Paluu virkattujen pikkuotusten luo

 

 

Pauluu virkattujen pikkuotusten luokse. 

Vaikka jokunen aika sitten totesin, että viime vuoden käsityöt on pääasiassa esitelty täällä blogissa, en kuitenkaan malttanut olla palaamatta saman aiheen pariin ja laittaa kuvia vielä näistä pikkuotuksista, joita noin vuosi sitten ja viime kesänä virkkasin ohuesta mikropolyesterilangasta. Lankana näissä värikkäissä pikkuotuksissa on ohuehko Katia Velvet Mini, joka ainakin minun sormilleni on ihan vastustamatonta hypisteltävää. 

 

 

Nämä pienet lohikäärmeet olivat aika hurmaavia. Vihreän ja ruskean version lötkössä vartalo-osassa on täytteenä vain rapinamuovi, jota käytetään usein pienten lasten leluissa ääniefektin mahdollistajana. Liila-roosa lohikäärmeen poikanen taas on kokovartalotäytetty polyesteritäytevanulla, jota on myös sen kavereiden pään täytteenä.

 

 

Samaisesta langasta syntyi myös yllä olevassa kuvassa näkyvä vaaleansininen ehkä vähän perhosta muistuttava helistin. Helistinpallo on kätketty vanun sisälle perhosen päähän ja kuuluva ääni on vaimeahko, joten se ei toivottavasti rasita kenenkään korvia.

 

 

Keväällä valmistui myös virkattu pehmositruuna kavereineen. 

  

 

 

 

 

 

Viime aikoina on jälleen ollut töissä liian kiireistä, mistä syystä myöskään vapaa-ajallakaan ei ole päässyt oikein riittävästi rentoutumaan. Mutta siitä huolimatta, tai sitten siitä syystä, käsitöistä lähiviikkoina ovat valmistuneet parit sukat, lapaset ja kämmekkäät. Laitan niistä kuvia sitten seuraaviin postauksiin, kunhan saan neuleet viimeisteltyä. 

Uusien neulomusten aloittamisen sijaan ajatuksissa pyörii nyt uusien lötköpehmojen virkkaaminen, sillä tuota tässä esillä olevaa chenillelankaa on vielä pari aloittamatonta kerää ja lukuisia pikkunöttösiä. Aloittaminen tuntuu vaan jostain syystä vaikealta, vaikka sormia jo syyhyttäisikin tarttua puikkojen sijasta koukkuun. Ehkä, kun ei ole oikein "visiota", mitä alkaisi tehdä, ei viitsi ihan summassa alkaa vaan virkata "jotain". Jotenkin koen, että neulomisessa "vaan sen jonkin" aloittaminen on helpompaa kuin virkkauksessa. Mistähän sekin johtunee. 

Koukuista puheenollen. Alla olevassa kuvassa on kaksi 3,50 mm koukkua. Vihreä on Knit Pro ja keltainen Novitan ergonominen koukku. Minua hämmästyttää, kuinka erilaiselta koukut tuntuvat ja kuinka paljon isommalta Novitan koukkuosa vaikuttaa, vaikka millimetrikoko pitäisi näissä olla täsmälleen sama. En ole kokeillut virkata mallitilkkua esim. puuvillalangalla molemmilla, jolloin mahdollinen todellinen kokoero tulisi paremmin näkyviin kuin tällä pehmolangalla. Tai ehkä eroa ei tosiasiassa olekaan, vaan sellainen vain vaikuttaa olevan. No, mene ja tiedä. 

Viime viikonloppuna oli ihanan aurinkoinen ja keväinen keli. Aloitin vähän siivoilemaan pihaa ja leikkelin isojen pensaiden oksia ja vanhoja kukintoja pois.

 Ajattelin, että olisin nyt viikonloppuna aloittanut haravoimaan, mutta on tuolla ulkona vaan sen verran kylmä tuuli ja pilvistä eikä lämpöäkään kuin ehkä reilut viisi astetta, niin en sitten viitsinyt. Sen sijaan aktivoiduin pitkästä aikaa tämän blogin kanssa. Ja kohta sitten onkin aika ruveta ruoan laittoon ja koti-illan viettoon puolison ja koiran kanssa. Eli, tällaisissa melkoisen peruskuvioissa menee tämä viikonloppu ja kesäaikaan siirtyminen 🤗

💛 

Kauniita kevätpäiviä ja hyvää pääsiäistä !

