Pipoja, pipoja - pieniä pipoja

Vaikka kevät on jo pitkällä, 

on ulkona ainakin juuri tällä hetkellä hyvin koleaa myös täällä eteläisessä osassa maata.

Eilen linja-autoa odotellessa oli vedettävä auringon paisteesta huolimatta huppu päähän, 

sillä navakka pohjoistuuli kävi korviin.

Pipokelit ovat siis täällä edelleen äitienpäiväviikonlopusta huolimatta.

En ole itse pipoihmisiä, vaikka paukkupakkasilla koiraa ulkoiluttaessa pipoa toki pidänkin.

Muuten turvaudun aina erilaisiin panta- ja huiviviritelmiin. 

Mutta pipojen neulominen onkin sitten ihan asia erikseen. 

Erilaisia myssyjä, pipoja ja hiippalakkeja olen vuosien varrella neulonut sekä virkannut harvakseen

kulloisenkin tarpeen mukaan.

Viime talvena innostuin kuitenkin jostain syystä pipojen neulomisesta;

ehkä Pinterestissä ja Instagramissa näkemieni huikean hienojen käsitöiden innoittamana, 

Pari aikuisten kokoa olevaa pipoa tuli tehtyä ja en ole niihin ihan tyytyväinen kumpaankaan.
Sitten erilaisia vauvan myssyjä on tippunut puikoilta ties kuinka monta
ja lopulta sitten ihan lopputalvesta nämä nyt kuvissa näkyvät ohuesta ja pehmoisesta merinovillasta neulotut pienen taaperon kokoa olevat,
vilpoisille kevätkeleille oikein hyvin sopivat pipot.

Lankana kaikissa on Dropsin Baby Merino, jonka puikkosuositus on muistaakseni 3.
Nämä pipot olen neulonut 2,5 metallisissa pyöröpuikoilla,
koska käsialani on suhteellisen löysä.

Pinkki-valkoisessa pipossa on 120 silmukkaa ja 2 oikein 2 nurin -resorin jälkeen on lisätty vielä 4 silmukkaa.

Vaaleansini-valkoisessa pipossa samoin kuin vanhan roosan sävyisillä ohuilla raidoilla varustetussa luonnonvalkoisessa pipossa 

on molemmissa 112 silmukkaa ja resorin jälkeen on myös näissä lisätty neljä silmukkaa. 

Pipoissa on mukaeltu Tekstiiliteollisuuden Baby-lehdessä olevaa vauvan pipon ohjetta. 

Mutta, koska en ikinä malta tehdä täsmälleen ohjeen mukaan, on tämäkin siis lopulta itse sovellettu. 

Sehän ei välttämättä ole aina hyvä asia, mutta ehkä näin peruspipossa nyt en ole mennyt kovin pahasti pieleen.

Jotenkin tuntui, että vaalea pipo kaipasi jotain pientä lisämaustetta, joten neuloin siihen vielä ohimolle rusetin. 

En tietenkään viitsinyt etsiä mistään toisten valmiiksi testaamaa rusetin ohjetta, 

vaan päätin tehdä sellaisen summanmutikassa. Ensimmäinen versio on muka kaunis kerrosrusetti,

mutta se oli tietenkin liian painava ohueen neulepipoon.

Niinpä tämä toinen yritys löysi sitten piposta paikkansa. 

Edelleen rusetin mittasuhteet ovat vähän sinnepäin, mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten onnistuu rusettikin paremmin. 

Tupsujen teko oli minulla kuluneena talvena yksi opetteluprosessi. 

Olen niistä ajatellut laittaa tehdä tänne blogin puolelle esittelyn, 

mutta ehkä sitten syksymmällä 😊

Nämä tupsut on tehty Adlibrikseltä tilatuilla tupsukehikoilla, jotka olivat ihan helpot käyttää, mutta eivät kovin laadukkaat. 

Kuten olen jo aiemmin todennut, ostin  viime syksynä Dropsin Baby Merinoa, joka on näköjään hyvin riittoisaa lankaa. 

Olen tässä talven mittaan sitä saanut "tuhottua" useita keriä, mutta sitä vaan riittää. 

Niinpä samainen lanka tulee olemaan täällä tulevissakin julkaisuissa esillä.
Kiva sitä on neuloa. Ainut asia, mikä vähän huolettaa, on langan pitemmän ajan käyttöominaisuudet, joista minulla ei ole tietoa. 

Pelkään vähän, että neuleet venyvät liikaa. Toisaalta tasokuivauksessa pesun jälkeen varmasti hieman palautuvat. 

Onko sinulla kokemuksia? Kuulisin mielelläni.

Pipokuvista huolimatta toivotan sinulle kaunista ja lämmintä keväistä viikonloppua 

sekä iloista äitienpäivää, mikäli sinäkin sitä vietät 💗