Äitienpäiväviikonloppu ja puuvillaisia lonkero-otuksia

Niin se vaan on toukokuukin jo pitkällä ja toukokuun toinen sunnuntai on tänä viikonloppuna. Äitienpäivä tuli itselleni mieleen, kun reilu viikko sitten ostin terassille ruukkuun pieniä eri violetin sävyissä kukkivia orvokkeja. Rakastin lapsena hempeän violetteja ja vaaleansinisiä orvokkeja ja muistan, kuinka pienenä koululaisena piirsin sellaisia myös äitienpäiväkorttiin. Samaiseen korttiin tuli myös orvokista kertovan laulun sanat ja nuo sanat kaikuvat mielessäni juuri tätä kirjoittaessani 

"Orvokkini tummasilmä, kultasydän pieni. Katsot aina lempeästi, kun käy luokses tieni. Itse hoidin kukkamaani, rikkaruohot kitkin, vettä kannoin iltasella rantatietä pitkin. Noudan tästä äidilleni orvokin tai kaksi..."

💜

No, köykäisellä aasinsillalla kuvissa näkyviin lonkero-otuksiin, joista yhdellä on vaalean violetit, vai pitäisikö sanoa liilat, lonkerot. 

Olen viime vuosina virkannut välipalakäsitöinä erilaisia turvalonkeroita, mustekaloja yms. lapsille ja miksei vanhemmillekin tarkoitettuja hypisteltäviä otuksia. Tässä mukana kuvia kuluneen syksyn ja talven aikana koukulta pudonneista. Lankana kaikissa on merseroitu puuvillalanka ja täytteenä laadukas polyesteritäytevanu. Kun minulta on kysytty, kestääkö täyte pesemisen, olen itsekin hämmästynyt, että kyllä täyte kestää tuoteselosteensa mukaan +95 asteessa pesun, mutta lanka itsessään 
(langasta riippuen) 40 tai 60 astetta.  

Näissä on kiva kokeilla erilaisia väriyhdistelmiä ja huomata, että otuksien ilme ja olemus on aina vähän erilainen niiden värityksestä ja lonkeroiden kierteisyydestä riippuen. Joskus kun innostun, virkkaan yhdelle otukselle ns. mahan aluksen kippuroita lonkeroita täyteen, mutta joskus sen sijaan tuntuu, että vähempikin riittää ja otuksesta tulee keveämpi versio muutamine lonkeroineen. 

Yllä olevat minikokoiset hellyttävät pikkumustekalat virkkasin joskus viime syksynä. Niiden tekeminen oli nopeaa ja aika kivat niistäkin tuli. Nuo kaikki menivät hieman isommille pikkutytöille, joilla on "silmää" miniotuksille. Oma, nyt jo aikuinen tyttärenikin tykkäsi aikoinaan kaikistä minikokoisista. OIipa kyse sitten minimukista, -rasvapurkista tai -nallesta, niin, mitä pienempi sen suloisempi ja sitä isommat "iiihanat" aina tuli 😊 Jännä, miten mieleen muistuu hauskoja hetkiä omankin lapsen kanssa. 

Tänä viikonloppuna on äitienpäivä. Omat aikuiset lapseni tulevat viikonlopuksi kotiin ja samalla saan toivotun hengähdystauon töistä, joihin ajatukset muuten helposti karkaavat, kun ei ole muuta ajateltavaa. Omalle äidilleni sain toimitettua ruukkuruusun jo viime viikonloppuna hänen kotipaikkakunnallaan toimivan puutarhan kautta. Siltä ystävällisesti toimitettiin kukka suoraan kotiin hyvin kohtuullisella kuljetuskustannuksella. Aivan ihana, miten tällaistakin palvelua löytyy, kun sitä uskaltaa kysyä, vaikka eivät kotiinkuljetuksia markkinoikaan.

🌼🌼🌼

Lempeää äitienpäiväviikonloppua kaikille äideille, isoäideille, mummoille, äitimielisille ja äitien lapsille.

