Uusvanhan harrastuksen herättelyä

 

Ympyrä sulkeutuu. Näin voisi kuvata ajatuksiani, kun tässä talven aikana olen miettinyt, mitä muuta vastapainoa päivätyölle keksisin kuin käsityöt. Lankavarastoa olen kasvattanut sen pienennyskuurista huolimatta, mutta valmista tulee tuskastuttavan hitaasti. Sen sijaan, että toimettomina hetkinä olisin tarttunut puikkoihin tai virkkuukoukkuun tai olisin avannut bloggerin tai vaikka ottanut esille imurin tai mopin saati lähetynyt lenkille, olen "puolitajuttomana" tuijottanut instagramin vesiväri- ja akryylimaalausvideoita. Siis kyllä, maalausvideoita. 

Olen joskus nuorena harrastanut vähän piirtämistä ja maalannut vielä vähemmän vesiväreilläkin. Mutta piirtäminen on ollut noista kahdesta se vahvempi, mutta se jäi töiden, pikkulapsiarjen ja muun elämän tieltä. Sitten tulivat käsityöt. Sitten alkoivat kiinnostaa ohuet tussit ja niillä piirtäminen ja nyt näyttää siltä, että on vesivärien vuoro. Nyt on siis hankittuna harjoitteluun liian laadukasta paperia, perusvärit ja perussiveltimet. Ymmärsin sentään olla heti alkuun laittamasta rahaa kiinni hienoihin siveltimiin. Voin siis laittaa siveltiminen syyksi, kun maalaustulos ei vastaa odotuksia 😂

Seuraavaksi mietin sitten viikkoja, miten voittaa ns. valkoisen kankaan - tai tässä tapauksessa valkoisen paperin - syndrooma ja uskaltaa aloittaa. Aloittaminen on helpompaa, kun voi yrittää kopioida muiden tekemisiä ja tehdä pienesti eli pienelle paperille pieniä juttuja. Yllättävän hankalaa se olikin - eivät värit, pensselit ja muodot totelleetkaan hapuilevia otteita ja arkaa maalaajaa - yllätys, yllätys. Tai eihän se mikään yllätys tietysti ollut, mutta tiedätte varmasti tunteen, että kun ajatuksissaan näkee, millaisen haluaisi tehdä, mutta taidot ja tekniikka eivät vaan riitä, niin harmittaahan se. Tuli mieleeni mummoni vanhan kansan sanat, että ei kukaan ole seppä syntyissään. Kaipa se niin on, että harjoitus tekee mestarin tai ainakin saa huomaamaan, että harjoittelija tarvitsee lisää harjoitusta - eikä kaikista tuli seppiä sen enempää kuin seppämestareitakaan😊 

No, ehkä sillä voi lohduttautua, että omaksi iloksi ja pään tyhjennykseksi näitä teen ja "maalaukset" ovat ensimmäiset noin kolmeenkymmeneen vuoteen. Apuna näiden ideoinnissa ovat olleet instagramin akvarelliaiheiset lyhytvideot ja kaikki syntyivät yhdellä istumalla keittiön pöydän ääressä 😊Töitä analysoidessani tajuan, että niihin pitäisi saada lisää kerroksellisuutta, sävyjä ja sitä kautta syvyyttä. Niiden kohdilleen saaminen vaatii värien sekoittamiseen panostamista, muotojen hahmottamista ja sivellintekniikan opettelua.

Mietin pitkään, laitanko näitä kuvia tänne, mutta totesin, että voisi olla välillä kiva laittaa muutakin kuin neulonta- tai virkkausjuttuja, joten paljastetaan sitten koko kuvio. Akvarelliharjoittelu jatkuu jossain vaiheessa, ehkä myöhemmin keväällä tai kesällä, kunhan olen "toipunut" tästä kerrasta. Ja katsonut lisää videoita ja miettinyt ylipäätään, mitä ja millä eri tekniikalla voisi olla järkevin kokeilla. Nyt tein kahteen pieneen lehtiöön, mutta tuo A4-kokoinen lehtiö on vielä aloittamatta. Se vaatiikin siten vähän enemmän rohkeutta😊 Sitä keräillessä...

