Hyvää Juhannusta ja alkukesän kukintaa

Keskikesän kunniaksi kesäisiä kuvia kotipihan kukkijoista alkukesältä. 

Toukokuun kuumuus ja kuivuus lyhensi monen kukkivan kasvin kukinnan kestoa, mikä toki vähän harmittaa. 

Toisaalta kukinta oli ihan yhtä kaunista kuin ennenkin. 

Lemmikki

Lemmikin nimi on useissa kielissä suoraan suomennettuna "älä unohda minua". Noissa sanoissa voi ajatella kuuluvan syvän rakkauden, ikuisen kaipuun, tulevaisuuden pelon ja luopumisen tuskan. Ihmisen kaipaus toisen luo, kaiken menettämisen pelko ja tulevaisuuden usko ja toivo. Kaikki samassa kauniiissa vaaleansinisen eri sävyissä kukkivassa paketissa. 

Minun mielestäni suomenkielen lemmikki-sana tässä kukkaa tarkoittavassa, rakastavassa muodossa on "älä unohda minua" -muotoa mukavampi ja jollain tavalla kepeämpi ja lohdullisempi ja siksi tänä aikana ehkä jopa parempi. 

Itse tykkään kovasti lemmikinsinisestä väristä. Onhan se oikeastaan ns. vauvan vaaleansininen pastelliväri. Toisaalta lemmikin värit vaihtelevat meidänkin pihallamme violetista sinisen eri sävyjen kautta valkoiseen. 

saksanpihlaja

Olen joka kesä kuvannut kotipihan parin vähän isomman puun latvaa sinistä taivasta vasten. Sininen taivas on vaan niin kaunis. 

kesäpikkusydän

Kesäpikkusydän aloitti ensimmäisten joukossa kukintansa ja jatkaa kiitollisena käytännössä koko kesän. Toki se on viihtyessään ihan mahdoton leviämään, joten on sitä jo pitänyt rajoittaa sitäkin. Sen olen huomannut, että tuijien läheisyydestä sekään ei tykkää. Ilmeisesti tuijien pintajuuret vievät siltä vettä ja ruokaa ihan liikaa.

Japanin akileija

Pikkutalvio

Kirjovaahtera

Heilu, keinuni, korkealle

1. Heilu, keinuni, korkealle, nythän on juhannusilta.

Mesimarja maistaa ja tuomi tuoksuu, ja kuulas on taivahan silta.

2. Heilu, keinuni, korkealle, linnut ne laulavat häitä.

Minä olen nuori kuin päivänkukka, en muistele suruja näitä.

3. Heilu, keinuni, korkealle, rintani riemuja laulan.

Kedon helyt kullalle kuiskien poimin, ja solmin sen vihreän paulan.

                      sävel: Oskar Merikanto, sanat: Larin-Kyösti

kielo

Hyvää Juhannusta ja ihania kesäpäiviä Sinulle!

T. Satu

Yksinkertainen virkattu vauvan kesäpeitto

 

Kesällä tuntuu, että on oltava joku virkkaus työn alla. 

Parin vuoden takainen kesävirkkaukseni oli yksinkertaistakin yksinkertaisempi ilmava vauvan peitto. Se jäi silloin kesken, yllätys, yllätys. Vaikka ei se tosiasissa mikään yllätys ole, sillä kovin pitkään samanlaisena toistuvan tekemisen toistaminen ei ole vahvuuksiani 😊 Sain peiton loppuun viime syksynä ja se jäi odottamaan pesua ja kuosittelua tähän kevääseen asti. 

Kuluvan keväään vaahteran lehtien puhjettua tämäkin peitto pääsi vihdoin valmiina valokuviin nuoren kirjovaahteran ohuella oksalla.  

Jännä muuten, että noissa alla olevissa, peiton aloituksen aikoihin otetuissa kuvissa on mukana pikkusyreeni Palibinin kukkia, joita tätä kirjoittaessanikin paraikaa kukkii nyt pari vuotta myöhemmin.

Eli syreeneiden kukkiessa pari vuotta sitten aloitin kesäkuun helteillä kotiterassin keinussa virkkaamaan yksinkertaista, vain hyvin vähän ajattelua vaativaa pikkupeittoa. 

Minulla oli nimittäin jäljellä pikkuisen reilut kolme kerää eli vajaat 300 g jo valikoimista poistunutta Novitan Siro-lankaa, 

jolle en ole keksinyt mitään muutakaan järkevää kohdetta.