💗💜💗

Mukavia toukokuisia päiviä

🌼🌼🌼

 

Hyvää uutta vuotta ja tammikuun kuulumisia

On taas hetki heilahtanut siitä, kun edellisen kerran tänne blogiin mitään kirjoitin tai edes kävin täällä. Vuosikin on ehtinyt vaihtua tässä välissä ja joulukin suhahti ohitse yhdessä hujauksessa. Joulua laitoin ihan minimin verran. Onneksi tytär oli joulutouhuissa apuna. Tänään loppiaisena sitten laitettiin joulukuusi ja muut joulukoristeet varastoon odottamaan ensi joulua. Koti tuntuu nyt avarammalta, kun tumma ja reilun kokoinen kuusi sekä punasävyiset koristeet ovat poissa.

Sähköpostista olen seuraillut blogin elämää jonkun verran, josko viestejä tai kommentteja on tullut. Ja olihan niitä tässä joitakin matkan varrella ja niihin vastailin, mitä ehdin, mutta nyt nekin ovat hiipuneet, mikä on tietysti ihan luonnollista, kun itse viettää hiljaiseloa. 

Hiljaiselon syy on mikäpäs muu kuin hektinen työtilanne, joka on vienyt paitsi työajan, myös lisä- ja ylityöajat sekä täyttänyt ajatukset turhan usein vapaa-aikanakin. Oman hyvinvoinnin kannalta palautumiseen on ollut tärkeä kiinnittää huomiota. Välillä palautuminen on onnistunut, välillä ei. Minkäpä sitä ihminen itselleen voi - ylikierroksilla käyvät aivot on välillä vaikea saada rauhoittumaan. Olo on useimmiten ollut kuin tuolla yllä olevassa kuvassa olevalla unipupulla. Töiden jälkeen ei ole juuri ollut ns. mehuja jäljellä mihinkään järkevään tekemiseen pakollisten kotihommien lisäksi. Ja nekin ovat jääneet ihan minimiin.

Kuten tiedätte, minulla rauhoittumiseen auttavat yleensä käsityöt. Viimeisen vuoden aikana aikaa käsitöille ei kuitenkaan ole ollut niin paljon kuin olisin toivonut. Mutta toki aika paljonkin on tullut tehtyä, kun jälkikäteen miettii. Yritän ottaa kuvan kaikista tekeleistäni; joskus tulee panostettua kuvan ottoon, joskus taas räpsäisen vaan jotenkin, jotta saan itselleni muistiin, mitä on tullut tehtyä. Sitten jälkikäteen kuvia selaillessa sitä huomaa, että onhan noita valmistunutkin 😊

Perussukka- ja lapasneuleiden välillä olen virkannut lähinnä lapsille suunnattuja pehmoja.  Aika tarkasti vuosi sitten tein tänne Pehmokavereita julkaisun ja sen jälkeen niitä on tullut lisää. Tuollaisia pehmoisia on mukava virkata ja ne tuovat myös iloisen ilmeen ihmisten kasvoille. Lankana näissä on vaihteleva kokoonpano pääasiassa Katia Bambi - ja Alize Velluto -pehmolankoja. Täytteenä laadukas ja pehmeä polyesteritäytevanu. Silmät ja suut olen ommellut puuvillalangasta, joten irto-osia näissä ei ole. Suurin osa leluista päätyykin pienille lapsille, mutta varsinkin nuo minikokoiset "aaveet/mustekalat" ovat olleet vähän isompien lasten suosiossa. Kuvissa näkyvien lisäksi vuoden varrella koukulta putosi muutama unikaveri eli lötkö- tai liinavartaloinen pupu, koira tai bambi. Vastaavien kuvia olen joskus aiemmin laittanut tännekin.

Olisi kiva kuulla, mitä sinulle kuuluu? 

Yritän nyt kevättä kohden aktivoitua itsekin täällä vähän enemmän, sillä olisi mukava päästä taas kartalle teidän kuulumisistanne ja toisaalta kiinni ns. normaalimpaan työarkeen.

Mukavia tammikuun päiviä Sinulle!