💛 

Pehmeitä kavereita

 

 

 Heippa sinulle sinne ruudun taakse täältä kotikuusen oksalta! 

Ajattelin tulla esittäytymään ja esitellä kaverini myös 😊 

Ei meillä nimiä ole, mutta olemme me ainakin pehmokavereita, lötkökavereita, unikavereita tai ihan vaan kavereita! 

💚 

 

 

Tänne kuusen oksalle se tuo meidät virkata väkertänyt täti-ihminen istutti ja kehoitti vilkuttamaan. 

Paremmin sanottu kuin tehty - teki mieli sanoa sille, että yritäpä itse vilkuttaa samalla, kun pitelet havuista kiinni, että et maahan mätkähdä.  

 

 

No, päästiin onneksi sitten sisälle poseeraamaan yhdessä noiden toisten onnellisten kanssa, 

joita ei viety ollenkaan ulkoilemaan 😊 

 

 

Otti se tuo täti-ihminen meistä kuvia myös joulun alla. Ne kuvat ovat tuossa alla. Aikoi laittaa niitä sinne Instagramiinkin ja kaipa se jonkun kuvan laittoikin, mutta ei sentään meistä kaikista. Ihan pari kuvaa vain, kuulemma. 

Se sanoi, että me olemme niin söpöjä, että hymyä huuleen vaan, mutta kun se itse jätti sen hymyn meille ompelematta. Joten aika totisen näköistä porukkaa sitten ollaan.

Mutta ihanan pehmoisia ollaan kyllä, kun meidät on tehty liukkaasta ohuesta mikropolyesterilangasta nimeltä Katia Velvet Mini ja sitten täytteenä on ohutkuituinen ja todella pehmeä polyesteritäytevanu. Siis osalla meillä on täytettä vain päässä, mutta ballerinat eivät ole ihan yhtä lötköjä kuin me muut, sillä eiväthän baletin askelkuviot lötköjaloilla onnistu. 

Ihanaa ystävänpäivää ja kivaa viikonloppua! 

💗

Hymyillään. 

💗

 

Äitienpäiväviikonloppu ja puuvillaisia lonkero-otuksia

Niin se vaan on toukokuukin jo pitkällä ja toukokuun toinen sunnuntai on tänä viikonloppuna. Äitienpäivä tuli itselleni mieleen, kun reilu viikko sitten ostin terassille ruukkuun pieniä eri violetin sävyissä kukkivia orvokkeja. Rakastin lapsena hempeän violetteja ja vaaleansinisiä orvokkeja ja muistan, kuinka pienenä koululaisena piirsin sellaisia myös äitienpäiväkorttiin. Samaiseen korttiin tuli myös orvokista kertovan laulun sanat ja nuo sanat kaikuvat mielessäni juuri tätä kirjoittaessani 

"Orvokkini tummasilmä, kultasydän pieni. Katsot aina lempeästi, kun käy luokses tieni. Itse hoidin kukkamaani, rikkaruohot kitkin, vettä kannoin iltasella rantatietä pitkin. Noudan tästä äidilleni orvokin tai kaksi..."

💜

No, köykäisellä aasinsillalla kuvissa näkyviin lonkero-otuksiin, joista yhdellä on vaalean violetit, vai pitäisikö sanoa liilat, lonkerot. 

Olen viime vuosina virkannut välipalakäsitöinä erilaisia turvalonkeroita, mustekaloja yms. lapsille ja miksei vanhemmillekin tarkoitettuja hypisteltäviä otuksia. Tässä mukana kuvia kuluneen syksyn ja talven aikana koukulta pudonneista. Lankana kaikissa on merseroitu puuvillalanka ja täytteenä laadukas polyesteritäytevanu. Kun minulta on kysytty, kestääkö täyte pesemisen, olen itsekin hämmästynyt, että kyllä täyte kestää tuoteselosteensa mukaan +95 asteessa pesun, mutta lanka itsessään 
(langasta riippuen) 40 tai 60 astetta.  

Näissä on kiva kokeilla erilaisia väriyhdistelmiä ja huomata, että otuksien ilme ja olemus on aina vähän erilainen niiden värityksestä ja lonkeroiden kierteisyydestä riippuen. Joskus kun innostun, virkkaan yhdelle otukselle ns. mahan aluksen kippuroita lonkeroita täyteen, mutta joskus sen sijaan tuntuu, että vähempikin riittää ja otuksesta tulee keveämpi versio muutamine lonkeroineen. 

