Alpakkahuivit I ja II

Tämän kesän yksi saavutus oli, että sekä ostin huivilangat että neuloin niistä kaksi huivia ja vieläpä saman kesän aikana. Minulle se on iso saavutus, sillä yleensä tällaiset vähänkään isommat neuletyöt jäävät kesken ns. odottamaan päivää parempaa ja neulontamotivaation jatkumista. Nyt kuitenkin uusi huivi pääsi puikoille heti ensimmäisen valmistuttua. Valtaosan neulontatyöstä tein pihakeinussa istuessa ja äänikirjaa kuunnellessa, mutta toki alkukesän sateisina päivinä myös sisällä ikkunan ääressä nojatuolissa joko telkkaria katsoessa tai jälleen äänikirjoja kuunnellen. Siinäpä se aika menee nopeasti ja kuntoilu kohdistuu vain sormiin ja ranteisiin, joita sitten saakin välillä venytellä, jotta eivät kipeydy.

Lankana on Rowan Alpaca Classic, jossa on 57 % alpakkaa ja 43 % puuvillaa. Langat lähtivät mukaan lankakauppiaan suosittelun perusteella, kun yhdellä  ruokatunnilla loppukeväästä kävin pikaisesti paikallisessa lankakaupassa. Toinen langoista on pörröisempi ja toinen sileämpi, mutta ajattelin, että se ei haittaa, vaan voi oikeastaan tehdä neuleesta vielä vähän mielenkiintoisempaa. 

Neuloin 4,00 mm pyöröpuikoilla. Ensi alkuun tyttäreltä joululahjaksi saamillani mustilla eebenpuisilla 40 cm pyöröillä ja työn edetessä koivuisilla 80 cm pitkillä. Molemmat puikot toimivat hyvin; löysähkö neule kulki vaivattomasti ja puikot olivat kevyet kädessä.

Ensimmäisen huivin (yllä) aloitin harmaalla ja kun toisesta harmaasta kerästä oli mennyt noin puolet, vaihdoin viininpunaiseen, jolla neuloin myös 1,5 kerän verran. 

Toisen huivin aloitin viininpunaisella ja puolentoista kerän jälkeen vaihdoin väriä, joten loppuosa huivista tuli harmaalla, jota myös meni puolitoista kerää (alla).

Näin kuvia katsellessa ensimmäinen huivi on enemmän omaan makuuni sekä värinsä että ulkonäkönsä perusteella. Mutta,  mitäpä mieltä sinä olet? 

Kuvat on otettu erilaisessa valaistuksessa. Yllä olevassa, auringossa otetussa kuvassa, värit ova hieman luonnollista kirkkaampia, kuin alla olevassa pilvisellä säällä otetussa, missä värit ovat hailakammat, mutta kuitenkin enemmän luonnollisemman oloiset. 

Varta vasten huivien pingotusta varten ostin kesän mummolareissulla pingotusalustan, josta viime kerralla jo täällä mainitsinkin. Ja hyvin se osoittikin toimivansa 😊 Kastelin huivin ensin viileässä vedessä läpimäräksi ja kiedoin niin suorana kuin sain isoon froteepyyhkeeseen joksikin aikaa, jonka jälkeen pingotin jonkun verran kostean huivin alustalle.

Pingotettujen huivien kokoa on vähän hankala määritellä, mutta ihan reilun kokoiset niistä tuli. Ihanan ohuet ja helposti kaulaan kiedottavat. Mittasin kuitenkin, että pidemmän "suoran" sivun pituus on noin 170 cm ja päättelyreunan eli harmaan ja viininpunaisen reunan pituus on noin 110 cm. Huivi on malliltaan pitkulainen. Muoto syntyi niin, että jokaisella edestakaisella kierroksella lisättiin kaksi silmukkaa ja kavennettiin yksi silmukka. Huiveihin meni yhteensä kuusi 50 g kerää eli kolme kerää molempia värejä. Yhden huivin paino on siis noin 150 g, joten kevyet ne tosiaan ovat.

Ohjetta huiveihin ei ole, vaan kuten näkyy, olen kokeillut niissä erilaisia helppoja pitsikuvioita. Huivit on neulottu kuitenkin aina oikein, myös pitsien kohdalla, joten niiden osalta ne ovat molemmin puolin samanlaiset. Ainoastaan kahden värin osuudessa näkee selkeästi, kumpiko on oikea ja kumpi nurja puoli. 

Kohti syksyä tässä vääjäämättä mennään ja vaikka kuinka haluaisin pitää kiinni kesästä ja kesän valosta, on tunnustettava, että näillekin huiveille on käyttöä loppujen lopuksi aika piankin. Ihana kuitenkin ajatella, että puolen vuoden päästä on jo helmikuun puoliväli ja talven pimeys vähitellen takana 😉 

Työrintamalla tekemistä riittää ja kesäloma on muisto vain. Pienestä viikonloppumatkasta haaveilen nyt syksylle, mutta pitää katsoa, miten se sitten loppujen lopuksi toteutuu. Nautitaan vielä kuitenkin kesästä 💚

Aurinkoisia elokuun päiviä Sinulle!