❄️❄️❄️

Yksinkertainen virkattu vauvan kesäpeitto

 

Kesällä tuntuu, että on oltava joku virkkaus työn alla. 

Parin vuoden takainen kesävirkkaukseni oli yksinkertaistakin yksinkertaisempi ilmava vauvan peitto. Se jäi silloin kesken, yllätys, yllätys. Vaikka ei se tosiasissa mikään yllätys ole, sillä kovin pitkään samanlaisena toistuvan tekemisen toistaminen ei ole vahvuuksiani 😊 Sain peiton loppuun viime syksynä ja se jäi odottamaan pesua ja kuosittelua tähän kevääseen asti. 

Kuluvan keväään vaahteran lehtien puhjettua tämäkin peitto pääsi vihdoin valmiina valokuviin nuoren kirjovaahteran ohuella oksalla.  

Jännä muuten, että noissa alla olevissa, peiton aloituksen aikoihin otetuissa kuvissa on mukana pikkusyreeni Palibinin kukkia, joita tätä kirjoittaessanikin paraikaa kukkii nyt pari vuotta myöhemmin.

Eli syreeneiden kukkiessa pari vuotta sitten aloitin kesäkuun helteillä kotiterassin keinussa virkkaamaan yksinkertaista, vain hyvin vähän ajattelua vaativaa pikkupeittoa. 

Minulla oli nimittäin jäljellä pikkuisen reilut kolme kerää eli vajaat 300 g jo valikoimista poistunutta Novitan Siro-lankaa, 

jolle en ole keksinyt mitään muutakaan järkevää kohdetta.

Langassa on 53 % puuvillaa, 33 % viskoosia, 14 % pellavaa ja mielestäni se on mukavan ja pehmeän tuntuista. 

Hieman sellaista kivipestyn oloista ehkä. 

Peiton toteutus haki hetken muotoaan, 

mutta muovautui siinä tehdessä ja kirjoitin siinä sivussa tekemisiäni muistiin. 

Tässä alla itse tehty ohjekaavio. Eli peitto koostuu ketjusilmukoista ja pylväistä. 

Väriä vaihtelemalla saa sitten ulkonäköön elävyyttä. Ja myös langanpäitä pääteltäväksi ;)

Tällainen siitä sitten tuli. Reunat on vimeistelty virkkaamalla peiton ympäri kertaallen ns. rapuvirkkauksella, johon ohje löytyy mm. netistä hakemalla. Jujuna on, että normaalin ns. oikealta vasemmalle etenevien kiinteiden silmukoiden virkkaamisen sijasta virkataan kiinteitä silmukoita takaperin eli vasemmalta oikealle. Se vaatii hieman enemmän huolellisuutta, jotta lanka asettuu kauniisti pieniksi "huipuiksi" jokaisen silmukan kohdalle, mutta äkkiä sen tekeminen lähtee luonnostumaan. Mielestäni "rapuilu" on suhteellisen helppo reunojen viimeistelytapa ja olen sitä muutaman kerran käyttänyt. 

Virkattu vauvan peitto

Syreenien jälkeen kotipihalla ovat olleet kukintavuorossa mm. loistotädykkeet, joiden kaunis sininen väri pääsee oikeuksiinsa ilta-auringossa. 

Tällä viikolla oli yksi ylimääräinen vapaapäivä, kun ylitöitä on kevään mittaan kertynyt. Päivän agendalla oli ikkunoiden pesua, sillä sekin homma on jäänyt tekemättä kiireisen kevään aikana, kun puhti on ollut poissa. 

Onneksi kesän valoisuus lataa akkuja ja samalla on myös käsitöiden tekemisinnostus alkanut palautua. Kesäkuussa puikoilta ovat pudonneet myös muutamat pikkuisen sukat, joista sitten taas jossain seuraavassa postauksessa sitten enemmän. 

Kaunista alkavaa juhannusviikkoa!

T. Satu

Pehmokavereita

Onnellista alkanutta vuotta 2024!

