saamme vielä kesän mittaan.  Eilen illalla kukkui käki ja jos onnen- tai elinvuosia kukuntojen määrästä laskisi, olisi niitä vuosia tiedossa vielä useita kymmeniä, jos ei sata tai ylikin. Kukkui se nimittäin niin pitkään. 

Viime talvi meni aika kovassa työpaineessa ja stressi töiden suhteen ei osoita ainakaan laantumisen merkkejä. Jälleen tulee mietittyä, mitähän tässä pitemmällä tähtäimellä tekisi. Ehkä tietynlaisen väsähtämisen piikkiin voisin laittaa myös sen, että valokuvien ottaminen ei ole oikein kiinnostanut. Toisaalta tekisi mieli saada sellainen hieno kamera, jossa olisi vaikka mitä ominaisuuksia. Nyt otan kuvia pääasiassa ihan hyvällä perusdigikameralla, jossa on jotain säätöjä enkä osaa sitäkään kunnolla käyttää, mutta sen valovoima ei oikein riitä. Toki myös kännykällä tulee kuvattua entistä enemmän, koska siinä valovoima taas riittää, mutta lähikuvissa resoluutio ei oikein. 

Nyt kuitenkin parina toukokuun päivänä illan suussa innostuin kuvaamaan siinä vaiheessa kukassa olevia ja ajattelin laittaa kuvia tänne. Olkaapa hyvät;  toukokuussa useammasta kulmasta kuvattuna kattaus kotipihan peruskukkia🌷valkovuokko, lemmikki, esikko, kevätkaihonkukka, kesäpikkusydän, pikkutalvio, tulppaani, arovuokko, kultatyräkki, japanin akilleija, isotuomipihlaja ja valmiiksi nupulla olevana ostettu uusi kärhö, joka avasi jo kukkansa.

Valkovuokko

Lemmikki

Kevätkaihonkukka

Kesäpikkusydän

Pikkutalvio

Japanin akilleija

Isotuomipihlaja

Viiruhelpikin on innostunut leviämään. Sain tätä pienen tuppaan kauan sitten anopilta ja kasvatin sitä monta vuotta maahan kaivetussa, pohjattomassa ruukussa, jotta se ei leviäisi. Sitten se alkoi kitua ja sen pelastaakseni jaoin paakun pariin osaan, joista toinen nyt kasvaa tässä perennapenkin reunassa ja on nyt alkanut vallata tilaa kesäpikkusydämiltä ja pioneilta. Se pelihän ei vetele, niin kaunis kuin se onkin, joten heinään tulee kohdistumaan isompia kurinpitotoimenpiteitä lähiaikoina.

Ja pääsivätpä kuvaan mukaan myös kirjovaahteran tuoreet lehdetkin, jotka näyttävät ihanan raikkailta sinistä kevättaivasta ja pilvenhahtuvia vasten.

Kirjovaahtera

Onhan tässä nyt melkoinen kuvapläjäys kerralla, mutta kun tuossa aiemmin luin pitkästä aikaa blogini esittelytekstin, joka on siis ihan alkuperäinen vuosien takaa, niin siinä lukee, että SatunTuulia on valokuvapainotteinen blogi 😊 Sille uskollisena siis lisäsin netin bittivirtaa kuvillani. Sitten kesän jälkeen niiden katsomisesta saa voimia ja ajatukset palaavat aurinkoisiin alkukesän päiviin ja raskaisiin pihahommiin ja huokaisen taas autuaana nojatuolissa neulepuikot kädessäni 💚

Ja sitten vielä lähikuva muutamasta kesäkukasta eli verbena, valkoinen jalopelargoni ja ruusubegonia  (nimien tarkennuksista ei ole tietoa).

Miltä sinun toukokuusi loppu näyttää? Entä oletko hankkinut kesäkukkia tai kasvattanut niitä pihalle tai parvekkeelle?

Mukavia toukokuun lopun päiviä ja aurinkoista pian alkavaa kesäkuuta sinulle!

t. Satu