Heinäkuun kuulumisia

Sateinen heinäkuinen perjantai-ilta alkaa hämärtyä. Aurinko on painunut mailleen ja niin ikävää kuin se onkin todeta, päivä on alkanut lyhentyä ja loppukesän tunnelma alkaa hiljakseen hiipiä lähemmäksi. Yhtään kynttilää en ole vielä sytyttänyt kesäiltojen iloksi, mutta eiköhän niidenkin aika tule kuitenkin aika pian. Tilasin viime keväänä muutamia hunajakennolevyjä ja sydänlankaa tarkoituksenani askarrella kynttiöitä, mutta sekin jäi. Ehkäpä saan ne tehtyä tässä ennen syksyä.

Minulla on kuitenkin loma! Lyhyt sellainen, vain parisen viikkoa, mutta loma kuitenkin. Takana on todella kiireinen alkuvuosi töissä ja stressitason on ollut sen mukainen. Nyt viikon huilaamisen jälkeen alkaa tuntua sitlä, että eiköhän tästä taas selvitä. Samalla olen huomannut, että kun on aikaa ajatella, jopa jotkut jotenkin solmussa olleet töihin liittyvät kuviot ovat selkeytyneet. Aivoille tekee siis hyvää välillä olla vähemmällä kuormituksella. 

Kesään kuuluvat myös kesäkäsityöt. Tänä kesänä en ole aloittanut mitään virkkausprojektia, sillä ne (yhtään isommat sellaiset) ovat tupanneet jäämään vain kesken ja sitten häirinneet minua valmistumiseensa asti käsityökorista pilkistäessään ja muistuttaessan jälleen yhdestä keskeneräisestä työstä. Siksipä, jälleen kerran, olen tehnyt nopeita ja helppoja juttuja. 

Yksi tällainen helppo juttu oli leveä ja muutenkin reilun kokoinen panta. Lankana on Dropsin ilmava Air (65% Alpakkaa, 28% Polyamidia, 7% villaa) ja mallikerta helppo: 1 oikein, 1 nurin -joustin. Minulla oli kaksi kerää tuota Airia ja tähän meni vajaa yksi kerä. Nyt sitten mietin, mitä teen lopusta langasta :)

Pionien kukinta on kesän odotettu kohokohta. Tänä kesänä niiden kukinnan alkuun osui kuiva hellekausi ja loppuun kaatosateet. Niinpä ainakin tässä kohtaa taivaan alla, kukinta jäi jossain määrin ns. normaalikesää lyhyemmäksi. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, en malttanut olla taas ihailematta niitä monta kertaa päivässä. Ja tulihan noita kuvattuakin useaan otteeseen. 

Alkukeväästä siirsin muutaman huonossa kohtaa kasvaneen pionin, jotka olivat jo taantuneet muutaman menneen kesän aikana. Nyt ne lähtivät parmmin kasvuun, mutta kukinta jäi niiden kohdalla väliin. Ehkä ensi kesänä sitten on niidenkin vuoro. 

Mitä sinun kesääsi kuuluu?

🤍

Mukavaa heinäkuista viikonloppua ja kivoja kesäpäiviä!

t. Satu

 

Solmupanta

 

Alkaa olla taas se aika vuodesta, jolloin katse kääntyy pikkuhiljaa kohti viileämpää vuodenaikaa. 

Eli panta- ja pipokelit ovat tuloillaan, vaikka kesäkuukausihan elokuu on.

Mutta itselläni, kun työt ovat alkaneet kesäloman jälkeen ja pionienkin kukinnasta on jo aikaa,

on kesä vääjäämättä lopuillaan, vaikka muuten ei olisikaan ;)

 

Vaikka pantoja on itselläni vaikka muille jakaa ja vaikka olen niistä monta postaustakin tehnyt, 

laitetaan tämä yksi vielä. Älkää kyllästykö. 

Ainakin vähäksi aikaa viimeinen pantapostaus: solmupanta 😊

Lankana on Drops Merino Extra Fine ja panta on neulottu 3,5 mm sukkapuikoilla 1 oikein 1 nurin -joustinneuleena. 

Silmukoita on 32. Kappaleen pituus ennen päiden yhdistämistä kannattaa aina mitata  pannan käyttäjän päähän sopivaksi.

Panta neulotaan edestakaisneuleena ja kierroksen ensimmäinen silmukka nostetaan aina neulomatta, 

jotta reunoihin muodostuu siisti ketjusilmukkarivi.

Tämä musta solmupanta on noin naisten XS-kokoa tai sitten ehkä varhaisteinin kokoa. 

Pannan "solmu" on itse asiassa sauma, jolla ommellaan neulotun suikaleen päät yhteen.

