Suussa sulavaa 🤍

"Kevät toi, kevät toi leipurin..." 

💚

Pitkästä aikaa olemme saaneet nauttia ns. ex tempore-herkkuja.

Tytär on ollut aiempaa enemmän kotona nyt keväällä ja hän on onneksi innostunut pitkästä aikaa välillä myös leipomaan.

Tällä kertaa pääsimme maistamaan muffinsseja, joiden taikinassa on runsaasti kotimaista vadelmaa 

sekä valkosuklaata. 

Muffinssien tekemisessä oli hiukan epäonnea mukana, sillä ne jäivät aluksi hieman raaoiksi.

Se ei kuitenkaan haitannut, sillä minun mielestäni maku oikeastaan vaan parani pehmeähkön sisällön ansiosta. 

Koska muffinsit lievästä raakuudestaan johtuen hieman ns. laskivat, ne saivat kuorrutuksekseen itse keitetyn kinuskikermakuorrutuksen.

Ja koristeeksi vielä leikatuista Dumle fudge -karkeista uunissa sulatetun "keksin".

Ensin luulin, että hän oli tehnyt ohuita kaurakeksejä, mutta sitten salaisuus selvisi :)

Aika nopeasti nämä katosivat ns. parempiin suihin. 

No, eihän se yllätys ole, että minulle ja toki myös tyttärelle itselleen maistuu, mutta se on yllätys, että marjoista 

ja makeasta yleensä hyvin vähän välittävä miehenikin niitä kehui ;)

Ja se on jo hyvin se!

Jokunen aika sitten taitoin muutaman koivun oksan maljakkoon.

Ja odotus palkittiin yllättävän pian, kun pikkuiset, heleän vaaleanvihreät hiirenkorvat tulla tupsahtivat näkyville.

Ne ovat suloinen näky tuossa keittiön ikkunalaudalla ja upea kontrasi ikkunasta avautuvalle valkoiselle

"himalajalle", joka kohoaa etupihalla perennapenkin päällä! 

Toisin sanoen tuota lunta on ja piisaa. En sano enempää siitä, sillä olen todella turhautunut lumeen.

Mutta nämä lehtioksat tuovat mukavan keväistä tunnelmaa.

Pääsiäisruohonkin laitoin kasvamaan, joten eiköhän sitä vihreää ole kohta silläkin suunnalla tiedossa.

Kesää siis odotellessa. 

Kauniita huhtikuisia päiviä!