Langassa on 53 % puuvillaa, 33 % viskoosia, 14 % pellavaa ja mielestäni se on mukavan ja pehmeän tuntuista. 

Hieman sellaista kivipestyn oloista ehkä. 

Peiton toteutus haki hetken muotoaan, 

mutta muovautui siinä tehdessä ja kirjoitin siinä sivussa tekemisiäni muistiin. 

Tässä alla itse tehty ohjekaavio. Eli peitto koostuu ketjusilmukoista ja pylväistä. 

Väriä vaihtelemalla saa sitten ulkonäköön elävyyttä. Ja myös langanpäitä pääteltäväksi ;)

Tällainen siitä sitten tuli. Reunat on vimeistelty virkkaamalla peiton ympäri kertaallen ns. rapuvirkkauksella, johon ohje löytyy mm. netistä hakemalla. Jujuna on, että normaalin ns. oikealta vasemmalle etenevien kiinteiden silmukoiden virkkaamisen sijasta virkataan kiinteitä silmukoita takaperin eli vasemmalta oikealle. Se vaatii hieman enemmän huolellisuutta, jotta lanka asettuu kauniisti pieniksi "huipuiksi" jokaisen silmukan kohdalle, mutta äkkiä sen tekeminen lähtee luonnostumaan. Mielestäni "rapuilu" on suhteellisen helppo reunojen viimeistelytapa ja olen sitä muutaman kerran käyttänyt. 

Virkattu vauvan peitto

Syreenien jälkeen kotipihalla ovat olleet kukintavuorossa mm. loistotädykkeet, joiden kaunis sininen väri pääsee oikeuksiinsa ilta-auringossa. 

Tällä viikolla oli yksi ylimääräinen vapaapäivä, kun ylitöitä on kevään mittaan kertynyt. Päivän agendalla oli ikkunoiden pesua, sillä sekin homma on jäänyt tekemättä kiireisen kevään aikana, kun puhti on ollut poissa. 

Onneksi kesän valoisuus lataa akkuja ja samalla on myös käsitöiden tekemisinnostus alkanut palautua. Kesäkuussa puikoilta ovat pudonneet myös muutamat pikkuisen sukat, joista sitten taas jossain seuraavassa postauksessa sitten enemmän. 

Kaunista alkavaa juhannusviikkoa!

T. Satu

Parit sukat

Kesäkuinen lauantai on kallistumassa iltaan. Talvaalla vyöryvät tummanharmaat pilvet auringon eteen ja pois sen edestä vaihtelevalla vauhdilla. Välillä tuulenpuuskat puistelevat puita niin kotipihalla kuin lähimetsikössäkin. Tänään ei kuitenkaan ole satanut, mutta kyllä on koleaa helteisen ja kuivan loppukevään jälkeen. Pihakeikussa istuskelun sijasta, istun nyt olohuoneen nurkassa käsityökorini vieressä olevassa nojatuolissa. Katse hakeutuu tämän tästä ulos viereisestä ikkunasta terassilla ruukuissa kasvaviin kukkiin ja vähän matkan päässä kasvavaan rungolliseen pikkusyreeni 'Palibiniin'. Sen sijaan muiden syreenien, tai savolaisittain sireenien, kukinta on jo ohi. Se oli ihan turhan nopea tänä kesänä kuivuudesta ja kuumuudesta johtuen. 

pikkusyreeni 'Palibin'

Sama juttu oli myös ruusuorapihlajan kohdalla. Ikuistin molempien kukat myös kuviin. Ruusuorapihlaja houkuttelee kirvoja ja ehkä sen takia myös muurahaisia ja ampiaisia. Olen miettinyt, mikähän siinä on vikana, sillä tämä ilmiö on tullut tässä muutamana viime vuotena. Voisiko syynä olla jotenkin kasvupaikka; mietin valo- ja vesiolosuhteita yms. Vaikka kohta on puolivarjoinen, on varmasti ainakin kuivemmilla keleillä aika kuiva paikka. 

Ruusuorapihlaja

Tosiaan edellisessä postauksessani mainitsin, että parit muutkin lyhytvartiset sukat kuin sillä kertaa näytetyt ovat kevään aikana valmistuneet. Laitan niistä nyt tähän kuvia. 