Ompelu on hakala selittää sanallisesti, mutta koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, 

tein ompelusta jonkunlaisen vaihekuvan tuohon alle, kun Canvan kanssa leikin. 

Tosin mustasta neuleesta on hankala saada selkeitä kuvia, tajusin :)

Ja lopuksi langat päätellään nurjalle sekä käännetään oikein päin ja panta on valmis.

Solmupanta

Tuossa yllä olevassa kuvassa tämän jutun musta solmupanta kaverinaan samanlaisesta langasta neulottu

 harmaa kierrepanta, joka on kooltaan noin M-kokoinen.

Nyt on taas tullut pantoja vähäksi aikaa :)

Kotipihalla ei jostain syystä tänä vuonna ole kukinta onnistunut. Ruukuissa kasvavat kärhötkin ovat jotenkin kitukasvuisia.

Lähinnä sellainen rehevyys, jota on edellisvuosina ollut, puuttuu. 

Omasta mielestäni olen lannoittanut ns. normaalisti eli kuten aiemminkin. 

Mietin jo, onko syy mullassa, säässä vai joka puolella olevissa erilaissa kirvoissa

 (niitä olen yrittänyt torjua, mutta vähän huonolla menestyksellä). 

Vai kaikissa niissä. 

Mutta pääasia, että kukkia kuitenkin on :)

Jotenkin pitäisi saada niitä vahvistettua talven varalle.

Ja on heinäkuussa ollut mansikoitakin. Ostin yhden 5 kg laatikon Polkaa. 

Tai sellaisena se minulle myytiin, mutta ihan en ole vakuuttunut maun perusteella. 

Paljon tuli syötyä siinä tuoreena ja myös jäätelön kanssa. Osan sitten soseutin sokerin kanssa. 

Mielestäni soseessa säilyy mansikan maku paremmin kuin palasina pakastetuissa. 

Ostatko sinä mansikoita talveksi pakastimeen? 

Kauniita alkavan elokuun päiviä!

Syksyksi valmiina

 

Valkovuokkojen aikaan toukokuussa sain päähäni tutkia, minkä värisiä merinovillalankoja kotoa löytyi.

Ja löytyihän niitä. Pääasiassa kerä tai pari kutakin, ehkä kolmekin. Valkoista, vaaleaa ja tummaa harmaata, viininpunaista ja mustaa. 

Ja lisäksi monta kerää harmaaseen tai farkkuun vivahtavaa vaaleansinistä.

Koska sain päähäni, että nyt seuraavaksi pitää "tuhota" nuo siniset kerät, en keksinyt muuta kuin aloittaa perinteisen neulesetin tekemisen.

Neuloin hyvin samanlaisen toissasyksynä. Siitä juttua löytyy 'täältä'.

Tämä oli taas sarjassamme sellaisia pään ja lankavaraston tyhjennysprojekteja :)

Vaikka on vähän tylsä toistaa sellaista, mitä on usein tehnyt, tykkään kuitenkin tehdä tällä mallilla, 

sillä olen itse käytännössä huomannut näiden mitoituksen olevan ainakin itselleni sopivat ja istuvat.

Solmupanta - WILLASTA -käsintehty

Moni neulepantaa käyttävä vannoo ns. solmupannan nimeen. Olen minäkin näitä muutaman tehnyt, 

mutta enemmän tykkään itse ns. kierrepannasta, jollaisia on tullut tehtyä lukemattomia. 

Näiden solmupantojen "solmu" kun on sauma otsalla ja nimenomaan saumoista ihoa vasten en tykkää. 

Vaikka toki, kun panta on sopivan kokoinen ja lanka pehmeää, sauma ei toki käytännössä haittaa.

Solmupannasta tulee vielä loppukesän kunniaksi myöhemmin oma postauksensa, 

vaikka niitä  netti alkaakin olla jo tupaten täynnä.

Panta ja pipo sopivat n. 56-58 cm päähän eli arvioin niiden olevan noin L-kokoa.

Lapaset samoin, eli käytännössä ne vastannevat noin käsinekokoa 8.

Pienen harkinnan jälkeen laitoin näihin myös nuo omat WILLASTA-merkkini.

Ne ovat kiinni muutamalla pistolla ja ovat tarvittaessa helposti irrotettavissa, jos niistä ei tykkää

Voi nimittäin olla, että en jätä näitä omaan käyttööni, vaan koetan etsiä näille uuden kodin :)

Tällaisia villaisia juttuja juttuja oli tekeillä kesän alussa ja en ole malttanut villalangasta luopua vieläkään.