Mukavaa vappuviikkoa ja alkavaa toukokuuta!

t. Satu

 

Se on sitten kevät ja pääsiäinen 💛

 

Toisen pääsiäispäivän ilta. Ulkona sataa tihuuttaa edelleen, mutta iltaa kohti sade säätiedotuksen mukaan laantuu, mikä on hyvä asia, sillä minulla on kauan odotettu vapaaviikko 😊 Viime viikon lämpimät päivät ovat vielä muistissa, mutta ei kelin niin lämpimäksi tarvitsekaan vielä mennä, jotta toivottavasti ehdin saada paremmin kotipihan kevättöitä tehtyä. Pari istutusaluetta meinasin kierrätellä metallireunuksella, kun kaavailemani kivetyt istutusaltaat osoittautuivat sekä liian isotöisiksi että mielestäni myös hintaviksi niiden kokoon verrattuna. 

Kevätkukkijat ovat jo vauhdissa. Lumikellon kukat ovat jo lakastuneet ja värikkäät kroomuksetkin alkavat olla tämän keväisen kukintansa ehtoopuolella. Sen sijaan kevätkaihonkukkien suloiset siniset silmät ovat juuri avautuneet ja hurmaavat valkovuokkomättäät täplittävät paitsi kotipihan reunamia myös läheisiä tien vieriä. Sinisen eri sävyissä kukkivat sinivuokot puolestaan viihtyvät enemmän metsikön laitamilla ja suojissa.

Posliinihyasintti - Puschkinia scilloides

Idän sinililja - Scilla siberica

Pääsiäisen aikana valmistui muutama käsityö. Töissä on ollut ihan julmettu kiire koko talven ja nyt, kun oli vapaata ja sateessa ei huvittanut ulkonakaan olla, tuli pakottava tarve saada valmiiksi lapaset, jotka aloitin reilu viikko sitten palmusunnuntaina (alla kuva lapasten resorista pajunkissojen kera). Laitan kuvan valmiista sitten myöhemmin. Samalla vimmalla virkkasin yhtenä päivänä keltaisen Unille-pupun samalla periaatteella kuin lukuisat sen edeltäjatkin. Ja jotta kipeytyneissä peukaloissa ja puutuvissa sormissa ei olisi tarpeeksi, neuloin vielä yhdet perusvillasukatkin alusta loppuun pyhien aikana. Ja viimein lopulta tuli tunne, että nyt on tehty käsitöitä taas riittävästi vähäksi aikaa, että nyt voin kirjoittaa vaikka tänne blogiin ja olen ottanut edes vähän takaisin kulunutta aikaa, minkä olen töiden jälkeen vain istunut sohvan nurkassa "puolitiedottamana". Tunne on kuin olisi elossa jälleen.

Nuoret aikuisemme olivat kotona pääsiäisen aikaan ja tytär leipoi mehevän mausteisen porkkanakakun, jonka kuorrutteessa ja täytteessä on Philadelphia-tuorejuustoa. Herkullista, mutta tuhtia. Ja kakullakin oli kokoa 😊Jännä muuten, että kakussa ei maistu porkkana, vaikka siinä on sitä todella reilusti. 

Varsinaisia perinteisiä pääsiäisruokia meillä ei juuri syödä. Sen sijaan grillasimme kanaa, lihaa ja kasviksia perjantaina ja lauantaina. Eilen tytär sitten teki mausteista ja erittäin hyvää chorizopastaa. Siinä on runsaasti paitsi chorizo-makkaraa, myös sipulia, valkosipulia, juustoa ja basilikaa. Nam! 

Tänään sitten oli vuorossa sitruunainen savulohipinaattipasta, mutta siitä en sentään kuvaa ottanut - kerronpahan vain 😊

Chorizopasta

Siman tekemistä olen miettinyt, mutta koska olemme mieheni kanssa vapun kahdestaan kotona, tuskin tulee laitettua simaa tulemaan. Sen sijaan ostimme jo kokeeksi pari pulloa ruokakaupasta valmista perussiman reseptillä tehtyä luomusimaa ja koska se maistui lähes yhtä hyvälle kuin kotona tehty, taidamme mennä sillä vapun yli.

Tällaisia kevätkuulumisia useamman viikon blogihiljaisuuden jälkeen täältä.

Mitä sinun kevääseesi kuuluu? 

