Kun toiselle neuloo

Kun neuloo toiselle henkilölle tämän pyynnöstä,

sitä kiinnittää erityistä huomiota siihen, millaista jälkeä saa aikaiseksi,

millainen lopputuloksesta tulee ja miellyttääkö aikaansaannos.

Kun hyvä työkaverini kysyi, voisinko neuloa hänelle ohuet ja pehmeät pitkävartiset villasukat, 

joita hän voisi käyttää joogatunneilla lämmikkeenä, lupauduin hetkeäkään epäröimättä.

Sukkien saaja valitsi itse lankojen värit ja tilasimme ne netistä. 

Syyskuussa olivat Dropsin Baby Merinot tarjouksessa ainakin verkkokaupoissa, 

joten ensimmäisen satsin tilasin Vyyhti.fi:stä, josta langat tulivatkin todella nopeasti kauniisti paketoituina. 

Ihastuin siihen, kuinka helppoa lanka oli neuloa. Lisäksi se oli pehmeää ja värit suloisia.

Lankaa piti saada lisää, jotta sitä riittäisi myös muiden neuleiden toteuttamiseen, 

joten tilasin lisää Adlibrikseltä, jossa hinnat olivat vielä vähän edullisemmat. 

Toimitus oli kuitenkin muutaman päivän hitaampi, mutta tulivat sentään. 

Nyt on siis useita keriä baby merinoa odottamassa 😃

Käytin sukissa Novitan esittelemää raitakuviota, jota olen erilaisina versioina käyttänyt aiemminkin. 

Neule on helppoa, mutta siitä saa kuitenkin aikaiseksi suhteellisen näyttävää. 

Koska oma käsialani on ilmeisesti jonkun verran löysää, 

käytän aina ohjearvoa pienempiä puikkoja. Tällä kertaa 2,75 kantikkaita ruusupuupuikkoja.

Ne ovat kevyet ja istuvat hyvin käsissä.

Ohjetta sukkiin ei ollut, enkä ole aiemmin tehnyt aikuiselle pitkävartisia sukkia,

 joten ensimmäisen sukan neulominen oli yhtä mittaamista ja laskemista. 

Sukista tuli saajansa jalkoihin sopivat, 

mutta koska pitemmälle neuloessani huomasin langan erityislaatuisuuden, 

varoitin, että sukat saattavat jonkun ajan päästä pyöriä jaloissa. 

Lanka nimittäin venyy. Ja sukka sen mukana. 

Varret eivät ihan varmasti pysy kovin kauaa ylhäällä, vaikka istuvat alun perin olivatkin.

Tulin siis siihen tulokseen, että kun jatkossa toiselle neulon, 

pitää olla täysin varma, miten lanka käyttäytyy. 

Tuo baby merino sopii varmasti aivan loistavasti pieniin lasten neuleisiin ja 

miksipä ei aikuisten unisukkiin tai vastaaviin, 

mutta aikuisten käyttövaatteisiin en sitä itse jatkossa käytä. 

Ja eihän tuollainen vahvikkeeton ohut merinovilla perinteistä 

aikuisten villasukkakäyttöä toki kestäkään, kun ei ole sukkalangaksi tarkoitettu.

Kun toiselle neuloo, on pysyttävä järkevässä aikataulussa. 

Ainakin, kun saaja tietää sukkia jo odottaa.

Nämä sukat valmistuivat vajaassa kahdessa viikossa. 

Käytin niihin yhden viikonlopun "ylimääräiset" tunnit. 

Lisäksi sukat etenivät kuin huomaamatta useamman illan aikana kotitöiden lomassa,

 tai oikeammin television katselun ohessa.

Koska en näitä sukkia enää näe, ne piti kuvata joka kulmasta...

Otin kuvan jos toisenkin ihanassa syyskuun lopun ilta-auringossa ja valtaosassa kuvia

väritkin toistuvat yllättävän luonnollisina.

Enpä olekaan koskaan aiemmin ikuistanut valokuvaan neuleen nurjaa puolta. 

Mutta, kun toiselle tekee, pitää sekin dokumentoida vastaisuuden varalle, 

koska itse ei enää jälkikäteen pääse tarkastelemaan, mitä on tullut tehtyä.

Toivottavasti sukat tuovat iloa ja lämpöä niiden omistajalle.

Mukavaa syksyisen viikon jatkoa 💖