Ei välttämättä ihan sitä normaalia kesäpuuhaa ollenkaan ;)

Nyt pitää seuraavaksi miettiä jotain virkattavaa. Jos kokeilisi tehdä valmiiksi pikkupeiton, 

johon hommasin langat jo toissakesänä ja jolloin se oli tarkoitus virkatakin.

Nyt se on jo ehkä puolivälissä, joten kohta ollaan voiton puolella siinäkin projektissa :)

Arki on minulla jo alkanut ja vähän tuntuu, että kesä oli siinä varsinkin kun on ollut jonkun aikaa sateista ja koleaakin. 

Mutta nyt on ennustettu hieman kuivempia ja sitä myötä lämpimämpiäkin päiviä.

Toivottavasti silloin kotipihan loppukesän kukkijat pääsevät paremmin vauhtiin.

Mukavia kesäpäiviä Sinulle, 

t. Satu

Lämmin ruskeanharmaa panta

Jälleen on aika lämpimien pantojen. 

Huomasin, että olen muutamana vuonna neulonut juuri näihin aikoihin pantoja tulevaa syksyä ajatellen.

 Tänä vuonna olin vähän aikaisemmassa, sillä jo

tuossa heinäkuun lopulla neuloin taas muutaman pehmoisen pannan, 

joista tässä hieman pörröisempi ja "rosoisempi" versio.

Lankana ruskeanharmaa Dropsin Merino Extra Fine ja Brushed Alpaca Silk.

Panta on siis neulottu kahdella langalla. 

Mielestäni näiden sävyt sopivat loistavasti yhteen.

Toisista laitan sitten erikseen ohjetta ja kuvia jossain kohtaa.

Tässä itse kirjoittamani ohje, jos haluat kokeilla. 

Huomaa, että tämä panta on mitoitettu pienehköön päähän. 

Pannan koko kannattaa katsoa käyttäjän mukaan. 

Kun panta ulottuu takaraivolta eteen keskelle otsaa on kierteen teon paikka.

Ja sitten saman verran kierroksia toiseen reunaan eli otsalta takaraivolle.

Lanka: Drops Merino Extra Fine ja Drops Brushed Alpaca Fine

Puikot: 6 mm sukkapuikot

Mallineule: 1 oikein 1 nurin -joustinneule

Pannan koko: korkeus n. 11,5 cm (22 silmukkaa)

leveys tasona 22 cm.

Vastaa n. naisten S kokoa.

Ota molemmat langat ja luo niillä 22 s. Lanka on siis kaksinkertainen. Neulo kahdella sukkapuikolla 1o 1 n -joustinneuletta edestakaisin. Nosta aina kierroksen ensimmäinen silmukka neulomatta siten, että reunaan muodostuu siisti ketjusilmukkarivi.

Kun neuleen pituus on sopiva (takaraivolta otsalle) eli tässä n. 17 cm eli n. 32 krs, tee kierre: jaa silmukat kahteen osaan (11 + 11). Jätä ensimmäiset 11 s odottamaan esim. palmikkopuikolle tai isolle hakaneulalle. Neulo sitten jäljellä olevat 11 s  ja sen jälkeen odottavat silmukat. Silmukat vaihtavat siis paikkaa. Neulo edelleen normaalisti mallineuletta niin, että joustinneule jatkuu normaalisti. Panta on aluksi epämääräisen sykerön näköinen, mutta muutaman kierroksen jälkeen kierre selkiytyy ja alkaa näyttää isolta palmikkokierteeltä, kuten pitääkin. 

Neulo tämän jälkeen vielä 17 cm tai saman verran kierroksia kuin neuloit ennen kierrettä.

Kun pannan pituus on riittävä, päättele silmukat löyhästi ja katkaise lanka, mutta jätä se riittävän pitkäksi, jotta voit ommella sillä pannan päät yhteen joustavasti silmukoita matkimalla.

Höyrytä valmis panta kevyesti esim. kostean harson läpi ja kuosittele lämmin, hieman kostea panta muotoonsa ja anna kuivua. Käytä 🤍 

 

Kaunista syyskuun loppua Sinulle! 

 

Neulesetti merinovillasta

Villa lämmittää suloisesti viilenevässä syksyssä ja talven tullen.
Itse olen melko herkkäihoinen ja voin käyttää pään ja kaulan alueella vain hyvin pehmeästä
ja kutittamattomasta langasta tehtyjä asusteita.
Siitä syystä merinovilla on yksi parhaista.
Mutta sitäkin on monenlaatuista ja tuntuista tarjolla,
joten ihan kaikki eivät valitettavasti  herkkähipiäiselle sovi.

Kesällä matkalla mummolaan pysähdyimme Lahdessa Kärkkäisellä,

josta ostan usein Dropsin lankoja,

koska valikoima tavarataloksi on hyvä ja hinta hieman edullisempi kuin monessa muussa paikassa.
Ja nimenomaan nuo merinot ovat minulle sopivan pehmeitä.