Yllä olevat minikokoiset hellyttävät pikkumustekalat virkkasin joskus viime syksynä. Niiden tekeminen oli nopeaa ja aika kivat niistäkin tuli. Nuo kaikki menivät hieman isommille pikkutytöille, joilla on "silmää" miniotuksille. Oma, nyt jo aikuinen tyttärenikin tykkäsi aikoinaan kaikistä minikokoisista. OIipa kyse sitten minimukista, -rasvapurkista tai -nallesta, niin, mitä pienempi sen suloisempi ja sitä isommat "iiihanat" aina tuli 😊 Jännä, miten mieleen muistuu hauskoja hetkiä omankin lapsen kanssa. 

Tänä viikonloppuna on äitienpäivä. Omat aikuiset lapseni tulevat viikonlopuksi kotiin ja samalla saan toivotun hengähdystauon töistä, joihin ajatukset muuten helposti karkaavat, kun ei ole muuta ajateltavaa. Omalle äidilleni sain toimitettua ruukkuruusun jo viime viikonloppuna hänen kotipaikkakunnallaan toimivan puutarhan kautta. Siltä ystävällisesti toimitettiin kukka suoraan kotiin hyvin kohtuullisella kuljetuskustannuksella. Aivan ihana, miten tällaistakin palvelua löytyy, kun sitä uskaltaa kysyä, vaikka eivät kotiinkuljetuksia markkinoikaan.

🌼🌼🌼

Lempeää äitienpäiväviikonloppua kaikille äideille, isoäideille, mummoille, äitimielisille ja äitien lapsille.

💗💜💗

Mukavia toukokuisia päiviä

🌼🌼🌼

 

Hyvää uutta vuotta ja tammikuun kuulumisia

On taas hetki heilahtanut siitä, kun edellisen kerran tänne blogiin mitään kirjoitin tai edes kävin täällä. Vuosikin on ehtinyt vaihtua tässä välissä ja joulukin suhahti ohitse yhdessä hujauksessa. Joulua laitoin ihan minimin verran. Onneksi tytär oli joulutouhuissa apuna. Tänään loppiaisena sitten laitettiin joulukuusi ja muut joulukoristeet varastoon odottamaan ensi joulua. Koti tuntuu nyt avarammalta, kun tumma ja reilun kokoinen kuusi sekä punasävyiset koristeet ovat poissa.

Sähköpostista olen seuraillut blogin elämää jonkun verran, josko viestejä tai kommentteja on tullut. Ja olihan niitä tässä joitakin matkan varrella ja niihin vastailin, mitä ehdin, mutta nyt nekin ovat hiipuneet, mikä on tietysti ihan luonnollista, kun itse viettää hiljaiseloa. 

Hiljaiselon syy on mikäpäs muu kuin hektinen työtilanne, joka on vienyt paitsi työajan, myös lisä- ja ylityöajat sekä täyttänyt ajatukset turhan usein vapaa-aikanakin. Oman hyvinvoinnin kannalta palautumiseen on ollut tärkeä kiinnittää huomiota. Välillä palautuminen on onnistunut, välillä ei. Minkäpä sitä ihminen itselleen voi - ylikierroksilla käyvät aivot on välillä vaikea saada rauhoittumaan. Olo on useimmiten ollut kuin tuolla yllä olevassa kuvassa olevalla unipupulla. Töiden jälkeen ei ole juuri ollut ns. mehuja jäljellä mihinkään järkevään tekemiseen pakollisten kotihommien lisäksi. Ja nekin ovat jääneet ihan minimiin.

Kuten tiedätte, minulla rauhoittumiseen auttavat yleensä käsityöt. Viimeisen vuoden aikana aikaa käsitöille ei kuitenkaan ole ollut niin paljon kuin olisin toivonut. Mutta toki aika paljonkin on tullut tehtyä, kun jälkikäteen miettii. Yritän ottaa kuvan kaikista tekeleistäni; joskus tulee panostettua kuvan ottoon, joskus taas räpsäisen vaan jotenkin, jotta saan itselleni muistiin, mitä on tullut tehtyä. Sitten jälkikäteen kuvia selaillessa sitä huomaa, että onhan noita valmistunutkin 😊