🍀

Toivottavasti uusi vuosi on alkanut sinulla mukavasti, turvallisesti ja kaikin puolin onnellisissa merkeissä. Toivon uuden vuoden tuovan kaikkea hyvää sinulle ja meille kaikille. Toivottavasti myös isommassa kuvassa myös maailman tilanne rauhoittuisi.

Niin on ollut pakkasta, että sekä koirat että ihmiset ovat hytisseet pakollisilla ulkoilureissuilla. Onneksi on takassa voinut tulta polttaa, että on tullut vähän pehmeää lämpöä sähkölämmityksen lisäksi. Nyt, kun sähkönkin hinta on ollut välillä huippulukemissa, on tullut mietittyä normaalia enemmän omaa kulutustaankin. Ihan hirveästi ei näillä pakkasilla ole sähkölämmitteisessä talossa tehtävissä, mutta toki jotain sentään. 

Tämän pienen ihmisen pienessä kuvassa palaan käsitöiden maailmaan. Näin uuden vuoden alkajaisiksi toteutan loppuvuoden "uhkaukseni" ja laitan tänne blogiini kuvia pehmoleluista, joista viime vuoden puolella olen tehnyt ns. välipalakäsitöinä. Niiden suloinen pehmoisuus ja hellyttävät värit ovat olleet oikeaa kosketus- ja väriterapiaa stressaavan työelämän vastapainoksi 🤍

Viime kesän ja syksyn aikana innostuin hankkimaan erivärisiä pehmolankoja. Koska päätän värit omien mieltymyksieni mukaan, ne ovat pääasiassa hempeitä pastellivärejä tai sitten aika neutraaleja, vähän maanläheisiäkin. 

Olen Katian Bambi-langasta virkannut jo muutaman vuoden aikana erilaisia unileluja vähän erilaisilla toteutuksilla; Unille-yksisarvisen (kuva ihan ylinnä), Unille-nalleja ja viimeksi Unille-hauvan ja Unille-bambin, joista kuvia tässä alla:

Unille-hauva

Unille-pupu

Unille-Bambi

Koska pehmolelujen virkkausinnostus on aika laajaa, on erilaisia lankojakin tullut kivasti tarjolle. Ostin ehkä reilu vuosi sitten myös paksumpaa Alize Velluto -lankaa, jota silloin ei ollut vielä ns. joka paikassa myynnissä. Nyt sekin on yleistynyt. Se on hinnaltaan halvempaa kuin Katian Bambi. Mutta koska se on paksumpaa, niin 100 g kerässä on lankaa huomattavasti vähemmän (n. 68 m), kuin saman painoisessa Bambi-kerässä (n, 120 m), joten loppujen lopuksi hinta vs. riittoisuus menee näillä aika tasan.

Mutta siis. Vellutosta syntyi mm. pieni mintunvihreä pupu sekä erilaisilla väriyhdistelmillä hieman pulleampia lyhytlonkeroisia pehmomustekaloja. Omasta mielestäni nämä ovat aika suloisia 😊

Täytteenä näissä on laadukas polyesteritäytevanu. Silmät, suut ja nenä ovat puuvillalankaa. Täytevanu kestäisi  95 asteen pesun, mutta lanka itsessään ei, joten vaikka kaikki nämä ovat toki pesunkestäviä, mielestäni kuitenkin mieluiten käsinpesu / hienopesu matalassa lämpötilassa on fiksumpi valinta :)

Tällainen kattaus pehmeyttä tammikuun alkuun 

💗😊

Olisi myös kiva kuulla, miten sinun vuotesi on alkanut?

Hyvää loppiaista ja mukavaa alkanutta vuotta!

Nautitaan talvesta 

❄️❄️❄️

Pikkujuttuja ja kuluneen syksyn kuulumisia

Uskomatonta, miten aika menee nopeasti. Monta kertaa on ollut tarkoitus tarttua "härkää sarvista" ja alkaa kirjoittaa tänne kuulumisia. Aina vaan on tullut tilalle jotain muuta. Mutta jos nyt  🤍

Kulunut syksy painottui käsitöiden suhteen pieniin juttuihin. Muutamia pantoja on tullut neulottua ja sitten lisäksi olen neulonut useita ihan pienelle tarkoitettuja sukkia, lapasia ja myssyjä pehmeästä merinovillasta. Pitkästä aikaa kaivoin esille myös perinteisen vauvan siksak-myssyn ohjeen ja tein useamman saman tien, kun vauhtiin pääsin ja sain muokattua ohjeesta sopivan. Pari niistä on jo löytänyt itselleen pikkuisen pään, jota lämmittää, mutta muutama odottaa vielä vuoroaan. Tässä alla olevissa kuvissa näkyy osa myssyistä.