Kauniita kevätpäiviä !

t. Satu

Ensi talven pakkaskelien kotisukat

 

Olen ihaillut somessa taitavien neulojien räsymattosukkia ja versioita erilaista sama pari - eri pari -raitasukista. Huolimatta mitä erikoisemmista väri-iloitteluista, räsymattosukat ovat aina yhtä hurmaavia ja jotenkin näyttää, että kaikki värit sopivat yhteen. Vaikka värit ovat näennäisesti "sitä sun tätä", on monissa kuitenkin nähtävissä jonkinlaista ajatusta värien yhteensopivuudesta. 

Itse kuitenkin sorrun aina kerta toisensa jälkeen asettelemaan raitalankojen värit niin kohdilleen kuin mahdollista. Joskus se tarkoittaa pitkänkin pätkän lankaa katkaisemista ja joskus taas kerän kerimistä ensin toisesta päästä ja sitten toisesta päästä lankaa, jotta valmiiksi raidoitetut värit asettuvat oikeaan järjestykseen.

Sorrun lankaostoksilla varsinkin kotimaisen valmistajan lankojen kohdalla kausiväreihin ja valmiiksi raidoitettuihin lankoihin. Ja vaikka lanka kaupassa näyttää houkuttelevalta, sen saattaminen valmiiksi neuleeksi voi olla yllättävän haastavaa, jos ideaa lopputuotteesta ei ole alunperinkään. Ja noita raitalankoja jää helposti sitten myös yli. Kuten tuossa jo jossain aiemmassa tekstissäni kirjoitin, yritän saada neulottua jo olemassa olevia lankoja vähemmäksi. Jonkun verran olen edistynyt, mutta ylipitkät työpäivät ja -viikot ovat verottaneet sen verran aikaa ja voimia, että projekti on edistynyt hyvin hitaasti 😊

Yksi lopputulema ovat kuitenkin nämä oheisissa kuvissa näkyvät pitkät villasukat omiin jalkoihin. Näissä on käytetty varren suussa, kantapäässä ja kärjessä yksiväristä vaaleansinistä ja muuten kahta erilaista pätkävärjättyä Novitan 7-veljestä -lankaa. Näihin ei ole ohjetta, vaan olen haarukoinut joistain tukevammalle pohkeelle tarkoitetuista muista sukkaohjeista silmukkamäärää aloitukseen ja sen jälkeen tehnyt silmämääräisesti kavennuksia pohkeen kohdalla, jotta pääsen noin kokoa 40 vastaavaan jalkaterän silmukkamäärään nilkan kohdalla. Neuloin siis molemmat sukat yhtä aikaa aina kavennusväli kerrallaan, jotta sukista tulisi varmasti samankokoiset.  Ja tulihan niistä. Mutta ei ihan samanlaiset, sillä raitalangan (melko) huolellisesta asettelusta huolimatta raidat eivät ihan osuneet kohdilleen. Mutta suotakoon se - ovat ne riittävän samanlaiset. Alkuperäinen räsymattoidea näennäisen huolimattomasta "mitä milloinkin sattuu olemaan " värien asettautumisesta ei toteutunut taaskaan, mutta ehkä jossain vaiheessa joissain toisissa sukissa kokeilen uudestaan 😊

Talven valo on muuten aika jännä juttu. Otin nämä kaikki tämän postauksen sukkakuvat samalla kertaa ulkona kirkkaana ja aurikoisena helmikuun lopun päivänä ehkä kolmisen viikkoa sitten. Nuo kuusen oksalla otetut kuvat on otettu varjossa samoin kuin yllä oleva kuva ohuella vaahteran oksalla olevista sukista. Sen sijaan alla olevassa kuvassa sukkiin paistaa aurinko ja värisävyt ovat kuvassa ihan erilaiset. Toki käytännössä tämä varmaan johtuu puhelimen kameran säädöistä isolta osin, mutta vastaavaa en ole samassa mittakaavassa huomannut kesän kirkkaudessa. 

Uusi viikko on taas aluillaan. Minulle se tietää kolmea kellon ympäri -työpäivää ja sen jälkeen pitkää viikonloppua. Vapaat tulevat todellakin tarpeeseen. Säätiedotus on lupaillut myös kaunista kevätsäätä, joten mikäpäs sen mukavampaa. 

Ennen viime viikon lumisateita, tein jo pari viikkoa sitten kotipihan pensaiden kevätleikkauksia. Haravointikin kävi mielessä, kun osassa pihaa oli jo kuivaa, mutta en sentään vielä haravaan tarttunut. Ehtiihän tuon. Toivottavasti kevät tulisi sitten kuitenkin ajoissa, mutta ei liikaa keikutellen, jotta pääsisi tekemään keväthommat kunnolla ja ei tulisi liian kiire. Tai no, yleensä aina tulee liian kiire, kun luonto pääsee kasvuvauhtiin  🌞 Eli kevätkiireitä odotellessa!

