lauantai 21. heinäkuuta 2018

Värjäyskokeiluja

Sanotaan, että vierivä kivi ei sammaloidu. Ehkä minulla on sitten vielä toivoa. 
Heinäkuun pahimmilla helteillä ei vaan millään jaksanut olla päivällä ulkona, joten piti keksiä aivotoimintaa aktivoivaa tekemistä sisällä.

Instagramissa olen seurannut, kuinka ihmiset tekevät toinen toistaan upeampia, 
ja ennen kaikkea upean värisiä neuleita itsevärjätyistä langoista. 
Koska aluna vaikuttaisi kasveilla värjätessä olevan lähes pakollinen ja sen saaminen osoittautui paikkakunnan käsityöliikkeistä, apteekeista puhumattakaan, mahdottomaksi, malttamattomana ihmisenä päätin kokeilla elintarvikeväreillä värjäämistä. Siihen tarvittavan etikan sai edullisesti lähimarketista
 ja värit löytyivät jo kodin leivontatarvikkeista. 

Siispä valkoiset villasekoitelangat etikkavesiseokseen (1/3 etikka) pariksi tunniksi pureutumaan. Sillä aikaa liotin pieniin kippoihin pieneen vesimäärään elintarvikepastavärejä. Seuraavaksi isohkoon kattilaan vettä muutama sentti ja hiljalleen lämpiämään. 
Sitten lankavyyhti kattilaan ja siitä alkoikin mukavin osuus. 




Olihan se tosiasiasa melkoista touhua. Värejä innostuu tökkimään lusikoimaan, tiputtelemaan ja sekoittelemaan helposti vähän liikaakin - ihan pelkästä tekemisen ilosta.
Kuin pieni lapsi saisi sormivärit ensimmäistä kertaa käyttöönsä.
Lankojen värjääntyminen kauttaaltaan ei täysin onnistunut, vaan väliin jäi selkeästi alueita, joissa pohjaväri näkyy enemmän.
 Lankoja huuhdellessa ne myös haaliustuivat hieman, vaikka liotin niitä vielä lopuksi etikkavedessä. 






Lopputulos oli ihan hauska. Ei ehkä ihan sellainen, mitä olin ajatellut, mutta menettelee. Langat tulee varmasti käytettyä ainakin raitalankoina. Seuraava kertakin tulee vielä. Sitä ennen on vielä koetettava seikkailla ohjeviidakossa ja etsiä punainen lanka, joka voisi johtaa parhaaseen lopputulokseen.
Ja miettiä väriyhdistelmät vielä kertaalleen.



2 kommenttia:

Viestit lämmittävät aina mieltä, joten kerrothan käynnistäsi kommentilla.