Perussukka- ja lapasneuleiden välillä olen virkannut lähinnä lapsille suunnattuja pehmoja.  Aika tarkasti vuosi sitten tein tänne Pehmokavereita julkaisun ja sen jälkeen niitä on tullut lisää. Tuollaisia pehmoisia on mukava virkata ja ne tuovat myös iloisen ilmeen ihmisten kasvoille. Lankana näissä on vaihteleva kokoonpano pääasiassa Katia Bambi - ja Alize Velluto -pehmolankoja. Täytteenä laadukas ja pehmeä polyesteritäytevanu. Silmät ja suut olen ommellut puuvillalangasta, joten irto-osia näissä ei ole. Suurin osa leluista päätyykin pienille lapsille, mutta varsinkin nuo minikokoiset "aaveet/mustekalat" ovat olleet vähän isompien lasten suosiossa. Kuvissa näkyvien lisäksi vuoden varrella koukulta putosi muutama unikaveri eli lötkö- tai liinavartaloinen pupu, koira tai bambi. Vastaavien kuvia olen joskus aiemmin laittanut tännekin.

Olisi kiva kuulla, mitä sinulle kuuluu? 

Yritän nyt kevättä kohden aktivoitua itsekin täällä vähän enemmän, sillä olisi mukava päästä taas kartalle teidän kuulumisistanne ja toisaalta kiinni ns. normaalimpaan työarkeen.

Mukavia tammikuun päiviä Sinulle!

❄️❄️❄️

Yksinkertainen virkattu vauvan kesäpeitto

 

Kesällä tuntuu, että on oltava joku virkkaus työn alla. 

Parin vuoden takainen kesävirkkaukseni oli yksinkertaistakin yksinkertaisempi ilmava vauvan peitto. Se jäi silloin kesken, yllätys, yllätys. Vaikka ei se tosiasissa mikään yllätys ole, sillä kovin pitkään samanlaisena toistuvan tekemisen toistaminen ei ole vahvuuksiani 😊 Sain peiton loppuun viime syksynä ja se jäi odottamaan pesua ja kuosittelua tähän kevääseen asti. 

Kuluvan keväään vaahteran lehtien puhjettua tämäkin peitto pääsi vihdoin valmiina valokuviin nuoren kirjovaahteran ohuella oksalla.  

Jännä muuten, että noissa alla olevissa, peiton aloituksen aikoihin otetuissa kuvissa on mukana pikkusyreeni Palibinin kukkia, joita tätä kirjoittaessanikin paraikaa kukkii nyt pari vuotta myöhemmin.

Eli syreeneiden kukkiessa pari vuotta sitten aloitin kesäkuun helteillä kotiterassin keinussa virkkaamaan yksinkertaista, vain hyvin vähän ajattelua vaativaa pikkupeittoa. 

Minulla oli nimittäin jäljellä pikkuisen reilut kolme kerää eli vajaat 300 g jo valikoimista poistunutta Novitan Siro-lankaa, 

jolle en ole keksinyt mitään muutakaan järkevää kohdetta.

Langassa on 53 % puuvillaa, 33 % viskoosia, 14 % pellavaa ja mielestäni se on mukavan ja pehmeän tuntuista. 

Hieman sellaista kivipestyn oloista ehkä. 

Peiton toteutus haki hetken muotoaan, 

mutta muovautui siinä tehdessä ja kirjoitin siinä sivussa tekemisiäni muistiin. 

Tässä alla itse tehty ohjekaavio. Eli peitto koostuu ketjusilmukoista ja pylväistä. 

Väriä vaihtelemalla saa sitten ulkonäköön elävyyttä. Ja myös langanpäitä pääteltäväksi ;)

Tällainen siitä sitten tuli. Reunat on vimeistelty virkkaamalla peiton ympäri kertaallen ns. rapuvirkkauksella, johon ohje löytyy mm. netistä hakemalla. Jujuna on, että normaalin ns. oikealta vasemmalle etenevien kiinteiden silmukoiden virkkaamisen sijasta virkataan kiinteitä silmukoita takaperin eli vasemmalta oikealle. Se vaatii hieman enemmän huolellisuutta, jotta lanka asettuu kauniisti pieniksi "huipuiksi" jokaisen silmukan kohdalle, mutta äkkiä sen tekeminen lähtee luonnostumaan. Mielestäni "rapuilu" on suhteellisen helppo reunojen viimeistelytapa ja olen sitä muutaman kerran käyttänyt. 

Virkattu vauvan peitto

Syreenien jälkeen kotipihalla ovat olleet kukintavuorossa mm. loistotädykkeet, joiden kaunis sininen väri pääsee oikeuksiinsa ilta-auringossa. 