💚

Aurinkoisia kevätpäiviä!

💛

Muutamia kämmekkäitä

 

Kevättä alkaa olla vähitellen ilmassa ja pikku hiljaa lapaset ja muut paksummat käsineet voi jättää kaappiin ulos suunnatessaan. Katselin tuossa yhtenä päivänä, millaisia kämmekkäitä minulla itselläni on. Parit löytyi siihen hätään ja jäin miettimään, että pitää varmaan neuloa taas uudet. Niinpä aloin katsella aiemmin tekemiseni kämmekkäiden kuvia tästä tietokoneelta ja mietin samalla, millaiset olisi hyvä tehdä seuraavaksi. Lähinnä sillä, että mitkä toimivat parhaiten koiran hihna käteen kiedottuna :) Itse asiassa yllä olevassa kuvassa olevat lyhytvartiset palmikkoversiot ovat siihen hommaan hyvin sopivat. Lankana on molemmissa Drops Tweed (50% Villaa, 25% Alpakkaa, 25% Viskoosia). Neuloin nuo muistaakseni alkukesästä 2024. Siitä todisteena alla olevassa kuvassa näkyvät syreenin kukat.

Yllä olevat kämmekkäät ovat 100 % alpakkalangasta aiemmin neulomani kolmikko, johon kuuluivat kahdet beiget ja yhdet tummanharmaat versiot. Kämmenselän päällä olevan kuvioon on lainattu malli Novitan variaatiolapasten ohjeesta. Tummanharmaista en löytänytkään yhtään kuvaa valmiina, mutta todisteena kuitenkin  tuo kuva keskeneräisistä. Beiget ovat Drops Alpaca -lankaa ja harmaa Järbo Alpaca Solo -lankaa. Molemmat langat ovat ohuita ja ihanan pehmeitä, mutta enemmän tykkäsin Järbon neulontatuntumasta, vaikka tummilla puikoilla tumman ohuen langan neulominen olikin kuvio sinänsä :)

Vaikka tuntuu, että aikaa ei ole ollut oikein mihinkään käsitöihin riittävästi, huomasin, että olen kuluneen parin vuoden aikana neulonut aika monet kämmekkäät. Valtaosa on tehty hyvin perusmallillla. Varsinkin alla olevat pitkävartiset Dropsin Sky -alpakkasekoitelangasta neulotut ovat aivan ihanan lämpimät. Tässä postauksessa on nyt kollaasin omaisesti vaan kuvia eri aikaan valmistuneista pehmoisista kämmekkäistä. Samalla vinkiksi teille muille ja samalla muistin virkistämiseksi itselle.

Alpakanvillaiset kämmekkäät

Aika on mennyt taas ihan uskomattoman nopeasti. Luulin, että olin tehnyt alla olevassa kuvassa näkyvät viime kesänä, mutta se olikin toissa kesänä, kun nämä valmistuivat. Niistä olinkin sillloin kirjoittanut tänne *blogiinkin*. 

Noihin vaaleansinisiin ja harmaisiin löytyy kotitekoinen ohjekin tuolta vanhasta tekstistä.

Tällainen kuvakooste tällä kertaa. Arki jatkuu vauhdikkaana ja loman odotus alkaa olla itsellä jo kova. Tekisi kovasti mieli lähteä käymään jossain lyhyellä kaupunkilomalla nyt keväällä, mutta taitaa jäädä haaveeksi tälläkin kertaa, kun ei ole tullut aloitetuksi loman suunnittelua ajoissa ja toisaalta pitäisi lomapäivätkin saada osumaan sekä omaan että puolison työkalenteriin jotenkin fiksusti. Mutta ehkäpä sitten jossain kohtaa - sitku.

