Pipoja välillä

Pipojen neulominen ja virkkaaminen on ollut suosittua jo pitempään.

Minä olen keskittynyt tekemään niitä pääasiassa vauvoille ja lapsille,

enkä ole todella pitkään aikaan kokeillut tehdä aikuisten pipoja.
Hitaasti syttyvää laatua kun olen, 

olen viimein päässyt pipojen tekemisen makuun minäkin.

Pipo merino- ja silkki-mohairlangoista

Langan valinta päähineeseen on aina ollut minulle hankalaa.

Langan kun pitäisi olla lämmin, riittävän paksu, pehmeä ja ennen kaikkea se ei saisi kutittaa.

Tähän pipoon päädyin valitsemaan pehmoista Dropsin Baby Merinoa

ja pilven kevyttä Dropsin Silk Mohairia.

Olen pitkään vierastanut mohairlankoja, koska pehmoisuudestaan ja pörröisyydestään huolimatta

  ne ovat kokemukseni mukaan vähintään jonkin verran pistelleet ja kutittaneet.

Mutta, koska moni neuloja ja monessa ohjeessakin vannotaan nimenomaan tuon Dropsin silkkimohair-yhdistelmälangan nimeen,

päätin kuitenkin kokeilla.

Ajattelin, josko silkki ja merino siinä sivussa vielä kokonaisuutta pehmentäisivät.

Ja onhan se pehmoinen ja lämpöinen,

 mutta minua erittäin herkkäihoista se meinaa pikkuisen kutittaa,

 jos on ihoa vasten silloin, kun on vähän hiki pinnassa.

No, tämä pipo tuli tehtyä tällaisella yhdistelmällä ja vielä mietin,

millaisen lankacocktailin kehittelen samaan aikaan hankkimani valkoisen mohairlangan seuraksi.

Tämä pipo on yksinkertaisuudessaan jopa tylsä, mutta helppo, nopea ja loppujen lopuksi ihan näyttäväkin.

Pipo on neulottu 3,75-koon 40 senttisillä pyöröpuikoilla kolminkertailla langalla;

yksi kerä vauvamerinoa ja kaksi kerää silkkimohairia. 

Merino meni kaikki, kun käytin loput tupsuun, mutta silkkimohairia jäi vielä pikkuisen.

Silmukoita on 96 ja koko matkalla neulottu yksi oikein, yksi nurin -joustinneuletta.

Pipon korkeutta on helppo säädellä ja voi miettiä, 

haluaako käännettävän reunan vai ihan yksinkertaisen, 

vai haluaako pipon olevan päänmyöntäinen vai törröttävän päälaella, 

kuten taitaa olla nykyään enemmän tapana.

Näillä määrillä näin neulottuna tämä pipo sopii erittäin hyvin ns. keskikokoiseen naisen päähän.

Joustavana se sopii toki hyvin myös pienempään päähän, jolloin se näyttääkin oikein muhkealta ja istuvalta. 

Isompipäinen, kuten minä, saa siitä kohtuullisen hyvin istuvan perusmyssyn.

Itselleni voisi olla pikkuisen isompi, jotta neulos ei olisi venyneenä koko ajan,

joten seuraavaan vastaavan vahvuiseen piponeuleeseen laitan muutaman silmukan lisää.

Kokeilin pipoon erilaisia tupsujakin. 

Tai siis kolmenlaisia, kun niitä oli valmiina. 

Pieni lankatupsu on valmistettu piposta ylijääneistä langoista, kun taas musta ja harmaa ovat tekoturkista. 

Sama pipo, neljä ulkonäköä.

Olisi kiva kuulla mielipiteesi, mikä yllä olevista toimii parhaiten 😊

Mukavaa viikonloppua ja kivoja ulkoilukelejä,

t. Satu