Runebergin päivää

Runebergin torttu

Johan Ludvig Runeberg on nimenä meille useimmille tuttu koulun äidinkielen tunneilta,
mies Vänrikki Stoolin tarinoiden takaa sekä Maamme-laulun sanoittajana.

Moni on ehkä nähnyt hänen patsaansa esimerkiksi Helsingissä Esplanadin puistossa 

tai vieraillut Porvoossa hänen kotimuseossaan.

Suomalaisten keskuudessa ehkä tosiaan yksi tunnetuimmista Runebergin teksteistä
on Maamme-laulu, joka hänen alkuperäistekstinään alkaa näin:

Vårt land, vårt land, vårt fosterland,

Ljud högt, o dyra ord!

Ej lyfts en höjd mot himlens rand,

Ej sänks en dal, ej sköljs en strand,

Mer älskad än vår bygd i nord,

Än våra fäders jord.

Sama säkeistö Cajanderin suomentamana kuulostaa minun korvaani jo tutummalta:

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,

ei vettä rantaa rakkaampaa,

kuin kotimaa tää pohjoinen,

maa kallis isien!

Lähde: Wikipedia

Mutta väitänpä, että Maamme-laulun lisäksi suuri yleisö yhdistää Runebergin nimen

 nimenomaan aivan ihanan maukkaisiin Runebergin torttuihin, vaikka ne eivät herran itsensä käsialaa toki olleetkaan.
Mutta kuten varmasti monen muunkin entisen suurmiehen,
niin myös kansallisrunoilijamme takana ja rinnalla oli voimakas vaimo.
 Miehensä ja tämän vieraiden makean nälkää tyydyttääkseen
Fredrika Runeberg mukaili kaapista löytyneistä aineksista paikallisen kondiittorin leivonnaisesta oman versionsa.
Ja hyvin mukailikin, sillä sen verran suosittu Runebergin tortusta on tullut ja jälkipolvet
ovat tehneet siitä myös erilaisia versioitaan, kuten hyvistä klassikoista on tapana.

Ensimmäisen tämän talven Runebergin tortun söin parisen viikkoa sitten eräässä kahvilassa.

Se oli sellainen perustorttu, ihan maukas, mutta vähän vetinen maultaan.

Onneksi tytär innostui koulun koeviikon viikonloppuna kuitenkin leipomaan kotitekoisia Runebergin torttuja.
Ja, heti huomasi eron teollisen ja itse tehdyn välillä.

Olen itse aina ollut sitä mieltä, että kun jotain tekee, niin tekee kunnolla. 

Sama pätee myös leivonnaisten maustamiseen. 

Makua antavia ainesosia pitää siis olla riittävästi.

Nämä tortut on ovat saaneet säväyksensä mantelirouheesta, karvasmanteliaromista, 

Annas-piparkakuista ja aidosta tummasta rommista.

Ja tietysti sisällä on makea vadelmamarmeladisydän

 ja päällä riittävän sakeaa kotimaisista vadelmista tehtyä hilloa.

Nythän on jo nähty Runebergin tortun pohjalta ideoituja kakkujakin, 

joten muoto voi mielestäni aivan hyvin vaihdella, kunhan maku säilyy oikeana.

On hienoa, että luovuus saa siivet.

Niinpä meilläkin Runebergin torttuista oli useampi eri variaatio,

kuten tämä hauska kätevän pieni piirakka, josta sai mukavasti leikattua sopivan kokoisia annospaloja.

Sitten oli sekä minikokoisissa että tavallisissa muffinsivuoissa tehtyjä torttuja.

Ja tietenkin myös ihan perinteitä noudattava korkeahko torttu.

Hyvää Runebergin päivää!