Pehmoisia syysneuleita

Syksy.

Tuo monitahoinen, mielipiteitä jakava vuodenaika.
Luopumista ja odotusta yhtä aikaa.

Kuulaat syyspäivät, kylmä vesisade, luonnon värikylläisyys kesän vihreyden jälkeen, pimeneät illat, yöpakkaset, kohmeiset sormet,
auringonsäteet leiskuvan värisissä lehdistöissä, lehtien haravointi, paleleva nenänpää...

Siinäpä syitä rakastaa tai ehkä jopa vihatakin syksyä.

Kun jo pelkästään yhdestä vaahterasta tippuu nurmikolle lukuisia erisävyisiä lehtiä,
ei voi kuin ihailla luonnon kauneutta ja värien voimaa ennen kuin se hiipuu ainakin eteläisessä Suomessa loppusyksyn harmauteen. 

Olen syksyä kohti mentäessä keskittynyt käyttämään murrettuja ja

hillittyjä värisävyjä sekä omassa vaatetuksessa että käsitöissä.
Miksihän.

Sitten silmiin osui Dropsin vadelmanpunainen baby merino, joka oli niin herkullinen jo kerällä ollessaan,
että se suorastaan vaati neulomaan jotain pientä ja pirteää.

Neuloin siitä pienen vauvan kokoa olevan perinteisen kaulahuivin ja siksakmyssyn.

Sekä kaulahuivin että myssyn malli on joustava, joten ne sopivat käyttäjälleen aika pitkään.

Vauvan kaulahuivi

Aina ei tarvitse olla uutta ja erilaista, eikä tarvitse keksimällä keksiä,

 tai etsiä, taas uutta asiaa, mallia ja kuviota. 

Vaikka uudet ja erilaiset mallit toki piristävät ja ovat mielenkiintoisia, 

on hyvä huomata, että isoisoäidin aikaiset neuleet ovat itse asiassa hyvinkin toimivia ja kauniitakin.

Molemmat on neulottu 2,75 kantikkailla ruusupuupuikoilla, 

jotka mielestäni ovat tosi hyvät tämän tyyppisen langan neulomiseen.

Tulevalla viikolla ovat monet isot ja pienet koululaiset ja jopa heidän vanhempansakin syyslomalla. 

Lisäksi lomalla olosta samoin kuin lomalaisten vierailuista saavat nauttia monet muutkin.

Aurinkoista ja kaunista syksyistä viikonloppua ja tulevaa viikkoa 💛