Alla olevat kuvat on otettu äitienpäivän aikoihin, kun naapurin puolelta meille tervetulleina vieraina levinneet suloiset pikkutalviot kukkivat ja äitienpäiväruusussakin oli vielä vaaleanpunaiset kukat. Jännä sinällään, että kukat ovat edelleen jäljellä, mutta vanhentuessan muuttuneet vaalean vihertäviksi. Erikoista. 

Näiden sukkien lankana on vanha tuttu Novitan Nalle tummanharmaana ja vaaleana tweed-tyylisesti viininpunaisella ja harmaalla täplävärjättynä. Ja perusukkien ohjeella, vahvistettu kantapää mukaan lukien, tehty nämäkin. Sukkien koko on muistaakseni noin 39-40. Tämän vaalean täplävärjätyn langan kohdalla on vähän sama juttu kuin edellisen postauksen keltasävyisen langan - yritän saada loput kerien loput käytettyä raitalankoina. Tätä lankaa tosin on vielä ainakin yksiin aikuisten sukkiin. 

Näiden toisten sukkien eteen on sitten taas nähty vähän enemmän vaivaa. Langan ostin viime kesänä ja se on värjäämätöntä luonnonvalkoista Lankavan Sulava -lankaa (85 % merinovilla, 15 % polyamidi). Värjäsin sen ja muutaman muun langan viime kesänä pihakäenkaalista saadulla "mehulla". Hain vaaleansinistä, mitä tuosta kasvista yleensä tulee valkoisen alunapureutetun langan kanssa. Tämä lanka kuitenkin värjääntyi  vaalean turkoosin sinivihreäksi ja näin jälkikäteen ajatellen, minun olisi pitänyt sellaista ymmärtää odottaakin, koska pohjalanka oli hyvin luonnonvalkoinen. Langan pureutusaineena käytin alunaa. Mutta ihan kivan näköinen tuokin väri lopulta on. 

Nämä ohuet ja lyhytvartiset villasukat ovat kokoa 40 ja tulevat omiin jalkoihini. Vaikuttavat oikein sopivilta kesäisiin hetkiin. Käytin näissä jotain pitsineuleohjetta, jonka kaavion olin joskus jostain netin syövereistä ottanut kuvakaappauksella puhelimeni muistiin. En ihan hahmottanut kaavion perusteella, millainen kuviosta syntyisi, mutta ei tuo hassumpi lopulta ole. Näissä sukissa kuvio on neulottu kaavion mukaan muuten, mutta ylhäältä alaspäin. Ei siis kaavion mukaisessa, alhaalta ylös - järjestyksessä.

Laitan kaavion tähän alle, vaikka en muista, mistä lähteestä sen olen poiminut. Ehkä joku kuitenkin haluaa kokeilla.  

Netistä poimittu mallikaavio,

Edit: Ohje Novita, vauvan Ruu-sukkien pitsikaavioOhje Novita, vauvan Ruu-sukkien pitsikaavio

Tällaista tällä kertaa. Kohta on aika lähteä käyttämään koiria iltalenkillä ja sen jälkeen ottaa hieman iltapalaa. Huomenna grillataan possu-pekonivartaita ja uusia perunoita vartaissa. Lisäksi sipulia ja maissia sekä salaattia. Sitten taas jaksaa aloittaa maanantaina arjen ennen kukonlaulua😊

Mitäs sinun kesääsi kuuluu?

 

Kauniita kesäkuun päiviä!

T. Satu

Kevätsukat

 

Kevään keltaista - nurmikkoa täplittävät pienet auringot loistavat kilpaa taivaalla kuumasti porottavan ison ja kirkkaan tulipallon kanssa ☀️

Taistelu voikukkia vastaan on hävitty vuosia sitten, joten tyydyn vain silloin tällöin nyhtämään niitä juurineen ja välillä kyyristelen nyppimässä niiden nuppuja, jotta eivät ehtisi ihan täyteen kukkaan. Mutta nopeita ne vat kasvamaan. Ja jos ruohonleikkurilla leikkaa, kasvavat sitten niin matalana maata myöten, että kukat eivät edes yllä leikkurin terään. Taitavia sopeutuja siis.  Nappasin muutaman kukan pikkuiseksi kimpuksi ja ikuistin ne raitasukkien kanssa kuviin. Nämä yksilöt saivat siten hieman pidemmän elämän. 