Tällä viikolla oli yksi ylimääräinen vapaapäivä, kun ylitöitä on kevään mittaan kertynyt. Päivän agendalla oli ikkunoiden pesua, sillä sekin homma on jäänyt tekemättä kiireisen kevään aikana, kun puhti on ollut poissa. 

Onneksi kesän valoisuus lataa akkuja ja samalla on myös käsitöiden tekemisinnostus alkanut palautua. Kesäkuussa puikoilta ovat pudonneet myös muutamat pikkuisen sukat, joista sitten taas jossain seuraavassa postauksessa sitten enemmän. 

Kaunista alkavaa juhannusviikkoa!

T. Satu

Pehmokavereita

Onnellista alkanutta vuotta 2024!

🍀

Toivottavasti uusi vuosi on alkanut sinulla mukavasti, turvallisesti ja kaikin puolin onnellisissa merkeissä. Toivon uuden vuoden tuovan kaikkea hyvää sinulle ja meille kaikille. Toivottavasti myös isommassa kuvassa myös maailman tilanne rauhoittuisi.

Niin on ollut pakkasta, että sekä koirat että ihmiset ovat hytisseet pakollisilla ulkoilureissuilla. Onneksi on takassa voinut tulta polttaa, että on tullut vähän pehmeää lämpöä sähkölämmityksen lisäksi. Nyt, kun sähkönkin hinta on ollut välillä huippulukemissa, on tullut mietittyä normaalia enemmän omaa kulutustaankin. Ihan hirveästi ei näillä pakkasilla ole sähkölämmitteisessä talossa tehtävissä, mutta toki jotain sentään. 

Tämän pienen ihmisen pienessä kuvassa palaan käsitöiden maailmaan. Näin uuden vuoden alkajaisiksi toteutan loppuvuoden "uhkaukseni" ja laitan tänne blogiini kuvia pehmoleluista, joista viime vuoden puolella olen tehnyt ns. välipalakäsitöinä. Niiden suloinen pehmoisuus ja hellyttävät värit ovat olleet oikeaa kosketus- ja väriterapiaa stressaavan työelämän vastapainoksi 🤍

Viime kesän ja syksyn aikana innostuin hankkimaan erivärisiä pehmolankoja. Koska päätän värit omien mieltymyksieni mukaan, ne ovat pääasiassa hempeitä pastellivärejä tai sitten aika neutraaleja, vähän maanläheisiäkin. 

Olen Katian Bambi-langasta virkannut jo muutaman vuoden aikana erilaisia unileluja vähän erilaisilla toteutuksilla; Unille-yksisarvisen (kuva ihan ylinnä), Unille-nalleja ja viimeksi Unille-hauvan ja Unille-bambin, joista kuvia tässä alla:

Unille-hauva

Unille-pupu

Unille-Bambi

Koska pehmolelujen virkkausinnostus on aika laajaa, on erilaisia lankojakin tullut kivasti tarjolle. Ostin ehkä reilu vuosi sitten myös paksumpaa Alize Velluto -lankaa, jota silloin ei ollut vielä ns. joka paikassa myynnissä. Nyt sekin on yleistynyt. Se on hinnaltaan halvempaa kuin Katian Bambi. Mutta koska se on paksumpaa, niin 100 g kerässä on lankaa huomattavasti vähemmän (n. 68 m), kuin saman painoisessa Bambi-kerässä (n, 120 m), joten loppujen lopuksi hinta vs. riittoisuus menee näillä aika tasan.

Mutta siis. Vellutosta syntyi mm. pieni mintunvihreä pupu sekä erilaisilla väriyhdistelmillä hieman pulleampia lyhytlonkeroisia pehmomustekaloja. Omasta mielestäni nämä ovat aika suloisia 😊

Täytteenä näissä on laadukas polyesteritäytevanu. Silmät, suut ja nenä ovat puuvillalankaa. Täytevanu kestäisi  95 asteen pesun, mutta lanka itsessään ei, joten vaikka kaikki nämä ovat toki pesunkestäviä, mielestäni kuitenkin mieluiten käsinpesu / hienopesu matalassa lämpötilassa on fiksumpi valinta :)

Tällainen kattaus pehmeyttä tammikuun alkuun 

💗😊

Olisi myös kiva kuulla, miten sinun vuotesi on alkanut?

Hyvää loppiaista ja mukavaa alkanutta vuotta!

Nautitaan talvesta 

❄️❄️❄️