Ihan pienen pieni nuttu

 

Kaikkea sitä ihminen käsillään tekee. 

Kuten nyt vauvan nutun, vaikka vauvaa ei ole lähitienoillakaan 😊

Ja tämäkin neule kuuluu sarjassamme niihin, jotka olivat puikoilla kuukausia, 

kun jossain vaiheessa alkoi turhauttaa ja sisulla sitten loppuun tein. 

Mutta sievä se ainakin omasta mielestäni on.

Nutun ohje löytyi sattumalta täältä netin ihmeellisestä maailmasta ja kulkee nimellä Prinsessa Estellen nuttu. 

Ohje löytyy, kun klikkaat 'tästä'. 

Ohje on siitä erikoinen, että siitä ei käy ilmi, minkä kokoiselle ko. nuttu on ohjeen mukaisesti tehtynä tarkoitettu. 

Ja, kun asiaa en sitten itse sen enempää pohtinut, kokeilin ensimmäisellä langalla, mitä aina kotoa löytyy. 

Eli, tässä minun neulomassani valkoisessa suloisuudessa lankana on ohut Drops Baby Merino 

ja nuttu on neulottu 2,75 mm puikoilla, resorit 2,5 mm puikoilla. 

Toisin sanoen lanka oli liian ohutta malliin ja ohuilla puikoilla neulottuna nutusta tuli pieni.

Taitaa olla enemmän nuken kokoa. Pitäisi hakea tyttären vauvanukke varastosta ja kokeilla 😂

Tai menee juuri vastasyntyneelle, tai keskoselle, en tiedä.

No tulipahan kokeiltua, mutta vähän harmittaa. 

Siksipä sen valmistuminenkin kesti pitkään, kun jossain vaiheessa hoksasin, 

että minikokoinenhan siitä tulee.

Mitä mieltä muuten olet tuon mallisesta / näköisestä nutusta noin ylipäätään?

Onko sellainen, mitä nykyäänkin pienillä pidetään?

Pitkä neulonta-aika käy hyvin ilmi näistä kuvista; 

innokkaasti aloitettu neule on kuvattu alkukesästä tuoksuvan pihajasmikkeen kukkiessa ja

 vastavalmistunut nuttu kuvattu lokakuussa kylmien syyssäiden väritettyä villiviinin lehdet punaisiksi.

Mutta ei se nuttujen neulominen tähän lopu. On tuossa vähän paksumpaakin lankaa odottamassa 😉 

Mietin nyt vielä kuitenkin tuon mallin kertaalleen ja muutenkin pitää pohtia, mitä tekisi.

Yksi vauvan hattu ja Unille-uninalle ovat työn alla ja niille on sentään pikkuinen saajakin tiedossa.

Mutta muuten on käsityörintamalla ns. mietinnän paikka, kun huvittaisi tehdä jotain,

mutta en keksi mitä. Tuntuu, että niin moni asia on kokeiltu ja mitään isompaa ei viitsi aloittaa. 

Joululahjaneuleita en tänä vuonna neulo.

Tai ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä.

Mutta muuten siis arki kulkee kulkuaan. Vääjäämättä päivästä ja viikosta toiseen.

Vähän alkaa olla tunne, että tulisi jo joulu ja sen jälkeen se ihanan valoisa kevät 😊

Pandemian olisi odottanut jo hellittävän, mutta ei hyvältä näytä. 

Samaan aikaan työarki alkaa palata vanhoihin uomiinsa, mikä näkyy etätöiden vähenemisenä ja 

työmatkoihin käytettävän ajan reiluna pitenemisenä ja sitä kautta vapaa-ajan (=käsitöihin käytettävissä olevan ajan)  vähenemisenä.

Toisaalta on taas mukava tavata ihmisiä pitkästä aikaa, mutta toisaalta vähän pelottaa, 

miten tuo pandemiatilanne etenee ja riittääkö kahden rokotteen suoja ennen kuin kolmas tulee mahdollisesti kaikkien ulottuville.

Harmillisen pitkäkestoinen koko kuvio.

Mitenkäs sinulla, onko arki alkanut palata normaaleihin uomiinsa, 

vai vieläkö pandemiarajoitukset vaikuttavat arkeesi?

Mukavia lokakuun viimeisiä päiviä Sinulle!

t. Satu