Kevään kuulumisia

Edellisestä postauksesta onkin hujahtanut jo muutama kuukausi. Uskomatonta, miten nopeasti aika kuluu. Kevääseen on mahtunut työpaikan vaihto, unettomia öitä, paljon stressiä ja käsityöharrastuksen jääminen kaiken tämän jalkoihin. Mutta on kevääseen mahtunut myös kovasti kesän odotusta ja mukavia hetkiä. Kivoja kohtaamisia uusien ja vanhojen työkavereiden kanssa, uuden ihmettelyä ja toki myös käsitöitä, lähinnä neulomista, vaikkakin huomattavasti aiempaa vaatimattomammassa mittakaavassa.  Ihan silleen hiljakseen :) 

Vaikka arki kuluu vauhdilla ja yritän ns. pitää pään kylmänä työrintamalla, yritän muistaa myös edellisen postaukseni "sittku - muttku - nytku" -ajatukset. Ei se helppoa aina ole ja epäusko vaivaa välillä, mutta eiköhän tämä tästä :)

Kevät on tullut ja aurinkoiset kevätpäivät saattelivat kevään kukkijat kukkaan ja viileistä keleistä huolimatta, kevät on tuntunut keväältä. Pihahommia olen tehnyt minimimäärän, mutta pääasia, että isoimmat on tehty. Perennapenkit on siistitty, huoltoleikkaukset tehty ja lannoitetta ja multaa on lisätty. Vaihdoin myös muutaman pionin uuteen kohtaa. Tiedä sitten, suuttuivatko siitä, mutta kasvoivat jo kituuttamalla, koska lähistön tuijien juuret ulottuivat niiden kasvualustaan. Toivottavasti lähtevät uudestaan kasvamaan.

Leivonnaisista sen verran, että alkutalvella jopa leivoin pullaa 😊 Edellistä kertaa en edes muista, mutta olihan tuo taito edelleen tallella ja ihan maistuvia korvapuusteista tuli. Minä tykkään siitä, että pullassa on reilusti makua; korvapuusteissa taikinassa kardemummaa, kunnolla voita, sokeria ja kanelia täytteenä. Aika ison taikinan tein ja hyvin ne upposivat perheelle. Seuraava leivontasessio ei vielä ole näköpiirissä. Vasta sitten, kun siltä tuntuu. 

Tytär leipoi äitienpäiväksi tuhdin suklaajuustokakun, jossa oli sisällä ja päällä tuoreita vadelmia. Suklaa ja vadelmat ovat todella sellainen makuyhdistelmä, joka minuun uppoaa. Todella herkullinen kakku💗

Äitienpäiväksi sain myös pari kevyttä romaania. Eli juuri sellaisia, mitä toivoin. Ei mitään raskasta ja liian monimutkaista, vaan sellaista, mikä antaa ajatusten levätä. Samassa pakettissa oli myös useampi kerä ohutta merinovillaa. Ei sillä, etteikö "vanhojakin" lankoja olisi, uusissa langoissa on kuitenkin aina oma viehätyksensä ja en vaan voi olla niitä hypistelemättä 😊En vielä tiedä, mitä niistä tulee, mutta ehkäpä talveksi itselle panta nyt ainakin. Lisäksi, jos en mitään muuta keksi, ainakin pieniä vauvaneuleita on rentouttavaa tehdä. 

Tässä kevään mittaan olen viikonloppuisin neulonut muutamat varrettomat raidalliset nilkkasukat, vaikka sanoinkin käsitöiden jääneen työpaineiden alle. Tuollaiset sukat kun ovat sellaiset, mitä on helppo tehdä ja joita ainakin itse tykkään kovasti käyttää. Viime viikonloppuna päädyin vihdoin ottamaan puikoille viime kesänä värjäämäni merinosukkalangankin. Pohjalankana on värjäämätön luonnonvalkoinen Lankavan Sulava -lanka (85 % merinovilla, 15 % polyamidi), joka värjääntyi pihakäenkaalista saadulla "mehulla"  vaalean turkoosin sinivihreäksi. Langan pureutusaineena käytin alunaa. Aika kivan näköinen tuo väri on ainakin minun mielestäni. Vähän odotin vaaleansinistä, minkä pihakäenkaali yleensä saa puhtaanvalkoiseen lankaan aikaiseksi, mutta yllättävän kiva tämäkin väri on. Näistäkin siis tulee varrettomat, ohuet villasukat ja omaan käyttööni. Laitan niistäkin  kuvia tänne sitten myöhemmin.  

Tässäpä siis muutamia kevätkuulumisia pintaraapaisuna. En tietoisesti halua enemmälti pohtia työhön liittyviä asioita täällä blogissa, joten siksipä kevään muut kuulumiset jäävät hyvin vähäisiksi. Teen sitten erikseen käsityöpostauksen tässä myöhemmin, lähempänä kesää. Kesä tuo myös kukat kotipihalle ja tiedän, että tulen taas ottamaan niistä sadoittain kuvia kameran ja puhelimen täytteeksi :) Osa niistä pääsee toki myös tänne. 

Entä, mitä sinun kevääseesi kuuluu? 

Kauniita toukokuisia päiviä!

t. Satu

🌞