Kasviväreillä kokeilu jatkuu

Vaikka valmiiksi värjättyjä lankoja on toinen toistaan upeampia, on kasveilla värjääminen elintarvikevärivärjäyksen lisäksi houkuttelevaa. Ja koukuttavaa, vaikkakin selkeästi työläämpää. Oman mielenkiintonsa tuo ja mielenkiintoa tekemistä kohtaan pitää yllä se, että itselleni ainakin kasveilla värjätessä lopputulos on aina yhtä suuri arvoitus.

Koska uusien asioiden opetteleminen ja kokeileminen on palkitsevaa, päätin siis kokeilla myös kasveilla värjäystä heinäkuun lopulla. Selailin netistä erilaisia ohjesivuja, katsoin jonkun you tube-videonkin ja tulin lopulta tulokseen, että saman asian voi tehdä niin monella eri tavalla, että päätin vain tehdä suurinpiirtein "sinne päin".
Kaikissa tähän astisissa värjäyskokeiluissani olen käyttänyt "pohjalankoina" Novitan valkoisia 7 veljestä - ja Nalle-lankoja.

Ensimmäiseen kasvisatsiin keräsin kultapiiskua tien varresta, jostain kukkapenkkiin eksynyttä ja joka paikkaan ärsyttävästi leviävää punertavaa pihakäenkaalia sekä tuomenmarjoja.

Keitin hiljalleen pihakäenkaalia ja tuomenmarjoja vedessä muutaman tunnin, jotta väri irtaantuisi hyvin. Kultapiiskun kukinnot laitoin likoamaan lämpimään veteen pariksi vuorokaudeksi, jonka jälkeen pussitin ne ja lisäsin mukaan alunavedessä reilun vuorokauden pureutuneet langat. Alimmaiseksi purkkiin tuli Novitan Nalle-lankaa, väliin pienessä pesupussissa piiskun kukinnot ja ylimmäksi Novitan 7 veljestä -lankaa. Lisäksi vettä sen verran, että kaikki peittyivät juuri ja juuri.

Ruskeanpunavioletista pihakäenkaalista irtosi keitettäessä marjamehun kaltainen tuoksu ja värikin oli kaunis kuin vadelmalla. Mutta, kun alunavedessä lionnut lanka kosketti nestettä, lanka muuttui silmänräpäyksessä siniseksi ja lopulta koko neste oli sinistä. Ilmeisesti aluna aiheutti värin muuttumisen.

Tuomenmarjojen lähes mustaan liemeen lisäsin myös alunassa pureutetut langat seuraavana päivänä.

Tekniikka, jos sitä sellaiseksi voi tässä tapauksessa sanoa, on sekoitus kylmä- ja kuumavärjäystä. Langat saivat värjäytyä purkeissaan vajaan viikon, jonka jälkeen huuhdoin ja varovasti pesin ne.  Lopputuloksena kultapiiskusta tuli odotettua, aika kirkastakin  keltaista ja tuomenmarjasta itselleni yllätyksenä epämääräistä petrolin siniharmaata sävyä. Sävy ei toistu kuvissa lähellekään oikeana. Pihakäenkaali puolestaan värjäsi langat omaa silmääni eritoten miellyttävän vaaleansinisiksi.

Tavoittelin myös vihreää väriä, mutta se jäi haaveeksi. Joltain kasvivärjäyssivustolta luin, että vuohenputki, sananjalka ja maahumala luovuttavat lankoihin vihreää väriä. Tämä yhdistelmäkeitos tuotti minulla tulokseksi epämääräisen ruskehtavan kellertävän sävyn, joka minun mielestäni näyttää likaiselta ja josta en yhtään tykkää.

Vuohenputkea, sananjalkaa ja maahumalaa

Koska tämä väri oli mielestäni epäonnistunut, jätin sillä värjätyistä langoista vaan osan "silleen" ja laitoin toisen osan jatkamaan marinoitumista pihakäenkaalin väriliemessä. Tätä kirjoitettaessa prosessi on vielä kesken.

Edessä pihakäenkaalista ja takana tuomenmarjoista värinsä saanut Nalle-lanka

Vasemmalla vuohenputki-maahumala-sananjalka- seoksessa vähän väriä saanut
ja oikealla kultapiiskulla värjätty 7-veljestä.

Värjääminen oli minulla enemmän kokeilua ja asian opettelua, kuin tavoitteellista, kunnon lopputulokseen tähtäävää. Tästä syystä lankamäärät olivat melko pieniä ja tulevat käytetyksi lapasten ja sukkien raitalankoina.