Minulla oli aloitettu kerä arviolta jokunen vuosi sitten hankittua valmiiksi raidoitettua Novitan Nalle -lankaa ja mielestäni langan keltaisen, oranssin ja vihreän sävyt ovat kivan keväiset. Päätin "tuhota" kerän ns. kerralla ja neuloa raitasukkia niin pitkään kuin tätä mielestäni parhaiten raitalankana toimivaa lankaa riittää.  

Kevään värinen lanka sai kaveriksi saman valmistajan vaalean harmaata perus-Nallea ja kolmet sukat niistä sitten tuli. Muutama kymmenen senttiä jäi yli, mutta sen laitoin suosiolla jo roskiin. Rajansa lankojen loppujen säästämiselläkin on. 

Äkkiseltään sukat näyttävät samanlaisilta, mutta on niissä pienä eroja - varrensuut ja raitojen paksuudet oikeastaan vaan. Perussukkien ohjeella kaikki tehty ja kärjessä leveä nauhakavennus.  Yhdet ovat noin kokoa 37-38 ja kahdet noin 38-39. 

Parit muutkin varrettomat villasukat olen tässä neulonut, mutta ne eivät sopineet väreiltään tähän kevään keltaiseen postaukseen, joten niistä sitten myöhemmin. 

Työn vaihtamisen takia kesälomaa on tänä kesänä vain vähän. Siksipä illat ja viikonloput ovat ns. omaa aikaa, jolloin on mahdollisuus rentoutua istumalla kotipihan keinussa ja heilutella neulepuikkoja. Tällä hetkelllä puikoilla ovat beiget kämmekkäät, sillä vaikka kesä on vasta alussa, syksykin sieltä vielä tulee ;) 

Kevät vaihtui kesäksi yhdessä hujauksessa. Rutikuiva keli ja porottava aurinko kuivattivat etelän ja lännen puolen nurmikon ennen kuin se pääsi edes kunnolla kasvuun. Vaikka en ukkosesta tykkää, oli eilisillan vesisade ukkosineenkin tervetullut vieras. Säästyin melkoiselta istutusten kastelu-urakalta ja näyttää kuin nurmikkokin olisi herännyt eloon ihan yhdessä yössä. Tänään oli sitten taas kuuma ja kostea päivä, mutta onneksi illan suussa ripsautti taas edes hieman vettä. Ei kastellut kyllä enää kuin maan pinnan, mutta parempi sekin kuin ei mitään. 

Kesäkukat on istutettu ja piha siinä kuosissa, mihin sen ennen helteitä sain. Isompia en meinaa enää tehdä. Siistimistä ja rikkaruohojen kitkemistä tietysti, mutta kaivamiset ja muutostyöt saavat tältä(kin) kesää jäädä. Kylmä alkukevät ei houkutellut pihatöihin sormet ja nenänpää kohmeessa, joten ns. oikean ajan koittaessa, tulikin liian kiire. Mutta en anna sen häiritä. Nautitaan kesäisistä päivistä!

Mukavia toukokuun lopun päiviä!

Kevään kuulumisia

Edellisestä postauksesta onkin hujahtanut jo muutama kuukausi. Uskomatonta, miten nopeasti aika kuluu. Kevääseen on mahtunut työpaikan vaihto, unettomia öitä, paljon stressiä ja käsityöharrastuksen jääminen kaiken tämän jalkoihin. Mutta on kevääseen mahtunut myös kovasti kesän odotusta ja mukavia hetkiä. Kivoja kohtaamisia uusien ja vanhojen työkavereiden kanssa, uuden ihmettelyä ja toki myös käsitöitä, lähinnä neulomista, vaikkakin huomattavasti aiempaa vaatimattomammassa mittakaavassa.  Ihan silleen hiljakseen :) 

Vaikka arki kuluu vauhdilla ja yritän ns. pitää pään kylmänä työrintamalla, yritän muistaa myös edellisen postaukseni "sittku - muttku - nytku" -ajatukset. Ei se helppoa aina ole ja epäusko vaivaa välillä, mutta eiköhän tämä tästä :)

Kevät on tullut ja aurinkoiset kevätpäivät saattelivat kevään kukkijat kukkaan ja viileistä keleistä huolimatta, kevät on tuntunut keväältä. Pihahommia olen tehnyt minimimäärän, mutta pääasia, että isoimmat on tehty. Perennapenkit on siistitty, huoltoleikkaukset tehty ja lannoitetta ja multaa on lisätty. Vaihdoin myös muutaman pionin uuteen kohtaa. Tiedä sitten, suuttuivatko siitä, mutta kasvoivat jo kituuttamalla, koska lähistön tuijien juuret ulottuivat niiden kasvualustaan. Toivottavasti lähtevät uudestaan kasvamaan.

