Johan Ludvig Runeberg on nimenä meille useimmille tuttu koulun äidinkielen tunneilta,
mies Vänrikki Stoolin tarinoiden takaa sekä Maamme-laulun sanoittajana.
mies Vänrikki Stoolin tarinoiden takaa sekä Maamme-laulun sanoittajana.
Moni on ehkä nähnyt hänen patsaansa esimerkiksi Helsingissä Esplanadin puistossa
tai vieraillut Porvoossa hänen kotimuseossaan.
Suomalaisten keskuudessa ehkä tosiaan yksi tunnetuimmista Runebergin teksteistä
on Maamme-laulu, joka hänen alkuperäistekstinään alkaa näin:
on Maamme-laulu, joka hänen alkuperäistekstinään alkaa näin:
Vårt land, vårt land, vårt fosterland,
Ljud högt, o dyra ord!
Ej lyfts en höjd mot himlens rand,
Ej sänks en dal, ej sköljs en strand,
Mer älskad än vår bygd i nord,
Än våra fäders jord.
Sama säkeistö Cajanderin suomentamana kuulostaa minun korvaani jo tutummalta:
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien!
Mutta väitänpä, että Maamme-laulun lisäksi suuri yleisö yhdistää Runebergin nimen
nimenomaan aivan ihanan maukkaisiin Runebergin torttuihin, vaikka ne eivät herran itsensä käsialaa toki olleetkaan.
Mutta kuten varmasti monen muunkin entisen suurmiehen,
niin myös kansallisrunoilijamme takana ja rinnalla oli voimakas vaimo.
Miehensä ja tämän vieraiden makean nälkää tyydyttääkseen
Fredrika Runeberg mukaili kaapista löytyneistä aineksista paikallisen kondiittorin leivonnaisesta oman versionsa.
Ja hyvin mukailikin, sillä sen verran suosittu Runebergin tortusta on tullut ja jälkipolvet
ovat tehneet siitä myös erilaisia versioitaan, kuten hyvistä klassikoista on tapana.
Mutta kuten varmasti monen muunkin entisen suurmiehen,
niin myös kansallisrunoilijamme takana ja rinnalla oli voimakas vaimo.
Miehensä ja tämän vieraiden makean nälkää tyydyttääkseen
Fredrika Runeberg mukaili kaapista löytyneistä aineksista paikallisen kondiittorin leivonnaisesta oman versionsa.
Ja hyvin mukailikin, sillä sen verran suosittu Runebergin tortusta on tullut ja jälkipolvet
ovat tehneet siitä myös erilaisia versioitaan, kuten hyvistä klassikoista on tapana.
Se oli sellainen perustorttu, ihan maukas, mutta vähän vetinen maultaan.
Onneksi tytär innostui koulun koeviikon viikonloppuna kuitenkin leipomaan kotitekoisia Runebergin torttuja.
Ja, heti huomasi eron teollisen ja itse tehdyn välillä.
Ja, heti huomasi eron teollisen ja itse tehdyn välillä.
Olen itse aina ollut sitä mieltä, että kun jotain tekee, niin tekee kunnolla.
Sama pätee myös leivonnaisten maustamiseen.
Makua antavia ainesosia pitää siis olla riittävästi.
Nämä tortut on ovat saaneet säväyksensä mantelirouheesta, karvasmanteliaromista,
Annas-piparkakuista ja aidosta tummasta rommista.
Ja tietysti sisällä on makea vadelmamarmeladisydän
ja päällä riittävän sakeaa kotimaisista vadelmista tehtyä hilloa.
Nythän on jo nähty Runebergin tortun pohjalta ideoituja kakkujakin,
joten muoto voi mielestäni aivan hyvin vaihdella, kunhan maku säilyy oikeana.
On hienoa, että luovuus saa siivet.
Niinpä meilläkin Runebergin torttuista oli useampi eri variaatio,
kuten tämä hauska kätevän pieni piirakka, josta sai mukavasti leikattua sopivan kokoisia annospaloja.
Sitten oli sekä minikokoisissa että tavallisissa muffinsivuoissa tehtyjä torttuja.
Ja tietenkin myös ihan perinteitä noudattava korkeahko torttu.
Hyvää Runebergin päivää!
Makoisaa Runebergin päivää!
VastaaPoistaIhastuttava postaus, kiitos! Somia Runebergintorttuja tarjoiletkin. Meillä leivotaan hyvin usein näitä, tosin hillo vaihtelee, ei sokerikuorruketta eikä karvasmanteliaromia, mutta runsaasti mantelijauhetta. Helppotekoisia ja herkullisia. Myöskään pipareita en käytä, mutta eri viljalajeja kylläkin. On hienoa, että perinteisiä leivonnaisia suositaan edelleen. Hyvää Runebergin päivää!
VastaaPoistaKaunis kiitos sinulle! On ihana, kun erilaisia vanhan ajan leivonnaisia suositaan ja muokataan uudestaan omaa mieltymystä ja muita vaatimuksia vastaaviksi. Mukavaa päivän jatkoa sinulle.
PoistaRunebergin käsialaa on myös vaikkapa virren Mä silmät luon ylös taivaaseen sanat. :) Minä olen syönyt tosi erilaisia Runebergin torttuja, itse tehtyjä ja kahvilan ja kaupan tuotteita, mutta ne ei vaan oo mun juttu. Voin sellaisen kahvin kanssa kerran vuoteen syödä, mutta en niistä kyllä erityisemmin välitä, vaikka muuten hauskoja leivonnaisia ovatkin.
VastaaPoistaAivan totta. Hän oli hyvin tuottelias ja teki hyvin paljon suomalaiseen sielunmaisemaan sopivia sanoituksia. Mukavaa viikon jatkoa sinulle!
PoistaMakoisan näköisiä torttuja!
VastaaPoistaKivaa päivää! :)
Kiitos! Mukavaa viikon jatkoa :)
PoistaKaunis kiitos !
VastaaPoistaLöysin blogiisi Sarin blogin kautta :) liityin lukijaksi. Mukavaa keskiviikkoa
VastaaPoistaTervetuloa mukaan! Mukavaa viikon jatkoa :)
PoistaUpeita ja herkullisen näköisiä Runebergintorttuja.
VastaaPoistaMukavaa keskiviikkoa!❤️❤️
Kaunis kiitos :) Mukavaa loppuviikkoa sinullekin!
PoistaAi, ai, kun alkoi taas tehdä mieli Runebergintorttuja. Herkullisia kuvia :)
VastaaPoistaKiitos! Ovat ne kyllä hyviä ja pienellä muuntuvat monenlaisiksi :)
PoistaHerkulliset kuvat! Tuo runebergin piirakka näyttää mehevältä. Ihanaa alkanutta helmikuuta!:)
VastaaPoistaKiitos! Tuo piirakkamuoto "tortussa" oli uusi tuttavuus, mutta yllättävän hyvä ja voisin suosia sitä jatkossakin:) Mukavaa helmikuun jatkoa sinullekin!
PoistaVoi ihanaa!! On niin herkullisen näköisiä. Itse en nyt leiponut torttuja itse, mutta useita kertoja niitä noudettiin kaupan hyllyiltä. Nämä ovat yksi suosikeistani ja ihmettelenkin, miksi niitä ei myydä vuoden ympäri.
VastaaPoistaKiitos! Mietin itsekin, että näitä(kin) herkkuja olisi kiva syödä pitkin vuotta:)
Poista