Lokakuun lopun ja marraskuun alun muita kuulumisia hallitsee korona. Olin säästynyt siltä tänne asti, mutta lokakuun puolivälin kieppeillä se sitten löysi meillekin ja "iloa" siitä onkin sitten riittänyt. Useampi påivä meni ensin tolkuttomassa päänsäryssä ja sitten kuumeessa ja kun siitä selvisi, on edelleen ns. huono/kylmä hiki koko kehossa ollut jatkuva seuralainen heti, kun pystyasennossa jotain yrittää tehdä. Lisäksi yskä ja tukkoisuus jatkuvat näköjään ties kuinka kauan. Koiratkin ovat saaneet tyytyä minimiulkoiluihin, kun niiden palvelijat eivät jaksa tai jos muuten jaksaisivatkin, yskivät ulkona ja sieltä tulon jälkeen melkein itsensä tainnoksiin. 

Onneksi kuitenkin pääsin näinkin vähällä, mutta jo tällä kokemuksella voin todeta, että ei kiva, ei ollenkaan. Siitä johtuen myös kotipiha jäi haravoimatta ja muutkin viimeiset pihahommat tekemättä, koska tekijät eivät jaksa. No, totesinkin miehelle, että ei oteta pudonneista puunlehdistä stressiä. Ne odottavat kyllä kevättä :)

Virkkauspuolella valmistui jälleen muutamia pienten leluja; unipupuja kavereineen sekä erilaisia puuvillaisia mustekaloja/turvalonkeroita viime keväänä ja kesänä valmistuneiden kaveriksi. Niiden lisäksi innostuin virkkaamaan pehmolangasta vähän pulleampia lonkero-otuksia lyhyillä lonkeroilla. Pari niistäkin on jo löytänyt kaverin itselleen. Näistä tuli ainakin omasta mielestäni aika hurmaavia, vai mitä olette mieltä?

Lisäksi syksyn mittaan koukulta on tipahtanut muutama Unille-pupu, -nalle ja -hauva 😊 Ajattelin, että vaikka olen jo aiemmin tänä vuonna lupaillut, että en jatkuvasti laita näitä lapsille suunnattuja juttuja, en ehkä kuitenkaan malta olla tekemättä näistä omaa juttua kuvineen tässä talven mittaan. Jostain syystä nämä ovat itselle sydäntä lähellä. 

Juuri koronasta sen verran toivuttuani, että kykenin töihin, olivat käsityömessut, joihin otin osaa ensimmäistä kertaa eläessäni myyjänä. Ja messuilla kävijät olivat myös kiinnostuneita juuri nåistä pehmoleluista sekä vastasyntyneelle tarkoitetuista myssyistä, sukista ja lapasista 🤍 Kiva ja jännittävä kokemus.

Myös suloisen pehmeitä kämmekkäitä on tullut tehtyä. Lankana on ollut pääasiassa Dropsin alpakkasekoitelanka Sky, mutta myös muita on päätynyt puikoille. Tarkoitus on tehdä vielä yhdet kämmekkäät ennen joulua pukinkonttiin. Mutta sitten saa riittää siltä saralta tältä talvelta ;) 

Alpakkaiset WILLASTA-kämmekkäät

Seuraavaksi tarkoitus on neuloa harmaat perussäärystimet joustineuleella itselleni tulevien pakkasten varalle. En vuosiin ollut käyttänyt säärystimiä, mutta viime talvena sellaiset neuloin ja kovaan käyttöön pääsivätkin. Enää en voisi kuvitella meneväni pakkasella ulos ilman niitä. Siksipä ostin ihan varta vasten eilen ruokaostosreissulla Prismasta pari kerää 7 veljestä-lankaa, kun oli sopivasti asiakasomistajatarjouksessa :) 

Mutta, jotta joku järki olisi näissä tekemisissä, sitä ennen on kuitenkin tehtävä kärkikavennukset pienen neidin merinovillaisiin pitsisukkiin, jotka odottavat valmistumistaan tuossa nojatuolini vieressä lattialla nököttävässä ruskeassa pajukorissa. 