Toisaalta kevään pihatyötkin kutkuttavat jo mieltä. Sen verran olen aloittanut, että olen leikannut helmikuussa kolme syreenipuskaa siistimmiksi (saapa nähdä, mitä kevään kukinta siitä tykkää) ja lyhentänyt kahden nuoren omenapuun oksia (ei varmaan tänäkään vuonna tuota vielä sen enempää kukkia kuin satoa). Lisäksi olen pihalla kulkiessani miettinyt, millaisen matalan muurin/kivireunuksen tekisin ison pyöreähkön perennapenkin ympärille. Sen keskellä on reilut kymmenen vuotta kasvanut ja hyvin viihtynyt valkoinen kiinanpioni 'Festiva Maxima' ja en haluaisi menettää sitä tai sen joka kesäistä todella runtasta kukintaa. Toisaalta muut perennat sen ympärillä pitäisi jakaa ja rikkaruohot kitkeä. Joka kerta, kun olen tuon perennapenkin "uudistanut" eli jakanut perennat ja yrittänyt saada ne aseteltua jotenkin fiksummin, olen saanut siitä oikeastaan vaan sekavamman näköisen, kun eri väriset kukat ovat sekoittuneet keskenään. Lähinnä tuo tarkoittaa sitä, että olen onnistunut sekoittamaan syysleimujen juurakot. Mutta onpahan väriä :)

💚

Mukavaa alkanutta maaliskuuta ja ihanaa kevään odotusta!

Iloista harmaata kevääseen

Harmaata kevättalveen? Kyllä, ehdottomasti, kunhan kaverina on väriä😊

Olen löytänyt uudestaan perusharmaan sukkalangan. Jopa siinä määrin, että joka puolella pursuilevista lankakeristä huolimatta on ollut "pakko" ostaa sitä muutama kerä lisää, jotta saan toteutettua erilaisia raitasukkaversioita. 

Olen nimittäin päättänyt, ties monettako kertaa tosin, että kulutan nuo loputtomat keränloput pätkävärjättyä Nallea ja Seiskaveikkaa raitasukkiin. 

Hektisen syksyn ja talven mittaan minulla on ollut koko ajan joku sukkaneule meneillään. Välillä neulomisessa on ollut taukoa päivä, joskus viikko tai pari, mutta kun olen tarttunut puikkoihin, on ollut lähes pakonomainen tarve saada jotain näkyvää aikaiseksi, mutta helposti ja nopeastikin.

Laitan tähän nyt kuvia viime syksyn mittaan valmistuneista harmaista raitasukista.

 Muitakin on tullut tehtyä, mutta kerään niitä sitten erikseen toiseen potaukseen. 

Yllä olevat sukat ovat noin kokoa 37 ja neulottu Nalle-langasta. Alun perin ajattelin tehdä niistä vähän isommat, mutta pelkäsin, että raitalanka ei riitä, joten lähdin tekemään pienempiä. No, tietysti lanka riitti ja sitä jäi tähteeksikin yllättävän paljon. Seuraava "jaakobinpaini" on edessä sitten sen suhteen, että raskinko heittää loput pois, vai teenko vielä yhdet pienemmät sukat, joissa käytän sen loppuun. Mielipiteitä?

Ja itse asiassa ihan sama homma kävi alla olevassa kuvassa olevien sukkien kohdalla. Ne ovat noin kokoa 24, mutta lanka olisi todennäköisesti riittänyt loppujen lopuksi aikuisten sukkiin. 

Harmaa väri hillitsee riemunkirjavien raitalankojen ilottelua, mutta ei kuitenkaan liiaksi. Itse tykkään enemmän näiden alempien sukkien värimaailmasta ja ehkä tämä kahden kierroksen korkuinen raita sekin saa sukat näyttämään vähän rauhallisemmilta. 

Aikuisten kokoa eli noin 38-39 ovat nämä harmaa-pinkki-sävyisestä Nalle-langasta neulotut sukat. Tein niihin hyvin joustavan lyhyen resorin ns. muurahaisenpolkuneuleella. Mietin, että tuolla saisi pitkästäkin varresta hieman normaalia joustinta joustavamman, jos tarvetta. Pitääkin kokeilla. 

Ja sitten vielä yhdet raitasukat. Nämä on neulottu Novitan 7 Veljestä -langasta ja ovat noin kokoa 38. Varsi on lyhyt, koska itse tykkään sellaisista sisällä pidettävissä sukissa. Näistä tuli mielestäni aika kivat sateenkaarisukat, vaikka ihan perussuoraa neuletta niissäkin on.

