Roosaa

Kesä on kääntynyt syksyksi ja kävelyretkeltä mukaan lähti muutama kukkiva kanervan varpu. On meillä muuten kaunis kieli - sekä Kanerva että Varpu ovat myös alkuperäisen luonnonnimensä lisäksi myös kauniita naisten nimiä. Ruusua, Roosaa, Orvokkia, Kukkaa ja Suvituulia sekä lukuisia muita unohtamatta 🌷💗 

Vaikka äidinkieli oli kouluaineena aikoinaan itselleni helppoa taivutus- ja yhdyssanasääntöineen ja sanaluokkineen ja muine sääntöineen, ajan kuluminen tekee tehtävänsä. Monta kertaa huomaan, miten jään miettimään esim. nimien taivutuksia. Kuten esimerkiksi sitä, miten taipuu varpu yleissanana tai nimenä - varpu - varvun - Varpun. Ainakin puhekielessä puhutaan työkaverista vaikkapa näin "Varpulla on kaunis pusero" sen sijaan, että sanottaisiin "Varvulla on kaunis pusero". Jälkimmäinen ei sovi kielikorvaan. No, nyt moni teistä asioista paremmin perillä olevista miettii, että mitä minä tässä oikein selitän, kaivaisi vaan kieliopin esille. Mutta enpä viitsi 😊 Kertokaa te. 

Jossain vaiheessa sain tänne blogiinikin kommentin, että blogin nimen tulisi olla Sadun Tuulia, ei SatunTuulia. No, tuohon totesin, että blogini nimellä on ihan muut taustat kuin kielioppisäännöt - ja se osuus pätee edelleen.

Mutta pääasia siis oli jälleen kerran mieleen pulpahtanut ajatus siitä, kuinka monipuolinen ja -vivahteinen ja välillä monitulkintainenkin suomi on. Kuten myös Suomi.

Päivän varsinaiseen aiheeseen vihdoin päästäkseni. Kanervan varvun kaveriksi postauksen ensimmäiseen kuvaan pääsivät ohuesta vauvamerinosta neulotut pikkulapaset.

Olen näitä vastaavia pikkulapasia tehnyt tässä viime vuosina muutamia sekä roosan että sinisen eri sävyisillä varsimakkaroilla. Lankana on Drops Baby Merino ja puikot vähän käsialan ja mielentilan mukaan vaihdellen 2,5, 2,75 ja 3,00 mm. välillä. Varren aloituksessa on 44 silmukkaa ja viimeisen makkaran jälkeen on neulottu yksi kierros valkoisella oikein ja sen aikana vähennetty tasavälein yhteensä 4 silmukkaa eli jokaisen puikon lopussa on neulottu 2 s oikein yhteen. Ranneresorissa on siis 40 silmukkaa samoin kuin kämmenosassa. 

Vauvan lapaset

Samasta langasta valmistuivat myös alla olevassa kuvassa näkyvät sukat ja lapaset, joiden ohjeen löysin Kardemumman talo -blogista. 

Vastaava löytyy myös myös muista blogeista joko samalla tekstillä tai muuten linkitettynä. Näiden sukkien nimi on Lise Loten pikkuiset sukat. Tein sekä sukista että lapasista vähän isommat ja vähän pienemmät versiot. Pienemmät ovat arviolta noin vastasyntyneen kokoa.

WILLASTA siksak-myssy

Vähän kylmempää roosan sävyä, vai onko tämä nyt sitten enemmän jo liilaan vivahvaa, löytyy puolestaan tästä vauvan siksak-myssystä ja sen pariksi neulotuista pikkulapasista. Lankana hieman paksumpi merinovilla Drops Merino Extra Fine. Lapasissa on 1 oikein 1 nurin -joustinvarsi ja lapasten kuvion muodostamat pilkut syntyvät tasavälein luonnonvalkoisen lomaan neulotuista värillisistä silmukoista. 

Pipon tupsun olen tehnyt itse tekoturkiksesta, jota löysin viime syksynä Eurokankaasta. Oma ohjeeni tekoturkistupsun tekemiseen löytyy aiemmasta postauksesta, kun klikkaat  "tästä" tai "tästä".

Kanervien lisäksi kuvaan on päässyt ihana orkidea. Ne ovat lempihuonekasvejani, vaikka hyvin harvoin saan ne uudestaan kukkimaan. Joskus se sentään onnistuu minultakin. Mutta onneksi niiden kukat kestävät pitkään. 

Ennätys on kuvassa näkyvä pikkukukkainen orkidea, joka kukki siis meillä peräti kolmatta kertaa ja viimeksi kasvatti yhden kukkavarren alkukesällä 2023. Ensimmäiset kukat siihen puhkesivat heinäkuussa -23 ja näissä kuvissa kukinta on meneillään tammikuussa 2024. Saman kukkavarren viimeiset kaksi kukkaa kukkivat vielä syyskuussa 2024 eli hyvinkin reilu vuosi ensimmäisen kukan puhkeamisen jälkeen. Upea ja sitkeä kasvi siis, kun näin vaatimattomalla hoidolla jaksaa kukoistaa.

Aurinkoisia syyspäiviä!

t. Satu