Leivonnaisista sen verran, että alkutalvella jopa leivoin pullaa 😊 Edellistä kertaa en edes muista, mutta olihan tuo taito edelleen tallella ja ihan maistuvia korvapuusteista tuli. Minä tykkään siitä, että pullassa on reilusti makua; korvapuusteissa taikinassa kardemummaa, kunnolla voita, sokeria ja kanelia täytteenä. Aika ison taikinan tein ja hyvin ne upposivat perheelle. Seuraava leivontasessio ei vielä ole näköpiirissä. Vasta sitten, kun siltä tuntuu. 

Tytär leipoi äitienpäiväksi tuhdin suklaajuustokakun, jossa oli sisällä ja päällä tuoreita vadelmia. Suklaa ja vadelmat ovat todella sellainen makuyhdistelmä, joka minuun uppoaa. Todella herkullinen kakku💗

Äitienpäiväksi sain myös pari kevyttä romaania. Eli juuri sellaisia, mitä toivoin. Ei mitään raskasta ja liian monimutkaista, vaan sellaista, mikä antaa ajatusten levätä. Samassa pakettissa oli myös useampi kerä ohutta merinovillaa. Ei sillä, etteikö "vanhojakin" lankoja olisi, uusissa langoissa on kuitenkin aina oma viehätyksensä ja en vaan voi olla niitä hypistelemättä 😊En vielä tiedä, mitä niistä tulee, mutta ehkäpä talveksi itselle panta nyt ainakin. Lisäksi, jos en mitään muuta keksi, ainakin pieniä vauvaneuleita on rentouttavaa tehdä. 

Tässä kevään mittaan olen viikonloppuisin neulonut muutamat varrettomat raidalliset nilkkasukat, vaikka sanoinkin käsitöiden jääneen työpaineiden alle. Tuollaiset sukat kun ovat sellaiset, mitä on helppo tehdä ja joita ainakin itse tykkään kovasti käyttää. Viime viikonloppuna päädyin vihdoin ottamaan puikoille viime kesänä värjäämäni merinosukkalangankin. Pohjalankana on värjäämätön luonnonvalkoinen Lankavan Sulava -lanka (85 % merinovilla, 15 % polyamidi), joka värjääntyi pihakäenkaalista saadulla "mehulla"  vaalean turkoosin sinivihreäksi. Langan pureutusaineena käytin alunaa. Aika kivan näköinen tuo väri on ainakin minun mielestäni. Vähän odotin vaaleansinistä, minkä pihakäenkaali yleensä saa puhtaanvalkoiseen lankaan aikaiseksi, mutta yllättävän kiva tämäkin väri on. Näistäkin siis tulee varrettomat, ohuet villasukat ja omaan käyttööni. Laitan niistäkin  kuvia tänne sitten myöhemmin.  

Tässäpä siis muutamia kevätkuulumisia pintaraapaisuna. En tietoisesti halua enemmälti pohtia työhön liittyviä asioita täällä blogissa, joten siksipä kevään muut kuulumiset jäävät hyvin vähäisiksi. Teen sitten erikseen käsityöpostauksen tässä myöhemmin, lähempänä kesää. Kesä tuo myös kukat kotipihalle ja tiedän, että tulen taas ottamaan niistä sadoittain kuvia kameran ja puhelimen täytteeksi :) Osa niistä pääsee toki myös tänne. 

Entä, mitä sinun kevääseesi kuuluu? 

Kauniita toukokuisia päiviä!

t. Satu

🌞

 

Sittku - muttku

Sitten kun.... Mutta kun... 

Sittku on kesä... Sittku on olen laihempi... Sittku minulla on enemmän rahaa... Sittku lapset ovat isompia... Sittku olen siivonnut...Sittku en ole väsynyt... Sittku on aikaa... Sittku joulu on ohi, minä en syö suklaata... Sittku ja sittku - siitä seuraa mutta kun - muttku.

Muttku sitä suklaata vielä on... Muttku just nyt ei jaksa... Nyt olis hyvä hetki, muttku... Muttku lapset ovat vielä pieniä... Muttku lapset ovat jo niin isoja... Muttku minä olen tämmönen... Muttku täällä on niin sekaista... Muttku ei ole riittävästi rahaa... Muttku tuo on väärän värinen... 