No, tällaisia yksinkertaisia sukkasia tälläkin kertaa. Arki jatkuu melko paineisena, mutta se on sitten toinen tarina. Nyt kevättä kohti mentäessä katse alkaa kääntyä entistä enemmän taas tuonne ulos - pihahaaveet, kukkaistutukset ja kaikki, mitä kesällä voisi ulkona touhuta alkavat täyttää mielen sen sijaan, että viettäisi vaan iltaisin "hämärän hyssyä" sisätiloissa, kun loppusyksyllä ainakin minulla tuppaa käymään 😊

Kauniita kevättalven päiviä 

💛❄️💚

Hyvää uutta vuotta ja tammikuun kuulumisia

On taas hetki heilahtanut siitä, kun edellisen kerran tänne blogiin mitään kirjoitin tai edes kävin täällä. Vuosikin on ehtinyt vaihtua tässä välissä ja joulukin suhahti ohitse yhdessä hujauksessa. Joulua laitoin ihan minimin verran. Onneksi tytär oli joulutouhuissa apuna. Tänään loppiaisena sitten laitettiin joulukuusi ja muut joulukoristeet varastoon odottamaan ensi joulua. Koti tuntuu nyt avarammalta, kun tumma ja reilun kokoinen kuusi sekä punasävyiset koristeet ovat poissa.

Sähköpostista olen seuraillut blogin elämää jonkun verran, josko viestejä tai kommentteja on tullut. Ja olihan niitä tässä joitakin matkan varrella ja niihin vastailin, mitä ehdin, mutta nyt nekin ovat hiipuneet, mikä on tietysti ihan luonnollista, kun itse viettää hiljaiseloa. 

Hiljaiselon syy on mikäpäs muu kuin hektinen työtilanne, joka on vienyt paitsi työajan, myös lisä- ja ylityöajat sekä täyttänyt ajatukset turhan usein vapaa-aikanakin. Oman hyvinvoinnin kannalta palautumiseen on ollut tärkeä kiinnittää huomiota. Välillä palautuminen on onnistunut, välillä ei. Minkäpä sitä ihminen itselleen voi - ylikierroksilla käyvät aivot on välillä vaikea saada rauhoittumaan. Olo on useimmiten ollut kuin tuolla yllä olevassa kuvassa olevalla unipupulla. Töiden jälkeen ei ole juuri ollut ns. mehuja jäljellä mihinkään järkevään tekemiseen pakollisten kotihommien lisäksi. Ja nekin ovat jääneet ihan minimiin.

Kuten tiedätte, minulla rauhoittumiseen auttavat yleensä käsityöt. Viimeisen vuoden aikana aikaa käsitöille ei kuitenkaan ole ollut niin paljon kuin olisin toivonut. Mutta toki aika paljonkin on tullut tehtyä, kun jälkikäteen miettii. Yritän ottaa kuvan kaikista tekeleistäni; joskus tulee panostettua kuvan ottoon, joskus taas räpsäisen vaan jotenkin, jotta saan itselleni muistiin, mitä on tullut tehtyä. Sitten jälkikäteen kuvia selaillessa sitä huomaa, että onhan noita valmistunutkin 😊

Perussukka- ja lapasneuleiden välillä olen virkannut lähinnä lapsille suunnattuja pehmoja.  Aika tarkasti vuosi sitten tein tänne Pehmokavereita julkaisun ja sen jälkeen niitä on tullut lisää. Tuollaisia pehmoisia on mukava virkata ja ne tuovat myös iloisen ilmeen ihmisten kasvoille. Lankana näissä on vaihteleva kokoonpano pääasiassa Katia Bambi - ja Alize Velluto -pehmolankoja. Täytteenä laadukas ja pehmeä polyesteritäytevanu. Silmät ja suut olen ommellut puuvillalangasta, joten irto-osia näissä ei ole. Suurin osa leluista päätyykin pienille lapsille, mutta varsinkin nuo minikokoiset "aaveet/mustekalat" ovat olleet vähän isompien lasten suosiossa. Kuvissa näkyvien lisäksi vuoden varrella koukulta putosi muutama unikaveri eli lötkö- tai liinavartaloinen pupu, koira tai bambi. Vastaavien kuvia olen joskus aiemmin laittanut tännekin.

Olisi kiva kuulla, mitä sinulle kuuluu? 

Yritän nyt kevättä kohden aktivoitua itsekin täällä vähän enemmän, sillä olisi mukava päästä taas kartalle teidän kuulumisistanne ja toisaalta kiinni ns. normaalimpaan työarkeen.

Mukavia tammikuun päiviä Sinulle!

❄️❄️❄️