Tällä kertaa mukaan lähti syksyisempiä värejä, kuten harmaata, ruskehtavaa ja viininpunaista.

Viininpunaisesta päätin jo keriä hyllystä kerätessäni neuloa neulesetin;

tupsupipon, kaulurin, lapaset ja pannan.

Kuvia on tekeleistäni ottanut matkan varrella niiden valmistuttua,

mutta jopas on tuo väri hankala kuvattava! 

Ei sitten millään meinaa toistua oikean sävyisenä kuvissa.

Noissa valmiita esittelevissä ulkona otetuissa "mallipää"kuvissa,
väri taitaa olla luonnollisimman näköinen.

Laitan nyt mukaan kuitenkin näitä muitakin 😊

Käytin kaikissa ns. kennokuviota, jolla viime talvena neuloin itselleni tumman harmaan pipon, 

joka löytyy 'Pipottelua' - otsikolla viime helmikuulta.

Siellä on myös tämän helpon ja mielestäni näyttävän mallineuleen kaavio, jos haluat käyttää.

Pipon resori on 5 cm korkea ja sen jälkeen, ennen mallineuleen aloittamista,

on neulottu yksi kierros oikein ja lisätty sen aikana kaksi silmukkaa, jotta silmukkamäärä olisi neljällä jaollinen. 

Kauluri tai tuubihuivi, miten tuota nyt nimittäisi, on tehty samalla mallilla.

Resori on vain vajaa kaksi senttiä korkea sekä alussa että lopussa.

Kaulurin koko korkeus on n. 24 cm.

Lankaa siihen kului tasan kaksi kerää eli 100 g.

Lapaset on neulottu muuten ns. kiilapeukalollisten peruslapasten ohjeella, 

mutta käden selkäpuolen silmukoilla on neulottu samaista kennoneuletta.

Koska lankaa oli vielä jäljellä, päätin tehdä vielä samaa mallia hyödyntäen pannan.
Ensin neuloin pannan samalla kennokuviolla kuin pipon, kaulurin ja lapaset.



Mutta, koska saman värjäyserän lankaa oli vielä yhden pannan verran,
neuloin siitä myös palmikkokierteisen pannan.
Ja niinpä kerrankin sain oikein kunnon neulesetin aikaiseksi 😊



Kennoneulepanta on pikkuisen isompi kuin kierrepanta
ja se joustaa myös sivusuunnassa enemmän.

Omasta mielestäni tästä setistä tuli yllättävän kiva.

Seuraavaksi tarkoitus on pienien välipalatöiden jälkeen tehdä

tummanharmaa tuubikauluri.

Malli on vielä mietinnässä, mutta langat valmiina 😊

Kuvien ottamisaikaan oli pienen suklaakirsikkapuumme tuottanut tällä kertaa vähän vaatimattomamman sadon. 

Minä napsin kirsikoita suoraan puusta suuhuni kilpaa varisten ja harakoiden kanssa. 

Pidin kyllä puoleni ja keräsin myös kulhollisen marjoja, 

joista tytär leipoi tahmeaa kirsikkasuklaabrownieta.

Pidin muuten senkin suhteen puoleni, 

oli se vaan niin hyvää varsinkin vaniljakastikkeen kanssa😉

Syksyä alkaa jo olla ilmassa ja työarki täyttää ajatuksia olipa töissä tai vapaalla.

Vihotteleva selästä jalkaan kulkeva hermo koettelee myös kärsivällisyyttä ja 

saa osaltaan pinnan kiristymään ja stressitason nousemaan. 

Sitä huomaa, kuinka vähästä se taas oma olotila on kiinni ja kuinka kokonaisvaltaisesti

 sellainen tuttavuus kuin hermosärky vaikuttaa koko olemiseen ja kaikkeen tekemiseen.

Kyllähän minä fyssärin ohjeita noudatan, mutta pitkää pinnaa tämäkin taas vaatii.

Käsityöt ovat jääneet siitäkin syystä vähemmälle, kun istuminen ei ole herkkua, 

mutta siitä huolimatta tämän neulesetin jälkeen olen neulonut yhdet lyhytvartiset sukat itselleni 

ja pitkästä, pitkästä aikaa kaivanut virkkuukoukun esille ja viritellyt pientä virkkausinnostusta pienten virkkuiden myötä.

Sieltä sekin into pikku hiljaa, hyvin vähitellen on päätään nostanut! 

Niistä sitten jossain vaiheessa vähän enemmän myös täällä.

Näiden heinäkuisten kuvien myötä toivottelen nyt sinulle mukavia syyskuun alun päiviä!