Kuulostaako yhtään tutulta? 

Kuinka sietää keskeneräisyyttä? Sitä, että ei ole täydellinen, vaikka ehkä haluaisi. No, kun ikää tulee, tulee (useinmiten) myös enemmän ymmärrystä, että kaikki muuttuu koko ajan ja harvempi asia tulee koskaan täysin valmiiksi - ainakaan, jos puhutaan vähän epämääräisemmistä asioista kuin kahvin keittäminen tai sukan loppuun neulominen, mikä toki saattaa olla joskus pitkän tien takana sekin. 

Ihminen on harvemmin tyytyväinen juuri tähän hetkeen. Miksi? Minulla ei ole vastausta, vaikka tiedän, että asian tiimoilta on tehty tutkimuksia ja teeman ympärillä pyörii monenlaista valmennusta. Ajattelen kuitenkin, että asian avain on itse kunkin korvien välissä. Aina voidaan syyttää ympäristöä ja totuuden nimissä on sanottava, että tokihan sillä on vaikutusta. Usein paljonkin. Mutta silti, viime kädessä, jos joku voi asiaan vaikuttaa, se on yksilö itse. 

No, menemättä syvällisempiin - niihin ei nyt rahkeet riitä - mietin tuota sittku-muttku -kuviota, joka tuntuu ainakin itselläni olevan sisäänkirjoitettu toimintamalli. Arki kulkee, mutta muutosta ei tule, koska sittku-muttku. Ärsyttävää? On se. Jo nuo sanatkin itsessään ärsyttävät, kun niitä toistelee. 

Mutta kuinka usein sitä ihan rehellisesti sanottuna yllättääkään itsensä toistelemassa noita tai vastaavia, hakemassa tekosyitä tai niitä oikeita syitä, miksi joku asia ei onnistu, miksi sitä ei voi toteuttaa, mistä johtuu epäonnistuminen tai miksi joku asia on niin kuin se nyt on. 

Kuinka minä nauttisinkaan, jos osaisin elää hetkessä ja näkisin hopeareunuksen joka pilven reunassa, en murehtisi huomisesta tästä päivästä puhumattakaan. Enkä siitä, millainen olen tai en ole muiden mielestä, omasta mielestäni puhumattakaan.

Muttku - Niin, mutta kun en ole oppinut uskomaan kehuihin tai luottamaan, että osaan, vaikka osaankin ja olen kuitenkin tähän ikään mennessä huomannut, että kyllä ne asiat aina vaan jotenkin järjestyvät. Liekö syynä, että minun lapsuudessani ja nuoruudessani ei juuri kehuttu, että ei ylpistyisi. Mieluiten etsittiin kaikki heikkoudet, jotka nostettiin tikun nokkaan ja vahvuudet vaiettin kuoliaiksi.

Ehkäpä juuri tuo on osasyynä siihen, että en myöskään ole oppinut puhumaan itselleni kunnioittavasti, Ja se on asia, mitä yritän harjoitella. Ilman mitään muttia. 

Jospa sittku - muttku muuttuisi nytku tai Kyllä, koska 🌞🌷

Nytku - Nyt kun nuo yllä olevissa kuvissa olevat suklaat on syötä ja puikoilla olleet pikkusukat neulottu (laitan kuvia niistä erikseen myöhemmin), on olo itse asiassa ihan tyytyväinen. Tyytyväinen siihen, että jotain pitkään kesken ollutta on valmistunut ja käsityökorista jälleen yksi keskeneräinen neule saatettu valmiiksi ennen kuin aloitin uuden. 

Nyt kun työelämässä puhaltaa navakka tuuli ja oma tieni vie kohti uutta, olo on sekä seesteinen että kaoottinen yhtä aikaa. Ajatukset poukkoilevat siellä täällä pakokauhusta kihelmöivään positiiviseen jännitykseen. Toistaiseksi olen sitä mieltä, että minä pystyn ja osaan. Ja toistaiseksi yritän pitää ne muttku-ajatukset poissa ihan tietoisesti ja puhua itselleni, välillä ihan peilistä silmiin katsomalla, että hyvin se menee, sinä monesta selvinnyt vahva nainen osaat ja pystyt 🤍 Kyllä!

Kauniita tammikuun lopun päiviä!

Uskotaan itseemme ilman muttia🌷