Äidin tekemät

Tuossa yksi päivä sain vihdoin aikaiseksi käydä läpi korkean kaapin eteisen korihyllyt, jotka ovat täynnä villasukkia, lapasia, pantoja ja pipoja. 

Syynä tähän odottamattomaan siivousintoon oli kokemus, että pesusta tulleet villasukat eivät mahdu minnekään. Niiden vapaat kolot olivat siis ihan tyystin kadonneet. 

No, inventaarion lopputuloksena päädyin heittämään roskiin vain (!) kahdet parhaimmat päivänsä jo aikaa sitten ohittaneet villasukat, 

yhden täysin muotonsa menettäneen baskerin, yhdet väärillä mittasuhteilla tehdyt venyneet lapaset ja yhden pörrölangasta joskus "vuonna yks ja kaks" 

neulotun ylisuuren pipon.  Ja samalla kun tuli hieman poistumaa tuli myös lajiteltua kaikki omiin laatikoihinsa ja laitettua siististi, 

ilmaantui puhtaille villasukille myös tilaa kuin taikaiskusta.

Samalla tulin tarkemmin katsastaneeksi, millaisia lapasia minulla onkaan. Ja onhan niitä sekä itse tehtyjä että äidin tekemiä. 
Jäin miettimään, että olen itse tehnyt itselleni vain tummia, melko yksinkertaisia lapasia. 
Sen sijaan äitini on tehnyt paitsi värikkäitä, myös useita palmikkoneulelapasia ja varsinkin kirjoneulelapasia. 
Ihan piti ottaa kuvat muutamista äidin tekemistä, vaikka käytettyjä ja vähän virttyneitä jo muut paitsi nuo violettivalkoiset ovatkin. 

Nuo mustavalkoiset, perinteiset tähtilapaset on käsittääkseni tehty Novitan mallilla. 

Nuo sydänlapaset, joissa on varressa vaaleanpunaista ovat uusimmat ja istuvat erittäin hyvin minun käsiini ja ovat olleet yhdet tämän talven luottolapasistani. 

Tiedän, että ne on neulottu jonkun valmiin ohjeen mukaan, mutta äiti ei muistanut, mistä lehdestä malli oli.

Ja löytyihän lapaslaatikosta yhdet itselleni tekemät tähti/hiutalelapaset! Kuten näkyy, ne ovat olleet kovassa käytössä ja ovat jo montakymmentä vuotta vanhat. 

Hieman vanuttuneetkin ovat. Olen itse ne suunnitellut ja neulonut  yläasteen 8. tai 9. luokalla ja muistan, että käytin niitä nuorena aika ahkerasti. 

En ole raaskinut niitä pois viskata. Yllättävän hyvin vielä käteen mahtuvat, vain vähän tuntuvat kapaeilta, vaikka takuulla käteni olivat silloin paljon pienemmät. 

Minulla oli silloin myös sinistä ripsiväriäkin välillä ja eritoten sähkönsiniset kaulahuivi, panta ja samettifarkut sekä musta toppatakki. 

Siniset lapaset sopivat siihen mielestäni silloin loistavasti. Oi ihana niitä aikoja 😊

Toivottavasti lapaskelit olisivat tältä talvelta pian historiaa, vaikka realistina tiedän,

että kyllähän tässä vielä luntakin saadaan. Ja toki noiden entistenkin sulaminen kestää.

On sitä sen verran paljon. 

Mutta positiivisia ajatuksia viljellen valoa kohti!

Aurinkoisia maaliskuun alun päiviä sinulle!