Tajusin tässä yhtenä päivänä, että voisi varmaan alkaa laittaa jo kausivalojakin pihalle. Ei niitä tule paljoa, koska olen kyllästynyt niiden heikkoon kestävyyteen. En halua joka vuosi ostaa uusia, kun entiset eivät enää toimikaan kuin ehkä osittain. Mutta pitää sitä jotain kuitenkin laittaa. Samalla hoksasin, että joulukin on ihan kohta. Tänä viikonloppuna laitoin viimein joulutähdet ikkunoihin ihan vaan pimeän karkoittamiseksi. 

Kauniita marraskuun loppupuolen päiviä ja ihanaa joulun odotusta 🤍❄️

 

Unikavereita

 

Koska virkkuukoukku pysyi viime keväänä kädessä sukkapuikkoja enemmän, 

 syntyi sillä saralla valmistakin pikkuhiljaa. 

 Tuossa aiemmin kerroin turvalonkeroista ja tällä kertaa vuorossa ovat puuvillaiset unilelut /-rätit tai unipuput /-nallet, 

miten vaan kukin haluaa ne nimetä.

Instagramissa on ainakin jo osasta näistä kuvia nähty, mutta halusin laittaa kuvat tännekin. 

Yllä ja alla olevan kuvan unipupun luonnonvalkoinen lanka on Järbo Colin (65% puuvilla, 35% pellava)

 ja vaaleanpunainen Järbo Eko Bomull (100 % egyptiläinen luomupuuvilla). 

Pupun "liina" on virkattu yksinkertaisella isoäidinneliön ohjeella ja reunaan on virkattu pylväillä kaaret.

Omasta mielestäni tästä tuli jopa yllättävän söpö 💗

Nallen erikoisuutena on pienellä tarranauhan palasella toisiinsa liittyvät kädet, 

joiden väliin sininen isoäidinneliöliina on pujotettu.

Yllä ja alla olevan kuvan uninallen luonnonvalkoinen lanka on myös Järbo Colinia (65% puuvilla, 35% pellava)  ja 

vaaleansininen Drops Safran puuvillalanka.

Mietin, olisiko parempi ommella liina kiinni nallen käsiin,  

mutta jätin sen kuitenkin irralleen, josko nallen tuleva omistaja haluaisi sitä sormeilla erikseen.

Ja tällaisista paloista nalle koostuu :)

Vähän isommat ja kieltämättä vähän totisemman näköiset uninallet (yllä ja alla) on virkattu  Drops Safran -puuvillalangasta.

 Myös näissä "liina/helma" on isoäidinneliö ja yllä olevan puuteriroosa-sävyisen nallenkin helma on huoliteltu pylväskaarilla. 

Alla oleva vaalean beige nalle sai helmansa reunaan hillitymmät kiinteät silmukat :) 

Tällaisia virkkauksia tällä kertaa. 

Jos seuraavaksi keskittyisi enemmän muuhun kuin pikkuisille suunnattuihin käsitöihin, vaikka onhan näitä aika kiva tehdä ;)

Vaikka on kesä ja kesäloma, alkavat ainakin käsitöiden osalta ajatukset siirtyä pikkuhiljaa syksyyn. Jatkossa sillä rintamalla tiedossa siis jokunen pipo, muutamat kämmekkäät, lapaset ja tietysti sukkia - tietenkin pienille, mutta myös isoille :) 

Onko sinulla puikoilla tai koukulla jotain juuri nyt?

Nyt toivotan sinulle kaunista keskikesää!