Kauneuden kaipuu

Tämä teksti ja nämä kuvat olivat jääneet luonnostilaan odottamaan

 sopivaa ajankohtaa ja inspiraatiota.

Ehkä tuolloin on ollut jonkun verran melankolinen olotila, että julkaisu on jäänyt.

Olkoon sen aika sitten nyt kirkkaan kevätauringon paistaessa

 ja luonnon jo herätessä täyteen kukkaansa ja

vaikka paljon muitakin kauniita, ulkona kuvattuja kevätkuvia olisi nyt jo tarjolla. 

Kauneuden kaipuu.

Se iskee aina joskus ja sitä vastaan on hankala taistella.

Mutta, mikä parasta, tätä taistelua ei tarvitse voittaa.

Kauneus on katsojan silmissä.

Ruman kaunista.

Herkkää ja kaunista.

Kaunista ja yksinkertaista.

Rehevän kaunista.

-

Sanontoja, joilla kaikilla on oma ulottuvuutensa.

Näin kesää kohti mentäessä minulla on näköjään hempeän vaaleanpunainen kausi,

mikä näkyy lähinnä näissä valokuvissa, kukkasissa ja neuleissa.

Muuten olen itse hyvinkin kaukana suloisesta vaaleanpunaisesta, 

edes niitä pehmoisia unelmia ei enää juuri ole.

Elämä on tehnyt tehtävänsä, eikä siinä mitään.

Kaikella on aikansa ja paikkansa.

Valkoinen jaloleinikki on uusi keväinen suosikkikukkani. 

Joku tuossa puhtaan valkoisessa kerrotussa kukassa vetoaa ja voisin tuijottaa sitä tovin jos toisenkin.

Siksipä kävin ihan varta vasten kukkakaupassa ostamassa tämän kyseisen yksilön

ja kuvailin sitä tuossa aiemmin keväällä joka puolelta ja monena päivänä,

jotta sain sen kauneuden ikuistettua.

Nautitaan kevätkesän kauneudesta ja yritetään nähdä kauneutta sielläkin, 

missä se ei suoraan silmiin loista. 

Kaunista toukokuista viikkoa sinulle!

💗 Satu